Telekinesiaa eli mielen valtaa elottomaan materiaaliin tutkitaan aina välillä intensiivisesti, vaikka yhtään varmaa tapausta ei ole koskaan löytynyt

Taikuri Uri Geller kuuluisan lusikkansa kanssa

TK-eli telekinesia on ilmiö, jota kuvataan mielen vallaksi materiasta. Monet maailman taikureista ovat esittäneet, että heillä olisi tuo kyky taivutella esineitä pelkästään mielen voimalla, mutta kaikki nuo henkilöt on paljastettu huijareiksi. Esimerkiksi Uri Geller esitteli aikoinaan televisiossa “paranormaaleja kykyjään” siirtelemällä pöydällä olevia metalliesineitä germanium- tai sähkömagneettien avulla, sekä taivuttelemalla niitä heiluttelemalla esimerkiksi lusikoiden päitä edestakaisin. Psykokinesia mikä tarkoittaa toisen ihmisen hallintaan ottamista sekoitetaan telekinesiaan, mikä taas tarkoittaa sitä, että ihmisen mielellä on valta materiaan.

Tuo temppu perustuu muuten metallien “väsymisen"-nimellä tunnettuun ilmiöön, joka on tuhonnut maailmassa monia lentokoneita. Joten tuon tempun tekemiseen riittää se, että tuota lusikan päätä vain liikutellaan edestakaisin, jolloin metalli alkaa pehmetä, ja lopulta lusikka alkaa taipua.Tai sitten voidaan käyttää lakritsista tai suklaasta tehtyä lusikkaa, mikä on päällystetty metalin värisellä elintarvikevärillä, jolloin kevyt lämmitys riittää tuon lusikan muuttamiseen niin pehmeäksi, että sitä voidaan muotoilla puhaltamalla Mutta miten sitten liikutellaan pöydillä olevia epämetallisia esineitä edestakaisin?

Kyseisessä näytöksessä tarvittava tekniikka muuten on varsin yksinkertainen, eli tarvitaan vain puun kappaleita, joiden sisään on upotettu metallinkappaleita, joten niitä voidaan sitten siirrellä sähkö- tai germanium-magneettien avulla esimerkiksi puupöydällä. Ja jos käytössä on tarpeeksi voimakas magneetti, niin silloin metalliesinettä voidaan siirrellä myös lattioita pitkin siten, että alakerrassa oleva henkilö siirtää magneettia, joka sitten liikuttaa lattialla olevia metallisia kappaleita.

Tietenkin esineiden taivuttaminen onnistuu todella hyvin samalla tavalla, eli metalliesineitä laitetaan esimerkiksi puualustalle, jonka jälkeen pöydän alla olevaan sähkömagneettiin kytketään virta. Tällöin sitten metalliesineiden päät taipuvat alas.Tuollaisen voimakkaan magneetin voi tehdä jokainen ihan itse, jos vain on tarpeeksi aikaa ja tahtoa ryhtyä tekemään käämitystyötä, eli kiertämään sähköjohtoa raudasta tehdyn ytimen ympärille. Telekinesia on asia, mikä kiehtoo ihmisiä, ja esimerkiksi “Tähtien sota”-elokuvien jedit sitten omaavat tuollaisia täysin utopistisia kykyjä. Kuten olen kirjoittanut, niin yhtään jediritaria ei kadulla ole tullut vastaan, mutta voidaan sanoa, että tällaiset kyvyt varmasti kiehtovat  kaikkia maailman tutkijoita.

Suurin osa näitä “kykyjä” esittelevistä henkilöistä on taikureita, joiden harrastuksena on tuollaisten näennäisten TK- ilmiöiden luominen. Samoin erilaiset erikoisefektien kanssa työskentelevät ihmiset haluavat joskus luoda ihmisten eteen hologrammien sekä magneettien ja paineilma-puhaltimien tai muiden vastaavien laitteiden avulla näennäisen telekinesian. Mutta kuitenkin ihmiset välillä esittelevät sellaisia ajatuksia, että jollain henkilöllä voisi olla kyky vaikuttaa materiaaliin omilla mielen voimillaan. Tuosta ilmiöstä on kirjoitettu sellaisia kirjoja kuin Stephen Kingin “Tulisilmä”. On kuitenkin esitetty sellaisia ajatuksia, että joku ihminen voisi sitten ehkä oikeasti kyetä sytyttämään tulipaloja tai liikuttamaan esineitä “mielen voimalla”. Tuo ilmiö on fyysikoiden mielestä teknisesti mahdollinen, mutta äärimmäisen vaikeasti toteutettavissa.

