Mitä se narsisti oikeastaan sitten tekee päästäkseen ihmisten lähelle?

Kuva 1

Kimmo Huosionmaa

Pedofiilit  ovat yksi narsistien alatyypeistä ja molemmat ovat varsin ikäviä tuttavuuksia. Jos tuollaisen ihmisen päästää lähipiiriin, niin silloin seurauksena saattaa olla hyvin ikävä tilanne, missä pahimmillaan koko perhe hajoaa. Narsistin tuntomerkki on siinä, että hän ostaa pääsyn tuon uhrinsa lähipiiriin esimerkiksi jollain esineellä. Toinen tapa on lainata hiukan rahaa tältä uhrilta, ja luvata tietenkin hyvä korko.


Kun sitten lainan takaisinmaksun aika tulee, niin silloin tietenkin siitä jää muutama kymppi maksamatta takaisin. Tai sitten tuo henkilö mennessään ravintolaan treffeillä unohtaa sen luottokortin kotiin, missä olisi rahaa jäljellä, ja sitten tietenkin seuraa litania siitä, kuinka petollinen nainen tai mies vie tuollaisen ihmisen kaikki rahat. Kun puhutaan petollisesta ihmisestä, niin silloin tietenkin yksi tuntomerkeistä on se, että hän kysyy toisen ihmisen tuloja.


Samoin jos petollinen ihminen työskentelee vaikka koulussa, niin silloin hän saattaa kysellä lapsilta näiden vanhempien ammatteja.Samoin pedofiilli sitten saattaa lähettää lasten mukana yllätys-kutsun johonkin juhliin, ilman että vanhemmat saavat tietää asiasta. Ja sitten tietenkin näitä kutsuille saapuneita  lapsia aletaan syyttää varastamisesta. Tempusta on useita variaatioita, mutta muistakaa että  tuollainen henkilö käyttää lapsia hyväksi kokonaisvaltaisesti. Hän saattaa sujauttaa niin sanottuja “onnellisuuspillereitä” uhrinsa drinkkiin, jotta tämä olisi vastaanottavaisempi hänen aikeilleen.


Yleensä tällainen ihminen ryhtyy säälittäväksi, jotta toinen ei osaisi häntä epäillä mistään.  Alla olevasta lehtijutusta voi jokainen päätellä, miksi tällainen ihminen pääsee lasten lähelle, sekä miksi häntä uskotaan. Pedofiilien sekä muiden lapsia hyväksi käyttävien rikollisten  ongelmana on sellainen asia, että he ovat erittäin luotettavan tuntuisia. Eikä heissä ole mitään näkyvää vikaa, ja jos lapsi esimerkiksi tuntuu pelkäävän tällaista henkilöä, niin silloin tuo pelko voidaan helposti leimata “vierastamiseksi”. Kun pedofiili tai joku narsisti saapuu perheeseen, niin silloin hän usein saattaa naamioida aikeensa niin sanottuun hyvän tekemiseen.


Tuollainen henkilö saattaa esimerkiksi ideoida lapselle viikonlopputöitä vaikkapa siivoojana, koska “kaikki muutkin tekevät niin, ja pitäähän lapsen saada taskurahaa omaan käyttöönsä”. Mutta todellisuudessa nuo rahat menevät tuon hyväksikäyttäjän omiin taskuihin. Pedofiili tai narsisti on aina omasta mielestään loistava persoonallisuus, ja tietenkin hän kertoo aina hienoja asioita siitä, millainen on täydellinen perhe tai täydellinen nuori. Se mistä tuollaisen persoonallisuuden oikeastaan tunnistaa kaikkein parhaiten, on se että hän haluaa muuttaa aina toisen ihmisen mieleisekseen. Kun tuollainen henkilö ilmaantuu sopivan uhrin lähelle, alkaa hän liehitellä “perheen päällystöä”.


Se tarkoittaa sitä, että hän kertoo suoraan perheen “päällikölle”, että tämän lapsissa on jotain vikaa, eikä tietenkään sellainen ole soveliasta, että lapset mekastavat, kun aikuisten asioista puhutaan. Samoin hänellä on aina kaikkeen hyvä ja loistava patenttiratkaisu. Tuota ratkaisua kutsutaan diapamiksi sekä unilääkkeeksi.


Tämä tarkoittaa sitä, että jos lapset eivät mene nukkumaan ajoissa, niin tuollainen ihminen suoraan kertoo, että “hänen tapansa on silloin hakea lääkäri paikalle”, mikä tarkoittaa tietenkin unilääkkeitä. Kun puhutaan siitä, kuinka narsisti ikään kuin aina haluaa muuttaa toisen ihmisen mieleisekseen, niin silloin tietenkin samalla puhutaan toisen ihmisen ostamisesta. Narsistilla on aina taskussaan joku hieno lahja, jonka hän voi sitten sujauttaa toisen käteen tai taskuun. Eli hän saattaa käyttää korua, jonka hän laittaa uhrinsa takin taskuun. Ja mikäli tämä ei sitten saavu treffeille, niin silloin käy niin, että tällainen hurmuri alkaa syyttää tätä varastamisesta.


Jos narsisti pääsee lähipiiriin, niin silloin saattaa tilanne olla sellainen, että hän eristää toisen ihmisen täysin entisistä tuttavistaan, eli silloin eteen tulee tilanne, missä esimerkiksi aletaan viettää jouluja ulkomailla tai hiitokeskuksessa, yksi mahdollisuus on tietenkin sellainen, että kaikki lomat vietetään vain toisen tuttavien kanssa. Yleensä tuollaisen ihmisen kohdalla käy sitten niin, että kun tapaus kaikessa julmuudessaan paljastuu, niin siinä sitten perhe hajoaa lopullisesti, eli lapset eivät vain kykene antamaan anteeksi tällaista asiaa. Ja siinä sitten on edessä monia hyvin ikäviä keskusteluja näistä asioista esimerkiksi poliisin kanssa.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/nuoria-tyttoja-hyvaksikayttaneelle-hirviolaakarille-taas-uusi-tuomio-vankilaa-kertynyt-jo-360-vuoden-edesta/6758214#gs.sgCW96A

Kuva 1

http://www.royalglassdesign.com/wp-content/uploads/2014/10/broken-window-chicago.jpg

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Alaskan ostamista pidettiin kaikkien aikojen huonoimpana kauppana

Kun USA:n ulkoministeri Seward osti Alaskan Venäjältä vuonna 1867, maksaen siitä 7,2 miljoonaa dollaria, niin hänelle varmasti naurettiin takanapäin. Kuitenkin ulkoministeri Frederick Sewardilla oli varmasti syytä tähän ostoon, koska hän saattoi näin saada Kanadassa olevat Britit kahden rintaman väliin, jos USA:lle tulisi konflikti kuningaskunnan kanssa. USA saattoi kuljettaa joukkoja Alaskaan laivoilla ohi Kanadan, jos sen välit Britannian kanssa olisivat alkaneet kiristyä, ja samalla USA eliminoi yhden sellaisen uhan, mikä ei ehkä tule kaikille mieleen.



