Robur valloittajan "ilmalaivalla" läpi universumin

Jos ihminen käy yliopistossa, niin silloin hänellä on vapaus käyttää mielikuvituksestaan nimitystä “hypoteettinen pohdinta”, ja samalla vaikka hän esittäisi kuinka omituisia asioita hyvänsä, niin silti hän ei koskaan ole kenenkään mielestä mitenkään erityisen hullu. Kun puhutaan hypoteettisista tilanteista, niin itse olen paljon miettinyt sellaista tapausta, missä me ihmiskunta olisimme saaneet yhteyden vieraaseen sivilisaatioon. Tuo asia tarkoittaa virallisella kielellä CSETI-tilannetta, eli tilannetta missä ihminen saa joko omasta tai vastapuolen toiminnan ansiosta yhteyden maan ulkopuoliseen älyyn. Eli tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa myös humanoidit voisivat olla se aktiivinen osapuoli, ja ehkä he sitten tekniikkansa turvin ajattelevat ehkä ottaa Maapallon hallintaansa.

Kuitenkin nimenomaan maapallon mikrobien takia täytyy tuon maan ulkopuolisen älyn käyttää biologisia suojapukuja, jotta sen iho ei tuhoutuisi mikrobien tai hyönteisten puremien takia, ja me ihmiset emme ole tietenkään koskaan ajatelleet, että me olemme oikeastaan koko ikämme olleet tekemisissä esimerkiksi  hyttysten kanssa, ja jos planeetallemme sitten laskeutuu joku humanoidi, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että tuolla kuvitteellisella olio, joka ei koskaan ole kohdannut esimerkiksi hyttystä, ja jonka immuunipuolustus ei koskaan ole altistunut tuon hyönteisen pistolle saattaa aiheuttaa alienille todella pahoja kompolikaatioita.

Toisaalta tuollainen kontakti voi syntyä tahattomasti, eli tilanne voi olla sellainen, että alien lentää vahingossa UFO:sa johonkin elektromagneettisen aseen testiin, ja joutuu tällöin alas-ammutuksi, kun hän ohjaa aluksensa tuollaiseen mikroaalto-keilaan, mikä siten aikaan sen, että hänen aluksensa putoaa. Tai voihan tuollainen humanoidi sitten myös joutua”Black Bandit” ohjusten tulilinjalle tai törmätä toiseen ilma-alukseen, kuten tunnistustehtävään lähettyyn hävittäjään.

Tuolloin tietenkin edessä olisi kontakti vieraan sivilisaation kanssa, ja silloin tietenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi humanoidi voi olla aivan toisenlainen olio kuin, mitä me ihmiset olemme tottuneet kohtaamaan. Yksi tärkeimmistä asioista, joita tällaisessa kuvitteellisessa tilanteessa toimivan miehistön pitää muistaa on se, että tuon vieraan älyn  käsitys väkivallasta sekä itsepuolustuksesta saattaa olla hieman toinen, kuin mihin me ihmiset olemme tottuneet.

Kun pohditaan esimerkiksi “liskoihmisten” eli reptianien tapaa taistella, niin pitää muistaa se, että nuo olennot voivat olla myrkyllisiä, ja heillä voisi olla esimerkiksi kameleontin kieltä muistuttava saalistus-elin, jonka päässä on  myrkkypiikki. Tietenkin tuollainen alien takuulla puhuu eri kieltä kuin ihminen, ja siksi saattaisi käydä niin, että kun hänen kotitähteään kysellään, niin että tuo tähti olisi humanoideille hiukan eri niminen, kuin mitä se on maan ihmisille. Kun puhutaan esimerkiksi alienien pään muodosta, niin iso laajentunut pääkallo viittaa sellaiseen eläimeen, mitä kutsutaan “meloniksi”, ja jollainen esimerkiksi valailla vahvistaa niiden lähettämää ääntä.

