Miksi presidentti valehtelee?

UH-1 Vietnamissa
(Picture 1)

Kimmo Huosionmaa

Kun presidentti valehtelee lehdistölle, tekee hän rikoksen kansaa vastaan. Eli hän jakaa tietoja, jotka ovat joko hänen itsensä tai jonkun muun luomia vääristymiä. Jos lähdetään keskustelemaan esimerkiksi Vietnamin sodasta, tai siihen liittyvästä tiedotuksesta, niin silloin tietenkin pitää huomioida sellainen seikka, että myös USA:ssa oli toimittajia, joiden mielestä Vietnamin sota oli oikeutettu. Tässä kirjoituksessa sana “toimittaja” tarkoittaa henkilöä, joka istui jonkun lehtitalon toimistossa, ja sitten kirjoitti sellaisia uutisia, joissa asevoimat näyttivät hieman paremmilta, kuin mitä ne oikeastaan olivatkaan.


 Samoin kun puhutaan siitä, miten presidentti valehteli kansalle, niin tietenkin tieto jonka Valkoinen talo sai oli peräisin asevoimien tiedustelupalvelusta sekä CIA:lta, joista molemmat saattoivat väärentää raportteja. Kun viesti lähetettiin Saigonin esikunnasta, niin silloin tietenkin suoritettiin ensimmäinen sensurointi, koska jos joku USA:n asevoimien upseeri olisi jäänyt kiinni siviilien tappamisesta, niin tietenkin silloin seurauksena olisi saattanut olla jopa kuolemantuomio. Ja tuskin kukaan siellä halusi sitten kertoa kenellekään esimerkiksi ampuneensa lapsia konekivääreillä, joten tällaisista asioista varmasti ei myöskään presidentille kerrottu.


Kun taas toimittajia on haukuttu, niin silloin tietenkin voidaan sanoa kyllä, että osassa noista lehtijutuista, joita tämä haukkuminen koskee, on kyllä ollut mielestäni kyse vähintään epätarkasta tiedotuksesta. Kun taas puhutaan esimerkiksi Washington Postin omistajan itsemurhasta, niin tuota tapausta on joskus kyllä epäilty “Phoenix”-operaattoreiden tekemäksi, eli tuon väitteen mukaan Gray murhattiin, koska joku halusi salata jotain, mikä liittyy esimerkiksi asevoimien erikoisjoukkojen tai CIA:n- CTT (Counter Terror Team) erikoisryhmien toimintaan.  Samalla tietenkin myös esimerkiksi itse olen ihmetellyt, että miksi Neuvostoliiton joukkojen toimintaa Afganistanissa arvioidaan eri tavalla, kuin USA:n joukkojen toimintaa arvioidaan Vietnamissa.


Samalla myös ihmettelen kovasti, että kun puhutaan esimerkiksi Syyrian operaatioista, joista pääosin vastaa Venäläinen osapuoli, niin silloin ikään kuin hyssytellään Venäjän asevoimien voimankäyttöä, ja ainoa asia josta kirjoitetaan ovat USA:n “Predator”-lennokit. Eipä niillä terroristeilla mitään mahdollisuutta kuitenkaan ole, kun Tupolev- pommikoneet kylvävät 10 000 metrin korkeudesta pommeja ISIS:in sekä muiden Al-Assadin vastustajien päälle. Ja ainoa pudonnut venäläinen kone on ilmeisesti SU-25, joka on Turkin ilmavoimien alas ampuma.  Joten se siitä “reilusta pelistä”, eikä kukaan maailman komentaja varmasti halua tehdä omia tappioita. Eikä sota ole peliä, vaan vakava asia, missä kuolee ihmisiä joka kerran.

Lähteet

https://www.mtv.fi/viihde/elokuvat/artikkeli/kommentti-steven-spielbergin-uusin-elokuva-on-pistavan-ajankohtainen-tapetilla-ovat-lehdistonvapaus-ja-naisen-asema/6754258#gs.XemjA3s

https://thumbs-prod.si-cdn.com/b9jBhU7bj5E2Vf8hrVp4-wRdmEg=/800x600/filters:no_upscale()/https://public-media.smithsonianmag.com/filer/Flash%20image.jpg


https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Kuka on maailman vaarallisin hakkeri?

Maailman vaarallisin hakkeri lienee 58-vuotias”kreikkalainen matemaatikko” jonka koodinimi on “Astra”. Syy tuon henkilön vaarallisuuteen lienee se, että hän on tunkeutunut monien valtioiden kuten Ranskan sekä USA:n puolustusministeriön tietokoneille. Minulla itselläni on perusteltu syy uskoa tuon henkilön olevan jotenkin perillä erittäin salaisista asioista, jotka voivat vaarantaa kansallista turvallisuutta todella pahoin. Näet tuon henkilön oikeita henkilötietoja ei koskaan olla paljastettu millekään medialle, ja sen takia uskoisin hänen olevan jotain aivan erityistä, koska tuolla tavalla hänen identiteettiään varjellaan niin hyvin.

Muiden maailman vaarallisimpien hakkereiden henkilötiedot on julkaistu, paitsi kahden joista toinen on “Astra”, mikä on tarinoiden mukaan sattumoisin myös Pentagonin huippusalaisen STEALTH-lentokoneen koodinimi, ja samoin erään ilmeisesti Venäläisen hakkerin henkilötietoja ei olla julkaistu paitsi nimi, joka on ilmeisesti kuitenkin jotenkin erikoinen, eli tuo henkilö on nimeltään Vladimir Levin, ja mitään syntymä- tai muita aikoja ei hänestä olla medialle annettu. Kuitenkin media on erittäin hyvä väline, kun ihmisen tärkeyttä näissä asioissa pohditaan.

Jos jostain tavallisesta  henkilöstä tai hänen teostaan kirjoitetaan lehdissä paljon, niin se sitten herättää varmasti kysymyksiä siitä, että millaisiin asioihin hän on päässyt käsiksi?  Eli vaikka hakkerointi vaikuttaa ihmisten mielissä varmaan olevan esimerkkinä  vaarattomasta toiminnasta, niin kuitenkin siihen pitää suhtautua erittäin vakavasti, koska esimerkiksi kun  viranomaistoimintaa koskevia tietoja vuodatetaan asiattomille tahoille, voi jonkun ihmisen henki olla vaarassa.

Kuitenkin monien hakkereiden kohdalla pitää miettiä sitä, että mitä he sitten olivat tehneet, kun tuo tietojärjestelmä antaa heille mahdollisuuden temmeltää siellä kuten he haluavat? Eli miten nuo hakkerit ovat saaneet käsiinsä sellaiset “superkäyttäjän oikeudet”, mitkä antavat oikeuden tehdä uusia käyttäjiä johonkin huippusalaiseen järjestelmään? Mistä hakkeri tietää, että kyseessä ei ole “honey pot”, eli ansaksi tarkoitettu tunnus jonka käyttö sitten saa aikaan sen, että tuo yhteydenottoa sekä sisäänkirjautumista suorittava tietokone etsitään välittömästi esimerkiksi sen paikannustoimintoa hyväksikäyttäen? Kuitenkin pitää muistaa se, että superkäyttäjän tunnuksia ei järjestelmässä saa usein antaa muille, joten se miten nuo henkilöt voivat tehdä esimerkiksi NASA:ssa mitä he haluavat varmasti kiinnostaa poliisia.

Kun puhutaan hakkereista, jotka tekevät uskomattomia temppuja omilla tietokoneillaan, niin tietenkin hekin joskus jäävät kiinni. Kuten tiedämme niin tuollaisen tuotekehitysosaston käytössä oleville palvelimille tai heidän verkossa toimivan virtuaaliseen työskentely tilaansa tunkeutuneen henkilön tekemät vahingot yhtiölle voivat olla todella suuret. Ja tällaiset jopa miljooniin euroihin kohoavat maksut sitten voivat aiheuttaa sen, että tuollainen henkilö voidaan kiristää työskentelemään valtiolliselle tiedustelulle tai sitten pahemmassa tapauksessa hänet voidaan pakottaa tekemään vakoilu-työtä myös yksityisille toimijoille.

