David Morrellin kirjoittama "Ruusun veljeskunta" ("Brotherhood of the Rose", 1983) kertoo kahdesta agentista, jotka kääntyvät kouluttajaansa vastaan, sekä mutkikaasta isäsuhteesta.

David Morrellin kirjoista ensimmäinen, jonka luin oli nimeltään ”Ruusun veljeskunta” (Brotherhood of the Rose, 1983). Tuossa kirjassa on kaikki ne ainekset, jotka tekevät siitä melko vakuuttavan oloisen agenttikirjan, missä tietenkin on paljon väkivaltaa, mutta kuitenkin kirjassa on hiukan normaalia syvällisempi aspekti, joka ilmenee esimerkiksi sen päähenkilöiden henkilöllisyyden sekä identiteetin luomisessa. Kirjan varsinainen päähenkilö on koulukodin sekä erään toverinsa kautta CIA:han ajautunut ”Saul Chrisman”, joka on kuulemma juutalainen, ja sitten tietenkin tuon identiteetin pohjalta voitaisiin ajatella niin, että hän saattaisi olla jonkun sotarikollisen poika, ja juutalaisen identiteetin piti sitten suojella häntä siltä, että tuo mies alkaisi kysellä menneisyytensä perään.

Hänet vie CIA-miesten vaikutuspiiriin eräs toinen koulukotipoika ”Christopher ”Chris” Kilmoonie”, jonka salaperäinen ”Elliot” on ottanut huostaansa sekä valvontaansa. Kirjan sisältö ei etene kronologisessa järjestyksessä, vaan keskellä on pitkä kuvaus noiden miesten kouluajoista, sekä siitä miten he ajatuivat ”vihreisiin baretteihin” ja siitä CIA:han erään karkausta koskeneen tapauksen yhteydessä sattuneiden pahoinpitelyiden kautta. Eli tuo Elliot sitten vei noille pojille karkkirahaa, ja kun he sitten olivat matkalla kohti automaattia, niin he joutuivat hakatuksi, ja muutenkin tuon Morrellin luoman miehen toiminta ei ole mitenkään lastensuojelun hyväksymää, ja itse kyllä olen joskus miettinyt sitä, kuinka hän tuossa kirjassa luo nuo parit, mitä hän käyttää omina ”hitmaneinaan”.

Hän ikään kuin valitsee nuo taisteluparit niin, että noiden poikien ominaisuudet täydentävät toisiaan, ja se tietenkin tekee heistä erittin läheisiä. Ja sittten Elliot tietenkin vielä esiintyy pojille heidän hyväntekijänään, mikä tekee koko kirjan juonesta hiukan inhottavan. Hän tietenkin on luonut Chrisin isälle taustan lentäjänä, joka on kuollut koelentäessään huippusalaista pommittajaa Japanissa. Morrell esittelee tuota hahmoa melko tarkasti, mutta samalla hänen kirjastaan puuttuu päähenkilön ”Saul Chrismannin” henkilöhistoria lähes täysin. Tuolta puolen katsoen hän ei kovin täydellistä henkilöhahmoa ole luonut, vaikka tuo mies on tietenkin kirja päähenkilönä. Tuossa kirjassa pohditaan sitä, mikä on valtion moraali, kun se haluaa antaa ihmiselle valtaa päättää toisen puolesta tämän elämästä. Ja tuon kirjan pahan isäpuolen eli Elliotin esikuvana on todennäköisesti CIA:n vastavakoilun päällikkö James Angelton, joka kuitenkaan ei varmasti tällaista uskaltaisi tehdä.

Tuon kirjan ideana on se, että tuo vastavakoilun päällikkö kouluttaa koulukotipojista omia palkkamurhaajiaan, joiden tehtävänä on ikään kuin ”poistaa” valtion hallinnosta ihmisiä, jotka vaarantavat CIA:n, mutta kirjan juoni on melko erikoinen, koska siinä sitten paljastuu sellaisia asioita, että tuo mies on myynyt noita palveluksiaan myös muille ihmisille kuin CIA:lle. Ja kirjassa tietenkin esiintyy koko joukko erilaisia taisteluvälineitä, joiden hankkiminen ei varmasti oikeassa elämässä olisi kovin helppoa, vaikka ihmisellä olisi suhteita.

