"Rote kapelle" eli "Punainen orkesteri" vakoiluverkosto sekä Hitlerin päämajaan soluttautuneen vakoojan tapaus

Tunnetuin Toisen Maailmansodan aikaisista tiedustelupalveluiden verkostoista lienee “Rote kapelle” eli “Punainen orkesteri”, joka välitti esimerkiksi Kurskin offensiivin operationaaliset suunnitelmat Moskovaan, jotta Neuvostoliiton asevoimat kykenivät keskittämään joukkoja Kurskin alueelle ja lyömään tuon iskun, joka tunnetaan nimellä “Operaatio Zitadelle”. Tuon järjestön toiminta perustui kolmeen Sveitsissä sijainneeseen suuritehoiseen radioon, joiden kautta Euroopassa työskennelleet GRU:n agentit kykenivät  pitämään yhteyttä Moskovan kanssa.

Operaatio toimi siten, että “Rote kapellen” rasisti otti ensin yhteyttä Sveitsissä olevaan suuritehoiseen radioon, minkä avulla pidettin yhteyttä Moskovan esikuntaan. Nuo radiot olivat oikeastaan samanlaisia kuin merenkulussa käytettävät  radiot, joita löytyy laivoista, mutta niitä käytettiin toisin tarkoituksiin. “Rote kapellen” ongelmana oli tietenkin radioaseman naamioiminen, jotta tuo toiminta ei olisi paljastunut.

Tuollaisen suuritehoisen radion ongelma tietenkin on sen paino sekä koko, mikä tekee sìitä erittäin vaikeasti liikuteltavan. Ja sodan jälkeen tuollaisia suuritehoisia viestintälaitteita on asennettu esimerkiksi pakettiautoihin, jotta ne voidaan huomaamatta ajaa pois viestien lähettämisen jälkeen. Nuo lähettimet saavat virtaa tavallisesta voimavirtapistorasiasta, tai niiden kanssa käytetään erityistä generaattori-autoa, missä esimerkiksi pakettiauton takaosaan on kytketty aggregaatti, mikä antaa voimavirtaa tuolle suuritehoiselle lähettimelle. Tietenkin kyseinen  antenni pitää naamioida jollain tavalla, jotta sitä ei huomata kadulta, ja esimerkiksi metallinen tikapuurunko voi toimia antennina tuollaisille suuritehoisille radioille. Tuo viestintä tietenkin on melko vaivalloista, koska tuo lähetin voidaan suuntia, ja jos sen sijainti saadaan selville, niin silloin voi poliisi potkaista oven sisään.

Siksi agentti sähköttää yleensä nauhalle, joka ajetaan hyvin nopeasti lähettimen läpi, ja sitten vastaanottaja purkaa viestin hidastamalla omaa nauhaansa johon viesti on tallennettu vastaavasti, koska muuten nauhalta kuuluu vain vinkaisu. Tuollaisten suuritehoisten radioiden aika ei vielä nykyäänkään ole ohi, koska vaikka Internet on pitkälti korvannut radion sekä telexin normaalissa viestinnässä, niin suuritehoisten radioiden avulla voidaan rakentaa pitkän matkan Internet, esimerkiksi laivoilla jotka ovat merellä. Tietenkin satelliittien välityksellä tapahtuva kommunikaatio on erittäin hyvä tapa ottaa pitkän matkan yhteyksiä, mutta kuitenkin myös normaali ionosfäärin kautta tapahtuva kommunikaatio on edelleen erittäin käyttökelpoinen sekä huokea tapa ottaa yhteyttä myös pitkillä matkoilla.

Jos halutaan luoda pitkän matkan WLAN, niin silloin voidaan tuollainen WLAN-asema tai verkkokortti kiinnittää suurtehoiseen lähettimeen, jolloin voidaan NSA:n tai GCHQ:n nettivalvonta kiertää. Ja toimiakseen pitää myös toisella puolella olevan tietokoneen verkkokortti liittää suurtehoiseen lähetin- vastaanottimeen, jolloin voidaan luoda pitkän matkan tietoliikenneyhteys, millä sitten ohitetaan normaali Internet.

Kuitenkin Toisen Maailmansodan aikaan tuo järjestö käytti nimenomaan Sveitsiä tukikohtanaan, josta käsin se piti yhteyttä Moskovaan. Tuolloin radio piti sijoittaa pitkälle varsinaisesta antennista, jotta jos suuntima-aseman miehet sitten tuon lähettimen löytäisivät, niin varsinainen radio ei kuitenkaan vaarantuisi. Kun puhutaan tuosta Sveitsissä olevasta lähettimestä tai oikeastaan kolmesta lähettimestä, joiden koodinimi oli “Rote Drei”, niin niiden sijoitus oli kyllä loukkaus Sveitsin puolueettomuutta vastaan.

