Miksi aina tehdään juttuja vain niistä kaikkein pahimmista tapauksista?

Kimmo Huosionmaa

https://sites.google.com/view/vaikeattapauksetjahuomio/etusivu

Tänään taas oli MTV3:lla sellainen juttu, missä vanhemmat antavat kaikkensa lapsensa eteen. Kun tätä kirjoitusta lukee oikein tarkasti, niin silloin kyllä itku tulee silmään, kun ajattelen miltä näistä vanhemmista tuntuu. Tässä kirjoituksessa on sellainen aspekti, mikä varmasti sitten kuitenkin panee meistä jokaisen miettimään sitä, että julkisuudessa vain tällaiset äärimmäisen vaikeasti vammaiset henkilöt saavat huomiota? Näissä teksteissä yleensä kerrotaan, kuinka esimerkiksi juuri tällainen vakavasti vammautunut ihminen kamppailee arkisten askareiden kanssa, ja kuinka sitten heidän vanhempansa tekevät mittaamattomia uhrauksia lapsensa takia.

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/elaman-ja-kuoleman-rajalla-kamppailevalla-tuvalla-6-ei-ole-avustajaa-vasynyt-aiti-yrittaa-pitaa-tyttarensa-elossa-ilman-apua/6668238#gs.U5GiFqk

Koskaan ei sitten kuvata esimerkiksi ADHD-potilaan tai muun vastaavan henkilön selviytymistä sellaisesta mukavasta asiasta kuin esimerkiksi oppitunnista, kun kaikkialla on asioita, jotka kiinnittävät tuollaisen keskittymishäiriöstä kärsivän ihmisen huomion. Samoin tietenkin on todella upeaa, kun maassamme on toimiva psykiatrinen hoito.

Mutta tietenkin psykiatrinen hoito saattaa tietenkin vaikuttaa negatiivisesti noiden ihmisten myöhempiin vaiheisiin elämässä. Tässä sitten tarkoitan sitä, että miten esimerkiksi psykiatrinen hoito vaikuttaa siihen, kuinka heidän on vaikeaa löytää paikkaa elämässä. Tuollainen ADHD tai Tourette-nuori on todella asiansa kanssa vähän yksin. Miten ihminen voi olla samaan aikaan täysin terve ja kyetä toimimaan itsenäisesti yhteiskunnassa, kun hän ei kuitenkaan voi esimerkiksi käydä palkkatyössä?

Tai kun puhutaan näistä suurista kamppailuista, joita tietenkin on kiinnostavaa seurata, niin niissä sitten on yleensä sellainen asia jäänyt huomiotta, kuin että niissä ei juurikaan seurata tilanteita lapsen kannalta, vaan kaikki huomio menee sitten tietenkin vanhempien huomioimiseen. Ja jostain syystä sitten voidaan kysellä sellaistakin asiaa, että onko tuollainen ADHD-nuoren  tai miksei myös aikuisen kohtaaminen jotenkin vähemmän seksikästä kuin letkuihin laitetun vanhuksen hoitaminen?  

Vanhukset ovat tietenkin sellaisia ihmisiä, joiden hoitoon tulee panostaa. Sitä en tietenkään kiellä, ja vanhusten hoitaminen on tietenkin todella hienoa työtä. Mutta samalla pitäisi hiukan keskustella siitä, että myös lapset sekä nuoret ja samalla myös aikuiset tarvitsevat joskus myös hoitoa tai aikaa.

Kun puhutaan esimerkiksi ADHD-nuorten  tai aikuisten kohtaamisesta kouluissa sekä työpaikoilla, niin silloin tietenkin ensimmäiseksi muistuu sitten mieleeni sellainen asia, että ainakin ennen oli hyvin tavallista, että koko ADHD-diagnoosia pidettiin tuolloin lähinnä kurinpitoa koskevana  asiana. Tuolloin ennen aikaan uskottiin siihen, että vain kova kuri ja kovan luokan laitoshoito olivat lääkkeitä joilla saatiin aikaan tulosta. noihin neurologisiin häiriöihin, jotka sitten ilmenevät lähinnä huomiota herättävänä käytöksenä.   