Se perustuisi siihen, että ihminen voisi kehittää hermostossaan sellaisia sähkövarauksia, että hän voisi sytyttää valokaaria ilmassa. Tai sitten tuo kuvitteellinen “telekineettisten”  kykyjen haltija voisi ehkä kyetä luomaan lihaksillaan sellaisia lämpötiloja, että ilmamolekyylit pakenevat esineen edestä, jolloin se alkaisi liikkua pöydällä, ja tuolloin tietenkin mieleen tulee, että ehkä joku intialainen fakiiri kykenee hankaamaan sormenpäitään yhteen niin, että syntyy tarpeeksi korkea lämpötila, mikä riittää paperin syttymiseen.  Mutta kuten kirjoitin, niin tällaisia kykyjä ei aivan jokaisella ihmisellä tietääkseni ole, eikä yhtään oikeaa telekineettista tapausta ole koskaan tullut tutkijoille vastaan, vaikka tietenkin esimerkiksi tutkimustilanne saattaa ikään kuin herkistää ihmisen uskomaan asioihin, joihin hän ei muuten uskoisikaan.

Esimerkiksi jos tukijat vievät koehenkilön tyhjään huoneeseen, ja laittavat esineitä pöydälle pyytäen kohdetta siirtämään niitä telekineettisesti, niin silloin hän tietenkin saattaa ikään kuin tietämättään herkistyä tällaisille ajatuksille. Ja tuolloin tietenkin pöydällä olevaan höyheneen vaikuttavaa ilmavirtausta voidaan silloin alkaa alitajuisesti pitämään todellisena telekineettisenä ilmiönä.

Kyseessä on “padotus-efektiksi” kutsuttu ilmiö, missä tutkija tietämättään kasaa itselleen paineita tämän tutkimuksen kanssa, ja silloin saattaa käydä niin, että hän alkaa pitää esimerkiksi ilmavirtausta telekineettisina kykyinä, ja tietenkin koehenkilöillä on aina taipumus miellyttää tutkijoita. Kun tutkija ryhtyy tutkimaan tuollaista ilmiötä, mitä suuri yleisö pitää yleensä humpuukina, niin hänen tietenkin pitää saada kokeeseen mukaan ihmisiä. Ja silloin tietenkin hänen pitää vakuuttaa sellainen asia, että tuolle koehenkilölle ei naureta sitten päin naamaa. Eikä hänen osallistumisensa johonkin kokeeseen aiheuta myöskään virnuilua takanapäin.

Tuolloin sitten kokeen järjestäjä haluaa varmaan testata telekinesiaa siten, että hän kokeilee tuota ilmiötä ensin esimerkiksi juuri höyhenellä siirtyen sitten karkkipapereihin, joita tuo koehenkilö saa kokeilla siirrellä pöydällä, ja sitten kokeillaan sitä, että onnistuisiko noiden henkilöiden suoristaa tuollainen paperi, ja voin sanoa että yhtään varmaa havaintoa tuosta kyvystä ei ole olemassakaan. Sen tutkimukseen kuitenkin on käytetty paljon rahaa sekä aikaa, ja esimerkiksi itäblokissa tuota ilmiötä tutkittiin 1970 ja -80-luvuilla sellaisilla instrumenteilla, missä käytettiin satunnaisluku-generaattoriksi kutsuttua kojetta, mikä oli varustettu hyvin korkeasti radioaktiivisella Cesium-alkuaineella, joka tietenkin vaatii erikoislupia, ja tämä sai sitten DIA:n eli USA:n asevoimien tiedustelun kiinnostumaan tuosta tutkimuksesta.