Kun Venäjä myi Alaskan, niin silloin Britannialla ei enää ollut maarajaa sen kanssa, ja tuolloin eivät britit voineet salaa tapailla tsaarin edustajia ainakaan Pohjois-Amerikassa, vaan tuon jälkeen heidän piti tapailla joko Euroopassa tai jommankumman valtion alueella, mikä saattoi aiheuttaa jännitteitä, varsinkin jos noissa tapaamisissa keskusteltiin esimerkiksi yhteisistä sotatoimista jotain kolmatta valtiota vastaan sekä muista asioista, jotka eivät ehkä kestäneet päivänvaloa.  Tuollaisia "ei julkisia" tapaamisia kutsutaan "salaiseksi diplomatiaksi", ja niistä on yleensä tapana olla hiljaa.


Mutta pääasiassa Seward ajatteli silloin sitä, että USA voisi kehittää Alaskan avulla valmiiksi kahden rintaman sodan, jos Kanadassa olevat britit sitten olisivat alkaneet  osoittaa aggressiota USA:aa vastaan. Mutta tietenkin Alaskasta löydettiin sitten kultaa ja öljyä, joiden avulla tuo osavaltio sitten kattoi melko nopeasti kaupoista johtuneet kustannukset. Mutta pääasiassa syy tuohon "maailman huonoimpaan kauppaan" oli yksinkertaisesti se, että Seward tai USA:n asevoimien silloinen  johto kenraali Ulysses S. Grantin johdolla halusivat alueen, mille he saattoivat keskittää joukkoja, jos Britannia haluaa osoittaa aggressiota USA:aa vastaan, ja tietenkin Amerikkalaiset halusivat tuon alueen, koska heillä oli syytä pelätä Brittejä, jotka olivat rakentamassa imperiumia niin, että heidän pääasiallinen kiinnostuksensa kohdistui Aasiaan, Intiaan sekä Afrikkaan, joten tietenkin Brittien elinehto oli se, että se kykeni kuljettamaan sotilaita ympäri imperiumiaan.


Tuolloin tietenkin sillä oli sellainen vaihtoehto, että brittisotilaita kuljetettaisiin Kanadan erämaiden läpi rakennetun rautatien kautta Tyynenmeren rannikolle, missä sitten heidät laivattaisiin Intiaan, Australiaan sekä Siinaille ja Etelä-Afrikkaan, jos Britit tunsivat tarvetta vahvistaa jonkin alueen puolustusta tai käydä hyökkäyssotaa jossain päin maailmaa. Tuon kuningaskunnan pääasiallinen kilpailija oli tuolloin Ranska, mutta tietenkin se piti Venäjää myös uhkana, ja vasta 1890-luvulla alkoi Saksa sitten myös kilpailla Brittien kanssa siirtomaista. Ja siksi oli tärkeää, että Briteillä oli kaksi merireittiä, jota pitkin he kykenivät viemään sotilaita siirtomaihin sekä alueita, missä se voi kouluttaa sekä varustaa joukkojaan. Ja tietenkin USA:n armeijan johdon mielessä oli tuolloin se, että mitä jos Brittien päähän tulee ajatus siitä, että se hyökkäisi USA:n kimppuun Kanadasta käsin, joten siksi oli tärkeää saada tuollainen strateginen alue, mihin USA kykeni rauhan aikaan sijoittamaan joukkoja, ja niiden joukkojen avulla Grant aikoi lyödä Brittien armeijan taistelussa, jota ei kuitenkaan koskaan tullut.


Ja nykyään sitten tietenkin Alaskan eteläpuolella olevat Aleutit tarjoavat loistavan sijoituspaikan nykyaikaisille tiedustelulaitteille sekä tutkille, joilla valvotaan USA:n ilmatilaa sekä hankitaan tietoja siitä, mitä Venäjällä sekä Kiinassa tapahtuu, ja varsinkin Ohotan mereltä tapahtuvat ohjuslaukaisut ovat noiden tutkien pääasiallinen tarkkailun kohde, ja samalla myös seurataan Venäjän sekä Kiinan laivaston viestintää, jota verrataan sen toimintaan, jolloin NSA voi sitten pyrkiä saamaan tietoja siitä, millaista viestintää laivasto käyttää ennen kuin ohjuksia aletaan virittää, ja silloin tietenkin ydinaseita koskevaa viestintää sekä GLONASS-laitteita, joiden avulla sukellusvene paikantaa itsensä jotta ohjusten suuntaus saadaan kohdalleen voidaan häiritä. Saadakseen ohjukset lentämään kohteeseen täytyy laukaisijan antaa niille kaksi pistettä lähtöpisteen sekä maalin, ja jos noita tietoja ei ole, niin ohjus ei voi silloin osua maaliinsa.


Ja tietenkin ydinaseiden laukaisuun tarvitaan koodi, joka annetaan sukellusveneelle satelliittien välityksellä, ja jos tuota viestintää häiritään, niin silloin sukellusveneet eivät voi laukaista aseitaan eikä muutenkaan keskitetystä taistelun johtamisesta tule yhtään mitään, jos koodattuja radioita ei voida käyttää, niin silloin perinteisen VHF-viestintä on ainoa, mitä voidaan käyttää, ja se on erittäin häiriöaltista sekä epäselvää, koska silloin kaikki hengitys ja muut häiriöt kuuluvat läpi, ja tietenkin myös vihollisen laitteille antama radiohäirintä sekä se, että VHF:t kuuluvat toistensa läpi aiheuttaa vaikeuksia viestinnässä. Koodatut radiot perustuvat samaan tekniikkaan kuin GSM-puhelimet, eli ne voivat limittää viestinsä niin, että niillä ei voida  puhua toisten päälle, ja samalla tietenkin niissä olevat ohjelmistot suodattavat hengityksen sekä muun turhan melun pois.


Kun tässä sitten puhutaan koodiradioista, niin ne kiinnitetään yleensä tavalliseen VHF-radioon, ja kyseessä on itseasiassa pelkkä tietojenkäsittelylaitteisto, joka liitetään perinteiseen lähettimeen. Mutta jos tuota laitteen lähettämää digitaalista koodia häiritään, niin silloin eivät viestit mene läpi. Tuolla binäärikoodin muodossa lähetetyllä viestillä estetään vihollista saamasta selvää sotilaiden viestinnästä sekä silloin voidaan lähettää myös kypäräkameran ottamaa kuvaa tilanteesta sekä karttatietoja voidaan vaihtaa kenttäryhmän sekä päämajan välillä. Tuolloin operaation johto saa kaiken tarpeellisen tiedon siitä, millainen vihollinen hänellä on vastassaan.


