Alkuaine 115 eli Moskovium

Alkuaine 115 eli Moskovium (engl. Moscovium) joka tunnettiin ennen nimellä ununpentium saattaa mullistaa koko ydinteknologian. Vaikka tuota alkuainetta on valmistettu vasta noin sata atomia, niin noiden atomien ansiosta tiedetään, että tuollaisten superraskaiden alkuaineiden valmistus on mahdollista, ja vaikka Moskoviumin pitkäikäisin isotooppi on ollut olemassa vain 220 millisekuntia, niin kuitenkin tuon alkuaineen luomiseen käytetyillä menetelmillä voidaan luoda myös muita keinotekoisia alkuaineita. Eli sen ansioista voidaan valmistaa tehokkaita liikuteltavia ydinreaktoreita. Niiden ansiosta ydinkäyttöiset ajoneuvot voivat ehkä tulevaisuudessa olla mahdollisia. Tuo alkuaine on sikäli erikoista, eli se kuuluu superraskaiden alkuaineiden ryhmään, joiden valmistaminen on mahdollista ainoastaan hiukkaskiihdyttimien avulla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovium

Tuollaisten alkuaineiden avulla voidaan toteuttaa hyvin pieniä sekä tehokkaita ydinreaktoreita, joiden polttoainesauvat eivät olisi lyijytäytekynän lyijyä suurempia, ja se tietenkin avaa uusia näkökulmia ydinreaktoreiden käyttöön. Toisin sanoen tuo alkuaineen avulla voidaan rakentaa ydinkäyttöisiä lentokoneita, joilla voidaan mutkattomasti operoida sekä ilmakehässä että vähintään Maata kiertävällä radalla. USA:lla tiedetään olleen suunnitelmia sekä ydinkäyttöisten lentokoneiden eli PROJECT TIMBERWIND:in että ydinkäyttöisten maa-ajoneuvojen valmistamiseksi. Tuo jälkimmäinen ohjelma tunnetaan ilmeisesti PROJECT NOMAD:in tai PROJECT ROVER:in nimellä. Onnistuessaan tuollainen ydinkäyttöinen ajoneuvo mullistaisi ajoneuvotekniikan.

Teoreettisesti voisi olla mahdollista valmistaa sellaisia superraskaita alkuaineita, jotka eivät olisi itse mitenkään radioaktiivisia. Tuolloin itseasiassa noiden reaktorin polttoaine-elementtien radiaktiivisen alkuainepitoisuuden pitäisi vain olla niin alhainen, että nuo aineet eivät ryhdy lähettämään radioaktiivisia hiukkasia. Tuolloin hyödynnetään sitä tietoa, että radioaktiiviset alkuaineet lähettävät sitä enemmän säteilyä, mitä enemmän niitä on jossain astiassa tai kappaleessa. Tuolloin voidaan ajatella, että valmistetaan sellaisia Moskoviumiin perustuvia polttoaine-elementtejä, joiden käsittely on yhtä helppoa kuin uraaniin perustuvien polttoainesauvojen, mutta koko vain olisi niin paljon pienempi.

Mikäli kyettäisiin valmistamaan radioaktiivista alkuainetta, joka reagoi magneettiin, niin silloin onnettomuuden sattuessa voimakkaan magneetin avulla voidaan estää näiden kappaleiden leviäminen maastoon.  Ydinreaktorin toimintaa voidaan tehostaa esimerkiksi voimakkaalla magneetilla, joka vetäisi puoleensa reaktorista lähteviä alfa- ja beta-hiukkasia, joiden kulkurataan voidaan magneettikentän avulla vaikuttaa. Tuolloin on kuitenkin vaarana se, että jos tuo alus suuntaa nuo hiukkaset väärään suuntaan, niin seurauksena on silloin kammottavia palovammoja, joiden paranemisesta ei ole mitään tietoa.

Toisin sanoen noiden hiukkasten lähtö reaktorista voidaan estää käyttämällä erittäin voimakasta magneettia, joka joko vetäisi noita hiukkasia itseään kohti, tai sitten ohjaisi niitä magneettikentän avulla tiettyyn suuntaan. Tietenkin tuolloin voidaan sitten luoda hyvin kevyt ydinkäyttöisen aluksen konsepti, joka kykenee liikehtimään erittäin tehokkaasti, ja se pystyisi lentämään jopa vuosikausia laskeutumatta maahan. Tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että noiden alusten moottorien liikkuvat osat kuluvat noin pitkän toiminnan aikana, joten silloin kannattaa käyttää ramjet-eli patoputkimoottoria, jonka keskelle on asennettu ydinreaktori, jonka päälle suihkutetaan kylmää kaasua.

Lämpötilan kohotessa tuo kaasu sitten laajenee ja työntää alusta eteenpäin aivan kuten tapahtuu muissakin suihkumoottoreissa. Mutta tuon ydinkäyttöisen ramjetin toiminta-aika voisi olla vuosikausia, ja se kykenee sitten myös lentämään Maata kiertävälle radalle. Kuitenkin esimerkiksi Greenpeace ei varmaan olisi kovin myötämielinen tuollaiselle alukselle, eikä muutenkaan ydinkäyttöisille lentokoneille varmasti aivan heti löydy lupaa, eikä myöskään ydinkäyttöinen rekka olisi kuitenkaan ehkä katsastusmiehille mieleen.

