Wernher von Braun ja halvat avaruusasemat

Wernher Von Braun on hyvin kiistelty hahmo NASA:n historiassa, koska tuo mies työskenteli aikoinaan natsien raketti-ohjelmassa, ja piirsi aikoinaan V-2 rakettien moottoreita kenraali Walter Dornbergerin alaisena. Joidenkin ihmisten mukaan Von Braun saattoi olla sekaantunut esimerkiksi
keskitysleirien kaasukammioiden toimintaan siten, että häntä joskus on epäilty suunnitelleen myös uuneja, joissa vankeja poltettiin kaasutuksen jälkeen. Eli toisten ihmisten mielestä Wernher Von Braun on ihminen, joka pitäisi nostaa alustalle ja hänestä pitäisi tehdä patsas, mutta toiset taas laskisivat hänet poveen maan.

Hänen kehittämänsä raketit aiheuttivat tuhoa siviilikohteissa, mutta kuitenkin hän onnistui viemään ihmisen Kuuhun rakentamalla Saturnus V-raketin. Kuitenkaan Von Braunin työ ei ehkä ollut aivan niin korvaamatonta, kuin mitä ihmiset uskovat. Hän työskenteli nimenomaan moottorien parissa, mutta tietenkin raketit vaativat muutakin kuin "vain moottoreita" voidakseen lentää tarkasti. Tarvitaan suunnistuslaitteita eli gyroskooppeja sekä kiihtyvyys- ja kallistusmittareita, joiden avulla säädetään raketin suuntaa painamalla ohjauslevyjä sen pakokaasuihin. Tämä laitteisto kehitettiin koska radio-ohjauslaitteita olisi ollut helppo häiritä.

 Kuitenkin V-2 oli vain yksi Peenemünden tuotteista. Yhtä kehittynyt sekä pelätty oli myös V-1 eli "lentävä pommi", johon ilmeisesti oli ajateltu asentaa radio-ohjain, joka olisi toiminut niin, että ohjusten lähellä lentävässä lentokoneessa oleva miehistö olisi radiolla kertonut ehkä jossain bunkkerissa istuvalle ohjaajalle miten hänen oli "lentävää pommia" ohjattava. Teknisempi malli oli se, että esimerkiksi Messerschmitt-hävittäjään olisi asennettu TV-kamera, jonka kautta V-1:n lentäjät olisivat voineet ohjata tuon aseen maaliinsa. Kaikista kehittyneimmässä versiossa olisi V-1 pommin nokkaan olisi kiinnitetty hiusristikolla varustettu TV-kamera, joka voi lähettää langatonta kuvaa  lentokoneessa tai maa-asemalla olevaan televisioon.

Ja tuossa ohjauskeskuksessa istuvat operaattorit olisivat ohjanneet aseen kohteeseen. Tätä samaa laitetta oli myös ajateltu käyttää V-2:n suuntaamisessa, eli silloin olisi käytetty muunnettua "Würzburg"-radiota, mikä olisi sitten pitänyt yhteyttä V-2:n nokassa olevaan kameraan, ja kun ohjus olisi kääntynyt maata kohti, niin operaattori olisi sen kohdistanut karttakuvan perusteella. Mutta tuo laite osoittautui hiukan liian monimutkaiseksi toteuttaa sekä helpoksi häiritä, mutta nykyiset IIR (Imaging Infra Red) tai TV-hakeutuvat pommit ovat periaatteessa aivan samoja laitteita, eli ne ovat oikeastaan vain radio-ohjattavia liitokoneita, jotka vievät räjähteen kohteeseensa.


Samoin puhuttiin että Von Braun tai jotkut noista rakettien parissa työskennelleistä tiedemiehistä olisivat suunnitelleet sellaista kaasukammiota, missä olisi ruumiita voitu tuhkata esimerkiksi asetyleeniliekillä, jolloin ei olisi tarvittu "Sonderkommadoa". Vastaus siihen onko Von Braun ollut tässä toiminnassa mukana on ilmeisesti kadonnut joidenkin asiakirjojen mukana. Tiedetään kuitenkin että esimerkiksi Peenemündessä käytettiin vankeja rakettien osien piirtämiseen sekä myös asiakirjojen puhtaaksi kirjoittamiseen, joten sitä kautta SS-majurin arvoinen Von Braun oli tietoinen keskitysleireistä. Vangit tekivät tietenkin myös kaiken fyysisen työn, eli he rakensivat parakkeja sekä kaivoivat V-2 testibukkereita sekä tuulitunneleita ja kokosivat raketteja.