Tietenkin tuollaisen hakkerin henkilöllisyys voidaan kätkeä, jos hänellä on sitten jotain tärkeää tietoa päässään, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että tällaista henkilöä voidaan helposti kiristää taloudellisilla asioilla toimimaan sellaisen tahon määräysten mukaan, jolla ei ole puhtaita jauhoja  pussissaan. Kuten olen joskus kirjoittanut, niin uskoisin että turvallisuuspalveluilla on maailmalla melko paljon valtuuksia, joten saattaa olla niin, että jotkut hakkerit jatkavat työtään ehkä väärien identiteettien turvin.

Nykyaikaisissa käyttöjärjestelmissä on etäkäytön mahdollisuus, joten nuo hakkerit saattavat itse olla oikeasti vankilassa, mutta he sitten hoitelevat valtiollisen toimijan eli tiedustelun töitä etäkäytön tai ketjutetun etäkäytön avulla niin, että heillä on tietokoneet selleissään, ja niiden avulla sitten otetaan yhteyttä agentin johonkin maahan viemään tietokoneeseen, jota sitten käytetään hakkerointiin. Noita etappi-koneita joita käytetään jäljittämisen estämiseen saattaa olla sijoitettuna eri puolille maailmaa, jotta tuo valtio ei kärähdä tuollaisesta toiminnasta.

Ja tietenkin kiinnostava vaihtoehto olisi se, että tuollainen etappi-tietokone olisi sijoitettu esimerkiksi Kiinaan tai Venäjälle, josta sitten otetaan yhteys USA:ssa olevaan tietokoneeseen. Tällainen järjestely olisi loistava, jotta NSA sitten voisi salata sen, että tuo palvelu onkin hankkimassa tietoja USA:n sisäisistä toimijoista, mutta naamioi tuon iskun sellaiseksi, että se tulee jostain kaukaa Kiinasta tai Venäjältä.

Näin eivät nuo miehet sitten jää kiinni USA:n presidentin tietokantojen tutkimisesta tai hänen henkilökohtaisen postinsa lukemisesta. Se voisi näet vaikeuttaa heidän asemiaan. Tosin lavastettuja hakkeri-iskuja, joita tehdään ulkomailla olevien etäkäytössä olevien tietokoneiden kautta voidaan käyttää myös hyväksi, kun nettisensuuria aletaan tiukentaa. Länsimaissa on sellainen asenne, että se jonka haltuun tietoa uskotaan myös vastaa siitä, että sitä jaetaan vain niille tahoille, joille sitä on oikeus jakaa.

Mutta aina välillä eteen tulee tilanne, missä esimerkiksi poliitikko tai joku virkaansa tai asemaansa väärin käyttävä virkamies haluaa peitellä tekojaan, jolloin kaikkein tyylikkäintä olisi sitten tietenkin ryhtyä sensuroimaan Internetiä. Ja onhan tietoturva melkoista bisnestä, joten olisi varmaan mukavaa, jos oman veljen yhtiöiden toimittama tietoturvaratkaisu komeilee tietokoneen ruudulla. Samoin se että ihmiset siirtyisivät käyttämään maksullisia sähköposteja varmasti toisi lisää tuloja monille web-palveluita tuottaville yrityksille.

http://vaarallinenhakkeri.webnode.fi/

Lehdistön käyttö painostamiseen sekä yllyttäminen viran viemiseen ovat asioita, joita kukaan ei omalle kohdalle toivo

Mitä tehdään silloin, jos esimerkiksi valtion johtaja jakaa tietoja, jotka on merkitty salaisiksi, ja vahingoittaa kansallista turvallisuutta? Siinä sitten on pulma, jonka ratkaiseminen on erittäin vaikeaa. Presidentti toki on valtion päämiehenä sotilaiden esimies, mutta toki hänenkin olisi kunnioitettava noita salassapitoa koskevia määräyksiä, vaikka hän on sellaisessa asemassa, että kyseisen henkilön arvosteleminen voi saattaa sotilas- tai siviilihenkilön erittäin vaikeaan asemaan. Vaikka presidentti ei saa pidättää ihmisiä lain mukaan, niin kuitenkin välillä huomaan, että joissakin tapauksissa esimerkiksi presidentin toiminnasta negatiiviseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden on oletettu pitävän vain “päänsä kiinni, koska ei ole hänen asiansa kommentoida esimiestensä toimia”.

Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että on tilanteita, mitä kukaan ei toivo omalle kohdalle sattuvan, ja yksi niistä on julkisuuden käyttö henkilöön kohdistuvaan painostamiseen. Tällaisia tilanteita sitten vielä kärjistetään sillä, että sitä levitetään julkisessa sanassa, mikä tarkoittaa sitä, että presidenttiä ikään kuin yllytetään käyttämään valtaoikeuksiaan alaisiaan kohtaa. Kuitenkin on sanottava, että kaikissa valtioissa on vähän eri käytäntö siitä, miten esimerkiksi poliiseja sekä sotilaita kohdellaan, jos heillä menee presidentin kanssa “sukset ristiin”.

Saattaa olla niin, että esimerkiksi joku tiedustelu- tai poliisijohtajan virka on kaksiosainen. Se tarkoittaa sellaista asiaa, että vaikka kyseiseltä henkilöltä viedään johtajan virka, niin hän silti jää työhön poliisiin tai asevoimiin. Eli tuolloin presidentti vain ei häntä enää tapaa. Mutta kun puhutaan alaiseen kohdistuvasta erotus-oikeudesta, niin tietenkin osassa maita esimerkiksi presidenteillä on tällainen oikeus, mutta silloin kannattaa hiukan miettiä sitä, että kannattaako hänen tuota valtaa käyttää aivan huvikseen? Näet kun puhutaan esimerkiksi muistioista sekä kaiken maailman muista papereista, niin silloin tietenkin niissä pitää olla jonkinlaisia rikkeitä, jotta tuo päätös olisi jotenkin perusteltavissa. Ja nyt sitten tullaan vallankäytön psykologiseen puoleen.

Jokainen asiakirja on valtavan voimakas, jos se on sellaisen henkilön käsissä, joilla jo muutenkin on oikeus erottaa alaisiaan. Se tarkoittaa sitä, että tällainen johtaja varmasti näkee vain sitä, mitä hän haluaa nähdä. Varsinkin jos hän sattuu jotain henkilöä vihaamaan, niin pelkkä väärän värinen solmio riittää silloin alaista koskevan erottamispäätöksen tekemiseen. Ja tietenkin se sitten lisää virkaan kohdistuvaa painetta käyttää valtaa tavalla, mikä on demokratialle vierasta, koska se lisää esimerkiksi julkisen sanan valtaa johtajaan. Yksinvaltiaalle johtajalle on helppo kuiskutella korvaan sellaisia asioita, mitä ei varmasti kukaan oikeasti haluaisi edes olevan totta.

Tuolloin esimiestä painostetaan  lehdistön avulla käyttämään erottamis-oikeuttaan vihjailemalla siitä, että “kenenkään ei tarvitse sietää hankalaa alaistaan”. Ja sitten tietenkin voidaan vähän vihjailla, kenen kanssa ei sitten kannata ryhtyä kaveeraamaan, jotta oma ura ei tuhoutuisi. Kuitenkin voidaan sanoa, että on olemassa sellaisia tapoja toimia, että siinä ei varmaan koskaan olla mietitty ollenkaan, kun aletaan antaa lausuntoja. Kun oikeasti ihminen lähtee tekemään päätöksiä jostain asiasta, niin hänen pitää aina toivoa parasta, mutta varustautua kaikkein pahimpaan. Eli koskaan ei saa luottaa siihen, että kaikki olisi mennyt oikeasti niin kuin on suunniteltu.

Varsinkin liike-elämässä sekä valtionhallinnossa työskentelevän täytyy aina muistaa se, että jos hän kirjoittaa tai puhuu asioista väärällä tavalla, eli yllyttää esimerkiksi väkivaltaan tai muuten sopimattomaan toimintaan, niin silloin eteen tulee sellainen tilanne, että hänen tuttavapiiriinsä kuuluvia henkilöitä sitten saattaa ryhtyä kiinnostamaan hänen työpaikkansa, jolloin he saattavat sitten käydä kuvaamssa noissa tilaisuuksissa, ja laittaa filmejä jakoon, sekä kantelemassa mielestään sopimattomasta käytöksestä vaikkapa toimittajille, jotka sitten laittavat noita mahdollisesti hyvinkin ikäviä film, jotta tuon virkamiehen tai johtajan mainetta saadaan pilattua. Ja sitten tietenkin esimerkiksi tietyissä studioissa olisi hienoa tentata ministereitä ja muita vastaavia henkilöitä sillä, että “mitä mieltä hän tuosta on?”.