Ja tietenkin esimerkiksi Tourette sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö on sitten varmasti hoidettavissa lääkkeillä, mutta tietenkään noita lääkkeitä, joista kuitenkin saattaa hyvinkin olla väärin otettuna enemmän haittaa kuin hyötyä. Eli tässä sitten taas aloin kirjoittamaan lääkehoidosta, vaikka piti vähän muusta kirjoittaa. Kun puhutaan siitä että vammaiset ja vanhukset tarvitsevat tukea, niin tietenkin maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea elämäänsä.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat oikeasti esimerkiksi kyvyttömiä ottamaan kontaktia toiseen ihmiseen, tai ihmisiä joiden ainoa sairaus on siinä, että he eivät kykene istumaan kymmentä minuuttia paikallaan. Hekin tarvitsevat jotain, mutta ainoa ongelma on siinä, että he eivät ole ikään kuin tarpeeksi vammaisia. Ja siksi näiden ihmisten elämästä ei kovin suuria dokumentteja tehdä.

He ovat oikeasti aivan normaalilla älykkyysosamäärällä varustettuja, ja suurin osa sitten vielä hyvin herkkiä ihmisiä, joita on mukava loukata. Ja tottakai sitten on myös aina hyvä kertoa ihmisille kuinka vaikeaa on sellaisen ihmisen mennä armeijaan, jossa kouluttajaa on toteltava aina ja iankaikkisesti aamen. Mutta muuten heitä ei sitten tarvitse mitenkään huomioida, eikä heidän sosiaalisia taitojaan varmaan kovin paljoa kehitä sellainen ympäristö, missä ei ollenkaan ole yhtään ihmistä, jonka kanssa voisi niitä paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja harjoitella. Eli missään varastossa työajan jälkeen tapahtuva yksin tehtävä siivoustyö ei varmasti niitä kommunikaatiotaitoja kehitä, vaikka pomo välillä jättää lapun pöydälle tai lähettää tuolle työntekijälleen tekstiviestin siitä, että tämä voisi sitten tyhjentää roskiksen vähän tarkemmin.

Ja kun työelämän tai talouselämän kanta jokaiseen sairauteen on sellainen, että yhtiöiden ainoa tehtävä on tuoda voittoa omille osakkeenomistajilleen, niin sitten tietenkin jokainen jolla on ongelmia pitää poistaa työelämästä. Ehkä juuri tämän takia on joidenkin “headhunterien” mielestä parempi että CV:ssä ei ole aukkoja, koska se tarkoittaa sitä, että tuollainen ihminen on voinut kokea potkut sekä saada hiukan vertailla kokemuksiaan työelämästä muiden vastaavaa kokeneiden ihmisten kanssa.

Ehkä potkujen takaa sitten löytyisi useammallakin samoja valittajia. Kun ihminen joka on ollut pitkään työelämässä jää työttömäksi on tilanne todella hyvin ikävä. Hänen kaikki kaverinsa muuttuvat paremmin palkatuiksi ihmisiksi,  ja tietenkin esimerkiksi työasioista ei enää sitten puhuta tuon henkilön kuullen. Se saattaa sitten aiheuttaa pitkäaikaisten ihmissuhteiden katkeamista.

Mieleeni muuten tulee muuten välillä tilanne, että kun ihminen joutuu masennuksen valtaan, niin välittömästi hänet lähetetään sairaslomalle. Kotona sitten on hyvä jäädä yksin pohtimaan asioita, ja tietenkin siellä voi omat voimat loppua, kun sitten ei ole jäljellä yhtään ihmissuhdetta. Ja kun ihminen on yksin kaikkien ongelmien kanssa, niin silloin hän varmasti sitten kohtaa tilanteen, missä kaikki ongelmat kasaantuvat hänen päälleen. Tietenkin kaikki asiat ovat hyvin yksilöllisiä, mutta itse kyllä varmaan kokisin tämän asian hieman lievempänä, jos ympärillä on muitakin ihmisiä.

Tietenkin kaikissa työttömien työpajoissa on sellainen ongelma, että juuri kun ihminen tutustuu muihin, niin sitten hän voi saada töitä hetken päästä. Joten tuolloin työttömyys tuo epäjatkuvuuskohdan jokaisen tällaiseen toimintaan osallistuvan elämään. Mutta niin tuovat myös sairaalat ja muut vastaavat paikat. Vaikka psykiatri jollain osastolla saattaa sanoa jotain, niin niissäkin ihmiset vaihtuvat. Aina silloin tällöin tulee uusia potilaita, mutta sitten tulee eteen tilanne, missä joku kävelee ovesta ulos eikä koskaan enää palaa.  

