Miksi sarjakuristaja saa kulkea vapaana?

Taas on mediassa ihmetelty sellaista asiaa, että miksi toistuvasti toisen henkeä vaarantanut ihminen saa kulkea vapaana? Syy tähän on se, että ihminen on jossain elämänsä vaiheessa sovittanut saamansa tuomion, ja silloin hän on vapaa menemään ja tulemaan sikäli kun valvontamääräykset sallivat. Siis kuten tiedämme, niin maassamme on aina välillä tehty myös vääriä päätöksiä näiden asioiden suhteen, ja rikollinen on palannut vankilaan uusi rikos niskassaan. Mutta kuitenkin kun joku ihminen viedään oikeuteen, niin silloin pitää todisteiden olla sellaisia, että hänet voidaan niiden perusteella osoittaa syylliseksi rikokseen, mitä syyte koskee.

Tämä asia koskee myös moninkertaisia väkivaltarikollisia, joiden teot eivät ehkä ole ihmisten silmissä kovin kehuttavia. Kun ihminen on tehnyt monia väkivaltarikoksia, niin silloin aina välillä joidenkin ihmisten mielestä hänet voitaisiin aivan hyvin jättää sinne vankilaan loppuelämäkseen, eli heitä ei tuolloin enää saisi päästää yhteiskunnan jäseniksi tai kosketuksiin tavallisten ihmisten kanssa. Kun puhutaan siitä, mitä tarkoittaa sana "oikeudenkäynti", niin kyse on tilaisuudesta, missä ihminen todetaan joko syyttömäksi tai syylliseksi rikokseen, josta hänet on pidätetty sekä syytteeseen asetettu. Ja tällaisten sarjakuristajien tapauksessa on olemassa korotettu riski siitä, että joku toinen sitten yrittää sujauttaa omia tekojaan tällaisten ehkä moraalisesti kyseenalaisten ihmisten niskaan.

Kun puhutaan siitä, että montako henkirikosta eli murhaa ihminen on tehnyt, niin silloin tällöin jokainen lakimies sekä tutkija kohtaa sellaisen asenteen, että "kun henkilö on ennen tehnyt vastaavia rikoksia, niin nyt hän sitten on myös tämän seuraavan tehnyt". Se ei ole muuten mitenkään tunnettu tapa ikään kuin sysätä tutkimuksellisuutta taka-alalle, kun toimintaan halutaan näyttävyyttä sekä ikään kuin tyhjentää pöytää vanhoista jutuista. Todellisuudessa lähes kaikkien sarjarikollisten syyksi on ainakin yritetty laittaa muiden ihmisten tekemiä varkauksia tai väkivallantekoja, riippuen siitä mitä rikoksia kyseinen ihminen on tehnyt.

Sarjarikollisuus yleensä käsitetään nimenomaan sarjamurhina, eli ne olisi tehnyt sellainen rikollisten ryhmä jotka tappavat ihmisiä huvikseen, mutta kuitenkin voidaan sanoa että myös kleptomaanit, monet erilaiset seksirikolliset sekä pyromaanit ovat sarjarikollisia, eli viimeisenä mainittu henkilö saattaa polttaa esimerkiksi roskapönttöjä tai tehdä muuta vastaavaa vahinkoa omaisuudelle, mutta heidän joukossaan on myös murhapolttajia, joiden kohteina ovat asuinkiinteistöt sekä ihmisasumukset. Tuollaisen rikollisen motiiveina saattaa olla esimerkiksi rasismi, eli hän heittelee polttopulloja ikkunoista sisään, tai sitten hän saattaa kohdentaa ihmisvihansa vaikka johonkin yhteiskunnasta syrjäytyneiden ihmisten ryhmään, eli polttaa heidän asumuksiaan ja pahimmillaan vaikka polttaa puliukkoja elävältä, kuten muutamissa myös oman maamme mediassa esitetyissä tapauksissa on tapahtunut.