Se kuitenkin on jäänyt historian hämärään, että hakattiinko vankeja tai surmattiinko heitä Peenmünden alueella. Kuitenkin noissa tehtävissä toimivilla vangeilla oli sellainen sääntö, että jos he tekivät työnsä huonosti, niin SS likvidoi heidät välittömästi, eli pienikin virhe merkitsi syytettä tuotantoa koskevasta sabotaasista ja niskalaukausta. Eli yleensä tällaisen tärkeää työtä tehneen vangin kohtaloksi ei tullut kaasu, koska Gestapo halusi varmistaa heidän kuolemansa. Tehtiinkö tämä toimenpide sitten rakettiasiantuntijoiden nähden ei ole kuitenkaan koskaan ollut täysin selvää.  Kuten myös kaikki muutkin Peenemünden työntekijät tiesivät siitä, että pelkkä juutalaisuus tai Hitlerin vastainen sana saattoi viedä henkilön keskitysleireille.

Kuitenkin Von Braunin puolustukseksi voidaan sanoa, että hänet saatettiin pakottaa tuohon työhön, ja kuten tiedämme niin hän kuoli vuonna 1977, joten kuolleena häntä ei voida enää syyttää. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että tuo kuolema kurkkusyöpään saattoi olla järjestetty, jotta joku muu ei saisi sitten syytettä. Kuitenkaan Wernher Von Braunia ei myöskään eläessään syytetty sotarikoksista, vaikka hänen kasvonsa olivat kaikissa lehdissä, joten se ainakin osittain vakuutti ihmiset siitä, että hän oli ainakin päällepäin viaton, vaikka kuitenkin SS-menneisyys sekä esimerkiksi sodan lopulla tapahtunut Saksan salaisissa asekehitysohjelmissa työskennelleiden vankien likvidoiminen kuitenkin aiheutti mustan pilven tuon lahjakkaan insinöörin mainetta.

Kuitenkin von Braun oli NASA:lle erittäin tärkeä mies, ja siksi saattoi olla niin, että kaikkia asioita hänen menneisyydestään ei koskaan paljastettu. Von Braun kehitti aikoinaan esimerkiksi siivekkään V-2-raketin, jolla sitten olisi kyetty pommittamaan New Yorkia, ja muutenkin Peenemünde oli erittäin innovatiivinen paikka työskennellä. Eli siellä puuhasteltiin myös  kaiken maailman avaruussukkuloiden parissa. Tällä tarkoitan esimerkiksi Sägerin sisarusten kehittämään ideaan antipodipommittajasta, eli eräänlaisesta rakettilentokoneesta, joka olisi noussut ilmakehän yläosiin, ja sitten pomppinut ilmakehässä kuten litteä kivi pomppii veden pinnalta.

Tuollaisen koneen avulla ajateltiin voitavan hyökätä sinne, mihin Luftwaffen koura ei yltänyt. 1950-60-luvulla Von Braun kehitti mielessään ajatuksen, että avaruuteen lähetettäisiin kaksi rakettia, joista toinen muutettaisiin avaruusasemaksi ja toinen taas kuljettaisi miehistön sinne. Tätä mallia käytetään esimerkiksi Mir-avaruusaseman lähettämisessä sekä mukaillen myös ISS-avaruusaseman valmistamisessa. Kuitenkin Von Braun kehitti tuolloin ajatusta lähettää avaruuteen moottoriton Saturnus V-raketti, jossa olisi ollut ulkoisesti asennetut Atlas-raketit antamassa työntövoimaa, ja nostamassa tuota rakettia tai säiliötä avaruuteen. Sen jälkeen tuo Saturnus-V:n runko vain olisi täytetty kaasulla, ja miehistö siirtynyt siihen.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Dr . August Hirt sekä Natzweilerin keskitysleirin arvoitus: Miksi "Ahnenerbe" keräili surmattujen kalloja?

Natzweiler-Struthofin  keskitysleirin portti

Kaikki me olemme kuulleet Ranskassa lähellä Strasbourgia sijaitsevasta Struthof-Natzweiler-nimisestä keskitysleiristä, eli paikasta missä SS-mies sai ensimmäistä kertaa kokeilla kaasuttamista, ja vaikka tuon leirin ankaruutta ei voisi mitenkään verrata esimerkiksi Puolassa olevien keskitysleirien kovuuteen sekä brutaaliin toimintatapaan, niin siellä Toisen Maailmansodan aikaan oleville vangeille tuo leiri varmasti oli aivan riittävän kova. Vaikka Natzweiler oli olevinaan melko löysä paikka, niin siellä sai noin 25 000 ihmistä surmansa sodan aikaan, ja syynä olivat heikko hygienia sekä vankien säälimätön hakkaaminen.

