Pohjois-Korea on laukaissut ohjuksen Japanin ylitse, ja tämä tietenkin panee valtiot kehittämään kilpaa ABM (Anti Ballistic Missile) sekä ASAT (Anti Satellite) -järjestelmiä

Pegasus-raketti B-52:n siiven alla:  näitä samoja
raketteja voidaan käyttää myös satelliittien
tuhoamiseen sekä ballististen
ohjusten torjuntaan

Pohjois-Korean hallinnon linja on se, että saamalla aikaan sodan, voisi se sitten pysyä vallassa, ja provosoimalla tilannetta saa se sitten aikaan pelkoa vastustajan riveissä. Kun tämä valtio laukoo ohjuksiaan Japanin ylitse, on sen tarkoitus näyttää kansalleen, että vastustaja on heikko, ja tuo pieni ydinasevaltio saa tehdä, mitä se haluaa. Kuitenkin ihmisiä on varmasti ihmetyttänyt, että miksi Japani ei vastaa tuleen tulella, ja iske tuohon maahan. Syy Japanin passiiviseen toimintaan tämän provokaation yhteydessä lienee se, että tuolla laukaisulla halutaan ehkä testata Japanin asevoimien kykyä reagoida tällaiseen yllättävään ohjusten laukaisuun. Kun puhutaan tuollaisten ydinohjusten iskujen torjumisesta, niin tietenkin valtiolla on oltava kaksi eri järjestelmää tällaisten iskujen varalta, ja tuolloin pitää muistaa se, että on kaksi tapaa tehdä tuo yllätyshyökkäys.


Kuitenkin tuon operaation yhteydessä voi tapahtua siten, että tuo valtio laukaisee yllättäen EMP-aseen kohteen päällä, jotta se saisi sitten aikaan vastustajan puolustuksen lamaantumisen, jotta sen aseet voivat iskeä tehokkaammin. Ensimmäinen tapa on laukaista kohteena olevaa valtiota kohti yksittäisiä ydinohjuksia, joiden torjuntaan voidaan silloin käyttää THAAD-tyyppisiä kineettistä energiaa käyttäviä ohjuksia. Niitä voidaan ampua kiinteistä siiloista, eli nämä kineettiseen energiaan perustuvat aseet voidaan asentaa mihin tahansa rakettiin, ja esimerkiksi Minuteman III ohjus voi viedä helposti tuollaisen kärjen kiertoradalle, jolloin torjunta voidaan aloittaa jo vastustajan ilmatilassa. Jos tuollainen THAAD-kärki laukaistaan kiertoradalta kohti maan pintaa, niin silloin sen nopeus kasvaa erittäin suureksi, jolloin tuo 20 000 kilometrin tuntinopeudella lentävän esineen synnyttämä kineettinen energia tuhoaa melkein minkä hyvänsä kohteen.


Mutta noita aseita voidaan asentaa myös Pegasus-raketteihin, jolloin myös B-52 voi tuhota satelliitteja sekä ampua alas mannertenvälisiä ohjuksia, ja vaikka Delta tai Atlas-kantoraketti voi viedä ne hyvin korkealle radalle, jolloin nämä aseet sitten voivat tuhota myös geostationaarisella radalla olevia kommunikaatio-satelliitteja. Niiden kärjissä on ilmeisesti gamma-kameroita, joiden avulla nuo aseet löytävät hyökkäävän ohjuksen taistelukärjen niiden lähettämän radioaktiivisen säteilyn perusteella, mutta jos valtio sitten tekee massa-hyökkäyksen, missä käytetään sen koko iskuvoimaa, niin silloi noita hyökkääviä kärkiä voidaan tuhota esimerkiksi laukaisemalla niitä kohti ydinaseita, jotka sitten räjäytetään tuon ohjusparven keskellä, ja tuo ydinräjähdys sitten saattaa ne toimintakyvyttömäksi lämpöaallon sekä EMP-pulssien avulla, ja tuo jälkimmäinen on se syy, miksi ydinkokeita ei tehdä lähiavaruudessa.


Maapalloa kiertävällä radalla laukaistava ydinase saa aikaan hyvin voimakkaan EMP-pulssin, mikä tuhoaa elektroniikkaa hyvin laajalla alueella. Esimerkiksi USA:n Minuteman III-ohjuksen MIRV-bussissa, eli laitteessa mihin taistelukärjet on liitetty epäillään myös olevan ydinpommeja, joiden tehtävänä on luoda kohdealueelle voimakas EMP-isku, jolla sitten saadaan mahdolliset torjuntaohjukset pois pelistä, mutta kuten tiedämme, niin samat EMP-iskut vaurioittavat myös ohjusten maaliin hakeutumisen tarkoitettua järjestelmää. Yksi malli operoida EMP-aseilla olisi tietenkin se, mikä on esitelty elokuvassa nimeltään "Goldeneye", eli maata kiertävälle radalle olisi tuolloin laukaistu satelliitteja, missä on tuollainen EMP-pommi, ja kun satelliitti sitten lentää kohteen yli, niin sen vetypommi laukaistaan, mikä saa aikaan erittäin voimakkaan sähkömagneettisen pulssin, mikä tuhoaa kohdealueella olevan elektroniikan.


Toinen tapa olisi sitten käyttää esimerkiksi tutkasatelliitteja, joiden tutkaan annetaan vain valtavasti tehoa, jolloin syntyy niin sanottu non-nuke EMP, ja tuollaisen valtavan voimakkaan tutkan rakentamiseen ei tarvita muuta, kun tutkasatelliitti sekä sysäyskondensaattorit, joilla voidaan sitten tuon tutkan tehoa kasvattaa hyvin paljon, tai sitten tietenkin voidaan satelliittiin asentaa räjähde, millä sen virtalähdettä puristetaan, jolloin syntyy EMP-signaali, mikä tuhoaa elektroniikan hyvin laajalta alueelta. ohjusten torjunnassa vasta-EMP-aseiden tarkoitus on tuhota niiden kärkien ohjauselektroniikan, mikä ainakin vaikuttaa sen toimintaa. Samoin maalla olevia OTH (Over the Horizon) tukia voidaan käyttää hyvin tehokkaiden EMP-signaalien luomiseen, eli noihin lähetys-antenneihin vain johdetaan valtavan voimakas sähkövirta, mikä lisää tutkan lähettimen tehoa, niin että siitä lähtevä radioaalto olisi jopa useiden megawattien tehoinen.


Noiden aseiden tarkoitus on valmistella valtiota omaan ydiniskuun tai muuhun sotilaalliseen toimintaan, ja eletromagneettisten aseiden tarkoitus on nimenomaan tuhota vastapuolen elektroniikkaa, ja tietenkin jos kaksi samaan virtapiiriin kiinnitettyä tutkaa lähettää säteilyä niin, että niiden lähettämät signaalit leikkaavat toisensa syntyy leikkauskohtaan valokaari, minkä lämpötila on useita tuhansia asteita, ja jotka varmasti vahingoittavat lentokoneita sekä ohjusten kärkiä. Mutta kuitenkin suurin osa noista torjunta-aseista perustuvat siihen, että ohjuksia kohti laukaistaan sarja vastaohjuksia tai niihin suunnataan tappajasatelliittien tulitusta. Yksi varteen otettavista laitteista on nimeltään MKV (Miniature Kill Vehicle), mikä on hyvin pienikokoinen tappajasatelliitti, joka ampuu kohdettaan raketilla, ja tuo äärimmäisen pieni satelliitti voidaan lähettää radalleen esimerkiksi Pegasus-raketilla, ja se asemoidaan matalalle kiertoradalle, josta kyseinen väline voidaan sitten kohdentaa esimerkiksi ICBM-ohjuksiin.


Noita aseita on ajateltu käyttää myös muita satelliitteja vastaan, joten niissäkin on tapahtunut kehitystä. Nykyään esimerkiksi valokuvaustiedustelua varten rakennetuista satelliiteista puhuttaessa ei enää tarkoiteta yhtä tiettyä satelliittia. Miniatyrisointi merkitsee sitä, että Maapallon kiertoradalle lähetetään satoja tai jopa tuhansia pieniä satelliitteja, jotka toimivat sitten ryhmänä. Kun tuollaiseen satelliittiparveen laukaistaan THAAD, niin silloin tietenkin se voi menettää pari ryhmään kuuluvaa laitetta. Nuo satelliittit ovat sellaisia normaaleja peiliteleskooppeja, joita myydään esimerkiksi optikkoliikkeissä, ja niihin on kiinnitetty ohjausyksikkö, mikä saa ne toimimaan ryhmässä kuin yksi suuri satelliitti. Tuolloin ryhmäkäytäntöjen avulla sitten saadaan tuo satelliittien parvi yhdistämään kuvansa elektronisesti, jolloin muutamien kymmenien senttien suuruisten satelliittien peileistä saadaan sama teho kuin esimerkiksi 15 metrin Newton-teleskoopista.


Samoin kommunikaatio- sekä ELINT (Electronic Intelligence)-satelliitit pyritään tekemään mahdollisimman pieniksi, jotta niihin on vaikeaa osua. Samalla niiden antennit pyritään valmistamaan mahdollisimman ohuesta rautalangasta, jotta niistä voidaan tehdä mahdollisimman suuria. Vaikka THAAD:in kaltainen ase sitten sattuisi osumaan tuohon satelliittiin, niin sen antenni on niin suuri, että siihen voi tulla muutamia reikiä. Näiden satelliittien runko on vain säilykepurkin kokoinen, ja sen toiminta perustuu kokonaan integroituihin piireihin, jolloin niiden runko voidaan tehdä hyvin pieneksi. Syy miksi nämä satelliitit sitten kestävät kosmista säteilyä erittäin hyvin, johtuu siitä että niiden runko on sisältä peitetty lehtikullalla, joka estää tehokkaasti kosmista säteilyä vahingoittamasta sen elektroniikkaa, joka näin kestää pidempään.


Kun puhutaan siitä, että hyökkäys muita satelliitteja vastaan tapahtuu nimenomaan kineettistä energiaa käyttävillä aseilla johtuu siitä, että nämä välineet ovat halvempia sekä turvallisempia kuin ydinaseet. Ydinaseiden ongelmana on se, että niiden räjähdyksessä muodostuvat radioaktiiviset hiukkaset jäävät kiertämään maapalloa, ja ne vahingoittavat kaikkia radalla olevia satelliitteja. Kineettiseen energiaan perustuvat satelliittien tuhoamiseen tarkoitetut menetelmät pitävät sisällään erilaisia raketteja sekä konekivääreitä. Eli oikeastaan osa tappajasatelliiteista on ikään kuin kiertoradalla olevia raketinheittimiä, joiden etu konekivääriin nähden on se, että nämä aseet eivät aiheuta rekyyliä, joka suistaa tuon asejärjestelmän pois radaltaan. Tietenkin tykkien sekä konekiväärien toiminta on myös täysin mahdollista, jos vain täsmälleen vastakkaiseen suuntaan aseen suusta sitten laukaistaan sama määrä ruutia, jolloin vastakkaiseen suuntaan kohdistuva rekyyli estää satelliittia kääntymästä väärään suuntaan.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Pohjois-Korean ydinaseen aiheuttama uhka voi kohta yltää myös Suomeen asti.

