Hansaliitto oli kuninkaiden vahva taustavoima keskiaikaisessa politiikassa

Pohjolan historiaan vaikutti 1200-1400-luvuilla Lyypekkiläisen kauppiaiden johtama Hansaliitto, jonka tarkoitus oli käydä kauppaa Itämeren alueella. Mutta kuten varmaan kaikki tietävät, niin tämä kauppaliitto oli erittäin mielellään tarjoamassa rahoitusta sekä tukea erilaisille kuninkaille, jotka tarvitsivat tuota liittoa tuekseen.


Hansa oli oikeastaan kuljetusfirma, joka kuljetti kauppiaiden tuotteita ympäri Itämerta, ja sen takia tuo järjestö sitten laivoineen vaurastui todella paljon, ennen kuin se 1400-luvulla hajosi. Ja se takasi sitten sille itselleen valtavat tulot, kun sen laivat kuljettivat kauppiaiden tuotteita markkinoille. Kyseinen liike-idea oli loistava, kun tuo järjestö hoiti vain kuljetuksia laivoillaan, ja peri samalla satamamaksuja, niin se ei voinut muuta kuin rikastua, kun taas nämä muut kauppiaat sitten saivat hoitaa tavaroiden myymisen toreilla. Ja suhde toiseen mahtavaan järjestöön nimeltään Temppeliherrain ritarikunta takasi sen huolitsemille tavaroille suojelun, koska harva tuolloin halusi oikeasti olla riidoissa tuon mahtavan sotilaallisen munkkijärjestön kanssa.

Hansa oli järjestö, joka saattoi antaa kuninkaille rahoitusta, jotta nämä voisivat palkata sotilaita turvakseen, ja tuolla tavoin he saattoivat pitää valtaa hallussaan.  Hansan rahoitus takasi sen, että tuolla miehellä oli käytettävissään muista maista palkattuja palkkasotureita, jotka tietenkin olivat melko kalliita sijoituksia.



Tietenkin voidaan aina sanoa niin, että nämä palkkasoturit osasivat taistella paremmin kuin joku maatyöläinen, ja samalla hän ei ollut mikään paikallinen kreivi, joka saattoi tavoitella kruunua itselleen. Palkkasotureilla ei ollut mitään sidoksia paikalliseen väestöön, joten heillä saattoi kuningas teettää kaiken likaisen työn, ja ehkä aika moni tuollainen "Novgrodilaisten rosvojen" tekemistä hirmuteoista ovat todellisuudessa olleet kuninkaiden teettämiä murhia, jotka on joko tarkoitettu poliittisten vastustajien eliminoimiseen sekä uusien valloitussotien perustelemiseen.


Eli kun esimerkiksi Ruotsin kuninkaalta loppui valuutta kesken, niin hän yksinkertaisesti antoi miestensä ryöstellä joitain itäisiä kaupunkeja, jotta hän saisi sitten kirstuunsa rahaa, mitä sitten käytettiin valtion hyväksi, ja kuningas tietenkin oli valtion ruumiillistuma, joten hänen projektinsa tietenkin olivat etuoikeutettuja kaikkiin muihin projekteihin nähden. Tietenkään kaikki nuo rakennusprojektit eivät käsittäneet maanpuolustusta varten hankittuja laitteita kuten linnoja sekä aseita, vaan tietenkin kuninkaalla piti olla edustava linna, jotta toisen maan hallitsijat eivät pitäisi tuota henkilöä köyhänä. Kuitenkin valtion johtaminen on muutenkin melko rasittavaa toimintaa, koska kaikki raha mitä kuninkaalle tuli oli tietenkin luetteloitu moneen kertaan, ja siksi hänen oli vaikeaa palkata esimerkiksi palkkasotureita omaksi turvakseen, joten tässä vaiheessa kuningas joutui sitten hakemaan rahaa Hansaliitolta, joka tietenkin vaati tuosta rahasta korkoa sekä myös halusi kuninkaan tekevän itselleen palveluksia, joista kuuluisin on se, että Valdemar IV Atterdag lähti valloittamaan Visbytä ja Gotlannin saarta.