Natzweiler oli siis nimi, mikä liitettiin muutamiin hyvin ikäviin tapauksiin Saksan historiassa. Nimittäin tuossa leirissä sijaitsi erittäin huonomaineinen ilmavoimien sekä Ilmailu-instituutin eli DFS:n koeasema, mikä on kuuluisa erittäin hyytävistä testeistä, joita tehtiin säälittä keskitysleiri-vangeilla. Tuolla testaus-asemalla oli käytössä alipaine-kammioita, joissa vankeja surmattiin erilaisissa lentovarusteita koskevissa testeissä, kuten kuuluisissa jäävesi-kokeissa, joissa vankeja jäädytettiin kuoliaaksi, kun testattiin sitä, kuinka kauan lentäjä voisi selviytyä hengissä pudotessaan kylmään veteen.  

Samoin alipaine-kammioissa testattiin sitä, kuinka korkealle voidaan lentokone nostaa ennen kuin ihminen menettää tajuntansa. Toki näitä kammioita käytettiin myös vankien surmaamiseen aivan kuten käytettiin kaasukammioita, jotka ovat kuuluisimpia näistä tappo-menetelmistä, joiden avulla surmattiin yli kuusi miljoonaa ihmistä noissa paikoissa, joiden nimi on verellä piirretty historiaan. Kuitenkin eräs tapaus tuon leirin historiassa on hyvin erikoinen, ja se liittyy antropologiaan sekä erään pahamaineisen Dr. August Hirtin tutkimuksiin.

Nimittäin hänen toimestaan tuonne leirille lähetettiin 89 henkeä eli 60 miestä sekä 29 naisvankia surmattavaksi Auschwitzistä sekä Dachausta lähetettiin tuonne leirille surmattaviksi 115 , joista 79 mistä ja 30 naista, sekä 6 vankia joista kaksi oli puolalaista sekä neljä “aasialaista, näiden henkilöiden kansallisuus oli erittäin tarkoin luetteloitu, mutta sukupuoli jätettiin mainitsematta, ja tuo luettelo löytyy Dr.  August Hirtiä esittelevällä Wikipedia-sivulla. Itse hiukan ihmettelen, että miksi nuo 89 vankia lähetettiin nimenomaan Auschwitzistä kohti Belgiaa, vaikka heidän siirtymisessä  alemman turvatason leirille olisi varmasti ollut Rudolf Hössin mielestä turvallisuusriski.  

Syy tähän voi löytyä “Ahnenerben” tavasta keräillä ihmisten kalloja. Ehkä noille pääkalloille oli tarkoitus rakentaa uudet kasvot, ja sitten ihmisille olisi näytetty filmejä, joissa jo kaasutetut ihmiset esiintyisivät, ja tietenkin itselleni tulee silmiin kauhukuva esimerkiksi Treblinkasta, jossa jo surmatut vangit olisivat ikään kuin istuneet kahviossa tai katselleet jotain elokuvaa, ja tällaisen käsittelyn olisivat tietenkin saaneet näyttelijät sekä muut henkilöt, joita sitten olisi kaivattu ihmisten keskuudessa. Samoin on muistettava, että myös vartijoita surmattiin keskitysleirillä, jos he eivät suostuneet tekemään, mitä esimerkiksi Rudolf Höss sattui käskemään. Ja osaa niistä henkilöistä olisi voitu kaivata palvelu-tovereiden keskuudessa, joten siksi olisi ollut tärkeää, että tällaiset henkilöt, jotka kieltäytyivät kaasuttamasta vankeja olisivat näkyneet jossain filmillä. Eli tämän takia esimerkiksi kuvataiteet eivät aivan vaaraton asia olekaan.