Tuo elin koostuu erityisistä tiehyistä, jossa valas kierrättää ilmaa, mikä antaa erittäin kovan äänen, joka tainnuttaa sekä myös surmaa sen saaliit. Kun puhutaan noista “isopäisistä alieneista, niin niilläkin saattaa olla sellainen ääntä vahvistava elin, mikä sitten saa aikaan valtavan voimakkaan äänen, jolla tuo olio ehkä voisi puolustautua hyökkääjää vastaan. Keskusteltaessa noista asioista, niin pitää muistaa se, että nimenomaan tieteisromaanit ovat pullollaan näitä “kohtaamisia” vieraiden älyjen kanssa, ja esimerkiksi  George Bulwer-Lytton, Jules Verne sekä H.G Wells olivat aikoinaan kirjoittaneet todella loistavia kirjoituksia noiden “vieraiden rotujen” mahdollisista tukikohdista maan alla. Eli jo nuo klassikko-kirjailijat kuvailivat “alien yhteistyötä” melko huimissa kirjoituksissaan, joista voidaan mainita esimerkiksi Jules Vernen legendaarinen Nautilus, millä hänen luomansa legendaarinen kapteeni Nemo ajelee pitkin valtameriä.

Kun tuota sukellusveneen muotoa ajatellaan, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että olisiko Verne sitten ajatellut, että tuossa hänen ideoimassaan sukellusveneessä olisi ääniä se, eli sen omituinen muoto ohjaisi ääntä kohti kohdettaan. Eli siinä kaiuttimet suuntaavat ääntä kohti teräsrakennetta, joka johtaa nuo värähtelyt tuon teräsrakenteen päähän. Ja mikäli tällainen SONAR-ase asennetaan johonkin lentokoneeseen, niin se voisi tehdä jostain koneesta erittäin vaarallisen. Näet jos tuo järjestelmä asennetaan yli-äänen nopeudella lentävään koneeseen, niin koneen nopeus sitten siirtyy noihin ilmamolekyyleihin, jolloin tuosta kaiuttimesta lähtee itse asiassa ääniaalto, mikä  liikkuu ääntä nopeammin, ja tuolloin kaiuttimesta lähtevä  paineaalto muuttuu hyvin kovaksi.

Mutta kuten kaikki noita ihastuttavia kirjoja lukeneet tietävät, niin missään ei olla mainittu sitä, missä tuon Vernen mielikuvitushahmon telakka olisi muka sitten ollut. Samoin hänen toinen kuuluisa hahmonsa Insinööri Robur, joka matkasi pitkin taivasta lentävällä laivallaan nimeltään “Albatross”, joka oli itseasiassa jättimäinen helikopteri on varmasti ilmoittanut monia ihmisiä pohtimaan sitä mahdollisuutta, että humanoideilla olisi ehkä tukikohta Maan pinnalla tai pikemminkin maan alla, missä sitä ei ehkä havaittaisiin.

Monet ihmiset eivät usko, että purjelaivalla voisi lentää tähtiin, mutta jos asiaa ajatellaan tarkemmin, niin mikään ei estä valmistamasta laivan näköistä avaruusalusta, joka sitten nostetaan maapallon kiertoradalle esimerkiksi ionimoottorien tai aivan tavallisten rakettien avulla,ja tuolla avaruudessa siten voidaan avata valtavan suuri mylarista valmistettu aurinkopurje, joka sitten kuljettaa tuota “lentävää hollantilaista” pitkin avaruutta. Tuo nousu kiertoradalle voisi tapahtua niin, että ensin tuo laivaa muistuttava lentolaite nostetaan ilmakehän yläosiin valtavan vetypallon avulla.

