Kirjoitelman kohteena tällä kertaa on kuvitteellisen Solaris-planeetan nestemäinen olio. Voisiko tuollainen yksinäinen ehkä nano-koneista koostuva ameba olla olemassa?

Kirjailija Stanislaw Lemin luoma fantasiaplaneetta Solaris ja sen nestemäinen jättiläismäinen ameba kuuluvat tieteiskirjallisuuden klassikoihin, ja tuossa klassisessa tarinassa eräs astronautti laskeutuu omituiselle planeetalle, missä on vain yksi olento hänen itsensä lisäksi. Tuo olento on valtameren kokoinen ameba, joka tarinan jatkuessa paljastuu älylliseksi olioksi. Kun mietitään tuollaisen elämänmuodon mahdollisuutta, niin tietenkin se saattaa olla niin erikoinen, että sen fysiologisia prosesseja ei voitaisi edes kuvitella olevan millään maapallon pinnalla esiintyvällä elämän muodolla.

Kuitenkin esimerkiksi kasvit muuttavat epäorgaanista ainesta sellaiseen muotoon, että ne voivat sitä hyödyntää, ja tuo epäorgaanisen aineen muuttaminen tapahtuu usein itseasiassa sienen kautta. Eli kasvi elää symbioosissa sienirihman kanssa, joka ensin muuttaa maaperän kivennäisaineet aminohapoiksi, joita se käyttää omissa prosesseissaan, mutta sitten tietenkin sieni tarvitsee energiaa, ja sen tähden se on solminut symbioottisen suhteen kasvien kanssa, jotka luovuttavat sille sokereita.

Vastapalvelukseksi sieni sitten luovuttaa solukkoaan kasville, joka saa näin valmiita ravintoaineita omien solujen muodostumiseen sekä myös turvaa kaikkia matoja sekä muita pieniä eliöitä vastaan. Mutta kuitenkin ongelmia tulee sitten eteen siinä, että tuo legendaarinen jättiläisameba on omalla planeetallaan yksin, ja tietenkin silloin voidaan sanoa, että laji ei ole mitenkään erityisen elinkelpoinen. Tai se ei ole elinkelpoinen maailmassa, jonka me tunnemme. Näet lajien selviytyminen vaatii meidän planeetallamme mahdollisuutta geneettiseen muunteluun. Tätä muuntelua on myös ihmissuvun sisällä, koska esimerkiksi tumma ihonväri suojaa ihmisen soluja tai tarkemmin ottaen DNA:ta voimakkaalta ultraviolettivalolta.

Mutta kuitenkin jos tuollainen yksin planeetallaan elävä ameeba sitten olisi olemassa, niin toki tuon olion perimä joutuisi ainakin tuon planeetan keskustähden säteilyn piiriin, jolloin sen perimä varmasti olisi alttiina vaurioille, jotka voisivat koitua tuollaisen olion kohtaloksi. Eli vaikka mitään luonnollisia vihollisia ei tuolla oliolla sitten olisikaan, niin sen perimä kuitenkin jossain vaiheessa rappeutuisi, niin että sen elinmahdollisuudet vähenisivät. Tai sitten kyseessä voisi olla oikeastaan polyyppi-yhdyskunnan kaltainen olio, jonka olisi joukko itsenäisesti toimivia olioita, jotka muodostaisivat sitten valtavan makro-kokonaisuuden. Tuollainen yhdyskunta-eliö voisi olla teoreettisesti vaikka ikuinen.