Samoin omien miesten biometristä tietoa annetaan päämajan tietoon aktiivisuusrannekkeiden avulla, jotta sotilaita voidaan komentaa esimerkiksi juomaan tai pitämään taukoja, niin että heidän taistelukykynsä olisi mahdollisimman hyvä kaiken aikaa. Ja silloin operaation johtaja voi myös suunnitella lepopaikat sekä muut tauot tarkemmin, ja noihin paikkoihin missä miehet lepäävät voidaan tietenkin silloin toimittaa varusteita kuten lisäpatruunoita sekä tarvittavia erikois-aseita, joita ei kuitenkaan kannata muuten kannata raahata mukana, ja yksi tällaisista aseista joita ei kannata mukana kantaa on Barrett 50 kivääri, joka voi olla erittäin hyvä tarkka-ammunta kivääri, joka voi kuitenkin olla loistava väline, kun tuhotaan vihollisen lentokentille sijoitettuja lentokoneita sekä helikoptereita.


Jos tuollainen kivääri toimitetaan kommandoryhmälle, joka on soluttautunut vihollisen lentokentän lähelle, niin he voivat silloin ampua hävittäjiä tai muita tukikohtaan sijoitettuja koneita esimerkiksi "Rufus"-luodeilla tai olkapäältä ammuttavilla panssarintorjunta-aseilla. Ja jos esimerkiksi tuollaisen materiantuhoantaan tarkoitetun kiväärin luoti osuu pommikoneeseen, niin silloin se tuhoutuu melko varmasti. Ja yksi NATO:n uhista on se, että SPETSNAZ-ryhmä soluttautuu lähelle sen lentotukikohtaa, ja ampuu raskailla kivääreillä esimerkiksi B-52:n alla olevia risteilyohjuksia, ja samoin tietenkin voidaan tehdä myös Venäläisille pommikoneille. Jos ristelyohjukseen ammutaan panssarintorjunta-aseella, niin pahin tilanne tietenkin on sellainen, että tuossa ohjuksessa olisi ydinkärki, jolloin plutoniumia leviää pitkin tukikohta, ellei sitten HEAT-panos laukaise ydinaseen alkupanosta, niin että syntyy ydinräjähdys. Nykyään ollaan kehitetty myös laser- ja mikroaaltoaseita, joilla vihollisen lentokoneiden siivet voidaan leikata poikki tai niiden polttoaine sytyttää palamaan, ja tietenkin esimerkiksi Stinger-ohjuksilla voidaan tuhota myös isoja pommikoneita.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Sosiaalinen media on kuin hämähäkin seitti, kun sinne menee, niin koskaan ei tiedä milloin hämähäkki iskee

Taas on joukko lapsia joutunut kovan luokan seksirikollisten uhreiksi, ja nämä henkilöt ovat kohdanneet uhrinsa tuolla Internetissä. Samalla voidaan kuitenkin sanoa, että ilman sosiaalista mediaa olisi moni sellainen kieroutunut ihminen voinut ehkä jatkaa tekojaan, koska esimerkiksi puhelinliittymä olisi voitu irtisanoa, eikä muutenkaan noista viesteistä olisi saatu niin nopeasti kopioita, jotka tarjoavat viranomaisille todisteita, kun he lähtevät ajamaan tuota tekijää vastuuseen teoistaan. Facebookissa olevista kirjoituksista voidaan aina ottaa kopio, ja tietenkin myös kaverilta voi suoraan kysyä koulun pihalla, että onko Facebook-tili hänen omansa?


Itse olen sitä mieltä, että sosiaalisen median käyttöä olisi hyvä harjoitella koulussa suljetussa ympäristössä, jotta sen käyttö tulee tutuksi kaikille, ennen kuin he sitten ehtivät tehdä siellä mitään tyhmää. Sosiaalisen median käyttö antaa ihmisestä täydellisemmän kuvan, kuin joku kerran lausuttu tyhmä lause, joka usein on vielä irrotettu asiayhteydestään. Sosiaalisessa mediassa nähdään suoraan se, että onko ihmisellä omia ajatuksia, vai hokeeko hän muiden juttuja kuin joku papukaija. Eli kirjoitetusta tekstistä näkee paljon helpommin sen, millaisia harrastuksia jollain ihmisellä on, ja muutenkin sen, millaisia arvoja hänellä on.


Samalla voidaan miettiä sitä, että mitä jos ihminen on kovin tarkka yksityisyydestään, niin onko hänellä jotain salattavaa? Jos ei hän koskaan käy esimerkiksi serkkunsa tai sisaruksensa syntymäpäivillä ja muutenkin välttelee tämän seuraa, niin onko tuo välttelijä sitten kertonut toisille jotain, mikä ei ehkä ole valoa kestävää. Eli onko hän sitten valehdellut toisen olevan jotenkin psyykkisesti sairas tai muuta vastaavaa, kun ei toista halua ollenkaan tavata.


Kuitenkin välillä käy niin, että henkilö jää kiinni siitä, että joku muu kirjoittaa hänen sosiaalista mediaansa, ja tuohon toimintaan sitten liittyy sellainen aspekti, että jos henkilö ei ole yhtään sellainen kuin hänen bloginsa tai Facebook-sivunsa, niin silloin tietenkin epäilys palkatusta kirjoittajasta herää välittömästi. Sosiaalista mediaa voidaan pitää yhtä merkittävänä keksintönä kuin Gutenbergin kirjapainoa, mutta toisin kuin Gutenberg, niin sosiaaliseen mediaan kirjoittava henkilö ei voi sitten enää rajoittaa kirjoitelmansa jakamista, kun hän kerran on tuon tekstin tehnyt.


Osittain tämän takia sosiaalinen media on erittäin arka asia monille ihmisille, koska sen käyttö vaatii tietenkin tiettyä rohkeutta. Samoin jotkut lapset saattavat päästää nettiin asioita, joista vanhemmat eivät haluaisi keskustella julkisesti. Mutta samalla taas voidaan sanoa, että "mitäs tekevät niitä asioita lasten nähden". Eli jos jossain juhlissa meno muuttuu kovin kovaksi, niin miksi he eivät jättäneet lapsia kotiin, ja muutenkin tässä muutaman vuoden aikana on ollut tapauksia, missä eräät henkilöt ovat kirjoittaneet sosiaaliseen mediaan asioista, mistä he eivät varmasti olisi halunneet keskustella avoimesti.


Tällä viittaan eräiden henkilöiden käsitykseen armeijan tuvista, ja niistä otetuista valokuvista, joiden ottajaa ei varmaan painanut sellainen asia, että mitään mitä ei halua tuotavan julkisuuteen ei kannata laittaa sosiaaliseen mediaan. Näet tuollaiset asiat sitten tietenkin kiinnostavat muita ihmisiä, ja siitä seuraa sitten kaiken maailman polemiikkia, kun jotkut nettikaverit sitten alkavat jakaa noita kuvia ympäriinsä. Ja tietenkin kaikilla maailman skandaalilehtien toimittajilla on käytössään valeprofiileja, joilla he sitten kalastelevat kiinnostavia tietoja Facebookista, Instagramista sekä Twitteristä, joista viimeistä käytetään lähinnä linkkien jakamiseen. Internetissä tietenkään mikään ei pysy kovin kauaa salassa, vaikka joistakin rikosjutuista on todistusaineistoa määrätty salassapidettäväksi.