Hansan miehiä oli tuolloin kaikkialla, ja nuo kauppiaat sitten tietenkään eivät halunneet käyttää julkista valtaa, vaan heidän edessään oli kuningas ikään kuin kilpimiehenä, jonka tehtävänä oli estää ikävän keskustelun syntymisen sellaisista asioista, kuin että miten verotus tuossa maassa sitten meni. Ja tietenkin Hansakauppiaita viehätti ajatus siitä, että maata hallitaan erittäin kovalla kädellä, jotta kukaan ei heidän liiketoimistaan sitten ei kukaan sitten varmasti halunnut  hiiskua sanaakaan. Kuningas oli mies, joka hallitsi Jumalan nimessä, ja hänen  valtansa kyseenalaistaminen oli rikos. Tuolloin keskiajalla oli täydellistä utopiaa se, että ihmiset saattaisivat oikeasti hallita itse tekemisiään, ja sellaisista väitteistä, että valtion johdossa olevien ihmisten määrän pitäisi olla enemmän kuin yksi, jotta muitakin tahoja kuin tuon yhden miehen kantaa muistettaisiin kuunnella.


Tuollaisista utopioista sitten seurasi sellainen asia, että kuninkaallista valtaa vastustava henkilö vähintään mestattiin, jotta muut eivät uskaltaisi korottaa ääntään asioista, jotka olivat todella kiusallisia kuninkaan kannalta, ja yksi niistä on kysymys siitä, että miksi vain yhdellä ihmisellä piti olla absoluuttinen valta kaikkeen, mitä valtakunnan alueella oli? Ja tietenkin nuo hansakauppiaat varmasti pitivät huolen siitä, että kuninkaista ei kovin suosittuja tullut, koska se olisi saattanut viedä heiltä keinon vaikuttaa valtion politiikkaan. Hansakauppiaiden etuna oli se, että he hallitsivat kuninkaita eminenssin omaisesti, eli he saattoivat "neuvoa" kuninkaita esimerkiksi hyökkäämään johonkin maahan, ja jos kuningas ei tuota "neuvoa" totellut, niin silloin hänestä päästiin mukavasti eroon myrkyttämällä tuo epämiellyttävä vallankäyttäjä, ja nostamalla uusi kuningas hänen tilalleen.


Kun puhutaan siitä mallista, mikä kaikilla kuninkailla on, jos heillä ylipäätään on valtaa, on se että hän itse ei ole kovin vaarallinen, ja hänet voitiin sitten mukavasti saattaa haudan lepoon joko tarjoamalla tuolle kruunun kantajalle jotain epäsopivaa syötävää tai sitten ampumalla hänet musketilla pois elävien kirjoista. Mutta hänen takanaan verhon kätköistä kuiskivat henkilöt ovat todella vaarallisia, ja heillä on se todellinen valta maan päällä. Kun mietitään Hansan asemaa, niin tietenkin se oli hyvin varakas järjestö, jonka suhteilla sitten palkattiin temppeliherroja kouluttamaan omia ritareita, ja samoin Temppeliherrat sekä Hansa kävivät kauppaa keskenään, ja tuolloin kyseessä oli tietenkin kullan kuljettaminen turvallisiin paikkoihin, ja silloin Hansa saattoi tarjota laivoja noiden kullan siirtäjien käyttöön.