Tässä mallissa aluksen päälle avataan valtava mylarista tehty ja vedyllä täytetty kaasupallo, jolla alus vedetään johonkin 30 kilometrin korkeuteen. Tuo vety voidaan sitten tuottaa tuossa aluksessa elektrolyysin avulla, ja sitten kun kyseinen alus on noussut niin korkealle, kuin mylar-pallo vain kykenee sen nostamaan, niin silloin laivassa olevat raketit käynnistetään. Jos aluksen edessä olevaan mylar-kaivoon liitetään sementti-kerros, niin silloin tuohon kalvoon voidaan ampua antimateria-ioneja, joilla tuota alusta voidaan vauhdittaa erittäin suureen nopeuteen. Tai konventionaalisella menetelmällä toimivassa  mallissa voidaan tuo valtava purje sijoittaa todella pitkälle aluksen eteen, ja sen lähellä sitten voidaan räjäyttää ydinpommeja, joiden lähettämä hiukkasvirta työntää alusta eteen päin. Ja tuollainen laite voisi toimia myös aurinkokunnan ulkopuolella, missä aurinko tuuli ei enää vaikuta niin paljon.

Eli ehkä joku henkilö sitten aikojen alussa ajatteli matkustavansa tähtiin tuollaisella laivaa muistuttavalla aluksella. Tuollainen kuvitteellinen purjelaivaa muistuttava avaruusalus voisi olla sellainen, että sen sisällä olisi sylinterimäinen, lontoonrae-karkkia ulkoisesti muistuttava paineistettu kapseli, jonka sisällä miehistö eläisi, ja sitten tuo laivamainen rakenne olisi tehty sen päälle vain ulkonäön takia. Tuolla rakenteella kyseinen alus sitten naamioidaan tavalliseksi purjealukseksi.

http://lentavahollantilainen.webnode.fi

NASA:n uudet nanotekniikkaa käyttävät luotaimet tulevat mullistamaan avaruustutkimuksen

Tämä on oikeastaan jatkoa vähän aikaisemmin kirjoittamalleni tekstille, jossa mietitään radio- tai mikroaalloilla lentävän avaruusaluksen toimintaa. Mutta kun mietitään sitä, että mitä jos vaikka esimerkiksi avaruusalusta halutaan vauhdittaa ulos aurinkokunnasta laserin avulla, niin silloin tietenkin tulee eteen tilanne, missä ensin pitää rakentaa valtava ehkä yli 100 km. pitkä, mahdollisesti ydinvoimaa käyttävä laser, joka sitten suunnataan aluksen perässä olevaan peiliin, ja tuo laite sitten ampuu avaruusaluksen pois aurinkokunnasta. Kyseinen alus on vain yläkuvassa kuvatun aurinkopurjeen muunnos, missä lasersädettä käytetään työntämään aurinkopeiliä pois aurinkokunnassa.

Tuossa välineessä tietenkin on sellainen pieni ongelma, että sen rakentaminen onnistuisi jo nykyisin käytössä olevalla tekniikalla niin, että tuo laser kootaan avaruudessa rakennusmoduulien avulla, niin että tuo valtava laite valmistetaan toisiinsa telakoiduista elementeistä, joista sitten voidaan kasata vaikka kuinka pitkä laser, mutta saattaa olla niin, että tuollainen laser mielletään sotilasvälineeksi, joka ei ehkä kuitenkaan saisi ainakaan YK:ssa mitään kovin lämmintä vastaanottoa. Kyseinen laser olisi varmasti maailman kiistellyin kapine, ja en usko että kaikki uskoivat laserin olevan muuta kuin maailman hallintaan tarkoitettu väline.

Kuitenkin tuollaisella laserilla voidaan ampua avaruusaluksia pois aurinkokunnasta sekä tuhota myös Maapalloa uhkaavia asteroideja. Mutta tuo laser tai maser eli mikroaaltojen taajuudella toimiva laser voisivat toimia niin, että ne työntävät aluksen pois aurinkokunnasta, ja samalla sen jarrutusta ajatellen aluksen rungon kylmenemistä voidaan hyödyntää sekä mikroaalto- että ionimoottoreita ajatellen. Eli sen runko olisi pluton takana suprajohtavassa tilassa, jossa sähkövirta kiertäisi siinä loputtomasti, ja tuolla tavoin voitaisiin aluksen vaatiman jarrumoottorin tarvitsemaa energiaa varastoida tehokkaasti, ja toki tuon aluksen sisälämpötila lasketaan myös niin alas, että sen elektronisten komponenttien sähkönjohtimien värähtely sekä sitä kautta vastus muuttuu niin pieneksi kuin mahdollista.