Kyseisessä laitteessa  radioaktiivisen alkuaineen lähettämä säteily ohjattiin geiger-laskimeen, joka antoi tuolle laitteelle kyvyn tuottaa aitoja satunnaislukuja. Sen jälkeen tuo tutkija pyysi koehenkilöä ajattelemaan jotain numeroa, ja samalla hän yritti saada tämän vaikuttamaan satunnaislukuja tuottavaan radioaktiiviseen alkuaineeseen. Tuo koe kuitenkaan ei koskaan antanut mitään viitteitä siitä, että ihmisillä olisi mitään parapsyykkisiä kykyjä, jotka liittyvät telekinesiaan. Kuitenkin tuollaisen radioaktiivisen alkuaineen käyttö tuossa tutkimuksessa kertoo jotain siitä, miten vakavasti nuo itäblokin tiedustelu- sekä poliisiviranomaiset suhtautuivat tuohon tutkimukseen.

Samoin DIA (Defence Intelligence Agency) on tutkinut tällaisia ilmiöitä¨esimerkiks PROJECT STARLIGHT:in yhteydessä, ja heidän mielestään ei mitään sellaista ole koskaan ilmennyt, että ihminen oikeasti kykenisi liikuttamaan esineitä pöydillä pelkästään ajatuksen voimalla. Kuitenkin on olemassa ihmisiä, joiden mukaan osa koehenkilöistä olisi salannut nuo kykynsä, jotta ne eivät päätyisi valtion tai sen tiedustelupalvelujen käyttöön. Se että itäblokissa kuitenkin sai tuossa tutkimuksessa käyttää korkea-aktiivista radioisotooppia kertoo siitä, että tuollaisista asioista ollaan kiinnostuneita myös valtion turvallisuuden  korkeimmilla tasoilla, koska tuollaista isotooppia ei varmasti saa kukaan normaali ihminen edes käsitellä. Ja varmasti tuollaiset kyvyt ovat kiinnostaneet myös lännen tiedustelua, koska henkilö, joka kykenee sytyttämään tulipaloja ajatuksen voimalla varmasti olisi erittäin hyvä lisä jossain NAVY SEAL-ryhmässä.

https://sites.google.com/view/telekinesiaa/etusivu

Voisimmeko ehkä vaikuttaa toisen ihmisen ajatteluun oman hermostomme aikaansaaman sähkökentän avulla?

Olette varmaan miettineet paljon, miksi kirjoittelen sellaisista asioista, kuin kirjoitan. Syynä on se, että minua on aina kiehtonut sellainen asia, kuin mielen valta materiaan. Esimerkiksi karateka pystyy kämmensyrjällä murskaamaan tiiliä, joten olisiko niin, että jotkut ihmiset oikeasti saattaisivat pystyä vaikuttamaan toisen ihmisen ajatteluun radioaalloilla, joita heidän hermosto kehittää. Tämä tietenkin on vain sellaista mitä kirjoitellaan illan ratoksi, jolla ei välttämättä ole mitään tieteellistä perustetta.

Samoin valta sekä sen väärinkäyttö varmasti kiehtoo jokaista ihmistä päällä maan. Ja kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten jotkun ihmiset ovat joidenkin elokuvien sekä romaanien mukaan ikään kuin “kehittäneet” itselleen sellaisen kyvyn, että he voisivat ottaa toisen ihmisen valtaansa.

Termi “telekinesia” on siis oikeastaan sellainen asia, mitä kaiken maailman kauhuelokuvissa liioitellaan todella paljon. Se ei tarkoita mitään sellaista asiaa, missä tavarat lentelevät ympäriinsä, vaan oikeastaan kykyä vaikuttaa toisen ihmisen mieleen yksinkertaisesti kohdentamalla tähän hermoston sähköistä toimintaa, mutta tämän pitäisi olla oikeastaan pelkkää ajatusleikkiä. Toki voidaan ajatella niin, että ihminen voisi ehkä jossain erikoistilanteessa muodostaa niin voimakkaan sähkökentän, että hän kykenisi siirtämään esineitä hermosähkön avulla.