Varmasti myös tapausta kommentoidaan lehdistössä sillä tavoin, että siinä ei kokonaisuutta käsitellä ollenkaan, vaan koko ajan esillä on vaikka kaksi sanaa, joilla sitten tehdään suurta politiikkaa. Tällaista näkee välillä muuten oikeussaleissa, kun asianajaja esittelee ihmisen päiväkirjaa todisteena. Siinä saattaa satoja sivujen joukosta olla poimittuna kaksi lausetta, joita sitten hoetaan koko istunnon ajan, ja samalla otetaan sellainen vähän ivallinen ilme kasvoille. Nuo kaksi lausetta varmaan tekevät tuollaisten juristien silmissä jonkun ihmisen psyykkisesti häiriintyneeksi, ja onhan siinä mukavaa sitten hokea fraasia “ettekö ole näin sanonut”. Tuolloin kyse on siitä, että millaista retoriikkaa eli esitystapaa käytetään asian esittämiseen.

Tämän takia itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi oman päiväkirjan voi pitää Internetissä julkisena, jotta muutkin kuin asianajajat sekä psykologit voivat sitä katsoa. Nimittäin monesti käy niin, että siitä sitten kaivetaan kaksi sanaa, joilla revitellään ympäriinsä. Jos asiayhteys missä nuo kaksi sanaa tulisivat sitten esiin, niin silloin saattaa koko asia muuttua. Se kumpi antaa oikeudessa vakuuttavamman kuvan ihmisestä on sitten jokaisen itsensä päätettävissä. Joku kahden kesken kerrottu asia, jota toinen voi sitten väittää keksityksi, vai satoja sivuja julkaistua tekstiä, sen voi jokainen itse päätellä.

Jokaisen ihmisen kirjoituksiin voidaan aina suhtautua kahdella tavalla, joko niitä käsitellään rakentavasti kokonaisuuksina, tai sitten niistä voidaan ottaa käsittelyyn kaksi sanaa, joita levitetään sekä hoetaan ismien tapaan ympäriinsä. Niistä tehdään iskulauseita, joiden tarkoitus on hankkia suosiota kaveripiirissä.  Sitten voidaan kädellä peittää vähän omaa suuta, jotta toinen ei muka huomaisi hymyä, joka johtuu siitä, että toinen on epähuomiossa päästänyt jonkun tuttavansa tai vanhempiensa tuttavan lapsen selkänsä taakse kirjoittaessaan päiväkirjaa.

Siinä sitten voidaan koulun pihalla hankkia suosiota sillä, että hoetaan koulun “primus motorille”, kuinka tyhmä toinen ihminen sitten on, kun vanhempien ystävän lapseen sattui luottamaan. Tuollaista tapaa hankkia tietoja voidaan kyllä kutsua aseman väärinkäytöksi. Eikä mielestäni ole kovin mukavaa jos esimerkiksi joku psykiatri sanoo, että hänellä on vaitiolovelvollisuus, mutta kuitenkin hän sitten luovuttaa potilastaan koskevia tietoja tämän sukulaisille. Tietenkin tuollainen teko on todella upea siltä kannalta ajatellen, että tuolloin voi psykiatri vähän niin kuin työntää päätään pensaaseen.

Mutta tuollainen asia sitten saa aikaan, sen että potilas ei mitään jatkossa halua näille mielenterveyden ammattilaisille kertoa, koska se sitten varmasti on “mukava” yllätys, kun noita asioita aletaan käsitellä illalla ruokapöydässä. Kun puhutaan siitä, mitä varten ihmisillä on vaitiolovelvollisuus, niin se on varten, että noille mielenterveyden tai muiden vastaavien alojen ammattilaisille uskalletaan jotain puhua. Sitä ei olla tarkoitettu siihen, että tuota sanaa käytetään siihen, että ihmisen luottamus petetään silloin, kun henkilökunta niin haluaa tehdä, koska jos tuo temppu sitten kerran tehdään, niin silloin luottamuksen rakentaminen uudelleen on todella vaikeaa.

Tuolloin saattaa käydä niin, että henkilö ei enää haluakaan tehdä mitään yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa. Ja sitten saattaa hyvinkin tärkeitä asioita jäädä huomaamatta. Kun muutenkin puhutaan vankimielisairaalaan sekä muihin psykiatrisiin laitoksiin sijoitetuista henkilöistä, niin silloin pitää muuten muistaa mainita se, että potilas tai asiakas sitten saattaa opetella mielistelemään henkilökuntaa. Ja se saattaa merkitä sitä, että tuollainen henkilö muuttuu vaaralliseksi. Nimittäin ihminen oppii mallioppimisen kautta sen, mistä psykiatri ikään kuin pitää. Tuolloin sitten saattaa tuollaisesta laitoksesta päästä ulos henkilö, joka on todellisuudessa vaarallinen. Niissä paikoissa kyllä oppii manipuloimaan sekä “hymyilemään” ihmisille, joilla on valtaa.

Vaikka suurin osa näistä ihmisistä on laitoksista päästyään ollut aivan kunnolla, niin aina välillä eteen tulee henkilö, joka sitten komeilee Alibin kansikuvassa. Samoin aina välillä tulee eteen tilanteita, missä kyseinen henkilö on matkustanut esimerkiksi ulkomaille, ja siellä sitten on tapahtua sellaisia asioita, mistä ei kukaan koskaan halua lukea. Näiden asioiden takia kaikista psykiatriaan liittyvistä asioista pitää henkilökunnan osata olla vaiti. Näet sillä estetään sellainen toiminta, missä toisen ihmisen päälle työnnetään omia väkivaltarikoksia. Eli esimerkiksi murhien tekotapa sekä henkilön nimi tai vastaavat asiat ovat aina erittäin tarkan vaitiolovelvollisuuden takana. Eikä noita asioita saa missään tapauksessa levitellä missään, koska aina välillä tulee varmasti eteen tapauksia, missä lapsi on houkutellut uhreja vaikkapa pedofiilivanhemmille. Tuolloin tietenkin asiaa pitää pohtia monialaisessa ryhmässä, missä varmasti ei kukaan saa sitten niitä levitellä.

Samoin maailmalla on ollut tilanteita, missä vain toinen lapsista on saanut selkäänsä. Ja se sitten tietenkin on aiheuttanut sisarusten välille konflikteja. Noita tilanteita on varmasti ollut perheissä, joissa ensin vanhemmat ovat eronneet, ja sitten he ovat perustaneet perheen uusien ihmisten kanssa. Ja kun yhteisiä lapsia on uusien puolisoiden kanssa tullut, niin nämä vanhasta liitosta peräisin olevat lapset saattavat jäädä täysin vaille huomiota, tai joutua molempien perheiden taholta tulevan psyykkisen sekä fyysisen väkivallan uhreiksi, jolloin ihmisen kehitys saattaa kääntyä “ei toivottuun suuntaan”, mistä saamme ehkä lukea lehdistä.

Mutta ihmismieli on raadollinen sekä äärettömän pelottava, ja siksi missään tapauksessa ei saa mitään noiden ihmisten asuinpaikkoja koskevia tietoja ryhtyä jakelemaan, koska joku muu sairas henkilö voi sitten ryhtyä jäljittelemään tuollaisia järkyttäviä asioita. Tässä kirjoituksessa ei muuten puututa mihinkään yksittäiseen tapaukseen, vaan käsitellään asioita, joista on paljon kerrottu sekä kirjoitettu. Vaitiolovelvollisuus on asia, mistä aina välillä keskustellaan, mutta se on tehty suojelemaan ihmisiä mielivallalta. Eli kaikki viittaukset mitä tässä tekstissä on eläviin henkilöihin ovat puhtaasti sattumaa.

https://sites.google.com/view/presidentinpainostaminen/etusivu

http://pressidentinpainostaminen.webnode.fi

Miksi lehdistössä tapahtuva trollaus on vaarallista, ja mikä on päätoimittajan vastuu julkaisemisessa?