Tuolloin aluksen reaktoria ei tarvitsisi käyttää niin suurella teholla, kuin ilman tätä energiaa keräävää järjestelmää, mikä sitten vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle avaruusaluksella voidaan lentää, ja jos puhutaan siitä, että luotaimen tehtävä kestäisi ehkä satoja vuosia, ja ehkä vasta sen rakentaneen sukupolven lapsenlapset näkisivät tuon välineen saapuvan jonkun tähden lähistölle, jossa ehkä on sitten jonkinlaisia planeettoja, niin silloin sillä kuinka suurella teholla reaktoria täytyy käyttää on merkitystä, koska myös esimerkiksi plutonium kuluu lopulta loppuun. Ja kuten varmaan arvaatte, niin matkaan olisi mukavinta käyttää robottialusta, jonka toiminnasta huolehtii kehittyneellä tekoälyllä varustettu suprajohtava supertietokone, jolloin ihmisiä ei tuohon tehtävään tarvitse uhrata. Tuolloin alus voisi lentää erittäin pitkälle, ja sen nopeus voidaan nostaa erittäin korkeaksi, koska kaikki sen polttoaine olisi käytettävissä jarrutukseen, joten suurin ongelma on siinä, että millaisen planeetan lähelle me luotaimen voisimme lähettää on tärkeä asia.

Eli tällaista laitetta ei turhaan maasta ammuttaisi, mikäli siihen ei olisi mitään todellista syytä, joka voisi tuoda meille mullistavaa tietoa universumista. Sen paino ei ehkä olisi kuin pari sataa kiloa, ja tuo väline varmasti hyötyisi siitä, jos jarrutuksesta vastaisi mikroaaltomoottori.  Mutta on olemassa toinenkin tapa lähestyä tuollaista avaruusalusten ongelmaa, ja se voisi olla noin gramman painoisten luotainten parven lähettäminen pois Aurinkokunnasta. Nuo nuppineulan pään kokoluokkaa olevat luotaimet voidaan ampua matkaan tavallisella raketilla, niin että niitä lähtee kerralla miljoonia. Kun ne ovat päässeet Maapallon kiertoradalle tai sen ulkopuolelle, niin silloin langrangen pisteeseen sijoitettu laser alkaisi työntää tuota parvea kohti Aurinkokunnan ulkoalueita. Toki tuohon työntöön voidaan käyttää myös maassa olevien radioteleskooppien muodostamaa radioaaltoa, mutta tuo laite ei ole kuitenkaan läheskään niin tehokas kuin laser, joka teoriassa voisi kiihdyttää tuon luotainparven jopa 25% valon nopeudesta.

Vaikka noiden nanoluotainten mikropiirit on integnoitu, ja muutettu nanotekniikkaa käyttäen niin pieniksi kuin mahdollista, eikä  niiden radiolaitteiden teho ole mikään kovin suuri, niin silti erittäin tehokkailla teleskoopeilla voidaan niihin pitää yhteyttä. Ja koska kyseessä on luotainten ryhmä, niin silloin tehtävän läpivieminen ei riipu siitä, jos yksi luotaimen partikkeli tuhoutuu. Noissa luotaimissa käytettävä nanotekniikka olisi niin pientä, että niiden mikropiirien transistorit rakennettaisiin ionitekniikalla niin pieniksi, että transistorit koostuisivat kolmesta atomista, ja niiden johtimet olisivat vain hiiliatomiketjuita, joten kyseiset luotaimet voidaan puristaa hyvin pieneen kokoon.

Aiheeseen liittyvä filmi https://www.youtube.com/watch?v=LtPBqJ8XmWQ

pimeakronikka.blogspot.fi