Miksi aina tehdään juttuja vain niistä kaikkein pahimmista tapauksista?

Kimmo Huosionmaa

https://sites.google.com/view/vaikeattapauksetjahuomio/etusivu

Tänään taas oli MTV3:lla sellainen juttu, missä vanhemmat antavat kaikkensa lapsensa eteen. Kun tätä kirjoitusta lukee oikein tarkasti, niin silloin kyllä itku tulee silmään, kun ajattelen miltä näistä vanhemmista tuntuu. Tässä kirjoituksessa on sellainen aspekti, mikä varmasti sitten kuitenkin panee meistä jokaisen miettimään sitä, että julkisuudessa vain tällaiset äärimmäisen vaikeasti vammaiset henkilöt saavat huomiota? Näissä teksteissä yleensä kerrotaan, kuinka esimerkiksi juuri tällainen vakavasti vammautunut ihminen kamppailee arkisten askareiden kanssa, ja kuinka sitten heidän vanhempansa tekevät mittaamattomia uhrauksia lapsensa takia.

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/elaman-ja-kuoleman-rajalla-kamppailevalla-tuvalla-6-ei-ole-avustajaa-vasynyt-aiti-yrittaa-pitaa-tyttarensa-elossa-ilman-apua/6668238#gs.U5GiFqk

Koskaan ei sitten kuvata esimerkiksi ADHD-potilaan tai muun vastaavan henkilön selviytymistä sellaisesta mukavasta asiasta kuin esimerkiksi oppitunnista, kun kaikkialla on asioita, jotka kiinnittävät tuollaisen keskittymishäiriöstä kärsivän ihmisen huomion. Samoin tietenkin on todella upeaa, kun maassamme on toimiva psykiatrinen hoito.

Mutta tietenkin psykiatrinen hoito saattaa tietenkin vaikuttaa negatiivisesti noiden ihmisten myöhempiin vaiheisiin elämässä. Tässä sitten tarkoitan sitä, että miten esimerkiksi psykiatrinen hoito vaikuttaa siihen, kuinka heidän on vaikeaa löytää paikkaa elämässä. Tuollainen ADHD tai Tourette-nuori on todella asiansa kanssa vähän yksin. Miten ihminen voi olla samaan aikaan täysin terve ja kyetä toimimaan itsenäisesti yhteiskunnassa, kun hän ei kuitenkaan voi esimerkiksi käydä palkkatyössä?

Tai kun puhutaan näistä suurista kamppailuista, joita tietenkin on kiinnostavaa seurata, niin niissä sitten on yleensä sellainen asia jäänyt huomiotta, kuin että niissä ei juurikaan seurata tilanteita lapsen kannalta, vaan kaikki huomio menee sitten tietenkin vanhempien huomioimiseen. Ja jostain syystä sitten voidaan kysellä sellaistakin asiaa, että onko tuollainen ADHD-nuoren  tai miksei myös aikuisen kohtaaminen jotenkin vähemmän seksikästä kuin letkuihin laitetun vanhuksen hoitaminen?  

Vanhukset ovat tietenkin sellaisia ihmisiä, joiden hoitoon tulee panostaa. Sitä en tietenkään kiellä, ja vanhusten hoitaminen on tietenkin todella hienoa työtä. Mutta samalla pitäisi hiukan keskustella siitä, että myös lapset sekä nuoret ja samalla myös aikuiset tarvitsevat joskus myös hoitoa tai aikaa.

Kun puhutaan esimerkiksi ADHD-nuorten  tai aikuisten kohtaamisesta kouluissa sekä työpaikoilla, niin silloin tietenkin ensimmäiseksi muistuu sitten mieleeni sellainen asia, että ainakin ennen oli hyvin tavallista, että koko ADHD-diagnoosia pidettiin tuolloin lähinnä kurinpitoa koskevana  asiana. Tuolloin ennen aikaan uskottiin siihen, että vain kova kuri ja kovan luokan laitoshoito olivat lääkkeitä joilla saatiin aikaan tulosta. noihin neurologisiin häiriöihin, jotka sitten ilmenevät lähinnä huomiota herättävänä käytöksenä.   

