Miksi Pohjois-Korean ohjus lensi niin tavattoman korkealle? Eli yrittikö Kim Jong Un rakentaa ASAT eli satelliittien tuhoamiseen tarkoitetun aseen

Pohjois-Korean uusi ohjus nousi 2000 kilometrin korkeuteen, mikä sitten sai aikaan pohdintaa siitä, että yrittikö tuo valtio esitellä ohjusta, joka kantaisi USA:aan, mutta sitten sen suunnistusjärjestelmä olisi pettänyt, ja tuo ase olisi noussut pystysuoraan ylöspäin, jolloin se olisi saavuttanut tuon mainitun korkeuden. Itse uskon kuitenkin että tuon aseen tarkoitus olisi ehkä toimia ASAT- aseena eli satelliittien tuhoamiseen tarkoitettuna ohjuksena, jolla tuo valtio voisi ampua alas tai oikeastaan tuhota  sen yli lentävät vakoilusatelliitit.

ASAT- ohjus voidaan varustaa sekä kineettiseen energiaan perustuvalla taistelukärjellä että atomiräjähteellä, joka räjähtäessään aiheuttaisi valtavan EMP-pulssin sekä plasmarenkaan kehittymisen Maan ympärille, mikä sitten aiheuttaa varmasti useiden satelliittien tuhoutumisen, ja esimerkiksi Kiinalla tiedetään olevan korkealle radalle lentäviä ASAT-ohjuksia, jotka ovat oikeastaan muunnettuja mannertenvälisiä ohjuksia, joita sitten voidaan käyttää esimerkiksi USA:n merivalvonta- sekä muita satelliitteja vastaan. Kuitenkin kineettiseen energiaan perustuva taistelukärki on myös todella helppo valmistaa, ja jos tuo maa haluaa tuhota sillä sen yli lentäviä satelliitteja, niin silloin sillä on jo käytännössä tuossa operaatiossa tarvittava tekniikka hallussaan.

Tuollainen taistelukärki voisi olla yksinkertaisesti vaikka laakerinkuulilla ympäröity pienellä konventionaalisella räjähteellä varustettu kärki, joka laukaistaan tuolle Pohjois-Korean ylittävälle lentoradalle. Tuolloin nuo metallikuulat voidaan asemoida kyseiselle radalla, missä ne sitten aiheuttavat suuren uhan sillä oleville satelliiteille, joita käytetään tuon suljetun maan valvomiseen. Tuollainen rautakuuliin perustuva ASAT-ase oli suunnitteilla esimerkiksi Neuvostoliitossa 1980-luvulla maan vastavetona kiertoradalle sijoitetuille magneetti-tykeille.

Nuo teräskuulat olisi ammuttu matkaan esimerkiksi Sojuz-Fregat raketeilla, ja ne olisi laitettu kiertämään vastakkaiseen suuntaan kuin niiden kohde, ja jos tuollainen teräskuula olisi törmännyt vaikka “PROJECT THOR”:ina tunnettuun valtavan voimakkaaseen ratatykkiin, niin silloin tuo äärettömän kallis ase olisi tuhoutunut välittömästi, koska törmäysnopeus olisi ollut niin valtava.

Kun puhutaan tuollaisista ASAT- sekä ABM-aseista, niin kaikkein yksinkertaisin tapa operoida noilla välineillä, olisi laukoa Maan kiertoradalla ristiin rastiin lentäviä teräskuula-parvia, joilla sitten voitaisiin maan kiertorata tyhjentää satelliiteista. Noiden kuulien laukaiseminen tietylle radalle merkitsee sitä, että kyseistä  kiertorataa ei voisi mihinkään enää käyttää, ja tuollainen kuulaparvi pitäisi tuon radan poissa käytöstä todella pitkän aikaa.

Teräskuula-latausten käyttö kiertoradan tyhjentämiseen on niin yksinkertaista, että sitä ei välttämättä edes ole tarpeen kokeilla, koska käytettävä tekniikka on niin yksinkertaista, että sitä voidaan sanoa täydellisen varmaksi. Tarvitaan vain raketti, jonka kuormatila on täytetty teräshaulilla, tai mikä tahansa kiinteä kappale sopii tuolla kiertoradalla projektiiliksi. Eli todellisuudessa noiden haulien paikalla voi olla vaikka pikkukiviä, ja ne vain laukaistaan raketilla taivaalle. Sen jälkeen tuossa lastitilassa oleva pieni räjähde vain levittää nuo kappaleet pitkin taivasta. Tai sitten satelliitteihin voidaan kiinnittää pusseja, joissa on räjähde, jolla niissä olevat kappaleet saadaan sitten levittäytymään pitkin Maapallon kiertorataa.