Nuo Auschwitzissä olleet vangit piti välittömästi surmata, kun he saapuivat Natzweiler:in  leirille, eli heidät piti sitten siirtää suoraan Natzweilerin sairastuvalle, missä he saivat tappavan piikin, mutta se mikä tuossa operaatiossa hiukan ihmetyttää, on se että eikö vankeja voinut surmata sitten Auschwitzissä, ja siellä tehdä heille ruumiinavaukset, jotka olivat Dr. August Hirtin mielestä äärettömän tärkeä osa tuota operaatiota. Hirt otti myöhemmin noiden vankien kallot haltuunsa sekä toimitti ne Berliiniin Dr. Wolfram Sieversille, joka sitten suoritti niiden mittaukset, mutta kun tuota tapausta hiukan miettii tarkemmin, niin itse kyllä haluaisin tietää, millä perusteella nuo vangit valittiin “Ahnenerben” tutkimuksiin rooliin, jota en itselleni kuitenkaan haluaisi.

Kun puhutaan siitä, että Sievers sekä Hirt halusivat noita vankeja nimenomaan kerätäkseen heidän luurankonsa, niin silloin tutkimusongelma tietenkin pitää sisällään sellaisen aspektin, että Auschwitz olisi aivan hyvin voinut lähettää noille Ahnenerben miehille vaikka kuinka monta  pääkalloa tai luurankoa, joten miksi tuo mies lähti hakemaan tapettavaa Puolasta asti? Näet jos joku noista Natzweilerin leirille toimitetuista vangeista sitten olisi päässyt pakoon, niin hän olisi saattanut kertoa ikäviä asioita Rudolf Hössin toimista tuolla leirillä, josta oli tuleva koko sortokoneiston symboli.

Joten oliko tuon oudon valinnan tarkoitus sitten vain selvittää, miksi noita tiettyjä vankeja jotenkin palvottiin, koska itse en usko, että esimerkiksi antropologian tohtori August Hirt varmasti tiesi ilman näitäkin tapauksia, että strykniini tai meskaliini on myrkyllistä ilman kokeiluja. Eli testasiko Hirt sen, että miten suuria määriä noita melko huomaamattomia kemikaaleja, niin että nuo surmat sitten naamioitiin ehkä itsemurhaksi?

Jos tuollaisella meskaliinin kaltaisella yleensä melko vaarattomana pidetyn huumeen avulla olisi onnistuttu surmaamaan henkilöitä ilman, että tuota ainetta havaittaisiin ruumiinavauksissa, niin silloin Gestapolla olisi uusi salamurhaväline käytössään. Meskaliinin avulla voidaan ihmistä kuulustella melko huomaamattomasti ilman fyysistä väkivaltaa. Ja ehkä siksi kyseinen tohtori halusi kokeilla tuota huumetta myös totuus-seerumina. Mutta miksi hän lähetti noiden henkilöiden pään Wolfram Sieversille? Oliko tarkoitus tehdä noiden kallojen avulla ikään kuin henkilöä esittävä “nukke”, joka olisi ehkä kertonut kaikille, kuinka “kiva paikka” keskitysleiri olisi, jotta ihmiset saataisiin sitten ilmoittautumaan itse noihin kuoleman juniin.

Oliko tuon toiminnan tarkoitus etsiä keskitysleirivankien joukosta niin sanottuja ryhmien napamiehiä? Ehkä Gestapo oli nuo henkilöt paikantanut siten, että heitä olivat muut vangit uskoneet, ja sitten nuo ihmiset oli lähetetty eteenpäin, jotta Sievers sekä Hirt olisivat sitten tunnistaneet sen, mikä tekee noista ihmisistä ikään kuin ryhmän päämiehiä. Sitten RSHA:n päällystön jäsenet ajattelivat tuhota noiden ihmisten avulla kaiken sen, mitä juutalaisuudesta oli euroopassa jäljellä, ja tähän tietenkin tarvittiin antropologeja, jotka sitten etsivät noiden sukujen edustajia ihmisten joukosta.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Oletteko koskaan miettineet, mitä tapahtui "Pikku Albertille" Dr. Watsonin kokeen jälkeen, kun häntä oli ensin opetettu pelkäämään pehmoleluja 1920-luvulla?

Taas on elokuvateattereihin tulossa uusi versio kauhuelokuvista, jotka sivuavat nykyaikaista tietojenkäsittelyä. Idea tuohon elokuvaan on tullut muuten eräästä “salaliittoteoriasta”, minkä mukaan tuollainen koe olisi tehty jossain Etelä-Afrikan asevoimien harjoitusalueella. Kuten tiedämme, niin salaliittoteorioita kumpuaa erilaisista salailuista, ja lähes kaikkiin maailman suljettuihin laitoksiin liittyy jonkinlainen huhu tai salaliittoteoria.