Ja tietenkin esimerkiksi Tourette sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö on sitten varmasti hoidettavissa lääkkeillä, mutta tietenkään noita lääkkeitä, joista kuitenkin saattaa hyvinkin olla väärin otettuna enemmän haittaa kuin hyötyä. Eli tässä sitten taas aloin kirjoittamaan lääkehoidosta, vaikka piti vähän muusta kirjoittaa. Kun puhutaan siitä että vammaiset ja vanhukset tarvitsevat tukea, niin tietenkin maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea elämäänsä.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat oikeasti esimerkiksi kyvyttömiä ottamaan kontaktia toiseen ihmiseen, tai ihmisiä joiden ainoa sairaus on siinä, että he eivät kykene istumaan kymmentä minuuttia paikallaan. Hekin tarvitsevat jotain, mutta ainoa ongelma on siinä, että he eivät ole ikään kuin tarpeeksi vammaisia. Ja siksi näiden ihmisten elämästä ei kovin suuria dokumentteja tehdä.

He ovat oikeasti aivan normaalilla älykkyysosamäärällä varustettuja, ja suurin osa sitten vielä hyvin herkkiä ihmisiä, joita on mukava loukata. Ja tottakai sitten on myös aina hyvä kertoa ihmisille kuinka vaikeaa on sellaisen ihmisen mennä armeijaan, jossa kouluttajaa on toteltava aina ja iankaikkisesti aamen. Mutta muuten heitä ei sitten tarvitse mitenkään huomioida, eikä heidän sosiaalisia taitojaan varmaan kovin paljoa kehitä sellainen ympäristö, missä ei ollenkaan ole yhtään ihmistä, jonka kanssa voisi niitä paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja harjoitella. Eli missään varastossa työajan jälkeen tapahtuva yksin tehtävä siivoustyö ei varmasti niitä kommunikaatiotaitoja kehitä, vaikka pomo välillä jättää lapun pöydälle tai lähettää tuolle työntekijälleen tekstiviestin siitä, että tämä voisi sitten tyhjentää roskiksen vähän tarkemmin.

Ja kun työelämän tai talouselämän kanta jokaiseen sairauteen on sellainen, että yhtiöiden ainoa tehtävä on tuoda voittoa omille osakkeenomistajilleen, niin sitten tietenkin jokainen jolla on ongelmia pitää poistaa työelämästä. Ehkä juuri tämän takia on joidenkin “headhunterien” mielestä parempi että CV:ssä ei ole aukkoja, koska se tarkoittaa sitä, että tuollainen ihminen on voinut kokea potkut sekä saada hiukan vertailla kokemuksiaan työelämästä muiden vastaavaa kokeneiden ihmisten kanssa.

Ehkä potkujen takaa sitten löytyisi useammallakin samoja valittajia. Kun ihminen joka on ollut pitkään työelämässä jää työttömäksi on tilanne todella hyvin ikävä. Hänen kaikki kaverinsa muuttuvat paremmin palkatuiksi ihmisiksi,  ja tietenkin esimerkiksi työasioista ei enää sitten puhuta tuon henkilön kuullen. Se saattaa sitten aiheuttaa pitkäaikaisten ihmissuhteiden katkeamista.

Mieleeni muuten tulee muuten välillä tilanne, että kun ihminen joutuu masennuksen valtaan, niin välittömästi hänet lähetetään sairaslomalle. Kotona sitten on hyvä jäädä yksin pohtimaan asioita, ja tietenkin siellä voi omat voimat loppua, kun sitten ei ole jäljellä yhtään ihmissuhdetta. Ja kun ihminen on yksin kaikkien ongelmien kanssa, niin silloin hän varmasti sitten kohtaa tilanteen, missä kaikki ongelmat kasaantuvat hänen päälleen. Tietenkin kaikki asiat ovat hyvin yksilöllisiä, mutta itse kyllä varmaan kokisin tämän asian hieman lievempänä, jos ympärillä on muitakin ihmisiä.

Tietenkin kaikissa työttömien työpajoissa on sellainen ongelma, että juuri kun ihminen tutustuu muihin, niin sitten hän voi saada töitä hetken päästä. Joten tuolloin työttömyys tuo epäjatkuvuuskohdan jokaisen tällaiseen toimintaan osallistuvan elämään. Mutta niin tuovat myös sairaalat ja muut vastaavat paikat. Vaikka psykiatri jollain osastolla saattaa sanoa jotain, niin niissäkin ihmiset vaihtuvat. Aina silloin tällöin tulee uusia potilaita, mutta sitten tulee eteen tilanne, missä joku kävelee ovesta ulos eikä koskaan enää palaa.  