Tietenkin tuo kulta oli "kiinnitettyä", mikä tarkoitti että Hansa oli siirtänyt sen valtakirjalla Temppeliherrojen haltuun, merimatkojen ajaksi, jotta jos laiva uppoaa, niin silloin tietenkin voitiin kulta korvata, ja tietenkin Temppeliherrain ritarikunta  maksoi Hansalle kuljetuksista, mikä hyödytti molempia osapuolia. Tuolloin 1200- ja 1300-luvulla tai tarkalleen vuoteen 1314 asti Temppeliherrain ritarikunta oli todella voimakas järjestö, jonka kanssa harva halusi riidellä. Tuota vuotta pidetään yleisesti tämän järjestön lakkauttamisen vuotena, ja se johtuu siitä, että tuolloin heidän Normandiansuurmestarin virkaa hoitanut johtajansa Jacques de Molay(1244-1314)  teloitettiin polttamalla hänet roviolla Ilé De Citén saarella Pariisissa.


Kyseisen järjestön epäiltiin kuitenkin tuon 16.3.1314 tapahtuneen mestauksen jälkeen  jatkaneen toimintaansa maalaisena verkostona, joka saattoi toimia esimerkiksi Johanniittain ritarikunnan peitteen alla. Kun puhutaan Hansan suhteesta näihin miehiin, niin tietenkin sen piti aina välillä maksaa saamistaan palveluksista kuninkaille, ja se sitten tietenkin vaati kullan siirtoja, koska jos joku oli onnistunut lahjomaan Kuninkaita, niin tietenkin tuo kulta piti siirtää pois kuninkaan valtapiiristä, jotta hän ei olisi mestauttanut tuota kullan tuojaa. Ja siksi kaikki tällainen toiminta piti tehdä pois kuninkaan suoranaisesta valtapiiristä, jotta kaikki tähän toimintaan osallistuneet säästäisivät päänsä, eikä myöskään ollut hyvä jos kuninkaan nähtiin ottavan vastaan lahjuksia. Se kertoi siitä, että kuninkaalla oli rahavaikeuksia, eli hän ei voinut tuolloin käyttää muuta rahaa, kuin sitä mitä valtio oli hänelle antanut.


Tuolloin jos kuninkaan henkilökohtainen kassa tyhjeni, niin hän ei voinut enää maksaa palkkasotureilleen palkkiota suoraan, vaan hänen oli käytettävä valtion kassaa, ja tuolloin jäivät tällaiset "pimeän budjetin" sotatoimet suorittamatta, kun kuningas sitten joutui käyttämään valtion rahaa, ja tuolloin tietenkään hän ei voinut sitten käskeä polttamaan poliittisten vastustajiensa taloja sekä kartanoita. Valtiolle ei ollut missään nimessä hyvä olla rauhan tilassa liian pitkän, koska tuolloin tietenkin ihmisten huomio alkoi kääntyä piispojen sekä aatelisten toimintaan, joten aina piti kuninkaalla olla varalla pieni sota, joka voisi alkaa vaikkapa siitä, kun joku "Novgrodista kotoisin oleva" roistojoukko sitten poltti jonkun kreivinkartanon, mikä sai sitten aikaan sen, että hyökkäys tuohon valtioon oli tietenkin hyvin perustelua.


Ja jos joku sitten olisi saanut selville sen, että joillekin palkkasotureille oltiin maksettu tuosta työstä, niin silloin olisi tilanne ollut vähintään kiusallinen kuninkaan mielestä, joka halusi hyökätä tuon naapurinsa kimppuun. Tuon takia hänellä piti olla sellainen tulonlähde ja pankkijärjestelmä, millä sitten voitiin ohittaa valtion valvonta. Tästä syystä sekä Temppeliherrain ritarikunta että Hansa rahoittivat kuninkaita mielellään, koska näin voitiin sitten taata se, että kuninkaat eivät turhan suosittuja olleet. Kun tuota kultaa sitten tietenkin piti välillä siirrellä, niin tietenkin Hansan laivat olivat siihen oiva väline, ja siksi nuo kaksi voimakasta järjestöä sitten tietenkin haalivat todella suuria määriä rahaa taskuunsa, kun ne hoitivat kuljetuksia sekä vartiointia.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Kissan seitsemän henkeä