Samoin työttömien saleilla on hiukan ikävä maine, koska siellä sitten tulee aina eteen sellainen tilanne, että siinä jotenkin vain leimataan ihminen sellaiseksi, että häntä ei enää kannata ottaa töihin. Ja työsaleissa on sitten sellainen asia joskus tullut eteen, että varsinkin jos kyseessä on sellainen paikka, minkä työttömät ovat itse perustaneet, niin tuon ryhmän keskushahmoille  tullaan mielellään tarjoamaan töitä.  Mutta muut sitten pudotetaan pois tuosta joukosta. Eli tällainen saarna tällä kertaa oli edessä.

Ja tässä Eppu Normaalin kappale "Lajinsa viimeinen" https://www.youtube.com/watch?v=ybW2Ssn0Jtk

                                                                                                                                              

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/elaman-ja-kuoleman-rajalla-kamppailevalla-tuvalla-6-ei-ole-avustajaa-vasynyt-aiti-yrittaa-pitaa-tyttarensa-elossa-ilman-apua/6668238#gs.U5GiFqk

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Huonot sosiaaliset taidot eivät tarkoita sitä, että ihmiset eivät olisi sosiaalisia

Huonot sosiaaliset taidot eivät tarkoita sitä, että ihminen ei olisi sosiaalinen. On melkeinpä ironista todeta, että ihminen joka ei omaa ollenkaan sosiaalisia taitoja omaa kuitenkin usein loistavan ystäväpiirin. Vaikka ihminen olisi kuinka omaan napaansa tuijottaja, joka ei mistään mitään välitä, niin hän voi sitten tietenkin olla hyvin puhelias. Ja mitäpä tuollainen täysin ilman sosiaalisia taitoja tai sosiaalista omaatuntoa elävä ihminen muiden puheista mitään välittää. Tärkeintä on sellainen asia, että tuollainen henkilö saa oman asiansa sanottua, ja mitäpä muiden sanomisilla sitten on mitään väliä, kun henkilö sitten kuitenkin tietää osaavansa ja tietävänsä kaiken muita paremmin.


Se että hän sattuu loukkaamaan jotain toista henkilöä on tuolle "yli-ihmiselle" täysin yhdentekevä asia, koska kukaan ei hänelle mitään merkitse. Tuossa tapauksessa kyseessä on usein kaveripiirin pomo, jonka ympärillä halutaan näyttäytyä. Yleensä tuollainen komenteleva henkilö on isoveli- tai sisko, joka on saanut olla yksi vanhemmista, ja jakaa rangaistuksia muille sisaruksilleen. Tuo aiheuttaa hänelle helposti sellaisen asenteen, että kenelle tahansa voi sanoa mitä tahansa, ja tietenkin kaikki työ minkä voi teettää muilla myös teetetään aina jollain toisella henkilöllä. Koska tuollainen henkilö on ikään kuin kokenut saaneensa muiden komentamisesta positiivista palautetta, niin hän mielellään sitten  myös komentelee muita.


Mutta hänen "antipersoonallituutensa" tai käänteinen persoonansa on henkilö joka on karkea sekä eristäytyvä. Ja tietenkin tuollainen ihminen saattaa olla hyvin epäsosiaalinen, eli hän ei viitsi edes enää osallistua mihinkään keskusteluihin, ja se saattaa sitten antaa tuosta ihmisestä hiukan omituisen kuvan.  Toki tässä vaiheessa voimme kuitenkin hiukan puolustaa tuollaista ihmistä, koska hän on sitä, mitä yhteiskunta sekä hänen yhteisönsä ovat hänestä muokanneet, ja jos ihminen ei koskaan saa positiivisia kokemuksia sosiaalisista suhteistaan, niin hän ei niitä sitten halua myöskään hankkia, eli sellainen ihminen on yhteiskunnan luomus, jolla ei ehkä ole niin monia hienoja muistoja, että hän niitä viitsisi jakaa muille. Eli en usko että kymmenistä työpaikoista potkittu ihminen sitten haluaa kaikkia asioita käydä edes läpi. Eikä esimerkiksi aina kaveripiiristä jätetyllä henkilöllä ole mitään puhuttavaa sosiaalisissa tilanteissa, jotka eivät liity työhön.


Sosiaaliset taidot voivat kehittyä vain sellaisessa ympäristössä, missä ihminen saa asiallista palautetta siitä, että hän osallistuu keskusteluihin ja tuota tietenkin kutsutaan "kasvatukseksi". Mutta jos ihminen saa vain negatiivista palautetta kaikesta sosiaalisesta toiminnastaan, niin silloin hän muuttuu sellaiseksi, että tuota henkilöä ei enää kiinnosta se, miten hän nyt sitten käyttäytyy, kun siinä sitten aina tilanne muuttuu sellaiseksi, että hän saa vain negatiivista palautetta.