Aina joku tietää jotain, ja silloin kun esimerkiksi jonkun hämärän onnettomuuden kuten hukkumistapauksen todistajia tai koulukiusaajia päätyy johonkin julkiseen mediaan, niin silloin tietenkin joku saattaa kommentoida heidän salattua menneisyyttään hyvinkin yksityiskohtaisesti, ja se sitten voi tuhota jonkun ihmisen uran. Eli vaikka tuo kirjoittaja olisi sitten hyvinkin nopeasti pyyhkinyt tuon kirjoituksen pois, niin se on saatettu "copy-pasteta" esimerkiksi alt+PrtScr-komennolla, mikä kopioi avoimen ohjelman kuvana leikepöydälle, jolloin tietenkin jää samalla jälki, että tuo kirjoitus on kopioitu vaikkapa Facebookista. Tuossa tapauksessa ei kukaan voi ryhtyä sitten väittämään henkilön kirjoittaneen ehkä hyvinkin raskauttavia kommentteja omasta päästään, vaan tuo kuva kyllä sitten näyttää, että onko kommentti tullut Facebookin kautta. Kaikki me tiedämme kuinka paljon vääryys ottaa ihmisiä aivoon.


Varsinkin sellainen vääryys on erityisen harmittavaa, mikä on aikoinaan painettu villaisella. Kun joku henkilö on kohonnut valtaan ja maineeseen, niin tietenkään hän ei varmasti halua ottaa esimerkiksi omaa menneisyyttään kiusaajana puheeksi. Mutta joku muu saattaa olla hyvin katkera tuosta menestyksestä, ja sitten yhtenä päivänä hän joka ei tuosta asiasta ole koskaan saanut mitään ottaa muutaman oluen liikaa, kirjoittaen jotain sellaista kamalaa Facebookiin, mikä ei ehkä jotain suurta idolia mairittele. Tässä puhun esimerkiksi sellaisesta fiktiivisestä tilanteesta, että joku toveri olisi vaikka taklannut jääkiekkokaukalossa kaverinsa pyynnöstä toisen pelaajan vammaiseksi. Siinä sitten on tuo mahdollisesti kiekkojuniori saanut elinkautisen kilpailukiellon ja paljon "kakkaa" vanhemmiltaan.


Eli käy niin kuin elokuvassa "Youngblood", jossa kiekkoilija taklaa toisen suoraan päin maalia, ja tämä uhri kuolee pois. Arvatkaa vain mitä tuosta taklauksen tehneestä pelaajasta tuntuisi oikeassa elämässä? Olisi varmaan mukavaa odotella vanhempia poliisiasemalla ja lähteä kuulustelun  jälkeen kotiin, ja siellä sitten vanhempien silmien alla selitellä tekoaan. Tuollainen nuori varmasti sitten saattaa olla hyvin uskottava kertoessaan toimineensa hetken mielijohteesta, ja ehkä hän sitten joutuu johonkin kasvatuslaitokseen, missä sitten varmasti alkaa kaduttaa. Silloin hänen omat sosiaaliset suhteensa ovat oikeasti poikki, ja jossain vaiheessa hän sitten näkee palkkaajansa tekevän NHL-sopimusta.


Ehkä hän sitten on joutunut vähän huonoon seuraan, jonka jälkeen tuo onneton varmasti tietää, että toinen on selvinnyt kuin koira veräjästä. Ja sitten muutamien oluiden jälkeen hän saattaa sitten muistella menneitä vähän väärässä paikassa kuten Facebookissa. Tuo hetki voi olla se, kun oma sukulaispoika tai -tyttö on pääsemässä ripille, eikä kutsua ole koskaan tullut tuollaisen teon takia. Silloin varmasti tuntuu pahalta, ja ehkä tuo "torpedo" sitten avautuu Internetissä tai ehkä hän on kirjoittanut tuosta asiasta esimerkiksi jollain tekstinkäsittelyohjelmalla tai verkkosovelluksella kuten Google officella.


Silloin voi käydä niin että tuo oma kirjoitelma lähtee vahingossa työhakemuksen sijasta jollekin työnantajalle, jonka edustajat ottavat yhteyttä poliisiin. Ja sitten alkaa joskus asiat muuttua, eli tuosta teosta saatu korvaus paljastua, eli jos tuollaisia asioita päätyy vaikka poliisin käsiin, ja muistakaa että myös heillä on valeprofiileja, joilla kerätään tietoja ihmisistä, niin he voivat kysäistä esimerkiksi tuon henkilön kanssa koulukodissa olleilta tietoja siitä, millainen mies oli kyseessä. Ja ehkä joku on sitten muistanut oudon kirjekuoren tai suuren määrän seteleitä, mikä varmasti aiheuttaa epäilyksiä siitä, että joku on tuolle henkilölle maksanut mahdollisesta vaitiolosta.

Taas kerran on edessä itäisen naapurimme suuri sotaharjoitus, mutta miksi tuo voimannäyttö on niin tärkeä Venäjälle sekä kansainväliselle aseteollisuudelle?

Kaksi sukellusvenettä Venäjän laivaston
Admiralty telakalla Pietarissa

Venäjä on taas aloittanut suuren sotaharjoituksen, johon osallistuu 150 000 sotilasta sekä vakituisista asevoimista että kansalliskaartista, mikä tarkoittaa reserviläisiä. Tuon harjoituksen tarkoitus on testata Venäjän kykyä puolustaa omaa aluettaan, että myös eliminoida siihen kohdistuvia uhkia, ilmoittaa Kremlin tiedottaja. Venäjän toiminta NATO:a kohtaan on ollut sellaista, että se ikään kuin hajottaa sekä horjuttaa tuon sotilasliiton yhteneväisyyttä sekä osoittamalla omaa iskukykyään että myös ainakin välillisesti vaikuttamalla yleiseen mielipiteeseen erilaisten media-operaatioiden avulla. Eli noilla INFO-OPS- toimilla pyritään esimerkiksi tarjoamaan sellaisia vaihtoehtoja, joilla joku valtio saadaan vetäytymään yleisestä linjasta, sekä myös esittämään NATO:n puolustus- sekä sen offensiivinen iskukyky jotenkin huonona.

Noissa ohjelmissa amerikkalaiset aseet esitetään lähinnä muovileluina, joilla ei mitään käyttöä oikeasssa sodassa olisi, ja samalla vähän hivellään vanhojen komentajien egoa, jolloin heidän on helppo asettua vastustamaan NATO:a. Tuollaisten operaatioiden yhteydessä tehdään tietenkin näyttäviä TV-ohjelmia sekä YouTube-videoita, missä  tietenkin esitellään näyttävää kalustoa sekä tehokasta tulivoimaa ja samalla annetaan Kung-Fu-esityksiä, mutta samalla myös paljastetaan esimerkiksi länsimaisten johtajien omaa kähmintää. Tuon toiminnan tarkoitus on saada NATO:n rivit säröilemään, sekä myös estää sitä hankkimasta uusia jäseniä.

