Populismi on sitä, että ihmisille annetaan aina sitä, mitä he sattuvat haluamaan. Sen takia osa maailman maista joutuu taloudellisesti ahtaalle, kun sitten ei löydykään rahaa näiden lupausten täyttämiseksi. Kun talouden tilaa peilataan suoraan populistiseen hallintoon, niin suurin syy siihen, miksi tuollaiset hallitukset ajavat jopa rikkaan valtiontalouden huonoon tilaan ovat erilaiset näyttävät tempaukset, missä he lahjoittavat surutta valtion omaisuutta maan pienituloisille, jotta nämä olisivat sitten tyytyväisiä hallituksen toimintaan.
Tällä tavoin sitten ihmisille voidaan antaa ikään kuin karamelleja vastineeksi siitä, kuinka paljon maan hallitus voi heille konkreettisesti jaella lahjoja, ja siitä juuri populismissa on kysymys. Ihmisille annetaan konkreettisia lahjoja, jotta he sitten äänestävät noita poliitikkoja, joista on mukavaa paistatella estoitta kansansuosiossa. Noille poliitikoille poliittinen päätöksenteko on ikään kuin joku Rock-konsertti, missä ihmisiä huudatetaan erilaisilla lupauksilla jatkuvasti, ja niistä asioista sitten tehdään vaaliteemoja, joiden kohdalla desibelimittarin neula on korkeimmassa kohdassa.
Tilannetta voidaan verrata siihen, että Suomessa ehdokas asettaisi vaaliteltan pystyyn johonkin Helsingin keskustaan ja sitten hän lupaisi kansalle ilmaisen viinapullon jokaisena perjantaina niin pitkäksi aikaa, kun hän on vallassa. Siinä voisi kyllä huuto olla kova, kun tuollainen lupaus kuuluu. Mutta sitten tietenkin voitaisiin sanoa, että tällaiset lupaukset sitten yleensä hämärtävät poliitikon muut puheet vallankäytöstä, ja siitä mitä tämä aikoisi vallassa ollessaan tehdä. Ja yleensä tällaiset poliitikot löytävät sitten syntipukkeja suurtyöttömyyteen sekä muihin vastaaviin asioihin esimerkiksi maassa asuvien ulkomaalaisten joukosta, jotka vievät valtaväestöön kuuluvilta oikeuden työhön. Siinä vasta mukava olo tulee, kun ihminen lupaa valtioon uusia työpaikkoja, jos hän saa heittää kaikki ulkomaalaiset pois, mutta samalla unohdetaan sellainen kysymys, kuin että missä noita ulkomaalaisia nyt oikeastaan työskentelee?
Ovatko he sitten sellaisilla aloilla, missä ihmiset viihtyvät, vai tekevätkö he töitä ammateissa missä työskentelevät vain ne, joilla ei muuta mahdollisuutta ole? Ja kun puhutaan esimerkiksi työttömien työvelvoitteesta, niin miksi nämä poliitikot eivät velvoita työttömiä käymään esimerkiksi työkeskuksissa, jotta heidän elämäntapojaan voitaisiin tarkkailla paremmin. Tietenkin niissä tehtävä työ on vähän "piirileikin" omaista, mutta miksi noilla poliitikoilla ei ole tullut mieleen se, että tuollainen työkeskuksissa käyminen voisi ennaltaehkäistä ihmisten syrjäytymistä sekä ainakin motivoida henkilöä olemaan raittiina. Kun puhutaan siitä, millä tavoin suuri populisti hoitaa työttömyyttä, niin tietenkin hänellä on kaikkeen sellainen lääke, että palkataan lisää rajavartijoita, poliiseja sekä sotilaita.
Näin saadaan ihmisille luotua turvallinen olo, kun paljon uniformua käyttäviä miehiä kävelee joka aamu töihin, ja tietenkin myös Ruotsin vastaista rajaa voidaan ryhtyä valvomaan tarkasti, ja näin saadaan aikaan joukko uusia työpaikkoja, joita sitten tavallinen työtön voi ryhtyä hakemaan. Ja mistä sitten saadaan rahat tällaiseen toimintaan, on kysymys, mihin varmasti heti saadaan vastaus. Valtiolla tietenkin on sellainen ongelma, että sillä ei ole reaaliomaisuutta loputtomasti, joten tietenkin noiden uniformumiesten palkat rahoitetaan tiukentamalla sakotuskäytäntöä ja nostamalla veroja. Kun puhutaan viinaverosta, niin silloin tietenkin voi joku tuollaisen poliitikon vastaväittäjä kysyä, että voisiko makeisveroa nostaa, jotta viinaveroja sitä kautta alkoholin hinta saadaan pidettyä alhaisena, ja siinä sitten joku voi tuon takia vähän älähtää.
Tuo varmaan kiinnostaa jotain perheenäitiä, jota kiinnostaa sellainen asia, että pitääkö lasten maksaa aikuisten viinat, on kysymys jonka tilannetta kärjistävä henkilö kysyisi vaaliväittelyssä. Tai tietenkin esimerkiksi terveydenhuollosta voidaan aina hiukan säästää, jotta rajavartijoita saadaan palkattua lisää. Näet usein ihmisiltä unohtuu se, että poliisi, rajavartija ja armeijan työntekijä arvomerkkiin katsomatta ovat valtion työntekijöitä, joiden palkkaamiseen pitää saada tietenkin rahaa jostain. Se mistä rahaa otetaan on sitten sellainen asia, mistä keskustellaan todella pitkään. Tietenkin verojen korotuksilla voidaan kompensoida valtion menojen lisäyksiä, mutta samalla sitten tulee poliitikoille vastaan todellisuus.
Eli ryhtyvätkö sitten nuo vuorineuvokset rahoittamaan poliitikon kampnajaa, joka lupaa heille lisää veroja? Ja tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että siivoojia on maassamme enemmän kuin vuorineuvoksia, joten heidän ääniään tulee uurniin enemmän kuin näiden suuryritysten pomojen äänestyslappuja. Sitten tietenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi joku syrjäytynyt työtön ei varmaan poliitikkoja sitä kautta kiinnosta, että jos hän ei viitsi käydä äänestämässä, niin silloin on varmasti asia niin, että hänelle ei kannata luvata yhtään mitään. Eli sellaista politiikka on. Se on tasapainottelua sen välillä, mikä on hyväksi valtiolle ja poliitikolle sekä hänen taustalla toimivalle ryhmälle.
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/chavizmo-nayttaa-epaonnistuvan-surkeasti-venezuelan-erotettu-syyttaja-elamme-diktatuurissa/6527186#gs.LKXv0UU