Mutta tuollaisen synteettiseen isotooppiin perustuvan reaktorin avulla voidaan luoda sellaisia raskaan liikenteen ajoneuvoja, joissa olisi käytetty aivan uusia runkoa sekä rakenteita koskevia ratkaisuja, kuten esimerkiksi noissa ajoneuvoissa voisi olla ilmatyyny, joka mahdollistaa vaikka Atlantin ylityksen rekalla. Tuolloin ajoneuvon pohjaan asennetaan puhaltimet sekä alaslaskettava ilmatyyny, ja sitten tuota ajoneuvoa ajetaan kuin muitakin ilmatyynyaluksia, mutta mikään kovin yleinen tuosta välineestä ei missään nimessä ehkä kuitenkaan tule.

Tai sitten siitä voidaan tehdä vaikka meren pohjaa ryömivä sukellusvene, joka sitten toimii kuten Neuvostoliiton pienoissukellusveneet, jotka voivat ajaa meren pohjassa telaketjuilla, ja ehkä tällaisia ajoneuvoja käytetään tulevaisuudessa meren pohjaan sijoitettujen ohjus- ja muiden salaisten tukikohtien verkostojen  huoltamiseen. Eli tuolloin meren pohjaan tehdään vain tie, jota pitkin tämä sukellusvene sitten voi rauhassa ajaa. Kuitenkin noiden ajoneuvojen käyttö ei varmaan kovin yleistä olisi, koska tämänkaltainen kuljetuskalusto olisi todennäköisesti varattu vain hallituksen käyttöön, eikä muutenkaan ydinkäyttöinen auto tuskin koskaan tulee liikennöimään millään teillä, mutta kuten tiedätte, niin ydinkäyttöiset ajoneuvot ovat vain yksi höyrykäyttöistä autojen muunnelmista, joten ehkä jossain maailman teillä viilettää tuollainen ajoneuvo, jota ehkä testataan huomaamattomasti jossain kaduilla.

Miksi älykkäillä ihmisillä on vähän ystäviä?

Miksi älykkäillä ihmisillä on yleensä melko vähän ystäviä, on kysymys joka on varmaan askarruttanut monia ihmisiä maailmassa. Kun ajatellaan sellaisia superneroja kuin Albert Einstein tai Isaac Newton, niin he olivat varmasti aikoinaan melko yksinäisiä ihmisiä. Noista kahdesta varsinkin Newton oli varmasti aikoinaan melko outo lintu, ja hän saattoi kärsiä yksinäisyydestä paljon enemmän kuin joku nykyaikainen ihminen.

Tuolloin 1600-luvulla oli ihmisten velvollisuus mennä naimisiin, ja naimattomana miehenä Newton sai varmasti tuntea yhteisön paineet niskoillaan, koska tuolloin oli ajan hengen mukaista, että homoseksuaalit hirtettiin. Albert Einsteinillä ei kuten muillakin suurilla tiedemiehillä ei ole ollut myöskään ole ollut ainakaan mitään kovin onnellisia avioliittoja, ja muutenkin heitä on pidetty melko vaikeina ihmisinä.

Kuten on pidetty myös maamme kansallissäveltäjä Jean Sibeliusta, jonka tavasta esimerkiksi repiä lahjaksi saamiaan seteleitä on tullut legenda. Myös muita taiteilijoita on pidetty varmasti hiukan vaikeina ihmisinä, ja siksi heillä on ollut vaikeuksia hankkia ystäviä, koska heidän luonteensa on ollut sellainen, että he uskaltavat sanoa sen mitä ajattelevat. Samoin monilla taiteilijoilla on hiukan impulsiivinen luonne, että he saattavat olla hiukan erikoista seuraa sellaisesta ihmisestä, joka on jotenkin pidättyväinen luonne. Kuitenkin moni taiteilija sekä huipputiedemies on oikeastaan halunnut olla yhteiskunnassa "prime mover", joka helposti aistii epäkohtia sekä haluaa aktiivisesti vaikuttaa niihin.

Kuitenkin älykkäillä ihmisillä on sellainen vaikeus, että he seuraavat ihmisten esiintymistä melko tarkasti, ja siksi he huomaavat helposti, jos joku toinen esittää olevansa ystävällinen. Tuolloin tietenkään mitään välitöntä ystävyyssuhdetta on vaikea muodostaa tällaisen henkilön kanssa. Kun puhutaan siitä, mitä varten älykäs ihminen on niin vaikeasti lähestyttävä, niin silloin pitää muistaa se, että he saattavat hiukan ajatella sitä, että toisen osoittama kiintymys ei ole aitoa.