Myös osa noiden kirjojen henkilöiden toiminnasta on täysin absurdia, kuten se kun tuo Chris sitten vuokraa lentokoneen tallelokerosta ottamillaan rahoilla, ja lentää velipojan luokse kalliovuorille. Siinä sitten Morrellilta on unohtunut, että lentäjän pitää aina tehdä lentosuunnitelma ennen lentoon lähtöä, jonka jälkeen hänen pitäisi sitten vielä seurata tekemäänsä suunnitelmaa. Ja tietenkin tuo lentokone on vuokrattu CIA:n luomalla henkilöllisyydellä, ja tuo lentäjä on näyttänyt CIA:n antamaa lentolupakirjaa.

Ja kuten varmaan arvaatte, niin tulos sitten on melko erikoinen, koska hän ei ole mitenkään miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että häntä varjostetaan esimerkiksi TR-3B ”Dragon lady”-vakoilukoneella. tässä skenaariossa vakoilukoneen kamera kohdennetaan tuohon Cessnaan, ja sitten tuota konetta seurataan noin 10 000 metriä niiden päältä. Myös tuota kohtausta ennen oleva pankkikohtaus, missä ”Chris” hakee noita rahojaan on hellyttävä, kun hän esittää henkilökorttinsa, ja sitten häneltä kysytään tunnussana. Se sitten tietenkin on jokaisen pankkivirkailijan velvollisuus, ja koskaan kukaan noista virkailijoista ei raportoi millekään USA:n tiedustelulaitokselle kuten FBI:lle, paikallisen poliisin ATARI-ryhmälle tai DEA:lle, jotka varmaan ovat kiinnostuneita siitä, mitä ihmiset tallettavat pankkeihin.

Samoin CIA:n kirjanpitäjät ovat tietenkin sellaisia, että he eivät mitenkään seuraa pimeiden operaatioiden rahoitusta, joten nuo agentit, joiden koodinimet ovat ”Romulus” ja ”Remus” voivat pimittää tuota rahaa näistä operaatioista. Huomatkaa myös miten esimerkiksi kirjassa kuvaillaan Krav-Magaa, eli sillä muka sitten tehdään noista agenteista voittamattomia. Kun sitten paljastuu se kauhea asia, että Elliotilla on muitakin poikia palveluksessaan, niin silloin tietenkin seuraa järkytys. Mutta kaikista näistä asioista huolimatta on tämä kirja sitten melko hyvää luettavaa. Kuitenkin siinä on hiuka kliseitä, jotka saavat sen hiukan hymyilyttämään ainakin itseäni, ja niin varmaan kaikissa muissakin vakoilukirjoissa on.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Hakkerit voivat ensimmäistä kertaa historian aikana olla vaaraksi yksittäiselle ihmiselle

Hakkerit ovat nykyään vaarallisempia kuin koskaan ennen, mikä johtuu esimerkiksi siitä, että autoissa on yhä enemmän elektronisia komponentteja, joita ohjaa tietokone. Ajoneuvojen ABS-järjestelmä, mikä ohjaa pyörien lukkiutumista  toimii täysin tietokoneella, ja samalla esimerkiksi ajoneuvojen moottorien suorasuihkutus- ja muut hallintajärjestelmät ovat pääasiassa tietokoneen varassa toimivia komponentteja. Se että joku hakkeri ohjelmoi auton ABS-järjestelmää niin, että esimerkiksi vain toisen puolen pyörät jarruttavat tai menevät äkisti lukkoon tekee mahdolliseksi sen, mikä on ollut pitkään vain elokuvien aiheena.

Jos joku haluaa toiselle pahaa, niin hän voi rakentaa tietokoneohjelman, joka oikeasti lukitsee vain toisen puolen renkaat, ja jos hän on vastuuton, niin silloin tuo lukittuminen voidaan säätää niin, että vasta kun auton nopeus on vaikka 100 km/h, niin silloin elektroniikka alkaa jarruttaa, ja tuolloin seuraukset voivat olla tuhoisat, ja tuollaisilla haittaohjelmilla voidaan samalla estää esimerkiksi ohjaustehostimen toiminta, joten tämän takia nykyaikaiset hakkerit ovat ensimmäistä kertaa vaaraksi ihmisille yksilöön tasoilla. Ja jos tuon haittaohjelman valmistaa osaava ohjelmoija, niin silloin se voi vetää itsensä pois tuon auton tietokoneen muistista, kun auto on lähtenyt luisuun.

