Taiteilijan työ ei ehkä ole sellaista, mikä sopii kaikille maailman ihmisille

Taiteilijan työ on sellaista, mitä moni kuvittelee kaikkien pystyvän tekemään. Mutta monikaan ei tiedä, että tuotakin työtä voidaan tehdä väärin. Eli kun työskennellään esimerkiksi tulenarkojen maalien sekä ohenteiden kanssa, niin silloin tietenkin vaarana on sellainen asia kuin tulipalon vaara, mutta myös jatkuvasti hengitetyt tärpätin huurut varmasti vaikuttavat ihmisen terveyteen erittäin paljon, ja tietenkin vaikka boheemi ihminen tietenkin uskoo vapauteen myös kaikissa mahdollisissa asioissa , niin voidaan sanoa, että kuitenkin myös sukupuolitaudit voivat tappaa, jos niitä ei hoideta.

Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi tinneri sekä muut ohenteissa käytettävät hiilivedyt ovat äärimmäisen vaarallisia, jos tila täyttyy niistä haihtuvista höyryistä, niin silloin tietenkin tupakointi voi räjäyttää koko talon kappaleiksi. Samoin jos alkoholia käytetään kovin rajusti, niin silloin kyllä taiteilijankin pitää tietää sellainen asia, että hän saattaa kyllä nukahtaa savuke kädessään, ja silloin voi koko talo roihahtaa tuleen. Eikä absintin nauttiminen ole kovin älykästä, jos kyseinen henkilö lähtee nousemaan telineille.

Absintti on nykyään Euroopassa kielletty juoma, jonka perinteinen versio on noin 80-90% alkoholia, mihin on sekoitettu hulluruohon sekä hullukaalin mehua, ja joissakin versioissa on tuota huumaavaa sekä hallusinaatioita aiheuttavaa vaikutusta tehostettu esimerkiksi psilosybiinisienillä, mutta jos taiteilija ei tuntenut sieniä, niin silloin hän saattoi sekoittaa juomaan esimerkiksi suippumyrkkyseitikkiä tai valkokärpässientä, jotka aiheuttivat kuoleman siksi, että maksa tai munuaiset tuhoutuivat erittäin nopeasti. Tuo juoma oli monien omaperäisinä itseään pitävien taiteilijoiden ”taikajuomaa”, jolla he sitten saavuttivat luomistilan vaatiman kemiallisen tasapainon. Mutta kun puhutaan siitä, mitä tuo aine sai sitten aikaan noiden luovien ihmisten elimistössä, niin kyllä voidaan sanoa, että moni taiteilija meni ennenaikaiseen hautaan tuon ”taikajuoman kanssa”, joka aiheutti voimakkaita hallusinaatioita sekä addiktoi ihmistä melko tehokkaasti.

Ja joskus sitten tuo juoma sumensi käyttäjänsä realiteettien tajun niin, että hän saattoi kävellä esimerkiksi katon reunalle, ja kuvitella olevansa lintu sekä hypätä alas katuun. Taiteilijan elämä oli kuitenkin myös siksi vaarallista, että he kohtasivat välillä asioita, joista ei koskaan saanut puhua missään. Kun puhutaan esimerkiksi laitteesta nimeltään ”Autogiro” tai kuten tuon välineen virallinen nimitys kuuluu: autorotaatiohelikopterista, joka on oikeastaan lentokoneen sekä helikopterin risteytys, joka lähtee lentoon kuten lentokone, mutta laskeutuu kuin helikopteri, niin monet luulevat, että kyseessä on vain jotain ”James Bond” elokuvaa varten tehty väline.

Autorotaatiohelikopteri on siitä miellyttävä väline, että se laskeutuu hallitusti, vaikka moottori sammuisi. Tuollainen autorotaatioroottori voidaan asentaa tietenkin myös tavalliseen helikopteriin niin, että se laitetaan rekan kytkimellä kiinni turbiiniin, ja tuo sitten tekee mahdolliseksi sen, että helikopterilentäjä voi kytkeä autorotaation tarpeen mukaan päälle, jolloin helikopteri voidaan laskea maahan äänettömästi. Olen kirjoittanut tuosta välineestä joskus aikaisemmin, ja sitä voidaan tehokkaasti käyttää esimerkiksi erikoisjoukkojen ryhmän tuomiseen paikalle, tai siihen että helikopteri saadaan alas turvallisesti, mikäli siihen tulee moottorivika. Eli tuo laite toimii tietenkin myös esimerkiksi UH-60 ”Ghost Hawkissa” Mutta kuten huomaamme tästä asiasta, niin mitenkään turvallinen ei taiteilijayhteisö koskaan ole. Näet myös tällaisia innovaatioita kehitellään taitelijan tiettelin alla.