Tuolloin sen jokainen solu toimisi erikseen yksilönä, mutta kuitenkin tuo toiminta olisi aina kohdennettu yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Tuollainen eliöyhteisö voisi olla olemassa jollain planeetalla, mutta sen ongelma olisi se, että jos se kohtaa esimerkiksi viruksia sekä muita bakteereja, niin silloin nämä vieraat oliot voivat teoriassa tuhota tuon yksinäisen ameeban melko nopeasti. Näet jos olento on yksin jollain planeetalla, niin silloin sille ei kehity mitään immuunipuolustusta. Ja silloin sen päivät ovat luetut, koska jos sen solumassan seassa alkaa liikkua viruksia, niin tuollainen olento varmasti kuolisi, koska virukset tarttuisivat sen jokaiseen soluun

Mutta varsin mielenkiintoisen ajatuksen olen myös tuollaisesta nestemäisestä jätistä muodostanut. Se ei ehkä olisi samalla tavoin elävä kuin esimerkiksi maapallolla tavattavat amebat sekä meduusat. Tuollaisen olion alkuperä voisi aivan hyvin olla pii-pohjaisissa nanotekniikkaa hyödyntävissä koneissa, joiden tarkoitus voisi olla esimerkiksi jonkin kuvitteellisen humanoidien aluksen vaurion korjaamista varten luodun järjestelmän osa, jonka tuo hypoteettisen aluksen miehistö olisi ehkä hylännyt. Tuolloin aluksen runkoon tullut vaurio voitaisiin korjata nano-koneiden muodostamalla tahnalla, joka itsekseen etsii vaurioita, ja sitten peittää ne tällä melko paljon liimaa muistuttavalla magneettikenttien avulla ohjattava silikonilla.  

Tuollainen piistä sekä raudasta koostuva nanotekniikkaa hyödyntävä "älymassa" voidaan varustaa sen sisään upotetuilla ohjaus-yksiköillä, jotka ohjaavat tuota massaa eteenpäin. Piistä koostuvat nanokoneet voidaan valmistaa hyvin pienissä tuotantolaitoksissa, ja niistä käytetään nimeä "ferrosilikaatit", eli kyseessä on piipohjainen molekyyli, joihin on liitetty rauta-atomeja. Kyseinen aine muistuttaa siis ulkoisesti melko paljon silikonia, mutta on sitä paljon käyttökelpoisempaa. Ja tuon massan sekaan on upotettu noita magneetteja, joilla muotoa ohjataan paikasta toiseen.  

Ja jos tuo kuvitteellinen nano-koneryhmä olisi sitten hylätty jollekin planeetalle, niin se voisi kasvaa niin suureksi, että lopulta nuo nanokoneet peittävät koko taivaankappaleen. Syy tähän voisi olle se, että jos noiden koneiden tuotantoyksiköt kulkevat mukana, niin silloin tuo kone saattaisi saada päähänsä alkaa kasvamaan.

Nuo tuotantoyksiköt eivät välttämättä olisi mitään kovin suuria, vaan ne olisivat enemmänkin ehkä sokeripalan kokoisia kemiallisia reaktoreita, joiden tehtävänä olisi valmistaa lisää noita molekyylejä, jotka olisivat tuon nanotekniikkaa hyödyntävän ratkaisun pohjana. Ja tietenkin niiden pitäisi myös valmistaa sellaisia nanokokoisia älysirulla varustettuja sähkömagneetteja, joilla sitten tuota massaa voidaan ohjata.

https://sites.google.com/view/solariskirjoitelma/etusivu

http://solariksenjattti.webnode.fi

Miksi vampyyrit eivät koskaan elokuvissa käytä aurinkovoidetta tai peitä ihoaan latexilla?

Vahanukke tai vampyyri-aiheiset kauhufilmit varmasti saavat jokaisen ihmisen maailmassa joko kiljumaan kauhusta tai oksentamaan päivällisen elokuvateatterin lattialle.  Kuitenkin voidaan ajatella, että esimerkiksi ihminen, jonka immuunijärjestelmä ei kestäisi kosketusta luonnollisten bakteerien kanssa voisi peittää ihonsa jonkinlaisella vahalla, joka suojaa häntä bakteereilta. Joten miksi esimerkiksi Kreivi Dracula ei sitten peitä ihoaan vahalla tai latex-maalilla, jotta hänen herkkä nahkansa ei sitten palaisi auringossa. Tuolloin tarunhohtoinen vampyyrikreivi voisi siirtyä saalistamaan päivällä, jolloin ihmiset sitten eivät ehkä kyseistä Transsilvanialaista verenimijää osaisi palätä. Syy miksi vampyyrejä käsitellään niin paljon elokuvissa sekä kirjallisuudessa johtuu siitä, että legendan mukaan vampyyrit nuo olennot ovat kuolemattomia. Ja se mikä ihmisiä kiehtoo eniten maailmassa on tietenkin kuolemattomuus.