Ihmisten mielessä on vuosisatojen ajan ollut sellainen käsitys, että kissalla on seitsemän elämää. Tuo käsitys on sellainen, että se liittyy “predestinaatio-oppiin” eli sielunvalleukseen,  ja on siten kristillisen teologian vastainen. Mutta kuitenkin tuo hiukan outo kotieläin on kirvoittanut monia ajatuksia ihmisten päähän, ja se tietenkin on tuonut inspiraatiota esimerkiksi SETI-ohjelmaan. Kun puhutaan esimerkiksi kuolemattomuudesta, niin aikoinaan on tutkijoita mietityttänyt sellainen ajatus, kuin että kykenisikö kissa sitten oikeasti kloonaamaan itsensä.

Tällaista kykyä ei noilla “noitien serkuilla” kuitenkaan tiemmä oikeasti ole, mutta itse olen joskus miettinyt sitä, että kykenisikö joku nisäkäs tuottamaan neitseellisen alkion sisälleen, jolloin tuo olento sitten kloonaisi itsensä. Joskus ovat tutkijat oikein tätä asiaa tutkineet, ja kuten tiedämme, niin kissoilla ei tätä kykyä ole, tai ainakaan niillä ei pitäisi olla kykyä kloonata itseään.

Kissoihin liittyy myös sellainen käsitys tai uskomus, mitä pidetään melko hupaisana. Tämä melko hupaisa uskomus liittyy kissan tapaan olla pitkiä aikoja poissa kotoa, ja siitä sitten tietenkin on esitetty ajatus, että tuo elämäntapa liittyy kissan elämään jotenkin. Eli aikoinaan “viisaat miehet” uskoivat, että kissa vaihtaa karvojaan paikan mukaan, ja pitkät poissaolot merkitsevät tuossa myytissä sitä, että tuo hyvin hiljainen sekä miellyttävä lemmikki olisi jossain toisessa paikassa toisen näköinen kuin toisessa, ja että se “varoisi” näyttäytymästä samoissa karvoissa kahdessa paikassa, vaan että tuo olento sitten vaihtaisi karvansa, ennen kuin se tulee esiin.

Syy miksi kissa yhdistetään noituuteen johtuu sen hiljaisuudesta sekä siitä, että tuo olento olisi erittäin helppo kouluttaa esimerkiksi aseistariisuntaan. Eli tuollainen koulutettu kissa voisi hyvinkin hypätä jonkun henkilön käteen kiinni, ja purra hampaat kohteen käden läpi. Samoin kissa voidaan teoriassa kouluttaa esimerkiksi puremaan uhrilta kaulavaltimot auki, joten sen takia noita eläimiä pelättiin ainakin keskiajalla, jolloin ihmiset olivat muutenkin hyvin taikauskoisia. Kuitenkin kissojen pelättiin tuolloin olevan paholaisen kanssa liitossa, ja kyseinen uskomus muuten ei ole peräisin keskiajalta, vaan jo muinaisilla egyptiläisillä oli tuollainen uskomus, ja kissa oli tuossa yhteiskunnassa hyvin arvostettu eläin, joka sai monesti muumiointi käsittelyn.

Egyptiläinen uskonto oli sellainen, että siellä uskottiin ikuiseen elämään, ja muumioinnin tiedetään olevan sidoksissa tuohon uskoon. Kuitenkin aina välillä tulee mieleen sellainen asia, että neitseellisestä syntymisestä olisi tietenkin hyötyä myös kuninkaalle. Näet jos kuningas luodaan koeputkihedelmöityksen avulla, niin silloin hänellä ei olisi ollut mitään suhteita omiin vanhempiinsa.

Ja se sitten tietenkin myös auttaisi asiaa, kun valtiota alettiin hallita. Silloin ei olisi oman suvun piirissä enää velkojia, jotka saattaisivat häiritä tuon uuden faaraon hallitsemista. Joten sen takia olen joskus miettinyt, että olisiko koeputkihedelmöitys ollut jo käytössä muinaisessa Egyptissä, jotta voitiin taata se, että faaraon tapa hallita olisi varmasti puolueeton sekä kova ja korrekti, joten tuo asia sitten olisi ollut helppo hoitaa koeputkihedelmöityksen avulla.