Tuollaisia paljastuksia ovat olleet juuri Panaman kaltaisia veroparatiiseja koskevat tiedot, joiden varjolla Venäjän tiedustelu sekä sen informaatiosotaan perehtyneet osastot sitten yrittävät saada aikaan tilanteen, missä valtion johtajat alkavat pelätä oman maineensa puolesta. Tuolla tavoin yritetään vaikuttaa esimerkiksi UKUSA-yhteistyöhön, mikä koskee kuunteluasemia sekä Venäjään sekä muihin maihin ja nimenomaan poliittisiin päättäjiin kohdistuvaa elektronista tiedustelua. Mutta samalla on tarkoitus myydä Venäjän sotateollisuuden tuotteita ja tarjota koulutusta ja liittolaisuutta muille valtioille, koska varmasti Venäjälle kelpaa sekä länsivaluutta, GSM-puhelimet  että myös liittolaiset.

Ja ehkä Vladimir Putinin silmissä häämöttää Venäjän johtama puolustusliitto, joka toimisi samalla periaatteella kuin NATO, mutta jonka kantava voima olisi Venäjä. Nykyään sotilaallisesta liittoutumisesta keskusteltaessa  siis puhutaan aina elegantisti puolustusliitosta, ja niiden asemaa oman valtion turvaamiseksi korostetaan aina, kun noista asioista puhutaan julkisesti.  Eli tuo tarkoittaisi uuden “Varsovan liiton” perustamista, jolloin Venäjä saisi apua tuon valtion omien globaalien päämäärien  ajamiseen, eli se on tällä hetkellä hiukan yksin. Mutta jos se mielii perustaa ympärilleen puolustus- tai sotilasliittoa, niin silloin sen asevoimien ja kaluston pitää olla sellaista, että se vakuuttaa muut maat siitä, että nuo varusteet ovat todella tehokkaita ja toimivia.

Tuolla signaalitiedustelua koskevallayhteistyöllä tietenkin on pitkät perinteet, ja sen juuret tietenkin juontuvat Toisen Maailmansodan aikaiseen ULTRA-ohjelmaan, mutta sodan jälkeen tuo tiedustelu sitten suunnattiin kohti Neuvostoliittoa. Tuolloin Altan lentotukikohdassa olevat radiotiedustelu-asemat saattoivat äänittää Murmanskin sotilastukikohdan viestintää lähes taukoamatta. Venäjän vastaavat asemat sijaitsevat Lourdesissa Kuubassa, missä sen SIGINT-eli sigaalitiedusteluryhmät valvovat esimerkiksi Miamissa tapahtuvaa GSM-kommunikaatiota. Samoin sekä USA:n että Venäjän suurlähetystöillä on joissain maissa käytössään erilaisia SIGINT-välineitä, joilla ne kykenevät tarkkailemaan melko tarkasti ympäröivää signaaliavaruutta.

Osittain sen takia esimerkiksi Suomen NATO-jäsenyys on niin ongelmallinen, koska maamme rajojen sisältä voidaan tarkkailla esimerkiksi Kronstadtin tukikohdan radioviestintää sekä myös Pietarissa oleva Admiralty-telakka voi olla syy siihen, miksi maamme NATO-jäsenyyttä ei toivat Venäjällä. Mutta samalla voidaan myös huomauttaa, että kansainvälinen strategia on hyvin moniulotteinen kokonaisuus, eli jos Suomi liittyisi NATO:oon, niin silloin Suomessa ja Virossa olevat NATO-joukot voisivat sulkea Suomenlahden helikoptereiden sekä lentokoneiden avulla ainakin hetkeksi. Tuo tarkoittaa sitä, että sulku saattaisi pitää ainakin siiheksi asti, kunnes Venäjä tuo raskaampia ilma-ja merivoimien  yksiköitä sekä tehokkaampia amfibio-osastoja  paikalle, joilla se voi yrittää vallata tai tuhota rannikolla olevia tukikohtia.

Tuolloin Pietarin edustalla oleva Kronstadt jäisi eristyksiin ja Kaliningradissa olevat sotalaivat ovat riippuvaisia tuosta Admiralty-telakasta, koska Kronstadtin telakalle voidaan toimittaa varusteita maitse, mikä helpottaa alusten vaurioiden korjaamista. Kun taas Kaliningrad on eräänlainen saari NATO:n keskellä, ja tuolta alueelta Venäjä voisi suorittaa operaatioita USA:n ohjuspuolustusta vastaan, joilla ikään kuin avataan taivasta mannertenvälisille ohjuksille. Rauhan aikana salaiset laitteet pitää Kaliningradiin toimittaa meritse tai ilmateitse, mikä lisää tietenkin kustannuksia, eikä telakkaväen varmaan ole myöskään hyvä matkustaa Kaliningradissa olevaan työpaikkaan edes rauhan aikana bussilla läpi Liettuan, ainakaan jos he ovat menossa tekemään jotain ydinsukellusvenettä. Samoin Kaliningradia olisi tuettava joko meritse tai ilmassa tapahtuvien kuljetusten avulla, jos NATO estää Venäjän joukkojen maitse tapahtuvien kuljetusten pääsyn tuon tukikohdan alueelle.

Tietenkin täysimittaisen sodan syttyessä Venäjä tietenkin pyrkisi avaamaan tuon alueen saartoa massiivisilla panssarivaunujen käytöllä, mutta jos operaatio epäonnistuu, niin silloin tilanne saattaa tuossa tukikohdassa muuttua sellaiseksi, että tuo piiritys pitäisi lopettaa hyvin nopeasti.  Koska jos Kaliningradin ydinasetukikohtaa tukikohtaa ei voida huoltaa, niin tuolloin Venäjän olisi ehkä käytettävä taktisia ydinaseita tilanteen purkamiseen. Se merkitsisi ydinaseiden käyttöä Pietarin esikaupungeissa, mikä ei varmasti ole mikään mukava vaihtoehto.

Kuitenkin tällaiset välineet varmasti tuovat esiin tietoja, joita kukaan ei halua levitellä, ja juuri tuollaista televerkkoon kohdistuvaa TELINT (Tele Network Intelligence) valvontaa käytetään nimenomaan poliittisen tiedustelun toimesta, ja tuolla elektronisen tiedustelun haaralla on tarkoitus etsiä sellaista yksityishenkilöiden välittämää tietoa, millä saattaa olla jotain merkitystä esimerkiksi GRU:n tai CIA:n operaatioille. Tietenkin tuota televalvonta-tietoa kerätään esimerkiksi poliittisista päättäjistä, jotta heitä voidaan painostaa tekemään sellaisia päätöksiä, jotka hyödyttävät vastapuolta, mutta tietoa kerätään myös esimerkiksi liike-elämän johtajista, joiden alaisuudessa toimivat yhtiöt kehittelevät erilaisia mobiiliteknologian ratkaisuja.