"Huominen ei koskaan kuole"
on kuvaus siitä mihin
informaatiosota pystyy

Päätoimittajan rooli toimituksessa on se, että hän johtaa alaistensa toimittajien työtä, sekä vastaa siitä, että lehden linja on sitä, mitä sen halutaan olevan. Kuitenkin kun keskustellaan toimittajien työstä sekä valemedioista, niin se että toimittaja tekee kerran virheen uutisoinnissa saattaa aiheuttaa jollekin ihmiselle todella paljon surua. Ja vaikka toimittaja sitten tekisi työnsä muuten hyvin, ja hänen muu tuotantonsa olisi täysin asiallista, niin se että hän kerran tekee virheen muuten hyvämaineisessa mediassa saattaa tuhota jonkun ihmisen uran täysin. Tällä tarkoitan sellaisia sanamuotoja, joita mediassa aina välillä ennen on käytetty esimerkiksi liikemiehistä sekä henkilöistä, joita vastaan on nostettu rikossyyte.

Silloin on saattanut lehden lööpissä eli ulkomainoksessa olla esimerkiksi henkilön kuva, ja hänet on mainittu nimeltä rikollisena, ja kuitenkaan ei rikoksen lajia ole koskaan selvitetty. Kun muistellaan Bond- elokuvaa "Huominen ei koskaan kuole" ("Tomorrow never dies") , niin siinä sanomalehden omistaja ajaa maailman sodan partaalle, kirjoittamalla valheellisia lehtikirjoituksia, ja sen takia trollaus sekä valheelliset kirjoitukset pitää saada pois lehdistä. Koska informaatiosota ei sen enempää vaadi kuin kirjoitustaitoja sekä median joka kirjoituksia julkaisee.

Sen jälkeen on ollut jossain mediassa juttua siitä, kun jollain henkilöllä on ollut rikollinen menneisyys, vaikka kyseessä on ollut lähinnä myymälävarkauksia sekä muita vastaavia pikkurikkeitä, joita kyseinen henkilö on tehnt lähinnä ala-asteikäisenä. Kuitenkin lehdissä on sitten kiljuttu sitä, kuinka joku ihminen on rikollinen, ja sitten kun tuo uutinen on osoittautunut vähän ylimitoitetuksi, niin silloin tietenkin on tuosta asiasta tehty oikaisu, joka on löytynyt jostain kolmossivulta, mistä sitä on ollut vähän vaikea erottaa. Kun keskutellaan lisää median asenteesta esimerkiksi sotilasarvoja kohtaan, niin miksi on niin tärkeää mainita se, että henkilö on menettänyt jonkun jutun takia sotilasarvonsa. Noista median esittämistä puolustusvoimia koskevista kannanotoista voidaan kyllä huomata sellainen asia, että toimittajille tuo armeijan käyminen on ikään kuin jotenkin tärkeää.

Mieleeni tulee sellainen asia, että onko noiden lehtijuttujen tarkoitus sitten muistuttaa siitä, että maassamme on asevelvollisuus. Sen toki varaan kaikki tietävät, mutta kun puhutaan sitten siitä, mihin tuota asiaa käytetään, niin silloin kyllä tulee mieleen sellainen asia, että kutsutaanko jokainen, joka on muuta kuin virallista mielipidettä vastustanut puolustusvoimiin kertaamaan? On toki hienoa kun armeija on maassamme arvostettu laitos, mutta kuitenkin kuukausia kestävä selvittely siitä, kuinka maamme armeija testaa komentojärjestelmää kutusumalla reserviläiset aseisiin on hiukan liikaa. Päätoimittajien työ on vaativaa, ja heidän tehtävänsä on valvoa lehtien linjaa, mutta jostain syystä tässä maassa on ilmestynyt lehtiin sellainen ikävä asia, kuin vihjailu siitä että jotain pahaa tapahtuu, mikäli henkilö ei osoita pelkoa sekä kunnioitusta tiettyjä yhteiskunnallisia toimijoita kohtaan. Se että tämä tapahtuu arvostetussa mediassa varmasti on herättänyt melko paljon huomiota.

Kuitenkin maassamme on edeleen arvostettu sekä asiantunteva toimittajakunta, joka varmasti osaa ja hallitsee työnsä, ja levittää vain oikeaa sekä varmistettua tietoa. Kuitenkin jossain vaiheessa elämää tulee ihmisestä vanha, jolloin lähtö eläkkeelle on edessä. Tuolloin saattaa hekilö altistua sellaisille houkutuksille, mitä kukaan ei edes osaa ajatella. Hänelle voidaan tarjota rahaa esimerkiksi valheellisesta lehtijutuista, joilla voi olla erittäin suuri vaikutus ihmisten elämään. Kun lehtijutun tekee henkilö, joka on arvostettu sekä asiansa osaava toimittaja, joka nauttii työtovereidensa luottamusta sekä arvonantoa, niin tuon yhden valheellisen jutun vaikutus voi silloin olla paljon suurempi, kuin jonkun humpuukimedian esittämällä kirjoituksilla.

Jos vaikka Bloombergin kaltaisen arvostetun talouslehden journalisti kirjoittaa siitä, että jonkun yhtiön johto on epäpätevää, niin silloin sillä on varmasti todellista vaikutusta yhtiön toimintaan. Tuolla keinolla voidaan lisätä painetta yhtiön johdossa tehtäviä vaihdoksia kohtaan, mikä altistaa sen väärille päätöksille. Se että tuollaisen kirjoituksen laatii Bloombergin toimittaja lisää sen tehoa. Samalla tavoin voidaan ajatella niin, että jos tuollainen arvstettu finassilehti sitten kertoo jonkun yhtiön tuotteen olevan surkea, niin silloin tietenkin se vaikuttaa yhtiön arvoon pörssissä. Tuollainen toiminta sitten tekee yhtiön osakkeista halpoja, ja altistaa sen valtaukselle. Kun tuollaista toimintaa ajatellaan esimerkiksi historiasta tutun Nokian valossa, niin tuollaisilla mobiiliteknologian kehitykseen osallistuvilla  yhtiöillä on paljon annettavaa esimerkiksi asevoimille.

Ja yksi tapa sitoa valtio johonkin puolustusliittoon on sellainen, että sen varusteluteollisuus ostetaan ulkomaille. Kun puhutaan sotilaselektroniikan valmistamisesta, niin silloin tietenkin ensin tulee mieleen jonkun suihkuhävittäjän tutkalaitteet, mutta vähintään yhtä tärkeitä ovat noiden koneiden IFF (Identification Friend or Foe) laitteet, joiden avulla oma kone tunnistetaan tutkassa. Jos noiden laitteiden  tunnuskoodien ”skimmaus” on mahdollista, niin silloin joku voi laittaa toimeen todellisia ”false flag” operaatioita, eli kylvää terroria pitkin maita ja mantuja toise valtion nimissä. Ja tuolloin voi joku kolmas osapuoli kuten Pohjois-Korea suorittaa iskun esimerkiksi Pearl Harbouriin esittäen venäläistä hyökkääjää.

Eli tuossa iskussa voitaisiin käyttää vedenpitävässä säiliössä veden alla hinattavia lentokoneita, jotka laukaistaan raketilla ylös taivaalle.  Tuossa skenaariossa sitten kohdetta lähestytään kauppa-aluksella, ja sitten kun alus on tullut tarpeeksi lähelle, niin silloin nuo venäläisillä tunnuksilla varustetut koneet lähetetään taivaalle, ja kun mietitään Pohjois-Korean tilannetta, niin sen johdolle olisi eduksi nimenomaan syvä sekä pitkä kylmä sota, joka vie mukavasti huomion sen omista hankkeista. Tämä muuten ei ollut mikään oma ideani, vaan se oli jossain Tom Clancyn tai vastaavan kirjailijan tekemässä teoksessa. Tuossa skenaariossa muuten sitten lehdistön avulla kiristettiin USA:n rajojen sisällä olevan venäläisväestön sekä englantia puhuvien ihmisten välejä, mikä ajaa maat kohti ydinsotaa. Joten siksi on tärkeää, että esimerkiksi trollaus saataisiin pois noista lehtikirjoituksista, koska jos venäjän johto tulkitsee sen kansalaisten olevan vaarassa esimerkiksi suomessa, niin silloin se ei kyllä kaihda keinoja saapua “suojelemaan” kansalaisiaan asevoimin.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Milloin lähde pitäisi kirjoituksessa mainita, ja mihin virkasähköposteja saa oikeastaan käyttää? (Mikä on toimittajan vastuu tällaisessa tapauksessa?)