Ei ole järkevää ainakaan aivan heti ryhtyä luottamaan toiseen ihmiseen täydellisesti, koska se saattaa sitten kostautua esimerkiksi siinä, että alkoholi sekaan laitetaan unilääkkeitä, ja tuolloin seuraamukset voivat olla hyvin ikäviä. Kun taas puhutaan esimerkiksi vankiloiden sekä psykiatristen sairaaloiden potilaista, niin tietenkin älykkäät henkilöt ovat vaikeita "asiakkaita". Psykiatrinen hoito perustuu luottamukseen potilaan sekä hoitohenkilökunnan välillä, ja jos tuo luottamus petetään, niin silloin tietenkin sen uudelleen rakentaminen on erittäin vaikeaa. Sen tähden on tärkeää, että hoitohenkilökunta pitää huolta vaitiolovelvollisuudestaan, koska psykiatrit ovat ihmisiä, joiden työ perustuu siihen, että potilaat luottavat häneen, ja uskaltavat kertoa hänelle asioita, joita he muuten eivät uskalla mainita.

Älykkäät ihmiset  osaavat mielistellä vanginvartijoita, ehdonalaisvalvojia sekä psykiatreja sekä lukea ikään kuin "rivien välistä" sitä, mitä heille sanotaan, niin silloin tietenkään tuollainen ihminen ei mikään kovin helppo asiakas ole. Tuolloin ei "normaalin ihmisen" joita hoito- sekä valvontahenkilökunta edustaa, onnistu ikään kuin nousemaan vangin tai mielenterveyspotilaan yläpuolelle, ja tekemään hänelle kolmen siirron shakkimatteja. Tuossa tapauksessa pitää vangin tai potilaan kanssa toimivan ihmisen perustella itselleen jollain muilla tavoilla hoidon tarvetta. Samoin älykkäät ihmiset ovat vaarallisia, kuten esimerkiksi monissa vankiladokumenteissa kerrotaan.

He osaavat vapautua käsiraudoista, ja koska nykyaikaisen "sosiaalisuuten" perustuvan terapian kohdalla ei toimi menetelmä, missä hoitohenkilökunta ikään kuin tiedustelee potilaan tuttavilta hänen oireistaan, jotta he osaavat sitten hoitaa tuota ihmistä kunnolla. Tuo tapa ei ole aivan sitä, mitä tarkoitetaan oireiden havaitsemisella, ja se tietenkin on hyvin ärsyttävää potilaasta. Mutta tuo tapa tietenkin on hyvin helppo sekä psykiatrin aikaa säästävä, koska silloin hänen tehtäväkseen jää lääkkeiden tarkastaminen.

Mutta tuon tekniikan moraalisuudesta kuitenkin voidaan aina keskustella hyvin vakavasti, ja samalla myös pitää kysyä sitä, että onko oikein kuitenkaan pettää potilaan tai vangin luottamusta sillä tavoin, että sitten käydään kertomassa nämä kaikki tapaamisissa esiin tulleet asiat hänen lääkärilleen. Samoin kun ihminen puhuu esimerkiksi psykiatrilleen, niin tietenkin hän uskoo varmasti tämän olevan vaitiolovelvollinen, ja että tälle voi sitten puhua myös asioista, joita ihminen ei halua vanhempiensa tietävän. Mutta sitten joskus tulee tuollaiselle psykiatrille mieleen, että hän voi sitten kertoa noita juttuja potilaan vanhemmille. Siinä sitten saattaa hoitosuhteessa rakennettava luottamus sitten tuhoutua täysin.

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/5-syyta-miksi-alykkailla-ihmisilla-on-vahemman-ystavia/6356020

Ihmisen tekemät UFO:t voivat olla yritys soluttaa vakoilulaitteita vastapuolen salaisiin sotilaallista tekniikkaa kehittäviin laboratorioihin

TR-1 "Dragon lady" eli U-2 vakoilukoneen
taktiseen tiedusteluun tarkoitettu versio

UFO-kontakti on monissa kirjoissa sekä elokuvissa ollut aiheena kaikenlaisille salaliittoteorioille, jossa hallitukset tekevät yhteistyötä vieraiden älyjen kanssa. Kuitenkin jos pohditaan oikeasti sitä, mitä tuo kontakti tarkoittaisi, niin silloin varmasti ei kukaan lähtisi oikeasti toimimaan kuten elokuvissa toimitaan. Se että joku ihminen menisi sellaisen koneen sisään, minkä teknisiä ominaisuuksia hän ei tuntisi olisi melko uskaliasta.

Nimittäin tuo mahdollinen UFO olisi ehkä pyydys, mikä kaappaisi tuon henkilön mukaansa, ja tietenkin noilla mahdollisilla UFO:illa voi kyllä olla ihan maanpäällinen lähde. Eli kuten varmaan tiedämme, niin kaikki AREA-51:n kaltaiset laitokset ovat sellaisia, että niiden sisällä tapahtuvaa toimintaa varmasti halutaan tutkia, niin silloin voisi olla niin, että vieras valtio rakentaa niin sanotun peseudoufon, minkä he sitten soluttavat tuohon tukikohtaan.