Kautta aikojen ihminen on halunnut elää ikuisesti, ja siksi tuollainen yöllä liikkuva olento varmasti kiinnostaa kaiken maailman tarinankertojia, sekä ikävä kyllä myös esimerkiksi Erzébeth Báthoryn kaltaisia sosiopaatteja, joista ainakin tämä äsken mainittu otti verikylpyjä pysyäkseen nuorena. Idean veren nuorentavasta vaikutuksesta tuo Unkarilainen sarjamurhaaja oli saanut juuri vampyyritarinoista, joissa vampyyrit joivat verta pysyäkseen nuorina. Samoin vahalla tai pikaliimalla voidaan peittää myös esimerkiksi käsien kapilaarikuviot jolloin ampuma-aseisiin ei jää sormenjälkiä, mikä sitten tietenkin varmasti ei jätä ketään kylmäksi, eli varmasti myös rikolliset tietävät tämän asian, ja siten osaavat myös sormenjälkien kanssa elää.

Kuitenkin vahanukkeja katsellessa mietin joskus, että koskahan joku noista esineistä sitten koputtaa olkapäälleni. Kun ajatellaan ihmistä, jolla on jonkinlainen autoimmuunisairaus, mikä johtaa pigmentin poistumiseen ruumiista, niin tietenkin silloin pitää henkilön peittää oma ihonsa, jotta hän ei kohtaisi auringon UV-säteilyä, mikä sitten polttaa hänen ihonsa. Seuraavaksi sitten mietitään hiukan sellaista mahdollisuutta, että olisiko vampyyri-tarinoiden takana sellainen asia, kuin ihminen joka on saanut ehkä jonkun virustartunnan.  Joten olisiko vampyrismi siten jonkinlaisen viruksen tai bakteerin aiheuttama sairaus.

Olen nimittäin joskus päätellyt, että esimerkiksi vampyyrit olisivat ihmisiä, joilla olisi ollut  ehkä jonkinlaista rabies sekä vesi- tai tuhkarokko-virusta muistuttavan eliön aiheuttama  sairaus, mikä tekisi heidän ihostaan sellaisen, että se ei ollenkaan kestäisi auringonvaloa, ja ehkä tuo sairaus sitten pakotti jotkut heistä juomaan verta, jotta nämä henkilöt saisivat tarvitsemaansa rautaa. Monet ihmiset saavat vuosittain nimenomaan näitä iho-oireita aiheuttavia sairauksia, joten ehkä tuon vampyrismiksi kutsutun ilmiön takana on jonkinlainen virus, joka tekee ihmisestä sellaisen, että hänen makuaistinsa muuttuu yliherkäksi, ihonsa helposti palavaksi sekä hänen ruuansulatuksensa sellaiseksi, että tuo henkilö ei enää kykene juomaan vettä, mikä viittaa jonkinlaiseen rabiestartuntaan eli raivotautiin tai vesikauhuun.  