 Eli tuollaisia haittaohjelmia  voi olla esimerkiksi erikoisjoukkojen hallussa, ja he voivat yrittää sujauttaa niitä esimerkiksi vastustajan suihkuhävittäjien lennonhallintatietokoneeseen, ja tuollainen  ohjelma voi toimia siten, että kun hävittäjä aloittaa laskeutumisen, niin se käynnistää lentokoneen jälkipolton, ja muuttaa koneen "kamikazeksi", jolla voidaan syöksyä suoraan vihollisen tukikohtaan. Eli tuolloin ainoastaan tuon koneen lentoautomatiikan parametreja muutetaan siten, että se estää autopilotin pois kytkemisen laskeutumisen aikana. ja tuolloin voivat seuraukset olla tuhoisat.

Se voidaan ujuttaa lentokoneen hallintajärjestelmiin esimerkiksi tutkasignaaliin liitetyn algoritmin avulla, jolloin vihollinen ei ehkä osaa varautua siihen. Tai sitten toinen vaara on se, että noita ohjelmistoja päätyy kovan luokan ammattirokollisten käsiin, ja jos he haluavat, niin silloin nuo henkilöt voivat olla todella vaarallisia. Samoin autoon voidaan ujuttaa vastaava ohjelmisto, joka kytkee vakionopeuden säätimen päälle, ja siihen nopeuden 200, km/h, jos rikollinen niin haluaa tehdä.

Tuo on muuten varmaan jossain "Salaisten kansioiden" tyylisessä sarjassa esitelty murhamenetelmä, ja onhan noita asioita käsitelty myös muissa uutisissa.  Eli vaarallisen tuosta ohjemistosta tekee se, että siihen voidaan tehdä looginen pommi, joka aktivoi sen vasta tietyn ajan kuluttua sen asentamisesta, ja tuon ohjelman voi asentaa esimerkiksi liikkeen mekaanikko. Ja tuo looginen pommi sitten aiheuttaa sen, että tuota ohjelmaa ei voida jäljittää esimerkiksi tiettyyn korjaamoon, ja silloin rikollinen ehtii paeta.

Mutta kun puhutaan siitä, miten esimerkiksi elektroniikka tekee autosta vaarallisen, niin tämä verraten  uusi tekniikka tietenkin aiheuttaa sen, että auton virittämisestä tulee halpaa huvia, ja tietenkin on vaara, että joku sitten ryhtyy muuttelemaan tuon ajoneuvon ohjauselektroniikan ohjelmiston säätöjä yksinkertaisesti vain vaihtamalla siihen suurempia polttoaineen syöttöä sekä suurinta sallittua nopeutta  koskevia lukemia ohjelmallisesti. Ja tuolloin on tietenkin kaikkein yksinkertaisinta vaihtaa ajotietokoneen USB-tikku toiseen. Eli tuolloin auton alkuperäiset asetukset tallennetaan toiselle tikulle, ja toiseen tikkuun otetaan kopio tuosta moottorin sekä elektroniikan ohjausohjelmistosta.

Muutokset tehdään toisella tikulla olevaan ohjelmistoon, jotta autoa katsastettaessa ei katsastusmies huomaa mitään muutoksia. Tuota ohjelmiston arvojen muuttamista kutsutaan "chippaamiseksi", ja sen avulla autoa voidaan virittää todella paljon. Mutta vaara tulee sitten eteen, jos autoa lainataan, ja kaveri ei tiedä sen olevan viritetty. Tuolloin hän saattaa saada aikaan todella vakavan onnettomuuden, jos hän ei tiedä noista moottorin  säätöihin tehdyistä muutoksista.

Eli niitä ei kannata ryhtyä tekemään, koska jos tuo tikku unohdetaan vaihtaa ennen katsastusta, niin silloin varmasti katsastusmies hiukan kyselee tuosta  virityksestä, ja samalla autosta lähtee kilvet, koska se ei varmasti täytä mitään EU:n päästönormeja. Mutta kuten kerron, niin ihminen voi olla todella vaarallinen toista ihmistä kohtaan, ja esimerkiksi mustasukkaisuus voi saada aikaan sen, että joku ikään kuin "kilahtaa", ja ryhtyy tekemään tällaisia aseita. Tai sitten mafia alkaa käyttää noita välineitä todistajien hiljentämiseen, koska pistoolien hankkiminen ei enää käy nin kuin ennen, ja hekään eivät halua tietenkään herättää huomiota, joten tietenkin sopivasti sattunut eli lavastettu onnettomuus on paras keino hoitaa ikävät  todistajat pois päiviltä. Ja tuolloin saattaa käydä niin, että poliisi ei osaa epäillä auton olevan chipattu.