Paras tapa hoitaa tuo solutus niin, että myös vastapuolen hallitus tai sen agentit uskovat, tuon aluksen olevan tutkimuksellisesti tärkeä, on antaa vastapuolen ampua tuo kone alas, jolloin se ehkä vietäisiin vastapuolen salaisimpaan tukikohtaan, missä sen parhaat miehet tutkivat tuota laitetta. Silloin sen havaintolaitteet voidaan rakentaa siten, että ne toimivat, vaikka aluksen moottorit olisivat tuhoutuneet. Tuollaiset havaintolaitteet olisivat tietenkin sellaisia, että ne lähettävät tietonsa avaruudessa kiertäville satelliiteille, ja sitä kautta esimerkiksi KGB:n tai CIA:n päämajaan. Tuolloin kyseinen alus tai lentokone toimisi ikään kuin ”troijan hevosena”, mikä tarkoittaa sitä, että sen tarkoitus on soluttautua johonkin tukikohtaan, missä vastapuolen huippumiehet tekevät työtään, ja toki esimerkiksi humanoidi varmasti tietäisi, että tuollaista alusta tulisivat sitten tutkimaan ilmavoimien parhaat miehet, mutta niin tietäisi myös KGB:n johto.

Kun puhutaan salaisista laboratorioista sekä muusta toiminnasta, mitä asevoimat haluavat salata, niin tietenkin nuo vakoojat haluavat havainnoida noiden valtion tutkijoiden työtä siellä, missä kukaan ei heitä saa kuvata. Tuolloin heidän toimintansa ideana olisi tietenkin soluttaa vastapuolen laboratorioon havaintolaitteita, joiden avulla he voisivat observoida noiden henkilöiden toimintaa myös niin sanotussa suojatussa tilassa. Kuitenkin myös kaappausoperaatio voidaan suorittaa tuollaisia ”UFO-välineitä” käyttäen. Käytettävä taktiikka voisi olla sellainen, että tuon laskeutuneen ”lentävän lautasen” eteen levitetään nailonista tai kevlarrihmoista tehty verkko, jonka ympärille on laitettu nanohelikoptereita.

Ja kun ”palautusryhmä” saapuu paikalle, niin nuo nanohelikopterit nostava heidän verkossa taivaalle, ja sitten heidät voidaan siepata esimerkiksi modifoituun kuljetuskoneeseen. Esimerkiksi C-130 ”Hercules” tai Antonov AN-12 ”Cub” kone voidaan modifioida siten, että niihin asennetaan kiertyvät siivet, ja nuo koneet voivat silloin leijua taivaalla niin, että ne pysyvät paikoillaan leijumassa. Ja vaikka niiden hyötykuorma olisi silloin paljon pienempi kuin normaaleilta kiitoradoilta lähtevien koneiden, niin ne toki pystyisivät tuon kaltaiseen operaatioon, jos niitä ei havaittaisi. Jos taas kyseessä olisi oikeasti joku ”alienien avaruusalus”, niin silloin sen pinta on varmasti tehty niin kovaksi, että ainakaan pienemmät aseet eivät siihen pure.

Vaikka kyseinen alus ei sitten olisi varsinaisesti moottorilla varustettu malli, niin se voidaan vetäistä avaruuteen vinssillä, joka on kiinnitetty johonkin avaruusasemaan. Tuon aseman täytyy vain olla kyseistä kappaletta painavampi, ja sijaita täsmälleen sen kohdalla, jotta kyseinen operaatio onnistuisi tavoitteessaan. Samoin kaapelista tulee tuolloin hyvin painava, mutta tietenkin asioilla voidaan aina spekuloida. Tietenkin nuo välineet voivat olla vaikka ydinkäyttöisiä, jolloin jos joku ohjus sattuisi niiden kylkeen tekemään reiän, niin silloin esimerkiksi  Einsteiniumia voi levitä pitkin maastoa.

Kun puhutaan siitä, millainen tuollainen ”troijan hevonen” oikeasti olisi, niin silloin tietenkin ne voidaan muotoilla mahdollisimman kiehtoviksi, jotta niitä vastaan hyökättäisiin. Noiden välineiden pinta voidaan varustaa sensoreilla, joiden tarkoitus on mitata sitä, millaisia tutkasignaaleita niitä vastaan suunnataan. Samoin niiden pinnassa olisi tietenkin sensoreita, jotka mittaavat sitä kohtaan suuntautuvaa painetta sekä lämpösäteilyä, jotta tuohon pudotukseen käytettävistä aseista saadaan tietoja, jotka lähetetään satelliitin välityksellä tuon välineen valmistajille. 

Jos käytetään esimerkiksi radiomaseria, niin silloin tuo lähetys voi jäädä huomaamatta kyseistä lentokonetta varjostavalta hävittäjältä, koska suunnattu radiolähetin on erittäin vaikea havaita sivusta. Joten jos puhutaan esimerkiksi juuri UFO.ista, niin osa niistä voi olla erityisiä houkutusmaaleja, joita käytetään vastapuolen välineistä kerättävän tiedon hankintaan. Eli nuo laitteet ovat oikeastaan vain houkuttimia, joilla testataan vihollisen kykyä havaita lentolaitteita sekä herkkyyttä niiden tuhoamiseen.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Ray Bradburyn "Kuvitettu mies" on romaani, joka saa aikaan ajatelmia siitä, millainen olisi todellinen ”ihmiskameleontti” eli ”STEALTH-ihminen”.