Samalla etsitään myös sellaista tietoa, millä esimerkiksi poliitikkoja voidaan painostaa, mutta jotka eivät ole varsinaisesti rikoksia. Eli mitä pitäisitte poliitikosta, joka jyrisee ja salamoi esimerkiksi aikuisviihdettä vastaan, mutta samalla itse käväisee säännöllisesti Hampurin bordelleissa, tai siviilipalvelusmiehestä, joka vaatii muilta armeijan käymistä? Tällaiset asiat eivät suorastaan ole rikoksia, mutta kuitenkin ne saattavat aiheuttaa hiukan kysymyksiä tuollaisen henkilön moraalista. Eli miksi vaatia muilta sitä, mitä itse ei halua tehdä? Samoin esimerkiksi veroparatiisiin siirrettävät varat eivät suorastaan ole rikollista rahaa, mutta kuitenkin tuollainen asia saattaa aiheuttaa ihmisen poliittisen uran lopun.

Eli tuollaisilla psykologisilla operaatioille, mitkä kohdennetaan valtion poliittisiin päättäjiin voidaan manipuloida heidän toimintaansa esimerkiksi NATO:ssa. Kun tuota sotilasliiton venettä halutaan keikuttaa oikein kunnolla, niin tietenkin silloin voidaan tuollaista INFO-OP:ia eli “propagandistista toimintaa” kohdentaa myös USA:aan sekä sen omaan kansaan. Tuolloin voidaan kysyä suoraan, että mikä velvollisuus USA:n on asettua sen Eurooppalaisten liittolaisten tueksi, ja tietenkin tuolloin on hyvä esittää sellaisia lukuja, kuin kuinka paljon tuollainen tuki maksaa amerikkalaisille veronmaksajille, jotka voisivat noista asekehitysohjelmista  irroitettavilla rahoilla saada vaikka uusia terveyskeskuksia joka kadunkulmaan.


Ja tietenkin myös sellainen aspekti on huomioitava, että aseiden kehitys on verraten kallista, joten siksi aseita myydään myös ulkomaille, koska tuolloin hyvin kalliiden ohjelmien kustannukset lankeavat muiden kuin yhden maan veronmaksajien syliin, ja nuo huippuluokan suihkuhävittäjät ovat sellaisia, että mikään muu taho kuin valtio ei edes niitä voi hankkia. Eli tuollaista suihkuhävittäjien kaltaista aseteknologiaa ei varmasti myydä yksityisille, mikä lisää noiden ohjelmien veronmaksajiin kohdistuvaa rasitetta. Joten noille välineille on etsittävä aina valtiollinen ostaja. Tällaista taustaa vasten voidaan sanoa, että uusi "Kylmä Sota" olisi valtava kultakaivos noille asealan yrityksille, joiden tuotteille ei ole muita kuin valtiollisia ostajia.

Ja nuo asekaupoista saatavat varat kelpaavat vähän kaikille toimijoilla, Perinteisesti Venäjällä sekä USA:ssa on aseteollisuus valtava työllistäjä, mutta uudet tulokkaat kuten Iso-Britannia, Kiina, Israel sekä Ranska varmasti haluavat osansa maailman asekaupan kakusta. Eikä asekauppa ole myöskään Suomelle mikään tuntematon asia, eli Tampellan kranaatinheittimet ja muut tykistön tuotteet ovat todella arvostettuja välineitä maailmalla. Samoin voidaan ajatella, että joku Suomalainen insinööri tarjoaisi suunnittelua koskevia palveluita joillekin asealan toimijoille, eli hän tekisi aseiden piirustukset Suomessa, ja sitten myisi ne johonkin muualle kuten Etelä-Afrikkaan, missä tuo tavara tuotetaan, ilman että SUPO saisi tietää asiasta yhtään mitään.

Tuollainen puhe varmasti kuulostaa upealta, ja tietenkin sillä voidaan voittaa aikaa sekä saalistaa sympatiaa kansainvälisillä kentillä. Ja sitten puhe voidaan kääntää siihen, kuinka paljon mukavampi ihminen Angela Merkel on kuin Donald Trump, ja sitten varmasti tuo Saksan voimanainen on muutenkin esimerkiksi Putinille enemmän mieleen kuin Trump, koska Saksa on ensinnäkin ydinaseettomana maana haavoittuvampi kuin USA, vaikka se sijoittuu sotilaallisesti keskisuurten maiden joukkoon. Kuitenkaan se ei kykene suorittamaan massiivista iskua Venäjälle, jos konflikti laajenee täydeksi sodaksi.

Mutta samalla DDR:ssä syntynyt  Merkel on varmasti Venäjällä paljon tunnetumpi, ja ehkä hänen DDR:n aikaisen menneisyytensä paperit ovat sitten Moskovassa hyvin tarkoin luettuja asiakirjoja, eli tuolloin voidaan tietenkin ajatella Merkelillä olleen Stasi-kytkentöjä, mutta uskoisin että osa noista “kytköksistä” on varmasti valheellisia tietoja, koska tuo salainen poliisi saattoi merkitä kenet hyvänsä tiedottajakseen edes kertomatta sitä hänelle itselleen. Eli Merkeliä tuskin oikeasti voidaan tuollaisilla asiakirjoilla kiristää, mutta siitä huolimatta hän on kuitenkin ikään kuin Kremlin “vanha tuttu”, ja vanhojen tuttujen kanssa joiden toimintaa on helppoa ennakoida,  on paljon mukavampi elää kuin ihmisten kanssa, jotka voivat toimia yllätyksellisesti.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Oliko USA:n ulkoministeri William Henry Sewardilla kristallipallo, kun hän perusteli Alaskan oston 7,2 miljoonalla dollarilla vuonna 1867?

Kun palataan valtioiden tärkeimpään rooliin eli niiden kansan sekä johtajien edun maksimoimiseen, niin tietenkin pitää muistaa se, että valtioiden toimintatapa sekä edunvalvonta muuttuvat jatkuvasti. Tuon takia esimerkiksi Venäjän johto varmasti harmittelee sitä, kun Tsaari tuolloin aikoinaan myi Alaskan USA:lle, kun sinne olisi nykyään niin helppoa asentaa ilmavalvontatutkia sekä ohjuksia, joilla tuo maa voisi uhata USA:aa. Kuitenkin tsaari myi Alaskan vuonna 1867 USA:n ulkoministeri Sewardille 7,2 miljoonalla dollarilla, koska tuon alueen hallitseminen oli vaikeaa. USA:ssa oli käyty sisällissotaa vuosina 1861-1865, joten tuon neljä vuotta kestäneen sodan jälkeen maassa ei mennyt varmaan taloudellisesti kovin hyvin.

