Venezuela on hyvä esimerkki siitä, mihin populismi voi johtaa

Populismi on sitä, että ihmisille annetaan aina sitä, mitä he sattuvat haluamaan. Sen takia osa maailman maista joutuu taloudellisesti ahtaalle, kun sitten ei löydykään rahaa näiden lupausten täyttämiseksi. Kun talouden tilaa peilataan suoraan populistiseen hallintoon, niin suurin syy siihen, miksi tuollaiset hallitukset ajavat jopa rikkaan valtiontalouden huonoon tilaan ovat erilaiset näyttävät tempaukset, missä he lahjoittavat surutta valtion omaisuutta maan pienituloisille, jotta nämä olisivat sitten tyytyväisiä hallituksen toimintaan.

Tällä tavoin sitten ihmisille voidaan antaa ikään kuin karamelleja vastineeksi siitä, kuinka paljon maan hallitus voi heille konkreettisesti jaella lahjoja, ja siitä juuri populismissa on kysymys. Ihmisille annetaan konkreettisia lahjoja, jotta he sitten äänestävät noita poliitikkoja, joista on mukavaa paistatella estoitta kansansuosiossa. Noille poliitikoille poliittinen päätöksenteko on ikään kuin joku Rock-konsertti, missä ihmisiä huudatetaan erilaisilla lupauksilla jatkuvasti, ja niistä asioista sitten tehdään vaaliteemoja, joiden kohdalla desibelimittarin neula on korkeimmassa kohdassa.

Tilannetta voidaan verrata siihen, että Suomessa ehdokas asettaisi vaaliteltan pystyyn johonkin Helsingin keskustaan ja sitten hän lupaisi kansalle ilmaisen viinapullon jokaisena perjantaina niin pitkäksi aikaa, kun hän on vallassa. Siinä voisi kyllä huuto olla kova, kun tuollainen lupaus kuuluu. Mutta sitten tietenkin voitaisiin sanoa, että tällaiset lupaukset sitten yleensä hämärtävät poliitikon muut puheet vallankäytöstä, ja siitä mitä tämä aikoisi vallassa ollessaan tehdä. Ja yleensä tällaiset poliitikot löytävät sitten syntipukkeja suurtyöttömyyteen sekä muihin vastaaviin asioihin esimerkiksi maassa asuvien ulkomaalaisten joukosta, jotka vievät valtaväestöön kuuluvilta oikeuden työhön. Siinä vasta mukava olo tulee, kun ihminen lupaa valtioon uusia työpaikkoja, jos hän saa heittää kaikki ulkomaalaiset pois, mutta samalla unohdetaan sellainen kysymys, kuin että missä noita ulkomaalaisia nyt oikeastaan työskentelee?

Ovatko he sitten sellaisilla aloilla, missä ihmiset viihtyvät, vai tekevätkö he töitä ammateissa missä työskentelevät vain ne, joilla ei muuta mahdollisuutta ole? Ja kun puhutaan esimerkiksi työttömien työvelvoitteesta, niin miksi nämä poliitikot eivät velvoita työttömiä käymään esimerkiksi työkeskuksissa, jotta heidän elämäntapojaan voitaisiin tarkkailla paremmin. Tietenkin niissä tehtävä työ on vähän "piirileikin" omaista, mutta miksi noilla poliitikoilla ei ole tullut mieleen se, että tuollainen työkeskuksissa käyminen voisi ennaltaehkäistä ihmisten syrjäytymistä sekä ainakin motivoida henkilöä olemaan raittiina. Kun puhutaan siitä, millä tavoin suuri populisti hoitaa työttömyyttä, niin tietenkin hänellä on kaikkeen sellainen lääke, että palkataan lisää rajavartijoita, poliiseja sekä sotilaita.

Näin saadaan ihmisille luotua turvallinen olo, kun paljon uniformua käyttäviä miehiä kävelee joka aamu töihin, ja tietenkin myös Ruotsin vastaista rajaa voidaan ryhtyä valvomaan tarkasti, ja näin saadaan aikaan joukko uusia työpaikkoja, joita sitten tavallinen työtön voi ryhtyä hakemaan. Ja mistä sitten saadaan rahat tällaiseen toimintaan, on kysymys, mihin varmasti heti saadaan vastaus. Valtiolla tietenkin on sellainen ongelma, että sillä ei ole reaaliomaisuutta loputtomasti, joten tietenkin noiden uniformumiesten palkat rahoitetaan tiukentamalla sakotuskäytäntöä ja nostamalla veroja. Kun puhutaan viinaverosta, niin silloin tietenkin voi joku tuollaisen poliitikon vastaväittäjä kysyä, että voisiko makeisveroa nostaa, jotta viinaveroja sitä kautta alkoholin hinta saadaan pidettyä alhaisena, ja siinä sitten joku voi tuon takia vähän älähtää.