Samoin työttömien saleilla on hiukan ikävä maine, koska siellä sitten tulee aina eteen sellainen tilanne, että siinä jotenkin vain leimataan ihminen sellaiseksi, että häntä ei enää kannata ottaa töihin. Ja työsaleissa on sitten sellainen asia joskus tullut eteen, että varsinkin jos kyseessä on sellainen paikka, minkä työttömät ovat itse perustaneet, niin tuon ryhmän keskushahmoille  tullaan mielellään tarjoamaan töitä.  Mutta muut sitten pudotetaan pois tuosta joukosta. Eli tällainen saarna tällä kertaa oli edessä.

Ja tässä Eppu Normaalin kappale "Lajinsa viimeinen" https://www.youtube.com/watch?v=ybW2Ssn0Jtk

                                                                                                                                              

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/elaman-ja-kuoleman-rajalla-kamppailevalla-tuvalla-6-ei-ole-avustajaa-vasynyt-aiti-yrittaa-pitaa-tyttarensa-elossa-ilman-apua/6668238#gs.U5GiFqk

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Globalisaation kaksi puolta valuutan vapaa liikkuminen auttaa työnantajia tekemään hyvää tulosta, mutta samalla se on uhka työmarkkinajärjestelmälle, mihin olemme tottuneet meidän maassamme. Ja se voi murtaa ammattiliittojen aseman lopullisesti

Globalisaatioon liittyy sellainen äärimmäisen kapitalistinen kysymys, että miksi kaikki maailman ihmiset eivät voisi saada hyvää palkkaa? Jos kaikilla ihmisillä ei ole suurta palkkaa, niin silloin tietenkin tavaroiden hinnat ovat suhteessa alemmat kuin palkkademokratioissa. Tuotteita tarjotaan aina massoille, joten siksi on tärkeää että ihmisten välillä on palkkaeroja, koska tasapalkkauksen pelätään muuttuvan inflaatioksi. Samoin kun keskustellaan palkansaajien reaalisesta ostovoimasta, niin tietenkin tilastojen kaunisteleminen on homman ydin. 

Jos tavallinen työläinen saisi pienen palkankorotuksen, joka kohdistuu suurelle osalle kansaa, niin silloin sen vaikutus hintoihin voisi olla korottava, eli palkankorotusten pelätään heijastuvan hintatasoon, ja siksi tuota johtajien palkkaa halutaan korottaa. Samoin jos johtajat saisivat huippupalkkaa mikä olisi tasoltaan kaksin tai kolminkertainen työläisiin nähden, niin se sitten nostaa palkkoja tilastollisesti. Todellisuudessa johtajan palkka on moninkertainen työläiseen nähden, ja kun heidän tulonsa lisätään noihin palkkatilastoihin, niin silloin esimerkiksi suomalaisen työläisen palkka on noin 3000 euroa kuukaudessa. Kapitalismi näkee rahan säännöstelyvälineenä, jolla estetään ihmisiä rohmuamasta kauppoja tyhjiksi.

 Kuitenkin esimerkiksi tietokoneohjelmat ovat tuotteita, joiden olemus on immateriaalinen, eli niitä voidaan jakaa ihmisille ilmaiseksi, jos lisenssit eivät rajoita niiden kopioimista tai jakamista. Joten sen takia esimerkiksi internetistä voidaan ladata suuri määrä softaa tietokoneille täysin laillisesti, jos sen lähdekoodi kuuluu ”Open Source” ohjelmien ja  GPL:n (General Public License) piiriin. Tällaisten tuotteiden, kuten Open Office kohdalla ei tarvita mitään latauksia koskevaa säännöstelyä, vaan tietokoneohjelmia voidaan ladata äärettömästi, ja tuolloin tulee eteen kysymys siitä, että onko noiden ohjelmoijien tulot sitten taattu, jos ohjelmia jaetaan netissä ilmaiseksi. Toki myös tietokoneohjelmoija tarvitsee rahaa elääkseen, joten noissa ”open source”-projekteissa ongelman on ohjelmoijien sitouttaminen projektiin. 