Yonbuyon ydintutkimuskeskus
Pohjois-Koreassa

Pohjois-Korean ohjuskoe sekä ydinohjelma ovat varmasti aiheuttaneet keskusteluja maailmalla, koska nyt eräällä maailman suljetuimmista maista on käytössään ydinase, jolla se kykenee uhkaamaan jopa Suomea. Kyseinen uhka on todellinen mikäli tuosta aseesta saadaan sen verran pitkälle kantava, että sen toimintasäde yltää maahamme, tai ehkä Kim Jong-Un aikoo sitten saada ohjuksensa peiton yltämään Pietariin asti. Pohjois-Korean Taepodong-II ohjus ei ole mitenkään helposti torjuttavissa kineettisen energian THAAD-ohjuksella, vaan tuo ase on hyvin pitkä sekä hoikka, eli siinä saatetaan käyttää tuota paljon puhuttua “tykkilaitetta” (“cannon device”), jossa kaksi tai useampia plutoniumin kappaleita painetaan toisiaan vasten hyvin ohuessa putkessa, ja ehkä niitä pidetään erossa toisistaan nailon tulpilla. Ja jos tuo ase sitten sälytetään vaakatasossa ja nuo nailon-kappaleet ovat tyhjiössä, niin silloin ei ennenaikaisesta tai spontaanista räjähdyksestä ole pelkoa.

Tuon aseen toiminta on sellaista, että RDX-räjähde työntää nuo plutoniumin palaset toisiaan vasten nailonin läpi. Ja tietenkin tuon tykkilaitteen ympärillä voisi olla litiumia, joka sitten saa aikaan tehonlisäyksen, eli muuttaa tuon aseen vetypommiksi. Vaikka “tykkilaitetta” pidetään ehkä paljon vaarallisempana käyttäjilleen kuin imploosio- eli sortumis-menetelmään perustuvaa ydinasetta, jossa räjähdesegmentit painavat plutoniumista tehtyä onttoa palloa kasaan sen keskustassa olevaa plutoniumin kappaletta vasten, niin kuitenkin “tykkilaite” eli “Hiroshiman pommin” kopio kuitenkin on riittävä varuste, jotta Pohjois-Korean johto saa siitä haluamansa pelotteen, minkä turvin se voi jatkaa omaa massatuhoase-ohjelmaansa sekä pitää valtaa hallussaan seuraavat sata vuotta.

Kun tuota Pohjois-Korean ydinase-ohjelmaa sekä erityisesti sen ydinpommeja sekä ohjuksia tarkastellaan lähemmin, niin niistä voidaan sanoa aivan hyvin, että nämä välineet vaikuttavat hiukan alkeellisilta, mutta ne kuitenkin toimivat, mikä riittää Kim Jong-Unille. Ja tuon aseen kohdalla voidaan sanoa, että se on samalla tarkoitettu hänen omaksi turvakseen. Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin alla on ilmeisesti ydinmiina, jolla sitten tuon valtion johto voi räjäyttää itsensä sekä muut kaupungissa olevat ihmiset, jos siellä sattuu joku mellakka, mitä tuon maan armeija ei kykene tukahduttamaan.

Tuolloin voi valtionjohto turvautua äärimmäisiin menetelmiin, jotta sen ei tarvitse vastata yhtään mistään teoistaan. Tai sitten nuo valtion johtajat marssivat johonkin lentokoneeseen, ja sitten kun he lennähtävät pois Pjongjangin ilmatilasta, niin he voivat räjäyttää kyseisen aseen, jonka tuhovoima voi olla vaikka kuinka suuri.  Kun tuon valtion ydinohjelmaa ajatellaan, niin siihen liittyy hyvin paljon sellaisia asioita, mistä voidaan hiukan keskustella. Esimerkiksi mistä Kim Il-Jong sai sai aikoinaan tuohon aseeseen tarvittavan uraanin, jolla hän valmisti tarpeeksi plutoniumia tuohon pommiin, mistä on tullut koko Aasian suurin päänsärky.

Tuohon Pohjois-Korean ydinohjelmaan liittyy sellainen teoria, että jotkut länsimaat ovat sille antaneet tälle maalle tietoja siitä, miten tuo ydinase oikeastaan tehdään toimivaksi. Tällä tavoin voisi sitten joku yrittää peitellä omia aseohjelmiaan, kun Pohjois-Korean tekemät ydinkokeet peittävä tällaisen toiminnan mediassa. Itse en tätä kyllä aivan varmasti usko, mutta kuitenkin tuon valtion valmistamien ydinpommien ikään kuin yllätyksellinen tulo maailmanpolitiikkaan varmasti on hyvin kiinnostavaa toimintaa.

Se miten tuo valtio onnistui salaamaan kyseisen ohjelman, vaikka ydinaseen valmistaminen vaatii valtavan teollisuuslaitosten ryppään, niin silti tuo koe tehtiin vähän yllättäen, Eli miten tuo maa voi salata esimerkiksi rikastuslaitosten olemassaolon, jotta se sitten saisi aikaan sellaista 12-prosenttista HEU:ta (High Enriched Uranium), mikä tarkoittaa sitä Uraani-235- pitoisuutta, mistä voidaan tai mistä kannattaa  sitten lähteä jalostamaan reaktorin kautta sellaista Plutoniumia, mitä voidaan käyttää ydinaseiden valmistamisessa.

Tuollainen rikastusyksikkö on kilometrien mittainen, ja siinä käytetään valtavia sentrifugeja sekä myös kemiallista erotusta, missä uraania sidotaan fluoriin, joka muodostaa uraaniheksafluoridia, jolla tuota erittäin syvällä olevaa maailmankaikkeuden raskainta luonnollista alkuainetta erotetaan muusta malmista. Samoin uraania on maaperässä todella vähän, ja sen kaivaminen vaatii kilometrien syvyisiä kaivoksia, joten miksi tuota kaivosta sekä rikastuslaitosta ei oltu nähty mistään satelliitista? Vaikka tuon valtion ydinreaktori tai tarkemmin sanoen sen koereaktorin sisään jätetty polttoaine sitten olisi jäänyt muuten huomaamatta, niin tuon aseohjelman tukijärjestelmät sitten varmasti olisivat herättäneet huomiota. Tuota reaktorin korkeasti radioaktiivista polttoainetta ei varmaan aivan huomaamatta siirrellä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Yongbyon_Nuclear_Scientific_Research_Center

Tietenkin USA:aa syytetään aina siitä, että sen tapa toimia muiden maiden ydinaseita vastaan on vähän liian suoraviivainen, eli kaikki tuon maan kilpailijat saavat vastaansa pakotteita, niin kuitenkin on hyvin erikoista, että tuo Pohjois-Korean Yongbuyn reaktori sitten kuitenkin jätettiin aikoinaan ydinaseneuvottelujen jälkeen panostettuun tilaan, missä se oli helppo ottaa käyttöön uudelleen. Kun satelliitti sitten vuonna 2013 havaitsi voimalassa eli sen jäähdytys sekä turbiini-yksiköissä päästöjä oli liian myöhäistä. Reaktori tuotti jo täydellä teholla plutoniumia, jota Pohjois-Korea käytti ensimmäisten ydinpommiensa valmistamiseen, mutta se varmasti halusi laajentaa plutoniumin valmistamiseen käytettävää kapasiteettia, kun tuon koereaktorin tuotantomäärät olivat ehkä varsin pienet.

Yongbyun laitoksen 5 MW reaktorin valmistaminen aloitettiin jo vuonna 1986 ja kriittiseksi se saatiin vuonna 1986, jolloin sitten myös reaktorin sydämen radioaktiivisuus kohosi valtavan korkeaksi. Reaktorin toiminta keskeytettiin välillä vuonna 1994, mutta reaktori sitten avattiin uudelleen vuonna 2009. Yongbyon alueella on myös 1963 toimintansa aloittanut Neuvostoliitosta hankittu IRT-2000 reaktori, joka tuottaa sädehoitoon vaadittavia isotooppeja, ja ehkä osa ydinaseen valmistamiseen vaadittavasta plutoniumista on ehkä peräisin tuosta laitoksesta.  Kun Pohjois-Korea sai valmistettua kevytvesireaktorin, niin sitten tietenkin tätä asiaa perustellaan rauhanomaisella sähköntuotannolla. Kun sanotaan että kevytvesireaktori ei kykene tuottamaan ydinaseplutoniumia, niin silloin puhutaan normaalista aseohjelmasta, mutta jos valtion on pakko tuota korkeasti rikastettua plutoniumia tuottaa, niin silloin se kyllä tähän kykenee, vaikka prosessi on silloin erittäin kallis sekä tuon materiaalin tuottaminen vaatii pitkiä sentrifugi-prosesseja, niin tuollainen seinää vasten oleva organisaatio kyllä siihen pystyy.

http://www.nti.org/learn/countries/north-korea/

Kun tuo valtio sitten sai tämän reaktorin tuottamaan Plutoniumia, niin se sitten laajensi ilmeisti tuota massatuhoase-ohjelmaansa niin, että sillä on valmisteilla tai toiminnassa useampia maanalaisia ydinlaitoksia, joiden statuksesta ei ole tietoa, eli ne eivät ehkä ole toiminnassa. Vaikka Pohjois-Korean hallitus käytti ensimmäisen pommin valmistamiseen Younbyon laitoksen tuottamaa plutoniumia, mutta ja ensin mainittu kevytvesireaktori on sellainen, että se voi toimia myös alhaisen rikastusasteen ydinpolttoaineella. Kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että ydinaseissa käytettävän plutoniumin rikastaminen onnistuu myös LEP:stä (Low Enriched Plutonium) sentrifugien eli keskipakolinkojen  avulla. Tuolloin tarvitaan tietenkin enemmän aikaa sekä vaivaa, mutta jos ydinaseprojektin takana on niin sanottu äärimmäinen pakko valmistaa tuo ase, niin tuollainen prosessi tietenkin onnistuu.