Tuo varmaan kiinnostaa jotain perheenäitiä, jota kiinnostaa sellainen asia, että  pitääkö lasten maksaa aikuisten viinat, on kysymys jonka tilannetta kärjistävä henkilö kysyisi vaaliväittelyssä.  Tai tietenkin esimerkiksi terveydenhuollosta voidaan aina hiukan säästää, jotta rajavartijoita saadaan palkattua lisää. Näet usein ihmisiltä unohtuu se, että poliisi, rajavartija ja armeijan työntekijä arvomerkkiin katsomatta  ovat valtion työntekijöitä, joiden palkkaamiseen pitää saada tietenkin rahaa jostain. Se mistä rahaa otetaan on sitten sellainen asia, mistä keskustellaan todella pitkään. Tietenkin verojen korotuksilla voidaan kompensoida valtion menojen lisäyksiä, mutta samalla sitten tulee poliitikoille vastaan todellisuus.

Eli ryhtyvätkö sitten nuo vuorineuvokset rahoittamaan poliitikon kampnajaa, joka lupaa heille lisää veroja? Ja tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että siivoojia on maassamme enemmän kuin vuorineuvoksia, joten heidän ääniään tulee uurniin enemmän kuin näiden suuryritysten pomojen äänestyslappuja. Sitten tietenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi joku syrjäytynyt työtön ei varmaan poliitikkoja sitä kautta kiinnosta, että jos hän ei viitsi käydä äänestämässä, niin silloin on varmasti asia niin, että hänelle ei kannata luvata yhtään mitään. Eli sellaista politiikka on. Se on tasapainottelua sen välillä, mikä on hyväksi valtiolle ja poliitikolle sekä hänen taustalla toimivalle ryhmälle.


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/chavizmo-nayttaa-epaonnistuvan-surkeasti-venezuelan-erotettu-syyttaja-elamme-diktatuurissa/6527186#gs.LKXv0UU

Venäjän presidentti Vladimir Putin on tullut Suomeen, ja sen myös huomaa median käytöksestä

Venäjän presidentti Vladimir Putin on saapunut Suomeen, ja tämän asian sitten varmasti jokainen on pannut merkille myös median toiminnassa. Mediassa on esimerkiksi kirjoitettu siitä, kuinka Venäjän lentotukialus "savuttaa mutta toimii", ja myös muutenkin maamme media on alkanut sitten selitellä sanomisiaan sekä muita siellä esitettyjä näkemyksiä.

Eli enää Venäjä ei olekaan meille uhka, vaan suurten mahdollisuuksien maa, jonka markkinoille me Suomalaiset haluamme tuotteitamme viedä, ja tietenkin myös Venäjän johdon osaaminen kansainvälisessä politiikassa saa aikaan sen, että meidän Suomalaisten olisi aika ottaa lusikka kauniisti käteen, ja lähteä mukaan Kremlin harjoittamaan vastuulliseen politiikkaan. Kuten olemme huomanneet, niin USA:n seikkailupolitiikka on viemässä maailmaa kohti turmiota, niin siksi kaikkien vapaan maailman edustajien olisi nyt sitten ryhmityttävä Venäjän presidentin ympärille, jotta me saisimme sitten hiukan ryhtiä omaan politiikkaamme. Ja tietenkin aina välillä unohtuu sellainen asia, että meillä Suomessa on kaksijakoinen näkemys Venäläisistä.


Meidän valtiomme johdon sopii kyllä istua kahvilla Venäjän presidentin kanssa, mutta tavallisten ihmisten ei sovi missään nimessä tutustua Venäläisiin. Se tulkitaan maanpetokselliseksi toiminnaksi. Myös Helsingin alla olevat tunnelit tai niitä koskeva lehtijuttu jossain Wall Street Journalissa on herättänyt pahennusta maamme mediaväessä, mikä tietenkin on oikeastaan aivan oikeutettua. Kuitenkin Wall Street Journalin puolesta voimme sitten sanoa, että he eivät varmaan ole tietoisia näistä tunneleista sekä niiden tarkoituksesta, vaikka suurimmalle osalle Helsinkiläisistä ne ovat aivan tuttuja asioita.


