Yllä olevassa kuvassa on kuplamaisia muodostamia Marsin pinnalla, ja näistä muodostumista ollaan sikäli huolissaan, että niiden epäillään olevan jonkinlaisia kivettyneitä hiivabakteereja. Se mikä näissä mahdollisissa bakteereissa kiinnostaa tiedemiehiä, on se että ne saattavat olla peräisin myös Maasta. Tuolloin ne olisivat kulkeutuneet miljoonia kilometrejä avaruudessa huonosti steriloitujen luotainten mukana. Vaikka nämä bakteerit tai jonkun muun eläimen, kuten karhukaisen oletetut itiöt olisivat olleet steriilissä Mars-planeetan humuksessa vain muutamia kymmeniä vuosia, niin noiden olioiden evoluutio on valtavan nopeaa. Siksi niiden perimän muutos voi aiheuttaa sen, että jos astronautti joskus kohtaa tuollaisen olion, niin silloin häntä vastassa olisi todellinen alien.
Mikäli Neuvostoliiton tai USA:n tutkijat eivät olleet aikoinaan muistaneet steriloida lähettämään luotaimia, niin silloin tälle planeetalle on saattanut kulkeutua hiivoja tai esimerkiksi karhukaisen munia. Ja se mikä noista olennoista tekee nyt sellaisen mistä pitää huolestua, on se, että meillä ei ole mitään kokemusta siitä, mitä tapahtuu bakteerille tai karhukaiselle, jos ne siirretään täysin steriiliin ympäristöön. Tiedetään että toisten bakteerien lepovaihe voi säilyä lisääntymis- tai elinkelpoisena erittäin pitkän aikaa, ja sama koskee myös karhukaisia, jotka selviävät lähes mistä vain vaipumalla horrokseen. .
Tuon lepovaiheen pitkä elinikä johtuu siitä, että nuo itiöt ikään kuin kuivattavat itsensä, ja tuolloin tietenkin niiden aineenvaihdunta päättyy. Kuitenkin ne voivat jälleen myöhemmin palata henkiin imemällä kosteutta ympäristöstään. Meidän kannaltamme ongelmia tulee eteen silloin, jos tuo tuo toiselle planeetalle päätynyt eliö joutuu täysin steriiliin tilaan, jolloin sitä ei uhkaa mikään muu eliö. Siellä sitten voi käydä niin, että tuo eliö herää henkiin, ja sen jälkeen syntyy sitten tilanne, missä lajin perimä alkaa degeneroitua. Yleensä tuo laji kuolee, koska muut lajit voittavat nuo geneettisesti poikkeavat yksilöt, mutta äärimmäisen steriilissä tilassa voi käydä niin, että syntyy eräänlainen kosminen versio sairaalabakteerista.
Vieraalla planeetalla ei sitten ole mitään, mikä nuo muuttuneet bakteerit tuhoaisi ellei sitten voimakas UV-säteily poista noita eliöitä, mutta toisaalta tuolla kaukana voi muodostua myös UV-resistentti bakteerikanta, koska tässä ympäristössä on bakteereilla aikaa jalostaa itseään, kun nuo luotaimen mukana kulkeutuneet olennot lähtevät leviämään jostain kivenkolosta. Tai sitten voi käydä niin, että tuolla planeetalla olisi sittenkin primitiivistä elämää. Tässä skenaariossa tuo primitiivinen elämänmuoto sitten vaihtaa geenejä maasta tulleen bakteerin kanssa, jolloin voi syntyä laji, joka olisi meille uhka.
Kyseisessä tapauksessa bakteeri saattaa muuttua niin, että se kykenee sietämään vettä tai ilmakehässä vapaana olevaa happea, ilman että solu tuhoutuu. Marsissa kehittyneiden eliöiden perimää on tietenkin muokannut se, että ne ovat eläneet vuosimiljoonien ajan äärettömän kuivassa ympäristössä, jolloin puhdas vesi on niille myrkkyä. Ne voivat ehkä syntetisoida eli vapauttaa vettä Marsissa mahdollisesti tavattavasta kiteisiin jääneestä vedestä, tai sitten ne voivat luoda sitä rautaoksidista sekä vedystä.
Olettaen että tuo eliö sitten käyttäisi vettä liuottimena, mutta toki se sitten voisi käyttää myös esimerkiksi metaania tai ammoniakkia samaan tarkoitukseen, kuin Maan bakteerit käyttävät vettä. Bakteerien jalostuminen tapahtuu siten, että esimerkiksi Viking-luotaimen laskuvarjosta olisi päätynyt lepotilassa olevia bakteereja jonkun kiven varjoon, missä ne ovat turvassa UV-säteilyltä. Tuo bakteeri tai karhukainen olisi voinut selvitä elossa avaruusmatkasta jossain luotaimessa olevassa ilmataskussa, tai paikassa mihin UV-säteily ei pääsisi. Kun mietitään luotaimen mukana lentävien alkeellisten eliöiden mahdollisuutta selvitä hengissä tuosta avaruuslennosta, niin silloin on pohdittava niiden vaipumista horrokseen.
Jos tuollainen alkueläin olisi ehtinyt vaipua horrokseen, niin silloin se voi selvitä hyvinkin pitkästä avaruusmatkasta asteroidivyöhykeen sisäpuolella. Mikäli nuo luotaimet matkaavat asteroidivyöhykkeen ulkopuolelle, niin avaruuden kylmyys estää noiden eliöiden perimän tuhoutumisen, ja tuolla kaukana on myös UV-säteily sitten sen verran alhaisemmalla tasolla, niin tietenkin tuolloin kyseisen organismin eloonjäämismahdollisuudet ovat todella hyvät.
Aurinkokunnan sisäosissa olioon kohdistuu Alfa-säteilyä, mikä tuhoaa sen perimän melko helposti. Kuitenkin joka tapauksessa jos tuo itiö alkaa virota kaukaisella palneetalla, niin silloin sen perimä degeneroituu. Ja Maassa degeneroituminen on tietenkin monesti ollut olion kannalta epäsuotuisa. Tuolloin muut oliot ovat sitten tuhonneet kyseisen yksilön. Mutta jos tuolla kannalla ei ole luonnollisia vihollisia, niin silloin sen jäsenet voivat jäädä henkiin. Ja tuolloin seurauksena saattaa olla vakava biologinen uhka myös Maalle, jos nuo oliot sitten palaavat takaisin esimerkiksi Marsista otetun pintanäytteen mukana takaisin paikkaan, mistä ne ovat lähteneet.