Se mikä tietenkin kutkutti Senaatin mieliä, oli se, että jo 1830-luvulla oli huhuttu, että Yukon-joella oli ollut kultaa, ja Brittiläisessä Kolumbiassa oli löytynyt tuota himoittua metallia 1850-luvulla. Kuitenkaan tuo kulta ei sijainnut Alaskassa, joten siksi tuo alueen ostaminen oli hiukan erikoista. Ei kai Seward luullut, että Britit olisivat tuota alueellaan olevaa kultaa amerikkalaisille ilmaiseksi antaneet. Alaskan alueelta löytyi sitten kultaa mutta vuosi oli 1899, jolloin Alaskan ostamisesta tuli kuluneeksi 32 vuotta. Joten aika kaukokatseinen mies tuo herra Seward oli.

William Henry Seward
(1801-1871)

Kuten monille muillekin merentakaisille alueille, niin Alaskalle oli käynyt niin, että siitä oli tullut Tsaarin vastustajien pesäpaikka, joten sen vuoksi hän sitten lähes lahjoitti tuon alueen Sewardille. Tuota kauppaa muistellaan nykyään hyvällä, koska Alaskasta on löytynyt öljyä sekä kultaa, millä tuo osavaltio on maksanut itsensä takaisin moneen kertaan. Mutta kuitenkin Alaskalla on hyvin tärkeä rooli myös yhdysvaltojen ohjuspuolustuksessa sekä Venäjään kohdistuvassa tiedustelussa, koska Alaskaan kuuluvilla Aleuttien saarilla voidaan pitää tehokkaita tutkia, joilla voidaan valvoa toimintaa pitkällä Venäjän ilmatilassa. Eli Pentagon saa varmasti selville hyvin nopeasti, jos Alaskan kautta ammutaan ristelyohjuksia tai muita ohjusaseita lentää sen läpi.  Samoin USA:n vakoilukoneiden lennot tuolla alueella voidaan suorittaa suojassa ihmisten silmiltä, mutta se mikä itseäni tässä järjestelyssä ihmetyttää on se, että noita välineitä ei ollut Sewardin aikaan olemassakaan. Eli millä sitten Seward perusteli tuon alueen oston senaatille?

Tuolloin 1867 ei ollut olemassa myöskään mitään sellaisia asioita, joilla kauppaa voitiin perustella USA:n edulla. Se että USA maksoi 7,2 miljoonaa dollaria tuosta alueesta ei tuolloin ollut mikään pieni summa, varsinkaan kun USA:ssa oli tuolloin ollut juuri sisällissota, joka verotti valtion kassaa melkoisesti. Tietenkin on voinut olla niin, että Seward tiesi Alaskan kullasta, koska sitä ehkä oli kaivettu tuosta hyisestä maasta ilman venäläisten lupaa. Mutta varsin erikoiselta tuntuu, että hän kuitenkin tuon alueen ostamista perusteli pelkästään kullalla. Vuonna 1867 ei ollut myöskään tarvetta laajamittaiseen öljynporaukseen sekä petrokemian tuotteiden tuotantoon, koska auto oli silloin hyvin kaukainen asia. Tuon takia USA ei tuolloin tarvinnut myöskään Alaskan öljyä eikä mitään muutakaan tuon “jääkaapiksi” nimitetyn alueen luonnonvaroja, joten voidaan sanoa, että Alaskasta oli tulossa pelkkä tappio liittovaltiolle.

Kyseinen alue oli vaarassa joutua valtatyhjiöksi kutsuttuun tilaan, missä sitten ei kukaan pidä yllä lakia sekä järjestystä. Jos alue muuttuu valtatyhjiöksi, niin siitä tulee helposti rosvojen sekä erilaisten bandiittijoukkojen majapaikka. Tällöin tietenkin pitää muistaa se, että tuo alue on valtavan suuri, ja tietenkin sen vartiointiin pitää olla miehiä. Joten mistä Seward sitten ajatteli noita miehiä hakea, koska USA:n liittovaltion oli heille jostain palkkaa maksettava? Vaikka tuo alue oli jotenkin suuri, niin se sijaitsi erillään USA:n muista osista kaukana Kanadan takana, ja sinne viedyt joukot piti tuolloin huoltaa meritse. Toki niiden avulla voitiin sitten suorittaa kaksoisisku Kanadaan, jolloin Britannian tuolla alueella olevat joukot joutuisivat mahdollisessa kahakassa  kahden rintaman sotaan.

Kuitenkin Sewardin oli pakko sitten tietää, että Brittiläinen imperiumi ei ollut pelkästään Kanada sekä Brittein saaret, vaan se saisi kyllä sotilaita muualtakin värvättyä, jos tuo maailman suurin valtio aikoisi sitten suorittaa iskun heikentynyttä USA:aa vastaan. Mutta kuitenkin tuo isku jäi tekemättä, ja Alaska sitten kuuluu edelleen USA:aan sen liittovaltion osana. Ja joidenkin salaliittoteoreetikoiden mielestä tämä kauppa on niin omituinen, että he ovat varmaan leikillään pitäneet tuota kauppaa aikamatkaajien luomuksena.

Mitään syytä Sewardin ei tarvinnut ilmeisesti esittää, kuin että USA tarvitsi lisää maata saadakseen senaatin vakuuttuneeksi kyseisen alueen ostamisen järkevyydestä. Kuitenkin tuo kauppa tehtiin silloin, kun nykyisen Kanadan etelän puoleisessa USA:ssa oli paljon asumatonta maata. Siksi tuota kauppaa ei voitu oikeastaan millään muulla kuin salaa kaivetulla kullalla perustella. Kuitenkin kultaa löydettiin vasta vuonna 1893, mutta alue oli Klondike Kanadassa. Nomen kultaryntäys alkoi vasta 1899, jolloin kultaa alettiin kaivaa Alaskasta. Joten on aiheellista kysyä sellainen kysymys, että oliko Sewardilla hyvä kristallipallo tai puhelahjat, jotta hän sai tuon kuuluisan kaupan perusteltua senaatille, jonka piti asia hyväksyä maassa, jossa oli oli käyty verinen sisällissota, minkä jälkeen maa tarvitsi jälleenrakennusta sekä sotilaat hoitoa, joka sitten maksoi myös  melko paljon.

https://sites.google.com/view/sewardjaalaska/etusivu

Julkisten laitosten materiaalin hankinnasta sekä henkilökunnan asenteesta

Konkreettiset tulokset ovat asia, jonka julkisten investointien rahoittajat sekä poliittiset päättäjät haluavat nähdä, ennen kuin he lähtevät myöntämään rahoja jollekin kohteelle, on se että miten paljon tuolla asialla on käyttöä. Kirjaston kokoelmiin valitaan kirjoja, niin toki on hyvä, että ne miellyttävät ihmisiä. Konkreettisilla eli kineettisellä tuloksella tarkoitetaan helposti jäsennettyä sekä ymmärretyksi tehtävissä olevaa tietoa, kuten lainaustapahtumia sekä kirjastojen käyttöä, joita on sitten helppo esitellä esimerkiksi kunnanvaltuustossa, jossa istuu ihmisiä, joiden asema riippuu siitä, kuinka suosittuja he sattuvat olemaan,