Wall Street Journal on kuitenkin Amerikkalainen lehti, jonka ilmestymisalue on globaali, mikä tarkoittaa sitä, että Helsinki on heille vain yksi paikka maailmassa. Ja varmasti Helsingin alla olevat tunnelit ovat tuon lehden toimittajista erittäin kiehtova (täyte)jutun aihe, mutta se varmaan kuitenkin aiheutti jonkinlaisen reaktion Venäläisessä mediassa, mikä tietenkin on Suomessa täysin uutta, mutta kuitenkin voidaan kysyä, että mikä on se uhka, jota varten puolustusvoimissa valmistaudutaan? Onko se mahdollisesti Ruotsin tai Viron hyökkäys Suomeen.


Kuitenkin pitää muistaa se, että maassamme on ollut aina tapana, että kun henkilön sosiaalinen tai muu asema muuttuu, niin hän lähtee sitten kertausharjoituksiin, jotta muistaisi mitä maassamme sopii ja mitä ei sovi sanoa. Tai niin sen ainakin itse olen käsittänyt opettajien puheista. Eli ainakin 20 vuotta sitten oli tapana, että henkilö kutsuttiin keskustelemaan asioista puolustusvoimiin, jos hänen sanomisensa olivat jotenkin sellaisia, että niitä ei olisi voinut julkisesti esitellä. Mutta tuo saattaa olla vain väärinkäsitys, joka johtuu siitä, että tuon henkilön kertausharjoituksia koskeva lause on väärinymmärretty.


Se että puhutaan Suomen valmistautumisesta sotaan Venäjää vastaan, ei varmaan kovin rakentavalta tunnu ainakaan kenestäkään Suomalaisesta, joka valmistautuu kohtaamaan supervallan presidentin tämän vierailun aikana. Ennen itäisen naapurimaan päämiehen vierailu maassamme on ollut suuri tapahtuma, missä annettiin valtionjohdolle ohjeita siitä, miten tuon suuren valtion kanssa piti menetellä, ja samalla esitettiin pyyntöjä siitä, miten esimerkiksi Venäjän sisäpolitiikasta piti kirjoittaa. Se että joku sitten saattoi kirjoittaa vastaan aiheutti sen, että kyseistä toimittajaa tai muuta "vastuuntunnotonta" henkilöä ei sitten näkynyt missään valtionjohdon järjestämillä kahvikutsuilla ainakaan vähään aikaan. Ja se sitten tietenkin aiheutti sen, että kun tällainen supervallan presidentti sitten saapui Suomeen, niin tuohon vierailuun suhtauduttiin lähes uskonnollisella hartaudella, ja tietenkin esimerkiksi puliukot poistettiin Helsingin katukuvasta.


Samoin lehdet ikään kuin puhdistettiin jutuista, jotka saattoivat aiheuttaa "kiperiä tilanteita" valtionpäämiesten välille, ja joskus olen kuullut väitteitä siitä, että joitakin "vähän turhan aktiivisesti kantaa ottavia henkilöitä" oli otettu ikään kuin turvasäilöön, koska heidän ei haluttu levittävän sellaista kuvaa, että Suomen kansa ei seisoisi presidenttinsä takana. Ja kun tuo suuren maan presidentti oli saapumassa maahamme, niin silloin tietenkin jokainen toimittaja, joka halusi jotain olla osoitti ylistäviä sanoja naapurimaatamme kohtaan, ja samalla maailmalle osoitettiin se, että maidemme johdolla oli erityinen suhde tähän itäiseen naapuriimme, jonka sotakoneiston olemassaololla perusteltiin jatkuva rähmällään olo. Eli tuo "venäläisten sotalaivojen tai tankkien savuttaminen ja toimiminen" on tietenkin sellainen aito asia, jonka taakse voidaan aina piiloutua, kun halutaan osoittaa tarvetta siihen, että naapurimaan johdolta halutaan ohjausta sisäpolitiikkaan.