Jos ohjelmoija ei saa harjoitusta ammattiinsa, niin silloin hän ei kehity koskaan huipuksi. Globalisaation ongelma ovat erilaiset kriisit, jotka ennen olivat vain kaukaisia kaikuja, mutta nyt esimerkiksi luonnonmullistus jossain Bangladeshissa aiheuttaa ongelmia myös suomalaisille yrityksille, mutta informaatioglobalisaatio sitten aiheuttaa sen, että väärinkäytökset sitten paljastuvat paljon nopeammin kuin ennen. Ja myös suomalaisten yhtiöiden pitää myös kaukoidässä toimiessaan pitää huolta siitä, että business-etiikka on kestävällä pohjalla. Mutta ongelma on sitten siinä, että globalisaatio, eli maailmantalouden yhteensulautuminen taas kasaa ehkä tuloja vielä enemmän länsimaille kuin ennen. 

Siis kansallisvaltio ei ole sama asia kuin talousalue, ja se sitten saa aikaan sellaisen käsitteen kuin tulokuilun syntymisen. ”Milanovicin norsu” on taloustietelijä tai ekonomisti Branko Milanovicin kuvaaja, jonka mukaan keskituloisten tulot eivät ole kasvaneet, ja finanssikriisi on jopa kaventanut tai madaltanut tuloeroja länsimaissa, ja ”Jokin aika sitten ekonomistien piireissä kiersi "norsugrafiikaksi" nimetty käppyrä, joka näytti osoittavan tulojen nousun viime vuosikymmeninä osuneen muille kuin länsimaiden keskiluokalle” (Talouselämä). 

Kuitenkin voidaan sanoa, että tuo johtajien palkan korottaminen kyllä on hinannut palkkahaitaria ylöspäin, ja kun katselen tätä Talouselämä-lehdessä esitettyä kaaviota, niin onko siinä muuten kuvattuna koko palkansaajien tulotaso, vai ainoastaan keskisuurta palkkaa saavien henkilöiden palkka? Ja tietenkään palkka ei ole sama asia kuin ostovoima, joten Intiassa varmasti saa sadalla eurolla paljon enemmän kuin Suomessa. 

Ostovoima tarkoittaa sitä, miten paljon hyödykkeitä voi ihminen ostaa samalla rahalla, joten jos puhutaan palkoista, niin Intiassa 1000 euroa kuukaudessa ansaitseva ihminen on huomattavasti rikkaampi kuin Suomessa asuva vastaavaa tulotasoa nauttiva henkilö, jonka pitää tietenkin vielä ostaa esimerkiksi kalliita toppatakkeja sekä myös välikausivaatteita koska maassamme on niin suuri lämpöero kesän ja talven välillä. Globalisaation mahdollisuuksista puhuessaan taloustietelijä Cyril Clemens on sanonut, että ”jätämme biljoonan dollarin seteleitä lojumaan maahan”, kun emme hyödynnä gobalisaatiota täysin. 

Meidän maassamme se voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että esimerkiksi EU:ssa olevan vapaan työvoiman liikkuvuuden takia voisivat työnantajat  tuoda maahamme vaikka laivalasteittaain ulkomaisia siirtotyöläisiä, joille ei tarvitse maksaa samaa palkkaa kuin suomalaiselle, koska nämä henkilöt sitten tekevät tietenkin työsopimukset esimerkiksi Puolassa, ja koska he ovat reissutyössä maassamme, ja asuvat omien työnantajiensa omistamissa asunnoissa, niin he eivät sillä tavalla sitten kapinoi, eli tuo takaa työrauhan.

Mutta se johtaa ammattiliittojen kaatumiseen, koska silloin työpaikat menevät ulkomaalaisille, joita voidaan tuoda maahamme vaikka vuokratulla matkustaja-aluksella, ja tuolloin sitten ei yhtään suomalaista tarvitse ottaa töihin maassamme olevalle työmaalle. Tällä hetkellä maassamme on laaja-alainen eli monia tuotantoaloja koskeva työttömyys, ja sen takia mitään erityisen mukavia vaihtoehtoja ei ole edessä. Jos johtajien palkkoihin käydään käsiksi, niin silloin he lähtevät ulkomaille, mutta toisaalta taas silloin he vievät omat henkilökohtaiset suhteensa mukanaan, ja noilla suhteilla sitten tehdään bisnestä maailmassa. 