Noiden lähettimien kautta kykenivät Hitlerin päämajaan soluttautuneet vakoojat pitää yhteyttä GRU:hun tai mihin tahansa muuhun tiedustelupalveluun, koska heillä saattoi silloin olla käytössään pienitehoiset sekä samalla huomaamattomat radiot, jotka sitten voitiin kätkeä nopeasti esimerkiksi takin taskuun, ja myöskään SD:n radiosuuntimaan erikoistuneet miehet eivät noita lähettimiä niin nopeasti löytäisi ilman ruumiintarkastuksia sekä tarkkuusmittauksia, koska kaukosuuntimoasemat eivät olleet riittävän tarkkoja. Ja siksi olisi pitänyt käyttää myös jalan liikkuvia radiosuuntimapartioita. Toki esimerkiksi Fieseler Storch koneissa oli suuntimalaitteita, mutta niistä ei tällöin ollut mitään hyötyä. Eikä myöskään suuntima-autoista ollut mitään hyötyä, jos väkijoukosta lähdettiin etsimään vakoojaa.

Lentokoneet eivät olisi löytäneet yksittäistä henkilöä väkijoukosta. Vakooja usein käytti tuota pientä radiota niin, että hän laittoi nauhan sen sisään, ja sitten laittoi ajastetun laitteen johonkin paikkaan, jotta häntä ei tarkastaja tapaisi sen kanssa. Tuollaisen ihmisen täytyi tuolloin aina muistaa, että hänet voitiin tutkia esimerkiksi Santarmien toimesta. Mutta jos hän oli korkea-arvoinen SS tai Wehrmachtin OKW (Oberkommando Der Wehrmacht)  eli pääesikunnan upseeri, niin silloin tietenkään kovin moni ei noita tutkimuksia saanut tehdä.  Joidenkin mukaan osalla soluttautujista oli ollut RSHA:n virkamerkit, ja esimerkiksi SS-Brigadenführerin eli sotilaspoliisin tai  GESTAPO:n kenraalimajurin arvo.

Jos tuo soluttautuja olisi työskennellyt Hitlerin henkilökohtaisena henkivartijana, niin hän olisi nähnyt lähes kaikki suunnitelmat, mikä sitten nostaisi hänet arvoon arvaamattomaan GRU:n silmissä. Mutta tämä kaikki on pelkkää spekulaatiota, mutta voidaan sanoa, että nuo Hitlerin päämajassa olleet vakoojat saattoivat lyhentää sotaa merkittävästi. Ja itse uskon että heitä ei kamalan montaa ollut. Tai ainakaan kovin moni ei olisi päässyt katselemaan marsalkoiden olan takaa sotasuunnitelmia, joita tehtiin todella suuren salailun vallitessa, ja jos joku olisi sitten noista suunnitelmista puhunut, niin hänet olisi teloitettu oikopäätä.

Se suojeli häntä suurimmalta osalta näistä tarkastuksista. Toki jos vakooja pudotti radion johonkin roskakoriin,  eikä muistanut käsitellä sitä kyynelkaasulla tai hiilivedyllä, niin silloin saattoi käydä niin, että koira olisi voinut tuon miehen löytää.  Kun noista soluttautujista sitten puhutaan, niin uskon että monet heistä pelkäsivät sodan jälkeen, koska he saattoivat tietää paljon asioita sodan kummastakin sodan osapuolesta, joita kumpikaan ei olisi halunnut paljastaa ihmisille. Ja siksi he pelkäsivät aiheesta sitä, että heille tapahtuisi jotain ikävää, kuten se, että hän saattoi jäädä auton alle. Se montako noita ihmisiä sitten oikeastaan oli, on jäänyt itseltäni pimentoon. Saattaa olla niin, että osa heistä merkittiin sodan loputtua kuolleeksi, jotta he eivät paljastaisi salaisuuksia muille kuin niille, joille salaisuuksia on tapana kertoa. Mutta aiheesta on kirjoitettu kirja, joka ehkä valottaa tätä asiaa joillekin, mutta kuitenkin monia asioita on voinut jäädä kertomatta.

Ihmisen tekemät UFO:t voivat olla yritys soluttaa vakoilulaitteita vastapuolen salaisiin sotilaallista tekniikkaa kehittäviin laboratorioihin

TR-1 "Dragon lady" eli U-2 vakoilukoneen
taktiseen tiedusteluun tarkoitettu versio

UFO-kontakti on monissa kirjoissa sekä elokuvissa ollut aiheena kaikenlaisille salaliittoteorioille, jossa hallitukset tekevät yhteistyötä vieraiden älyjen kanssa. Kuitenkin jos pohditaan oikeasti sitä, mitä tuo kontakti tarkoittaisi, niin silloin varmasti ei kukaan lähtisi oikeasti toimimaan kuten elokuvissa toimitaan. Se että joku ihminen menisi sellaisen koneen sisään, minkä teknisiä ominaisuuksia hän ei tuntisi olisi melko uskaliasta.