Samoin huonoja sosiaalisia taitoja osoittaa se, että henkilö saapuu humalassa tilaisuuteen, missä ei ole soveliasta esiintyä humalassa. Alkoholisteilla on usein erittäin suuret kaveripiirit, vaikka he eivät koskaan erityisen loistavilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. Mutta erittäin huonoja sosiaalisia taitoja osoittaa sellainen asia, että ihminen ei kykene ollenkaan keskustelemaan asioista toisen kanssa tasa-arvoisesti, vaan hänellä pitää aina olla jonkinlainen etulyöntiasema toiseen henkilöön nähden, eikä esimerkiksi kykene kommunikoimaan ollenkaan, ellei hän sitten ole esimerkiksi omassa kotonaan kavereidensa ympäröimänä, eikä tällainen henkilö kykene ollenkaan sitten muutenkaan ottamaan toisten ihmisten kantaa huomioon.


Tuollainen henkilö joka ei missään vaiheessa kykene tasa-arvoiseen keskusteluun sitten turvautuu kaiken maailman alatyylisiin esityksiin, missä sitten käydään vähän vihjailemaan siitä, että kuinka paljon suhteita tuolla "väittelijällä" on. Eli mikään ei estä sitä, että tuollainen sosiaalisia taitoja omaamaton henkilö varastaa tai muuten huijaa haltuunsa esimerkiksi toisen henkilön päiväkirjaa tai urkkimasta toisen ihmisen sosiaalisen median sisältöä tietoonsa. Se antaa mukavan vallan tunteen, kun ihminen saa lukea toisen mietteitä, ilman että hänen täytyy asiasta mitään mielipidettä sanoa. Ja tietenkin urkinta kulkee osana sosiaalista osaamattomuutta, mikä ilmenee siinä, että toiseen nähden ylemmyyttä osoittava henkilö sitten kysyy kaikki asiat toisen vanhemmilta.


Siinä vasta tuntuu hyvältä, kun kaikki mahdolliset asiat sitten käydään vanhempien kanssa läpi, vaikka toinen on täysi-ikäinen ja kypsä päättämään omista asioistaan. Sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenemätön henkilö on sellainen. että hän ei pysty tajuamaan milloin toisen ihmisen alistaminen on mennyt liian pitkälle. Silloin kun ihminen suuttuu jostain, niin tuollainen sosiaalisesti rajoittunut ihminen lähtee yleensä hakemaan psykiatria paikalle, koska hän haluaa noissa tapauksissa sitten tehdä seurueen päätöksiä tekevään ryhmään vaikutusta, sekä osoittaa sitten myös alistumista ryhmän johtajan määräyksiin. Tuolloin saattaa sitten olla tapana ottaa psykiatriin tai poliisin  yhteyttä, kun "omat keinot eivät riitä". Kyseisissä tapauksissa sitten tietenkään kyse ei ole usein muusta kuin tarpeesta miellyttää muita ihmisiä, sekä osoittaa se, että itsellä ei ole tarpeellista neuvotella oikeasti mistään asiasta.


Tuollainen ihminen on sikäli hyvin ärsyttävä sen takia. että hänen mielestään "neuvottelukyky" tarkoittaa sitä, että toisen  pitää antaa aina kaikessa periksi. Jos toinen sitten ei mukaudu kaikessa toisen tahtoon, niin silloin tämä itseään johtajan asemaan asettanut henkilö loukkaantuu. Poliisina työskennellessään hän lähestyy asiakastaan usein yhtiön työnjohdon kanssa, jolloin tilanne muistuttaa jotain "Wrestling"-matsia, ja tuolla tavoin kyseinen henkilö sitten näyttää muille, mistä päin tuulee. Eli hän hakee silloin vain sosiaalista yliotetta saapuessaan paikalle työmaan johdon kanssa, jolloin toinen voidaan erottaa välittömästi, jos hänen vastauksensa ei miellytä. Samoin tuo henkilö saattaa tarjota sitten lahjuksia siitä, että hänen kanssaan ollaan samaa mieltä. Eli hänen perässään kävelevät hännystelijät sitten saavat aina jotain "kivaa", kun he sitten jatkuvasti myötäilevät tuota pomoaan, ja tietenkin oman aseman eli alaisten menetyksen pelko saa heidät tottelemaan pomoaan jokaisessa mahdollisessa asiassa.