Kun tuota projektia mietitään tarkoin, niin siinä on saatettu toimia siten, että ensin Yongbyon laitoksen sisään jäänyttä polttoainetta käytettiin nopeasti ehkä kahden tai kolmen ydinpommin valmistamiseen, minkä jälkeen tuo maa on sitten laajentanut tämän massatuhoaseen valmistamista. Ja samoin sen taidot tehdä noita aseita ovat parantuneet, eli vaikka ensimmäiset pommit olivat vajaa kilotonnin luokkaa olevia välineitä, niin niiden teho on kasvanut jo 30-kilotonnin suuruiseksi. Eli tuotekehitystä tapahtuu myös noissa maissa, minkä käsiin ei kukaan halua ydinaseita antaa.

https://en.wikipedia.org/wiki/North_Korea_and_weapons_of_mass_destruction

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Mikään lentokone ei enää ole vaaraton, vaikka se olisi joku "History aviator"

Douglas A-26 "Invader" Vietnamissa operaatio
"Air American" aikana 1960-luvulla

Antiterrorismi-operaatioissa voidaan käyttää myös vanhempia lentokoneita, ja esimerkiksi P-51-Mustang-hävittäjä kyllä varmasti ajaa tuollaisissa operaatioissa asiansa. Tekstin alla on linkki, josta pääsee eräälle ilmailuhistorian vaietusta asiasta kertovalle sivustolle. Tuolla sivulla käsitellään CIA:n salaista lento-osastoa, joka operoi Indonesiassa 1950-luvun lopulla, ja jonka mallin mukaan rakennettiin aikoinaan “Air American” nimellä tunnettu lentue, joka tuki Laosin kapinallisia Vietnamin sodassa. Tämä kyseinen lento-osasto operoi Malaijin viidakoissa taistelevia sissejä vastaan. Monissa muissakin tämän kaltaisissa operaatioissa on käytetty ikään kuin vanhentuneita lentokoneita, jotka on poistettu virallisesta rekisteristä sekä myyty romuksi jollekin huolinta-yhtiölle. Artikkelissa olevista koneista sen verran, että tuo salainen lentue käytti tuota Catalinaa ilmeisesti pelastustarkoituksessa, kun muut koneet sitten suorittivat hyökkäyksiä kohteita vastaan.

https://www.warhistoryonline.com/guest-bloggers/pby-catalina-26-invaders-p-51-mustangs-cia-rebel-air-force-attacking-indonesia-1958-m.html

Kuitenkin nuo samat koneet on sitten laitettu lentokuntoon, ja niihin on asennettu aseet takaisin, jonka jälkeen ne ovat toimineet “antisissi-operaatioissa” kautta koko maailman. Eli joidenkin väitteiden mukaan esimerkiksi joihinkin “history aviation” Mustang sekä A-26 Invader-koneisiin on asennettu infrapunakameroita sekä muita moderniin sodankäyntiin sopivia laitteita, joita voidaan käyttää sekä normaalissa- että ohjattavilla eli älykkäillä aseilla tapahtuvassa pommituksessa. Samoin elektronisia valvontalaitteita eli ESM (Electronic Surveillance Measure) sekä ELINT (Electronic Intelligence) eli elektronisia tiedustelujärjestelmiä voidaan asentaa tuollaisiin vanhoihin koneisiin ilman sen suurempia  

Kun puhutaan moderneista täsmä-aseista, niin nimenomaan niiden riippumattomuus alustasta  tekee niistä niin kamalan tehokkaita. Itseasiassa näiden aseiden salaisuus on siinä, että kohdetieto voidaan ohjata suoraan pommiin, joka sitten antaa lentokoneelle ohjeet siitä, miten sen tulee lentää. Mutta kun puhutaan siitä, millaisia järjestelmiä on käytössä, niin esimerkiksi normaalin GSM-puhelimen GPS-paikannusta voidaan hyödyntää tällaisessa operaatiossa. Tuo tarkoittaa sitä, että lentäjä voi katsoa oman tablettinsa kuvasta paikan, mihin hän lentää koneensa, ja sitten kun kone on oikeassa kohdassa, niin täsmäase voidaan pudottaa kohteeseen.

Tuotakin asiaa varten voidaan tehdä sopiva sovellus normaalille GSM-puhelimelle. Eli tuolloin pommissa oleva tietokone laskee kohteen paikan sekä koneen nopeuden mukaan sopivan pudotuskohdan sekä pommin lentoradan korjaamiseen tarvittavat liikkeet, joiden avulla ase pudotetaan täsmälleen kohteeseensa. Tuon paikan pommi voi ilmoittaa vaikka äänimerkillä, jotta lentäjä tietää milloin hän laukaisee sen. Eli mikä hyvänsä kone on äärimmäisen vaarallinen, jos se varustetaan täsmä-aseilla, ja tietenkin esimerkiksi langattomat sovellukset voivat lisätä tuollaisten “history-aviatorien” vaarallisuutta. Samoin myös esimerkiksi ultrakorkealla lentävät B-57 "Canberra" pommikoneet voivat iskeä erittäin tarkasti nimenomaan GBU-31-pommeilla. Tuolloin kone käyttää sen kameroitakohteen etsintään, ja sitten nuo pommit pudotetaan erittäin tarkasti kohteisiinsa yli 15 kilometrin korkeudesta.

Tuolloin puhutaan esimerkiksi BlueTooth-teknologiaan perustuvista kannettavista laitteista, jotka mahtuvat selkäreppuun, ja joissa kaikki tarvittava tieto toimitetaan lentäjän visiiriin, ja tällöin vaikkapa Hellfire tai Maverick-ohjusten infrapuna-kameraa käyttävät hakupäät syöttävät lentäjien maskeihin. Tuollainen siirrettävä laitteisto sitten saa kylmät väreet kulkemaan monien ihmisten selkäpiitä pitkin, koska se voidaan laittaa lennon ajaksi istuintaskuun tai istuimen alle, ja se tietenkin kommunikoi langattomasti kypärässä olevan visiirin kautta. Kyseisestä välineestä tekee vaarallisen se, että lentokoneeseen itsessään ei tarvitse tehdä mitään muutoksia, vaan kaikki täsmäase ohjaimet voidaan kuljettaa noihin koneisiin huomaamattomasti. Samoin myös lentokoneen ripustimiin voidaan liittää kohteen tunnistus- ja hyökkäys-sensoreita, joiden välittämät tiedot syötetään suoraan lentäjän maskeihin.

Samoin lentokypärät voidaan itsessään varustaa infrapunakameroilla, joilla lentäjä saa loistavan pimeänäön. Tai hän voi käyttää erikoisjoukoista kertovista dokumenteista tuttuja pimeänäkölaseja. Ja esimerkiksi Hellfiren sekä Maverickin kaltaiset ohjukset voidaan asentaa koneen normaaleihin ripustimiin, sen avulla voidaan sitten hoitaa kaikkia niitä tehtäviä, joita muutkin kehittyneemmät koneet hoitavat, ja esimerkiksi CBU-12 “RockEye” rypälepommeja voidaan tietenkin käyttää ilman mitään lisävarusteita. Kuitenkin tällaiset asiat pitää aina huomioida, kun lentokoneita myydään jonnekin ulos ilmavoimista.

Eli vaikka lentokone olisi kuinka joku “History Aviator”, niin silloinkin sitä voidaan käyttää todella tappavasti. Kun puhutaan tästä alla olevassa artikkelissa olevasta lentueesta, niin itse kyllä ihmettelen, että eikö Indonesian hallinto todellakaan tiennyt näiden koneiden operoivan USA:n laskuun? Kun puhutaan CIA:sta, niin tietenkin se kykeni hyvin tehokkaasti “luukuttamaan” noita koneita tällaisiin operaatioihin, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että ehkä kuitenkin Suharto saattoi olla tämän toiminnan sallinut, koska tällaisilla Invader- ja Mustang-koneilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta toimia suihkuhävittäjiä vastaan.

Mutta jos tämä toiminta tapahtui Suharton tieten, niin miksi sitä sitten salattiin? Tästä asiasta voidaan toki keskustella hyvin paljon, ja kun puhutaan CIA:n salaisista tukilennoista, niin uskoisin että hekin ovat käyttäneet Antonov AN-12 tai AN-26 -kuljetuskoneita noissa tehtävissä, jotta mahdollinen sissien oikea tukija jäisi piiloon, ja ehkä USA:n tiedustelu on toimittanut myös AK-47 tai NORINCO-rynnäkkökivääreitä jollekin sissijärjestölle. Se mistä nuo aseet on hankittu, varmasti jää hämärään. Mutta toki ne voivat olla esimerkiksi laittomia piraattituotteita, jotka on ehkä valmistettu valtion mailla olevissa tehtaissa.

Ja tietenkin noista asioista ei koskaan olla pidetty kirjaa, vaan kaikki tuotteet varmasti on salattu, eli rynnäkkökiväärit on merkitty romuraudaksi sekä hävitetyiksi, ennen kuin ne on toimitettu noille tuettaville sisseille. Samoin niiden valmistenumerot on sitten pyyhitty yli, eli ne on hiottu pois, jotta näitä aseita ei voitaisi jäljittää. Jotkut kuitenkin väittävät, että esimerkiksi Isis:in haltuun on annettu sellaisia aseita, joiden rakenteisiin on piilotettu GPS- jäljitin, ja tuon avulla sitten voivat erikoisjoukot kohdentaa ilmaiskuja noiden terroristien tukikohtiin.

Kun puhutaan esimerkiksi noiden mahdollisten Antonovien käytöstä esimerkiksi tiedusteluun, niin uskoisin että näiden koneiden varustukseen kuuluu myös kameroita, ja että osa U-2-ohjelmassa otetuista ilmakuvista on saatettu ottaa tuollaisen USA:n ilmavoimien käytössä olevan Antonovin kameroilla. Mutta tutkimattomia ovat herran tiet. Eli mitään todisteita tällaisista toimista ei koskaan ehkä tulla esittämään.

https://www.warhistoryonline.com/guest-bloggers/pby-catalina-26-invaders-p-51-mustangs-cia-rebel-air-force-attacking-indonesia-1958-m.html

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Täysin automatisoitujen avaruussukkuloiden mahdollisuudet avaruustutkimuksen sekä asetekniikan saralla ovat rajattomat

MIG-105 "Spiral"

USA:n salaperäinen X-34B avaruussukkula on tehnyt kaksi vuotta kestävän lennon avaruuteen. Kuitenkin voidaan sanoa, että X-34B on oikeastaan 1980-luvulla lentäneen MIG-105 "Spiralin" kaltainen väline, mikä toi tuollaisen pienois-sukkulan ihmisten tietoisuuteen, kun sitä esittäviä valokuvia julkaistiin lehdissä.Tuo täysin automatisoitu sukkula voi todellisuudessa olla missä tahansa osissa aurinkokuntaa, vaikka asevoimat eivät sen tehtävistä mitään muualle kerro. Kun tuollainen pieni sukkula varustetaan “Centaur”-vaiheella, niin se sitten kykenee operoimaan todella pitkäkestoisissa tehtävissä ympäri aurinkokuntaa. Vaikka X-34B on teoriassa pelkkä avaruussukkula, niin sen lähettäminen vaikka Alfa Centauriin on täysin mahdollista.