Näin voitaisiin vampyrismiä selittää esimerkiksi rabies-tartunnalla, ja ehkä tuolle salaperäiselle virukselle olisi käynyt kuten monille muillekin organismeille. Joko se on nimetty vaikkapa rabies- tai hanta-virukseksi, tai ehkä  on ehkä muuttunut joksikin vaarattomaksi versioksi omasta itsestään tai kun ihmiset ovat kehittäneet itselleen vastustuskyvyn tätä virusta vastaan. Kuitenkin monissa kirjoissa tai elokuvissa käsitellään tilannetta, missä tuollainen virus voisi muuttaa DNA:n sellaiseksi, että se kykenee korjaamaan itsensä, mutta kuitenkaan tuo DNA ei sitten enää kestä säteilyä. Jos ajatellaan sitä, että jokin virus saisi aikaan oireita, missä ihminen joutuu elämään jatkuvassa pimeydessä eikä hän kykene syömään esimerkiksi käristettyjä ruokia, niin toki hänellä olisi erittäin hyvät elämäntavat.

Tuollainen henkilö ei altisutuisi monityydyttyneille rasvahapoille eikä myöskään auringon suora UV-säteily sitten aiheuta hänelle DNA:n tuhoutumista, niin silloin kyllä tuollainen ihminen voisi elää melko paljon pidempään kuin tavallinen henkilö. Ja tietenkin erakkomaisten elämäntapojensa takia tuollainen vampyyri ei kuitenkaan kovin usein joutuisi esimerkiksi väkivallan kohteeksi, ja ehkä tämä heidän mahdollinen tapansa juoda verta oli myös se asia, mikä sitten ehkä saattoi käynnistää ajojahdin.

Mutta kuitenkin jos vampyyrejä olisi joskus kauan sitten ollut olemassa, niin silloin voidaan ajatella tilannetta, missä tuo kuvitteellinen virus olisi muuttunut  “vampyyrivirukseksi” vasta kun se olisi siirtynyt ihmisen soluihin, niin silloin tietenkin olisi voinut käydä niin, että nuo virukset hävitettiin esimerkiksi noitavainojen yhteydessä. Tai sitten tietenkin tuollainen “vampyyri” sitten jossain vaiheessa aiheutti sitten sen, että ihmiset alkoivat häntä etsiä, ja kun sitten tämä verenimijä saatiin kiinni, niin häntä odotti rovio sekä mestaaminen.

Se miksi tässä kirjoittelen nimenomaan vampyyreistä sekä ihon vahaamisesta, johtuu siitä, että noista asioista tehdään paljon elokuvia. Vai eikö Kreivi Dracula ole sitten joku maailman tunnetuimmista hahmoista, mitä kirjailijat koskaan ovat luoneet. Ja tietenkin jos puhutaan esimerkiksi uuden ajan vampyyritarinoista, joihin kuuluvat sekä alienit että muut vastaavat kauhu- sekä SciFi-kauhuelokuvat, niin tuolloin voidaan miettiä sellaista vaihtoehtoa, että mitä jos meistä joskus tehdään kopio.

Oma kehomme kloonataan välittömästi syntymän jälkeen, ja tuo keho toimii sitten varalla olevana kehona, mikäli ihminen jotenkin menettää toimintakykynsä. Tuolloin riittää, että toinen keho laitetaan kasvamaan elatus-altaaseen, ja sitten sitä pidetään keinotekoisessa anestesiassa, jotta varsinainen “kenttämies” voidaan sitten siirtää tuohon varalla olevaan kehoon. Vaikka kloonaus tietenkin on vaikeaa, mikäli tarkoitus on luoda suoraan aikuinen. Mutta jos sikiö jaetaan blastula-vaiheessa, jolloin solut eivät vielä ole erikoistuneet, niin silloin tuo kloonaaminen onnistuu.

Kuitenkin tuolloin ihmisen klooni olisi saman ikäinen, kuin tuo varsinainen “tarinan päähenkilö”, jolloin tietenkin voidaan suoraan kysellä sitä, että kuka tuollaisesta toiminnasta hyötyisi? Kun mietitään sitä, miten tämänkaltainen toiminta  hyödyttää esimerkiksi valtiollista toimintaa, niin aiheesta voitaisiin tehdä loistavia jännityselokuvia. Nimittäin olisi varmaan hienoa ajatella sellainen elokuvan juoni, missä joku henkilö kloonaa sikiön, ja sitten toinen noista lapsista sitten motivoidaan opiskelemaan ammattisotilaaksi, joka ottaa sitten jossain vaiheessa paikkansa vaikka SEAL TEAM 6:ssa tai SAS:ssä.