Slangista sekä sen tutkimisesta ja sosiaalisen aseman korostamisesta

Ihmisen sosiaalinen toimintaympäristö näkyy siitä, miten hän puhuu sekä siitä, miten hän käyttäytyy ryhmässä. Se miten käsitämme erilaisia sanoja riippuu siitä, millaisissa piireissä liikumme, ja kun esimerkiksi normaalisti työssä käyvä ihminen puhuu "fillarista", niin hän tarkoittaa tietenkin polkupyörää. Mutta jos tuo puhuja liikkuu MC-jengissä, niin silloin hän saattaa käsittää tuon sanan tarkoittavan nimenomaan moottoripyörää. Tuollaisista asioista tulee yleensä hassuja sattumuksia, kun keskustellaan vaikkapa puhelimessa.

Eli kun kaksi kaverusta keskustelee "fillareista", niin sitten yllättäen toinen kysyy siitä, missä toinen sälyttää fillariaan, niin tämä vastaa tietenkin säilyttävänsä kulkuvälinettään taloyhtiön "pyörävarastossa", mihin toinen vastaa, että "eikö se ole kiellettyä". Tällainen keskustelu voi sitten saada vielä lisää hupaisia piirteitä, kun toinen keskustelija sitten ehdottaa "fillarireissua", johon toinen vastaa kyllä. Siinä sitten voi keskustelu muuttua hiukan erilaiseksi, kun kaverukset tulevat tapaamispaikalle ja toisella on allaan polkupyörä kun toinen kurvaa tapaamiseen Harley Davidsonilla.

Siinä huomataan että kaksi ihmistä voi tarkoittaa samalla sanalla kahta aivan eri asiaa, mikä sitten voi aiheuttaa hyvin paljon erilaisia hauskoja sattumuksia. Tällaisia väärinkäsityksiä ilmenee lähes jokaisen ihmisen elämässä, joten niistä ei aina edes tarvitse sanoa mitään. Mutta ihmisen käytös kertoo paljon siitä, millainen hänen oma sosiaalinen asemansa jossain ryhmässä on. Yleensä tällaisessa ryhmässä kuin MC-kerho tai katujengi saattaa jonkun johtajan elämä olla sellaista, että hän uskaltaa tehdä toisille lähes mitä huvittaa.

Tuollainen henkilö oppii jo lapsena sen, että jengien pomoille ei sanota koskaan vastaan, tai sitten tuo alainen saa lähteä kävelemään, tuo tekee hänestä usein hyvin komentelevan sekä joidenkin mielestä hyvin rasittavan ihmisen. Ja kaikki tietävät sen, mitä tapahtuu, jos henkilö saa jo lapsena komennella muita niin kuin hän haluaa. Noiden jengin pomojen maailma on aivan toisenlainen kuin normaalien jäsenten, eli kuten tiedämme niin jengien johtajille tuo organisaatio on kaikki kaikessa. Saattaa olla niin, että hänen kaikki sosiaaliset suhteensa liittyvät noihin jengeihin, eikä hänellä edes ole mitään muita tuloja, kuin se mitä hän saa jengiltään.

Kuitenkin aina välillä eteen tulee artikkeleita, joissa kerrotaan esimerkiksi siitä, millaista kieltä jengeissä käytetään, niin silloin pitää muistaa se, että vaikka joku amerikkalainen MC-jengi käyttää jostain jäsenensä tilasta termiä "bad stand", niin saattaa olla niin, että Suomessa tuota sanaa ei juurikaan käytetä. Tämä johtuu siitä, että  oma rakas alamaailmamme sekä sen edustajat vääntelevät noita sanoja, niin että samasta asiasta voidaan käyttää nimeä "rotta", mutta tuo vankilassa ilmeisesti vasikkaa tarkoittava sana ei tarkoita samaa muualla. "Street rat" tai Suomessa "Katurotta" tarkoittaa yleensä huippuunsa viritettyä autoa ja"Ratbike" eli "rottapyörä" on saman viritystason moottoripyörästä tehty kilpaversio. Eli tällöin rotta  ei tarkoita sitä, että sen ajaja olisi mitenkään erityisen vihattu. Autopiireissä esimerkiksi mekaanisesta kompressoriahtimesta käytetään sanaa "blower" tai turboahtimesta käytetään sanaa "rotta", ja yleensä kilpakäyttöön tarkoitettu moottoriajoneuvo on "rassi", mikä tulee sanoista "Racing"tai "racing manifold", joka tarkoittaa sitä, että autoon on asennettu viritysosia.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/