Samoin nuo taiteilijat olivat ennen vanhaan hyvin köyhiä ihmisiä, joten he saattoivat majoittaa taloonsa ihmisiä, joiden omatunto ei aivan puhdas ole ollut, ja kuten tiedämme, niin tuollaiset anarkistit tai heiksi naamioituneet tavalliset rikolliset saatytoivat sitten kiitokseksi keskityksestä, johon on ehkä kuulunut absinttia tehdä isäntäväestä selvää. Eli jos vaikka taiteilijan ammattia peitteenään käyttänyt salainen agentti ei ollut tiennyt absintistä tai sen huumaavasta ominaisuudesta, niin hän saattoi silloin ottaa pienen hörpyn tuota ainetta. Ja silloin tietenkin saattoi seurauksena olla se, että hän puhui ohi suunsa. Tai sitten tuo mies ei osannut piirtää, mikä teki hänestä verraten erikoisen kuvataiteilijan. Ja silloin tuo mies saattoi muuttua epätoivoiseksi. Myös se että joku boheemia elämää viettämään tullut henkilö oli esimerkiksi heittänyt muutamia pommeja tsaarin virkamiehiä kohti merkitsi sitä, että hänen peräänsä saattoivat poliisit kuitenkin tulla kyselemään vähän ikäviä kysymyksiä noilta henkilöitä.

Taiteilijan työ perustuu innovaatioon sekä siihen, että hän itse tekee työnsä. Tuon takia taiteilijat ovat aina olleet hiukan omalaatuista väkeä, koska mikään ei tietenkään voinut pakottaa taiteilijoita tekemään työtään kunnolla. Ja toki tunnettujen taitelijoiden työtapoihin sekä esimerkiksi maalaustekniikkaan perehtyneet ihmiset näkivät tekniikasta sekä esimerkiksi värien käytöstä, jos taiteilijaa oli pakotettu. Kuten tiedämme, niin jokainen maalari on perfektionisti, mikä sitten koskee myös tekstitaitelijoita eli kirjailijoita. Jokainen taiteilija tekee työtä, mistä hän pitää, mutta samalla on esimerkiksi olemassa värejä tai taidetyylejä, joita jokainen taiteilija välttää. Esimerkiksi on kirjailijoita, jotka eivät kirjoita sänkykohtauksia tai taiteilijoita, jotka eivät koskaan tee esimerkiksi vihreää pintaa. Ja noista pienistä merkeistä taiteen tutkija huomaa, jos taiteilijaa on yritetty esimerkiksi pakottaa tekemään jotain tauluja.

espoonmetsa.blogspot.fi

Amedeo Mondigdiani eli kuuluisa taiteilija, josta kovin moni ei ole ikinä kuullut mitään

Amedeo Modigdiani (1884-1920) on taiteilija, joka kuoli erittäin nuorena eli 34-vuotiaana Pariisissa. Hän oli taitelija, jonka töistä maksetaan nykyään erittöin paljon rahaa, mutta kuten varmaan arvaatte, niin nuoren taitelijan kohtaloksi saattoi koitua esimerkiksi liika absintti tai oikeastaan huumausaineiden väärinkäyttö. Hän saapui aikoinaan Pariisiin maalaamaan, ja silloin hän tietenkin hankkiutui kuuluisien taiteilijoiden tuttavapiiriin, mutta kuitenkin hänen Pariisissa oleskelunsa on hyvin merkityksellistä, koska tuolloin hänellä oli useita osoitteita, joista kaksi ensimmäistä ovat hotelleja, ja sen jälkeen tuo pennitön mies sitten asettui köyhien taitelijoiden yhteisöön, jossa hän vaikutti esimerkiksi Pablo Picasson rinnalla.



Kuitenkin tuo muuttaminen osoitteesta toiseen on ehkä osoitus siitä, että tuo italiasta kotoisin oleva taiteilija pelkäsi jotain, koska hän ei jostain syystä etsinyt itselleen muuta työtä kuin boheemi elämäntapa sekä absintin juominen. Jos tuo suuri taiteilija on jotenkin ollut merkillinen mies näiden suurten boheemien maailmassa, niin ylhäällä oleva kuva toki kertoo jotain tuon italialaisen tavoista elää, eli hän ikään kuin istuu ateljeessa savuke kädessä sekä samettihousut jalassaan, sekä myös varsikengät näyttävät kaapista löytyneen, joten olisiko hänellä kuitenkin ollut vähän salaisia tuloja, kun on tuollaista saanut ostettua, kuten ylemmästä kuvasta voitte todeta.