Ja onhan maassamme sitten jo kohta presidentinvaalit, joten sen takia kannattaa ryhtyä jo hyvissä ajoin tekemään itsestä tunnettua, jos vaikka sitten tulisi kutsu presidentin hoviin, jolloin tuo henkilö voi vaikka omaksua saman poliittisen vaikuttajan roolin kuin Simopekka Nortamo aikoinaan omaksui. Eli hän saattoi sitten vaikuttaa poliittisen johdon sanomisiin yksinkertaisesti referoimalla heidän puheitaan ja selvittämällä sitten presidentille, kuinka joku onneton oli mennyt puuttumaan ulkopoliittiseen päätöksentekoon.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Onko vaikeneminen helpompaa kuin asioiden myöntäminen? Kas siinä vasta on pulma, josta voidaan keskustella hyvin vakavasti

Miksi kirjoitan paljon Venäjästä, on kysymys mihin jotkut lähipiirini jäsenet ovat välillä halunneet vastauksen? Syy siihen on se, että Venäjää koskevaa tietoa saa melko helposti Internetistä sekä se, että aina en viitsi kirjoittaa natseista. Ja maidemme suhteet sodan jälkeen ovat melko hyvin dokumentoitu median toimesta, joten niistä asioista sekä suomettumisesta ja poliittisesta pysähtyneisyyden ajasta saa helposti tietoa myös Internetistä sekä tavallisista kirjastoista. Eli tuon ajan mediasta voidaan helposti havaita sen ajan  mediassa työskennelleiden ihmisten asenne Neuvostoliittoa kohtaan.  Samoin Venäjän ja Neuvostoliiton toimista on tehty oikeita tutkimuksia, ja niitä sitten voidaan kommentoida melko turvallisesti, koska esimerkiksi Katynin tekijät ovat tiedossa, ja he ovat kaikki kuolleet. Sen takia ei ole pelkoa siitä, että kukaan tulee kostamaan yhtään mitään. Ilman kritiikkiä ei ole keskustelua, ja siksi tässä tällaisista asioista kirjottelen.

 Se että NSA:ta  syytetään jostain asioista kuten salakuuntelusta, niin se saattaa kuitenkin olla niin, että tällaista toimintaa harrastetaan myös muissa maissa, kuten Kiinassa sekä Venäjällä, ja itse olen miettinyt, että kuinka paljon esimerkiksi BND tai Ranskan tiedustelu DGSE harjoittavat tuollaista teletietojen keräämistä. Nämä USA ja Venäjä sentään myöntävät tuon toiminnan, mutta myöntääkö Ranskan tai saksan tiedustelu harjoittavansa samantyyppistä urkintaa kuin NSA? Ja tekeekö se että urkintaa ei myönnetä siitä olematonta? Eli NSA ei ole maailman ainoa elektronista tiedustelua harjoittava virasto, ja urkinta on kuitenkin pikkujuttu verrattuna  esimerkiksi pommi-attentaatteihin.  Kuitenkin Ranska on upottanut esimerkiksi Greenpeacen Rainbow warrior-aluksen, ja tuolloin ei mitään mielenilmauksia näkynyt. Ja kysyykö kukaan muukaan viranomainen maailmassa mitään lupaa yhtään mihinkään telekuunteluoperaatioon, mitä he tekevät?

 Sekin olisi mukava tietää, jotta saadaan se oikea kuva tiedon keräämisestä. Mutta palataan taas sitten Venäjän kysymykseen. Venäjä on paljon pinnalla nykyään mediassa, ja siksi sen tilanteesta on hyvä kirjoitella, kun lähteitä löytyy tarpeeksi. Ja tietenkin nuo Stalinin miesten rikokset ovat asioita, joiden kommentoiminen ei häiritse ainakaan nykyisiä oikeudenkäyntejä. Kuitenkin se että myös virallinen lehdistö suhtautuu nykyään Venäjään onneksi  kriittisemmin kuin ennen.

 Maassamme on kuitenkin sellainen perinne , että Venäjää koskevaa tietoa ei saa kommentoida. Kuitenkin tuota maata esitetään jonain aggressiivisena supervaltana, jota käytetään hyväksi silloin, kun puolustusvoimat alkavat sitten kutsua miehiä kertaamaan, koska he sillä tavoin oppivat mitä herran pelko oikeasti tarkoittaa. Joten tämän kannan kautta voidaan todeta, että Venäjä on varmasti pelastanut monta maailman johtajaa, koska sen aiheuttama pelko on saanut johtajat kutsumaan miehet aseisiin, jolloin ovat tutkimukset heidän toimistaan jääneet sitten vähän vähemmälle.