Ray Bradburyn toinen tunnettu romaani ”Kuvitettu mies” käsittelee erityisesti tatuointeja, joista ihmiset voivat sitten katsella noiden kuvien kantajan mielialoja, ja kuten varmaan arvaatte, niin nykyään tuollainen muuttuva tatuointi voidaan valmistaa erityisten nanokiteiden avulla. Eli ihmisen ihoon opotetaan sellaisia äärettömän pieniä kuvaruutuja, joiden avulla saadaan aikaan näyttöpääte, mihin voidaan muodostaa sellainen kuva, mikä milloinkin halutaan. Kyseiset ruudut ovat pienmpiä kuin hiekan jyvänen, ja niiden toiminta perustuu nanokokoisiin LED-valoihin, jotka antavat samanlaista komivärikuva kuin vanhanaikainen televisio, mutta nuo nanoledit ovat vain mikrometrien suuruisia. Tuollainen muuttuva tatuointi voi olla tulevaisuudessa suurta muotia, ja tuo kuva voi vaihtua myös silloin, kun ihmisen mielialat muuttuvat.

Tuo näyttöpääteryhmä voidaan siis varustaa sellaisilla kemiallisilla tuntimilla, jotka tunnistavat esimerkiksi veressä olevan adrenaliinin tai kortisolin määrän, ja sitten nuo tatuoinnit voivat toimia varoituksena siitä, että tuo kyseinen henkilö voi olla aggressiivinen. Tuollainen mielialoihin reagoiva tatuointi voi tulevaisuudessa olla pakollinen sellaisilla henkilöillä, joilla on taipumusta impulsiiviseen toimintaan. Ja tuolla muuttuvalla ihokuviolla on mukava leikitellä omassa mielessä, eli miltä tuntuisi vaikka vaihtaa ihonväriä sen mukaan missä maassa ihminen sattuu olemaan.

Kyseinen nanotekniikan sovellus voisi olla vaikka jonkun kirjan aihe, tai sitten joku teekkari tai muu tekniikan ihmelapsi tekee siitä tulevaisuudessa oman opinnäytetyönsä. Ja tästä laitteesta oli aikoinaan juttu jossain  tai web-sivuilla. Kyseinen tekniikka kuuluu samaan sarjaan, kuin esimerkiksi ihmisen sisään esimerkiksi rintalastan päälle voidaan asentaa hiilikuitulevy, mikä suojaa henkilöä iskuilta. Ja joidenkin kertomusten mukaan esimerkiksi KGB asetti joskus ammuttavan päänahan alle titaanilevyjä, jotta ampuja luulisi heidän tehneen oikean teloituksen, jos esimerkiksi ilmiantajaa haluttiin suojella. Tuolloin tietenkin mukavinta olisi ollut se, että hän olisi virallisesti kuollut.

Eli itsestäni olisi muuten mielenkiintoista kokea oikeasti, miltä tuntuisi elää jossain viidakkoyhteisössä ilman, että muut huomaisivat mitään eroa heidän että eurooppalaisten tutkijoiden välillä, eli tietenkin heidän puheensa tuottaisi vaikeuksia, ja tuolloin vaadittaisiin huippuluokan kielenkääntöohjelmia jotka voivat muuttaa normaalin puheen noiden heimon jäsenten puheeksi. Tuollainen laite voisi toimia esimerkiksi siten, että varsinainen puheen tuottamisväline olisi piilotettu kirurgisesti ihmisen ruumiinonteloon, ja se voisi saada virtansa sydämentahdistimiin tarkoitetuista paristoista, joiden avulla se saa tarvitsemansa sähkövirran.

Tuo väline sitten voidaan kytkeä satelliittien avulla keskustietokoneeseen, joka voi sijaita tuhansien kilometrien päässä tuosta tutkijasta, ja se voidaan kiinnittää tietenkin kehon sisäisellä järjestelmällä puhekeskusta stimuloivaan hermoimplanttiin, ja tuo pään sisään asennettava laite voi kommunikoida tuon tietokoneen kanssa esimerkiksi BlueToothin avulla. Nuo kuuloanturit voivat sijaita henkilön rinnassa, jolloin niitä ei näy päälle, ja tietenkin myös huomaamattomuus on muutenkin tuollaisessa kuvitteellisessa tehtävässä erittäin tärkeää. Mutta kun puhutaan normaalista tatuoinnista sekä niiden merkityksestä, niin joissakin alamaailman organisaatioissa tatuoinnilla osoitetaan sitä, että henkilö on sitoutunut tuohon toimintaan.