Salaliittoteoria tarkoittaa yleensä sellaista huhua, missä väitetään valtion laitoksen tai yksittäisen valtion työntekijän toimineen harkitusti valtion edun vastaisesti, sekä ajaneen omaa etuaan lain kirjaimesta piittaamatta. Eli tuolloin valtion työntekijä  esimerkiksi on vaikkapa maksanut pakkolunastuksessa omia maitaan valtion rahoista  kahteen kertaan, jolloin kyseessä on rikos, mikä koskee valtion omaisuuden väärinkäyttöä. Toinen mahdollisuus on sitten sellainen, että valtion edustaja on lakia rikkoen polkenut jonkun kansalaisen laillista oikeusturvaa sekä etua vastaan, sekä peitellyt tuota tekoa esimerkiksi epäämällä tältä asianajajan.

Tuolloin hän on saattanut ehkä väittää, että epäillyllä ei tätä oikeutta oikeusavustajaan ole, jolloin hän on syyllistynyt valehteluun sekä asemansa väärinkäyttöön. Joissakin tapauksissa väitetään, että tuo valtion työntekijä on mennyt tuomarin luokse väittäen, että henkilö luopuu oikeudestaan puolustukseen. Oikeudessa käytettynä terminä tämä sana “salaliitto”  taas tarkoittaa sitä, että kaksi tai useampi henkilö on suunnitellut rikosta.  Elokuva on nimeltään “Belko”, ja se kertoo yhtiöstä, jonka työntekijöiden pään sisään on asennettu räjähteitä, ja jotka sitten lukitaan talooon, missä heidät pakotetaan murhaamaan työtovereitaan. Kyseessä on siis uusi versio kuuluisasta “Eichmannin kokeesta”, missä oli kaksi ryhmää.

Toinen ryhmistä oli “vankeja” ja toisen ryhmän tehtävänä oli toimia “vanginvartijoina”, jotka sitten komensivat tuota toista ryhmää. Tuon kokeen tarkoitus oli todistaa se, että voidaanko tavallinen ihminen provosoida erityistilanteissa tekoihin, joita hän ei muuten tekisi. Ja totuus oli  karumpi kuin voidaan edes kuvitella.  Kyseisessä kokeessa vanginvartijoina toimivia henkilöitä kehotettiin antamaan uhrin osaan valituille henkilöille sähköiskuja, jos nämä eivät totttelisi vanrtijoidensa tai esimiestensä sanomisia. Tuossa sähköiskujen antamista varten valmistetussa kojeessa oli säädin, jota kääntämällä voitiin sähköiskujen tehoa lisätä, ja lopulta sitten tultiin tilanteeseen, missä “valvoja” sai antaa uhrilleen kuolettavan sähköiskun.

Tulos oli järkyttävä, näet suurin osa noista kokeeseen “vanginvartijoina” osallistuvista henkilöistä antoi sähköiskun. Poikkeuksena olivat tuohon ryhmään kuuluneet oikeasti vanginvartijoina työskennelleett henkilöt, joiden työnä oli muutenkin vankien valvonta. Tuo koe jouduttiin muuten keskeyttämään, koska noiden esimiesasemassa olevien henkilöiden  otteet muuttuivat niin koviksi, että he sitten olivat hengenvaarallisia ympäristölleen. Syy miksi muuten käytän tästä toisesta ryhmästä termiä “esimiesasemassa olevat henkilöt”, johtuu siitä että vanginvartija on esimiesasemassa vankiinsa nähden, ja häntä totellaan siksi, että rangaistus tottelematta jättämisestä on erittäin kova. “Eichmannin kokeen” tarkoitus oli todistaa se, että voidaanko ryhmän avulla painostaa yksilöitä tekemään asioita, jotka ovat muuten yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden sekä yleisesti hyväksytyn moraalin vastaisia.

Kyseisellä psykologisella testillä pyrittiin myös osoittamaan se, että onko kuka hyvänsä ihminen sopiva vanginvartijaksi, ja vastaus oli se, että nuo “rankaisijan valtuuksillaan” kovitelevat henkilöt askartelivat tiettyjen vankien kanssa, ja heiltä jäivät lähes kaikki vanginvartijoiden tehtävät kuten henkilöihin kohdistuvat tarkastukset hoitamatta. Tuo koe sitten keskeytettiin, koska nuo esimiehet alkoivat käyttää mielivaltaa, ja samalla jotkut heistä esimerkiksi alkoivat valehdella joidenkin alaistensa jättäneen tehtäviään hoitamatta, jotta pääsisivät antamaan sähköiskuja. Ja samoin he sabotoivat noita tehtäviä jatkuvasti.