Tässä sitten herää kysymys siitä, milloin toimittajan tai jutun julkaisijan olisi paljastettava lähteensä. Eli eilen väitettiin ministeri Niinistön ajavan sellaista ohjeistusta, että puolustusvoimista ei enää kannata hakea töitä, jos henkilö sattuu omaamaan kaksoiskansalaisuuden. Tänään sitten on toinen ääni kellossa, joten tässä sitten vähän ihmettelen, miksi maamme puolustusvoimien työntekijä on ehkä jakanut haltuunsa päätyneitä asiakirjoja ilman lupaa.

Tai sitten joku toimittaja on itse tällaisen lehtijutun tekaissut, missä kerrotaan virallisena totuutena se, että meidän puolustusvoimiemme palvelukseen ei enää oteta henkilöitä, joilla on toisen maan passi, mikä tietenkin oli muotoiltu termillä ”henkilöitä joilla on Venäjän kaksoiskansalaisuus”. Mistä kukaan voi tietää, että tuo uutinen oli perustunut sähköpostiliitteeseen, joka oli päätynyt joidenkin henkilöiden sähköposteihin. Kuitenkin ihmettelen myös sitä, että miten laitos joka on neuroottisen tarkka siitä, millaista tietoa sen jäsenet julkistavat antoi tuollaisen asian tapahtua. Jos puhutaan tuollaisesta tietojen jakamisesta, missä yksittäinen puolustusvoimien työntekijä on jakanut eteenpäin sähköpostissaan olevia liitetiedostoja, niin silloin kyllä herää kysymys siitä, miten häntä on näiden liitteiden kanssa opetettu toimimaan.

Ja jos ajatellaan Ylen toimittajien tasoa, niin toki tuo henkilö on silloin käyttänyt puolustusvoimien virallista sähköpostia, koska muuten viestin lähettäjä ei olisi ollut uskottava. Enkä usko että varusmiehillä on tuollaista sähköpostia käytössään, koska puolustusvoimien virallisen sähköpostin käyttö on kuitenkin rajattu virka-asioiden hoitamista varten. Joten en usko että varusmies on sellaisia sähköposteja voinut mitenkään lähettää, missä mainitaan tällaisista rajoitteista tulevaa värväyskäytäntöä ajatellen.

Tai sitten on käynyt niin, että joku upseeri on vahingossa jättänyt tietokoneensa auki, ja sitten varusmiehet ovat noihin sähköposteihin päässeet käsiksi. Tiedon jakamisen puolustusvoimista pitäisi olla tarkoin valvottua mutta tasapuolista, eli ketään ei saisi noiden tiedotteiden jakamisessa suosia, koska nykyään ollaan hyvin tarkkoja siitä, että verorahoista palkkansa saavat virkamiehet jakavat tietoja kaikille, joilla on niitä oikeus saada, ilman että asiasta täytyy sitten mitenkään erityisesti taistella minkään turvallisuuspäällikön kanssa.

Mutta onko puolustusvoimien kanta tiedon jakamiseen sellainen, missä kaikki mahdolliset liitteet saa sitten lähettää eteenpäin, jos niitä ei olla erikseen merkitty luottamukselliseksi tai ne saapuvat henkilön omaan kotisähköpostiin. Kun ihminen saa puolustusvoimien sähköpostista kirjeen, niin hänellä on lupa odottaa, että se on virallisesti hyväksytty, sekä että tuolla tekstin jakajalla on lupa sitä jakaa. Tiedon haltija vastaa siitä, että hän sälyttää haltuunsa saamaa dataa niin, kuin sitä pitää säilyttää. Samoin kun puolustusvoimien sähköpostia käytetään, niin silloin tuon sähköpostitilin haltija on tuon organisaationsa edustaja, jonka odotetaan käyttävän sitä niin, kuin tuon laitoksen tai organisaation säännöt sekä toimintatavat edellyttävät. Joten jos noista sähköposteista sitten jotain ulos annetaan, niin silloin odotusarvo on sellainen, että niitä käytetään vain virallisten tekstien jakamiseen.  

Itse kyllä ihmettelen sitä, miten noin pääsi käymään, että puolustusvoimien edustaja on jakanut ikään kuin varmentamattoman asiakirjan, jota sitten on luultu viralliseksi asiakirjaksi. Tai sitten jakaminen on tapahtunut tuon henkilön omasta sähköpostista, mutta samalla ihmettelen, että miten tuo asiakirja on sinne päätynyt, kun tuo laitos on niin hirveän tarkka tietoturvastaan. Eli lähettääkö tuo työntekijä sitten noita haltuunsa saamia asiakirjoja jonnekin kotisähköpostiin, jotta saisi jatkaa töitä ikään kuin kotitoimistossaan? Mutta kai tämäkin asia sitten selviää jossain vaiheessa, kun tätä ikävää tapausta lähdetään selvittämään.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/niinisto-kaynnistamassa-lakihanketta-sotilasvirkojen-kaksoiskansalaisista-ylen-vaitteet-han-kuitenkin-tyrmaa/6292100

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/puolustusvoimat-kaksoiskansalaisuusohjeita-ei-voi-jakaa-varsinkaan-sahkopostilla/6293082

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/puolustusministeri-ylen-uutisankka-vahingoittanut-suomen-ja-venajan-suhteita/6293338

kirjabloggaus.blogspot.fi

Sipilän hallituksen suosiosta sekä siitä, millaiseen ryöpytykseen hän heti uransa alussa joutui

Sipilän hallitukseen ollaan tietenkin hyvin tyytymättömiä, koska ihmiset odottivat siltä liikoja. Eli häneltä odotettiin sitä, että tuo ”yrittäjien ja perussuomalaisten” hallitus korjaisi kaikki yhteiskunnalliset epäkohdat käden käänteessä. Siltä odotettiin sitä, mikä on mahdotonta, eli eroa EU:sta ja muuta vastaavaa toimintaa, jolla työttömyys olisi silloin pudotettu puolella. Kuitenkin tämä asia on jotenkin ollut tälle hallitukselle erityisen hankala aihe, koska esimerkiksi suuryrityksiä palvelee erityisen paljon tämä EU:n tarjoama työvoiman vapaa liikkuminen tällä yhteistalousalueella, ja tietenkin myös Kreikkaan maksettuja varoja käytettiin mediassa siihen, että maamme hallitus olisi irtaantunut tuosta yhteistalousalueesta, ja muutenkin Sipilää painostettiin todella voimakkaasti irroittaman maamme tuosta unionista.

Samoin tietenkin valuutan sekä tavaran vapaa liikkuminen palvelee nimenomaan suuria yrityksiä, joiden toiminta perustuu korkean teknologian tai jalostusasteen tuotteiden myymiseen ulkomaille. Ja samoin esimerkiksi perussuomalainen liike sai sellaisen opetuksen poliittisesta päätöksenteosta, mitä se ei varmaan koskaan tule unohtamaan. Nimittäin on helppoa arvostella muiden tekemiä päätöksiä, mutta missään nimessä niiden tekeminen ei ole  mitenkään kovin mukavaa eikä helppoa, varsinkin kun kaikilla on vähän oma näkemys noista asioista.

Kun puhutaan siitä, että tulemmeko eroamaan EU:sta vai emme, niin silloin taas ryhdytään puhumaan sellaisista asioista, kuin että mitä jos vaikka saisimme tuolla tavoin luotua työpaikkoja ”ihan oikeille suomalaisille”, mutta mitään muuta sitten ei ihmisille ole tarjoilla. Jos me eroamme EU:sta, niin toki silloin voimme taas luoda muutamia työpaikkoja rajavartiostoon mutta se tuskin meidän talouttamme mitenkään auttaa. Näet työttömien suuri määrä ei ole valtiolle mikään ongelma, vaan se että heidän elättämisensä maksaa rahaa, jota valtiolla ei loputtomiin ole. Se että esimerkiksi nuo työttömyyskorvaukset muutetaan eläkkeiksi, on todella vastuutonta, koska tuolloin ei työttömällä ole sitten edes teoreettista mahdollisuutta työllistyä, ja jos taas työttömyyskorvaus muutetaan sellaiseksi, että sillä ei edes kukaan elä, niin se sitten tuo eteen rikosaallon mahdollisuuden.

Jos työpaikan ottaminen on pakollista aina, kun työvoimatoimisto sitä ehdottaa, niin tietenkin silloin mennään oikeaan suuntaan, mutta silloin eteen tulee ongelmia sellaisesta asiasta, että jos ihminen ei omaa mitään motivaatiota työhönsä, niin silloin hän saattaa ryhtyä hajottamaan työpaikalla paikkoja, jotta pomo sitten potkii hänet pihalle. Tuolloin saattavat rahalliset vahingot nousta moninkertaiseksi, kun työläinen saapuu töihin juovuksissa tai muuten hajottaa paikkoja, kun hän hutiloi koneen kanssa tai sitten muuten paiskoo tavaroita. Ja jossain vaiheessa sitten jokainen meistä saa tarpeekseen työpaikasta, jossa työpäivä merkitsee jatkuvaa huutamista sekä ylenkatsetta muiden taholta.