Tuolloin alukseen liitettävä apuvaihe pitää vain varustaa sähköstaattisilla moottoreilla, jotka sopivat tähtien väliseen lentoon. Ionimoottori ei ole mitenkään tarkka siitä materiasta, mikä sen kiihdytin-osan läpi johdetaan. Kaikkein käyttökelpoisin ajoaine olisi ehkä vety, joka ei ilman happea pala. Tuolloin riittää se, että radioaktiivinen säteily ionisoi tuon kaasun tai sitten pelkkä ydinreaktori sijoitetaan siten, että siitä lähtevä hiukkasvirta työntää alusta eteenpäin. Ydinkäyttöisten rakettien toiminta on sellaista, että ensin sekä avaruusalus että sen moottoriosa lähetetään avaruuteen tavallisilla kemiallisilla raketeilla kuten Delta tai Titan, ja sitten tuolla avaruudessa nuo osat telakoidaan yhteen.

Eli missään tapauksessa ei tuollaista moottoria koskaan käynnistetä Maan ilmakehässä. Nuo moottorit ovat sellaisia, että niissä tapahtuva ydinreaktio levittää ympäriinsä radioaktiivisia aineita. Ja sen takia esimerkiksi eräs ilmailun mielenkiintoisimmista ratkaisuista tyrmättiin aikoinaan. Se oli ydinkäyttöinen Ramjet-moottori, missä palotapahtuma korvattiin ydinreaktorilla. Tuolloin olisi voitu luoda lentokone, mikä kykenee lentämään vuosia Maan ilmakehässä hypersoonisella nopeudella. Mutta kun ajatellaan tuollaisen valtavan tehokkaan ramjetin käyttöä esimerkiksi kaasuplaneettojen kaasukehissä, niin silloin tietenkin nämä välineet ovat erittäin käyttökelpoisia tällaiseen operaatioon.  

WARP-moottorit eivät avaruudessa kovin tehokasta työntövoimaa anna, koska kiihdyttimen läpi imeytyvä kaasu on niin kovin harvaa. Vaikka tuo sama moottori kykenee siirtämään ydinsukellusvenettä eteenpäin, niin avaruudessa ongelmia tuo se, että väliaine missä alus liikkuu on niin tavattoman harvaa. Tuolloin sen kiihtyvyys on erittäin hidasta. Kun ajatellaan esimerkiksi tukikohtien perustamista kaasuplaneetoille, niin tietenkin ensin tulee mieleen sellainen ajatus, että tukikohta perustettaisiin tuon planeetan kuihin. Mutta jos käytössä olisi ydinreaktori, niin silloin voitaisiin kaasuplaneetan kaasukehään laskea öljynporauslauttaa muistuttava asema, jonka “jalkojen" läpi johdetaan kaasua. Tämä laite muistuttaa jättimäistä “X"-helikopteria.

Siinä voisi olla jalkojen sisällä turbiinit, jotka pitävät tarvittavaa nostetta yllä. Tuollainen alusta voi leijua planeetan kaasukehässä vuosien ajan, jolloin tutkijat voivat havainnoida sen kaasukehää ja tapahtumia tuon taivaankappaleen ympäristössä. Todellisuudessa tällainen asema ei vaatisi ehkä polttoainetta ollenkaan, kun sen pohjasta vain lasketaan tarpeeksi pitkä putki tuon planeetan kaasukehään, jotta sen läpi kohoava kaasu nostaa tuon aseman tietylle korkeudelle. Kun puhutaan tällaisista suunnitelmista, niin niiden toteuttamiseen liittyy sellainen ongelma, että ensin on tietenkin päästävä noille planeetoille, joihin matka kestää jopa kymmeniä vuosia.

Kuitenkin kun puhutaan siitä, mihin nuo X-34B:n kaltaiset miniatyyri-sukkulat pystyvät, niin silloin voidaan sanoa, että vain mielikuvitus on rajana sille, mihin noita koneita voidaan oikeasti käyttää. Niiden avulla voidaan hyökätä esimerkiksi vihollisen navigoitiin käytettäviä satelliitteja vastaan, jolloin esimerkiksi SLBM eli sukellusveneistä laukaistavia ballistisia ohjuksia käyttävät laivueet eivät kykene paikantamaan itseään, tai ne voivat tuhota kommunikaatiosatellitteja, jolloin vihollinen ei kykene ohjaamaan esimerkiksi lennokkeja etäkäytön avulla toiselta puolelta maapalloa, vaan sen on siirryttävä käyttämään komentolentokoneita, joiden pitää päästä paljon lähemmäksi noita lennokkeja, ja se sitten tekee niistä haavoittuvia. Komentolentokoneen etuna on se, että nämä koneet ovat tietenkin suojassa esimerkiksi maassa liikkuvilta erikoisjoukkojen yksiköiltä.

Mutta jos tuollainen lentävä päämaja sitten havaitaan hävittäjien toimesta, niin se voidaan ampua alas kuten kaikki muutkin lentokoneet. Ja jos esimerkiksi E-6 TACAMO (Take Command and Move Out)-järjestelmän koneita tuhotaan tarpeeksi, niin silloin Ohio-luokan sukellusveneiden kommunikointi päämajan kanssa vaarantuu ehkä ratkaisevasti, jotta noille SLBM-sukellusveneille  ei saada ehkä toimitettua laukaisukoodeja. Nimittäin Venäjällä tiedetään olevan vastaavia koneita kuin X-34B. Noiden koneiden olemassaolo paljastui lännen tiedustelulle, kun erään Neuvostoliiton merentutkimusaluksen perään vedettiin pientä avaruussukkulaa.

Aluksi tutkijat päättelivät kuvia katsoessaan kyseessä olleen jonkinlaisen “mock up”-mallin, mutta myöhemmin tuota konetta alettiin kutsua nimellä “Space fighter” , eli pienikokoinen avaruussukkula, joka voitiin laukaista matalalle kiertoradalle F-1-kantoraketilla tai hyvin korkealle kiertoradalle Proton D-5 raketilla. Tuollainen pienikokoinen sukkula voidaan laukaista niin, että kukaan ei sitä huomaa, eli se vain peitetään aerodynaamisella suojakuorella. Tuollainen neuvostoliiton käytössä ollut pienikokoinen sukkula tietenkin sai aikaan huhuja siitä, että myös USA:lla olisi käytössään vastaavia koneita.

Kyseessä oli tarinoiden mukaan kaksipaikkainen avaruussukkula, joka olisi lähtenyt ilmaan joko C-5 Galaxyn tai jonkun muun lentokoneen selästä. Tai sitten kyseessä olisi ollut salaperäinen “avaruusaluksena” tunnettu väline, joka olisi lentänyt avaruussukkulan lastitilasta tiedustelulentoja esimerkiksi Neuvostoliiton “Kosmos” tiedustelusatelliittien läheisyyteen. Joidenkin ihmisten mielestä tuo salaperäinen “avaruusalus” olisi oikeastaan muistuttanut putkea, missä on siivet eli aurinkopaneelit tehon tuottoa varten. Kyseisen laitteen tehtävänä olisi ollut tietenkin esimerkiksi ottaa Neuvostoliiton satelliitteja hinaukseen sekä siepata niitä kiertoradalta.

https://sites.google.com/view/pienoissukkuloita/etusivu

"Status-6": tuomiopäivän torpedo

Deep Space 10 tieteissarjassa näytettiin torakan muotoinen STEALTH-alus, joka telakoituu asemaan, ja jonka miehistö sitten polttaa laserilla reiän aluksen kylkeen. Tuollainen väline voisi olla erittäin vaarallinen myös oikeassa elämässä, jos ajatellaan, että joku henkilö haluaa vallata ydinsukellusveneen. Silloin hän voisi rakentaa stealth-tekniikkaa käyttävän pienoissukellusveneen, joka hivuttautuu sitten tuollaisen ydinsukellusveneen viereen, ja sen jälkeen tuo alus telakoituu tuon veneen viereen. Kun mietitään sitä, että millaisia yllätyksiä mereltä oikeastaan löytyy, niin muistaakseni Venäjällä on käytössään ydinkäyttöinen pienoissukellusvene, josta käytetään NATO:ssa raportti-nimeä “Uniform” tai “Project 1900”, mikä tietenkin on herättänyt ihmisissä hieman ihmetystä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kashalot-class_submarine

Näet pienen kokonsa takia tuollainen ydinreaktorin asentaminen johonkin pienikokoiseen sukellusveneeseen ei ole mitenkään erityisen järkevä ratkaisu ainakaan, mikäli ajatellaan sitä, että tilat tuossa veneessä ovat rajallisia, joten sen takia monet eivät ymmärrä sitä, että miksi noin kallis voimalaite on asennettu johonkin 69 metriä pitkään sukellusveneeseen. Joten tiedusteluasiantuntijat ovat ajatelleet, että “Uniform” olisi tarkoitettu muiden veneiden kaappaamiseen. Ydinreaktori takaa sen, että tuo vene pystyy operoimaan itsenäisesti sekä huomaamattomasti.

Tuollainen vene ei kovin montaa ohjusta pysty ottamaan mukaansa, mutta jos taas ajatellaan sitä, että tuo vene olisi olemassa vain sitä varten, että se kuljettaisi vielä pienemmän sukellusveneen toisen veneen viereen, ja sitten tuollaisen India-luokan sukellusveneen päältä tavattava pieni sukellusvene voisi irrottautua tuosta sukellusveneestä, ja hivuttautua kohti kohdettaan. Sen jälkeen pienoissukellusvene työntää sitten tuon kohteen runkoon kiinni kaksikerroksisen putken, joiden välistä ilma poistetaan, jolloin vene liimaantuu kohteeseensa kiinni.

http://en.wikipedia.org/wiki/India-class_submarine

Ja sitten tuossa veneessä oleva valtausryhmä voi tunkeutua kohteeseensa leikkaamalla ensin sen rungosta palan laserilla. Tämän jälkeen nuo kommandot tunkeutuvat kohteeseensa tuosta leikkaamastaan aukosta, ja sitten nämä miehet voivat vallata kohteensa. Tuollaisia laitteita ja niiden käyttöä koskevia profiileja suunnittelevat miehet varmasti tietävät sen, että noita pienoissukellusveneitä voidaan käyttää myös itsenäisinä taisteluvälineinä.

Niissä voi olla torpedot kuten muissakin sukellusveneissä, mutta nuo torpedot yleensä sijaitsevat niiden ulkopuolella olevissa ripustimissa, ja tuolla tavoin voidaan toteuttaa se jokaisen amiraaliin unelma, eli vedenalainen hävittäjäkone, joka voi torpedoilla varustettuna olla todella vakava uhka myös isolle ohjus-sukellusveneelle. Nuo yleensä yhden tai kahden hengen vedenalaiset taisteluvälineet ovat erittäin pieniä, ja ne voidaan lähettää operaatioon sukellusveneen päältä.

Kyseessä on oikeastaan “Mystic”-luokan pelastussukellusveneen muunnos, joka ainoastaan varustetaan torpedoilla iskua varten. Tuollaiset syvänmeren pelastusvälineet voivat toimia myös sellaisissa tehtävissä, missä valtaus-miehistö toimitetaan kohteena olevaan ydinkäyttöiseen sukellusveneeseen tavalla, josta äsken kirjoitin.  Kuitenkin automatiikka on tulossa myös sukellusvene-sodankäyntiin, ja ydinsukellusveneissä on tilaa tarvittavalle tietotekniikalle, mikä sitten avaa uusia sekä kauhistuttavia näkökulmia merisodankäyntiin. Esimerkiksi ydinräjähteellä varustetuilla torpedoilla voidaan ampua satamakaupunkeja melkein yhtä tehokkaasti kuin ohjuksilla. Tuollaiset torpedot voidaan varustaa RTG:llä, jolloin niiden operointiaika voi olla vuosia. Eli nämä huippu-aseet partioivat merellä ja odottavat vain hyökkäyskäskyä, jolloin ne hakeutuvat satamakaupunkeja vastaan.  

https://en.wikipedia.org/wiki/DSRV-2_Avalon

Venäjän laivaston tiedetään kokeilleen 50 megatonnin ydintorpedoa, jonka koodinimi on “Status-6”. NATO:n tiedustelu havaitsi erään “Akula”-luokan sukellusveneen toimineen täysin automaattisesti lähellä Norjan rannikkoa, ja tuon kauko-ohjattavan sukellusveneen epäillään olevan tuo salaperäinen “Status-6”. Toisaalta epäillään sellaista asiaa, että tuo termi ei oikeastaan tarkoita mitään tiettyä sukellusvenettä, vaan että kyseessä on sukellusveneen autopilottiin liitettävä laitteisto, joka saa aikaan sen, että tuo vene voi partioida ilman miehistöä jopa vuosikausien ajan, ja tuolla tekniikalla varustettu vene ei tietenkään ole tuhottavissa satamaan tehtävillä ilma-iskuilla.

https://www.youtube.com/watch?v=0uW3wc8GGog

Tuolloin tietenkin tuolla tavoin varustettu ohjus-sukellusvene on siitä hyvin tehokas väline, että sen paikantaminen on erittäin vaikeaa. Ja konventionaalisimmassa mallissa tuo vene sitten kutsutaan radiosignaalin avulla pintaan, jos tuon veneen pitää ryhtyä laukaisemaan aseitaan. Tuolloin vene saa radiosignaalin, joka sitten saa sen hakeutumaan huoltoaluksen lähelle, josta sitten laukaisusta vastaava miehistö siirtyy veneeseen. Tähän liittyvässä filmissä kerrotaan, että “Status-6” olisi jonkinlainen  sukellusveneestä irroitettava kääpiösukellusvene, mutta itse uskon, että tuo väline on oikeastaan monia eri välineitä, eli kyseessä voi olla myös oikeasti “Akula” tai “Typhoon”sukellusvenettä muistuttava laite.  

Mutta sitten tietenkin pitää ottaa sellainen asia huomioon, että joku tuhoaa tuon yhteydenpitoa varten olevan radion, ja tuon takia pitää tällaisten robotti-aseiden kanssa olla varovainen. Uskoisin että tuon hypoteettisen sukellusveneen täytyy joka päivä saada esikunnasta tieto, että valtiota vastaan ei olla hyökätty, tai sitten tapahtuu kauheita. Itse uskon että tuo “Status-6” on ydinsukellusveneessä oleva turvalaite, joka saa sen kaikki ydinkärjet laukeamaan veden alla samaan aikaan, jolloin valtavat tsunamit tuhoavat suuria alueita tasaisilta mailta kuten Hollannista. Kun puhutaan siitä, miten tämä “Status-6” olisi toteutettu, niin itse uskon, että kyseessä voisi olla esimerkiksi “Akula”-luokan sukellusveneeseen asennettu “Tsar-bomba”, jolla saadaan aikaan valtava hyökyaalto.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kashalot-class_submarine

https://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_torpedo

http://status617.webnode.fi

UCAV:it sekä niiden muodostama uhka kansalliselle turvallisuudelle

UCAV:t eli taistelulennokit ovat nykyään erittäin haluttuja välineitä, joiden avulla voidaan vihollista häiritä sekä sen avainkohteita tuhota johtohenkilöitä surmata melko pienellä panostuksella. Se että 300 euron hintaisen lennokin alasampumiseen käytetään 3,4 miljoonan euron ohjuksia ei varmasti ole mitään kustannustehokasta toimintaa. Ja noiden pienten lennokkien hankkiminen on melko helppoa, ja niiden muuttaminen aseeksi on vielä helpompaa, kuin ihmiset luulevat.

Tuollaiseen pieneen lelukaupasta ostettuun helikopteriin voidaan helposti asentaa konepistooli, jonka laukaisu voidaan hoitaa kauko-ohjatulla vinssillä, joka vetää liipasinta taakse. Tai sitten niihin voidaan kiinnittää dynamiittipötkö tai ontelopanos. Jos tuollaisiin välineisiin ei osata varautua, niin silloin voi edessä olla hyvin vakavia asioita. Se että tuollaisia välineitä on helppo hankkia tekee tuosta välineestä pelottavan.

Niitä voi kuka tahansa hankkia käyttöönsä, joten tuollainen riski pitää huomioida myös lainvalvonnan kannalta, koska ne aiheuttavat riskin esimerkiksi huumeita koskevien ratsioiden kannalta. Näet myös rikolliset voivat helposti valvoa ympäristöään tällaisten välineiden avulla, ja esimerkiksi saada tällaisten pienten lennokkien avulla tietoa siitä, onko poliisi lähestymässä heidän päämajaansa tai miksi tätä paikkaa nyt sitten sanotaankaan.

Tai sitten he voivat hyökätä kilpailijoiden tai lainvalvojien kimppuun taistelukäyttöön muunnettujen nanohelikopterien avulla. Kyseisten välineiden avulla voidaan kuitenkin etsiä ihmisiä ruohikosta. Niihin voidaan asentaa infrapunakamera, ja jos niissä on GPS-laite, niin ne voivat haravoida melko laajoja alueita ja koska niitä voidaan toimittaa operaatioalueelle todella paljon, niin niiden sensorit kattavat erittäin suuren alueen, ja näillä välineillä voidaan etsiä myös radioaktiivisia aineita tai myrkkyjä maastosta, Tuolloin ne voidaan varustaa esimerkiksi hermokaasun tunnistimilla sekä gammakameroilla.

Ne voivat tehokkaasti etsiä esimerkiksi tarkka-ampujia maastosta, ja niiden varusteisiin voi kuulua myös etälamaajia, joiden avulla kohde tainnutetaan, jotta SWAT voi sitten pidättää tuon henkilön. Nämä UCAV:t voivat partioida pareittain, jolloin toisessa on tappava varustus, ja toinen taas käyttää etälamaajaa sekä ehkä myös kyynelkaasukranaatteja, jonka tehtävä on sokaista ampujaa.  Ja niitä voidaan myös käyttää yhdessä esimerkiksi raatoja etsivien eläinten kanssa.

Tuolloin vaikkapa raatokärpäsiin voidaan kiinnittää RFID-tunnistin, jonka avulla tuon hyönteisen lentoa voidaan seurata. Tuon sirun kiinnittäminen hyönteisen kilpeen tapahtuu samanlaisella laitteella, kuin millä mikropiirejä ladotaan piirilevyille. Sitten noita merkittyjä raatokärpäsiä seuraa pari nanorobottia, joiden kolmiomittaimet sitten havaitsevat niiden liikkeet, ja kun nuo kärpäset laskeutuvat johonkin, niin nämä helikopterit sitten käyvät katsomassa noita paikkoja.

Syy miksi raatokärpäsiä on valjastettu ihmisten avuksi, on se että ne löytävät tehokkaasti luonnonsuojelualueelle jääneitä raatoja, ja sama koskee myös korppikotkia. Korppikotkat voidaan varustaa GPS-pannoilla, jonka avulla sitä seurataan, ja kun se laskeutuu, niin silloin UAV-käy tarkastamassa paikan. Tai sitten tuo lintu opetetaan pudottamaan tuo paikannusväline raadolle, jotta se sitten löytyy. Ja voidaanhan tuon linnun pantaan kiinnittää myös actionkamera, jolla sen toimintaa voidaan taltioida. Jos lintu sitten havaitsee mielenkiintoisen raadon, niin puistonvartijat voivat sitten käydä sen tarkastamassa, kunhan vain merkitsevät sen paikan. Ja nuo isot linnut voidaan opettaa etsimään myös jäteöljyä sekä muita vastaavia asioita, kuten räjähteitä sekä huumeita.

Samoin hyönteisiä kuten torakoita sekä erilaisia pistiäisiä voidaan kasvattaa lakassa, missä on muoviräjähdettä tai huumeita, ja sitten ne oppivat etsimään noita aineita. Pieniä jyrsijöitä voidaan myös opettaa etsimään räjähteitä. Näin ne voivat viedä vihollisen ammusvarastoon tunnistimen, joka auttaa täsmäpommin ohjaamista kohteeseen.

Nanohelikopterit voivat kommunikoida satelliittien välityksellä jopa Atlantin tuolla puolen olevien komentokeskusten kanssa,  ja niissä istuvat ohjaajat sitten voivat käyttää näitä aseistettuja nano helikoptereita esimerkiksi salamurhien suorittamiseen. Tuollaisia UCAV voidaan pudottaa kohdealueelle vaikka maapallon kiertoradalla olevista satelliiteista, ja niiden olemassaoloa ei ehkä huomata, ennen kuin on liian myöhäistä.

Koska niissä käytetään konepistoolia tai muita jalkaväen asetta, niin silloin väkivaltaista tekoa ei heti osata ehkä epäillä miksikään lennokkien tekemäksi toimenpiteeksi. Ja jos lennokit tuhoavat itsensä operaation jälkeen, niin niitä ei ehkä koskaan löydetä. Nämä lennokit voidaan toki varustaa risiininuolia ampuvilla ilmakivääreillä tai 22.cal aseilla joista lähtevät nuolet tai luodit sitten sulavat ihmisen elimistössä, joiden avulla voidaan suorittaa salamurhia, joista ei välttämättä jäädä koskaan kiinni. Tai ainakaan 1970-luvulla ei jääty kiinni, mutta nykyään tilanne on aivan toinen, ja pieniäkin risiinimääriä voidaan eristää ihmisen elimistöstä.

Toki risiini voidaan toimittaa kohteeseen sprayna, tuolloin olisi kyse vain viritetystä sekä samalla laittomasta kyynelkaasuaseesta, ja voihan toki VX:n kaltaisia hermokaasuja suihkuttaa tuollaisen nanohelikopterin avulla kohteeseen. Tällaisten laitteiden aiheuttama uhka on todellinen, ja niiden torjuntaan pitää kaikkien asevoimien varautua, ja onneksi nämä nanohelikopterit voidaan pudottaa tavallisilla haulikoilla. Aikoinaan tyrmätty haulipanoksia ampuva konekivääri voisi toimia todella hyvin tällaista uhkaa vastaan. Tai sitten 20 mm. konetykki voidaan varustaa haulipanoksilla, jolloin se varmasti peittää suuren alueen taivaasta hyvin tehokkaasti.

Ja toki UCAV voidaan torjua tehokkaasti myös EMP-aseilla, joiden ansiosta ne saadaan ehjänä maahan, ja noista laitteista voidaan ottaa myös DNA- ja muita näytteitä, jotta niiden rakentajat saadaan selville. Samoin voidaan kehittää vasta- UCAV:ia joiden kohteena olisivat toiset lennokit, ja yksi tehokkaimmista laitteista voisi olla UCAV, missä on kaksi sähköjohtoa, joihin johdetaan korkeajännitteinen sähkövirta, mikä sitten saa kohteen tietokoneen kärähtämään. Ja tietenkin myös esimerkiksi mikroaaltoon perustuvat suojelujärjestelmät ovat tehokkaita, kun esimerkiksi väkijoukkoa suojellaan tuollaisilta välineiltä. Ne ovat oikeastaan suppiloita, joiden pohjalla on mikroaaltolaite, joka lähettää taivaalle säteilyä, ja joilla sitten saadaan tuo lähestyvä helikopteri putoamaan.

https://www.youtube.com/watch?v=SNPJMk2fgJU

Mikä meitä pelottaa supervoimakkaiden ydinaseiden testauksessa? Sekä mietteitä mustista aukoista aamun ratoksi

Castle-Romeo testin sienipilvi
kohoaa pilvien läpi 27.3.1954

Kun ajatellaan tilannetta, missä ilmakehässä räjäytetään vetypommi, jonka tulipallon lämpötila nousee useiiin miljardeihin celsiusasteisiin, niin silloin tietenkin on monilla ihmisillä mielessään sellainen asia, että mitä jos tuosta räjähdyspisteestä lähtee jokin saastepilvi etenemään asutuskeskuksia kohti. Kun puhutaan sellaisista multivaiheistetulla fuusiomekanismilla varustetuista FFF (Fissio Fuusio Fissio) räjähteistä, missä vetypommin litium tai mitä fuusiovaihetta nyt käytetäänkään on ympäröity luonnonuraanilla, jossa sitten tapahtuu toinen fissioräjähdys, kun fuusiossa vapautuvat neutronit muuttavat tuon luonnonuraani eli isotooppi U-238 atomit plutoniumiksi, niin silloin fuusiomateriaalin synnyttämä  tulipallo painuu kasaan uudelleen.

Tuo tehostaa fuusiota erittäin paljon, ja sen takia FFF-aseet ovat niin kauhean voimakkaita. Samoin sellainen rakenne missä fissiomateriaali on sijoitettu fuusiomateriaalin ympärille saa aikaan pienen tehonlisäyksen. "Tsar bomba" joka on maailman voimakkain koskaan räjäytetty ydinase räjähti sellaisella teholla, että se vastasi kaikkia toisessa maailmansodassa käytettyjä räjähteitä.

https://www.youtube.com/watch?v=RNYe_UaWZ3U

Tsar bomban kehittämä lämpötila on niin kova, että kokonainen järvi Novaja Zemlijalla muuttui sekunnissa höyryksi, ja paineaalto kiersi maapallon kolme kertaa. Se mitä tuolloin alettiin pelätä, on sellainen tila missä tuo valtavan voimakas räjähdys synnyttäisi ilmakehään singulariteetin eli mustan aukon, joka saattaisi muuttua vakaaksi, ja sitten maapallon kaasukehä imeytyisi sen kautta johonkin muualle. Tai kun puhutaan sellaisista nanokokoisista mustista aukoista, joiden koko olisi noin atomin ytimen luokkaa, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos tuo nanokokoinen "kvanttiaukko", kuten noita äärimmäisen pieniä mustia aukkoja kutsutaan alkaisi vetää ilmakehän atomeja ympärilleen, ja puristaa niitä kasaan, ja jos tuo kvanttiaukko muuttuisi stabiiliksi, niin silloin maapallon ilmakehään syttyisi tähti, joka saattaisi lopulta tuhota koko planeetan.

Toinen mahdollisuus olisi sellainen, että tuo aseen kehittämä valtava kuumuus saisi aikaan sellaisen ilmiön, missä ilmakehän typpi alkaisi yhtyä happeen, jolloin syntyy typpimonoksidia. Tuolloin ilmakehä ikäänkuin syttyisi tuleen tuon aseen kehittämän valtavan kuumuuden johdosta, ja silloin voisi käydä niin, että maapallon elämä päättyisi siihen. Kvanttiaukot eivät yleensä ole mitään erityisen pitkäikäisiä, mutta se että me olemme tunteneet tuon ilmiön vasta melko vähän aikaa varmasti aiheuttaa sen, että emme kykene ennustamaan noiden energiakeskittymien käyttäytymistä täysin.

Kvanttiaukot ovat olemassa, mutta ne ovat niin pieniä että niiden havainnointi on todella vaikeaa, ja kyse on pisteestä, mikä on pienempi kuin atomi. Mustien aukkojen synty kyllä tunnetaan. Ne syntyvät tilanteessa, missä tähti räjähtää supernovana tai sitten valtava ainepilvi romahtaa kasaan, jolloin se synnyttää kyllä ensin prototähden joka räjähtää. Räjähdyksessä syntyvä energia on niin voimakas, että avaruuteen ilmestyy "vakaaksi singulaariksi" kutsuttu ilmiö. Tuo ilmiö on sellainen missä tähden räjähtäessä syntyvä energia jää ikään kuin olemaan universumiin.

Ja tätä me kutsumme nimellä "musta aukko". Tuon takia musta aukko voidaan muodostaa vain johtamalla kappaleeseen sähkövirtaa, mutta kuten varmaan tiedämme, niin tuolla tavoiin voitaisiin muodostaa avaruuteen singulariteetti, minkä avulla voisimme matkustaa tähtiin, joko sen muodostaman madonreiän kautta tai käyttämällä tätä kappaletta painovoimalinkona. Tuollainen keinotekoinen musta aukko voitaisiin muodostaa voimalasatellittien avulla niin, että avaruuteen lähetetään radiomasereilla varustettuja satelliitteja, joiden avulla esimerkiksi johonkin teräskuulaan pumpataan sähköenergiaa radiaaltojen avulla niin, että tuon teräskuulan massa kasvaisi niin suureksi, että muodostuisi musta aukko, jota voisimme sitten hyödyntää esimerkiksi tähtien välisessä matkailussa.

Tai sitten jos madonreikää ei voitaisi hyödyntää alusten lähettämisessä kohti tähtiä  niin silloin sitä voidaan käyttää ainakin aurinkokunnan sisäiseen matkustamiseen. Syy miksi noita madonreikiä ei ehkä uskalleta hyödyntää on se, että kukaan ei tietäisi mitä sen toisella puolen on. Madonreikä on teoreettinen ilmiö, joka yhdistää kaksi universumin pistettä toisiinsa. Tämä Einstein-Rosenin siltana tunnettu ilmiö syntyy silloin, kun kaksi mustaa aukkoa alkaa värähdellä samalla taajuudella. Silloin niiden väliin muodostuu säie tai tunneli, josta käytetään nimeä "madonreikä".

https://www.youtube.com/watch?v=SLUzJeto0Wo

Sen kautta voidaan teoriassa matkustaa vaikka toiselle puolen universumia, ja sen olemassaoloa puoltaa se, että mikään tunnetuista mustista aukoista ei laajene. Sen takia voidaan olettaa, että noihin kohteisiin syöksyvä aine tulee myös jostain ulos. Mustien aukkojen erityispiirre on sellainen, että niihin syöksyvä kappale ylittää valon nopeuden, koska kaikki kappaleet putoavat massakeskipistettä kohti kappaleen pinnalla olevaa pakonopeutta vastaavalla nopeudella. Joten sen takia musta aukko kumoaa ikään kuin kosmisen nopeusrajoituksen. Mutta voidaanko tuota ilmiötä hyödyntää avaruusmatkailussa on toinen asia. Nimittäin jos astronautti syöksyisi mustaan aukkoon, niin silloin hänen aluksensa ikään kuin venyisi vuorovesivoimien vaikutuksesta valtavan pitkäksi, ja repeäisi palasiksi.

https://www.youtube.com/watch?v=_kxKTX_GH4k

Kun mietitään teoreettista mahdollisuutta matkustaa universumissa, niin tietenkin voidaan ajatella, että rakennetaan pallomainen avaruusalus, jonka ympärille asetetaan voimalasatelliitteja, ja sitten tuhon palloon pumpataan energiaa, jolloin se itse muuttuisi mustaksi aukoksi, ja tuolloin ihminen voisi sen avulla ehkä matkustaa toiseen galaksiin. Tällaisesta aluksesta olen joskus kirjoittanut, ja se on alunperin Carl Saganin ideoima. Hän esittelee sen kirjassaan "Ensimmäinen yhteys", jossa ihminen matkustaa tähtiin aluksella, johon pumpataan radioaaltojen avulla niin paljon massaa, että se muuttuu mustaksi aukoksi, ja jos me joskus alamme hyödyntää tuota ilmiötä avaruusmatkailussa, niin silloin voisimme tehdä matkoja universumissa niin, että kukaan ei oikeasti huomaisi ulkoapäin yhtään mitään.

marxjatalous.blogspot.fi

Buk-ohjus sekä ilmatorjuntaohjusten kehittyminen, ja ehkä hyvinkin pian ilmatorjunnassa tapahtuva osittainen siirtyminen suoranenergian aseisiin

ADS Active Denial System

Maamme ilmatorjuntamuseo on saanut sitten haltuunsa "Buk"-ohjuksen, joka on surullisen kuuluisa siitä, kun sillä ammuttiin alas hollantilainen matkustajakone Ukrainan ilmatilassa. Buk jonka NATO:ssa käytettävät nimet ovat SA-11 "Gadfly" ja SA-17 "Grizzly" perustuu kuuluisaan SA-6 "Gainful"järjestelmään, joka aiheutti Israelin ilmavoimille suuria tappioita Jom Kippurin sodassa, ja jota pidettiin aikoinaan maailman kehittyneimpänä IT-ohjuksena. "Gainfulin" teho perustui usealla aaltopituudella samanaikaisesti  toimivaan tutkaan, mitkä tekivät ohjuksen häirinnän melko vaikeaksi, koska tuolloin 1970-luvulla ei elektroniikka ollut niin kehittynyttä, että vastaohjusten sekä vastaradiojärjestelmien käyttö tuota asejärjestelmä vastaan olisi ollut mitenkään tehokasta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Buk_missile_system

 Ja juuri tuo kyky operoida useilla taajuuksilla samaan aikaan teki tuosta aseesta immuunin "Shrike"-tyyppisille tutkamaaleihin hakeutuville ohjuksille. Eli tuolloin riitti se, että jos tuota ohjuspatteria vastaan ammuttiin vastaohjuksia, niin silloin riitti se, että tuo taajuus, mitä tuo vastaohjus havainnoi kytkettiin pois päältä, jolloin ohjus menetti kohteensa. Sen jälkeen kehitettiin uudempia sekä tehokkaampia tutkamaaleihin ammuttava ohjuksia kuten AGM-88 HARM, joka muistaa kohteensa, ja sitten tukan kääntäminen pois päältä ei sitten riittänyt ohjuksen harhauttamiseen.

Mutta kuten tiedämme, niin sotilastekniikka on kilpajuoksua hyökkääjän sekä puolustajan välillä, ja noita kohteensa muistavia ohjuksia vastaan kehitettiin taktiikoita, joissa IT-tutkia sijoitettiin kauaksi tuosta ohjuksesta, jotta vaikka tutka tuhottaisiin, niin silloin saatiin välittömästi käyttöön uusi lähetin. Samoin verkottuneet järjestelmät, joissa jopa satoja tutkia on liitetty toisiinsa ovat mullistaneet ilmatorjunnan, ja samoin GPS-hakeutuvat pommit sekä ohjukset ovat tehokkaita myös tutkia vastaan, eli tuolloin tutka paljastetaan kolmiomittauslaitteella jonka jälkeen tuo piste asetetaan GPS-hakeutuvaan pommiin tai ohjukseen, jolla sitten isketään tuohon kohteeseen. Tämän takia osa maailman tutkalaitteista käyttää niin voimakasta radiosignaalia tai siirtyy taistelutilanteessa käyttämään mikroaaltoja, jolloin ohjukset tai pommit räjähtävät ennen kuin ne osuvat tutkaan.

Yleensä noita supertehokkaita tutkia käytetään nimenomaan ABM-järjestelmissä, missä niiden avulla voidaan toteuttaa polttovyöhyke, jonka läpi ei juuri mikään pääse läpi. Kyseessä on usein yli megawatin teholla toimiva tutkalaite, joka saa aikaa EMP-ilmiön, mikä ainakin tuhoaa ohjuksen elektroniikan, jos tuo laite käyttäisi mikroaaltoa, niin se grillaisi linnut lennosta. Nuo suoran energian aseet kiinnostavat varmasti kaikkia maailma sotilaita, ja tuollaisten supervoimakkaiden tutkalaitteide avulla voidaan esimerkiksi vihollisen sotalaivoja tuhota merellä erittäin tehokkaasti. Tuolloin "Loran-X"-laite suunnataan johonkin kohteeseen, ja sitten nuo toisiinsa synkronoidut sekä samalla taajuudella toimivat radioaallot vain laitetaan leikkaamaa toisensa.

 Kyseinen väline toimii myös OTH (Over The Horizon)-tutkien kanssa, jolloin vihollisen kaupunkeja voidaan polttaa poroksi. Jo käytöstä poistetun COBRA MIST-laitteen epäillään olevan tämän kaltaisen aseen prototyyppi, joka toimisi siten, että kaksi toisistaan erillään olevaa supervoimakasta tutkaa suunnataan tiettyyn pisteeseen, ja siihen sitten muodostetaan valokaari, mikä tuhoaa tuon laivan. Kun puhutaan noista radioaaltoon perustuvista aseista, niin niiden käyttö voisi tapahtua siten, että kahdessa laivassa on tuollaiset hyvin voimakkaat tutkat, jotka sitten voidaan synkronoida keskenään, niin että ne voivat sitten haarukoida esimerkiksi väliinsä tulevia sota-aluksia, ja tuolloin tuo alus voisi olla esimerkiksi troolarin tai pienen kauppa-aluksen näköinen, ja siinä ei ehkä sitten muita aseita olisikaan. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Cobra_Mist

Tämän kaltaiset laitteet perustuisivat siihen, että käytössä olisi kaksi alusta, jotta niiden käyttö ei paljastuisi, ja ne olisivat myös turvallisia, eli niitä ei voitaisi käyttää ilman lupaa, mutta toki ne voivat toimia myös niin, että käytössä olisi vain yksi alus, jolloin ehkä käytettäisiin mikroaaltoja, joilla sitten kohdetta lämmitetään tehokkaasti. Tuollainen mikroaaltolähetin voidaan naamioida tavalliseksi tutkaksi, joka asennetaan esimerkiksi troolariin, ja jos se kohdistuu esimerkiksi laivan kylkeen, niin siihen palaa hyvin nopeasti reikä. Ja tietenkin esimerkiksi Gungipien tykkejä voidaan korvata tuollaisella välineellä, jolla voidaan tehokkaasti tuhota sähkökaapeleita, ja raivata miinakenttiä.

Mikroaalto on erittäin vaarallinen, koska se voi aiheuttaa syviä palovammoja, ja kuumentaa metallia hyvin nopeasti. Joten ehkä sabotöörejä varustetaan tuevaisuudessa kanettavilla mikroaaltolähettimillä, joita sitten jätetään johonkin tilaa, ja joilla sitten aiheutetaan tulipaloja. Kannettava ja  paristokäyttöinen mikroaaltolähetin voisi muistuttaa esimerkiksi taskulamppua, joka jätetään johonkin ammusvarastoon, ja kytkeä siellä päälle, jolloin se kuumentaa ammukset hyvin nopeasti. Tällaiset välineet eivät sisällä räjähteitä, joten ne voidaan helposti soluttaa esimerkiksi ammusvarastoon tai komentokeskukseen, jolloin niiden avulla voidaan tuhota tai vaurioittaa esimerkiksi tietokoneita. Ja pahimmissa skenaarioissa joku soluttaa sellaisen välineen lentokoneeseen, ja seurauksena voi olla kammottava tulos. 

Laser-aseita käsittelevä filmi

https://www.youtube.com/watch?v=bz85WpSB6JM

Radio-aseita käsittelevä filmi ADS eli Active Denial System ei välttämättä ole kuolettava, mutta pelkkä tehon lisäys tekisi siitä tappavan.

https://www.youtube.com/watch?v=jT9-Z_p84b0

marxjatalous.blogspot.fi

Miksi CIA on kiinnostunut OBE:sta eli ruumiista poistumisen kokemuksesta sekä lentävistä lautasista?

Miksi CIA on ollut kiinnostunut nimenomaan OBE:n ("Out of Body Experience" "Ruumiin ulkopuolinen kokemus")  eli ruumiista poistumisen kaltaisista asioista, vaikka niitä pidetään yleisesti henkimaailmaan kuuluvina ilmiöinä. Kun noita ilmiöitä tutkivia projekteja käsitellään, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että tiedustelutyössä pitää aina pitää mieli avoimena, ja lähestyä jokaista kohdattavaa ongelmaa tieteellisellä tavalla. Ja jos tuollainen OBE-ilmiö olisi mahdollinen, niin silloin CIA voisi sitten lähettää ”astraalivakoojan” vastapuolen päämajaan, ja hän voisi sitten kuljeskella ympäriinsä lukemassa papereita, ja katselemassa tietokoneiden ruutuja, ilman että kukaan huomaa yhtään mitään.

Siis fysikaalisesti ei ole mitään outoa siinä, että esimerkiksi esine kulkisi seinien läpi, koska jos esine ionisoidaan, niin silloin se voidaan työntää seinän läpi. Sama koskee myös tietenkin ihmistä, eli jos henkilö ionisoidaan, niin hän voisi teoriassa kävellä seinän lävitse, mutta kun hänet sitten pitää palauttaa normaaliin tilaan, niin seuraa ongelmia. Näet ihminen tietenkin voidaan ionisoida hyvin helposti johtamalla häneen sähköä, mutta se sitten aiheuttaa läpilyöntivaaran, ja kun ihminen sitten astuu maahan, niin hän kuolee. Eli tässä kokeessa lukee suoraan: Älä tee tätä kotona.

Kun ihminen ionisoidaan, niin silloin hänet voidaan ampua ionitykillä vaikka toisella puolen maailmaa, ja jos hän on ionisoidussa tilassa, niin silloin myös seinien läpi kulkeminen onnistuu, ja näin ollen ”StarTrek”-elokuvasta tuttu materiaalisiirtäjän on mahdollinen, mutta jostain syystä sen kokeiluun ei ole löytynyt vapaaehtoisia. Ja tässä sitten sanon, että korkeajännitteinen sähkövirta on asia, jonka kanssa ei ole leikkimistä. Materiansiirtimen ollessa teoriassa mahdollinen, ei tarkoita sitä, että sen käytännön sovellus olisi mitenkään toteutettavissa vielä pitkään aikaan. Jos ihminen ionisoidaan, niin hänet voidaan teoriassa lähettää ionitykillä läpi universumin, ja sitten perillä nuo ionit voidaan koota taas ihmisen muotoon, mikä kuitenkin vaatii tämän tekniikan kehittämistä.

"USAF.in "lentävä lautanen" aavikon yllä

Mutta kun puhutaan varsinaisesta OBE:sta, mitä kutsutaan ruumiistapoistumiskokemuksiksi, niin niiden todellisuutta ei koskaan olla varmuudella todistettu todeksi tai valheeksi. Eli mitään OBE-kokemuksia ei CIA ole varmuudella koskaan kirjannut ylös, mutta kun tuota ilmiötä on tutkittu, niin monet tutkijat pitävät hiukan erikoisena sitä asiaa, että nämä OBE:n kokeneet henkilöt ovat kuvailleet täysin oikein sitä, mitä tapahtui esimerkiksi elvytyshuoneissa heidän jouduttuaan onnettomuuteen, ja ollessaan kliinisesti kuolleita.

CIA toki näkee tällaiset ilmiöt myös mahdollisuutena kehittää omaa strategiaansa, mutta esimerkiksi ”Project Starlight” ei koskaan ole virallisesti todistanut tällaisten ilmiöiden olevan totta. Tekninen OBE saadaan aikaan esimerkiksi kaappaamalla henkilön WEB-kamera, ja sen avulla voidaan tutkia huoneistoja. Ajatuksensiirto havaintojen osalta  taas voidaan toteuttaa älylaseilla, joiden sangoissa on kamera, joka on BlueToothin avulla yhteydessä kännykkään, ja sitä kautta tuon henkilön liikkeitä voidaan seurata vaikka toiselta puolen maailmaa, eli tuolloin operaattorit näkevät kaiken, mitä tuo kentällä toimiva henkilö näkee. Ja he kuulevat myös kaiken, mitä hän puhuu tai hänelle puhutaan, jos käytössä olisi myös mikrofoni.

USAF:in "lentävän lautasen" piirustuksia
vuodelta 1967

Mutta kun taas keskustellaan UFO:ista, niin tietenkin nykyään voidaan esimerkiksi nanohelikopterin avulla tehdä helposti lentävä lautanen, eli tuollaisen helikopterin päälle vain liimataan paperilautanen, joka tekee siitä loistavan UFO:n, mutta toki ilmalaivakin voi tuollaisen havainnon aiheuttaa. Kuitenkin CIA teki noilla tutkimuksilla sellaista, että se etsi lääkäreitä, jotka tarjosivat vaikkapa tuollaisen UFO-pilan kohteeksi joutuneille ihmisille diapameja, tai poliiseja koeteltiin esimerkiksi lentävän lautasen muotoisilla lentokoneilla, että tekivätkö nämä ilmoituksia noista UFO:ista. Samoin Stealth-koneita on testattu ihmisten asumusten läheisyydessä, jotta voidaan varmistua niiden olevan todella toimivia.

Ja jos vaikka auto on kadonnut kesken ajon, niin siinä voi olla ”kameleonttipinta”, joka muuttaa väriään maaston mukaan. Kuitenkin tiedusteluväki otti tuolloin noihin ilmiöihin sellaisen tutkivan kannan, ja ehkä noiden projektien ansiosta on muutamia murhaajia saatu kiinni, ja ihmiset ovat uskaltaneet sitten kertoa talossaan kuuluvista oudoista äänistä, jotka voivat johtua vaikka rotista tai ruostuneista savuhormeista, jotka ovat liikkuneet tuulen vaikutuksesta, jolloin talon sisään on päässyt myös palokaasuja, jotka tuntuvat lämpimiltä henkäyksiltä, ja tulitikkujen raapimisesta tuleva rikin haju on päässyt silloin myös taloon sisään.

Tai sitten talon rakenteeseen on pesiytynyt lintuja tai lepakoita, joiden ääntely on tietenkin ollut outoa. Samoin jotkut kovakuoriaiset kuten goljattikuoriainen ovat voineet päästää merkillisiä ääniä. Myös Project Bluebook oli antanut ideoita uuden sukupolven Steakth-koneiden valmistamiseen, ja siitähän UFO:issa on kysymys: tunnistamattomista lentävistä objekteista, jotka voivat olla esimerkiksi helikoptereita, lentokoneita tai ilmalaivoja. Mutta ehkä ne ovat osittain ulkoavaruudesta peräisin olevia muukalaisten avaruusaluksia. Eli missään nimessä ei ole pois suljettua, että Pentagon valehtelisi näistä asioista kansallisen turvallisuuden nimissä.

http://yle.fi/uutiset/3-9410575


kirjabloggaus.blogspot.fi

3D-printterien väärinkäyttö on riski, josta pitää voida puhua moralisoimatta tai huutamatta

3D-printterien väärinkäyttö on asia, mikä aiheuttaa todellisia vaaratilanteita, joiden rinnalla joku mora-puukko on pikku juttu. Nämä erittäin tarkat työstökoneet ovat laitteita, joilla voidaan tulostaa ruuveja, koneen osia,  lentokoneita sekä ikävä kyllä ampuma-aseita. Kyseessä on vallankumouksellinen tuotantomenetelmä, mikä perustuu sellaiseen asiaan kuin modifoituun MIG-hitsauskoneeseen, ja samat ohjelmat jotka toimivat noissa kirjastoistakin löytyvistä välineissä toimivat myös näissä suurta lämpötilaa vaativissa koneissa, joiden toimintaa on samanlaista kuin muovia työstömateriaalina käyttävissä kojeissa.

Niiden ero on vain siinä, että nämä metallia työstävät 3D-tulostimet on varustettu kestävämmällä rungolla, joka pystyy kannattelemaan MIG-hitsauskonetta. Nämä välineet tekevät niin tarkkaa työtä, että niillä voidaan kopioida ruuveja jopa ABLOY-turva-avaimia. Niiden avulla voidaan tehdä myös väärennettyjä ajoneuvojen valmistekilpiä, joiden avulla voidaan varastettu ajoneuvo rekisteröidä omiin nimiin. Mutta kuten tiedämme, niin näiden samojen välineiden avulla voidaan tehdä myös toimivia rynnäkkökiväärejä tai muita käsiaseita, sekä konekiväärejä ja patruunoita

 Kun noiden huippuluokan työstökoneiden myyntiä ei mitenkään säädellä, niin niillä voi joku Kim Jong Un rakentaa uusia piraattikopioita F-35 hävittäjästä tai panssarivanuista, ja vaikka esimerkiksi BAE:n insinöörit sanovat tarvitsevansa monia robotteja tällaiseen toimintaan, niin voidaan sanoa, että noilla miehillä on aikaa tehdä noita koneita, ja kuten tiedämme, niin robotit ovat halpoja. Tuollainen 3D työstörobotti voidaan asentaa liikkuvalle alustalle, joka sitten kulkee tehdashallissa eri työpisteiden välissä. Tai toki noilla roboteilla voi olla myös muita tuotteita, mitä ne tekevät lentokoneiden ohella.

 Kuitenkin todellinen riski, mikä näihin työstökoneisiin sisältyy on se, että niillä voidaan tuottaa ampuma-aseita ja patruunoita sekä luoteja, ja aseiden oheisvarusteita, mikä tekee tuosta 3D printteristä erittäin vaarallisen välineen väärissä käsissä, ja sen takia noiden välineiden aiheuttamista uhista yleiselle turvallisuudelle pitää voida puhua ilman moralisointia tai pelkoa joutua mestatuksi julkisesti. Suurin vaara ihmisille eivät ole ihmiset, jotka vihakirjoittelevat Internetissä siitä, mitä he saattaisivat tehdä jollain aseella. Heidät voidaan kirjoitusten perusteella paikallistaa, sekä estää sellaisia henkilöitä, jotka uhkaavat muita samasta virallisia aseita haltuunsa. Vaara ovat ihmiset, jotka eivät ymmärrä mitä he tekevät, tai ihmiset jotka eivät uskalla soittaa tai kirjoittaa poliisille, jos heitä pyydetään valmistamaan esimerkiksi AK-47-rynnäkkökivääreitä 3D-tulostimilla.

 Mikäli tuollaisia suurta työlämpötilaa käyttäviä koneita ajatellaan suoraan tuotannon kannalta, niin silloin noiden aseiden valmistamiseen tarvitaan vain CAD-piirustukset, joiden mukaan työstökone sitten tekee kaikki tarvittavat osat, ja sen takia olisi todella mukavaa, jos tuollaisesta asiasta puhuttaisiin esimerkiksi kouluissa. Jos jonkun ihmisen vanhemmilla on hallussaan tällainen laite, niin silloin joku kaveri saattaa pyytää ajattelemattomuuttaan, että toinen tekee hänelle tuollaisen AK-47 tai jonkun muun vastaavan aseen, ja silloin saattaa tilanne muuttua todella vaaralliseksi. Ja kuten tiedämme, niin esimerkiksi MC-jengit varmasti ovat tällaisesta välineestä kiinnostuneita.

Mikäli ihminen ei uskalla kertoa viranomaisille, jos häneltä on pyydetty esimerkiksi 3D-printterillä valmistettuja rynnäkkökivääreitä, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että hän voi silloin vaarantaa todella paljon. Ihmisen pitää uskaltaa sanoa poliisille, jos häneltä tällaista välinettä kysellään, ja toki joku MC-kerho voi sitten laittaa tuollaisen 3D-tulostimen vaikka oman päämajansa kellariin. Eli silloin pitää viranomaistoiminnan kannalta varmasti kiinnittää huomiota sellaisiin asioihin, kun että esimerkiksi tunnettu ammattirikollinen osoittaa kiinnostusta tuollaisia välineitä kohtaan, näet jo esimerkiksi 223 NATO-luoteja ampuvaksi muutettu AK-47 päätyy kadulle, niin siinä voi sitten olla leikki kaukana.

 Eli noilla printtereillä voidaan luoda modifioituja versioita erilaisista aseista, mikä sitten lisää vaaratilanteita. Tuolloin joku palkkasoturiryhmä voisi käyttää juuri 223 NATO patruunalle muunnettuja Kalashnikoveja, jotka voidaan rihlata M-16-kiväärien jäljitelmiksi, ja niiden iskurin jälkikin voidaan tuolla tavoin jäljentää siten, että se vastaa M-16/R-4 kiväärien iskurinjälkeä, jolloin he eivät ehkä jää kiinni operaatioista, koska kuvissa näkyy, että miehillä on AK-47, mutta luodit ovat peräisin NATO-kivääreistä. Tämän takia modulaariset tuotantovälineet ovat erittäin vaarallisia väärissä käsissä.

Lockheed Martin 3D tekniikka-video https://www.youtube.com/watch?v=p_AlA9JVEqI

3D printtattu suihkumoottori https://www.youtube.com/watch?v=W6A4-AKICQU

Aseista saa sitten jokainen hakea itse tietoja YouTubesta kirjoittamalla hakusanaksi "3D Printed Gun"

metsantarinoita.blogspot.fi