Kuitenkin jos ihmisille luvataan takuupalkkoja, niin silloin tietenkin motivaatio hakea  töitä varmasti laskee. Kun puhutaan siitä, millainen on se yhteiskunta, jossa ymmärretään globalisaation tuomat uhat sekä mahdollisuudet, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että tuloja on kasaantunut rikkaiden käsiin jo oman markan aikana, mutta jos taloutta aletaan ajaa globaaliksi markkina kokonaisuudeksi, niin silloin tietenkin seuraukset voivat olla erittäin vaaralliset, koska maailmantalous käyttäytyy kuten kansallinen talous, ja jos ensin on nousukausi, niin sitä seuraa ennemmin tai myöhemmin laskukausi. 

Samoin globalisaatio estää osittain ainakin kovin avoimet "hyvä veli"-kaupat sekä korruption, koska tuolloin joku ulkomaalainen yhtiö nostaa jutun joka kerta suosimisesta, jos sen mielestä edullisin tarjous ei sitten voitakaan tarjouskilpailua, mikä pitää tehdä kaikista julkisista investoinneista. Mutta samalla globalisaatio alkaa sulauttaa kulttuureja yhteen, sekä aiheuttaa myös maapallon väestön yhdenmukaistumista kaikilla aloilla. Ja jos aletaan operoida globaalissa toiminatamittakaavassa, niin silloin tietenkin myös esimerkiksi osa ihmisistä kadottaa oman kansallisen identiteettinsä, ja kun he sitten alkavat esimerkiksi tietokoneiden etäkäytön avulla operoida Suomesta Wall Streetillä olevilla koneilla, niin silloin saattaa esimerkiksi tehdä töitä koko ajan keskellä yötä, koska Wall Streetillä on päivä, kun maassamme on pilkkopimeää. 

http://www.talouselama.fi/uutiset/muistatko-tuloeroja-selittavan-vuosikymmenen-tarkeimman-norsugrafiikan-uusi-tutkimus-kumoaa-sen-taysin-6582073

marxjatalous.blogspot.fi

Eläkkeelle siirtyminen ei ratkaise työttömien valtiolle aiheuttamia kustannuksia, koska se siirtää vain ongelman seuraavalle luukulle, eikä tuolloin henkilöllä ole tarvetta edes hakea töitä

Kun puhutaan siitä, että pitkäaikaistyöttömien ongelmiin tulisi ratkaisu eläkkeelle siirtymisen kautta, niin tuo ratkaisu ei ole mitenkään valtion talouden kannalta kovin järkevä vaihtoehto. Näet jos henkilö on eläkkeellä, niin hänellä ei silloin ole mitään tarvetta työllistyä, jolloin sitten hän ei myöskään koskaan ehkä silloin edes periaatteessa ole mitenkään enää tulossa  työmarkkinoille, ja noiden eläkeratkaisujen ongelmana on sellainen asia, että silloin henkilö jää yhteiskunnan eli veronmaksajien elätettäväksi lopun elämänsä ajaksi, eikä tuolloin hänen milloinkaan sitten tarvitse edes harkita työelämään lähtemistä tai työnhakua. Kun tässä on jostain syytä ikään kuin mainostettu tuota vaihtoehtoa loistava ratkaisuna työttömyyden purkamiseen, niin silloin on unohdettu sellainen asia, että nuo eläkeläiset eivät sitten enää koskaan lähde ehkä työtä hakemaan, ja tuolloin he eivät koskaan enää veroja maksele.

Eikä tuolloin valtio sitten saa heistä mitään rahoja takaisin, vaikka nämä maksavat aivan saman verran kuin työttömyyskortistossa olevat henkilöt. Tämän ratkaisun tarkoitus on ilmeisesti vain ollut kaunistella työttömyystilastoja, sekä jotenki on jäänyt sellainen mielikuva, että jostain syystä noita pitkäaikaistyöttömiä ei sitten enää haluta takaisin työelämään ollenkaan.


Jos ajatellaan sitä, kuinka makeasti esimerkiksi monien yhtiöiden johto sitten on tässä maassa elänyt, niin jostain syystä se oravainen on niin makeasti nukkunut sammalvuoteessaan, että ollaan unohdettu se, että tällä kertaa ongelmat eivät ratkea sillä, että työttömiä siirretään toiseen kortistoon. Toki se saattaa sitten vähentää työttömien määrää maassamme.