Esimerkiksi eräälle “vangille” oli annettu tehtäväksi siivoaminen. Tuon tehtävän jälkeen eräs “vartijoista” oli vain käynyt kaatamassa tuhkakupin lattialle, jotta hän saisi “alaisensa” ikävään asemaan. Tässä kokeessa sitten testattiin sitä, että voiko ryhmä sitten yllyttää henkilöä niin, että hän vajoaa ikään kuin eläimen asteelle, ja alkaa toteuttaa omia sairaita halujaan, joita suurin osa meistä ei edes myönnä olevan olemassakaan.

Vain ihminen joka on selvittänyt täysin suhteensa väkivaltaan sekä vallankäyttöön voi toimia sellaisessa tehtävässä, joka edellyttää toisen ihmisen alistamista. “Eichmannin koe” on yksi kaikkien aikojen inhottavimmista psykologisista kokeista, ja vaikka sitä pidetään epäinhimillisenä, niin kuitenkin valtio sai sen avulla tietoja siitä, millaisia henkilöitä asevoimiin kannattaa valita esimieheksi, sekä siitä, millaiset tilanteet sitten saavat esimiesasemassa olevan ryhmän jäsenet toimimaan mielivaltaisesti muita kohtaan.

Tuollaista provosoitumista on joskus havaittu myös armeijassa esimiesaseman saaneissa henkilöissä, ja näistä tapauksista aina välillä on käyty Suomessakin oikeutta.  “Belkossa” taas on ilmeisesti kyseessä käyttäytymistieteellinen motivaatiota koskeva koe, missä koehenkilöille annetaan yllykettä sekä tekosyy väkivaltaan päähän asennettujen räjähteiden avulla. Suurin osa ihmisistä on jollain tavoin väkivaltaisia, koska aggressiivisuus sekä väkivaltaisuus ovat meidän lajimme ominaisuuksia, jotka ovat kehittyneet aikojen alussa suojelemaan lajiamme muiden lajien hyökkäyksiltä. Samoin monet ihmiset ovat joskus elämänsä aikana halunneet tappaa toisen, mutta eivät sitä ole tehneet, koska pelkäävät rangaistusta.

Kuitenkin tuossa “Belko”-elokuvassa ihmisiä motivoidaan tekemään väkivaltaa muita ihmisiä kohtaan, siten, että he muka tappamalla muita voisivat pelastaa ihmishenkiä, ja kuten tiedämme, niin tällaiset elokuvat eivät synny itsestään. Tällaisista kokeista on aina välillä huhuttu monissa maissa. Ja taustalla on sellainen historiallinen totuus, että keskitysleirien vartijoita motivoitiin surmaamaan vankejaan sillä, että heidän esimiehensä sanoivat, että koko ryhmä joutuu kaasukammioon, jos tämä vartija ei sitten tottele tätä laittomaksi sekä moraalin vastaiseksi tiedettyä käskyä ampua aseettomia siviilejä. Tällä tarkoitan sitä, että muissakin maissa kuin saksassa on käytetty keskitysleirejä, joiden toiminta on ollut samantapaista kuin noiden Hitlerin miesten legendaarisissa laitoksissa.

Näitä leirejä eivät kehittäneet saksalaiset vaan britit ottivat ne ensin käyttöön buurisodassa, jossa Kitchener nujersi buurien vastarintaa sulkemalla heidät piikkilankojen sisään, niin että buurien kylät ympäröitiin piikkilangalla, ja noissa “väestönsuojeluleireissä” oli vähän sama meno kuin Auschwitzissä, eli olot olivat kammottavia ja esimerkiksi kaivoihin oli kaadettu ulosteita, jotta buurit sitten ilmiantaisivat noita sissejä tehokkaammin.Nuo leirit ovat siitä erittäin mielenkiintoisia, että ne tulivat julki sen vuoksi, että buurit olivat valkoihoisia, ja heillä oli sukulaisia Hollannissa. Mutta kuitenkin voidaan kysyä, että montako mustaihoista henkilöä tuollaisilla leireillä oli ollut.  Keskitysleiri on oikeastaan orjuuteen kiinteästi kuulunut asia, ja jos tarkasti asiaa tarkastellaan, niin ei voida sanoa, kuka on nuo leirit keksinyt.