Tuollaisen laitteiston kokeilu on tietenkin vaikeaa, koska se sitten lisää maapalloa kiertävien avaruusromun kappaleiden määrää, ja vaarantaa monia satelliitteja sekä myös ISS- eli kansainvälisen avaruusaseman. Tuon takia eivät myöskään esimerkiksi ASAT-kokeet ole kovin yleisiä, koska niissä sitten lisätään avaruudessa olevien pari senttisten eli pienen ruuvin tai mutterin kokoluokan hiukkasten määrää. Nuo hiukkaset ovat kaikkein vaarallisimpia avaruusromun kappaleita, koska niitä ei näe maasta kovin helposti. Ja siksi esimerkiksi kansainvälistä avaruusasemaa ei ehkä huomata varoittaa, jos tuollainen hiukkanen lähestyy sitä.

Toisaalta saattaa olla niin, että Pohjois-Korea haluaa valmistaa FOBS:n eli (Fractional Orbital Bombardment System), joka toimii siten, että ydinkärki asemoidaan ensin maapalloa kiertävälle radalle, josta se sitten ohjataan kohti kohdettaan. Tuollainen ase on oikeastaan vain äärimmäisen korkealle ammuttava MIRV (Multiple Independently Targetable Reentry Vehicle) -yksikkö, joka voi pommittaa maapalloa joko matalalta kiertoradalta, mutta tuo ase voidaan tietenkin ampua myös hyvin kauas maasta.

Eli kuten tässä haluan korostaa, niin missään nimessä tuollaisen aseen rakentaminen tai käyttö ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn kantorakettiin. Tämä tarkoittaa sitä, että tuollaisen ydinaseen laukaisemiseen avaruuteen voidaan käyttää myös esimerkiksi jotain USA:n Delta- tai Venäjän Sojuz-Fregat-tyyppistä rakettia, jolla se saadaan lentämään vielä korkeammalle. Tuolloin esimerkiksi satelliittiin joka on sijoitettu geostationaariselle adalle voidaan asentaa taistelukärki, ja kun tuo ase sitten aktivoidaan, niin se voidaan laukaista erittäin lyhyellä varoitusajalla kohteeseensa

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

NASA:n salaisen avaruusaseman historiaa sekä kysymys siitä, että mihin sitä muka tarvittiin

Kun NASA tutki 1980-luvun alussa mahdollisuutta rakentaa salainen avaruusasema Kuun taakse ns. “Lagrangen pisteeseen”, jossa sen olemassaolo voidaan salata, niin sen tiedemiehet tutkivat useita erilaisia muotoja, joilla asemasta voitaisiin tehdä sellainen, että sitä ei kyettäisi havaitsemaan tutkalla tai visuaalisilla havaintomenetelmillä kuten teleskoopeilla. Syy miksi tällaista asemaa alettiin valmistella on jäänyt historian hämärään. Joidenkin ihmisten mielestä koko "asema" oli vain kulissi sille, että avaruuteen aioittiin lähettää Stealth-satelliitteja, joiden olemassaolo piti salata sillä, että USA muka rakensi miehitettyä asemaa, koska jos noita papereita olisi päätynyt KGB:n käsiin, niin silloin se varmasti olisi voinut niitä hyödyntää omissa projekteissaan.

Eli miksi tuollaista hyvin kallista projektia alettiin luoda sekä Lockheed-Martin-yhtiön että avaruushallinon toimesta on arvoitus. Projekti oli ns. "study projekti"-missä tehtiin teoreettista tutkimusta tuollaisen aseman valmistamiseksi, ja se jäi arkistoon eräänlaisena kummajaisena eli kasana paperia, ja koskaan ei kuulemma yhtään mitään oikeaa laukaisua tuon aseman suhteen olla milloinkaan tehty. Toki sen muotoa on kuulemma hyödynnetty niin ikään peruutetussa "Darkstar"-sateliitissa, joka oli luoda Stealth-satelliitti NRO:n tarpeisiin.