Kuitenkin se että puhutaan yksinkertaisesti vain työttömien määrän vähentämisestä kertoo siitä, kuinka tilastoja kaunistelemalla pyritään halpoihin ratkaisuihin, jotka tulevat veronmaksajille erittäin kalliiksi, ja tästä juuri eläkeratkaisuissa on kyse. Se että yksi tilasto kertoo, että työttömien määrä on maassamme vähentynyt vaikkapa noin 21 000 henkeä ei ole mitenkään vertailukelpoinen.  Jos asiaa ajatellaan valtion talouden kannalta, niin silloin tietenkin pitäisi kertoa se, mihin nuo työttömät ovat menneet, eli ovatko he työllistyneet, kuolleet tai muuten poistuneet työmarkkinoilta pitää olla tiedossa, jos tilastoja aiotaan hyödyntää mitenkään päätöksenteossa.

 Jos ihminen vain siirretään sitten tuonne kuntoutuskeskuksiin jonkun lääkärinlausunnon takia, niin silloin kyllä seurauksena on paljon suurempi kuluerä valtiolle, kuin jos henkilö olisi hakemassa työtä, ja ollut velvollinen sitten pitämään työkykyään yllä. Samoin mielestäni kaiken maailman työvalmentajat eivät kuitenkaan ole sellainen henkilökunta, joka ainakaan itse tuo mitään tuloja valtion kassaan. Jos työvalmentajan luona käydään tekemässä vain työhakemuksia jotain siivoojan työtä varten, niin toki se varmaan on jonkun valtion työläisen mielestä upeaa. Mutta itse kyllä olen vähän ihmeissäni siitä, että kuinka monta siivoojan työpaikkaa Suomessa oikeastaan on?

Eli onko jokaiselle työttömälle maassamme sitten avoinna siivoojan pesti, vai miksi tuo ihana työ sitten aina välillä estetään ratkaisuna työvoimapulaan. Mutta kun asiaa tarkoin ajatellaan, niin tuo siivousfirmakin joutuu antamaan työläisilleen joitakin tunteja töitä, jotta työläinen saa siitä palkkaa, tai varmaan olisi hienoa, jos tuo työläinen olisi työnantajalle ilmainen, ja valtio maksaisi hänen palkkansa, mutta tuo ei varmaan ole sellainen normaali käsitys terveestä liiketoiminnasta ainakaan yksityisellä sektorilla.

Tässä jo monesti tyrmätyssä mallissa työläisen palkkakustannukset sysätään valtiolle, ja sitten liikevoitto jää kokonaisuudessaan yhtiön omistajien taskuun, mikä varmasti ei edistä ainakaan valtion menojen supistamista. Itse kyllä mietin sitä, että eikö noilla työhönvalmentajilla ole mitään tulosvastuuvelvollisuutta omaa työnantajaansa kohtaan, koska jos hän ei sitten ketään saa töihin, niin silloin tietenkään hän ei tee toivottavaa tulosta eli tässä tapauksessa auta työttömiä työllistymään, jolloin hän itse saa sitten aiheetonta palkkaa veronmaksajien rahoista. Työvoimaviranomaisten ongelmana on se, että nuo henkilöt sekä erilaiset konsulttiyhtiöt, jotka valmentavat työttömiä työnhakijoita saavat rahaa työttömyydestä, ja tässä sitten on vähän niin kuin pukki kaalimaan vartijana, eli jos työttömiä ei ole, niin ei ole myöskään näitä kaiken maailman konsultteja, jotka auttavat työttömiä esimerkiksi CV:n laadinnassa sekä hakemusten kirjoittamisessa.

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Ihmisten syyllistäminen ei ole mitenkään järkevää, eikä pitkäaikaistyöttömyyttä kannata salata ainakaan haastattelussa

Syyllistämisen kulttuurista ei olla koskaan kirjoitettu tarpeeksi, ja kun ollaan varmaan paljon puhuttu esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyydestä, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen, että onko se oikeastaan ihmisen oma vika ollenkaan? Eli kuten varmasti kaikki tietävät, niin joissakin paikoissa on koetettu saada työtön salaamaan sitä, että hän on tuollainen tapaus, joka kuuluu niin sanotusti vaikeasti työllistettävien henkilöiden kastiin, jos näin kuvainnollista sanontaa voidaan käyttää. Toki se että hän kertoo työnhakutilanteessa totuuden voi vaikuttaa todella vaikealta päätökseltä, mutta silloin ei ainakaan tarvitse pelätä sitä, että totuus tulee ilmi, kun henkilö on koeajalla työpaikassaan.