Sen jälkeen kyseinen mielikuvituksen luoma operaattori viilettää ympäri maailmaa ampumassa ihmisiä, ja tuo hänen klooninsa sitten voidaan orientoida vaikka viettämään tavallista perhe-elämää, jotta kukaan ei sitten erottaisi sitä, että tuon henkilön klooni kävisi suorittamassa arkaluonteisia tehtäviä. Tai sitten tuo “kenttäklooni” voidaan varustaa sellaisella pään sisään asennetulla EEG-laitteella, joka lähettää hänen ajatuksensa eli aivojen sähkökäyrän suoraan satelliitin kautta jollekin asemalle. Ja jos tuo operaattori sattuu kaatumaan, niin hänen “varahenkilönsä” otetaan silloin käyttöön.

Tuolloin tuohon elatus-säiliöön laitettu keho vain kuntoutetaan normaaliksi ihmiseksi. Silloin tietenkin pitää käyttää sähköiskuihin perustuvaa treenvälinettä, jonka toiminta perustuu sähkön avulla aikaan saatuun somulanttiin. Tällaista välinettä kaupataan aina välillä erilaisilla “ostoskanavilla”, ja tietenkin tuo aivosähkökäyrä sitten pitää siirtää tuon kloonin aivoihin, jotta se voi ottaa tuon “päähenkilön” paikan. Ja tietenkin tuota käyrää voidaan pätkiä, niin että siellä ei sitten mitään raskauttavaa ole.

https://sites.google.com/view/vampyyritjalatex/etusivu

http://vampyyritjalatex.webnode.fi

Maailma on täynnä niin monta ihmeellistä asiaa, joista yksi on Latimeria ja toinen on mulkosilmäinen Hauki. Ne panevat ajattelemaan, että mitä voisi esimerkiksi radioaktiivisesta jätteestä johtuva radioaktiivinen kuormitus aiheuttaa jollekin eliöille.

Yllä: Latimeria eli "Airokala"

Me kaikki olemme kuulleet tällaisista tapauksista, missä esimerkiksi kalastaja vetää vedestä jonkun omituisen kalan tai muuta vastaavaa. Kun tällaisia tapauksia ajatellaan, niin silloin varmasti tulee mieleen sellaisia ajatuksia, kuin että "mitä jos laittaisin tuon kalan lautaselleni". Ja silloin varmasti nälkä lähtee saman tien. Tällaiset hiukan omituiset kalat kannattaa antaa aina ketuille tai muille metsän eläimille, koska ne saattavat olla kasvainten vaivaamia, ja silloin niiden liha ei kovin hyvältä maistu. Kuitenkin joskus tulee eteen tapauksia, joissa muuttunut kala on ollut jotenkin myös ihmiselle vaarallinen.

Tuolloin puhutaan kalasta, jonka lihassa on ollut jotain myrkkyä tai sitten niiden piikit ovat pitäneet sisällään kudosmyrkkyjä. Kun me näemme muuttuneen kalan, niin tietenkään kukaan tuskin uskoo, että kyseessä saattaa olla esimerkiksi syvänmeren kala, joka on saapunut tähän maamme vesialueella olevaan syvänteeseen, ja siellä ryhtynyt saalistamaan, Vaikka alla olevassa jutussa on kyse hauesta, jolla on joku sairaus, niin täytyy huomauttaa, että syvänmeren kaloissa on hyvn paljon sellaisia lajeja, jotka muistuttavat ulkoisesti pintavesien kaloja, mutta ovat siis kuitenkin oma lajinsa. Ja tuo syvänmeren kala voi olla todellisuudessa tappavan myrkyllinen, vaikka sen ulkonäkö muistuttaa pintavesien kaloja. Yllä olevassa kuvassa oleva "Latimeria" eli "Airokala" muistuttaa ulkonäöltään haukia, mutta on kuitenkin oma lajinsa.