Lopulta ihminen vain jättää tulematta töihin, vaikka suomen laki sanoisi asioista mitä hyvänsä. Kun puhutaan Sipilän hallituksesta, niin se joutui, välittömästi virkkaan astuessaan todella kovan mediaryöpytyksen kohteeksi, missä sitä painostettiin eroamaan EU:sta sekä sitä myös painostettiin asettamaan korkeakoulut maksullisiksi, ja toki media ajoi tuolloin voimakkaasti sitä kantaa, että tuo korkeakoulujen maksullisuus olisi jotenkin pelastanut maamme talouden. Eli jokaisessa uutisessa sitten jaettiin sellaisia numeroita, kuinka paljon korkeakoulutus maassamme tulee veronmaksajille maksamaan.

Myös esimerkiksi tiedotusta hoidettiin siten, että ihmisille kerrottiin, että kuinka paljon lukukausimaksut sitten helpottaisivat opiskelijoiden elämää. Toki silloin otettiin aseeksi se, että kaikkialla muuallakin on tapana periä lukukausimaksuja yliopistoista. Ja mitään muuta kantaa ei asioissa voinut olla, kun erilaisia maistereita marssitettiin median eteen kertomaan, kuinka paljon voisi yliopisto pyytää noilta opiskelijoiltaan rahaa, ja silloin tietenkin kerrottiin myös, että ”insinöörejä on maassamme hiukan liikaa”, ja että kaikille ei riitä sitten töitä, kun he valmistuvat, mutta se oli kuitenkin ainutkertaista, että maassamme otettiin voimakkaasti sellainen kanta, että kaikki yliopistot tulisivat maksulliseksi, ja mitenkään pienistä summista ei ollut kysymys, vaan 36 000 euron maksusta lukukaudessa.

Mutta kuten huomasimme, niin silloin kuitenkin alettiin miettiä, että jos vain valtiollisia työpaikkoja olisi tarjolla, niin silloin se vain lisäisi talouden alijäämää. Kun mietitään kuntouttavaa- tai tuettua työtä, jossa teetetään ihmisille ikään kuin orjatyötä, niin se varmasti on joillekin syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden työkyvyn kannalta upea asia. Mutta samalla esimerkiksi kaupunkien polkupyöräkorjaamot, joissa sitten joku ihminen tekee työtä alle kympillä päivässä varmasti vie samalla työpaikkoja oiekasti kannattavilta polkupyöräkorjaamoilta, vaikka kaupunkien työsaleilta ei saa tavallinen ihminen hakea polkupyörää, vaan jos tuo mielellään romuosista kasattu pyörä halutaan antaa pois, niin sitä varten pitää olla sosiaaliviraston lupa, että tuon pyörän saa sitten luovuttaa.

 Kuitenkin kyseessä on mielestäni sellainen asia, että se vie kyllä tyäpaikkoja niin sanotuilta ”oikeilta” polkupyöräkorjaamoilta, joiden pitää kilpailla asiakkaista. Polkupyörän korjaajia ei varmaan maassamme kauheasti ole, koska moni ihminen suorittaa nuo pyörän huoltoa koskevat toimenpiteet itse. Tuollainen vakavasti sanoen kaupungin sosiaaliviraston ylläpitämä tekemällä tehty työpaikka ei varmasti ole sellainen, mikä motivoi ketään oikeasti hakemaan työtä.

Vaikka tietenkin siellä pitää olla selvin päin, jolloin työkyky pysyy jotakuinkin hyvänä. Mutta valtion talouden kannalta noista työpaikoista ei juurikaan verorahoja tule, joten niistä ei varmasti tule ”pelastavaa enkeliä ” maamme taloudelle. Kun puhutaan siitä, että jokaisella peruskoulun käyneellä on mahdollisuus hakea ammattitutkinto itselleen, niin ihmettelen sitä, miksi nuoret sitten ovat koulut jättäneet kesken? Onko niin paljon helpompi lähteä sitten ilman koulutusta hakemaan töitä, kun ei muka noille ihmisille tarvitse maksaa palkkaa? Eli tietenkin työnantajien on mukava teettää ihmisillä töitä, mutta myös palkka pitäisi pystyä maksamaan.

Jos maassamme toimiva yhtiö haluaa sitten tehdä työntekijän kanssa sopimuksia, joilla se varmistaa esimerkiksi sen, että joku tulkki tai lakimies on aina sen käytettävissä, kun se hänen palveluksiaan tarvitsee, niin silloin pitää tehdä sellainen työsopimus, mikä takaa lakimiehen tai muun sellaisen henkilön saatavilla olon silloin, kun häntä tarvitaan. Kuten olen miljoona kertaa kirjoittanut, niin kukaan meistä ei elä millään lupauksilla tai sopimuspapereilla, vaan myös rahaa on mukava saada omasta  työstä.

Näin sitten saa tuollainen työntekijä haettua vähän ruokaa kaupasta, ja se tietenkin on asia, mikä oikeassa elämässä maksaa melko paljon. Eli kun puhutaan palkasta sekä omaan napaan tuijottamisesta, niin voin kertoa kaikille, että mikään nollatuntisopimus ei ketään elätä, eikä sellainen sopimus takaa sitä, että henkilö on siloin käytettävissä, kun häntä kaivataan työhön. Näet hän voi sitten ottaa muitakin vastaavia sopimuksia, joista ehkä on sitten myös töitä luvassa. Ja mikään nollatuntisopimus ei kuitenkaan ole työttömien määrää vähentävä asia.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Vaikuttamisesta sekä asioista puhumisesta, ja siitä kuinka puolueellisuus voi vääristää koko asian sisällön

Koska blogin otsikko on "yksittäinen ihminen voi nykyään vaikuttaa yhteiskuntaan tehokkaammin kuin koskaan ennen", niin ajattelin hieman avata tuota otsikkoa. Nykyään ihmisillä on käytössään kaiken maailman ilmaisia julkaisualustoja, johon he voivat kirjoittaa asioista, jotka heidän mieltään painavat, ja josta he haluavat kertoa myö muille ihmisille, niin toki on hyvä selventää tätä mallia hiukan. Eli jos ihmiset olisivat vaienneet kohtaamistaan vääryyksistä, ja sitten jättäneet asian siihen, niin silloin saattaa olla niin, että esimerkiksi monet väärinkäytökset sitten olisivat jääneet ainiaaksi piiloon, ja ehkä Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio olisi vielä virassaan.

Tuollainen asia varmasti olisi ennen sitten vaiettu kuoliaaksi, ja toki tuolloin vanhaan hyvään aikaan tuo Aarniosta ilmoituksen tehnyt ilotyttö olisi ehkä sitten vain lähetetty venäjälle takaisin, kun tuollainen virkakuntaan kuuluva henkilö oli joutunut syyttelyn kohteeksi. Ja toki lehdistö tuki voimakkaasti Aarnion puolustusta, ja antoi hänen asianajajalleen todella paljon palstatilaa, joten vanhaan hyvään aikaan tuo mies olisi varmasti saanut jatkaa virassaan, minkä jälkeen televisiossa olisi esiintynyt hyväntuulinen huumepoliisi, joka takuulla olisi esitellyt mielellään kotietsintälupaa, jonka jälkeen tietenkin olisi todettu, miten tuollainen syyttely olisi johtanut siihen, että henkirikosten selvitysten  määrä olisi laskenut tuolla alueella. Ja itse olen sitä mieltä, että tätä tapausta ei ehkä koskaan olisi puitu julkisuudessa, ja en muuten usko että tämä on ainutkertaista.

Yksittäinen ihminen voi vaikuttaa kaikkiin mahdollisiin asioihin ottamalla ne puheeksi omissa kirjoituksissaan. Eli jos asioista vaietaan sekä niistä annetaan vain yksipuolista tietoa tai kerrotaan asioita ikään kuin tipotellen, niin silloin varmasti on ollut mahdollisuus siihen, että monia erittäin ikäviä asioita on jäänyt kertomatta yleisölle. Maamme journalistien korkeaa tasoa täytyy ensin tässä kehua, ja siksi esimerkiksi puolueellinen journalismi paistaa todella ikävästi muutamista viimeaikojen jutuista läpi.