Silloin on joskus sanottu, että esimerkiksi sitä asiaa pitäisi jotenkin hävetä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tällaista asiaa ei tarvitse työhaastattelussa mitenkään peitellä, vaikka se jotenkin voi tuon työpaikan saantiin vaikuttaa. Miksi joku pitkäaikaistyötön menee valehtelemaan työhaastattelussa olevansa työtön, tai käyvänsä jossain työttömien työkeskuksessa, kun hän tietää asian joka kerran kuitenkin tulevan ilmi? Jos ihminen on rehellinen näiden asioiden kanssa, niin silloin tietenkään häntä ei niillä voi kiristää, ja tuolloin ei tarvitse pelätä esimerkiksi nimetöntä puhelinsoittoa työpaikoille.

Mikäli henkilön ei tarvitse työkykyään hoitaa, niin silloin hän voi etsiytyä lähimpään kapakkaan, ja siellä voi sitten päästellä mistään välittämättä aamuun asti, kunnes sitten terveys pettää lopullisesti tai rahat loppuvat. Ikävä kyllä maksakirroosien sekä alkoholista johtuvien sosiaalisten ongelmien hoito on todella kallista, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että työttömiä pitäisi motivoida siihen, että he pitäisivät vähän parempia elämäntapoja yllä, jotta heidän terveytensä ei menisi ainakaan päihteiden takia.

Jos hän menee sitten valehtelemaan jotain työpaikkoja, niin seurauksena voi olla ilmoitus KELA:aan tai työvoimatoimistoon, joten siksi tuosta työttömyydestä ei kannata kuitenkaan vaieta, eikä mitään CV:ssä olevaa aukkoa koskaan kannata mitenkään peitellä millään kauniilla koruteksteillä tai "kurssituksilla", vaan aina kannattaa puhua totta. Ja kun tässä tänään kuuntelin radiota, niin siellä ikään kuin kehotettiin pitkäaikaistyöttömiä hakeutumaan eläkkeelle, mikä ei mielestäni kuitenkaan ole sellainen oikea tie, vaikka tuo eläkkeelle pyrkiminen voi vaikuttaa jotenkin paremmalta vaihtoehdolta kuin työttömänä oleminen.

Työttömän ja eläkeläisen ero on siinä, että työttömän työnhakijan kohdalla täytyy hänen kohdata työnantajansa sekä pitää yllä työkykyään, mutta jos henkilö on työkyvyttömyyseläkkeellä, niin hänen ei tarvitse mitenkään hoitaa työkykyään. Toki se että hänet ikään kuin "siivotaan" pois arkistoista varmasti saa aikaan sellaisen asian, että tuo arkisto alkaa vaikuttaa todella upealta, ja se tietenkin myös kaunistaa tilastoja, jos joku pitkäaikaistyötön sitten siirtyy työkyvyttömyyseläkeläisten "klubiin", niin hänen kanssaan ei kenenkään työvoimavirkailijan tarvitse tehdä työtä hänen kanssaan.

Ja toki silloin nuo virkailijat saavat sitten annettua itsestään oikein tehokkaan kuvan, kun heidän ei sitten enää tarvitse mitenkään hoitaa pitkäaikaistyöttömien asioita. Eikä myöskään kenenkään työnantajan tarvitse sitten katsella sellaista työntekijää tai työnhakijaa, jota on jossain muussa paikassa kohdeltu huonosti. Tuolloin myös huono kohtelu jossain työpaikalla jää tuolloin selvittämättä, kun henkilö siirretään suoraan eläkkeelle, niin ei kummankaan osapuolen tarvitse sitten mitään todellisuutta kohdata. Eikä kenenkään koskaan tarvinnut myöskään olla virkailija, joka sitten ei löydä asiakkaalleen työtä. Samoin itse kyllä ihmettelen sitä, että kuinka sellainen työpaikka on jollekin löytynyt, missä saa koko päivän istua kahvilla kavereiden kanssa, eikä mitään todellisia työtehtäviä tunnu ollenkaan olevan?