Kuitenkin faarao oli tuolloin jumalan asemassa muihin ihmisiin nähden, joten jotain outoa tuossa miehessä sitten kuitenkin oli. Se miten hän sai kasvatuksensa takasi sen, että tuota valtiota johti mies, joka ei missään vaiheessa antanut tunteiden vaikuttaa työhönsä. Kun mietitään sitä, miksi kuninkaallisilla on aina ollut niin tarkat sukupuut, niin sen tarkoitus lienee vain ollut estää sisäsiitoksen syntymisen, mikä olisi saattanut aiheuttaa kohtalokkaan geenivirheen. Ja tietenkin faaraon piti olla niin etäällä tavallisesta ihmisestä kuin vain mahdollista, jotta tuo mies ei sitten keskustelisi kenenkään kanssa ilman, että ylipappi seisoisi vieressä.

Joten tuon takia esimerkiksi Ruotsin vallan aikaan maassamme oli sanonta, että mitä vähemmän kuningas puhui kansan kieltä, niin sitä parempi se oli myös muiden vallanpitäjien kannalta, joten tuon takia esimerkiksi Ruotsiin haettiin kuningas, jonka nimi oli Kristoffer Baijerilainen, ja tuossa kuninkaassa sitten näkyi se, miten vähän kuninkaan oli hyvä puhua tavallisten ihmisten kanssa. Noilla tuon ajan valtaa käsissään pitävillä henkilöillä  oli tietenkin oma kielensä, jota kutsuttiin yleensä nimellä “Virkalatina”. Virkamiesten latina ei ollut samaa latinaa, kuin mitä käyttivät yliopistolaiset keskinäisessä puheessaan.

Tuon lähes keinotekoisen kielen tarkoitus oli nimenomaan eristää kuningasta muista ihmisistä ja tehdä hänestä helposti hallittavan, ja samalla myös hallitseminen oli hänelle tuolloin helpompaa, kun ei tarvinnut maaorjien kanssa jutella. Tuollainen ajattelutapa johti Tsaarin Venäjällä tilanteeseen, että tuon maan yläluokka sitten puhui järjestelmällisesti vain ranskaa, ja se sitten sai aikaan sen, että vuonna 1917 puhkesi maassa kapina, joka johti Bolsevikien vallansiirtoon sekä muutaman kymmenen miljoonan ihmisen kuolemaan.

Kun pohditaan lehdistön roolia tuossa vallankumouksessa tai vallansiirrossa, niin se oli äärettömän tärkeä osa bolshevikkien toimintaa. Kun pappi Gapon kuoli vuonna 1906 mielenosoituksessa, niin tuosta tapauksesta otettiin kaikki irti. Vaikka Gapon oli ortodoksisena pappina bolsevikeille luokkavihollinen, niin silti hän oli noille kovan linjan miehille mieluisa uhri, koska papin ampuminen ei nykyäänkään ole mitään kovin yleinen eikä hyväksyttävä teko. Pappi on ihmisten silmissä mies tai nainen, joka tekee hyvää. Ja tuosta  asetelmasta, missä sotila tai santarmin luodista tehtiin suuri numero.

Vaikka Gapon olisi vuonna 1917 ehkä ammuttu bolsevikkien toimesta, niin kuitenkin hänen hahmonsa palveli sitten noiden punaista tähteä kantavien miesten ja naisten asemaa, koska hän oli pappi. Papin ampuminen oli tuolloin uskaliasta, koska kirkkoa käytettiin tuolloin propagandan levittämiseen. Ja Gapon tietenkin samaistettiin hyväntekijään, jonka tsaarin poliisit ampuivat. Vaikka toisaalta saattoi olla niin, että tuo pappi oli vain kävelemässä mielenosoittajien ohi, ja sitten luoti osui häneen.