Eli jos työn taso on muuten hyvää tai erinomaista, niin silloin kuitenkin pienetkin tason notkahdukset paistavat ikävästi läpi muuten hienoista lehtijutuista.  Lehdistö on ihmisen paras ystävä sekä suoja mielivaltaa vastaan, mutta kuten tiedämme, niin lehtimiesten toiminta voi olla kuitenkin täysin julkisen sanan toimintaperiaatteiden vastaista. Kuten voimme varmasti todeta, niin esimerkiksi lehdistön avulla voidaan yksittäisen ihmisen oikeusturva tuhota lähes täysin. Samalla lehdistöllä on valta nostaa esiin yhteiskunnan epäkohtia, jotta niihin voidaan puuttua, ja yksi epäkohta tietenkin on se, että meidän poliitikkomme tukevat nimenomaan nuorten miesten maahanmuuttoa, mutta samalla ei tuota ryhmää mitenkään edes pyritä integnoimaan yhteiskuntaamme.

Itse olen sitä mieltä, että se että lennätämme tänne muutamia satoja pakolaisia, kun avun tarvitsijoita on miljoonia ei vastaa tarkoitustaan. Vaan meidän pitäisi viedä apua sinne, missä sitä tarvitaan, ja samalla kuitenkin olisi taattava noiden pakolaisleirien turvallisuus sekä neutraliteetti tuolla kaukana lähi-idässä, missä luodit lentävät sekä vihapuheet täyttävät ilman. Eli ainoa oikea tapa auttaa ihmisiä on auttaa massoja, ja se ei takuulla tarkoita sitä, että tänne lennätetään kaksisataa henkilöä valtion rahoilla. Tuo tänne lennätettävien määrä on aivan naurettava, kun sitä verrataan avun tarvitsijoiden kokonaismäärään, ja myös mielestäni se on hiukan erikoista, että EU:ssa yhden maan tekemä karkotuspäätös ei sido muita maita ollenkaan. Eli mielestäni tuo pakolaisten haastattelun pitäisi tapahtua tuolla etelässä, ja jos kriteerit eivät täyty, niin sitten pitää tuo henkilö lähettää takaisin, ja pitää huoli siitä, että hän ei enää vähään aikaan palaa EU:n alueelle.

Ja kuten varmasti tiedämme, niin viranomaisen puolelle on helppoa mennä, kun toimittaja pääsee sitten istumaan poliisiautoon, ja kuvaamaan tuon partion toimintaa "todellisissa tilanteissa". Kun mietitään sitä että mikä viranomainen oikeasti on, niin silloin taas tullaan sellaiseen asiaan, kuin että poliisikin on vain ihminen. Eli virkakunta koostuu yksilöistä, joilla on kaikilla hiukan eri kuva siitä, mikä milloinkin on oikea tapa toimia, ja tietenkin myös toimittajien asenne voi vaikuttaa jutun puolueettomuuteen. Ja se että esimerkiksi joku nuorisojengi samaistetaan virkamieheen nostaa esiin sellaisia kysymyksiä, että kuinka monta toimittajaa oikeasti on toiminut skinheadien tai äärivasemmistolaisissa organisaatioissa?

Kun puhutaan puolueellisesta journalismista, niin yksi esimerkki tästä on ollut yliopistojen maksullisuutta puolustava asenne mediassa. Keskusteltaessa niistä asioista, joista mediassa halutaan puhua, niin tietenkin lehdistö on todella asiallinen silloin, kun sen edustajat haluavat olla asiallisia. Mutta lehdissä voidaan antaa myös sellainen kuva, että ihmiset ikään kuin haluavat samaa kuin toimittajat, eli kuten varmaan muistamme, niin silloin aikoinaan oli sellainen linja, että ainoa oikea tapa hoitaa yliopistojen talous kuntoon oli periä kunnon lukukausimaksuja.

Silloin tietenkin oli sellainen käsitys, että jos noita 30 000 euron lukukausimaksuja aletaan periä, niin yliopistoista olisi saatu tehtyä sellainen valtion johtoa tai oikeastaan eduskuntaa sekä mediaa miellyttävä paikka, missä se tieto mitä tuotetaan on vain sitä median edustajia miellyttävää asiaa täynnä. Ja jostain syystä maassamme on sellainen asenne, että esimerkiksi vain ääriryhmien edustajille on annettu puheoikeus, jotta kaikki tietävät, mitä mieltä eräässä paikassa ollaan kaikesta, mikä hiukankin poikkeaa noiden ihmisten näkemyksistä esimerkiksi ulkomaalaisista. Toki media sitten aivan kuin muuttui perussuomalaisten sekä heidän puheenjohtajansa Timo Soinin vaalimainonnan alustaksi, jossa puhuttiin sitä, että meidän pitäisi sitten alkaa rakentaa muureja maamme ympärille.

Kuitenkaan en usko että syy tähän isänmaallisuuden puuskaan on ollut mikään Kreikkaan syydetyt miljardit tai se, että johonkin on perustettu pakolaiskeskus, vaan yksinkertaisesti puhtaasta itsekkyydestä, missä muutamat median edustajat ovat halunneet vähän esitellä omia sotilasarvojaan, jotka eivät varmaan aivan alikersantteja olleet. Ja siksi media täyttyi lähinnä vihakirjoituksista sekä erittäin maskuliinisista uutisista, missä mainostettiin noita kertausharjoituksia.

Eli en usko että noilla suorasukaisilla kommenteilla sekä lehtijutuilla, mitä aikoinaan julkaistiin lehdissä oli mitään sen suurempaa poliittista tarkoitusta, vaan joukko ihmisiä vain halusi esitellä sotilasarvojaan televisiossa. Kuitenkin tuo vihakirjoittelu on ollut varsin näkyvää, ja itse kyllä hiukan ikävissäni olen joutunut katselemaan sitä, kuinka tasokas sekä sananvapautta puolustava lehdistö oli muuttunut rikollisia sekä vääryyttä ja korruptiota puolustavaksi toimijaksi, jonka käsitys esimerkiksi massamurhaajista sekä muista kuvottavista henkilöistä on se, että he ikään kuin ansaitsisivat päästä vapauteen.

Tuolla tarkoitan esimerkiksi tuon Aarniosta ilmoituksen tehneen ilotytön kohtelua mediassa, sekä myös tietenkin tuon norjalaisen kahelin kohtelua, niin myös erään ruotsalaisen mielisairaalaan tuomitun sarjamurhaajan kohtelua mediassa, jossa lakimiehet sitten itkeskelivät, kun heidän asiakkaitaan oli painostettu. Ja tätä ennenkin on mediassa osoitettu hiukan erikoisia näkemyksiä, jotka koskevat nimenomaan murhaajia. Tässä todettakoon muuten sitten se, että eräs Mark Chapman istuu edelleen John Lennonin murhasta vankilassa, eikä hänellä ole mahdollisuutta sieltä päästä pois, joten hän sai saman tuomion kuin David Berkowitz eli "Son Of Sam" (Samin poika), joka on yksi historian brutaaleimmista sarajamurhaajista, ja toki tuo Chapman on varmasti ollut vaarallinen ympäristölleen, koska hänellä oli oikein tappolista, mutta kuitenkin joidenkin ihmisten mielestä Chapman olisi saanut rikoksestaan "Lennon-lisän". Mutta kuten tiedämme, niin tuollainen henkilö voi olla hyvin vaarallinen.