Eli tarkasti ottaen noita leirejä, missä ihmisiä orjuutetaan armotta on aina ollut olemassa, ja esimerkiksi Mississippin orjatyöllä pyöriviä puuvillapeltoja voidaan pitää keskitysleirien kantamuotoina, joiden esikuvana toimivat 1600-luvun siirtomaaisäntien hallinnassa olleet timantti- ja kultakaivokset, joissa esimerkiksi inkoja kohdeltiin samalla tavoin kuin Hitlerin leireillä. Ja tietenkin työsiirtolat ovat yksi keskitysleirien muodoista, vaikka ainakin Suomessa niiden menetelmät ovat olleet hiukan löysempiä kuin Auschwitzin metodit. Mutta kun puhutaan moderneista työsiirtoloista, niin vielä nykyäänkin tiettyjä USA:n  osavaltioiden  työleirejä voidaan pitää melko kovina laitoksina, koska ne mainitaan maailman kovimpien vankiloiden listoilla.

https://www.youtube.com/watch?v=McbmpiAq5rk

Myöhemmin myös Japani sekä Kiina ja Neuvostoliitto jalostivat tuota laitosta, jotta se nujertaa vangit sekä heidän psyykkisen vastustuskykynsä  tehokkaammin. Ja tietenkin myös USA:ssa on oma versionsa tuosta laitoksesta. Tarkemmin muistellen myös Suomessa on ollut tuollaisia leirejä, joihin ihmisiä suljettiin etnisen- tai poliittisen näkemyksensä perusteella, eli esimerkiksi Tammisaaren työsiirtola oli aikoinaan varattu poliittisille vangeille sekä myös Karjalaan perustettiin “siirtoleirejä”, joihin venäläiset sitten suljettiin. Olot noilla leireillä olivat kuulemma todella surkeat, ja vankeja luovutettiin usein myös Saksalaisten SS-joukkojen kuulusteltaviksi.

Auschwitzin komendantti  Rudolf Höss aikoinaan sanoi, niin ensimmäisen tapon tekeminen on miehelle vaikeaa, mutta myöhemmin se sitten muuttui täysin normaaliksi asiaksi. Tätä tietoa sitten on käytetty mm. erilaisten asevoimien palveluksessa olevien  “asiantuntijoiden” kouluttamisessa kautta koko maailman.  

Tuolloin käytettiin motivaattorina asepukua sekä siihen kuuluvaa valtaa, jonka mukaan esimerkiksi armeijassa tai jossain sitä vastaavassa poliisi- tai santarmiorganisaatiossa on rikos vastustaa esimiestä. Ja joskus armeijassa näkee vielä nykyäänkin henkilöitä, joiden mielestä esimies saa komentaa alaistaan vaikka ampumaan toisen ihmisen, tai seisomaan kiväärien eteen jossain “teloitusharjoituksissa”, jotka ovat oikeasti muuten kiellettyjä. Ja tuota sitten perustellaan sillä, että “kun yksi mokaa niin kaikkia rangaistaan”.

Tuolla tarkoitetaan sitä, että ryhmää kuritetaan kollektiivisella rangaistuksella, jos joku tekee vastoin esimiesten määräyksiä. On kuitenkin eräs salaliittoteoria, jonka mukaan jossain kaukaisessa maassa oli tehty sellainen koe, missä armeijan erikoisjoukkojen miehille oli puettu päälle räjähdeliivit tai heidän kehonsa sisään oli asennettu räjähteitä, ja sitten nuo miehet olivat saaneet käskyn metsästää toisiaan. Tuota koetta on myös epäilty salaperäisen “ARTICHOKE”-operaation yhteydessä tapahtuneeksi testiksi.

