Tämä on oikeastaan jatkoa vähän aikaisemmin kirjoittamalleni tekstille, jossa mietitään radio- tai mikroaalloilla lentävän avaruusaluksen toimintaa. Mutta kun mietitään sitä, että mitä jos vaikka esimerkiksi avaruusalusta halutaan vauhdittaa ulos aurinkokunnasta laserin avulla, niin silloin tietenkin tulee eteen tilanne, missä ensin pitää rakentaa valtava ehkä yli 100 km. pitkä, mahdollisesti ydinvoimaa käyttävä laser, joka sitten suunnataan aluksen perässä olevaan peiliin, ja tuo laite sitten ampuu avaruusaluksen pois aurinkokunnasta. Kyseinen alus on vain yläkuvassa kuvatun aurinkopurjeen muunnos, missä lasersädettä käytetään työntämään aurinkopeiliä pois aurinkokunnassa.
Tuossa välineessä tietenkin on sellainen pieni ongelma, että sen rakentaminen onnistuisi jo nykyisin käytössä olevalla tekniikalla niin, että tuo laser kootaan avaruudessa rakennusmoduulien avulla, niin että tuo valtava laite valmistetaan toisiinsa telakoiduista elementeistä, joista sitten voidaan kasata vaikka kuinka pitkä laser, mutta saattaa olla niin, että tuollainen laser mielletään sotilasvälineeksi, joka ei ehkä kuitenkaan saisi ainakaan YK:ssa mitään kovin lämmintä vastaanottoa. Kyseinen laser olisi varmasti maailman kiistellyin kapine, ja en usko että kaikki uskoivat laserin olevan muuta kuin maailman hallintaan tarkoitettu väline.
Kuitenkin tuollaisella laserilla voidaan ampua avaruusaluksia pois aurinkokunnasta sekä tuhota myös Maapalloa uhkaavia asteroideja. Mutta tuo laser tai maser eli mikroaaltojen taajuudella toimiva laser voisivat toimia niin, että ne työntävät aluksen pois aurinkokunnasta, ja samalla sen jarrutusta ajatellen aluksen rungon kylmenemistä voidaan hyödyntää sekä mikroaalto- että ionimoottoreita ajatellen. Eli sen runko olisi pluton takana suprajohtavassa tilassa, jossa sähkövirta kiertäisi siinä loputtomasti, ja tuolla tavoin voitaisiin aluksen vaatiman jarrumoottorin tarvitsemaa energiaa varastoida tehokkaasti, ja toki tuon aluksen sisälämpötila lasketaan myös niin alas, että sen elektronisten komponenttien sähkönjohtimien värähtely sekä sitä kautta vastus muuttuu niin pieneksi kuin mahdollista.
Tuolloin aluksen reaktoria ei tarvitsisi käyttää niin suurella teholla, kuin ilman tätä energiaa keräävää järjestelmää, mikä sitten vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle avaruusaluksella voidaan lentää, ja jos puhutaan siitä, että luotaimen tehtävä kestäisi ehkä satoja vuosia, ja ehkä vasta sen rakentaneen sukupolven lapsenlapset näkisivät tuon välineen saapuvan jonkun tähden lähistölle, jossa ehkä on sitten jonkinlaisia planeettoja, niin silloin sillä kuinka suurella teholla reaktoria täytyy käyttää on merkitystä, koska myös esimerkiksi plutonium kuluu lopulta loppuun. Ja kuten varmaan arvaatte, niin matkaan olisi mukavinta käyttää robottialusta, jonka toiminnasta huolehtii kehittyneellä tekoälyllä varustettu suprajohtava supertietokone, jolloin ihmisiä ei tuohon tehtävään tarvitse uhrata. Tuolloin alus voisi lentää erittäin pitkälle, ja sen nopeus voidaan nostaa erittäin korkeaksi, koska kaikki sen polttoaine olisi käytettävissä jarrutukseen, joten suurin ongelma on siinä, että millaisen planeetan lähelle me luotaimen voisimme lähettää on tärkeä asia.
Eli tällaista laitetta ei turhaan maasta ammuttaisi, mikäli siihen ei olisi mitään todellista syytä, joka voisi tuoda meille mullistavaa tietoa universumista. Sen paino ei ehkä olisi kuin pari sataa kiloa, ja tuo väline varmasti hyötyisi siitä, jos jarrutuksesta vastaisi mikroaaltomoottori. Mutta on olemassa toinenkin tapa lähestyä tuollaista avaruusalusten ongelmaa, ja se voisi olla noin gramman painoisten luotainten parven lähettäminen pois Aurinkokunnasta. Nuo nuppineulan pään kokoluokkaa olevat luotaimet voidaan ampua matkaan tavallisella raketilla, niin että niitä lähtee kerralla miljoonia. Kun ne ovat päässeet Maapallon kiertoradalle tai sen ulkopuolelle, niin silloin langrangen pisteeseen sijoitettu laser alkaisi työntää tuota parvea kohti Aurinkokunnan ulkoalueita. Toki tuohon työntöön voidaan käyttää myös maassa olevien radioteleskooppien muodostamaa radioaaltoa, mutta tuo laite ei ole kuitenkaan läheskään niin tehokas kuin laser, joka teoriassa voisi kiihdyttää tuon luotainparven jopa 25% valon nopeudesta.
Vaikka noiden nanoluotainten mikropiirit on integnoitu, ja muutettu nanotekniikkaa käyttäen niin pieniksi kuin mahdollista, eikä niiden radiolaitteiden teho ole mikään kovin suuri, niin silti erittäin tehokkailla teleskoopeilla voidaan niihin pitää yhteyttä. Ja koska kyseessä on luotainten ryhmä, niin silloin tehtävän läpivieminen ei riipu siitä, jos yksi luotaimen partikkeli tuhoutuu. Noissa luotaimissa käytettävä nanotekniikka olisi niin pientä, että niiden mikropiirien transistorit rakennettaisiin ionitekniikalla niin pieniksi, että transistorit koostuisivat kolmesta atomista, ja niiden johtimet olisivat vain hiiliatomiketjuita, joten kyseiset luotaimet voidaan puristaa hyvin pieneen kokoon.
Aiheeseen liittyvä filmi https://www.youtube.com/watch?v=LtPBqJ8XmWQ
pimeakronikka.blogspot.fi
Comments
Post a Comment