Nimittäin tuo mahdollinen UFO olisi ehkä pyydys, mikä kaappaisi tuon henkilön mukaansa, ja tietenkin noilla mahdollisilla UFO:illa voi kyllä olla ihan maanpäällinen lähde. Eli kuten varmaan tiedämme, niin kaikki AREA-51:n kaltaiset laitokset ovat sellaisia, että niiden sisällä tapahtuvaa toimintaa varmasti halutaan tutkia, niin silloin voisi olla niin, että vieras valtio rakentaa niin sanotun peseudoufon, minkä he sitten soluttavat tuohon tukikohtaan.

Paras tapa hoitaa tuo solutus niin, että myös vastapuolen hallitus tai sen agentit uskovat, tuon aluksen olevan tutkimuksellisesti tärkeä, on antaa vastapuolen ampua tuo kone alas, jolloin se ehkä vietäisiin vastapuolen salaisimpaan tukikohtaan, missä sen parhaat miehet tutkivat tuota laitetta. Silloin sen havaintolaitteet voidaan rakentaa siten, että ne toimivat, vaikka aluksen moottorit olisivat tuhoutuneet. Tuollaiset havaintolaitteet olisivat tietenkin sellaisia, että ne lähettävät tietonsa avaruudessa kiertäville satelliiteille, ja sitä kautta esimerkiksi KGB:n tai CIA:n päämajaan. Tuolloin kyseinen alus tai lentokone toimisi ikään kuin ”troijan hevosena”, mikä tarkoittaa sitä, että sen tarkoitus on soluttautua johonkin tukikohtaan, missä vastapuolen huippumiehet tekevät työtään, ja toki esimerkiksi humanoidi varmasti tietäisi, että tuollaista alusta tulisivat sitten tutkimaan ilmavoimien parhaat miehet, mutta niin tietäisi myös KGB:n johto.

Kun puhutaan salaisista laboratorioista sekä muusta toiminnasta, mitä asevoimat haluavat salata, niin tietenkin nuo vakoojat haluavat havainnoida noiden valtion tutkijoiden työtä siellä, missä kukaan ei heitä saa kuvata. Tuolloin heidän toimintansa ideana olisi tietenkin soluttaa vastapuolen laboratorioon havaintolaitteita, joiden avulla he voisivat observoida noiden henkilöiden toimintaa myös niin sanotussa suojatussa tilassa. Kuitenkin myös kaappausoperaatio voidaan suorittaa tuollaisia ”UFO-välineitä” käyttäen. Käytettävä taktiikka voisi olla sellainen, että tuon laskeutuneen ”lentävän lautasen” eteen levitetään nailonista tai kevlarrihmoista tehty verkko, jonka ympärille on laitettu nanohelikoptereita.

Ja kun ”palautusryhmä” saapuu paikalle, niin nuo nanohelikopterit nostava heidän verkossa taivaalle, ja sitten heidät voidaan siepata esimerkiksi modifoituun kuljetuskoneeseen. Esimerkiksi C-130 ”Hercules” tai Antonov AN-12 ”Cub” kone voidaan modifioida siten, että niihin asennetaan kiertyvät siivet, ja nuo koneet voivat silloin leijua taivaalla niin, että ne pysyvät paikoillaan leijumassa. Ja vaikka niiden hyötykuorma olisi silloin paljon pienempi kuin normaaleilta kiitoradoilta lähtevien koneiden, niin ne toki pystyisivät tuon kaltaiseen operaatioon, jos niitä ei havaittaisi. Jos taas kyseessä olisi oikeasti joku ”alienien avaruusalus”, niin silloin sen pinta on varmasti tehty niin kovaksi, että ainakaan pienemmät aseet eivät siihen pure.

Vaikka kyseinen alus ei sitten olisi varsinaisesti moottorilla varustettu malli, niin se voidaan vetäistä avaruuteen vinssillä, joka on kiinnitetty johonkin avaruusasemaan. Tuon aseman täytyy vain olla kyseistä kappaletta painavampi, ja sijaita täsmälleen sen kohdalla, jotta kyseinen operaatio onnistuisi tavoitteessaan. Samoin kaapelista tulee tuolloin hyvin painava, mutta tietenkin asioilla voidaan aina spekuloida. Tietenkin nuo välineet voivat olla vaikka ydinkäyttöisiä, jolloin jos joku ohjus sattuisi niiden kylkeen tekemään reiän, niin silloin esimerkiksi  Einsteiniumia voi levitä pitkin maastoa.

Kun puhutaan siitä, millainen tuollainen ”troijan hevonen” oikeasti olisi, niin silloin tietenkin ne voidaan muotoilla mahdollisimman kiehtoviksi, jotta niitä vastaan hyökättäisiin. Noiden välineiden pinta voidaan varustaa sensoreilla, joiden tarkoitus on mitata sitä, millaisia tutkasignaaleita niitä vastaan suunnataan. Samoin niiden pinnassa olisi tietenkin sensoreita, jotka mittaavat sitä kohtaan suuntautuvaa painetta sekä lämpösäteilyä, jotta tuohon pudotukseen käytettävistä aseista saadaan tietoja, jotka lähetetään satelliitin välityksellä tuon välineen valmistajille. 

Jos käytetään esimerkiksi radiomaseria, niin silloin tuo lähetys voi jäädä huomaamatta kyseistä lentokonetta varjostavalta hävittäjältä, koska suunnattu radiolähetin on erittäin vaikea havaita sivusta. Joten jos puhutaan esimerkiksi juuri UFO.ista, niin osa niistä voi olla erityisiä houkutusmaaleja, joita käytetään vastapuolen välineistä kerättävän tiedon hankintaan. Eli nuo laitteet ovat oikeastaan vain houkuttimia, joilla testataan vihollisen kykyä havaita lentolaitteita sekä herkkyyttä niiden tuhoamiseen.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Milloin tulee raja vastaan siinä, kun soluttautujan pitää alkaa puuttua kohteiden toimintaan?

Oletteko koskaan katsonut dokumenttielokuvaa nimeltään ”Deep Cover Man”? Se kertoo FBI:ssä työskentelelevistä soluttautujista, joiden tehtävänä on tunkeutua esimerkiksi Mafian sisäpiiriin, ja urkkia poliisille tietoja siitä, mitä nuo organisoidun rikollisuuden jäsenet suunnittelevat. Noiden miesten tehtävänä on myös asentaa kuuntelulaitteita esimerkiksi rikollispomojen toimistoihin sekä heidän työpajoihinsa. Mutta se varmasti on jäänyt monelta huomaamatta, että ”Deep Cover Man” on samalla myös myytti, jonka tarkoitus on pelottaa rikollisia. 

Kuitenkin tuollaista miestä voidaan käyttää huomaamatta myös rikollisten henkivartijana, eli jonkun mafian miehen vieressä voi kävellä poliisi, joka sitten joutuu turvaamaan häntä tahtomattaan. Eli jos kilpailevan jengin jäsen ampuu hänen lähellään olevia rikollisia, niin silloin hän joutuu vastaamaan tuleen, Ja tämä tilanne voi tulla eteen silloin, jos mafiaan tai rikollisjengiin soluttautuva poliisi käyttää peitteenään esimerkiksi henkivartijan roolia. Se voi sitten aiheuttaa ikäviä tilanteita kaduilla, jos joku sitten päättää suolata tuon jengipomon täyteen reikiä.

Kun puhutaan esimerkiksi poliisin sisäisen tutkinnan harjoittamasta soluttautumisesta, niin silloin tietenkin tulee mieleen eräs kysymys, eli milloin tuollaisen poliisin velvollisuus puuttua toimintaan alkaa, eli milloin tulee raja vastaan siinä, että esimerkiksi väkivaltaisen toverin toimintaan aletaan puuttua erotuskäytännön kautta, jolloin esimerkiksi ison luokan kähmintä jää vähemmälle. Tuolla kähminnällä tarkoitan esimerkiksi huumepoliisin operaatioiden vuotamista rikollisille, ja kuten tiedämme, niin komisario on paljon parempi tiedottaja rikollisille kuin konstaapeli.

Eli kadulle tai kauniimmin sanottuna toiminta-alueelle on laskettu huhuja, että poliisi operoi siellä noiden agenttien välityksellä, ja se varmasti sitten saa aikaan sen, että rikolliset ainakin alkavat varoa puheitaan, koska heidän pöydässään voi istua tuollainen peitetehtävissä toimiva poliisimies. Se että rikolliset eivät pysty tai uskalla käyttää sähköposteja tai puhelimia kommunikaatiossaan tietenkin hidastaa heidän toimintaansa, sekä asettaa nämä henkilöt alttiiksi esimerkiksi kuuntelulle, joka tapahtuu julkisella paikalla.

Kun ihminen seisoo keskellä puistikkoa keskustelemassa kavereidensa kanssa, niin silloin tietenkin heitä voidaan kuvata, mutta monet ihmiset kuvittelevat olevansa turvassa, kun he eivät käytä toimistoja tapaamisissaan, vaan istuvat puiston penkeillä keskustelemassa tulevista liiketoimistaan. Ja nuo ihmiset ovat väärässä, koska heitä voidaan julkisella paikalla tarkkailla erittäin tehokkaasti suuntamikrofonien tai vaatteisiin piilotettujen kuuntelulaitteiden avulla.

 On olemassa kuuntelulaitteita, joita voidaan huomaamattomasti kiinnittää ihmisen vaatteisiin, kun hän kävelee kaduilla, eli niissä on sellainen neula, että sen voi työntää vaikka takkiin. Ja tietenkin nanohyönteiset voivat toimia siten, että ne laskeutuvat henkilön olkapäälle, ja sitten hän kävelee itse toimistoonsa tuollainen ehkä hyttystä muistuttava robotti olkapällään. Toki on kehitetty keinotekoisia torakoita, joissa voi olla vaikka plutonium-peristo, ja noiden jopa vuosien operointiin pystyvien kojeiden rakennusaineena toimii hiilikuitu, joka sitten tekee tuollaisesta keinotekoisesta kovakuoriaisesta aidon näköisen.

Niissä voidaan käyttää suoraan sydämmentahdistimissa käytettäviä paristoja, ja nämä välineet voivat ryömiä ihmisten koteihin, ja suorittaa valvontatehtäviä niiden sisällä. Ne voivat ikään kuin partioida maastossa, ja suorittaa samalla esimerkiksi eläinten laskentaa, mutta kun lainvalvoja sitten tarvitsee niitä, niin he vain ottavat ne komentoonsa. Plutonium-paristo on tietenkin sikäli ongelmallinen, että sen sisältämä radioaktiivinen aine pitää suojata, joten noiden keinotekoisten hyönteisten paikka pitää salata muilta, kuin ydinturvaryhmän hyväksymiltä virkailijoilta. Yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista olisi rakentaa keinotekoinen perhonen, jonka siivissä olisi aurinkopaneelit, ja joka sitten voisi suorittaa tarkkailutehtäviä huomaamattomasti.

Vaikka tietenkin tuon laitteen akku välillä tyhjenee, niin aamulla se sitten voi taas saada tarpeeksi aurinkoa, jotta se voisi operoida tehokkaasti, mutta sen toiminta olisi samalaista kuin NASA:n luotainten. Eli illalla tuo aurinkokäyttöinen perhonen laskeutuu paikkaan, missä sitä ei vahingoiteta, ja suuntaa sitten vistintäantenninsa esimerkiksi GSM-toistinasemaan, ja kun aurinko laskee, niin laite sitten menettää sähkötehonsa. Mutta aamulla elektroniikka herää taas henkiin, ja lähettää operaattoreille tiedon siitä, että se on valmiina lentoon.

 Perhonen joka voidaan jäljentää tuollaisen robottiin on Suruvaippa, koska sen siivet ovat mustat, ja kevyt piiaurinkopaneeli on myös musta. Tuon siipiin asennetun aurinkokennon johtimet voidaan tehdä grafiitista tai joustavasta hiilijohtimesta, jolloin sen on huomaamaton. Noita välineitä voidaan käyttää myös salamurhiin, eli ne voivat antaa uhrille kuolettavan pistoksen esimerkiksi risiiniä, jos niiden halutaan niin tekevän. Joten tämän takia noidan välineiden kehittmisestä pitää keskustella. Näet samoilla laitteilla voidaan panttivankitilanteita ratkaista verettömästi, jos tuollainen keinotekoinen ampiainen käy pistämässä uhkaajaan skopalamiinipistoksen.

Kun itse ajattelen näitä välineitä, sekä lainvalvojien ”Deep Cover”-tehtäviä, niin itselleni on joskus tullut sellainen ajatelma, että olisiko niin, että joku olisi joskus vienyt tällaisen tehtävän hiukan pidemmälle kuin mitä olisi pitänyt? Tuolla tarkoitan sitä, että miten tuollainen agentti sitten vakuuttaa mafian miehiä, että hänen lähellään voidaan keskustella vapaasti ilman pelkoa siitä, että hän ryntäisi kertomaan asioista suoraan FBI:lle? Eli miten mafia uskaltaa puhua jonkun ihmisen kuullen esimerkiksi suuren luokan huumebisneksestä tai mahdollisista palkkamurhista, joista seuraa monesti elinkautinen vankeusrangaistus? Jos puhutaan esimerkiksi ”Deep Cover”ista eli ”syvästä peitteestä”, niin olisiko olemassa sellainen kuin ”Dark Cover” eli tumma peitetarina"? Eli soluttautuuko tuollainen agentti ehkä noihin "piireihin" näyttelemällä henkivartijaa? Vai onko hänen peitteensä vielä syvempi?

Olen joskus ajatellut, että käyttääkö joku FBI:n agentti ehkä peiteroolinaan mafian tappajaa, ja jos hän niin tekee, olisi mukavaa tietää kenet hän sitten murhaa, jotta pääsee kuuntelemaan mafian johtajien tarinoita? En usko että kuka hyvänsä on niin luotettava, että mafia keskustelee hänen kuultensa esimerkiksi murhista, joten olen joskus ajatellut sitä, että olisiko FBI tai oikeusministeriö valinnut jonkun toisen mafian murhaajan tuon agettinsa kohteeksi, joka sitten herättää näin luonnollisesti luottamusta muissa gangstereissa. Muistakaa että tällä en tarkoita sitä, että mafia olisi mikään maailmanlaajuinen rikollisjärjestö, jossa olisi miljoonia jäseniä, vaan ”mafian mies” voi tarkoittaa esimerkiksi rikollista, jolla on puku päällään. Eli tuo termi ei enää nykyään tarkoita mitään ”La cosa nostraa” vaan oikeastaan pelkkä hyvin pukeutuva rikollinen voi saada kadulla tittelin ”mafian mies”.

Toisaalta esimerkiksi myös liivejä käyttäviä MC-miehiä sanotaan joskus mafiaksi, koska he ovat ikään kuin salaseura, jossa moottoripyörien lisäksi tehdään muita asioita, jotka eivät valoa siedä. Ja sitten tietenkin joskus pikkupojat ovat sitten laittaneet mafian nimessä lappuja ihmisten postiluukuista sisään, jotta he ovat saaneet sitten periä ”suojelurahaa”. Joissain tapauksissa seurauksena on ollut se, että joku turvallisuusalan yhtiö on lähettänyt noiden rahojen toimitusta varten varatulle paikalle ryhmän hoitamaan tilannetta, ja kuten tiedämme, niin nuo turvallisuusalan yhtiöt eivät ole mitenkään erityisen helläkätisiä otteissaan.

Ja kaikilla niiden työntekijöillä ei ole edes järjestysmieskorttia. Varsinkin turva-alan yhtiöiden peitteellä toimivat palkkasoturiyhtiöt tai kauniimmin sota-alan yritykset eivät ehkä kerro kaikkia menettelytapojaan asiakkailleen, ja tuolloin joku sitten saattaa sitten ottaa esimerkiksi 338 Lapua magnumin, ja ampua tuon rahan hakijan tuollaisella kiikarikiväärillä. Eli kyseessä olisi silloin esimerkiksi jonkun turva-alan yhtiön palveluksessa oleva siivooja, joka sitten hoitelee yhtiön likaisia töitä. Ja noiden yhtiöiden kautta voi esimerkiksi FBI:n palvelukseen siirtynyt kommando hakea itselleen uskottavuutta, jotta hän saisi sitten solmittua kontakteja miehiin, jotka välittävät mafialle töitä.  

Tuollaisia ”hotellisiivoojia” on välillä raahattu esimerkiksi Nevadan oikeusistuimiin, jossa heitä on odottanut todella pitkät vankeustuomiot tai jopa kuolemanselli. Noille sota-alan yhtiöille turva-ala on vain peitetoimi, jolla ne sitten hankkivat aseita sekä muita välineitä, joita niiden palveluksessa olevat sotilaat sitten käyttävät hoitaessaan noita tehtäviä, joita voi olla esimerkiksi Nigerilaisten sotilaiden kouluttaminen, mutta ne voivat pitää sisällään myös taistelu- sekä salamurhatehtäviä, joita tarinoiden mukaan suoritetaan myös Euroopassa sekä USA:ssa.  

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Tällaista ei voi tapahtua.... Aarnion tapausta on kommentoitu myös maailmalla

Lehtijutuissa käydään nyt kovasti läpi sitä, että Helsingin huumepoliisin päällikkö J. Aarnio sai sitten tuomion alioikeudessa, ja osa noista jutuista on otsikoitu kuinka harvinaista tapausta on kommentoitu tai siitä on kirjoiteltu ympäri maailmaa. Tämä sitten kertoo siitä, millä tavalla maassamme suhtaudutaan korruptioon sekä aseman väärinkäyttöön. Se että noista rikoksista tulee myös tuomioita varmasti huomioidaan myös maailmalla. Korruption sekä muun rikollisuuden vastaisessa toiminnassa tärkeää on myös näyttää se, että mikään korruptio ei ole hyväksyttävää tai rikollisia ei jätetä tuomitsematta heidän asemansa takia.

Rikollisuutta ei saada kuriin sillä, että tilastoja kaunistellaan, tai televisiossa hoetaan, että "sellaista ei voi tapahtua".  Kun tätä lehdistön reaktiota tarkastellaan, niin osa noista lehtijutuista on varmaan kirjoitettu vähän sellaista asiaa ennakoiden, kuin että Aarnio tästä sitten vapautuisi, ja elämä jatkuisi taas kuten aina ennen. Olen huomaavinani muuten eräiden toimittajien kirjoitustyylistä sen, että niissä ikään kuin vihjaillaan, että jotain saattaisi tapahtua, jos ei näitä herra poliisipäälliköitä sitten lähdetä tukemaan. Kun puhutaan siitä, miten paljon tuollainen poliisivoimien esimies voi tavalliselle ihmiselle tehdä, on se että hän voi ajattaa poliisipartioita toisen perässä, ja karjua puhelimeen käskyjä.

Toisaalta hän voi sitten käydä Rautatieasemalla kertomassa huumeiden käyttäjille jonkun ihmisen olevan vasikka tai peitetoimissa oleva poliisi, mutta muuten hän ei toisten ihmisten elämästä kovin vaikeaa voi tehdä. Mutta jos hänen vihansa kohdistuu peitetehtävissä olevaan virkatoveriinsa, niin silloin tuollainen poliisin esimies sitten voi esimerkiksi paljastaa hänet  rikollisille. Toki voidaan sanoa niin, että alamaailma ei ole mikään konsensus, ja rikollisten tapa toimia on se, että he usein pelaavat omaan pussiinsa, ja siksi siitä että joku poliisipäällikkö nimeää poliiseja jollekin jengin pomolle ei välttämättä ole kuitenkaan kenellekään mitään seuraamuksia. Eli miksi nämä huumemiehet tai muut viheltäjät sitten oikeasti tuollaista poliisipäällikköä uskoisivat?

Kenenkään huumekauppiaan etuna ei varmasti ole se, että hänellä on kilpailijoita alueellaan, ja muutenkaan nuo alamaailman miehet eivät mitään kovin luotettavia ihmisiä ole, ja vaikka tuo poliisi nyt antaisi sitten jonkun auton rekisteritunnuksen jollekin MC-jengille, niin siitä on pitkä matka siihen, että nämä "Harley-miehet" lähtevät tekemään yhtään mitään. Kun puhutaan esimerkiksi ihmisen sosiaalisista taidoista, niin toki se että henkilö pääsee huumepoliisin päälliköksi vaatii tiettyjä meriittejä eli pidätyksiä. En usko että tuosta huumemiesten ryhmästä on ollut mukavaa istua "mädän poliisin" kuulusteltavana tai hänen putkassaan miettimässä tekojaan, eli siinä varmaan on alkanut hiki virrata otsalla. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu nimittäin empatiataidot, mikä tarkoittaa kykyä ikään kuin asettua toisen asemaan.

Tuo tarkoittaa kykyä arvioida omaa esiintymistä sekä esiintymistaitoja siltä kannalta, että myös toiset otetaan huomioon. Ja jos henkilö ei kykene tajuamaan sitä, että autossa istuva alainen ei välttämättä pidä siitä, että hän istuu koko päivän jonkun ihmisen talon edessä, niin silloin hän ei ehkä kovin pidetty esimies ole. Toki hänellä on oikeus tehdä tätä, se kyllä myönnetään, mutta tuota asiaa voidaan verrata armeijan sulkeisiin. Ne saattavat olla jonkun mielestä tarpeellinen osa koulutusta, mutta mistään mukavasta harjoituksesta ei ole kysymys. Jos puhutaan siitä, että ihminen on toistamiseen oikeudessa istumassa syytettyjen penkillä, eikä silti ymmärrä muuttaa toimintatapojaan tai että ottaessaan lahjuksia hän ei tajua tekevänsä väärin, niin silloin kyllä kauhulla mietin, millainen hän on esimiehenä? Onko hänestä mukavaa käydä näyttämässä maailmalle, että tälläkin kertaa tuli anteeksianto?

 Olen itse tehnyt työtä ihmisten kanssa, joilla on täysin olemattomat sosiaaliset taidot, ja joille kukaan ei ole koskaan kertonut, että alaisesta ei varmaan ole mukavaa kuunnella jatkuvaa tiuskimista sekä komentelua, eikä myöskään ole mukavaa kuunnella sitä toistuvaa "onko ne jo tehty" kysymystä, joka varmasti koskee jotain aamulla ohimennen sanottua asiaa, ja tuollaisten "miami vice"-poliisien näkemys paperitöistä on tietenkin se, että vaikka hän ei niitä itse tee, niin toki alaisten tehtävä on pitää tarkasti kirjaa siitä, miten he kentällä toimivat. Ja tietenkin tuo "katujen kuningas" ei varmasti myöskään jätä nimeään noista raporteista pois, varsinkin jos hän sitten niistä ylennyksiä saa. Eikä tällaisessa "katuryhmässä" tietenkään raportteja tehdä työajalla tai ilman eri käskyä. Voin kertoa että en ole tuon kyseisen laitoksen palveluksessa, mutta sen verran sanon, että työpaikkakiusaaja sekä narsisti ovat aina samalla tavalla toimivia ihmisiä. Joten en usko että poliisiesimiesten toimintanta mitenkään poikkeaa siitä, mitä muiden työpaikkojen kuten kiinteistönhuolto-yhtiöiden  komentelevat pomot tekevät.

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Android-puhelimet sekä "avoimen lähdekoodin sovellusten" käyttö vakoilussa

Android-puhelimet ovat erittäin suosittuja niiden käyttöjärjestelmän skaalautuvuuden kannalta, eli nuo puhelimet voidaan helposti Google-tilien avulla kloonata, niin että kun toinen puhelin liitetään tuohon tiliin, niin edellisen puhelimen asetukset siirtyvät siihen melkein automaattisesti. Samoin Android-puhelimissa on paikannuspalvelu, mikä auttaa löytämään kadonneen puhelimen, ja samalla myö tuon Google-tilien kautta voi katsoa, että montako laitetta tiliin on liitetty, ja samoin tiedot siitä onko tuo tili auki muissa laitteissa auki voidaan todeta helposti. Mutta kuten olen kirjoittanut, niin tämä skaalautuvuus voi aiheuttaa myös tietoturvaongelmia, jos joku vaikka tekee tuolle tilille ylimääräisen puhelimen tai pääsee sitä muulla tavoin käyttämään.

Ja kuten varmasti tiedämme, niin esimerkiksi rikolliset voivat hyötyä tästä paikantamispalvelusta erittäin ikävällä tavalla. Eli he voivat käskeä järjestönsä jäseneksi pyrkivää henkilöä kantamaan Android-puhelinta taskussaan, ja sitten tuota paikannusta hyväksikäyttäen tarkkailla tuon henkilön sijaintia. Samoin rikolliset voivat piilottaa esimerkiksi halvan Android-puhelimen jonkun henkilön moottoripyörään tai autoon, ja tarkkailla sitä, missä tämä henkilö liikkuu. Kuten äskettäin kirjoitin, niin tuollainen alle satasen älypuhelin voi tuon takia murtaa henkilön yksityisyyden todella tehokkaasti, kun hänen sijaintinsa saadaan selville. Mutta jos noilla rikollisilla on taitoja tai suhteita, niin he voivat tietenkin hankkia käyttöönsä valvontaohjelmia, joita he voivat sujauttaa toisen puhelimeen vaikka Micro-SD-kortin avulla, eli tämän takia älypuhelinta ei kannata jättää pöydälle ilman valvontaa.

Toki puhelin voidaan ottaa haltuun esimerkiksi TeamWeaverilla, ja se sitten aiheuttaa sellaisia ajatuksia, että tuon kaltaisella ohjelmalla voidaan esimerkiksi soittaa puhelimella etänä, mikä mahdollistaa puhelimen käytön tilakuuntelussa. Kun kohdeorganisaatiossa pidetään kokousta, niin silloin yhtiön tilaan soluttautunut vakooja vain ilmoittaa kännykällään kokouksen alkaneen, ja sitten jossain asunnossa istuva tarkkailija vain soittaa tuolla tilaan ujutetulla puhelimella itselleen, ja sitten äänittää normaalisti tuon puhelun tietokoneensa avulla. Vaikka äänitys ei ehkä paras mahdollinen ole, niin äänenkäsittelyohjelmistoilla saadaan hyvinkin vaimea keskustelu kuulumaan.

Eli tuo äänitys voidaan tehdä kuulokemikrofoniin liitetyllä nauhoituslaitteella tai puhelimeen ladatulla äänitysohjelmalla, ja sitten ajaa tuo tiedosto tietokoneelle, jolloin sitä voidaan käsitellä äänenkäsittelyohjelmalla. Tällaisilla ohjelmilla mitä musiikin tekijät käyttävät voidaan sitten korostaa ääntä niin, että hyvinkin heikkotasoisesta äänityksestä saadaan puhe selvästi esiin. Ja kun tuo kokous on päättynyt, käy agentti hakemassa puhelimen pois, jotta kalliit laitteet eivät jää lojumaan mihinkään.