Kirjastokin on nimittäin palvelulaitos, ja jos sen tiloissa ei kukaan käy tai lainauksia ei tehdä, niin silloin kyllä hyvin nopeasti poliittinen päättäjä alkaa siirtää määrärahoja muihin kohteisiin. Eli kuten varmaan tiedämme, niin poliitikot ovat sellaisia ihmisiä, että he haluavat nähdä konkreettisia tuloksia, eli sen että  esimerkiksi kirjastoissa on ihmisiä, kun nämä henkilöt sitten päättävät siitä, kuinka paljon ja minkälaista materiaalia niihin hankitaan. Eli kuten tiedämme, niin kirjastokin on tulosvastuuyksikkö, jonka saama rahoitus riippuu siitä, että käytetäänkö tuota tilaa oikeasti vai ei, eli jos ei käyttöä synny, niin silloin ei myöskään rahaa tule.


Kun kirjastojen materiaalihankinnoista päätetään, niin tietenkin materiaalin hankkijan pitää miettiä sitä, että millainen asiakasryhmä kirjastossa on, ja sitä kautta hänen on mietittävä sitä, millaista aineistoa kirjastoon hankitaan, jotta tuolle aineistolle saadaan myös lainaajia. Tämän takia esimerkiksi romaanihyllystä löytyy todella paljon suurten kustantamojen kustantamia kirjoja, joita sitten saadaan painettua suhteellisen halvalla suuria eriä. Ja kun keskustellaan siitä, millaisia kirjoja kirjastoon hankitaan, niin yleisesti uskotaan että ihmiset haluavat  niin sanottuja "takuutuotteita", eli nimekkäiden kirjoittajien tekemiä opuksia, mutta niiden rinnalle pitäisi tasapainon vuoksi hankkia myös muuta kirjallisuutta.


Puhuttaessa  siitä, mitä tarkoittaa sana "asiakaspalvelu", niin itse kyllä ymmärrän tuon sanan sillä, että varsinkin kunnallisessa laitoksessa se tarkoittaa sitä, että kuntalaisilta kysellään sitä, millaisia tuotteita he sattuvat haluamaan. Kunnallinen kirjasto on verorahoilla ylläpidetty laitos, jonka tuotteet maksaa kuntalainen veroina. Koska kyseessä on laitos, jonka tarkoitus on palvella asiakasta, niin toki asiakkaan miellyttäminen on työntekijöiden oikeus sekä velvollisuus. Missään nimessä ei ole asiakkaan nuoleskelemista, jos häneltä kysytään sitä, mitä hän haluaa kirjastosta lainata.


Kirjastojen tuotteen eli kirjan pitää kuitenkin olla sellainen, että se täyttää tietyt normit sisällön kannalta. Varsinkin tietokirjoissa sisältö on äärimmäisen tärkeä, jotta ei satu mitään havereita. Ja kuten tiedämme, niin esimerkiksi sienikirjoissa oleva virhe saattaa surmata erittäin monia ihmisiä, jos esimerkiksi joku kavalakärpässieni on livahtanut ruokasienten joukkoon, ja saanut kuvan alle väärän merkinnän. Samoin muiden vastaavien asioiden kanssa pitää noudattaa sellaista linjaa, että mieluummin opetetaan joku asia väärin, jos tuolla tavoin estetään esimerkiksi ihmisen vammautuminen.  Ja siksi kannattaa aina opettaa että kaikki käärmeet ovat myrkyllisiä.


Mutta kun puhutaan esimerkiksi sivistämisestä sekä korkeakulttuurista, niin tietenkin silloin pitää muistaa se, että  noiden termien sisältö saattaa käytännössä merkitä melko paljon erilaisia asioita. Eli tarkoitetaanko tällä sitten sitä, että kirjastoon hankitaan satoja arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja, sekä tuhansia klassisen musiikin levyjä, jos niitä ei kukaan lainaa. Samoin kaikki sivistystä hankkivat ihmiset eivät lue arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja, vaan joku saattaa olla kiinnostunut vaikkapa sienistä. Eli mitenkään kovin suppeita nuo käsitteet eivät ole, ja nykyään kai heavy metalin kaltainen musiikki alkaa olla kultturellia tavaraa, kun meidän sukupolvemme on sitä tottunut kuuntelemaan.



Kun puhutaan ihmisestä, jolla on huonot asiakaspalvelutaidot, niin silloin tietenkin itseäni vähän kauhistuttaa se. että mistä tuollainen ihminen on saanut päähänsä toimivansa oikein? Onko hänestä mukavaa, kun ihmiset huutelevat  hänen peräänsä, miten “mukava ihminen hän on”? Tuolloin kuitenkin voimme häntä ymmärtää, ja samalla kuitenkaan hänen asennettaan ei tarvitse hyväksyä. Eli kuten olen monesti kirjoittanut, niin “hyväksyä” ja “ymmärtäminen” eivät ole synonyymejä. Se että käyttäytymistä ymmärretään tarkoittaa sitä, että me tiedämme syyn, miksi joku henkilö käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, eli hänelle on mallioppimisen kautta syntynyt kuva siitä, että tuossa paikassa saa henkilökunta käyttäytyä niin kuin heitä huvittaa. Ja jossain on ihmiselle välillä opetettu niin, että kaikki asiakasta miellyttävä toiminta on jotenkin henkilökunnan arvovaltaa alentavaa.

Eli jossain häntä on samassa tilassa tai ympäristössä nöyryytetty, ja kohdeltu sopimattomasti. Ja kun hän sitten itse pääsee tähän samaan asemaan, niin hän alkaa kohdella muita kuten tuota ihmistä on itseään kohdeltu aikoinaan. Tämä koskee niin opettajia, vartijoita kuten kaikkia muitakin ihmisiä. Opettajista näkee suoraan sen, millaisia heidän omat opettajansa ovat olleet. Eli jos joskus peruskoulussa on opetettu, että opettaja saa tehdä mitä haluaa, niin sitten tuo henkilö opettajana alkaa tehdä niin kuin hänelle on koulussa tehty. Jos henkilö on koulussa sitten kohdannut sellaisen ympäristön, että opettaja on esimerkiksi jättänyt koko luokan jälki-istuntoon, mikäli joku sitten häiritsee heidän työtään, niin hän tulee myös samalla tavoin kuria pitämään koulussa.  Hänelle on sitten opetettu niin, että koulu on opettajien työpaikka, ja niissä tehdään kuten hän sattuu haluamaan, mikä sitten aiheuttaa "koomisia" tilanteita koululuokissa.

hkimmo.blogspot.fi