Tuolloin yksi muoto, mitä tutkittiin oli paperisen joulutähden muoto, joka oli periaatteessa samanlainen kuin mitä Lockheed-Martin-yhtiön “Skunk works”-ryhmä oli käyttänyt F-117 Black Hawk-stealth-hävittäjässään. Tuon salaisen avaruusaseman muodon piti olla sellainen, että tutkan lähettämä radiosäteily saadaan kimpoamaan sen pinnasta muualle kuin lähettimen antenniin, jolloin tuo laite ei kykene sitä havaitsemaan. Eli "Darkstar" muistuttaisi joulutähteä, missä on suhteettoman suuri verkkomainen lautasantenni, jolloin se voisi siepata radiosigaaleja erittäin tehokkaasti,

Samoin tuon aseman pinta piti rakentaa eräänlaisesta hiilikuidusta, jota ei tuolloin osattu valmistaa tarpeeksi suuria määriä. Hiilikuidun etuna on se, että tämä materiaali on luonnostaan mustaa, jolloin sen avulla voidaan luoda hyvin tumma pinta, minkä havaitseminen Maasta on erittäin vaikeaa. Mutta aseman ongelmana olisi sitten musta väri.

Se imisi auringon säteilyä voimakkaasti itseensä, ja siksi aseman valmistaminen olisi jotenkin hankalaa, koska sen sisälämpötila sitten nousisi niin korkeaksi, että oleskelu tuossa asemassa olisi tukalaa. Toki se voidaan panna pyörivään liikkeeseen, jolloin auringon säteily ei niin paljon tuota pintaa kuumenna, koska pyörivässä kappaleessa aurinko kuumentaa pintaa tasaisemmin, ja lämpö pääsee sitten myös säteilemään varjon puolelta pois.

Vaikka pyörivään asemaan telakoituminen voi tuntua hiukan hankalalta, niin nuo aseman kanssa työskennelleet insinöörit päättivät ratkaista ongelman sillä, että he laittavat aluseen pyörivän renkaan  ilmalukon ulkopinnalle, joka sitten pysyisi paikoillaan, kun joku alus telakoituisi tuohon asemaan. Tuossa renkaassa olisi ollut manipulaattorikäsiä, joilla se olisi tarttunut telakoituvaan Apollo-alukseen kiinnitettyihin kahvoihin, ja ohjannut aluksen suoraan tuohon ilmalukkoon. Kuitenkin aluksen pinta on sikäli ongelmallinen, että siihen osuu mikrometeoreja, joiden ansiosta se tuhoutuu ennen pitkään, ja tuon takia suurten rakenteiden valmistaminen avaruudessa on ongelmallista.

Näet vaikka avaruusasema voidaan lähettää palasina tuonne avaruuteen, ja kappaleet liittää toisiinsa melko helposti esimerkiksi siipimutterien sekä sähköisten vääntölaitteiden  avulla. niin mikrometeorien ongelma on siinä, että mitä painavampi kappale on, niin sitä enemmän se vetää muita kappaleita puoleensa. Mutta tuo ongelma voidaan ratkaista peittämällä aseman pinta timanttilasilla sekä piipaneelailla, joilla voidaan samalla tuottaa tarvittava sähkövirta, ja tuon pinnan kiinnittäminen on sikäli helppoa, että se voidaan asentaa tarranauhaan. Tuon panssarilasilla peitetyn piiaurinkokennon avulla tuon aseman sähkövirran tuotto turvataan, eikä sen tarvitse käyttää polttokennoja tai polttoainetta sähkövirran tuotantoon.