Tuolloin kyseessä on kyllä sarjamurhaaja, jonka kiinni saaminen on äärimmäisen tärkeää. Jos puhutaan siitä, millainen sarjamurhaaja oikeasti on, niin hän yleensä aloittaa eläimiin kohdistetulla julmuudella, mutta sitten hän myöhemmin siirtyy ihmisiin. Ja tämä rikollisten tyyppi on kaikkein vaarallisin, mihin ihminen saattaa törmätä, koska hän ei omaa sosiaalista omaatuntoa, ja kuten voidaan sanoa, niin tuollainen ihminen ei lopeta ennen kuin hän jää lopullisesti kiinni. Kuitenkaan kaikki sarjarikolliset eivät ole väkivaltaisia. Tyypillinen sarjarikollinen on myös kleptomaani, joka varastelee kaupoista saadakseen jännitystä, ja esimerkiksi autovarkauksia on yhteenaikaan tehty lähinnä jännityksen saamiseksi.

Kannibalismi saattoi olla osasyy neandertalinihmisen tuhoon, mutta edes heille se ei ollut ainakaan aluksi jokapäiväistä toimintaa

Kannibalismia on esiintynyt monissa nykyihmistenkin kulttuureissa, kuten esimerkiksi Indonesian tai ainakin itäisen Tyynenmeren saariston alkuasukkaiden sekä Etelä-Amerikan intiaanien kuten atsteekkien sekä ilmeisesti myös mayojen kulttuureihin on kuulunut rituaalinomainen ihmissyönti, jossa soturi on syönyt surmaamansa vihollisen, jotta tuon vihollisen henki tai taistelutaidot siirtyisivät häneen. Tuosta tavasta ei kuitenkaan ole tullut mitään jokapäiväistä huvia näille kansoille, ja esimerkiksi Indonesiassa ihmissyönti on ollut vain päälliköiden oikeus.

Samoin joskus oikeudenkäyntien yhteydessä on noiden kansojen perinteisiin kuulunut rituaalinomainen kannibalismi, eli kun henkilö oli surmannut jonkun perheenjäsenen, niin teloittajana toimi tuon vääryyttä kokeneen perheen edustaja, ja sitten ruumis on syöty ikään kuin halveksivana eleenä tuon vääryyttä kokeneen perheen toimesta. Myöskään esimerkiksi neandertalin ihmisille ei toki ihmissyönti ollut kovin yleistä, mutta tietenkin heidän tapansa käsitellä ruumiita oli hyvin erilainen kuin meillä.

 Eli nuo luolamiehet elivät hyvin ankarissa oloissa, ja saattaa olla niin, että tuo luuydinten syöminen on liittynyt ravinnontarpeeseen. Nuo ankarat olot siis liittyvät jääkauteen, jolloin luonnosta ei löytynyt ravintoa tarpeeksi. Tuolloin tietenkin nuo kuolleet heimon jäsenet käytettiin hyödyksi, mutta tietenkin on arveltu sellaista, että tuo ihmissyönti koski vain päälliköitä, joiden hengen haluttiin siirtyvän muihin heimon jäseniin. Eli se olisi voinut olla kunnioittava ele noilta hänen alamaisiltaan, jotka sitten halusivat muuttua tuon miehen kaltaiseksi, jota he olivat seuranneet koko matkan.