Tätä ei monikaan usko todeksi: Venäläisten ratkaisu merivoimien lentotukialusten toteuttamiseen lentävä lentotukialus joka perustuu WIG (Wing In Ground) eli maaefektilentokoneen teknologiaan

Innovaatio on oikeastaan toimivan tai hyödynnettavissä olevan tuotteen suunnittelua sekä ideointia. Ja tietenkin tuon tuotteen pitää olla omaperäinen, jotta se menestyy maailmalla. Neuvotoliitto ja sen lentokoneteollisuus on tunnettu erityisen omapräisistä sekä hulppeista innovaatioista, jotka ehkä eivät aina aukea maallikoille, ja siksi niille on ollut vähän niin kuin tarve nauraa. Eräs hyvin erikoinen malli, mitä neuvotoliiton asevoimien toimesta on kehitetty, on lentävä lentotukialus. Kyseessä ei ole ilmalaiva, vaikka niin on jossain väitetty, vaan ihan oikea ilmaa raskaampi ilma-alus, joka perustuu "Lun"-luokan EKRANOPLAN:iin. Siinä patosiipilentokone ottaa vaikkapa yhdestä neljään SU-27-hävittäjää mukaansa, ja lähtee niiden kanssa lentämään kohteeseensa. Otin yllä olevan screenshotin siksi, että itsekään en alkuun uskonut, että tällainen voisi olla oikeasti toteutettavissa. Tuo väline perustuu WIG (Wing In Ground) tai Wingship-teknologiaan, mistä olen hiljattain kirjoittanut. Eli siinä kone lepää ilmatyynyt päällä, ja lentää vain muutaman metrin korkeudella vedenpinnasta.

Vaikka tuo patosiipikone ei ole mitenkään erityisen isokokoinen, niin se kuitenkin pystyy suorittamaan noita lentotukialuksen tehtäviä melkein samalla tavoin kuin normaalikin lentotukialus pystyy. Mutta tuon patosiipikoneen toimintamalli on kuitenkin erilainen kuin normaalin lentotukialuksen, eli koska se ei pysty pinen kokonsa takia käyttämään höyrykatapultteja, niin silloin tuon aluksen pitää kehittää lentokoneen nostamiseen tarvittava nopeus muulla tavoin, ja patosiipikone kehittää sen kohottamalla nopeutensa noin 500 km/h tasolle. Ja lentokoneen laskeutuminen onnistuu myös erittäin helposti, eli tuo hävittäjä vain laskeutuu 500 km/h kulkevan aluksen päälle.

Ongelmana on kuitenkin ollut EKRANOPLAŃ:in tarvitsema polttoainemäärä, mikä ei tuon kokoisessa laitteessa mikään kovin pieni ole. Jos käytössä olisi ollut ydinreaktorilla sekä puhaltimilla varustettu versio tuosta aluksesta, niin seurauksena olisi ollut varmasti erittäin tehokas väline, jolla olisi ollut paljon kuljetuskapsiteettia. Mutta ydinkäyttöisen EKRANOPLAN:in rakentamista ei varmasti pidetty neuvostoliiton asevoimissa mitenkään erityisen järkevänä ratkaisuna.

Mutta jos puhutaan siitä, millaisia mahdollisuuksia tuollaisella patosiipikoneella voisi olla sekä siviili- että sotilasilmailussa, niin tietenkin heti tulee mieleen vaikkapa sen käyttö nopeana kuljetusaluksena tai ohjusveneenä, joka olsii valtavan nopea muihin vastaaviin aluksiin nähden. Tuollaisen patosiipikoneen koolla ei ole mitään rajaa, eli siitä voidaan tehdä vaikkapa Nimitz-luokan lentotukialuksen kokoinen, mutta ongelmana ovat tietenkin polttoainekustannukset, sekä se että tuo alus olisi valtavan kova ääninen väline, mikä varmasti häiritisi ihmisiä erittäin suurella alueella koneen ympäristössä. Ja iso EKRANOPLAN voisi tarvita kymmeniä suihkumoottoreita toimiakseen. Tuolloin kuluva polttoaine sekä melu varmasti aiheuttaisivat tähtitieteellisen suuria kuluja sekä meluhaittoja ympäristölleen.

https://www.youtube.com/watch?v=TIDZdTV1mL8