Samoin esimerkiksi japanilaisten ”Jakuzalla” tai kiinalaisten ”Triadilla”, jotka ovat itäisten maiden mafian nimiä, on tatuoinnilla osoitettu sellainen asia, että miten monta taistelulajeihin kuuluvaa tappomenetelmää tuolle henkilölle on opetettu, eli toisin sanoen nuo henkilöt käyttävät karatea ihmisten surmaamiseen esimerkiksi kurkun päähän tai yläniskaan suunnatuilla kämmensyrjällä annetuilla iskuilla, jotka ovat todella vaarallisia menetelmiä.  Samoin noilla tatuoinneilla on sellainen asema, että niillä taataan tuon henkilön uskollisuus omaa herraansa kohtaan. Niissä joskus käytetään esimerkiksi korallieläinten myrkkyä, jolla henkilöä hallitaan erittäin ikävällä tavalla. Tuolla tavoin triadin päällikkö sitten valvoo alaisensa toimintaa, eli hän antaa tuolle torpedolleen tehtävän, ja sitten kun kyseinen henkilö on käynyt surmaamassa kohteensa, niin hänen päällikönsä sitten antaa vastamyrkyn tuolle omalle ninjalleen.

Kun tuollainen ”Yakuzan” mies sitten saa koulutusta, niin toki silloin taataan se, että hän ei kuitenkaan voi toimia omaa käskijäänsä vastaan. Mutta olen kuullut, että noitakin asioita voidaan kiertää, eli eräässä Pattaya-nimisessä kaupungissa on lääkäreitä, jotka osaavat luoda sellaisen ihon, että se voidaan siirtää noiden tatuointien tilalle. Tekniikka perustuu siihen, että henkilöltä otetaan omaa ihoa, ja sitten noita ihosoluja monistetaan tetrimaljoissa, jonka jälkeen nuo tatuoinnit korvataan teveellä iholla palanen kerrallaan. Eli nykyään myös valtavan suuria tatuointeja voidaan poistaa erittäin tehokkaasti, ja ihminen sitten tietenkin voidaan tällä tavoin vapauttaa noista kammottavista tatuoinneista ilman komplikaatioita. Tekniikka perustuu omien ihosolujen siirtoon henkilön vartaloon. Eli tällä tavoin huipputekniikka sitten auttaa ihmisiä monilla tavoilla.

espoonmetsa.blogspot.fi

Elektroninen teddykarhu eli "Roboteddy" voisi tulevaisuudessa vahtia lasten leikkejä

Innovaatio ei välttämättä tarkoita sitä, että tuote on digitaalinen. Toki sen markkinoinnissa voidaan hyödyntää digitaalista alustaa, joka voi olla sellaisella käytöliittymällä varustettu, että tilaukset näkyvät siinä kuplissa, missä kerrotaan mitä mihinkin osoitteeseen menee. Mutta tuote kyllä voi olla teddykarhukin, jos sen markkinointi tehdään oikein. Toki teddykarhuakin voidaan kehittää niin, että siinä voi olla digitaalisia komponentteja kuten itkuvaroittimia tai valvontakameroita, jos niillä ajatellaan suojella esimerkiksi lastenhuonetta tai muita tiloja.

Tuollaisessa cyberteddyssä voi olla vaikkapa palovaroitin, joka kertoo jos lastenhuoneessa leikitään tulella tai siellä tupakoidaan. Samoin tuo diginalle voi lähettää kuvaa siitä, mitä tuolla huoneessa tehdään esimerkiksi perheen vanhemmille. Ja se voi myös äänittää puhetta yms, jolloin tuollaisia elektronisia leluja voidaan käyttää esimerkiksi lasten päivähoitajien toiminnan valvomiseen, sekä siihen että onko lasten välillä mahdollisesti jotain kaunoja tai kiusaako joku lapsista muita. Tuo teddykarhu voi tietenkin olla robotti, joka sitten kävelee talossa, ja jonka avulla voidaan etänä tutkia paikkoja esimerkiksi kätkettyjen aseiden varalta.

Elektronisten lelujen avulla voidaan valvoa sitä, millainen on lasten keskinäinen elämä oikeasti silloin, kun he eivät esiinny edukseen vanhemmilleen, ja tuollaista havainnointivälinettä voisivat esimerkiksi psykologit sekä psykiatrit hyödyntää työssään, kun he määrittelevät sitä, millaisia odotuksia he lapselle voivat asettaa, sekä sitä millainen on vaikkapa luokassa häiriköivä lapsi ollessaan muiden lasten kanssa. Yleensä noiden tarkkailussa käytettävien tilojen ongelmana on se, että lapsi on tuolloin tietoinen tarkkailusta, ja samoin hänen vanhempansa voivat sitten toimia niin, että he antavat itsestään parhaan mahdollisen kuvan, kun tuo mielenterveyden asiantuntija on käymässä kotikäynnillään perheen luona.

Ja kun toimitaan maailmassa, missä petos on kovin yleistä, niin psykologin eli tutkijan pitää tietenkin päästä tarkkailemaan koko perhettä niin, että sen jäsenet eivät tiedä hänen tarkkailevan tilannetta tuossa kohdeympäristössä. Mielenkiintoisin mahdollinen koejärjestely on sellainen, että joissain tilanteissa nuo tarkkailtavat henkilöt tietävät tarkkailusta, osa taas on sellaisia, missä kukaan ei tiedä siitä, että tilassa on tarkkailulaitteita.