Eli kuten tiedämme, niin esimerkiksi Eveliina Lappalaisen murhaaja sai sitten mediassa melkoista ymmärtämystä heti, kun hän paljastui ilmeisesti Eveliinan isän esimiehen pojaksi. Tuolloin mediassa alettiin puhua siitä, kuinka tuo rikollinen piti päästää välittömästi pois vankilasta. Kun ensin oli lehdistön asenne sitten sellainen, että tuo rikollinen olisi pitänyt hirttää. Eli tällä tavoin sitten lehdistön asenne tuota poikaa kohtaan sitten muuttui. Ja tuo muutos kertoo hyvin ikävästä asenteesta, joka koskee sitten esimiesasemassa olevaa henkilöä, eli hänen toimintansa olisi jotenkin hyväksyttävämpää, kuin jos väkivallan tekijä olisi ollut hänen alaisensa.

metsantarinoita.blogspot.fi

Tiettyjen lehtimiesten näkemys vähemmistöistä sekä väkivaltakoneistosta heijastuu ikävällä tavalla erittäin monissa julkaistuissa jutuissa

Kun puhutaan näistä eduskunnan seksi- sekä avioliittolaeista, niin itse kyllä uskon niin, että noilla avioliittoa käsittelevillä  laeilla ei enää nykyään ole kaupungeissa suurta merkitystä, mutta maaseudulla tilanne on toinen. Kuitenkin se että homoseksuaali haluaa oikeasti mennä kirkossa naimisiin vaatisi edelleen  todella suurta rohkeutta. Siellä jo pelkästään avoliittokin sekä naispappeus on joillekin ihmisille kuin punainen vaate. Mutta kun keskustelua seuraa tarkasti, niin huomaa kyllä sen, mitä mieltä eräät toimittajat ovat näistä asioista. Eli heidän kirjoittamistaan artikkeleista näkyy se asenne, mikä on ollut vuosikymmeniä "se ainoa ja oikea tapa käsitellä vähemmistöjä".

Samoin esimerkiksi Turkin vallankaappausta on ilmeisesti otsikoitu "vallankumouksena". Itse olen sitä mieltä, että jos vallankumous tehdään uniformussa, niin kyseessä on vallankaappaus, mutta tämä asia saattaa olla jonkun mielestä vähän toisin. Ja nyt kun armeija sitten hävisi, niin seurauksena on olut kauhistunutta uutisointia noiden vankien kohtelusta. Kuitenkaan koskaan ei sotilashallitus ole ollut yhtään helläkätinen vangiksi ottamiaan poliitikkoja kohtaan.

Ja aina vallankaappauksen yhteydessä ihmisiä "katoaa" johonkin kauas pois. Eli jostain syystä tämä Turkin tilanne on aiheuttanut jonkinlaisen paniikin, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että tällä kertaa oli parempi, että sotilaat epäonnistuvat. Vertaan tätä asiaa esimerkiksi siihen, kun Chielessä kaapattiin valta, ja sitten kun kansa lopulta kypsyi, niin silloin vedottiin Augusto Pinochetin käskyttämään lakiin, jonka mukaan hän ja armeija saivat syytesuojan noista juntan rikoksista.  Ainakaan missään länsimaassa ei tuollaista lakia kyllä olisi kauheasti kunnioitettu.


Ei ole mikään pitkä aika siitä, kun nuo sananvapauden airueet kiljuivat sekä kirjoittivat häpeämättä siitä, kuinka meidän maamme tulee olla rähmällään Neuvostoliiton edessä, sekä samalla myös siitä, kuinka maamme kansalaisten pitää olla aina jotain aliupseereita saadakseen äänestää. Samalla noita juttuja tehostettiin homolaeista puhumalla sekä sillä, että toimittaja istui poliisiauton takapenkillä kuvaten noita viranomaisten toimia läheltä, ja samalla esimerkiksi henkilöitä, jotka vaativat poliisilta merkkiä leimattiin sumeilematta rikollisiksi, Ja jos sitten oikeudessa tuli vapauttava tuomio, niin johan sai sitten tämä henkilö päälleen koko kansan vihat.


Jos mietitään esimerkiksi lasten oikeutta kahteen vanhempaan, niin samalla kyllä mietin sitä, mitä muita oikeuksia lapsella nyt sitten on? Muistelen kun nuoruudessani puhuttiin kovaan ääneen "susipareista" jos eivät nuo ihmiset menneet naimisiin, mutta kukaan ei kuitenkaan heidän lapsiaan puolustanut, ja ennen oli ikään kuin tapana se, että lapsia sai kohdella huonosti. Ja samoin heidän fyysistä kurittamistaan pidettiin loistavana kasvatusmallina, mutta jos sitten aikuista satuttiin lyömään takaisin, niin johan oli tuomio valmiina, eli nuori sitten lähetettiin lastenkotiin.


Samoin kun puhutaan esimerkiksi raiskauksista, niin mieleeni muistuu eräällä Helsinkiläisellä asemalla tapahtunut joukkoraiskaus, missä ensin huudatettiin kansaa todella pitkään, mutta sitten kun uhri paljastui ulkomaalaiseksi, niin tuloksena oli ikään kuin pettymys, koska otsikoita ei voitu täyttää sellaisilla teksteillä, joissa ulkomaalainen raiskasi valtaväestöön kuuluvan. Eli tämä asia on jotenkin muuttunut sellaiseksi, että maassamme kaivetaan juuri ulkomaalaisten tekemiä rikoksia, joista sitten raportoidaan suureen ääneen. Kun puhutaan koulukiusaamisesta sekä rasismista, niin pitää muistaa sellainen asia, että koulukiusaaja on aina myös rasisti, joka haluaa aina olla vahvemman puolella. Ja etniset vähemmistöt ovat helposti leimattavissa rikollisiksi, ja heitä on helppo osoitella sormella, koska vähemmistöt ovat yhtenäinen sekä erottuva ryhmä.


Kun keskustellaan rasismista sekä militarismista, niin olen huomannut sen, että nämä meidän lehtimiehemme hyvin helposti keskustelevat rasismista sekä skinheadeista ikään kuin hyväksyvään sävyyn. Ja heistä esimerkiksi ei ole mitään ongelmaa siinä, että poliisi kuvataan jotenkin skinheadien ystävinä, ja samalla jostain historiasta kaivetaan oikeutusta tällaiseen toimintaan. Kun keskustellaan saksalaisten toimista keskitysleireillä tai suomalaisten jääkärien toimista Ihantalassa, niin voin sanoa sen, että kukaan parikymppinen mies tai nainen ei ole vastuussa noista tapahtumista. Mutta he ovat vastuussa siitä, mitä tällä hetkellä tekevät. Oli lapsella millaiset vanhemmat tahansa, niin hänellä toki on oikeus kasvaa ilman pelkoa väkivallasta, joka muuten on kasvarusmetodina tehoton. Ja fyysinen kuritus on kiellettyä siksi, että se opettaa lasta pahoinpitelemään heikompia yhteiskunnan jäseniä.


Lain tarkoitus oli tuolloin se, että vanhempien ei sitten vanhoina ihmisinä tarvinnut pelätä sitä, että oma lapsi kostaisi heille tätä kotona sattunutta pahoinpitelyä. Samoin kotona tehty pahoinpitely on paljon pahempi kuin jossain nakkikioskilla tapahtunut potkiminen. Jos tuon pahoinpitelyn yhteydessä uhrille tehdään jotenkin selväksi, että häneen suunnattu pahoinpitely on jotenkin hyväksyttävää, kun hän ei noussut ylös jonkun arvovieraan edessä, niin hän alkaa luulla että noin saa tehdä muille. Ja sitten kun tuo lapsi kohtaa tuon tilanteen aikuisena, niin hän alkaa pahoinpidellä muita.


Tai sitten hänestä tulee ihmisvihaaja, jonka tekoja saadaan lukea "Poliisi kertoo" kirjoista. Eli pahoinpitely sitten padottaa vihaa ihmiseen, ja ehkä tuo henkilö sitten lapsena lähetetään pois lastenkotiin, jotta tuota asiaa voidaan peitellä. Mutta joskus hän sitten täyttää 18 vuotta, ja on vapaa lähtemään. Se että esimerkiksi koulukiusaaja ei hänen nimeään muista ei merkitse, että kiusattu ei sitä muistaisi. Ja joskus sitten voi käydä niin, että kiusattu palaa takaisin. Eikä tuolloin ole vieressä ketään, joka tulisi väliin.

 Montakohan kertaa esimerkiksi kirveen heilahduksen takana on ollut koulukiusaaminen? Eli aina kannattaa vähän miettiä sitä, mitä tuolla kadulla tekee, jotta sitten ei omalle kohdalle käy ikäviä asioita. Eli itse kyllä kauhulla ajattelen sitä, millaisia traumoja sekä kaunoja nuo ehkä hyvinkin pienestä syystä tapahtuneet koulukotiin lähettämiset ovat aiheuttaneet noissa ihmisissä, jotka julkisuudessa leimattiin hylkiöiksi, sekä ikävä kyllä samalla ikään kuin neuvottiin, että heitä ei pitäisi töihin ollenkaan ottaa. Tai sitten seurauksena voi olla jotain kauheaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi