Äiti ja tytär lähes saman ikäisiä: eli alkio pakastettiin 24 vuotta aikaisemmin

Kimmo Huosionmaa

Tänään on tehty sitten historiaa, kun 24 vuotta sitten pakastettu alkio on tullut maailmaan. Tuo vauva on täysin terve, joten tämä pakastus sitten varmasti saa aikaan mieltä kiehtovia ajatuksia siitä, mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Kaikkein erikoisimmissa ajatuksissa voidaan ajatella, että tuollainen ihmisalkio olisi jaettu sen ollessa vielä solu-asteella. Ja toinen noista alkioista olisi laitettu syväjäädytykseen, jolloin voidaan ajatella tilannetta, missä äiti ikään kuin synnyttäisi itsensä.


Tuolloin tiedemiehet siirtäisivät toisen sikiön tämän kaksoissisaren kohtuun, jolloin luodaan sellainen tilanne, mitä kutsutaan itsensä synnyttämiseksi. Tällaisia asioita kaikki maailman filosofit joskus miettivät, joten ehkä tällainen kokeilu on joskus jopa tehty. Tällöin voitaisiin ajatella tilannetta, että joku tiedemies haluaisi tutkia sitä, millainen suhde tällöin voisi kehittyä äidin ja lapsen välille, jos he olisivat sama henkilö, joka on syntynyt sikiön jakamisen seurauksena joskus kauan sitten.


Kun puhutaan hedelmöityshoidoista sekä muista vastaavista asioista, niin kukapa tietää oikeasti, mitä noilla klinikoilla tehdään. Eli tällä tarkoitan että montako kertaa tuollainen sikiö on oikeasti jaettu, varsinkin jos kyseessä olisi ehkä joidenkin huippuluokan tiedemiesten jälkeläinen. Ja millä tuollaista asiaa sitten edes voisi valvoa, koska vaikka poliisi sitten ottaisi sormenjäljet noista henkilöistä, niin missään nimessä ei asialle tuolloin enää voisi tehdä mitään. Tuolloin tietenkin voidaan ajatella esimerkiksi sellaisia Thaimaassa olevia poliklinikoita, joissa mies saa sukupuolenvaihto-leikkauksen tunnin kuluessa, joten varmasti myös sikiön kloonaaminen voisi onnistua. Ja tästä sitten saisi varmasti aikaan sellaisen SciFi-elokuvan, missä joku tiede-setä kloonaisi itsensä.

https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/aiti-ja-alkio-liki-samanikaisia-24-vuotta-sailytyksessa-olleesta-alkiosta-syntyi-terve-tyttovauva/6703214#gs.70BgaFY

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

Miksi esimerkiksi perusteettomaan mediassa tapahtuvaan syyttelyyn ei olla puututtu?

Tämä juuri on avoimen median esiin tuoma ongelma, eli ihmisiä voidaan nimittää rikollisiksi miten huvittaa. Ja tuollainen toiminta kyllä sitten on varmasti kunnianloukkaus sekä oikeudessa rangaistavaa, mutta miksi siitä keskustellaan vasta nyt. Toisin kuin monissa tämän aiheisissa kirjoituksissa on tullut ilmi, niin kuitenkin tällaista virheellistä tietoa on jaettu myös niin sanotuissa valtamedioissa. Eli esimerkiksi ihmisten taustoja on vääristelty sekä oikeudenkäyntejä on uutisoitu yksipuolisesti ihan normaaleissa lehdissä, ja samoin myös juttujen oikaisut ovat olleet todella ikävää luettavaa.


Itse hiukan ihmettelen, että sellaisiin asioihin, kuin perusteettomat vihjailut henkilön rikollisesta menneisyydestä ei olla koskaan ehditty puuttua julkisessa sanassa. Perusteettomat väitteet toisen ihmisen rikollisesta menneisyydestä voivat tuhota hänen elämänsä täysin, ja varsinkin jos se tehdään luotettavana pidetyn tahon toimesta, niin silloin voi vahinko olla erittäin suuri.


Nimittäin usein pelkästään se että ihminen on joutunut oikeuteen on riittänyt valtavien otsikoiden tekemiseen, joissa "moninkertainen rikollinen" on tehnyt sitä sun tätä". Ja sitten kun tuo oikeudenkäynti on vesittynyt esimerkiksi todisteiden puutteeseen, niin oikaisu on tehty hyvin pieneksi palstaksi jonnekin lehden sisäsivuille, ja samalla on vielä ikään kuin vihjailtu siihen, millaisia "suhteita tällä toimittajalla nyt sitten oikeastaan onkaan". Monissa tuollaisissa lehtijutuissa sitten on myös käytetty sanaa "liikemies" ikään kuin jonain halventavana terminä, millä on viitattu suhteisiin järjestäytyneeseen rikollisuuteen.


Myös noiden rikosjuttujen tekeminen on ollut vähän erikoista, kun niihin on kirjoitettu kuuden kuukauden vankeustuomion sijasta 180 vuorokauden vankeustuomio, eikä myöskään monesti olla edes kerrottu, mistä rikoksesta tuo tuomio on tullut, eli on vain väitetty, että henkilöllä on takanaan "useita rikoksia". Kun puhutaan siitä, että joku sosiaalisessa mediassa sitten väittää ihmistä pedofiiliksi, niin se ei ole ollenkaan niin vahingollista, kuin jos tämä tapahtuisi niin sanotussa "luotettavassa mediassa". Siinä sitten varmasti joku voisi tällaista vaikka uskoakin. Kun puhutaan tiedon jakamisesta sekä viranomaistoiminnasta, niin osittain väärinkäsitysten välttämiseksi sekä ihmisten maineen pelastamiseksi on poliiseilla sekä syyttäjillä kielto olla kommentoimatta mitään rikostapausta, jotta syyttömät eivät joudu kärsimään.


Mutta samalla tietenkin varmistetaan se, että esimerkiksi huumekauppiaat eivät saa noiden lausuntojen kautta varoitusta tulevista ratsioista, tai tietoa siitä että he ovat epäilyksen kohteena. Kaikkein ikävintä näissä erilaisissa ihmisten taustoja koskevissa väittämissä sekä väärien tietojen levittämisessä on se, että niiden takia joku opettaja tai muu aivan rehellinen ihminen on saattanut joutua vaihtamaan koulua tai jopa kotipaikkaa. Kun ihminen joutuu syytteeseen rikoksesta, niin silloin viranomaisilla on velvollisuus todistaa tuo teko, kuten tuomioistuinten toimintaa säätelevässä lainsäädännössä määrätään.


Syyttäjillä on aina toteennäyttövelvollisuus, joten sen takia ennen tuomiota ei ole järkevää jutella asioista esimerkiksi oluttuopin ääressä.   Myös se että jonkun työntekijän on pienellä paikkakunnalla väitetty varastelleen työpaikaltaan, on joskus aiheuttanut sen, että työnantaja on joutunut sitten ottamaan tilalle epäpätevän henkilön, joka ei sitten osannut tehdä tuota työtä. Tuolloin on saattanut olla kyseessä sellainen pakottaminen, missä yrittäjälle on suoraan käyty kertomassa, että hän ei saa esimerkiksi urakoita, jos joku tietty henkilö on hänen palkkalistoillaan. Se sitten varmaan on jonkun mielestä ollut todella upeaa, kun toinen on heitetty ehkä ensimmäisestä työpaikastaan pihalle.


Ja sitten joissakin tapauksissa on vastaan tullut sellainen tilanne, missä ammattikouluissa on alettu väittää, että siellä opiskelevilla pitää olla valmiiksi alakohtaista työkokemusta, ja sitten on toinen hädissään mennyt esimerkiksi eroamaan koulusta. Tuolloin on tietenkin senottu, että "mene opolta kysymään", kun tuollainen "herra tai neiti" kaikkitietävä on päättänyt olla oikeutettu yksityisopetukseen tuossa koulussa. Eli tällaiset henkilöt onnistuvat monesti pilaamaan paljon asioita toisten elämästä. Ja itse kyllä ihmettelen sitä, että sellaisiin väitteisiin, että esimerkiksi "ammattikouluun" valittujen joukossa on ollut virheitä, ei jostain syystä puututa. Jos henkilö saa sitten tiedon hyväksymisestä postiluukusta, niin silloin tietenkin asia on selvä.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/pedofiileiksi-ihmisia-facebook-sivuilla-vaittanyt-mies-tuomittiin-ehdolliseen/6510812

Mitä jos ihmisen elämän koko mediasisältö sekä kaikki hänen hankkimansa tieto koostuu näennäis-mediasta?

Näennäis- tai propaganda-mediaa voidaan pitää sinällään erittäin haitallisena, jos sen sisältö esitetään totena, ja tuo julkaisu kohdennetaan esimerkiksi ala-aste-ikäisiin lapsiin, joiden medialukutaito on vielä kehittymätöntä. Jos esimerkiksi rasistinen tai muuten ihmisvihaan yllyttävä henkilö esiintyy esimerkiksi professorina, ja julkaisee nimenomaan nuorille suunnattua propagandistista materiaalia, niin tällaisella materiaalilla voi olla katastrofaaliset seuraukset noiden nuorten myöhempiä elämänvaiheita ajatellen. Ja mikäli tuo propaganda-materiaali muodostaa ihmisen koko lukemiston sekä muun mediaympäristön, niin että hänellä ei muuta tietoa edes ole, niin silloin hän varmasti alkaa uskoa tuohon elämäntapaan tai aatteeseen niin, että se tunkee läpi koko hänen ajatusmaailmansa.

Tämän takia esimerkiksi lastenkoteja sekä lasten harrasteryhmiä olisi erittäin tarpeellista valvoa, koska siellä voi tapahtua sellaista, mitä kukaan ei halua tapahtuvan. Noissa ryhmissä voi esimerkiksi ohjaaja sanoa, että “sovitaanko että tästä “professorin” käynnistä ei kotona puhuta?”. Ja sitten tuo henkilö marssii sisään alkaen suoltaa suoraa natsipropagandaa, viittaillen joihinkin esimerkiksi muka UCLA:ssa tehtyihin  “tutkimuksiin”, eli omiin itse tekemiinsä teksteihin, joissa lähteenä on käytetty esimerkiksi “Mein Kampfia”.

Tuollainen toiminta sitten saattaa aiheuttaa korjaamattomia vaurioita ihmisen psyykelle, eli jos puhutaan siitä, että ihmistä aletaan nuoresta pitäen kouluttaa tottelemaan sokeasti johtajiaan, niin silloin tilanne voi muuttua hyvin ikäväksi, kuten viimeaikaiset terrori-iskut ovat osoittaneet. Nuo itsemurha-iskujen tekijät ovat käyneet niin sanotun “koraanikoulun”, mikä on oikeastaan Lähi-idän malli tuosta legendaarisesta “werewolf” eli ihmissusi-koulutuksesta. Tuossa koulutuksessa ihmiselle opetetaan jo lapsesta pitäen, että hänen tehtävänsä on palvella johtajaa, joka yleensä perustelee valtansa sillä, että se on hänelle annettu jonkin ylemmän olennon toimesta. Tällaisella tekniikalla esimerkiksi Iranin johtaja Ajatollah Khomeini esitti lapsille, että he pääsevät paratiisiin, jos toimivat miinan tallaajina tuossa Irakin ja Iranin välisessä sodassa 1980-luvun alussa.

Vaikka Saddam Hussein ei ehkä tuosta naapurimaastaan  muuten kovin paljoa pitänyt, niin tuollainen fanatismi sitten tietenkin teki häneen suuren vaikutuksen. Terroristit ovat loistavia välineitä esimerkiksi juuri Saddamin kaltaisten ihmisten käsissä. Hän saattoi teettää noilla henkilöillä poliittisia murhia, jotka sitten perusteltiin kenttätoiminta-ryhmälle esimerkiksi sillä, että noiden jihadistien kohde olisi jotenkin loukannut islamia. Ja kun nämä henkilöt sitten tekivät iskun yhteydessä itsemurhan, niin asia oli sillä selvä. Kukaan ei voisi heitä yhdistää mihinkään valtion johtajaan, joka käytti noita ihmisiä surutta hyväkseen. Syy siihen miksi nuo islamistit ovat niin fanaattisia johtuu siitä, että heillä ei ole mitään muuta kirjaa kuin koraani, ja sitä kautta heille opetetaan, että ainoa oikea tapa elää on vääräuskoisten surmaaminen “pyhässä sodassa”.  Joskus olen myös miettinyt sellaista mahdollisuutta, että joku aivan yksityinen yhtiö alkaisi tuottaa näitä palveluita.

Eli varmasti esimerkiksi Etelä-Amerikan huumeparoneilla olisi käyttöä tällaisella joukolla, joka iskun jälkeen sitten surmaa itsensä, jotta ikäviä todistajia ei jää jäljelle, koska kukaan islamisti ei varmaan esimerkiksi Mafiaa samaista mihinkään uskonnolliseen aatteeseen. Tai toisaalta voidaanhan luodinkestävien liivien pehmusteisiin piilottaa räjähteitä, sekä radiolaukaisin ja kun isku on tehty, niin silloin nuo rynnäkkökiväärimiehet sitten räjäytetään palasiksi, jotta he eivät voisi kertoa mitään työnantajaansa vahingoittavaa tietoa viranomaisille.  Näet aivan kuten muutkin diktaattorit, niin Saddam Hussein rakensi valtansa pelon sekä sokean tottelevaisuutensa varaan. Hänen kemialliset aseensa olivat vain pelote, jolla hallitaan kokonaisia kaupunkeja. Nuo aseet oli jaettu kahteen ryhmään, eli ensin ovat tietenkin “Bulk”-kemikaalit, joista tunnetuimmat ovat syanidi, kloori sekä fosgeeni, joista viimeinen on erittäin voimakas solumyrkky, joka tuhoaa ihmisen keuhkot muutamassa tunnissa.

Toinen ryhmä noita aseita olivat hermokaasut kuten tabuuni, sariini sekä somaani ja myös ehkä VX. Hermokaasu läpäisee kumista suojapukua, joten NBC-taistelu-asun käyttö hermokaasu-hyökkäyksessä on kuitenkin turhaa, ja parhaan suojan tuota asetta vastaan antaa atropiini-niminen kemikaali, jota ruiskutetaan verisuoniin, kun kemiallista hyökkäystä aletaan suorittaa.  Kemiallisen sodankäynnin ihmeisiin kuuluu se,että hermokaasuja vastaan voidaan ihminen ikään kuin rokottaa. Eli ennen iskua otettu atropiini-pistos sitten estää tuon hermomyrkyn vaikutuksen, joten tietenkin hermokaasuja voidaan käyttää niin, että kun vihollisen asemia kohti hyökätään, niin hyökkäävien joukkojen eteen ammutaan hermokaasu-kranaatteja, joilla ei oikeastaan ole minkäänlaista räjähdysvaikutusta. “Bulk”-kemikaalit poikkeavat hermokaasuista siten, että niiden vaikutus kohdistuu lähinnä normaaleihin soluihin, joiden tuho aiheuttaa sitten kuoleman, ja esimerkiksi Fosgeenia on melko helppo valmistaa sulkemalla olkia ilmatiiviiseen astiaan, mihin tuota kemikaalia sitten valmistuu.

Toisin kuin hermokaasun niin “bulk”-kemikaalien kohdalla kaasunaamari eli aktiivihiilisuodatin antaa yhdessä suojapuvun kanssa hyvän suojan tuota kemikaalia vastaan, mutta noiden suojainten käyttö on hyvin epämukavaa, koska ne ovat erittäin kuumia ja niissä on mahdoton tehdä tarpeita. Vaikka hermokaasu on hyvin pahamaineista ainetta, niin toki esimerkiksi syanidi-yhdisteet vaikuttavat erittäin nopeasti ja tehokkaasti. Eikä myöskään fosgeenimyrkytykseltä suojauduta millään atropiinilla. Kemiallisten aseiden valmistaminen sekä käyttö on kiellettyä kansainvälisissä sopimuksissa, joiden mukaan näiden välineiden käyttö on sotarikos. Kuitenkin esimerkiksi hermokaasujen valmistuksessa ei mitään kovin ihmeellisiä aineita tai laitoksia tarvita. Riittää että teurasjätettä laitetaan ilmatiiviisiin astioihin yhdessä mullan kanssa, ja sitten tuo bakteeri alkaa kehittää botuliinia, mikä on maailman voimakkain hermomyrkky.

Kun botuliinia aletaan lämmittää 72 asteeseen ja siihen kaadetaan fosforia, niin syntyy organofosfaattia nimeltään VX, joka on huoneen lämpötilassa väritön neste. Nuo hermomyrkyt ovat sikäli kiehtovia, että pienikin pisara noita kammottavia kemikaaleja veressä aiheuttaa kuoleman muutamassa sekunnissa, ja tietenkin myös botuliinia voidaan sinällään käyttää aseena. Eli silloin tuota kemikaalia sekoitetaan esimerkiksi happoon tai solumyrkkyyn ja ampua esimerkiksi värikuula-aseella kohteeseen. Kun tuo primääri-myrkky tekee kohteen ihoon reiän, niin sitten LD-50 tasoinen hermomyrkky pääsee verenkiertoon. Tai sitten henkilön käsi peitetään haponkestävällä  kalvolla, joka estää hermomyrkyn pääsemisen salamurhaajan elimistöön, ja sitten hän vain yksinkertaisesti kättelee uhrinsa.

Kun puhutaan fanatismista, niin tietenkin terroristeille tuo aineon vähän kaksijakoinen väline, koska he haluavat tekemilleen iskuille näyttävyyttä. Mutta samalla tietenkin nämä tahot haluavat herättää pelkoa, mutta kun puhutaan näistä Lähi-Idän terroristeista, niin heillä tietenkin pitää olla tukijoita, joiden täytyy saada sitten myös omille toiveilleen vastiketta. Samoin noiden tukijoiden pitää kyetä hallitsemaan näitä jihadisteja, jotka usein ennen iskua majailevat jossain vuoristossa olevilla leireillä, ennen kuin he siirtyvät kohde-alueelleen eli Eurooppaan.

Ja tietenkin noiden järjestöjen koulutus-leireihin pitää voida suunnata kaasu-iskuja, koska jos joku kenraali jää noiden ihmisten tukemisesta kiinni, niin hän varmasti joutuisi hirteen. Joten kaikki koulutuksessa käytettävät aseet ja välineet on merkitty varastetuiksi, ja niiden sarjanumerot on poistettu, jotta mikään ei voisi yhdistää tukijoita noihin väkivalta-järjestöihin. Eli kuten tästä voitte päätellä, niin mikään valtio ei suorastaan ole suoraan yhteydessä terroristeihin, vaan nuo järjestöt sopivat koulutuskeskusten perustamisesta jonkun kenraalin tai hänen edustajiensa kanssa. Ja jos nuo leirit sitten havaitaan satelliittien avulla, niin tietenkään kukaan valtio ei tästä halua jäädä kiinni, joten silloin tietenkin tuollainen kaasuisku kannattaa tehdä, koska silloin ei paikalle jää mitään ikäviä todistajia.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

http://naennaismediatayttaapaan.webnode.fi

Suomalaisen korruption ongelma on se, että sen olemassaoloa ei uskalleta myöntää ( Humoristisesti ajatellen voidaan kysyä, että Onko Jari Aarnio Illuminatin vakooja?)

Suomalainen korruptio on sikäli ongelmallinen tutkimuskohde, että sitä koskevaa tietoa on jotenkin vaikeaa saada. Samoin se tekee tuosta tutkimuksesta ongelmallista, että korruptiota ei edes aina myönnetä olevan olemassakaan. Surullinen esimerkki tästä on viime-aikoina mediassa paljon esillä ollut “tapaus Aarnio”, missä poliisi tai tarkemmin sanottuna esimiesasemassa ollut huumepoliisi käytti asemaansa väärin, ja sai siitä sitten tuomion. Kuitenkin median asenne tuota miestä kohtaan oli sellainen, että kaikki se mitä hänen puolustuksensa sanoi ikään kuin vapauttaisi tuon poliisin, ja tässä sitten varmaan joku "uutisvuodon" esiintyjistä keksisi kysyä, "onko Jari Aarnio Illuminatin vakooja", mistä sitten seuraa varmasti naurunremakka

Samoin lehdistön asenne esimerkiksi muitakin virkasuhteensa aikana virheitä virantoimituksessa tai yksityiselämässään tehneitä henkilöitä kohtaan on ollut jotenkin ihmeellinen. Nuo asiat liittyvät usein alkoholin käyttöön virkasuhteessa, eli juopumukseen ja virkamiehelle epäsopivaan käytökseen, ja tällä sitten viittaan tähän “some-majurin” tapaukseen, missä korostettiin sitä, että puolustusvoimien mielestä ensimmäinen rattijuopumus ei ole syy työsuhteen päättämiseen, mikä tietenkin hiukan pisti silmään. Se miten tuo laitos kohtelee tuota henkilöä tietenkin on puolustusvoimien sekä oikeuslaitoksen asia, mutta tietenkin tällainen asia vaikuttaa varmasti tuon upseerin uraan, ja itse kyllä muistelen, että tuossa laitoksessa on äärimmäisen nuiva asenne pienintäkin rikosta kohtaan. Kuitenkin pääosa maamme korruptio-jutuista on varmasti noussut esiin juuri sosiaalisen median ansiosta.

Kun muistellaan esimerkiksi kuuluisaa “Noppa-juttua”, niin silloin kaukaisina aikoina, jolloin tiedonvälitys oli täysin lehtien päätoimittajien käsissä, niin silloin noita juttuja käsiteltiin oikeudessa suljetuin ovin. Nykyään on avoimuus tehnyt myös korruption tutkinnasta erittäin helppoa, koska tutkijan ei tarvitse enää käydä tarjoamassa juttujaan lehteen, vaan hän voi sitten julkaista omia tekstejään ilmaisilla julkaisualustoilla. Tutkimusten julkaiseminen on tietenkin tutkijan oman turvallisuuden kannalta hyvin järkevä asia, koska jos esimerkiksi tutkiva toimittaja kirjoittaa mafiaa koskevia artikkeleita, niin silloin tietenkin mafia voi hänet haluta vaientaa.

Silloin tietenkin poliisin pitää ottaa nuo artikkelit huomioon, jos tuo toimittaja sattuu liukastumaan suihkussa tai syöksymään johonkin rotkoon, kun hän on palannut jostain juttujen keräys-matkalta. Tai ehkä kuitenkaan kukaan poliisi ei halua sitä, että korruptiota tutkinut toimittaja sattuu kuolemaan hänen putkaansa, kun hänet on kadulta noukittu juovuksissa parempaan talteen. Vaikka tuo henkilö ei olisi alkoholia nauttinut ollenkaan, niin häneen tietenkin on voitu injektioneulan avulla pistää viinaa, jotta hänet voidaan noukkia sitten kadulta.

Tässä tulee sitten mieleen sellainen asia, että monesti korruptiota tutkiva henkilö on saanut päälleen ikäviä vihjauksia, kuten sellaisia missä hänen Internetissä käyttämiään salasanoja on levitelty ympäriinsä, ja samalla tuon henkilön sukulaisia on ikään kuin lahjottu asettumaan panttivangeiksi. Mutta kun puhutaan siitä, mikä sitten voi vaikuttaa korruptioon on sellainen asia, että tästä hyvin ongelmallisesta tavasta ryhdytään puhumaan avoimesti. Se että sukulaisten suosimisesta eli nepotismista ja muista vastaavista hyvin ikävistä asioista pitää kyetä keskustelemaan avoimesti. Jos tuomari päättää käsitellä korruptio-juttuja suljetuin ovin, niin se varmasti aiheuttaa vain hallaa kaikille osapuolille, koska silloin tietenkin huhut sekä salaliittoteoriat lähtevät liikkeelle, joten sen takia korruptiota pitää tietenkin käsitellä avoimesti, koska silloin tulee tapausta tarkasteltua kaikilta suunnilta. Se että julkisuudessa leikitään toisen olevan vain joku humpuukia jakeleva pelle ei varmasti sitten käy yksiin sen kanssa, että hänestä tehdään kanteluita puolustusvoimien komentajalle.

Kuitenkin saattaa olla niin, että komisario Aarnio on vain uhri, jolle on ehdotettu sitten esimerkiksi oikeutta yrittäjyyden sekä poliisityön yhdistämiseen.Kyseinen asia tarkoittaa sitä, että valtion virassa oleva henkilö on pyytänyt lupaa toimia vapaa-ajallaan konsulttina. Ja ehkä tuo komisario sitten on nuo hakemukset kirjoittanut oikein, mutta sitten esimies ei ole vastannut “kyllä” tuohon pyyntöön, ja saattaa olla niin, että he ovat Aarniolle sanoneet antavansa luvan tuohon konsulttiyritykseen, mutta sitten on tullut mieleen se, että tuo komisario olisi loistava uhrilammas.  Näet aina välillä tulee eteen sellainen asia, mitä kutsutaan poliittisessa kielenkäytössä ryhtiliikkeen nimellä, ja se tarkoittaa sitä, että korruptiota harjoittavat virastot sitten antavat lehdistölle jonkun uhrin, jonka päälle kaikki paha laitetaan. Tuolloin joku alempi poliisi tai upseeri sitten pidätetään suuren mediakohun saattelemana, ja sitten seuraa uutis-välähdyksiä, joilla sitten osoitetaan, että laitokset kykenevät itse hoitamaan korruptiota koskevat ongelmansa.  

Avoimuus tietenkin tekee varmasti pahaa niiden mielestä, jotka ovat tottuuneet hyssyttelyyn sekä asioiden painamiseen villaisella. Mutta toisaalta se että esimerkiksi Aarnio nostettiin median toimesta ikään kuin esimerkiksi siitä, miten poliisimies saa tehdä mitä häntä sattuu huvittamaan, ja samalla ikään kuin muita ihmisiä vähäteltiin, niin silloin tietenkin voidaan puhua siitä, että media on tuolloin osallistunut jutun peittämisen yritykseen, mikä tunnetaan rikoslaissa nimikkeenä “rikostutkinnan vaikeuttaminen” tai “tutkinnan estäminen”. Tuo on muuten vakava rikos, mikä vaatii aina poliisitutkintaa. Samoin mediassa on esitetty sellaisia käsityksiä, että esimerkiksi tutkijoita saa komentaa poliisipäälliköiden toimesta muihin tehtäviin. Tuollainen toiminta kuitenkin on rikollista, koska se tarkoittaa rikostutkinnan estämistä.

https://sites.google.com/view/suomenilluminati/etusivu

Miksi kirjailijan työhön pitää puuttua kustannustoimittajan toimesta, ja mikä noissa kirjoituksissa sitten häntä muka häiritsee?

Mikä on kustannustoimittajan tai muun luovan kirjoitusnäytteen ohjaajan rooli kirjoittamisessa? Tässä en puhu vain kustannustoimittajista enkä kenestäkään tietystä henkilöstä, vaan myös opinnäytetöiden tarkastajista, joille mikään ei koskaan kelpaa. Eli kirjoitus ei ole suunnattu mitään tiettyä tahoa vastaan, vaan sen tarkoitus on tarkastella kirjoitelmien hyväksyntää yleisesti. Kirjaa voidaan verrata opinnäytetyöhön sikäli, että sen pitää täyttää tietyt kriteerit, ja kuitenkin välillä saan ihmetellä sitä, miten noita töitä ylipäätään hyväksytään? Miksi esimerkiksi jonkun henkilön opinnäytetyön tarkastaja tai ohjaaja vaihdetaan kesken työn?

Yksi kriteereistä on se, että kirja pitää tehdä aina itse. Eli mitään plagiointia sekä kopiointia ei siinä prosessissa sallita. Jokainen meistä on varmaan ajatellut että kirjan sisällön tekee kirjailija ja siksi tarkastelen tässä kirjan kautta myös opinnäytetyön tekemistä. Aina välillä on ollut sellainen tilanne, että tuo henkilö ikään kuin puuttuu hyvin pikkutarkasti romaanin sisältöön. Jos ajatellaan sitä, miksi hän tuota tekee, niin silloin tulee mieleen se, että romaanissa joku kohtaus on jonkun kustantamon työntekijän kannalta jotenkin kiusallinen. Mutta miksi hän ei sanoisi suoraan sitä, että sisältö on loukkaavaa? Jos kirjailijan työhön puututaan, niin tietenkin tuo puuttuminen pitää voida perustella.

Eli onko kyseessä sitten yritys jotenkin saada romaani pilattua? Ja  miksi kirjoittaminen on tuolloin tehty ikään kuin vaikeaksi? Mikäli tuo toimittaja haluaa jotaina sisältöä kirjaan, niin hänen olisi aloitettava sillä että antaa täsmällisiä ohjeita tuon sisällön suhteen. Kun puhutaan sensuurista, mitä taideteoksen sisältöön puuttuminen on, niin se kielii siitä, että taiteilijan työssä on jotain asioita, mitkä ovat sensuroijalle jotenkin kiusallisia. Kustannustoimittaja varmaan on se, joka työn hyväksyy. Mutta kuitenkin hänenkin tapauksessaan kyse on yhden ihmisen mielipiteestä.

Hänen pitäisi kyllä hiukan perustella sitä, miksi hän antaa ikään kuin kirjoittajalle käskyjä siitä, mitä tuohon romaaniin laitetaan ja mitä siitä jätetään pois. Kuitenkin toimittaja on henkilö, jonka pitäisi tehdä työtä tuon kirjailijan kanssa vähän samalla tavoin kuin esimerkiksi opinnäytetyön valvoja tekee työtä opiskelijan kanssa. Mikään ei ole typerämpää tai turhauttavampaa kuin kirjoittaa sivukaupalla turhaa tekstiä. Siinä sitten alkaa jo kirjan tekijäkin turhautua kun jotain asiaa sahataan edestakaisin. Samoin summittaiset ohjeet, kuten se, että jotain osaa tuotoksessa on liikaa. Tai sitten sitä on seuraavaksi liian vähän. Tuo asia varmaan hitsaa sitten jossain vaiheessa tuon ohjattavan hermoon, ja herättää sellaisen kysymyksen, että miksi se asia on niin tärkeä, että siitä vain jatkuvasti nipotetaan.

Siinä menee sitten myös työmotivaatio nollaan, jos jatkuvasti joku puuttuu tuotoksen sisältöön. Jos puhutaan salaliitosta, niin aiheuttaako tuolloin joku kirjassa oleva asia sitten sellaista, että esimerkiksi kustannustoimittaja kokee sen jotenkin henkilökohtaisena muistona jostain kaukaa lapsuudesta? Salaliitto tarkoittaa tässä kirjoituksessa sellaista asiaa, minkä toinen ihminen haluaa unohtaa. Mutta toisaalta sitten pitää muistaa sellainen asia, että me kaikki muutkin ihmiset kohtaamme joskus asioita, mitä emme halua katsoa. Eikä tuollainen asia sitten katoa, kun laittaa silmät kiinni. Kiusallinen asia voi olla vaikka kapakka, jonka edessä tuli pari- kolme kaveria vastaan, ja ilmoitti tuolle henkilölle, että hänelle tuli sitten tyttö- tai poikaystävän kanssa avioero, kun siinä sitten oli uusi kosija tullut kaupunkiin.

Tuolloin saattaa joskus käydä niin, että kun tuollainen pahaa aavistamaton nörttipoika sitten menee tyttöystäväänsä tapaamaan, niin silloin vastaan onkin tullut muutama kaupungin tyylikkäimmistä karatemestareista, ja siten on tuo onneton saanut nähdä tähtiä. Tuollainen asia varmasti sitten ottaa päähän, ja saa aikaan antipatioita joitakin paikkoja kohtaan. Mutta elämä vain jatkuu, ja joskus tuo pahoinpitelyn uhri saattaa tulla töihin kyseiseen kapakkaan, ja tietenkin tuohon paikkaan liittyy tuolloin kiusallisia muistoja. Nuo seurustelun aikaiset pakkoerot usein ovat erittäin nöyryyttäviä, ja siksi voin sanoa, että kyllä varmasti alkaa adrenaliini virrata verisuonissa, kun henkilö sitten parikymmentä vuotta myöhemmin kävelee tuohon ravintolaan sisään hakemaan työtä.

Jos tuossa kirjoituksessa käsitellään esimerkiksi jengejä, niin jos kustannustoimittaja on ollut jengin jäsen ja osallistunut rikolliseen toimintaan tai ollut pahoinpitelyn uhri, niin hän saattaa tuolloin asennoitua kirjoittelemaan jotenkin henkilökohtaisesti tai vihamielisesti. Mutta kuitenkin tuolloinkin pitää voida keskustella asiasta artistin kanssa, ja sitä kautta lähestyä tuota ongelmaa. Kuten olen sanonut monesti, niin me kaikki olemme ihmisiä, ja teemme virheitä. Kuitenkin taiteilijoiden kanssa toimittaessa pitää muistaa se, että he ovat individualisteja, joiden näkemyksiä nyt vain pitää voida kuunnella, vaikka se välillä on niin kamalan vaikeaa. Itsensä paneminen peliin on tietenkin nykyaikaisessa työelämässä erittäin tärkeä asia, ja samoin työntekijän pitää muistaa kunnioittaa pomoaan.

Mutta kirjoittamisessa sekä taiteen tekemisessä yleensä on kysymys siitä, että siinä tekee ihminen työtä, ja kirjailijaa ei voida korvata millään koneella tai toisella kirjailijalla, vaikka hän olisi kuinka oikukas hyvänsä. Kuitenkin joissakin tapauksissa lienee tarkoitus ollut vain päteä jollekin nuorelle kirjailijan uralle aikovalle henkilölle, tai sitten aiheuttaa hänelle sellaisia pettymyksiä, että hän ei koskaan ryhdy kirjoittamaan yhtään mitään. Syy tähän voi olla esimerkiksi kateus tai yritys saada tuo henkilö masentumaan, ja vaikenemaan jostain asiasta, mistä kukaan ei halua puhua.

Joten silloin pitää kysyä suoraan, että onko tuon henkilön ihmissuhteissa jotain, minkä takia hänet halutaan ikään kuin painaa unholaan? Jos kyseessä on vaikka esimerkiksi laitoksessa ollut henkilö, niin onko kyseessä sellainen tapaus, missä hänen päiväkirjaansa on julkaistu ilman lupaa, koska autenttinen tarina myy hyvin. Tuolloin on saattanut käydä niin, että henkilö on esiintynyt vaikka psykiatriselle potilaalle terapeuttina, ja sitä kautta kähveltänyt hänen kirjoituksiaan, jotka sitten on tietenkin esittänyt autenttisena päiväkirjana, joka sitten on julkaistu ilman potilaan lupaa, ja sen jälkeen tuo henkilö on vain laittanut rahat taskuunsa. Tuolloin varmasti tulee mieleen sellainen asia, että ehkä hän haluaa salata tekonsa, jotta kukaan ei saisi tietää tuota tekoa.  Tässä sitten en puhu mistään erityisestä asiasta, vaan ylipäätään toimittajien harjoittamasta sensuurista.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Armeijassa pienikin häiriö on erittäin näkyvä asia, ja siksi kaikkeen häiriköintiin suhtaudutaan siellä erittäin jyrkästi

"Perhosefekti" on tilanne, missä häiriö lähtee etenemään järjestelmää pitkin, ja tuo teoria on sellainen, että jos joku perhonen lyö siipiään Amazonasin viidakoissa saa aikaan sen, että Meksikolahdelle syntyy taifuuni. Tuo ilmiö ei maassa ole kovin voimakas, koska maan pinta saa aikaan häiriöitä, joiden takia tuo pyörre sitten sulautuu muuhun aineeseen, mutta jos planeetta olisi nesteen peittämä, niin silloin tuo pyörre voisi jatkua ikuisesti. Jos perhonen lyö siipiään tarkalleen päiväntasaajan kohdalla, niin silloin voi syntyä kaksoistaifuuni. Perhosefektin pelkoa voidaan pitää syynä siihen, miksi asevoimissa tapahtuvia poikkeamia kohtaan ollaan äärettömän ankaria.

Se että joku siirtyy reservistä siviilipalvelukseen, on tietenkin erittäin ikävää ainakin niiden mielestä, joiden työnä on maanpuolustuksen parissa, ja tietenkin puolustusvoimien kantahenkilökuntaa pelottaa se, että mitä jos sitä työpaikkaa ei sitten olekaan. Se että muutama mies ikään kuin lipeää ”muodosta” saattaa aiheuttaa ilmiön, missä yhä suurempi osa miehistä ikään kuin valitsee sitten sivarin. Tuota toimintaa voidaan verrata hiekkalaariin, josta yksi hiekanjyvä lähtee liikkeelle, ja sitten se vetää muutkin jyvät mukaansa.

Asevoimat ovat valtavan kurinalainen laitos, jonka toiminta perustuu pitkälle vietyyn johdettuun toimintaan, joten jos joku niiden parissa työskentelevä lähtee ikään kuin pois rivistä, niin tuo teko näkyy kaikkialla. Armeijan toiminta perustuu siihen, että kaikki järjestelmän osaset toimivat samalla tavalla, ja jos joku siellä ryhtyy pelleilemään, niin hän sitten saattaa vetäistä muita mukaansa, ja jos tuo häiriö on tarpeeksi suuri, niin koko järjestelmä saattaa sitten tempautua mukaan tuollaiseen toimintaan. Se tietenkään ei silloin palvele maanpuolustusta, vaan jotain aivan muuta.

Tämän vuoksi puolustusvoimat sekä asevoimat kautta maailman ovat huolissaan siitä, että miehiä ei enää niiden palvelukseen halua jostain syystä värväytyä. Toisin sanoen asevoimien ongelma on siinä, että kaikki haluavat olla kenraaleja, ja sitä ”jämäkkää peruskersanttia” ei enää ole ikään kuin saatavilla. Ja sitten tietenkin tässä siirtymisessä reservistä sivariin näkyy sama ilmiö, eli kun natsoja ei ole tullut odotettuun tahtiin, niin sitten tuntee mies halua siirtyä rauhaa puolustamaan. Kuitenkaan itse en näet termin ”reserviläiskarkuri” käyttöä tai muita vastaavia ilmauksia mitenkään sellaisena asiana, että niitä pitäisi sitten ruveta keskusteluissa viljelemään. Haluan sanoa muutamia asioita maamme lainsäädännöstä, joka mahdollistaa tämän toiminnan.

Eli nuo ihmiset toimivat täysin lain mukaan, vaikka tietenkin heidän motivaationsa lähteä siviilipalvelukseen ei ehkä ole täysin sama, kuin mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Mutta sitten siihen, miten noista ihmisistä tai tästä valinnasta puhutaan, niin toki voidaan käyttää myös muita termejä, kuin verrata tätä toimintaa asiaan, mikä saattoi tuoda toisessa maailmansodassa taistelevalle miehelle armottoman pikaoikeuden tuomion, ja tuolloin kohtalona oli ammuttaminen, tai niin ainakin meille on kerrottu. Toisin sanoen lain kannalta tämä teko siirtyä sivariin ei ole karkuruutta, koska nyt ei ole kriisiaika. Ja myöskään ketään ei saa lähteä uhkailemaan millään pikaoikeuden tai kenttäoikeuden tuomiolla, koska tuota oikeusistuinta ei ole maassamme tällä hetkellä olemassakaan. Eikä varmaan ole mitenkään mieltä ylentävää lukea lehdestä, kun joku ”sinkomies88” lähettää internetiin epämääräisiä viestejä siitä, kun joku siviilipalvelukseen siirtyvä henkilö ”viedään saunan taakse”.

Viranomaiset joutuvat ottamaan tällaiset tekstit vakavasti, ja sama koskee sitten esimerkiksi sellaisia tapauksia, missä puhutaan siitä, että maamme alueella hyökättäisiin esimerkiksi Venäjän tai USA:n edustajia vastaan, koska tuollainen toiminta on sitten täysin vastuutonta. On paljon ihmisiä, joiden päässä liikkuu paljon asioita, joita ei normaalisti oteta puheeksi, ja arvatkaa mitä he sitten ajattelevat, jos joku reserviläisenä esiintyvä höyrypää kirjoittelee nettiin, että jotain limusiinia pitäisi vähän ampua singolla. Nuo ihmiset saattavat sitten saada päähänsä ampua vaikka kertasingolla jotain ajoneuvoa, joka on tullut valtiovieraita vastaan, ja vyöryttää syyn noiden ajattelemattomien reserviläisten niskaan. Eli kyseessä voisi olla vaikka islamistiryhmä, jonka jäseniä majailee maassamme, ja nuo ihmiset eivät kaihda mitään keinoja asiansa ajamiseen.

Tuollainen teko varmasti saa aikaan sen, että maamme asemaa aletaan arvioida uudelleen, ja sama koskee tietenkin myös yksityishenkilöitä. Eli jos joku sitten kauhean kiihkeästi kirjoittaa netissä, että joku reserviläinen, joka ”petti joukon” pitäisi lopettaa, niin silloin joku rikollinen sitten saattaa huomata nuo viestit, ja sitten hän käy vaikka ampumassa tuon onnettoman. Ja arvatkaa mitä poliisi sitten tekee, tai kenen ovelle tulee tuollainen rikospoliisin koalitio. Tämä on se syy, miksi tiettyä kielenkäyttöä ei saa sallia tai käyttää netissä. Ja kun keskustellaan esimerkiksi vihakirjoittajien kertaamisesta, niin varmasti henkilö, joka julkisesti kertoo suunnittelevansa sinkoiskua Venäjän suulähetystöön, niin uskon että tuollainen henkilö ei välttämättä ole mitenkään sellainen mies tai nainen, jonka haluaisimme asetta kantavan.


http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/reservista-siviilipalvelukseen-siirtyminen-yleistyy-reservikarkuriksi-haukkuminen-ei-vie-keskustelua-mihinkaan/6285260


kirjabloggaus.blogspot.fi

Teknisestä etänäöstä sekä sähkön ostamisesta ulkomailta ja siitä mitä energiantuotannosta pitäisi ehkä kirjoittaa

Salmisaaren voimala Helsingissä

Tämä kirjoitus liittyy edelliseen tekstiin, ja erityisesti sellaiseen ilmiöön, mitä kutsutaan “etänäöksi”. Olen tästä varmaan joskus ennenkin kirjoittanut, mutta ei pieni kertaus pahaa tee. Jos olette joskus kuulleet sanat “tekninen etänäkö” (technical remote viewing”) niin silloin ihmiset yleensä ajattelevat, että kirjoittaja on ikään kuin tullut hulluksi. Mutta kuitenkin esimerkiksi kaappaamalla ihmisten kännyköiden tai tietokoneiden AV-laitteet hallintaan voidaan saada toista ihmistä tarkkailuta melko tarkasti. Mutta tekninen etänäkö tietenkin liittyy informaatio-operaatioihin, joissa noiden teknisten välineiden lisäksi käytetään esimerkiksi vääristeltyä tietoa, joka saattaa olla esimerkiksi “ulkoministeriöstä vuodettu” paperi, mikä kertoo että joitakin poliitikkoja epäillään mafia-yhteyksistä. Tuo paperi voi vaikka perustua muka ulkomaisten poliisien tekemiin äänityksiin, jotka on tehty jonkun hotellin huoneessa.

https://www.psitech.net/

Tuolloin sitten katsotaan, että alkaako joku ihminen sitten säntäilemään ympäriinsä, tai tuleeko lehtiin tällaisesta toiminnasta kertovia uutisia, ja mikä noiden uutisten sävy sitten on. Eli ollaanko niissä ikään kuin voitonriemuisia, tai lähteekö toimittaja suoraan puolustamaan rikollista toimintaa. Vai aletaanko välittömästi sitten puuhata lakia, joka esimerkiksi kieltää viranomaisten kuvaamisen työtehtävissä, mikä tietenkin sitten estää mukavasti viranomaisten tekemien väärinkäytösten paljastamisen. Tai ainakaan kukaan ei silloin voisi levittää valokuvia vaikka väärin pysäköidystä poliisiautosta, ja jos esimerkiksi rikostutkintaa koskevan materiaalin julkistaminen olisi aina kiellettyä, niin silloin tietenkin myöskään Internetissä ei saisi julkistaa videoita, missä henkilöt esimerkiksi tappelevat.

Kun puhutaan virallisen median asenteesta esimerkiksi poliitikkojen sekä erityisesti USA:n presidentin mediaa koskeviin kannanottoihin, niin silloin tietenkin voidaan huomauttaa, että tuollaisilla asioilla saattaa olla muutakin tarkoitusta, kuin vain rajoittaa tiettyjen virkamiesten yhteydenpitoa mediaan tai sosiaalisen median kirjoitteluun. Ensinnäkin sitä voidaan käyttää hyväksi silloin, kun muualla halutaan rajoittaa virkamiesten kirjoittelua, tai sitten toinen motiivi voisi olla halu suojella omia virkamiehiä, joilla on taipumus piiloutua “vaitiolovelvollisuuden” taakse. Se miksi tuollainen määräys sitten on annettu, että esimerkiksi energiaministeriön työntekijät eivät saa enää pitää yhteyttä kansalaisjärjestöihin saattaa johtua siitä, että heidän tapansa jakaa tietoa on ollut hieman yksipuolista, ja siinä on saatettu suojella joitakin henkilöitä.

Miten esimerkiksi meidän suloisessa Suomessamme on totuttu mediaa kohtelemaan on se, että tarkoin valittujen toimittajien kautta käydään asiat läpi, ja jos sitten ei joku asia miellyttänyt, niin seurauksena on ollut tuon onnettoman virkamiehen mestaaminen julkisesti. Median käyttö esimerkiksi viranomaistiedotuksessa on ollut melkolailla virallisen lehdistön monopolin varassa. Ja se tietenkin on aiheuttanut sellaisia ilmiöitä, että joku lehtitalo ikään kuin hankkii yksinoikeuden johonkin lehdistötiedotteeseen. Ja tuo tietenkin sotii julkisin varoin maksettujen virkamiesten toiminnan periaatteita vastaan, ja mahdollistaa kavereiden suosimisen, kun esimerkiksi tiettyjä asioita julkistetaan. Kun puhutaan siitä, millainen julkaisuvelvollisuus virkamiehillä on, niin heidän tehtävänsä on informoida valtion johtoa siitä, jos joku asia ei palvele valtion etua.

Samoin heidän olisi vastattava kaikkiin heidän toimialaansa koskeviin kyselyihin, ja jaettava tietoa myös niistä asioista, jotka eivät ole heidän esimiehilleen mieleisiä. Kun keskustellaan esimerkiksi energiaratkaisuista, niin silloin usein tähän melko vaikeaan ratkaisuun ikään kuin liitetään asioita, jotka eivät ole suoraan energian tuotantoon liittyviä kuten työllisyys sekä muutamat muut asiat, jotka saattavat vaikuttaa todella hyviltä joidenkin poliitikkojen vaalikampanjoissa. Ja esimerkiksi Alaskassa tehtävää öljynporausta on markkinoitu myös työpaikoilla sekä maanteiden rakentamisella. Samoin Suomessa ollaan vastustettu muita kuin hallituksen virallisen kannan mukaisia malleja sillä, että kaasuvoimalat muka sitten ovat jotenkin rumia, ja ainoa mahdollinen vaihtoehto on ydinvoimalan rakentaminen.

Ja tietenkin tuulivoima on ollut se “ainoa oikea” tapa tuottaa vihreää energiaa. Noita tuulivoimaloita on sitten roiskittu ympäriinsä tekemättä mitään tuulimittauksia, jotta tämä “vihreä energia” on saatu näyttämään jotenkin sellaiselta asialta, mitä ei edes kannata lähteä kehittämään. Ja tietenkään mitään halkoja tai turvetta ei maassamme edes voida kuvitella poltettavan, eli nämä energianlähteet eivät sitten ole sellaisia, mitä voidaan ajatella ajettavan minkään voimalaitoksen liukuhihnalle. Samoin jokainen joki on luonnonnähtävyys, joka kuhisee lohia, joten missään nimessä ei vesivoimaa saa rakentaa. Mutta kun puhutaan perusvoimaa koskevista ratkaisuista, niin silloin tietenkin olisi hyvä, että nämä voimalat sijaitsevat Suomessa.

Se että ostamme sähköä Venäjältä ei tarkoita sitä, että tuota tuontisähköä tuotetaan silloin yhtään puhtaammin tai turvallisemissa voimaloissa, kuin mitä tuon maan omaa sähköä tuotetaan, ja sen takia olisi hyvä, että me suomalaiset voisimme valvoa näiden laitosten turvallisuutta, ja kätevimmin se käy sijoittamalla nuo voimalaitokset maamme alueelle. Oikein tehty ydinvoimala on turvallinen, jos se sijoitetaan maan sisään, missä tuo laitos on turvassa terrori-iskuilta, ja siinä käytetään uusinta turvatekniikkaa. Jos siirrämme sähkön tuotantoa ulkomaille, niin silloin ongelmana on se, että nuo toimitukset voivat vähentyä rajusti, jos joku asia ei noita sähköntoimittajia miellytä. Ja muutenkin se että me siirrämme energian tuotantoa ulkomaille, ei tarkoita sitä, että sähköä ei tarvitse tuottaa. Se tuotanto tapahtuu sitten vain ulkomailla. Tuo sitten aiheuttaa sen, että toinen valtio voi kiristää maatamme sähköntuotannon avulla, eli jos maamme politiikka ei sähkön tuottajaa miellytä, niin silloin se voi katkaista sähkön toimitukset maahamme.

Uusi uljas maailma (Brave New World,1932) on yhtä vaikuttava kokemus kuin Orwellin " Vuonna 1984"

”Uusi uljas maailma” (Brave New World, 1932)  on Aldois Huxleyn dystopiakuvaus, missä ihmisen asema määräytyy ennen syntymää. Tuossa kirjassa ihmiset jaetaan alfa, beeta, gamma, delta ja epsilon, luokkiin. Tuossa vähän ennen Toista Maailmansotaa kirjoitetussa romaanissa ihmiset syntyvät ikään kuin tehtaissa, ja vain ”alfoilla” on oikeus ajatella. Tuossa yhteiskunnassa jokainen yksilö syntyy koeputkihedelmöityksen kautta, ja alimpana  tietenkin ovat ”gammat”, jotka valmistetaan kloonaamalla. Kirja kuvaa yhteiskuntaa, jota hallitaan huumeiden avulla, ja jossa kaikki kulttuuri sekä individualismi on latistettu ikään kuin johonkin muottiin, ja noiden ihmisten ainoa ajanviete on seksi.

Tuo alin yhteiskuntaluokka on muille yhteskuntaluokille kuin ihmiskarjaa, jonka ainoa tehtävä on palvella ylempiä yhteiskuntaluokkia. Kirjan kuvailemassa maailmassa raskaaksi tuleminen on äärimmäisen nöyryyttävää, ja kaikki ihmiset syntyvät koeputkilapsina, eli heidän tulevaisuutensa määrätään jo ennen syntymää.  Kun ihminen valitaan  tuon kirjan esittämän mallin mukaan”alfaksi”, niin silloin hänen opettamisensa alkaa jo tuossa koeputkessa eli keinotekoisessa kohdussa niin, että alkion kehittyvää hermostoa stimuloidaan sähköimpulsseilla. Tuota menetelmää kutsutaan ”aivokuoristimulaatioksi”, kuten olen kirjoittanut. Se perustuu muunnetun EEG- tai sähköshokkilaitteen käyttöön ihmisen aivojen sähköisten toimintojen modifioimiseen, eli tuolloin ihmisen aivoihin voidaan ajaa tietoa tietokoneen avulla. "Beeta" olisi tuolloin ihan sama, mutta hänen opettamiseensa ei käytettäisi EEG:tä vaan se tapahtuisi  konventionaalisilla menetelmillä.

Kuten varmaan tiedämme, niin toki tuossa kirjassa on sellainen loistava yhteiskuntatieteelinen ajattelutapa, että olisi todella hienoa, jos paikkamme yhteiskunassa määräytyisi ennen syntymää, mikäli ihminen vain sattuisi olemaan ”alfa”. Mutta jos ihminen sattuisi kuulumaan tuohon viimeksi mainittuun väestöryhmän eli epsiloneihin, olisi hän varmasti todella onneton. Kirja oli aikoinaan varmasti saanut vaikutteita 1930-luvun Euroopan sosiaalisesta sekä yhteiskunnallisesta kehityksestä, joka tuolloin johti sitten militarismiin sekä totalitaristiseen yhteiskuntaan, ja sitä kautta myös Toiseen Maailmansotaan.

Toki Ensimmäinen Maailmansota oli varmasti näyttänyt eräille  ihmisille sen tien, mitä totalitarismi sai aikaan,eli tuloksena oli valtava ruumiskasa, johon miljoonat nuoret miehet päätyivät. Mutta vajaa kymmenen vuoden kuluttua edessä oli vielä pahempaa, koska silloin sota kohdistui myös siviileihin täysipainoisesti. Samalla tuo teos on ikään kuin satiiri siitä, mitä saamme nähdä välillä ympärillämme.

Kun keskustellaan ihmisen asemasta yhteiskunnassa, niin tietenkin on olemassa sellaisia näkemyksiä, joissa esitetään sitä, että ”yläluokan” ihmiset ikään kuin olisivat ylivoimaisesti parempia kaikessa, ja siksi heitä pitäisi suosia esimerkiksi koulujen valintakokeissa. Tuossa reaaliyhteiskunnassa esitetyssä mallissa nuo yläluokan ihmiset eivät suoraan saisi esimerkiksi korkeakoulupaikkoja, jotka oikeuttaisivat heitä suoraan ylempiin virkoihin, vaan nuo virat suojataan sillä, että korkeakouluista tulisi maksullisia,ja tietenkin maksuista pitäisi tulla niin korkeat, että normaali työläinen ei noita maksuja koskaan pystyisi maksamaan. Jos tuollainen EEG-käsittely olisi tehty yliopistoon pyrkivälle, niin hänellä olisi tietenkin silloin etulyöntiasema muihin pyrkijöihin nähden. Eli todellisessa elämässä alfa ei aina kertoisi sitä, että hän on alfa. Mutta tämä on vain pohdintaa ei sen enempää.

Sillä tavoin tietenkin taattaisiin se, että yhteiskunnalliseksi johtajaksi itseään kutsuvat ihmiset saavat sitten ympäröidä itseään henkilöillä, jotka sanovat vain sitä, mitä he itse sanovat. Kaikki varmaan sitten pitäsivät tilanteista, joissa ihminen ennen syntymäänsä päästetään jo tehtaan johtajaksi, tai ainakin tuollainen ihminen itse tuosta asemastaan pitäisi. Kun ajatellaan tuota kirjaa, niin siinä sitten tietenkin sivutaan sellaista käsitettä, jota kutsutaan ”puhtaan linjan opiksi”.

Eli nuo ”epsilon”-yksilöt edustaisivat tietenkin äärimmäisen puhdasta perinnällisyyslinjaa, jolloin tietenkin voisi käydä niin, että mikäli nuo yksilöt tekevät lapsia, niin heistä tulee vahvoja ”alfoja”, jos he saavat EEG-käsittelyä ennen syntymäänsä. Idean tuohon kirjaan on varmasti antanut Brittiläinen luokkayhteiskunta, sekä sen asevoiman silloinen tapa valita upseereiksi ns. ”yläluokan” brittejä, joiden käytös alaisiaan kohtaan ei varmasti aina ollut kovin sulavaa. Tuon kirjan perusteella on tehty joukko elokuvia, joissa käsitellään kloonaamisen etiikkaa sekä sellaista kauhukuvaa, kuin että me ihmiset jossain vaiheessa sitten alamme tuottaa klooneja, jotta saisimme itsellemme varaosia, ja tietenkin tällainen ajatus olisi varmasti tuomittavaa.

Mutta tähän ollaan jossain määrin oltu menossa, kun puhutaan ihmisalkioden tuottamisesta kantasolututkimusta varten. Tuollainen alkio voidaan helposti istuttaa naisn kohtuun, ja sitten tuo nainen saisi lapsen kuten muutkin hedelmöityshoitoja saaneet naiset. Syy miksi tästä sitten kirjoitin on se, että kaikki naiset eivät täytä noita keinohedelmöitykselle asetettuja ehtoja, mutta nämä haluavat silti lapsia. Silloin joku saattaa varastaa tuollaisen alkion laboratoriosta, ja tehdä tällaisen sikiön siirto-operaation salaa ilman valvontaa. Kun puhutaan ihmisalkioiden tuottamisesta kloonaamalla, eli jakamalla blastulavaiheessa olevia soluryhmiä, niin silloin voidaan luoda ihmisiä samalla tavoin kuin tuossa ”Uudessa uljaassa maailmassa”.

Ja mm. takavuosien TV-sarjassa ”Salaiset kansiot” käsitellään mahdollisuutta siihen, että esimerkiksi jonkun maan asevoimat alkavat kloonata itselleen sotilaita, jotka kasvatetaan erillään muista ihmisistä. Tällöin heillä voisi olla oma keinotekoinen uskontonsa, ja koska noilla kloonisotilailla ei olisi mitään sosiaalisia kontakteja muuta kuin toisiinsa, niin he eivät käsrsisi tunnonvaivoista suorittaessaan heille määrättyjä tehtäviä, ja tuon valtion johto voisi opettaa heille, että ”valtio on jumala, jota noiden ihmisten pitää palvoa.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Historiankirjoitus palvelee aina jotain ihmisryhmää, ja siksi käsitykset historiallisista tapahtumista muuttuvat ajan myötä ehkä hyvinkin radikaalisti

Maamme historioitsijat arvioisivat monia asioita eri tavalla nyt kun silloin aikoinaan. Koskaan ei kuitenkaan historiankirjoitus ole täysin valmista, ja kuten tiedämme niin historia on sellainen asia, jota kirjoitetaan siten, kuin valtaapitävät sitä haluavat kirjoittaa. Kun mietitään sitä, että esimerkiksi tämä käsiote "Suomi" on 1800-luvulla merkinnyt aivan eri asiaa kuin nykyään, ja maamme kansa oikeastaan yhdistyi vasta Toisen Maailmansodan aikana tajuamaan sen, mikä merkitys omalla maallamme sekä itsenäisyydellämme on kansallemme.

Kuitenkin esimerkiksi punakapinasta, sisällisodasta tai veljessodasta sekä vapaussodasta on alettu vasta nykyään puhua kuten siitä tulisi puhua. Se mitä nimeä noista vuosien 1917-1918 traagisist tapahtumista on käytetty riippuu siitä keneltä tuota nimeä kysytään. Itse sanoisin kyseessä ollen sisällissota, joka on hyvin osuva nimitys kansamme traagisimmalle sekä traumaattisimmat tapahtumat  sisältävälle vaiheelle, jolloin ikään kuin veli nousi veljeään vastaan, kuten joku pappi on asian ilmaissut. Eli ennen noista vuoden 1917-tapahtumista on keskusteltu lähinnä "valkoisen totuuden" kautta. Tuolla tarkoitan sitä, että noiden tapahtumien traumat olivat hyvin syvällä molempien puolten edustajien mielessä, ja jos punaiset eli kommunistit tai sosialistit tekivät murhia, niin sitä teki myös valkoisten eli toisin sanoen voittajien puoli joka jakoi vähintään yksipuolista oikeutta silloin 1918, kun taistelut maassamme olivat päättyneet.

Syy miksi valkoinen puoli halusi salata teloituksia oli se, että monilla noista ampujista oli sitten vaikeuksia perustella toimintaansa omalle perheelleen, ja jo silloin epäiltiin sitä, että noiden ampujien joukossa oli henkilöitä, jotka olivat surmanneet velkojiaan tai muuten peitelleet rikollista toimintaansa. Eikä punaisten puolella olleet asiat sen paremmin, eli sielläkin oli sellaisia miehiä ja naisia, jotka olivat lähinnä teloittaneet "valkoisiksi" nimettyjä henkilöitä, eivätkä he sitten olleet päivääkään tehneet mitään esimerkiksi Tampereen valtauksen hyväksi ainakaan rintamalla, vaan lähinnä toimineet politrukkeina jaellen kuolemantuomioita omilleen. Kun puhutaan esimerkiksi sidosryhmistä, niin juuri kotiväki on se kaikkein tärkein ryhmä jokaiselle ihmiselle. Ja en usko että mikään aseettomien ihmisten ampuminen ei olisi ollut ainakaan kaikista henkilöistä hyväksyttävää toimintaa. Kuitenkin kun puhutaan tuosta "valkoisesta oikeudesta", niin silloin tietenkin voidaan miettiä sitä, että mikä kiire noiden kuolemantuomioiden täytäntöönpanossa sitten oli.

Eli kun puhutaan noista "valkoisen terrorin" vuosista, niin tietenkin noita tapauksia voidaan tutkia sarjana yksittäisiä veritekoja, joita tapahtui paljon tuolloin vuosina 1918 ja -19. Itse olen joskus miettinyt sitä, kuinka julma ihminen voi toista kohtaan olla, ja ehkä tuolloin oli tehty sellaista, että punapäällikkö oli "ilmiantanut" joitakin muita henkilöitä menemään puolestaan teloitettaviksi, ja siten selvinnyt rangaistuksetta. Eli esimerkiksi hevosmies on saattanut saada mennä taloituskomppanian eteen tuollaisen punaisen teloittajan puolesta, koska tämä on ollut niin "hyvä poika" vangitsijoidensa silmissä. Toisin sanoen uskoisin, että noita erittäin vakavia rikoksia tehneitä henkilöitä sitten oli "kääntynyt" valkoisten puolelle, ja ehkä heitä sitten oli lahjottu esimerkiksi rakennusten työnjohtotehtävillä, ja siksi noita punaisia ei ollenkaan haluttu päästää töihin. Kaikki me tiedämme, että rikolliset varmasti käyttivät tuolloin tilaisuutta hyväkseen, ja kahmivat omaisuutta minkä ehtivät, ja varmasti noilla punapäälliköillä oli suuri tarve sitten osoitella tovereitaan vankien joukosta, jotta he eivät sitten joutuisi itse riviin seisomaan.

Tuolloin saattoi käydä niin, että kun itse joutui aseen piippua katsomaan, niin itku tuli, ja sitten tietenkin tuollainen valkoinen päällikkö eli "keskuksen mies" saattoi tarjota kyseiselle henkilölle mahdollisuutta vaihtaa paikkaa jonkun toisen kanssa, jotta ei sitten hänen tarvitse lähteä maan päältä ennenaikaisesti. Vuonna 1918 oli noiden tuomioistuinten työskentelyssä puutteita ainakin tutkimuksellisuuden sekä toteen näyttämisen osalta, ja ehkä siinä sitten pari valkoistakin sai laittaa punaiset nauhat hihaansa, ja marssia kiväärien eteen, jotta jonkun valkopäällikön puuhastelut sitten jäisivät selvittämättä. Eli varmasti myös valkoisten puolella oli henkilöitä, joiden toiminta esimerkiksi "punaisessa Helsingissä" ei kestäisi lähempää tarkastelua, eli he saattoivat näyttää punaisille vihamiehiään sekä esitellä tavallisia työmiehiä esimerkiksi jonain kartanonherroina, ja sitten siirtyä suoraan valkoisten riveihin. Kun puhutaan historiasta, niin sitä kirjoitetaan aina kuten valtaapitävät sitä haluavat kirjoitettavan. Siksi monia asioita aletaan arvioida toisin sitten kun kaikki asianosaiset ovat kuolleet.

Ja historiallisiin tapahtumiin liittyy se, että niistä pitää puhua kiihkottomasti sekä asiallisesti, ja antaa muidenkin puhua kuin vain sen puolen, mikä sattui eniten miellyttämään. Eli tuo vuoden 1917 sekä 1918 sisällissota varmasti oli joillekin ihmisille sellainen asia, mikä sai heidät ikään kuin pelaamaan omaan pussiinsa, ja koska tuolloin oli vallalla käsitys, että kaikki sotan osallistuneet henkilöt olivat aatteen miehiä tai naisia sai aikaan sen, että monia ihan oman edun tavoittelemiseksi tehtyä murhaa on vain kirjattu poliittisiksi teoiksi. Eli nuo murhat on voitu tehdä vain ryöstelyn peittämiseksi tai velkojien surmaamiseksi. Joten näissä teoissa ei sitten ole varmasti ollut kysymys siitä, että tekijä olisi mitenkään minkään aatteen tai maamme itsenäisyyden takia niitä lähtenyt tekemään.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/satavuotiaan-suomen-historia-ei-ole-viela-valmis-naita-asioita-historioitsijat-arvioisivat-uudelleen/6246778

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Sosiaalinen media on ihmisille ja yhteiskunnalle sekä siunaus että kirous

Sosiaalinen media on samanlaista massamediaa kuin kaikki muukin media, jota katsellaan jostain ruudulta, mutta sen välittämä tieto saatetaan kohdistaa vain hyvin pienelle väkijoukolle, ja esimerkiksi Facebookissa on mahdollisuus tehdä sivuja, joiden avulla voidaan tiedottaa erilaisista asioista kuten kauppojen poikkeus aukioloajoista sekä kotibileistä, ja tämä jälkimmäinen asia ei aina ole aivan sitä mitä vanhemmat toivoisivat. Noiden suljettujen ryhmien välityksellä voivat myös esimerkiksi huumeringin jäsenet pitää yhteyttä toisiinsa ilman että he saavat puhelinlaskuun merkintöjä, mutta samalla tavoin voivat esimerkiksi sosiaalivirkailijat sekä poliisit etsiä rikollisia näiden sosiaalisen median sovellusten avulla.

 Myös poliisien kenttätoimintaryhmät voivat huomaamattomasti kommunikoida keskenään sekä lähettää epäiltyjen kuvia sosiaalisen median avulla, ja tietenkin sinne kirjoitetusta tiedosta jää selvät todisteet, ja noita Facebook-sivuja voidaan käyttää myös "honey poteina", joissa viranomaiset houkuttelevat rikollisia paljastamaan aikeitaan etukäteen. Eli esimerkiksi asekauppiaiden kotisivut voivat olla oikeasti joidenkin viranomaisten ylläpitämiä, ja niiden kautta kaupattuihin aseisiin voidaan liittää GPS-paikantimia, joiden avulla aseiden ostajat saadaan sitten kiinni. Tai ainakin aseiden säilytyspaikka voidaan paljastaa, ja nuo aseet voidaan sitten käydä hakemassa pois, ja joskus sitten käy niin, että rikollinen on unohtanut laittaa hanskat käteen, kun hän on aseita käsitellyt. Ja jos henkilö käsittelee esimerkiksi huumekauppiaiden tai terroristien ostamia aseita ilman hanskoja, niin uskaltaako hän sitten sanoa sitä pomolleen. Noissa piireissä on näet tapana rangaista virheistä kuolemalla.

Mutta kun puhutaan sosiaalisen median aiheuttamista ongelmista, niin tietenkin on ymmärrettävää, että esimerkiksi puolustusvoimat haluaa rajoittaa tiedon jakamista esimerkiksi leireiltä, ja se ylipäätään on puolustusvoimien kanta kaikkeen muuhunkin toimintaa, eli ilman eri käskyä ei tuossa paikassa tehdä yhtään mitään. Syynä tuohon sosiaalisen median käyttökieltoon tuossa paikassa on se, että tuo laitos pelkää, että sen hallussa olevia aseita anastetaan. Kuitenkin sosiaalinen media on hyvä tapa hankkia tietoja esimerkiksi siitä, että onko jollain henkilöllä sitten mahdollisesti sellaisia mielipiteitä tai asenteita, että häntä ei voida ottaa palvelukseen. Eli jos hän esittää esimerkiksi kantahenkilökuntaan kohdistuvia uhkauksia Facebookissa tai osoittaa hällä-väliä asennetta yhteiskuntaa kohtaan julkaisemalla jotain "mummonpotkimisvideoita" , niin olisiko mahdollisesti niin, että hänet sitten ohjataan suoraan jonnekin muualle kuin puolustusvoimiin? Sosiaalinen media on asia, joka on tullut jäädäkseen, ja tietenkin oppitunnit ovat opiskelua varten.

 Mutta kuitenkin koulujen on huomioitava se, että nuoret käyttävät sosiaalista mediaa vapaa-aikaaa, joten siksi tuolla luokissa olisi opetettava heille kriittistä asennetta noihin tietoihin, joita kaverit toisilleen jakavat. Eli mediakriittisyys olisi opittava ihan oikeasti tuolla koulun penkillä, koska Facebookissa voidaan asioista väittää ihan mitä hyvänsä, ja siksi olisi parempi opetella katsomaan sosiaalista mediaa kriittisesti. Samoin sosiaalisen median voimalla voidaan sitten jäljittää henkilöitä, jotka levittävät esimerkiksi islamistista propagandaa tai keräävät "suojelurahaa". Samoin sosiaalisessa mediassa voidaan Sosiaalisen mediaan applikaatioita voidaan tehokkaasti hyödyntää myös tavallisessa elämässä. Eli esimerkiksi kielten opiskelua voidaan tukea Facebookin avulla, ja näin edistää esimerkiksi maahanmuuttajien integnoitumista yhteiskuntaan. Samoin sosiaalisen median käyttö sekä siellä julkaistut kirjoitukset kyllä paljastavat sen, millainen asenne tai ajatusmaailma ihmisellä oikeasti on.

Tällöin tietenkin myös esimerkiksi saattaa käydä niin, että joku älyköltä vaikuttava "hipsteri-tyyppi" saattaa paljastua täydelliseksi puupääksi, jolla ei yhtään omaa ajatusta sitten olekaan. Kun puhutaan sitten lopulta myös rasismista sekä ulkomaalaisiin kohdistuvasta vihasta, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että rasistillakin voi olla pitkät hiukset, ja hän voi käyttää pyöreitä silmälaseja, eli toki myös pitkätukat voivat kiusata muita. Mutta koulukiusaaminen varmasti näkyy myös sosiaalisessa mediassa, ja toisen seinälle kirjoitetut huomautukset tai väitteet siitä, että joku on esimerkiksi osallistunut jonkun ihmisen asunnon hajottamiseen voidaan kyllä sen avulla saattaa hänen vanhempiensa tietoon.

Tuolloin vanhemmat voivat sitten ottaa yhteyttä poliisiin, ja varmaan silloin voi kyllä alibikin löytyä, jos nuori on heidän kanssaan ollut vaikka 500 kilometrin päässä mökillä, ja tietenkin koulukiusaamiseen kuuluu sellainen asia, kuin että toista ihmistä mustamaalataan sekä häntä syyllistetään varkaudesta tai muista pikkurikoksista. Kyseinen syyttelijä on usein sellainen ison kaveriporukan "kuningas", joka itse saattaa syyllistyä pahoinpitelyihin tai huumekauppaan. Joten tuolloin kyllä sitten itseäni ihmetyttää, että onko noilla ihmisillä mitään suhteellisuudentajua siitä, kumpi on vakavampaa, varastaa jostain kaupasta vai potkia kaveri joukolla kadulla? Eli tietenkin näpistys on rikos, mutta kyllä tuollainen kaveripiiriin kanssa tapahtuva pahoinpitely on kuitenkin paljon vakavampi asia, kuin parin oluttölkin varastaminen, vaikka molemmat asiat tietenkin ovat rikoksia.

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Valtion on miettävä suhdettaan eläkeratkaisuihin sekä työttömyyteen, sekä siihen että ihmisiä eristetään yhteiskunnassa, jotta kansa ei radikalisoituisi

Kun puhutaan eläkkeistä sekä työttömyysturvasta, niin asia on niin, että globaalissa yhteiskunnassa vaikuttava muutos on aiheuttanut valtavan kustannusten lisääntymisen juuri eläke- ja työttömyysturva sektoreilla. Kun nykyisiä työttömyysturvaa koskevia ratkaisuja tehtiin silloin aikoinaan, niin kukaan ei esimerkiksi osannut ennakoida sitä, että automatiikka tulee joskus mullistamaan työelämän todella paljon, ja monia ennen niin hyvinä työllistäjinä pidettyjä aloja ei enää ehkä ole kohta olemassakaan. Digitaalinen media on esimerkiksi aiheuttanut sen, että sanomalehtiä myydään kohta lähinnä verkkojulkaisuina.

Tuolloin ei tarvita mitään painokoneita tai paperiteollisuutta, kun lehti lähtee myyntiin, ja tietenkin verkkojulkaisujen rahoitusmalli voi perustua esimerkiksi mainoksiin, joita sitten myydään uutisten joukkoon. Ja vaikka fyysistä painotuotetta joskus tarvitaan, niin tuolloin voi lehtijutun kirjoittaja itse tehdä julkaisun valmiiksi, eli asemoida itse valokuvat ja toteuttaa graafisen ulkoasun mieleisekseen, ja sitten lähettää tuon tuotteen suoraan painokoneille PDF:nä, jolloin ei enää tarvita painopinnan valmistajia tai muita välimiehiä, ja nykyiset tietokoneohjatut painokoneet tietenkin hoitavat tehtävänsä ilman ihmisiä, eli niitä käytettäessä ei enää tarvita muuta kuin se, että paperisäiliö on täytetty, ja kone sitten tekee työn tarkasti sekä tehokkaasti.

Tämä tekniikan kehittyminen on kuitenkin tuonut valtavan työttömien kirjapainotyöntekijöiden keskuuteen, mutta toisaalta pelkästään Internetissä julkaistava digitaalinen media säästää luontoa, koska tuolloin ei tarvita paperia eikä myöskään metsää kaataa tuon julkaisun tekemiseen. Samoin digitaalinen media ei aiheuta sellaista tarvetta, että lehtijuttuja tarvitsee mitenkään lyhentää tilanpuutteen takia. Eli koska tuo julkaisutila on rajaton, niin se mahdollistaa erittäin tyhjentävän sekä syväluotaavan journalismin, joka sallii useiden eri näkökulmien huomioon ottamisen, kun lehtijuttuja tehdään. Eli kirjoitettu media on tietenkin edelleen kiinnostava asia, koska sitä seurattaessa ei tarvita kuulokkeita tai mitään erityisen tehokkaita tietokoneita, joten tällöin eivät esimerkiksi kokoukset häiriinny tällaisen asian takia.


Näin ollen esimerkiksi jossain kokouksessa istuvat henkilöt voivat suoraan seurata kokousta, ja lukea vaikkapa sijoituskohteena olevan yrityksen tietoja netistä. Samoin se että voidaan julkaista kirjoituksia ilmaiseksi tekee mahdolliseksi sen, että myös valtiovalta voi myöntää tehneensä joskus historian aikana virheitä, ja ehkä aloittaa pohdiskelun, miten nuo historian virheet voidaan myöntää sekä miten niiden toistaminen voidaan estää. Eli tällä viittaan Virka-galleriassa olevaan näyttelyyn punavangeista, ja siitä miten maamme viranomaisten toiminta tuolloin 1918-1944 oli liian kovaa nimenomaan vasemmistolaisia kohtaan, ja se sitten kostautui myöhemmin esimerkiksi jatkosodan jälkeen 1940-luvun lopulla SKDL:n nousuna, ja tuo kova kohtelu sekä työnhaun vaikeuttaminen ajoi joitain ihmisiä niin ahtaalle, että he ajautuivat jopa Stalinin palvelukseen ja koska valkoiset sitten harjoittivat jatkuvaa eristämispolitiikkaa noita sosialisteja kohtaan, niin se aiheutti sen että tuo liike alkoi radikalisoitua sekä hakea tukea Neuvostoliitosta.

Tuo tietenkin oli maanpetos, mutta se ei välttämättä ollut täysin noiden ihmisten omaa syytä, vaikka niin on joskus esitetty, koska jatkuva sekä työnantajien että valtiollisen poliisin taholta tullut eristäminen ja painostus sitten vääjäämättä muutti heidän asenteensa yhteiskuntaan neuvostoliittoa myötäileväksi. Se tietenkin kärjisti ihmisten mielipiteitä, että esimerkiksi punaisten rintamamiesten lapset, jotka eivät olleet edes syntyneet vapaussodan tai sisällissodan aikaan joutuivat kärsimään asioista, joiden tapahtumahetkellä he eivät edes olleet syntyneet.

metsantarinoita.blogspot.fi

Kaikilla meillä on oikeus kirjoittaa mitä haluamme, ja jos ihminen uskaltaa kirjoittaa jostain asiasta, niin se saattaa muuttaa maailmaa

Kun kuuntelee ihmisten neuvoja siitä, mitä "saisi kirjoittaa" tai mitä taas pitää välttää kun kirjoittelee Internetiin, niin silloin suuri osa ohjeista pitää sisällään viittauksen siihen, että koskaan ei saa ketään ärsyttää tai mitenkään mustamaalata, tai sitten hän ärjäisee, menettää malttinsa sekä murjottaa lopun päivää. Tietenkin provosoiva kirjoittaminen voi joidenkin mielestä vaarantaa henkilön mahdollisuuden saada töitä tai muuta vastaavaa, mutta silloin kyllä haluaisin kysyä sellaisen asian, kuin että olisiko tuota työpaikkaa sitten oikeasti tullut eteen, mikäli henkilö ei olisi kirjoituksiaan tehnyt? Toisaalta jos noita kirjoituksia ei olisi kirjoitettu, niin olisiko toiminta jatkunut samanlaisena vuosien ajan, jolloin koko työyhteisö olisi voinut elää oikeassa helvetissä, missä kiusaaminen rehottaa, ja töistä ei tule yhtään mitään.

Maassamme tietenkin on sanan sekä kirjoittamisen ja muun ilmaisun vapaus, mikä tietenkin koskee jokaista suomessa oleskelevaa henkilöä, joten esimerkiksi juuri provosoiva kirjoittaminen ei tietenkään voi olla syy työpaikan irtisanomiseen, mikäli teksti ei esimerkiksi paljasta liike- tai muita salaisuuksia tai ole muuten johtoporrasta loukkaavaa. Kuitenkin heidän pitää ensin osoittaa todeksi se, että he eivät itse ole rikkoneet lakia. Pahimmassa tapauksessa koko yhtiön liiketoiminta perustuu rikokselle, kuten mafian ylläpitämissä peitefirmoissa tapahtuu.

Mutta muuten tuo sana "loukkaava" tarkoittaa sitä, että heidät mainitaan nimeltä tai sitten siten, että nuo henkilöt voidaan yhdistää heidän yhtiöönsä. Mutta kun puhutaan siitä, että joku johtaja pahoittaa mielensä, ja sanoo alaisen irti töistä. ei varmasti ole mitenkään hyväksyttävää, jos kirjoitelma koskee esimerkiksi tuon johtajan tapaa käyttäytyä alaisiaan kohtaan. Jos hän jatkuvasti taputtelee alaisiaan takapuolelle tai sitten muuten uhkailee heitä tai tekee jotain muuta lainvastaista, ja tuo teko voidaan todistaa, niin silloin tietenkin tuo kritiikki on aivan aiheellista, eikä siitä rangaistusta yleensä tule, kuin sille joka rikkoo lakia.

Jos joku sanoo että mafia tai gomorra kauppaa huumeita, niin noiden järjestöjen jsenet eivät voi tuota henkilöä oikeuteen haastaa, koska he harjoittavat rikollista liiketoimintaa. Kun puhutaan huumeiden laillistamisesta, niin tässä vähän aikaa sitten eräs järjestö esitti tuota asiaa YK:n pääsihteerille perustellen sitä sillä, että huumeet otetaan näin pois rikollisten käsistä, ja he käyttivät esimerkkinä amerikan sekä myös samalla suomen kieltolain kumoamista, joka vei alkoholin kauppoihin, ja ohjasi siitä saatavat verotulot valtion taskuun, ja vei Al Caponen kaltaisilta miehiltä loistavan tulonlähteen, jolla he sitten elelivät leveästi.

 Eli tuolla tavoin voidaan harjoittaa innovatiivista politiikkaa, joka ehkä olisi oikeastaan melko hyvä lähtökohta myös sosiaalipolitiikalle. Eli kun puhutaan huumeiden kriminalisoinnista, niin tuo asia on sellainen, että tuo kriminalisointi pitää kyseisen busineksen ammattirikollisten käsissä, ja samalla poissa valtion valvonnasta. Ennen tällaisia asioita kirjoittelevat henkilöt pidätettiin, ja heitä haukuttiin rikollisiksi, mutta nykyään myös kansanedustajat ovat puhuneet ainakin kannabiksen laillistamisesta. Ennen tuo henkilö olisi pidätetty, mutta nykyään puhaltavat uudet tuulet, ja täällä yhteiskunnassa saa puhua jo vähän myös sellaisista asioista, jotka ennen olivat vaikeita käsitellä, tai jotka olisivat tuoneet puhujalle vankeutta.

Samoin myös kovat huumeet voitaisiin osittain laillistaa, niin että ainakin ne jotka jo käyttävät kovia aineita voisivat hakea piikkinsä ja aineensa sellaisesta paikasta, jossa käyttöä voidaan valvoa, eli kyseessä olisi hollannin mallin mukainen paikka, missä narkomaani voisi ottaa annoksensa ilman että hän aiheuttaisi ongelmia kadulla. Samoin narkomaanien lasten kanssa olisi tehtävä sellaista sosiaalityötä, missä ehkäistään se, että heistä tulee itsestään heroinisteja. Tämä nyt on sitten sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, missä eivät yssyt pauku, ja ovet lennä kranaattien voimasta sisään. Luin muuten tästä asiasta Facebookista, jossa puhutaan tällaisista innovaatioista enemmänkin.

Savant on nerouden ja autismin kiehtovin sekä samalla myös pelottavin ja traagisin muoto

Savant on mieltä kiehtova ominaisuus, missä henkilö saattaa hallita todella kapean osa-alueen todella loistavasti. Tuollaiset ominaisuudet tietenkin kiehtovat ihmisiä, ja savant-autistit ovat erittäin erikoisia tapauksia, joista on tehty lukuisia elokuvia sekä kirjoitettu kirjoja. Ihmisistä on kiinnostavaa sekä samalla pelottavaa nähdä henkilö, joka osaa esimerkiksi piirtää valokuvan tarkkoja piirustuksia jostain paikasta pelkästään oman muistikuvansa mukaan, tai soittaa jonkun kappaleen pelkästään kerran kuultuaan sen vaikkapa nauhoitteelta. Samoin nuo savant-autistit saattavat olla sellaisia, että he osaavat vaikkapa kalenterin ulkoa tai he osaavat laskea esimerkiksi tulevia auringonpimennyksiä ilman apuvälineitä.

Nämä ominaisuudet ovat tietenkin erittäin näyttäviä osia tuosta arvoituksellisesta ilmiöstä nimeltään "Savant", missä henkilö saattaa olla esimerkiksi kävelevä laskukone, joka osaa ratkaista vaikeimmatkin matemaattiset kaavat, mutta samalla tuo henkilö ei osaa edes keittää perunoita. Mutta nuo hyvin näyttävät tapaukset kätkevät sisäänsä henkilöitä, jotka ovat todella vaativien erikoisalojen taitajia tai loistavia taktikoita. Nuo henkilöt saattavat olla esimerkiksi aitoja kansainvälisen politiikan erikoisasiantuntijoita tai taktiikan neroja, joiden kyky ottaa kontaktia esimerkiksi muihin ihmisiin on rajoittunut. Eli kuten tässä voidaan todeta, niin monien maailman huippuluokan taiteilijoiden, matemaatikkojen sekä muiden nerojen epäillään olevan jollain tavoin autistisia, eli kuuluisa "aspergerin syndrooma" on oikeastaan vain autismin yksi muodoista.

Tuo tila tarkoittaa sitä, että henkilöllä on ainoastaan vaikeuksia ottaa kontaktia muihin ihmisiin, ja muuten he saattavat olla oikeastaan neroja. Tuollaisen henkilön hoitoa sekä kuntoutusta suunniteltaessa pitää muistaa se, että tuo tila ei tarkoita sitä, että hän menee suoraan siivoamaan tämän priosessin jälkeen, kuten varmasti on joissakin tapauksissa ollut tarkoitus, kun puhutaan siitä, että tuollainen "savant" olisi vain autismin yhteydessä ilmenevä ominaisuus, niin se ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Näet myös normaaleilla vammaisilla on tuollainen ominaisuus, eli heillä voi olla käsittämättömän hyvä muisti tai he voivat luoda vaikeita, lähes fotorealistiseen tasoon yltäviä kuvia esimerkiksi kirjoituskoneella hakkaammalla pistenäppäintä.

Samoin hyvinkin vaikeasti vammaiset henkilöt voivat suoriutua heille annetuista tehtävistä meihin nähden erittäin nopeasti, jos kyseessä on vaikkapa palikoiden pistäminen koloihin. Joten itse olen joskus ajatellut sellaista asiaa, että onko joku elokuvaohjaaja joskus ajatellut, että autisti saattaa osata esimerkiksi luoda tekoälyohjelman tai jotain muuta mullistavaa. Mutta kun puhutaan esimerkiksi tuollaisen ominaisuuden puhkeamisesta onnettomuuden yhteydessä, niin kyseessä ei ole sinänsä mikään suuri ihme. Kun ihminen makaa yksin sairaalassa, niin hänellä on silloin aikaa ajatella asioita. Samoin tuolloin hän ikään kuin antaa itselleen luvan olla luova sekä lahjakas myös asioissa, mitkä eivät suoraan liity hänen omaan työhönsä.

Eli toki hän on ollut musikaalinen tai taiteellinen jo ennen onnettomuutta, mutta kuitenkin vasta tuo asia on saanut hänet harrastamaan musiikkia. Tuossa tapauksessa onnettomuus on  nostanut piilevän kyvyn esiin. Tosin sanoen henkilö ei ehkä ole tajunnut edes olevansa musikaalisesti tai taiteellisesti lahjakas, mutta sitten kun hänelle tarjotaan kynää, niin se ikään kuin laukaisee tuon kyvyn, joka on saattanut unohtua lapsuuden jälkeen. Eli mentyään kouluun ja kasvettuaan aikuiseksi henkilö on saattanut unohtaa sen riemun, mikä kuvan tai tekstin tuottaminen hänessä on herättänyt joskus kauan sitten. Se tietenkin aiheuttaa kiinnostuksen kasvamista tähän hyvin erikoiseen sekä tavallaan myös traagiseen oireyhtymään, missä henkilö voi olla luova sekä lahjakas, mutta kuitenkaan hän ei kykene normaaliin kontaktiin tavallisten ihmisten kanssa. Ja tuo asia tienkin pitää aina muistaa, että noilla ihmisillä on tunteet, joita he eivät vain kykene ilmaisemaan. Siksi heitä voi joku asia loukata erittäin pahasti, vaikka he eivät sitä pysty näyttämään ulospäin.

Alla pari asiaa käsittelevää filmiä
https://www.youtube.com/watch?v=a8YXZTlwTAU

https://www.youtube.com/watch?v=mzDBFCvIvk4

Retoriikan eli puhetaidon ja kirjoitustaidon merkitys kirjoittamisessa sekä muussa viestinnässä

Retoriikka eli ymmärrettävän puheen tuottaminen voidaan nykyään muuttaa ymmärrettävän viestinnän tuottamiseksi. Eli viestinnässä on nykyään tärkeässä osassa myös tekstin tuottaminen, ja multimediaa voidaan käsitellä myös puhtaasti puheviestinnän kannalta. Eli multimediassa on noudatettava samoja sääntöjä kuin puheviestinnässä yleensä, mutta esimerkiksi puheen mukana kuljetettava teksti voi auttaa ihmistä käsittämään asian sisällön paremmin, varsinkin jos esiintyjällä on vaikkapa ääntämisongelmia.

Eli multimedia on vain filmiä, jossa henkilö esiintyy. Toisin sanoen mikään ei erota multimediaesiintymistä siitä, kun henkilö menee yleisön eteen pitämään esittämään runoja, pitämään poliittista puhetta, luentoa tai esitelmää. Ja ainakin melkein kaikki työhakemukset tehdään edelleen kirjoittamalla, joten retoriikka-sanaa voidaan käyttää myös tekstin tuottamisesta, vaikka se on aluksi merkinnyt vain puhetaitoa tai oppia menestyksekkäästä puhumisesta (Wikipedia:retoriikka)

Ymmärrettävän puheen tai tekstin tuottamisen ongelma on siinä, että jos toinen vain luulee ymmärtävänsä asioita, niin silloin hän saattaa jopa estää tehtävän suorittamisen. Esimerkiksi ICT-alalla on paljon ihmisiä, jotka puhuvat "tageista", "bugeista" sekä "spammeista" ilman että kukaan tajuaa noista sanoista yhtään mitään. Ja jos esimerkiksi esimies ei ymmärrä mitä alainen puhuu, niin silloin tietenkin olisi hyvä kysyä, mitä tuo mahdollinen sivistyssana oikeastaan tarkoittaa, jotta kaikki sitten käsittävät miten tehtävä pitää hoitaa.

Kuitenkin on tilanteita, missä henkilö saattaa pitkillä lauseilla sekä lyriikalla pyrkiä miellyttämään vastapuolta sekä tekemään itsestään luotettavamman tuntuista. Jos hyvä lyyrikko hakee työtä, niin tietenkin hän osaa tehdä haastattelijaan loistavan vaikutuksen yksinkertaisesti luettelemalla kasan puolitotuuksia, kuten vastaamalla työkokemukseen liittyviin kysymyksiin esimerkiksi niin, että "kyllä olen siivonnut".

Toki me kaikki joskus olemme siivonneet, joten vastaus ei varmaan täysi valhe ole. Mutta se onko henkilö ollut jossain yhtiössä siivoamassa saattaa olla hiukan eri asia kuin kodin siivoaminen. Kuten tiedämme, niin historian suurmiehistä kannattaa ottaa oppia myös näissä asioissa. Kuten voitte Caesarin kirjoituksista huomata, niin hän peittää itse asian yksityiskohdilla. Ja tietenkin hänen rähmälleen kaatumisensa varmasti lisää tekstin uskottavuutta, sekä tekee Caesarista miellyttävän sekä suvaitsevaisen henkilön lukijan silmissä.

Voin sieluni silmin katsoa, kun ihmiset lukivat noita kirjoituksia, ja ryhtyivät nauramaan suuren sotapäälikön kompuroinnille. Voi että on hienoa, kun suuri Caesar sitten ihan myöntää astuneensa harhaan. Siinä olisi voinut vakka nilkka nyrjähtää, ja sitten suuri päällikkö olisi joutunut katselemaan taisteluitaan paareilta tai tuolissa istuen. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että hän olisi joutunut pyytämään legioonalaisiaan nostamaan hänet hevosen selkään, ja siitä olisi seurannut suuri häpeä, kun joku hänen alapuolellaan oleva ihminen olisi joutunut koskettamaan häntä. Tuo johtaja olisi silloin joutunut ikään kuin alentumaan alaisensa edessä, ja jäänyt tälle sitten myös velkaa.

Tai ainakin hän olisi menettänyt jumalaisen olemuksensa noiden alaisten edessä, jotka olivat hänen kaltaiselleen sotapäällikölle vain käyttötavaraa. Roomalainen oli olemassa vain valtiotaan varten, ja tietenkään kenelläkään tavallisella ihmisellä ei muuta arvoa ollut, kuin palvella keisariaan legioonissa sekä tuottaa jälkeläisiä legioonia varten. Ja tuon takia oli keisarille parasta, että nuo legioonan johtajat olisivat pitäneet häntä jumalana. Ja kun legioonalainen ei enää sitten pystynyt palvelemaan eli heiluttamaan miekkaa tuon yksinvaltiaan nimissä, niin silloin tietenkin hän oli pelkkä painolasti keisarillleen, joka oli tuolle miehelle kuin jumala.  Kas hänkin on vain ihminen, joka tekee virheitä, kuten astuu rannassa limaisen kiven päälle, ja menettää tasapainonsa. Siinä olisi Caesar voinut vaikka hukkua.

Miellyttävää kansanmiestä ei varmaan kovin helposti sitten naulattaisi seinälle tai kuulusteltaisi kovin tehokkaasti senaatin kyselytunnilla. Samaan pyrkii myös ammattihuijari. Hän pyrkii luomaan itsestään kuvan mukavana ihmisenä. Samoin hän peittää kokemuksen puutetta sillä, että kuvailee työpaikan tapahtumia hyvin yksityiskohtaisesti. Eli naulojen tai koneiden hakeminen oli tietenkin vähän vaikeaa kun avain oli kadonnut. Ja tietenkin kahviossa puhuttiin politiikkaa sekä soitettiin saksofonia. Tuolla tavoin kyseinen henkilö peittää sen, että hän ei ole työpaikassa mitään muuta tehnyt kuin etsinyt nauloja. Toinen tapa tietenkin on koristella työhakemus maininnoilla esimiesasemista, ja tietenkin pitää muuten mainita sellainen asia, että jokaisella työpaikalla on oma näkemys tuon sanan sisällöstä.

Mutta oleellinen kysymys on sellainen, että mitä tuo sana oikeasti pitää juuri tällä kertaa sisällään? Yksi vaihtoehto tietenkin on se, että kyseisessä yhtiössä kaikki toimistotyö on esimiesaseman käyttöä työväkeä kohtaan. Ja tuolloin tietenkin myös kopiokoneen hoitaja on esimies muihin nähden. Tällä tarkoitan sitä, että upeat tittelit saattavat joskus kätkeä sisäänsä todellisen jymy-yllätyksen. Ja tämä juuri on mestarikirjoittajien se suuri taito, mistä heidät tunnistaa. Caesar sekä muut antiikin kirjoittajat ovat ajattomia henkilöitä, joiden tekstejä käytetään hyväksi vielä nykyisessä tekstitaidon eli retoriikan opettamisessa vie modernissakin yliopistossa. Ja he elävät vielä nykyäänkin sekä tarjoavat  tekstiensä kautta meille jälkipolville malleja siitä, millaista kirjoituksen pitäisi olla.

Wikipediassa oleva artikkeli retoriikasta https://fi.wikipedia.org/wiki/Retoriikka

Yksittäisellä ihmisellä on nykyään mahdollisuus vaikuttaa enemmän kuin koskaan ennen

Kuten kaikki me tiedämme niin aina välillä tulee eteen tilanteita, joissa omia tekeleitä pitää vähän poistaa. Tilanne on hiukan samanlainen kuin se, että komeroihin kerääntyy tavaraa. Kun sitten välillä katselen omia kirjoitelmiani, niin seuraa sellainen tunne, että blogit täyttyvät aiheen vierestä tehdyillä kirjoitelmilla, ja samalla myös mieleen tulee sellainen ajatus, että aina löytyy blogeja, joihin ei kukaan enää kirjoita. Noita blogeja voisin kutsua ikään kuin digitaalisiksi paperikoreiksi, eli ne vain ovat jääneet Internetiin. Kun ihminen kirjoittaa blogeja, niin hän ikään kuin pyrkii miellyttämään lukijoitaan. Lukijoiden miellyttäminen ei kuitenkaan tee mistään kirjoitelmasta sen parempaa tai huonompaa.

Kiinnostavia ne tietenkin voivat olla, eli kiinalaisen sillisalaatin ohjeiden julkaiseminen murhajuttujen lomassa varmasti tekee blogista kiinnostavan. Mutta kun mietitään yhdessä sitä, tyydyttääkö blogi kirjoittajan itsensä näkemystä siitä, mitä hän haluaa esitellä maailmalle, niin hänellä kuitenkin on oikeus poistaa sellaiset kirjoitelmat, jotka eivät häntä itseään miellytä. On olemassa ihmisiä, joiden mielestä he osaavat tehdä paljon hauskoja kirjoituksia. Tuloksena on toki hienoja rakennelmia, joissa saattaa olla paljon erilaisia mukavia kirjoituksia. Mutta palvelevatko ne kuitenkaan kirjoittajaa itseään, ja ovatko ne sellaisia asioita, joiden kautta hän haluaa esitellä osaamistaan maailmalle pitää aina miettiä tarkasti. Näet hyvin laajat blogit sitten aiheuttavat sen, että ne ikään kuin sitovat kirjoittajaa sellaiseen malliin, mikä ei ole hyväksi hänelle itselleen. Ja se että ihminen uskaltaa tuhota epätyydyttäviä tekstejään tekee hänestä  kirjoittajan.

Ei ole mitään järkeä pitää omissa profiileissa blogeja, joita ei enää jaksa päivittää. Ja useiden blogien ylläpito tietenkin on aikaavievää työtä, ja kun ihminen kirjoittaa tekstiä, niin hän samalla sitten joutuu silloin jakamaan tekstejä ympäri verkkoa, jolloin aikaa copypasteen kuluu todella paljon. Ja samalla nuo blogit pitää aina valvoa, jotta niihin ei tule asiattomia kommentteja. Eli tämän takia osa blogeista joita olen tehnyt on poistunut ajasta netin roskakoriin. Mutta tässä tämä uudistunut versio. Uudistuminen takaa sen, että kirjoittaja voi ottaa jo kirjoittamiaan asioita uudelleen esille, ja kun kirjoittamista harjoitellaan, niin silloin tietenkin alussa pitää kirjoittaa kaikista asioista vähän "kieli keskellä" suuta, mutta myöhemmin sitten varmasti rohkeus kasvaa, ja samalla kirjoittaja ehkä haluaa poistaa vanhoja tekstejään, joita hän on tehnyt joskus kauan sitten.

Eli kuten tiedämme, niin silloin tällöin on hyvä istua alas, ja pohtia rauhassa sitä, että onko kirjoittajalla halua kirjoittaa asioista vanhojen kirjoitelmien päälle? Itse olen sitä mieltä, että ehkä näin ei ole. Ja kehitys tarkoittaa sitä, että kirjoitelma uudistuu kun rohkeus ilmaista itse kasvaa, ja henkilö uskaltaa panostaa tekstiin sekä osoittaa myös halua kirjoittaa sitä, mitä itse ajattelee noista asioista. Se että esittää omia mielipiteitä ja huomioita joistain asioista ei ole mikään rikos tai epäpätevyyden osoitus.

Ihmisellä on oikeus esittää kirjoitelmissaan myös omia näkemyksiään kaikista asioista, mitä hän sattuu näkemään tai kuulemaan, vaikka ne eivät muista ihmisistä olisi kovin mielenkiintoisia. Kirjoittaja on tekstin tuottaja, ja vaikka käytössä olisi kuinka loistavia alustoja, niin silloin voin kuitenkin huomauttaa, että on kirjoittajasta kiinni syntyykö tekstiä vai ei. Teksti on se mitä ihmiset lukevat. Heitä ei kiinosta mikään kaavamainen esitys tai sitten onko joku pilkku oikeassa paikassa. Se mitä ainakin itse lukaisen on tekstin sisältö. Muu on sivuseikka.

Tai ehkä jotain ihmistä sitten kiinnostaa enemmän jotkut pilkkuvirheet sekä se, että onko joku kappale sitten täysin oikean rivivälin päässä edellisestä kappaleesta. Ja ehkä jossain korkeakoulussa pitää teksti tuottaa tiettyyn kaavaan, jotta tuo oppilaitos voi kontrolloida sitä, että työ on heidän koulussaan tehty. Mutta muuten kirjoittaminen on vapaata, ja ehkä jostain ihmisestä tulee niiden kautta poliitikkoja. Tai joku muu saattaa pitää puheen Hyde Parkin Speaker's cornerissa, missä jokainen brittipoliitikko käy tarkastamassa sitä, että onko hänen puheillaan sitten kiinnostavuutta. Eli tuo sitten mittaa sitä, että onko poliitikon ajatuksilla ja hänellä itsellään mitään mahdollisuutta menestyä vaaleissa.