Itse ihmettelen kyseistä kuvaa sikäli, että onko se ehkä salaa otettu, koska vaikka tietenkin tuolloin oli tupakointi hyvin yleistä, niin itse olen sitä mieltä, että tuollainen savuke kädessä poseeraaminen ei ehkä ollut kuitenkaan noille boheemeillekaan soveliasta, ja samoin tuo mies ei katso suoraan kameraan, joten tuo kuva saattaa olla näpätty jonkun reiän läpi tai muuten peitetyllä kameralla, tai sitten silmän varjo hämää tuossa kuvassa. Samoin kuitenkin olen ajatellut että tuolloin joillakin taiteilijoilla saattoi olla tarve saada joitakin asiakkaita, jotka ehkä olisivat olleet valmiit maksamaan heidän töistään, ja silloin tietenkin kannatti olla siivolla, koska vain rikkailla oli mahdollisuus hankkia muotokuvia sekä tilata koristetauluja. On olemassa sellaisia ajatuksia, että tuo suuri taiteilija ei ehkä ollut aivan niin viaton sielu, kuin saatetaan antaa ymmärtää, koska hän oli kuitenkin melko hyviin vaatteisiin puettu.

(Kuva II)

Ja noissa köyhille taiteilijoille varatuissa taloissa asumiseen piti olla syy. Eli asukkaan täytyi olla varaton taiteilija, eikä mikään varaton anarkisti. Olen joskus ehkä miettinyt sitä, että miten ranskan viranomaiset suhtautuivat tuohon italialaiseen mieheen, koska vuonna 1914 alkoi Ensimmäinen Maailmansota, ja tuolloin Italia sitten aloitti sotatoimet ensin keskusvaltojen puolella, mutta vaihtoi sitten puolta ympärysvaltojen liittolaiseksi. Ja tuolloin tietenkin ensin internointipakko sekä sitten asevelvollisuus olisivat varmaan olleet myös taiteilija Amadeo Mondigdianin asioita, koska ympärysvalloilta kaatui miehiä jatkuvasti tuolla rintamalla. Eli toki kyseisen taiteilijan olisi pitänyt ainakin käydä lääkärintarkastuksessa, jos hän halusi sitten jatkaa elämäänsä Pariisin tai Rooman taitelijapiireissä. Muuten olisi voinut tulla syyte sotilaskarkuruudesta, ja sitten olisi voinut tulla eteen teloituskomppania.



Mondigdiani on tietenkin erittäin kiinnostava henkilö, koska hänen kasvoistaan tehtiin ystävien toimesta kuolinnaamio hänen kuoltuaan. Kuitenkin voidaan sanoa, että hän saattoi aiheuttaa jonkinlaisen vaaran tuossa boheemissa yhteisössä, että jos häntä epäiltiin anarkistiksi, niin silloin tietenkin olisi edessä saattanut olla poliisiratsia, ja tuolloin santarmit sekä ”Suréte” etsivät erilaisia anarkisteja pitkin Pariisia, ja heidän otteensa olivat aivan samanlaisia kuin kuuluisalla gestapolla, ja tuolloin olisi voinut käydä niin, että noita paikkoja tai taiteilijoiden tekemiä töitä olisi rikottu. Se olisi saattanut tehdä talosta asuinkelvottoman. Se että hän kulki yhdessä naisen kanssa, jolla oli jatkuvasti outo hattu päässään saattoi saada hänen asuintoverinsa epäilemään häntä ehkä ”Suréte nationalen” agentiksi. Tuolloin hän saattoi saada aikaan suuttumusta, ja ehkä joku hänen asuintovereistaan sitten laittoi absintin sekaan jotain vähän väkevämpää, mikä sai sitten nuoren taiteilijan elämän sammumaan liian nuorena.



Hän oli mies, jolla varmasti oli paljon annettavaa taiteelle, ja itse hiukan ihmetellen katson tuon miehen tekemiä töitä. Niissä ihminen on maalattu niin, että hänellä on täysin siniset, mutta joissakin tauluissa hiukan eri sävyllä tehdyt silmät, joista ”toinen katsoo maailmaa, ja toinen taas hänen omaan sydämeensä”. Toisissa tauluissa taas mallille on maalattu täysin mustat silmät, ja joissakin sitten silmät on tehty normaaleiksi, mutta kuvassa kaksi (Kuva II) olevassa "Reneéssä" on mallin ranteeseen maalattu kello, mikä soittaa taiteilijan huomioineen yksityiskohdat. Modigdianin kuolinsyytä ei kerrota, mutta kuten tiedämme, niin jokaisella taiteilijalla on omat pikku ”paheensa”, ja ehkä tuo nuori taiteilija kuoli liikaan ”absintin” nattimiseen, ja siitä seuranneeseen maksakirroosiin. Eli tämän kaltaiset tarinat saavat aikaan mielikuvituksen laukkaamista ja mielenkiintoisia ajatelmia marraskuisen illan ratoksi.


espoonmetsa.blogspot.fi