Kolmas tilanne on se, että joko lapsi tai hänen vanhemmistaan toinen tai molemmat tietävät huonetta tarkkailtavan. Joissain tapauksissa nuo tarkkailijat ovat kertoneet tuolle henkilölle tai henkilöille tarkasti sen, minkä esineen sisällä tuo laitteisto on, jolloin ruvetaan seulomaan, että kenelle tulee tarve laittaa esimerkiksi laukkuja noiden esineiden eteen, ja että kuka sitten osoittaa esimerkiksi lamppua kädellään, jos siihen on kertoman mukaan kätketty salakuuntelulaitteita tai muuta tarkkailuelektroniikkaa.

 Ja sitten pitää todeta se, että sopiiko tuo perhe jotain, ennen kuin he menevät psykiatrin eteen kertomaan asioistaan, ja muuttuuko heidän käytöksensä silloin, kun tarkkailusta on kerrottu etukäteen. Samoin tutkijoita kiinnostaa takuulla sellainen asia, kuin miten tuo kohdehenkilöiden ryhmä sitten valmistautuu tuon tutkijan saapumiseen. Eli ehostavatko naiset tuolloin itseään tehokkaammin kuin muuten, tai puhutaanko esimerkiksi lasten kanssa pitkään ennen kuin tutkija saapuu kotikäynnille?

Samoin tutkijaa kiinnostaa varmasti tietää myös mitä kohdeperheessä tapahtuu hänen lähtönsä jälkeen? Syövätkö lapset toistuvasti suklaakakkuja kun tutkija on käynyt, ja kuinka yleistä tuossa kohderyhmässä ylipäätään on tuo herkkujen syöttäminen lapsille? Noilla tavoin joskus ikään kuin ostetaan lapsilta lausuntoja, joita joku sitten haluaa kuulla. Eli heille kerrotaan suoraan, että jos he vaikenevat esimerkiksi laitokseen suljetusta perheenjäsenestä, niin silloin he saavat lahjaksi suklaakakkuja.

espoonmetsa.blogspot.fi

Tuolla tavoin lapsia on erittäin helppo lahjoa antamaan vääriä lausuntoja vaikkapa oikeudessa. Saadakseen tietää totuuden, täytyy tutkijalla olla käytössään esine, joka kuitenkin on lapselle yleensä tärkeä.Tuon laitteen avulla hän voi tarkkailla sitä, että tuhoaako joku tuon lapsen leluja tarkoituksella, ja se on kuitenkin helppo jättää paikalleen taloon. Eikä teddykarhua varmasti kovin helposti epäillä vakoilulaitteeksi, varsinkaan jos tarkkailija sitten sanoo, että tuo on lahja joltain järjestöltä, tai että kaikki sairaalan lapsipotilaat saavat tuollaisen nallen muistoksi.

espoonmetsa.blogspot.fi

Teorioita voi syntyä hyvinkin pienistä asioista, kuten Wernher Von Braunin pidätyksestä vuonna 1944

Siivillä varustettu V-2 ohjus
Peenemündessa

Teorioita syntyy erittäin pienistä asioista, ja osasta niistä tulee likipitäen legendoja, ja legendat kasvavat kasvamistaan, kuten kaikki tietävät. Ja koska kaikilla teoretikoilla on syynsä uskoa noihin asioihin, mistä he kirjoittavat. Kure sanotaan, niin ilman teorioita ei ole tutkimuksia eikä tiedettä tehdä ilman tutkimusta Kun puhutaan salaliitoista, niin voidaan sanoa, että niihin perustuvia toimintaelokuvia tuotettiin yhteen aikaan lähes liukuhihnalta. Saksalainen rakettien tutkija sekä avaruuslentojen uranuurtaja Wernher Von Braun pidätettiin vuonna 1944 GESTAPO:n  toimesta. Häntä kuulusteltiin tuolloin siitä,että tuo mies oli kiinnostuneempi avaruuden valloituksesta kuin V-kostoaseohjelmasta. Tiedetään että natseilla oli salainen avaruusohjelma, ja se on poikinut esimerkiksi tarinoita salaisista kuuasemista ja muista vastaavista asioista.

Kyseiseen aikaan saksan salainen poliisi pidätti useita ihmisiä, ja toimitti heidät keskitysleirille, joten kyseinen pidätys on ollut joillekin ihmisille ikään kuin syynä esittää sellaisia teorioita, että tuo rakettien tutkija olisi ehkä sekaantunut jotenkin natsijohtajien pakoon, eli noiden supernatsien kloonattuja alkioita olisi lähetetty Maapalloa kiertävälle radalle tai kauemmaksi aurinkokuntaan. Kyseisestä teoriasta kulkee tietenkin monia muitakin versioita, jotka eivät varmasti ole yhtään sen vähempää kiinnostavia kuin tuolloin aikoinaan Toisen Maailmansodan ajalta peräisin oleva ajatelma.  Tuo pidätys kuitenkin on herättänyt keskusteluja siitä,että määräsikö SS-E-IV tuon toimenpiteen, jotta tietyt huippunatsit voisivat keskustella hänen kanssaan tietyistä asioista, jotka koskivat heidän pakoaan..