Pappi Gapon oli tietenkin kommunistien julkaisuissa henkilö, joka johti mielenosoitusta, mutta saattoi olla niin, että hän oli vain ohikulkumatkalla. Neuvosto-lehdistö myöhemmin merkitsi tuon papin johtaneen tätä joukkoa, ja tietenkin se, että pappi olisi johtanut tuota marssia olisi osoittanut maailmalle, että myös pappeja kuului tuohon bolsevikkien organisaatioon, eli hän oli virallisen totuuden mukaan mielenosoituksen johtaja ja jos tuota totuutta lähdettiin muuttamaan, niin seuraukset olivat kamalat.

Pappi Georgi Gapon (1870-1906)  oli noille aatteen miehille tärkeä mielenosoituksen johtajana, joka kuoli aatteen vuoksi, ja tuo sitten oli aina virallinen totuus. Se mitä hän todellisuudessa teki tuolla aukiolla oli yhdentekevää. Tuo pappi oli kuolleena sankarina mieleen bolsevikeille, koska kuolleet sankarit eivät heittäytyneet hankaliksi, mikä sitten auttoi puoluetta luomaan sädekehän oman asiansa ja sen ajamiseen valitsemansa  metodologian ympärille eikä Gabon sitten kuitenkaan tullut oikaisemaan mitään, mitä hänestä oli kerrottu ihmisille. Ja se nosti tuon miehen kuolemansa jälkeen todella suureen arvoon noiden kommunistien silmissä.  Sensuuri tietenkin oli olemassa koko tuon valtion olemassaolon ajan, mutta kuitenkin lehdistö oli se väline, millä nuo miehet sitten pitivät yllä valtaansa.

Ja kuten varmaan kaikki tietävät, niin toki lehtimiehet varoivat loukkaamasta esimerkiksi Josif Stalinin herkkiä tunteita, mutta kuitenkin aina välillä kävi niin, että tuollainen “toveri” sitten kuitenkin kirjoitti asioista, joista olisi pitänyt vaieta. Tuollaisia kirjoituksia, missä neuvostojärjestelmää kohdeltiin epäkunnioittavasti merkitsi sitä, että hänet leimattiin mielenvikaiseksi, mistä  seurasi toimintaterapiaksi kutsuttu toiminta, joka ilmeni sitten metsätyökomennuksena Siperiaan.

Kuitenkin noilla toveri reporttereilla oli sellainen akilleen kantapää, että joku saattoi kirjoittaa lehtijutun heidän nimissään, ja sitten vain ovelle kaartoi NKVD:n poliisiauto, joka saatteli tuon onnettoman henkilön suoraan Siperian junaan. Tuollainen tekaistu lehtijuttu on varmaan päättänyt monen ihmisen poliittisen uran monissa maissa, eikä sen tekeminen olisi mitenkään vaikeaa, jos henkilöllä sattui olemaan kirjoituskone käytössään sekä aikaa tehdä teksti hanskat kädessään.

Tuolloin valtiollinen poliisi sitten saattoi kuvitella uskollista puolueen jäsentä petturiksi, mistä seurasi tuolloin ikävä asia, nimittäin merkintä skitsofreniasta sekä passitus Siperiaan. Toki osa näistä ihmisistä sitten myöhemmin päästettiin vapaaksi, mutta osa sitten kohtasi loppunsa Nagant-revolverin edessä, koska heidän ajatuksensa eivät käyneet yksiin neuvostojohtajien näkemysten kanssa. Kuitenkin joskus on ajateltu niin, että jos neuvostojohto olisi ollut jotenkin järjissään, niin silloin sen olisi pitänyt sallia itseensä kohdistuva kritiikki. Tuosta kritiikistä nuo miehet olisivat sitten kyenneet arvioimaan sitä, millainen heidän oma suosionsa oikeasti oli.

http://pimeakronikka.blogspot.fi