Ajatellaan siis että henkilö jotenkin pystyisi ohjaamaan omaa hermostoaan siten, että hän kykenisi muodostamaan radioaaltoja, joilla sitten voidaan ajatuksia siirtää niin, että toinen ihminen kykenee noita radioaaltoja ottamaan vastaan. Kuitenkin tämän pitäisi olla mahdotonta. Eikä varmasti vastaan ole tullut tapausta, joka olisi kyennyt vakuuttavasti osoittamaan, että hän kykenisi siirtämään esineitä tai vaikuttamaan toisen ihmisen ajatteluun pelkästään tahdonvoimalla. Kuitenkin voidaan ajatella, että jollain ihmisellä on kehoon tai vaatteisiin piilotettu subliminaalinen eli aivan kuuloaistin rajalla olevalla taajuudella toimiva kaiutin, joka ehkä sitten on liitetty sellaiseen laitteeseen, joka kykenee muuttamaan ajattelun eli aivojen sähköisen toiminnan dekooderin kautta ääneksi, joka välitetään kohteesen tuon piilotetun kaiuttimen avulla.

Eli ihmisen ei tähän pitäisi kyetä, ja todellista ESP:tä eli ajatusten lukemista ei koskaan olla todettu luotettavasti missään testeissä, joten suurin osa maailman tutkijoista uskoo tuon kyvyn liittyvän vain tarkkaan havainnointiin, missä arvioidaan ihmisen kasvojen sekä muun ruumiin liikkeitä. Tuolloin tarkkailijan on huomattava esimerkiksi hienoinen hymynhäivä tuon tarkkailtavan kasvoilla tai sitten hänen muu esiintymisensä kuten venyttelevä puhe saattaa paljastaa sen, että tuolla henkilöllä on värisuora pokeripöydässä. Mutta kun näköyhteys tuohon observoitavaan henkilön katoaa, niin katoaa myös telepaattinen yhteys.

Kuitenkin on esitetty sellaisia ajatuksia, että koska esimerkiksi pikkulapsella on taustallaan vähän kokemuksia elämästä, niin silloin hän olisi jotenkin vastaanottavaisempi toisen henkilön ympärillä olevia hermoston kehittämiä sähkökenttiä kohtaan. Siis tämä ihmisen hermosto on periaatteessa aivan samanlainen sähkönjohdin kuin kaikki muutkin sähköverkot, ja hermosolujen ympärille kehittyy sähkökenttiä, joita jotkut eläimet kuten hait sekä eräät muut eläimet kuten vesinokkaeläin ja nokkasiili käyttävät saaliin etsinnässä.

Kun tuollainen eläin etsii saalistaan sameassa vedessä, käyttää se apunaan erityisiä sähköä aistivia tuntosoluja, joiden avulla ne löytävät saliin myös silloin kun se on piilossa joen pohjamudassa. Samoin monilla linnuilla sekä kaloilla kuten kyyhkysillä on magneettikenttään reagoivia aistinsoluja, ja tuon magneettisen aistin avulla ne löytävät omaan pesäänsä aina. Ja tätä kykyä tietenkin hyödynnettiin ennen kirjekyyhkyjen avulla lähetetyssä viesteissä.  

Kuitenkin tuolloin tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos ihmiselläkin on tuollainen kyky, vaikka emme sitä ehkä huomaakaan. Syy miksi jotkut tutkijat uskovat, että ihmisellä on kyky lukea ajatuksia on hyvin perusteltua. Heidän mukaansa tuo aisti, joka olisi hyvin paljon samanlainen kuin esimerkiksi hailla tai nokkasiilillä olisi vastasyntyneellä sellainen, että hän huomaa oikeasti sen, mitä toinen ihminen ajattelee hänestä, mutta myöhemmin tuo aisti muuttuisi sitten resessiivisesti toimivaksi. Tuota tutkijat esittävät sellaisena ilmiönä, missä nuo “magneettiaistin” avulla tapahtuvat havainnot ikään kuin jäisivät muiden aistien avulla tehtävien havaintojen varjoon. Eli kun tuota aistia ajatellaan, niin silloin tietenkin tulee mieleen se, että tämä selittäisi esimerkiksi sen, että koomapotilaaan väitetään kykenevän lukemaan ajatuksia.