 Tuon takia se, että Venäjä on naapurimme on ainakin ennen aiheuttanut sen, että esimerkiksi Kekkonen on jäänyt vaille vastustajaa vaaleissa, koska häntä pidettiin itsenäisyyden takuumiehenä hyvien Neuvostojohtajiin kuten Nikita Hrutstseviin sekä Leonid Brezhneviin ja tietenkin Viktor Vladimiroviin  somimiensa  henkilökohtaisten suhteiden takia. Tuota seikkaa sitten korostettiin tuolloin avoimesti mediassa.

 Eli tämä ei ole mikään valtiosalaisuus, että Kekkonen hallitsi maatamme vähän niin kuin Neuvostoliiton kortilla, ja aina välillä mietin, että myikö tuolloin Kekkonen tai maamme esikunta esimerkiksi länsimaisia aseita Neuvostoliittoon? Se tietenkin jää vain arvailun varaan, koska tuon ajan sotilaallisia päätöksiä tehneet henkilöt eivät ole enää elossa. Tuon ajan salailu kuitenkin herättää ihmisten mielenkiintoa sekä ruokkii mielikuvitusta erilaisilla teorioilla, jotka joidenkin mielestä varmasti ovat pelkkää ajanhukkaa.

 Kuitenkin voidaan sanoa, että noista ajoista kerrotaan erilaisia tarinoita varmaan yhtä paljon kuin Toisen Maailmansodan ajoista, mutta jos tuollaista puolustus- tai aseteknologiaa koskevaa kauppaa on käyty, niin nuo asiakirjat on varmaan joko hävitetty tai myyty tavara on merkitty romuksi, jotta noista asioista ei olisi koskaan kukaan mitään saanut tietää. Enkä usko että Presidentti Kekkonen niitä ainakaan julkisesti olisi hyväksynyt, jos niitä joku olisi sitten levitellyt julkisuudessa. Näet tuolloin oli myös vallalla “poliittinen dementia”, mikä tarkoitti sitä, että jos joku myi länsimaisia aseita tai kieltolistalla olevaa elektroniikkaa itäblokin maihin, niin hän siitä varmasti itse sai vastata, jos sattui kiinni jäämään. Sama koskee myös SUPO:n väitettyä salakuuntelua.

  Mitään todisteita siitä että Suojelupoliisi olisi tuolloin 1970 ja -80 luvuilla salakuunnellut ketään ei ole, mutta kuitenkin tuosta asiasta kiertää mitä mielenkiintoisempia huhuja, joista osa varmasti on valetta, tai sitten salakuuntelua on harjoittanut kolmas osapuoli, jota ei koskaan olla varmennettu. Eli tuolloin puhuttiin salaperäisistä “ylimääräisistä johdoista” jossain puhelinkeskuksissa, ja siitä että jostain puhelinkaapista löytyneeseen radiopuhelimeen olisi kytketty  puhelinkaapeleita, mutta silloin asiaa ei juurikaan käsitelty. Mutta tuo toimija on voinut olla esimerkiksi Stasi tai joku yksityisetsivä, joka oli mennyt hiukan liian pitkälle. Tapaus kuitenkin unohtui, ja tuolloin kauan sitten SUPO:a epäiltiin hyvin yleisesti salakuuntelusta, vaikka sen johto kielsi asian.


Kuitenkin saattaa olla niin, että nuo salakuuntelua käsittelevät raportit kirjoitettiin käsin, jotta toimiston kirjoituskoneiden nauhoihin ei olisi jäänyt merkkejä, ja nuo kynällä tehdyt poltettiin sitten käsittelyn jälkeen, jotta tuosta operaatiosta ei olisi jäänyt mitään jälkiä. Mutta tuosta toiminnasta ei ole mitään muuta todistetta kuin joukko huhuja. Eikä ole mitään todisteita, että Kekkonen olisi SUPO:n aikaan käyttänyt tuota organisaatiota oman valtansa pönkittämiseen. Eli hänen valtansa perustui kaiken käsityksen mukaan 1930-luvun asiakirjoihin, tai sitten hän saattoi toki pyytää KGB:n kenraali Vladimirovilta salakuuntelua, joka koskee hänen poliittisia vastustajiaan, mutta se onko näin tehty jää historian hämärään.