Tuollaiset tuttujen lajien erikoiset yksilöt voivat myös antaa muistututksen siitä, että kaloillakin voi olla geneettisiä häiriöitä, ja silloin tietenkin tulee mieleen se, että mitä aiheuttaa mahdollinen kemikaali- tai radioaktiivinen kuormitus vesistöissä kalojen perimälle, ja se tietenkin olisi ehkä mukava tietää, mitä esimerkiksi syvänteisiin upotetut radioaktiiviset aineet ovat tehneet kaloille, jotka ovat ehkä munineet noiden tynnyreiden väleihin, ja kuten tiedämme, niin perimän muutos voi olla myös suotuisa. Se että darvinistit sanovat jotain muutosta lajin kannalta suotuisaksi, ei tarkoita sitä että se olisi minkään muun lajin kannalta mitenkään erityisen hyvä asia.

Kun puhutaan perimän vaikutuksesta lajiin tai yksilöön, niin silloin tietenkin tulee mieleen se, että kaikkea meidän toimintaamme ohjaa perimä. DNA-molekyylin kaksoiskierre määrää huomattavan osan meidän lajimme luonteesta, ja silloin tietenkin voidaan puhua vaikka siitä, jos radioaktiivinen säteily aiheuttaisi vain jonkin kalan pituuskasvun muuttumisen sellaiseksi, että se ei pysähdy ollenkaan. Tuolloin voidaan sitten miettiä mitä tapahtuisi, jos vastaan tulisi 5-metriä pitkä hauki. Mutta kuten olen tässä sanonut, niin geneettisen perimän muutos voisi aiheuttaa  sen, että esimerkiksi jonkun yksilön käytös muuttuu aggressiiviseksi. Tuosta aiheesta sitten on tehty liuta kauhuelokuvia, joiden sisällön voi jokainen meistä arvata.

Tuo voi johtua esimerkiksi poikkeavan ulkonäön aiheuttamasta hylkimisestä, mikä sitten saa tuon eläimen kokemaan torjumista muiden saman lajin yksilöiden taholta. Se että muut ikään kuin hylkäävät tuon eläimen saa varmasti aikaan yksinäisyyden tunnetta, ja esimerkiksi valaat ovat normaalisti hyvin sosiaalisia eläimiä. Mutta jos parvi alkaa käyttäytyä yhtä yksilöä kohtaan aggressiivisesti sen poikkeavan ääntelyn tai ulkonäön takia, niin silloin saattaa edessä olla valas, joka ei aivan niin "ystävällinen" enää ole.

Sama koskee myös ihmistä. Jos kaikki palaute mitä hän saa on negatiivista. sekä kaikki yritykset lähestyä muita torjutaan tai ne päättyvät väkivaltaisesti, niin seurauksena on sitten varmasti henkilö, joka käyttäytyy hyvin epäsosiaalisesti muita kohtaan.  Se sitten voi aiheuttaa "vakavia sosiaalisia kohtaamisia" kaduilla. Eli kuten kaikki tiedämme, niin mallioppimisen kautta sitten myös ihminen oppii sen, onko väkivalta oikeutettua vai ei. Ja kuten varmaan kaikki tietävät, niin esimerkiksi Rudolf Höss oli vankilassa kokenut pahoinpitelyä sekä väkivaltaa, ja sitten hän siirsi nuo oppimansa tavat suoraan Auschwitziin, missä hän sitten kuvitteli tekevänsä oikein, kun hän sitten teki tekoja, joita voi pitää mailman kammottavimpina rikoksina.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/hurjat-kuvat-kalastaja-hammastyi-mulkosilmaista-morko-haukea-ei-sita-uskaltanut-syoda/6362202