Näet tuollainen potilas elää erittäin tapahtumaköyhässä ympäristössä, ja hänen kohtaamansa ärsykkeet ovat hyvin yksipuolisia, joten ehkä silloin henkilön hermosto voisi oikeasti virittyä siten, että hän havaitsisi nyt myös sähkökenttiä. Tuolloin hänen muut aistinsa eivät enää häiritsisi tätä magneetista aistia, ja se voisi sitten olla tällaisella ihmisellä vallitsevana. Kuitenkin koomassa olevien potilaiden omaisia ei varmasti tällainen asia lohduta ollenkaan. Kooma on tila, mikä muistuttaa unta. Siinä oleva ihminen kuulemma muistaa kaiken, mitä muut huoneessa sanovat, mutta hän ei kykene sitten enää kommunikoimaan takaisin. Kuitenkin on olemassa tapauksia, missä jopa kymmeniä vuosia koomassa olleet henkilöt ovat heränneet takaisin henkiin.

Se on kuitenkin hyvin poikkeuksellista, mutta tuollainen tilanne voi sitten kuitenkin tulla jonkun ihmisen kohdalla todeksi, että hän palaa taas elävien kirjoihin. Tuolloin tietenkin voi käydä niin, että henkilö joka lapsena on joutunut onnettomuuteen ja vajonnut tuohon salaperäiseen sekä kauhistuttavaan tilaan, on jätetty laitokseen ikään kuin nukkumaan. Ja joka vuosi hänen luonaan käyvien määrä vähenee, ja sitten yhtenä päivänä ei kukaan tulekaan tuomaan joulukukkaa. Sitten joku päivä kymmenien vuosien päästä hän sitten avaa silmänsä katsoen samalla maailmaa, joka on muuttunut todella paljon, ja sitten kaikki ikään kuin kaatuu hänen päälleen, tavalla, josta ehkä voisi sitten tehdä myös elokuvia, ja onhan Steven Seagal tehnyt yhden legendaarisimmista koomasta heräämistä käsittelevistä elokuvista.  

On kännyköitä joista hän ehkä sitten joskus luki jostain tieteistarinoista, olettaen että onnettomuus tapahtui siinä iässä, että hän osasi lukea. Ja ehkä tuolloin parinkymmenen vuoden kuluttua käy niin, että kyseinen ihminen on todella jätetty yksin makaamaan johonkin osastolle. Mitä ajattelette hänen ehkä ajattelevan noista ihmisistä, jotka silloin joskus ehkä lähettivät hänet koulutielle, mistä tuo ihminen ei koskaan tullut takaisin. Ja oliko tuo onnettomuus sitten asia, joka tapahtui siksi, että kyseinen henkilö yritti välttää kontaktia kiusaajien kanssa. Ja ehkä tuo asia sitten selvitettiin niin, että poliisi saattoi uskoa sitä, että tuo onnettomuuden uhri olisi ollut vain huolimaton. Ja sitten joskus myöhemmin tuo uhri tulee tajuihinsa.

Sitä itse kyllä olen miettinyt, että mitä tuo ihminen on sanonut silloin, kun hän unohti katsoa oikealle tai vasemmalle rynnätessään auton eteen.  Ja kun tuollainen ihminen herää maailmaan, niin silloin pitää sanoa, että hänen pitää sitten etsiä paikkansa tuossa uudessa yhteiskunnassa sekä tehtävä selvää siitä, mitä hänen päähänsä osunut isku on häneltä vienyt, ja mitä se on hänelle tuonut. Mutta sitten hänen pitää myös luoda uudestaan ihmissuhteensa ja ehkä myös miettiä sitä, miten hän suhtautuu niihin ihmisiin, jotka eivät hänen kanssaan ole koskaan kokeneet mitään.

Nämä ovat vakavia asioita, joihin pitää ottaa kantaa jokaisen ihmisen, joka työskentelee tuollaisessa paikassa. Se että toinen ihminen palaa takaisin maailmaan, missä hän kohtaa tilanteita, joita ei koskaan olisi voinut toivoa edes kohtaavansa, eli hänen siskonsa tai veljensä saattaa seurustella tai olla aviossa hänen pahimman kiusaajansa kanssa.  Samoin hänen pitää sitten jotenkin käydä koulunsa loppuun tai ainakin tehdä jotain sellaista, mikä saa hänet ainakin jossain määrin integroitumaan yhteiskuntaan, tai ainakin toimimaan mahdollisuuksien mukaan normaalisti.

http://telepatiaa.webnode.fi