Kyseinen avaruusasema voidaan asemoida Kuun ja Maan välissä olevaan L-1 pisteeseen, mutta tuolloin ongelma on siinä, että se voidaan havaita Maasta käsin. Kun mietitään tuollaisen aseman salaamista, niin silloin voidaan kyllä sanoa, että niiden tehtävänä ei varmasti olisi mikään tiedustelu, koska vakoilu voidaan hoitaa muilla välineillä. Eli jos joku haluaa salata avaruusaseman, niin miksi hän sen tekisi? Toki tuollainen joulutähteä muistuttava pieni satelliitti voidaan lähettää Maata kiertävälle radalle melko huomaamattomasti, joten olisiko “Darkstar”-satelliitti oikeasti joulutähden muotoinen? Mutta miksi tuollainen avaruusasema sitten salattaisiin? "Darkstar"-nimeä käytetään muuten eräästä erittäin korkealla lentävästä vakoilulennokista, mutta uskon että se on ollut monien Stealth-ohjelmien nimenä ennen kuin ne ovat päässeet siihen vaiheeseen, että konkreettisia koelentokoneita on alettu valmistaa.

Tässä viittaan USA:n ilmavoimien projektiin, josta käytettiin nimeä MOL (Manned Orbital Laboratory). Tuota  projektia varjosti heti alkuun sellainen asia, kun että mitä USAF teki kyseisellä välineellä? Jos joku kenraali sitten aikoi testata esimerkiksi kemiallisia aseita Maata kiertävällä radalla, niin hän oli varmasti hullu. Näet jos tuo asema sitten olisi pudonnut maahan, niin silloin nuo kaasut olisivat levinneet pitkin ilmakehää. Jotkut ihmiset ovat pilanpäiten puhuneet siitä, että USA:n asevoimat olisivat kloonanneet joitakin maailman huipputiedemiehiä, ja sijoittaneet heidät kauas avaruuteen, jotta noiden henkilöiden kanssa ei päästäisi puhumaan.

Tuollaiset puheet ovat ikään kuin huonoja vitsejä jossain teekkaripiireissä, ja kuten varmaan tiedätte, niin silloin jos tällainen projekti tehdään, niin nuo supertiedemiehet olisivat eräänlaisessa putkassa, josta he eivät pääsisi pois. Näet heidän ruumiinsa olisi niin heikko, että se romahtaisia kasaan, jos nämä henkilöt joskus laskeutuisivat Maan pinnalle. Mutta kuten tiedämme, niin tällaisiin asioihin liittyvä salailu kiehtoo ihmisiä, ja siksi niistä kýllä saa keskustella ilman, että ketään lähdetään viemään yhtään mihinkään. Toki konventinaalisempi selitys tuollaiselle avaruusasemalle olisi varmasti sellainen, että sitä kautta huolletaan valtavia avaruusteleskooppeja, joita käytetään vakoiluun. Tai sitten he suunnittelivat stationaarisella radalla olevaa satelliittia (stationary trajectory satellite) , josta he käyttivät nimeä "avaruusasema".

Eli jos teleskooppi on hyvin kaukana Masta, niin se on turvassa matalalle kiertoradalle ulottuvilta ASAT-järjestelmiltä, mutta jos vakoiluun käytetään stationaariradalle sijoitettuja valtavia 5-10 metrin teleskooppeja, niin ne voivat  toimia paljon tehokkaammin kuin matalalla kiertoradalla olevat vakoilusatellitit. Näet jos nuo teleskooppi sijaitsee riittävän kaukana Maasta, niin silloin sen havaintoalue kattaa  suuremman osa Maasta, ja kun sen pitää kohdentaa tarkkailu johonkin tiettyyn kohtaan, niin silloin riittää se, että satelliittia vain hiukan käännetään, jolloin ajoainetta kuluu vähemmän. Samoin tuollaisen satelliitin reaktioaika on pienempi kuin matalalla radalla olevien valokuvatiedustelusateliittien, joiden pitää muuttaa rataansa aina, kun niiden halutaan tekevän nopeita ylilentoja.

Projekti sai nimen "Solar Warden", koska NASA tai USAF eivät sille aluksi keksineet mitään järkevää käyttöä, paitsi tietenkin stationaariradalle asetettujen ELINT- eli signaalitiedustelusatellittien huoltamisen. Mutta villit huhut lähtivät liikkeelle, ja puhuttiin esimerkiksi kiertoradalle valmiiksi sijoitetuista ydinaseista, joilla sitten "kommunistit" olisi ammuttu hajalle, jos he olisivat suunnanneet aggressioita USA:aa kohti. Tuolloin termi "kommunisti" tarkoitti USA:ssa tahoja, joiden oletettiin suunnittelevan yllätyshyökkäystä amerikkaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lagrangen_piste

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi