Showing posts with label musta aukko. Show all posts
Showing posts with label musta aukko. Show all posts

Sunday, October 8, 2017

Kirjoitelma SETI-ohjelmasta sekä siitä, että onko avaruudessa meille merkityksellisiä sivilisaatioita?

Lisää kuvateksti

Kimmo Huosionmaa

Kun ajatellaan humanoideja, niin ajatus siitä onko vieraita sivilisaatioita olemassa voidaan kääntää ajatukseksi siitä, onko olemassa meille merkityksellisiä sivilisaatioita? Kun ajatellaa esimerkiksi sitä, kuinka SETI-ohjelman tutkijoilta kysytään välillä, että onko olemassa vieraita sivilisaatioita, niin oikeastaan tuo kysymys on liian yksinkertaistettu. Oikeastaan se että jos vieras sivilisaatio sijaitsee vaikkapa neljän valovuoden päässä, niin silloin se on olemassa, ja silloin sivilisaatio voi olla meille todellinen kumppani, mahdollisuus tai uhka riippuen siitä miltä kannalta asiaa nyt tällä kertaa halutaan katsoa. Jos halutaan solmia yhteys johonkin vieraaseen sivilisaatioon, niin silloin puhutaan hypoteettisista tilanteista, missä vieraan älyn etsintä-ohjelma SETI (Search for extraterrestrial intelligence) muuttuu METI:ksi (Messaging with extraterrestrial intelligence) eli viestinnäksi vieraan älyn kanssa kanssa.


Mikäli tuo älyllinen sivilisaatio on vaikka neljän miljoonan valovuoden päässä, niin silloin sitä ei meidän kannaltamme katsoen ole olemassakaan, koska tuolloin jos sinne voisimme lähettää viestin, niin esimerkiksi lasersäteen matka tuonne sivilisaatioon kestäisi neljä miljoonaa vuotta, mutta tietenkin voidaan ajatella että tuo sivilisaatio voisi käyttää madonreikää matkailuun. Mutta jos heillä ei olisi tekniikkaa siihen, että nämä oliot voivat valmistaa keinotekoisia mustia aukkoja, niin silloin tietenkin heidän yksisuuntainen matkansa maahan kestäisi neljä miljoonaa vuotta, jos heillä olisi käytössään alus, jolla he voisivat lentää valon nopeudella.


Ja jos tuo lähtö tänne johtuu siitä, että he ovat havainneet viestimme, niin tuohon matkaan kuluu vähintään kahdeksan miljoonaa vuotta, olettaen että nuo humanoidit lähettäisivät aluksen välittömästi matkaan saatuaan viestimme. Mutta kun puhutaan linnuista, joilla olisi käytössään superteknologiaa, jolla he voisivat valmistaa esimerkiksi sähkömagneettisia mustia aukkoja, joiden kautta voidaan joko lähettää viestejä tai matkustaa äärettömän pitkälle universumissa hyvin nopeasti hyödyntämällä kahden samaan tahtiin värähtelevän mustan aukon väliin muodostuvaa einsteinin-rosenin siltaa eli “madonreikää” Teoriassa sähkömagneettinen musta aukko muodostetaan ekĺektronitykeillä, joilla lisätään kappaleen painoa, kunnes se muuttuu sigulaariksi eli mustaksi aukoksi.


Mutta ongelma on siinä, että tuolloin pitää valmistaa kaksi samaan tahtiin värähtelevää sähkömagneettista mustaa aukkoa, jotka vedetään irti toisistaan, ja jos sitten humanoidilla olisi käytössään tarvittava tekniikka, millä voidaan luoda “vakaa madonreikä”, jonka läpi he voisivat sitten kuljettaa tavaroita läpi universumin uskomattomalla nopeudella, niin että aika ei ikään kuin kulu ollenkaan tuon matkan aikana, ja jopa matka Andromedan galaksiin tuntuisi kestävän vain pari sekuntia. Kuitenkin toimiakseen kunnolla pitäisi ensin tuoda tuollainen musta aukko sinne minne halutaan lentää, ja silloin tarvitaan avaruuslento tai tuon kohteen lähellä pitää olla luonnollinen musta aukko, jonka avulla sitten tuo sähkömagneettinen eli keinotekoinen musta aukko synkronoidaan niin, että tietyssä kohdassa universumia aukeaa madonreikä, mutta se toimisiko tällainen tekniikka oikeasti on kysymysmerkki.


Eli tuo sähkömagneettinen musta aukko, mikä on luotu pumppaamalla elektroneja johonkin kappaleeseen on kuitenkin valtavan voimakkaalla gravitaatiolla varustettu kohde, joten avaruusalus joka hinaa tuota kohdetta voisi kuitenkin tuhoutua aukon  vaikutuksesta. Eli sen rakentamiseen vaaditaan silloin jotain kovia aineita, mitä ei vielä osata Maassa tuottaa, ja sitten alukselta menisi todella pitkä aika kun se lentäisi Maahan. Joten kaikki tämä tässä on vain pohdiskelua illan ratoksi. Mutta kuten tiedämme niin teoreettisesti tuollainen alus voidaan toteuttaa, mutta käytännössä edessä olisivat erittäin suuret tekniset ongelmat, jotta voidaan luoda tuollainen hyperavaruuden highway, jota pitkin voisimme vaeltaa pitkin Linnunrataa muutamassa sekunnissa.


Kuitenkin tuollainen madonreikä on välttämätön pitkillä avaruusmatkoilla, koska se mahdollistaa reaaliaikaisen viestinnän kotiplaneeetan sekä aluksen välillä, mutta radio- tai laserviesteihin tarvitaan kuitenkin vain hyvin pieni madonreikä, jonka läpi elektroni tai fotoni saadaan kulkemaan. Tuosta hyvin pienestä madonreiästä on vielä pitkä matka siihen, että satoja metrejä pitkä alus voisi syöksyä sen läpi. Ja joka tapauksessa madonreiän auki pitämiseen tarvitaan valtavia energiamääriä, ja vain stabiilista madonreiästä on hyötyä näissä tehtävissä.


Kuitenkaan termit “humanoidi” sekä “vieras sivilisaatio” eivät välttämättä liity mitenkään avaruustutkimukseen. Me ihmiset osaamme myös luoda oman humanoidin kasvattamalla ihmisen pienestä pitäen täysin erillään muista paikassa, missä vallitsevat meille vieraat moraalis- eettiset arvot. Tuolloin voidaan kasvattaa yksilö, jonka arvomaailma on meille niin vieras, että hän olisi kuin humanoidi. “Vieras sivilisaatio” voisi olla joku hyvin suljettu valtio, jossa vallitsevat meille “tavallisille” länsimaisille henkilöille vieraat arvot. Eli tässä sitten vain sanon, että sivilisaatio on yksilöiden joukko, joka koostuu tietyllä tavalla ajattelevista ihmisistä, joten ehkä meidän pitää sitten vain miettiä sitä, että olisiko jossain maapallolla ehkä tuollainen “vieras sivilisaatio”.


Teoreettisen fysiikan sekä muiden tieteenhaarojen teoreettisten laitosten työntekijöiden  on syntynyt monia upeita ratkaisuja, joita ei kuitenkaan ehkä koskaan voida oikeasti toteuttaa. Mutta kuitenkin teoria muuttuu nykyään monesti käytännöksi hyvin nopeasti, ja se tietenkin on kaikkien maailman ihmisten käsitettävä, että eilispäivän teoria on nykypäivän käytäntö, kuten esimerkiksi GSM-puhelimista voimme havaita. Vai kuka olisi vielä 1990-luvun alussa uskonut, että meidän normaaleihin matkapuhelimiin tulee tällaisia toimintoja, kuin mitä niissä nykyään on.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Wednesday, May 31, 2017

Millaista elämä voisi olla sen jälkeen, kun planeetan aurinko räjähtää supernovana


Tässä seuraavaksi mietin sellaista tuiki tärkeää kysymystä, että voisiko sieni pitää yllä elämää jollain planeetalla, tai voisiko se korvata vihreät kasvit ekosysteemissä sekä sitä, että millaista elämää voisi olla planeetalla, jonka keskustähti olisi räjähtänyt supernovana, ja muuttunut mustaksi aukoksi. Ja voiko planeetan kaasukehän happi muodostua esimerkiksi siten, että jokin fysikaalinen tai sähkökemiallinen reaktio hajottaa vettä hapeksi ja vedyksi, jolloin planeetalla ei tarvitsisi olla yhteyttäviä kasveja, jotta elämää voisi esiintyä. Tässä hypoteettisessa kirjoitelmassa planeetan kuvitteellinen valtias-laji olisi ehtinyt kaivautua maahan ennen tuon tähden tuhoutumista.  

Kun puhutaan esimerkiksi planeetoista, joilla voisi olla elämää, niin silloin tietenkin voidaan pohtia mahdollisuutta siihen, että tuolla planeetalla voisi olla happea kaasukehässään muistakin syistä kuin vain kasvien yhteyttämisen johdosta. Tuo happi voisi vapautua planeetan kaasukehään myös puhtaasti kemiallisen reaktion johdosta, eli tässä vaiheessa voimme leikitellä ajatuksella, että tuolla kuvitteellisella planeetalla olisi niin paljon magneettisia mineraaleja sekä voimakas magneettikenttä, että niin sanottu “spontaani elektrolyysi” olisi mahdollinen.

Tässä skenaariossa tuon planeetan kiviaines aiheuttaisi saman ilmiön kuin sähköparisto, joka pudotetaan suolavesi-liuokseen, jossa sitten elektrolyysi saisi alkunsa samanlaisen sähkökemiallisen prosessin johdosta, kuin mitä tapahtuu jos tuohon konsentraatioon upotetaan sähköjohtojen päät. Tuolloin vesi alkaa hajota elektrolyyttisesti hapeksi sekä vedyksi. Tai toki myös kosminen säteily voi tuon vesimolekyylin hajottaa.

Tuollaisella planeetalla voisi elää sienimäisiä “olioita”, joilla olisi ravintoketjussa sama asema kuin meidän planeetallamme on valon sekä klorofyllin avulla yhteyttämisreaktioita sokerien valmituksessa hyödyntävillä kasveilla. Tuollainen “sienten planeetta” ei ole muuten oma ajatukseni, vaikka sen mieluusti niin haluaisin olevan. Idean tähän ekosysteemin malliin, missä ei valoa tarvita kehitti aikoinaan kirjailija nimeltään Edward Bulwer-Lytton kirjassaan nimeltään “The Power of the Coming Race,”, joka on suomennettu nimellä “Vril:nouseva rotu”. Tuossa kirjassa esitetään okkultistinen malli, josta käytetään nimeä “onton maapallon teoria”.

Siinä tuo mies esitteli varmaan mielestään kovin tyylikkään mallin siitä, että maapallo olisi ontto sisältä, ja sieltä meitä vaanisi jokin toinen laji, mutta tuo teoria on sitten myöhemmin lytätty monilla tahoilla. Mutta kuten tiedämme, niin kosmologia sekä kosmobiologia eivät ole niin rajoitettuja tieteenaloja, että niiden mallit olisi rajoitettu vain maapalloa koskeviksi. Vaikka meidän koti-planeetallamme ei tuollaisia olioita sitten varmaan olisikaan, niin kuitenkin on muitakin maailmoja, joissa ehkä sitten elää muurahaisten kaltainen rotu, joka kaivaa tunneleita planeetan pinnan sisään.

Ja tuollainen olio voisi olla aivan kalpea, koska se ei tarvitse kehittää pigmenttiä suojakseen. Myös maapallolla on olentoja, jotka elävät täysin vailla auringonvaloa olevissa maailmoissa, ja niitä tavataan luolissa. Esimerkiksi olmi-kala on sellainen olio, jolle ei kehity ollenkaan pigmenttiä, ja suora UV-säteily saa niiden herkän ihon palamaan. Joten ehkä jollain toisella planeetalla kaukana Maasta on sellainen sivilisaatio, joka asuu tunneleissa eikä koskaan nouse planeetan pinnalle. Kuitenkin kun puhutaan tuosta “onton maapallon teoriasta”, niin tuo teoria ei sinänsä väärä ole.

Nimittäin maan sisään on voitu kaivaa sitten vaikka kuinka laajoja tunneli-verkostoja, joissa sitten tuollainen termiittien kaltainen sivilisaatio voisi aivan hyvin elää ilman auringon tai keskustähden valoa. Riittää että planeetalla olisi vain juoksevaa vettä, ja sellainen sähkökemiallinen ympäristö, missä spontaani ilman kasveja tapahtuva elektrolyysi olisi mahdollinen. Vaikka tuo olio ei koskaan olisi nähnyt taivasta tai kävisi ulkona muuten kuin pimeimpinä öinä, niin silti se voisi olla yhtä utelias kuin ihminen, ja sitten myös rakentaa teleskooppeja sekä matkustaa tähtien välillä. Kun tuollaista planeetan sisään kaivautuvaa olioita ajatellaan, niin se voisi asustaa esimerkiksi mustaa aukkoa kiertävällä planeetalla, joka olisi jatkuvasti valtavan voimakkaan säteilyn kohteena. Kuitenkin mustaa aukkoa ympäröivä siirtymäkiekko voisi antaa muuten tarpeellista energiaa, jotta planeetan pinta olisi tarpeeksi lämmin siihen, että sen pinnalla olisi sopivat olosuhteet juoksevan veden esiintymiselle.

Tai sitten mustan aukon säteily voisi hajottaa vettä hapeksi sekä vedyksi, ja jos tuo sivilisaatio olisi sitten saanut kehittyä tarpeeksi kauan, niin silloin sillä voisi olla käytössään polttokennoon perustuva ehtymätön energianlähde. Jos halutaan oikein tekstiä pidentää, ja pohtia siitä millainen järjestelmä tuolla kuvitteellisella sivilisaatiolla olisi käytössään sähkövirran luomiseksi, niin silloin pitää ottaa lähtökohdaksi se, että kyseinen hypoteettinen sivilisaatio sitten eläisi mustaa aukkoa kiertävällä planeetalla.

Tuossa järjestelmässä polttokennoon johdetaan happea sekä vetyä, ja nuo kaasut sitten poltetaan tuossa polttokennossa, ja sitten siitä syntyvä vesi johdetaan planeetan pinnalle, missä mustan aukon röntgensäteily sitten hajottaa tuon molekyylin takaisin vedyksi ja hapeksi, eli tässä olisi kyseessä “ikuinen kierto”, missä vettä vuoroin hajotetaan alkutekijöihinsä ja vuoroin yhdistetään takaisin vesi-molekyyliksi. Tuo malli on peräisin eräästä sukellusveneestä, jossa diesel-moottorien pakokaasuja kierrätetään takaisin säliön kautta niin, että ne puhdistetaan ensin aktiivihiilisuodattimella.

Siinä sitten voidaan dieselmoottoria käyttää myös veden alla. Ja samaa kaasujen takaisinkierrätys-järjestelmää voidaan käyttää myös paineilma-hengityslaitteessa, jolloin tuollaista suljetun syklin laitetta käyttävä sukeltaja voi operoida meren pinnan alla paljon pidempään, kuin perinteistä avoimen kierron järjestelmää käyttävä sukeltaja, jonka ulos hengittämä kaasu päästetään veteen. Kierrättävä järjestelmä on siitä parempi esimerkiksi taistelusukeltajien käytössä, että siitä ei nouse pintaan kuplia, jotka paljastavat operaattorit. Mutta jos ajatellaan taas tuota alkuperäistä aihetta, niin silloin tuollaisen vieraan planeetan sivilisaation voidaan ajatella olleen verraten kehittyneitä, kun heidän keskustähtensä on räjähtänyt.

Tuolloin nuo humanoidit ovat ehkä olleet teknisesti niin pitkällä, että he ovat havainneet oman aurinkonsa muuttuvan epästabiiliksi, ja sitten suorittaneet tuon massiivisen rakennusprojektin. Eli jos puhutaan tilanteesta, että tuo hypoteettinen alien olisi sitten oikeasti selvinnyt tuohon vaiheeseen, missä se kohtaisi keskustähtensä räjähdyksen supernovana, niin sen olisi sitten ollut pakko muuttaa pois alkuperäiseltä kotiplaneetaltaan, koska tuo keskustähti paisuu punaiseksi jättiläiseksi.

Tuolloin sen lähellä olevat planeetat kaasuuntuvat, mutta jos tuossa aurinkokunnassa olisi sitten paljon planeettoja, niin tuo sivilisaatio voisi sitten vetäytyä jollekin kauemmalle planeetoista, ja alkaa kehittää menetelmiä, joilla sitten he voisivat selvitä hengissä tuosta tähden lopusta. Ja mikäli tuo keskustähti olisi niin suuri, että se muodostaisi mustan aukon, niin silloin sen ympärille voisi muodostua vakaa siirtymäkiekko, josta tuo olio saisi sitten tarvitsemansa energian.

Jos taas tuo tähti olisi niin pieni, että siitä syntyisi valkoinen kääpiö, niin silloin ongelmana olisi energiatuotannon epävakaus. Eli siitä että siirtymäkiekosta vapautuu valtavasti säteilyenergiaa ei tulisi mitään ongelmia, vaan ongelma olisi ehkä pikemminkin tuon energiantuotannon epävakaus. Jos tuon olion koti sijaitsee liian lähellä esimerkiksi valkoista kääpiötä, voi sen pintaan putoavassa aineessa tapahtuva nopea fuusio aiheuttaa valtavaa tuhoa.

Neutronitähti voisi kehittää aivan stabiilin siirtymäkiekon tai toimia muuten vakaana energianlähteenä, mutta jos tuo supertiivis tähti, joka tunnetaan pulsarina sattuu heilahtamaan nurinpäin, niin silloin sen navoilta sinkoavat hiukkaset saattavat tuhota tielleen tulevat planeetat. Joten jos ajatellaan tilannetta hypoteettisen elämän kannalta sen jälkeen, kun tähti on räjähtänyt viimeisessä kouristuksessaan, niin silloin kaikkein otollisin tilanne elämän jatkumisen kannalta olisi musta aukko, koska tuo sen ympärillä oleva siirtymäkiekko olisi hyvin vakaa, ja silloin tietenkin pitäisi uudelleen asutettavan planeetan löytämisen olla helppoa.

Ehkä jollain mustalla aukolla on oikeasti planeettoja, joista jollain saattaa elää oikea supersivilisaatio, jolla olisi miljardeja vuosia aikaa kehittää hallussaan olevaa teknologiaa niin, että se selviää hengissä tuollaisen tähden tuhosta. Ja ehkä se kykenee muuttamaan muotoaan, kuten tuo olio haluaa, tai ehkä se on muuttunut ikuiseksi.

Kyseinen sivilisaatio  olisi ehkä varastoinut aivosäkökäyränsä johonkin suprajohtavaan käämiin, ja sitten sillä voisi olla käytössään viruksia, joilla tuo olio voisi muuttaa muita olioita kaltaisekseen. Tuolla tarkoitan, että tuo alien voisi olla oikeastaan koneen sekä elävän olion hybridi, joka ehkä sitten matkustaa tähtien väliset lennot jonkun aluksen sisällä olevassa suprajohtavassa massamuistissa.

Massamuisti pitäisi sisällään kyseisen olion EEG-käyrän, ja sitten sillä voisi olla sellaisia retroviruksia, joilla se voisi ottaa vieraita olentoja hallintaansa. Eli tuollainen olio voisi tehdä “UFO-sieppauksia”, ja siirtää noita viruksia “uhriinsa”, ja sitten suunnata aivokuorelle stimulaatioita, joilla se modifioi tuon virusten avulla kaappaamansa olennon ajatusmaailman vastaamaan omia tarpeitaan.

https://sites.google.com/view/elamaasupernovanjalkeen/etusivu

Sunday, February 12, 2017

Mikä meitä pelottaa supervoimakkaiden ydinaseiden testauksessa? Sekä mietteitä mustista aukoista aamun ratoksi


Castle-Romeo testin sienipilvi
kohoaa pilvien läpi 27.3.1954

Kun ajatellaan tilannetta, missä ilmakehässä räjäytetään vetypommi, jonka tulipallon lämpötila nousee useiiin miljardeihin celsiusasteisiin, niin silloin tietenkin on monilla ihmisillä mielessään sellainen asia, että mitä jos tuosta räjähdyspisteestä lähtee jokin saastepilvi etenemään asutuskeskuksia kohti. Kun puhutaan sellaisista multivaiheistetulla fuusiomekanismilla varustetuista FFF (Fissio Fuusio Fissio) räjähteistä, missä vetypommin litium tai mitä fuusiovaihetta nyt käytetäänkään on ympäröity luonnonuraanilla, jossa sitten tapahtuu toinen fissioräjähdys, kun fuusiossa vapautuvat neutronit muuttavat tuon luonnonuraani eli isotooppi U-238 atomit plutoniumiksi, niin silloin fuusiomateriaalin synnyttämä  tulipallo painuu kasaan uudelleen.

Tuo tehostaa fuusiota erittäin paljon, ja sen takia FFF-aseet ovat niin kauhean voimakkaita. Samoin sellainen rakenne missä fissiomateriaali on sijoitettu fuusiomateriaalin ympärille saa aikaan pienen tehonlisäyksen. "Tsar bomba" joka on maailman voimakkain koskaan räjäytetty ydinase räjähti sellaisella teholla, että se vastasi kaikkia toisessa maailmansodassa käytettyjä räjähteitä.

https://www.youtube.com/watch?v=RNYe_UaWZ3U

Tsar bomban kehittämä lämpötila on niin kova, että kokonainen järvi Novaja Zemlijalla muuttui sekunnissa höyryksi, ja paineaalto kiersi maapallon kolme kertaa. Se mitä tuolloin alettiin pelätä, on sellainen tila missä tuo valtavan voimakas räjähdys synnyttäisi ilmakehään singulariteetin eli mustan aukon, joka saattaisi muuttua vakaaksi, ja sitten maapallon kaasukehä imeytyisi sen kautta johonkin muualle. Tai kun puhutaan sellaisista nanokokoisista mustista aukoista, joiden koko olisi noin atomin ytimen luokkaa, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos tuo nanokokoinen "kvanttiaukko", kuten noita äärimmäisen pieniä mustia aukkoja kutsutaan alkaisi vetää ilmakehän atomeja ympärilleen, ja puristaa niitä kasaan, ja jos tuo kvanttiaukko muuttuisi stabiiliksi, niin silloin maapallon ilmakehään syttyisi tähti, joka saattaisi lopulta tuhota koko planeetan.

Toinen mahdollisuus olisi sellainen, että tuo aseen kehittämä valtava kuumuus saisi aikaan sellaisen ilmiön, missä ilmakehän typpi alkaisi yhtyä happeen, jolloin syntyy typpimonoksidia. Tuolloin ilmakehä ikäänkuin syttyisi tuleen tuon aseen kehittämän valtavan kuumuuden johdosta, ja silloin voisi käydä niin, että maapallon elämä päättyisi siihen. Kvanttiaukot eivät yleensä ole mitään erityisen pitkäikäisiä, mutta se että me olemme tunteneet tuon ilmiön vasta melko vähän aikaa varmasti aiheuttaa sen, että emme kykene ennustamaan noiden energiakeskittymien käyttäytymistä täysin.

Kvanttiaukot ovat olemassa, mutta ne ovat niin pieniä että niiden havainnointi on todella vaikeaa, ja kyse on pisteestä, mikä on pienempi kuin atomi. Mustien aukkojen synty kyllä tunnetaan. Ne syntyvät tilanteessa, missä tähti räjähtää supernovana tai sitten valtava ainepilvi romahtaa kasaan, jolloin se synnyttää kyllä ensin prototähden joka räjähtää. Räjähdyksessä syntyvä energia on niin voimakas, että avaruuteen ilmestyy "vakaaksi singulaariksi" kutsuttu ilmiö. Tuo ilmiö on sellainen missä tähden räjähtäessä syntyvä energia jää ikään kuin olemaan universumiin.

Ja tätä me kutsumme nimellä "musta aukko". Tuon takia musta aukko voidaan muodostaa vain johtamalla kappaleeseen sähkövirtaa, mutta kuten varmaan tiedämme, niin tuolla tavoiin voitaisiin muodostaa avaruuteen singulariteetti, minkä avulla voisimme matkustaa tähtiin, joko sen muodostaman madonreiän kautta tai käyttämällä tätä kappaletta painovoimalinkona. Tuollainen keinotekoinen musta aukko voitaisiin muodostaa voimalasatellittien avulla niin, että avaruuteen lähetetään radiomasereilla varustettuja satelliitteja, joiden avulla esimerkiksi johonkin teräskuulaan pumpataan sähköenergiaa radiaaltojen avulla niin, että tuon teräskuulan massa kasvaisi niin suureksi, että muodostuisi musta aukko, jota voisimme sitten hyödyntää esimerkiksi tähtien välisessä matkailussa.

Tai sitten jos madonreikää ei voitaisi hyödyntää alusten lähettämisessä kohti tähtiä  niin silloin sitä voidaan käyttää ainakin aurinkokunnan sisäiseen matkustamiseen. Syy miksi noita madonreikiä ei ehkä uskalleta hyödyntää on se, että kukaan ei tietäisi mitä sen toisella puolen on. Madonreikä on teoreettinen ilmiö, joka yhdistää kaksi universumin pistettä toisiinsa. Tämä Einstein-Rosenin siltana tunnettu ilmiö syntyy silloin, kun kaksi mustaa aukkoa alkaa värähdellä samalla taajuudella. Silloin niiden väliin muodostuu säie tai tunneli, josta käytetään nimeä "madonreikä".

https://www.youtube.com/watch?v=SLUzJeto0Wo

Sen kautta voidaan teoriassa matkustaa vaikka toiselle puolen universumia, ja sen olemassaoloa puoltaa se, että mikään tunnetuista mustista aukoista ei laajene. Sen takia voidaan olettaa, että noihin kohteisiin syöksyvä aine tulee myös jostain ulos. Mustien aukkojen erityispiirre on sellainen, että niihin syöksyvä kappale ylittää valon nopeuden, koska kaikki kappaleet putoavat massakeskipistettä kohti kappaleen pinnalla olevaa pakonopeutta vastaavalla nopeudella. Joten sen takia musta aukko kumoaa ikään kuin kosmisen nopeusrajoituksen. Mutta voidaanko tuota ilmiötä hyödyntää avaruusmatkailussa on toinen asia. Nimittäin jos astronautti syöksyisi mustaan aukkoon, niin silloin hänen aluksensa ikään kuin venyisi vuorovesivoimien vaikutuksesta valtavan pitkäksi, ja repeäisi palasiksi.

https://www.youtube.com/watch?v=_kxKTX_GH4k

Kun mietitään teoreettista mahdollisuutta matkustaa universumissa, niin tietenkin voidaan ajatella, että rakennetaan pallomainen avaruusalus, jonka ympärille asetetaan voimalasatelliitteja, ja sitten tuhon palloon pumpataan energiaa, jolloin se itse muuttuisi mustaksi aukoksi, ja tuolloin ihminen voisi sen avulla ehkä matkustaa toiseen galaksiin. Tällaisesta aluksesta olen joskus kirjoittanut, ja se on alunperin Carl Saganin ideoima. Hän esittelee sen kirjassaan "Ensimmäinen yhteys", jossa ihminen matkustaa tähtiin aluksella, johon pumpataan radioaaltojen avulla niin paljon massaa, että se muuttuu mustaksi aukoksi, ja jos me joskus alamme hyödyntää tuota ilmiötä avaruusmatkailussa, niin silloin voisimme tehdä matkoja universumissa niin, että kukaan ei oikeasti huomaisi ulkoapäin yhtään mitään.

marxjatalous.blogspot.fi

Thursday, November 24, 2016

Ajatuksia siitä millainen maahan ehkä matkustavan "alienin" teknologia voisi oikeasti olla


Taas on elokuvateattereihin tullut elokuva, missä alien laskeutuu Maan pinnalle, ja siinä sitten melko vetävän näköinen kielitieteilijä ratkoo noita olioita koskevia arvoituksia. Kun puhutaan siitä, että mitä Maapallolle laskeutuvat alienit voisivat meistä ajatella, niin tietenkin he voivat erehtyä planeetan valtiaslajista täysin. Tällä tarkoitan sitä, että voitteko ajatella mitä tapahtuisi, jos alienien tiedustelu-upseeri katsoisi esimerkiksi Animal planet-kanavaa kerätessään tietoja planeetastamme sekä siitä, millaista täällä on elää? Eli tällä tarkoitan sitä, että muistakaa että nuo alienit eivät tiedä että meillä on muitakin televisiokanavia kuin "Animal planet" vaan he eivät tietäisi meistä yhtään mitään ennen saapumistaan "meille kylään". 

Tällöin voisi käydä niin, että nuo avaruuden muukalaiset luulisivat esimerkiksi mustekaloja planeettamme älykkäimmäksi eläimeksi. Ja siitä voisi seurata hupaisia asioita .Tietenkin tällaiset asiat ovat pikkujuttuja, kun lähdetään miettimään sitä, mitä oikeasti voisi tapahtua kun alienit laskeutuvat maan pinnalle. Voimme sitten tietenkin olettaa, että he lentäisivät jollain 800 metriä pitkillä aluksilla maahan, ja sitten nämä oliot laskisivat valtaussillan aluksesta, ja tekisivät rynnäkön New Yorkiin, kuten ihmiset tekisivät. 

Mutta jos puhutaan siitä, mitä nuo alukset oikeasti voisivat olla, niin silloin ei kyllä mielikuvitukselle tarvitse asettaa rajoja. Nimittäin sitten voidaan miettiä sitä, kuinka tehokkaita sekä kehittyneitä nämä alienit oikeasti olisivat. Tuolloin puhutaan sellaisesta ilmiöstä nimeltään madonreikä, jossa kaksi samalla taajuudella värähtelevää mustaa aukkoa muodostetaan kahteen hyvin lähellä olevaan pisteeseen universumissa, ja sitten noita mustia aukkoja aletaan vetää erilleen toisistaan. Tuolloin niiden väliin jää säie eli madonreikä, jonka avulla sitten voidaan matkustaa maailmankaikkkeudessa kahden valtavan etäällä olevan pisteen välillä, ilman että aikaa kuluu oikeastaan yhtään. Madonreikä on siis oikeasti sellainen ilmiö, mitä joskus tulevaisuudessa voidaan ehkä käyttää matkustamiseen aurinkokuntien välillä. Se yhdistää kaksi pistettä universumissa sellaisella energiasäikeellä, mitä kutsutaan nimellä Einsteinin-Rosenin silta.

Tuo keinotekoinen musta aukko on siis oikeastaan vain energiakeskittymä univrsumissa, mikä voidaan luoda esimerkiksi noihin aluksiin kiinnitetyn laserlaitteiston avulla, niin että aluksen takana olevat laserit kohdennetaan sen takana olevaan kuulaan, joka sitten lopulta muuttuu sigulaariksi eli mustaksi aukoksi. Tuon jälkeen pitää vain madonreiän toinen pää kuljettaa kohdeaurinkokuntaan, ja sitten alukset sekä nuo oliot voisivat liikkua sen läpi. Tuolloin nuo olennot sitten ikään kuin aineellistuisivat noiden alusten sisään, kun he olisivat varmoja siitä, että kohdeplaneetalla on turvallista. Eli kuten tiedämme, niin madonreiän kautta kulkeva avaruusalus on sellaisessa tilassa, että aluksen ulkopuolella seisovasta havaitsijasta katsottuna alus ei itseasiassa liikkuisi ollenkaan. Tuo efekti olisi samanlainen kuin mitä Carl Saganin kirjassa “Ensimmäinen yhteys” kuvataan. 

Eli aika aluksen sisällä pysähtyy, ja miehistö tuntisi että he olisivat esimerkiksi monia päiviä poissa, mutta tarkkailija ei näkisi ulkoapäin mitään outoa tapahtuvan. Ja siksi muutamat ihmiset ovat esittäneet hypoteesin, jonka mukaan USA tai Venäjä olisivat lentäneet salaa toiseen aurinkokuntaan, mutta kukaan ei olisi tuota lentoa huomannut, koska tuo madonreikä saisi aikaan ilmiön, missä aika ei näyttäisi aluksen ulkopuolella kuluvan ollenkaan, ja jos alus syöksyy kappaleeseen, minkä pinnalla pakonopeus olisi suurempi kuin valon nopeus, niin silloin se ylittää valon nopeuden, koska kappale putoaa massakeskipistettä kohti kappaleen pakonopeuden suuruisella nopeudella, ja jos valo ei pääse kappaleen pinnalta pakoon, niin silloin pakonopeus on suurempi kuin valon nopeus. Ja tuolloin olisi käytössä aikakone, mikä sitten voisi matkata ajassa taaksepäin. Ja tuolloin ei tietenkään kukaan huomaisi tuota matkaa. 





New self-assembly nanotubes turn the impossible possible.

 New self-assembly nanotubes turn the impossible possible.  "The crystal structure of a carbon bilayer. The purple outer layer and blue...