Syy miksi tuota operaatiota koskevat asiakirjat on tuhottu ovat edelleen hämärän peitossa, mutta jos kyseisen ohjelman tarkoitus on ollut luoda salamurhaajia tai valtiollisia “torpedoja”, jotka eivät koskaa kyseenlaista sitä, mitä heidän esimiehensä sanoo, niin tämä olisi varmasti sitten oikea tapa “kouluttaa” näitä henkilöitä.  Kun Etelä-Afrikan apartheid-hallitus sitten tunnettiin muutenkin vähän vähemmän liberaaleista sekä hellistä otteista, niin voi olla niin, että esimerkiksi CIA olisi sitten saanut apua tuolta valtiolta, kun he sitten ehkä alkoivat kokeilla noita aivopesuohjelmiensa eli “erikoiskoulutusohjelmien” kuten MKULTRA:n sekä muiden vastaavien ohjelmien  menetelmiä oikeisiin sotilaisiin. Kun puhutaan erilaisista täysin moraalittomista  sekä rikollisista tutkimuksista sekä kokeista, joita esimerkiksi lastenkotilapsille on tehty, niin silloin mieleen tulevat sellaiset kokeet, joissa lapsia on mm. opetettu pelkäämään pehmoleluja.

Tuota 1920-luvulla tehtyä testiä kutsutaan “Albert”-kokeeksi (Little Albert Experiment), ja siinä psykiatri nimeltään John B. Watson opetti “Albertiksi”-kutsuttua poikaa pelkäämään pehmoleluja niin, että aina kun tuo poika otti käteensä pehmolelun, niin silloin hänelle soitettiin kovaa ääntä, jolloin hän oppi sitten pelkäämään. Myöhemmin tuo Dr. Watson alkoi opettaa kyseistä poikaa pelkäämään myös eläimiä. Erään tarinan mukaan tuo “Pikku Albert” olisi ollut todellisuudessa nimeltään Josef Mengele. Kokeen suorittaja ajatteli, että myöhemmin tulevat kokemukset peittävät tuon testissä koetun trauman.  Tuo suuri tohtori Watson ei kuitenkaan muistanut sitä, että nuo elämän ensimmäisinä kuukausina sekä sekä vuosina saadut kokemukset jäävät ikään kuin traumaksi ihmisen muistiin. Ja myöhemmin nuo kokemukset saattavat ilmetä väkivaltaisena käytöksenä muita ihmisiä kohtaan.

Tuo testi suoritettiin aikoinaan John Hopkins-yliopistossa USA:ssa. Tuota testiä esitellään nykyään osana “klassista ehdollistumista” koskevaa teoriaa, mutta kuitenkin voidaan hyvin kysyä, että miten tuo kokemus sitten vaikutti tuohon lapseen hänen loppuelämänsä ajan. Ja joskus olen kuullut siitä, että esimerkiksi natsit olisivat kouluttaneet omia lapsiaan vihaamaan juutalaisia samalla metodilla, kuin mitä tuossa “Little Albert-kokeessa” käytettiin. Kuten tiedämme, niin jokaista tieteen alaa voidaan käyttää törkeästi väärin, ja siksi nimenomaan lasten kanssa työskenteleviltä pitää vaatia korkeaa moraalia sekä vastuuntuntoa, jotta nämä eivät sitten saa aikaan uusien kauhuelokuvien hahmojen aineellistumista kaduille.

Eli esimerkiksi Jammu Siltavuoren epäillään olleen tällä tavoin ikään kuin valmennettu tuohon tekoon, minkä hän teki ehkä avustajan kanssa kahdelle tytölle. Vaikka tekoa ei koskaan voida puolustaa, niin silti tuo tekijä on oppinsa tähän toimintaan varmaan kotoaan saanut. Siellä hänelle on opetettu niin, että kaikki mitä vahvempi tekee on oikein. Ja seuraukset sitten näkyvät joka kerran lehtien otsikoissa, joita kukaan ei koskaan varmasti halua lukea. Kuitenkin tuollainen “Jammu-Setä” on myös esimerkki siitä, kuinka ihminen muuttuu “täydelliseksi viholliseksi”, jonka kautta voidaan hakea lainmuutosta.

Hän oli useasti vankilassa ollut pedofiili sekä väkivaltarikollinen, jonka päälle oli helppo sitten laittaa tekoja, joita hän ei kuitenkaan ollut varmasti tehnyt. Ja tietenkin tuollainen “herra Siltavuori” kuului johonkin laitokseen, mutta se ei varmasti tee kenestäkään muusta väkivaltarikollisesta sen parempaa ihmistä, jos joku siltavuori on lapsia murhannut. Tällä tarkoitan sitä, että jokainen tietenkin istuu vankilassa siitä, mitä on tehnyt itse, eikä omia tekoja koskaan saa laittaa muiden päälle, vaikka hän kuinka iljettävä ihminen olisi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Little_Albert_experiment

https://www.youtube.com/watch?v=McbmpiAq5rk

http://ihmeellinenmieli.webnode.fi