Sen tähden tuon henkilön luuydin otettiin talteen ja syötiin, jotta heimon jäseniin siirtyisi tuon miehen sielun, jonka monien alkuasukkaiden myyttien mukaan asuu ihmisen veressä. Tai noin he varmaan itse olivat tuon tavan perustelleet itselleen. Toki kun ihmisen ruumis kuolee, niin se muuttuu esineeksi, jota voidaan hyödyntää, ja ehkä nuo jääkauden neandertalit tarvitsivat noita luita esimerkiksi keihäisiin ja nuolenkärkiin, koska jos ei piikiveä ollut saatavilla, niin silloin oli tyytyminen muihin kiviin tai luunpaloihin, joista hiottiin keihään ja nuolenkärkiä sekä erityisesti kalastuksessa käytettäviä koukkuja sekä neuloja, millä tehtiin vaatteita saaliseläinten eli erityisesti susien sekä peurojen nahoista. Tuolloin jääkauden keskellä varmasti olot olivat kurjat, eli silloin ei kukaan valittanut siitä, jos sosiaalivirasto jätti tuet maksamatta ennen juhlapäivää. Vaan ihminen eli täysin luonnon armoilla, ja silloin oli tietenkin oltava välineitä, joilla esimerkiksi peuroja tai mitä eläimiä nyt sitten sattuikaan tuolla lumisilla tasangoilla kulkemaan, saatiin kaadettua. Ja koska ravinnon saanti oli erittäin hankalaa, niin tietenkin jotkut alkuihmiset turvautuivat ryöstelyyn, jolloin saatettiin myös omia surmata.

Eli ihminen oli ihmiselle susi, kuten on ollut tapana sanoa. Neandertalin ihmiset olivat hyvin paljon meidän kaltaisiamme, joten tietenkin joskus saattoi noissa yhteisöissä käydä niin, että tunteet kuumenivat, ja sitten piikivestä valmistetut kirveet tai ryhmynuijat heiluivat. Samoin eivät kaikki neandertalit varmaan olleet täysin terveitä, jolloin sitten joku saattoi keksiä mielestään loistavan ajatuksen, millä hän ratkaisee heimonsa ruokaongelmat. Tuon ihmisen toiseksi lähimmän esi-isän suunnaton menestys perustui siihen, että he olivat sosiaalisia ja pitivät toisistaan huolta. Mutta sitten tuli jääkausi, ja Cro-Magnon-ihminen alkoi valloittaa sen alueita, ja tämän uuden ihmisen etu neandertaliin nähden oli rakennustaito sekä myöhemmin kirjoitustaito eli kyky välittää monimutkaisia abstraktioita sukupolvelta toiselle, ilman että kertojan täytyi muistaa kaikki asiat ulkoa.

Kirjoitustaidolla tarkoitetaan tietenkin tässä tapauksessa kuvakirjoitusta, josta vasta myöhemmin kehittyi foneettinen aakkosiin eli helposti omaksuttavissa oleviiin merkkeihin perustuva kirjoitustapa. Kuitenkin neandertalit varmasti olivat maailman valtiaita, kunnes he katosivat maan pinnalta, ja yksi syy tähän saattoi olla kannibalismi, joka sitten sai aikaan sen, että noiden kuolleiden ihmisten sairastamia tauteja siirtyi muihin, ja tietenkin oli varmasti johtajia, jotka teurastivat omia alamaisiaan helpon lihan toivossa.

Se sitten aiheutti eripuraa yhteisöissä, ja johti niiden sisäisen valtataistelun kautta sekasortoon ja koko yhteisön tuhoon, kun kaikki miehet olivat surmanneet toisensa.  Tämä tietenkin on vain ajattelua, eikä siitä mitään todisteita ole. Kuitenkin voi olla niin, että neandertalin ihmisen hävitti maailmasta monien tekijöiden yhteisvaikutus, kuten esimerkiksi väkivalta, ravinnon puute sekä taudit, jotka aiheuttivat neandertalin ihmisten kannan  vähenemiseen sekä geneettisen degeneroitumisen kautta tuon lajin kuoleman. Mutta syy siihen miksi kannibalismia niin harvoin esiintyy eläinmaailmassa, on se, että jos eläin syö omia lajitovereitaan, niin siihen siirtyy helposti niitä tauteja, jotka ovat tehneet tuosta omaan lajiin kuuluneesta saaliista heikomman. Ja tietenkin esimerkiksi leijona joskus surmaa pentujaan, mutta ei se niitä syö.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tutkimus-vahvistaa-epailyja-alkuihminen-oli-kannibaali/6245520


pimeakronikka.blogspot.fi