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Työnantajan moraalista sekä laman moniulotteisesta vaikutuksesta työmarkkinoihin

Lama sekä talouden taantuma ovat asioita, joista kirjoitetaan paljon. Ja kuten tiedämme, niin taloudellisella taantumalla voi olla työnantajien kannalta sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Vaikka lamaa pidetään usein katastrofina, niin kuitenkin se saattaa palvella joidenkin työnantajien etuja. Eli kuten varmaan tiedämme, niin suuret työnantajat eli yritykset kestävät lamaa paremmin kuin pienet toimijat, ja vaikka lama on valtiontalouden kannalta katastrofi, niin kyseinen asia palvelee kuitenkin markkinoiden keskittymistä, koska suurilla yrityksillä on suurempi rahavaranto käytössään, kuin pienillä yhtiöillä on. Tuon takia suuret yhtiöt voivat toimia pidemmän aikaan tappiolla kuin pienet yhtiöt, joiden on ensin pakko antaa periksi, kun niiden kassoissa olevat rahavarat loppuvat. Tuolloin voidaan sanoa, että suurten yritysten kannalta lamalla voi olla ikään kuin kilpailua "puhdistava" vaikutus.

Kilpailun puhdistamisella tarkoitetaan sitä, että suurten yhtiöiden kilpailijat ajetaan konkurssiin laman avulla, eli koska suurten toimijoiden on helpompi pitää alempia hintoja kuin pienten toimijoiden, on myös ihmisten silloin helppo valita halpoja tuotteita, joita vain suuret toimijat pystyvät tarjoamaan. Tuolloin pienten toimijoiden on annettava periksi, koska suurilla toimijoilla on valtava tukkukaupan ketju takanaan, sekä mahdollisuus sitä kautta valita se valtio, mistä se tuottaa noita tuotteitaan tai niiden raaka-aineita, jolloin tuo suuri toimija voi painaa hintaa jatkuvasti alemmas. Ja se ei kuitenkaan riko tuolloin kilpailua koskevaa lainsäädäntöä, koska se ei tuolloin kuitenkaa myy tuotetta alle tuotantohintojen eli harjoita polkumyyntiä. Lama voi olla tuollaiselle työnantajalle, joka harjoittaa erittäin pitkälle automatisoitua tuotantoa olla todellinen lottovoitto.

Se mahdollistaa sellaisen tilanteen, missä työvoimaa on yllin kyllin saatavilla, ja tietenkin se tuo eteen tilanteen, että työvoimaa voidaan kilpailuttaa paljon vapaammin kuin ennen, ja samalla voidaan sitten työntekijöitä painostaa luopumaan eduistaan, ja tekemään työtään pienemmällä palkalla, ja samalla voidaan vaatia myös sitä, että työntekijä ei esimerkiksi käytä sosiaalista mediaa, ja uhkana voi olla esimerkiksi potkut. Työnantaja voi tuolloin kiertää lakia sillä, että se pakottaa työntekijän ottamaan vastaan jatkuvia pätkätöitä, joiden avulla kierretään irtisanomista koskevia sääntöjä, ja työtodistukseen voidaan tuolloin merkitä, että työsuhteen katkeamisen syynä on "määräaikaisen sopimuksen päättyminen", jolloin irtisanomista ei tarvitse koskaan virallisesti tehdä.

Ja tuon jälkeen voidaan työntekijä laittaa jollekin "mustalle listalle", jotta häntä ei sitten enää tarvitse palkata. Tuo lista voi olla esimerkiksi nimeltään "työryhmä 3", ja kenenkään ei tarvitse tietää sitä, että kyseessä on lista työntekijöistä, jotka eivät ole sopivia työnantajien mielestä. Kun puhutaan työntekijöiden pompottelusta, niin tietenkin on upeaa, jos he saavat välillä jotain viiden päivän työtarjouksia. Ja sitten taas ei kukaan riko lakia. Lama tuo työelämään sellaisen aspektin, että työntekijä ei enää uskalla valittaa psyykkisistä ongelmista tai kohtelusta työpaikoilla mihinkään, koska pelkää joutuvansa työttömyyskortistoon.

Tuolloin tietenkin työnantaja voi vaatia esimerkiksi lääkärintodistusta jokaisesta poissaolopäivästä. Tuo käytäntö varmasti takaa loistavat tulot yksityisille lääkäriasemille, jotka tietenkin määrittävät kokopäivätoimisesti esimerkiksi sitä, että pystyykö joku henkilö työhön, mitä hänelle tarjotaan. Ja tietenkin siivoustyö on se, mikä saattaa olla edessä, jos menee työvoimapalvelun listoille. Mutta tietenkin pitää hiukan muistuttaa sellaisesta asiasta, että esimerkiksi atooppinen ihottuma estää tuon siivoustyön. Eli esimerkiksi toimistosiivous ei valitettavasti sovi kaikille ihmisille maailmassa.

espoonmetsa.blogspot.fi