Tuo ajatus olisi se, että pyydettiinkö tuota miestä luomaan raketti, joka voisi viedä pienen kapselin avaruuteen. Tuosta aikoinaan erittäin vähän tunnetusta teoriasta on poikinut sellaisia huhuja, joiden mukaan ihmisen alkioita olisi lähetetty esimerkiksi Voyagerien mukana avaruuteen. Miten Voyager sitten liittyy Von Brauniin, on se että tarinan mukaan eräät huippunatsit päättivät lähettää jälkeläisiään avaruuteen ikään kuin aikakapselissa. Eli tuo avaruuskapseli lähdettäisiin avaruuteen tai laskettaisiin johonkin salaiseen paikkaan, ja sitten se saisi odottaa sen ajan kuin pitää löytämistään. Eli kyseessä olisi eräänlainen "Pandoran lipas", joka odottaisi tulevaisuutta. Se että tuo tarina on hyvin kiehtova, varmasti on lisännyt keskustelua sen ympärillä.

Ja tietenkin pitää muistaa, että syväjäädytetty ihmisalkio on melkein ikuinen. Ongelma on kapselin syöpyminen sekä sopivan kohdun löytäminen. Sekä tuon operaation suorittaminen, eli alkion siirto olisi tietenkin hiukan hankala prosessi. Jos kapseli lähetetään avaruuteen, niin se ei syövy puhki, koska avaruudessa ei ole mitään mikä syövyttää sen pintaa. Ja jos kapseli viedään Kuuhun ja laitetaan johonkin luolaan, niin silloin sen lämpötila voitaisiin pitää noin absoluuttisessa nollapisteessä.

Toinen tapa on lähettää kapseli kauas kaasuplaneettojen taakse, missä lämpötila on hyvin alhainen. Mutta se vaatii tietenkin verraten suurta rakettia, josta seuraisi melkoinen julkisuusmylly. Ja arvatkaa muuten mitä tapahtuisi, jos media saisi vihiä,että ihmisen alkioita lähetetään kauas avaruuteen? Mielenosoittajia seisoisi varmaan tuon operaation ideoijan oven edessä, ja muutenkin Iltalehteen sitten saadaan otsikoita. Eli tällaisen tapauksen uutisarvo hakkaisi varmaan Snowdenin mennen tullen. En itse usko että tällaista edes on koskaan puhuttu missään, niin että puhuja olisi  vakavissaan.  

Tällainen asia tietenkin on hyvin kiehtova, koska siihen liittyvät kaikki mahdolliset kunnon seikkailun ainekset yhdistettynä huipputekniikkaan sekä valtioiden väliseen salaiseen diplomatiaan. Eli näistä aineksista muodostuvat ne “oikeat” vanhanajan “action-elokuvat”, joissa joku tutkija sitte etsii noita salaisuuksia. Se että tällaisista asioista ei olla koskaan keskusteltu saattaa johtua siitä, että ennen ei ollut mahdollisuutta käyttää ilmaisia julkaisualustoja, vaan kaikki paperit piti ostaa kaupoista. Ja tuolloin saattoi useita kirjoituksia jäädä julkaisematta juuri tämän asian takia. Samoin tuolloin piti kirja painaa kirjapainossa, kun nykyää on käytössä virtuaaliset verkkojulkaisuympäristöt eli dynaamiset kotisivut, joiden avulla omia kirjallisia  tekeleitä voidaan jakaa koko maailmalle.

Mutta onko tuo koe tai hidas aikamatka oikeasti tehty jää jokaisen omaan harkintaan. Toki voidaan sanoa, että nuo alkiot sekä niistä kehittyvät ihmiset eivät olisi mitenkään sidoksissa tuohon  1940-luvun maailmaan, vaan valitsisivat oman tiensä tässä maailmassa. Kuitenkin aiheesta voisi kirjoittaa mielenkiintoisia kirjoja, joista ei toimintaa puuttuisi. Tai sitten tuosta teoriasta  voidaan filmata muutama "X"-files jakso. Se että joku tutkii kansanrunoja tai kirjoittelee tällaisia asioita, ei suinkaan tarkoita sitä, että hän niiden sisältöön mitenkään itse uskoo. Kun puhutaan näistä teorioista, niin mieleeni tulee kirja nimeltään “Varastettu isoäiti” missä esitellään joukko urbaaneja legendoja.

Kun tuota kirjaa kirjoitettiin, niin silloin kuitenkin oli käytössä paperi, joka piti maksaa. Ja aika moni ilmeisesti osti tuon kirjan, jota myytiin viihteeksi jossain elintarvikekaupoissa karkkien vieressä. Itse olen aina miettinyt näitä urbaaneja legendoja, sekä niiden taustalla olleita tarinoita. Kuinka esimerkiksi isoäiti voi kadota huoltoaseman pihasta, tai sitten hän on varastanut tuon auton. Mutta ehkä joskus sitten kirjoittelen myös tuosta tarinasta jonkun pienen kirjoitelman.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wernher_von_Braun

charelesfort.blogspot.fi