Kuussa tapahtuva maansiirtotyö on itseasiassa melko vaativaa toimintaa, koska hydraulisia järjestelmiä ei ole suunniteltu toimimaan maapallon ilmakehän ulkopuolella, joten sen vuoksi pelkkä aurinkopaneelin tai RTG:n eli radioisotooppiin perustuvan pariston avulla toimiva Bobcat ei ole tuossa paikassa suoraan toimiva ratkaisu, vaan sen nostojärjestelmä pitää muuttaa siten, että se toimii myös tyhjiössä. Tuolloin pitää muistaa sellainen asia, että nostolaitteen pitää pystyä toimimaan täysin portaattomasti, jotta siinä olisi tarpeeksi suuri tarkkuus, jotta se voisi toimia tehokkaasti sekä turvallisesti tuolla kaukaisella ilmakehättömällä taivaankappaleella.
Tuon takia nämä hydrauliset laitteistot kannattaa korvata ruuvitangoilla, joita sitten pyöritetään sähkömoottorien avulla, ja noiden ruuvikierteellä varustettujen tankojen käyttö eliminoi paineeseen perustuvan hydrauliikan tarpeen. Tuolla tavoin voidaan ohittaa hydraulisen männän tarve, jolloin järjestelmä on luotettava sekä erittäin kestävä. Jos tuo ruuvitanko on tehty tarpeeksi kovasta seoksesta kuten vanadiini-kromista, mitä käytetään erilaisissa varkauden estämiseen tarkoitetuissa varusteissa, niin silloin ei ole vaaraa siitä, että tuo tanko taipuisi.
Kuitenkin kyseessä olisi erittäin yksinkertainen tapa toteuttaa kuun kamaralla toimiva puskutraktori sekä kaivinkone, ja tietenkin kuussa voidaan tehdä myös muuraustöitä. Tuolloin tuota kuun pölyä voidaan sulattaa laserien tai mikroaaltojen avulla, niin että niiden avulla voidaan toteuttaa Skotlannin lasilinnakkeiden kaltaisia rakennelmia, eikä Kuu kuitenkaan ole niin kaukana, että noita välineitä ei voitaisi sitten ohjata Maan pinnalta käsin etäkäytön avulla. Joten eikö ole ihmeellistä, että tuonne Kuuhun ei olla tehty miehitettyjä lentoja Apollon jälkeen?
Kuu olisi loistava paikka sekä sotilaalliselle että tieteelliselle toiminnalle, joten mikä on syy siihen, että me emme ole lähettäneet sinne esimerkiksi Mars-autojen kaltaisia robotteja, vaan viimeinen Kuuauto, joka Kuussa kulki oli Neuvostoliiton Lunahod-II, eli Luna 15 ja 17- luotainten mukana lähteneet kuuajoneuvot olivat ainoita robottiajoneuvoja, jotka ovat kulkeneet Maan kiertolaisen pinnalla. Sen tähden uskoisin, että USA oli tuolloin 1960 ja -70-luvuilla hyvin huolissaan siitä, että Neuvostoliitto saattoi käyttää tuota tekniikkaa myös aseiden kehittämiseen.
Se mikä itseäni pistää tässä kuuohjelmassa sekä avaruuslennoissa ylipäätään silmään, on sellainen asia, että itse kyllä en lähtisi sitten tuota robottiajoneuvoa kokeilemaan Marsissa, vaan luonnollisesti olisi varmaan järkevämpää kokeilla noita avaruustutkimukseen tarkoitettuja välineitä hiukan lähempänä kuin Marsissa, koska jos luotaimen tietokoneissa, ohjelmistoissa sekä muussa tekniikassa on jonkinlaisia vikoja, niin ne sitten varmasti paljastuisivat Kuussa. Uskoisin että jos Mars-ajoneuvot sitten olisi toteutettu empiirisen testaamisen periaatetta noudattaen, niin niiden testaaminen olisi tapahtunut vaiheittain.
Ensin noita ajoneuvoja olisi kokeiltu ehkä Arizonan suurella meteoriittikraaterilla, sen jälkeen tuo ajoneuvo olisi siirretty Nova Scotiaan sekä Etelä-Mantereen kaltaisille alueille, missä ne olisivat käyneet läpi tarpeellisen testauksen, sekä tietenkin niiden avulla voidaan kerätä tietoja alueen eläimistöstä sekä kasveista ilman, että tutkijoiden tarvitsee sinne itse lähteä. Noin voidaan toteuttaa se jokaisen nörtin unelma, eli nojatuolissa tehty tutkimusmatka jonnekin kaukaiseen paikkaan. Tuolloin ei kuitenkaan tutkijoiden tarvitse itse lähteä fyysisesti itse mihinkään, vaan tuo automaattikone hoitaa kaiken kenttätyön erittäin tehokkaasti. Se voidaan varustaa optisilla mikroskoopeilla, joiden avulla se katsoo esimerkiksi hyönteisiä hyvin läheltä, ja tuon välineen avulla esimerkiksi yliopiston opettaja voi hoitaa virkaansa sekä tehdä kenttätyötä intensiivisesti.
Joten kyllä suuret tutkimusmatkailijat varmaan kääntyvät haudoissaan, kun he näkevät miten nykyaikainen nörtti tekee kenttätyötä, ja jos käytetään robotteja, jotka on varustettu “kvantti STEALTH”-pinnalle, joka mukautuu ympäristöön, niin tutkimustyötä voidaan tehdä jopa vuosia jossain paikassa, missä ihmisen läsnäolo voisi häiritä observoitavaa kohdetta. Tuollainen tutkimusväline voi kommunikoida satelliittien sekä Internetin kautta missä päin maailmaa olevan henkilön tai ryhmän kanssa, ja sen avulla voidaan suorittaa mittavia tutkimuksia vaikka lunnien tai muiden lintujen yhdyskunnan toiminnasta ilman, että tutkijoiden tulee viettää vuosia jossain Jan Mayenin kaltaisella saarella.
Riittää että saarelle toimitetaan tuollainen ajoneuvo, ja sitten sen käyttäjät voivat etäkäytön avulla valvoa sen toimintaa riskeeraamatta kuitenkaan henkeään, sekä samalla he voivat hoitaa muitakin asioita, kun tuon laitteen ohjaaminen tapahtuu vaikka henkilön omasta kotoa käsin. Silloin ei noiden tutkijoiden tarvitse anoa virkavapautta, kun he lähtevät tekemään työtään.
Tällaisten ajoneuvojen avulla voidaan operoida myös kriisialueilla, ja tarkkailla siellä tapahtuvaa toimintaa ilman, että tarkkailija on mitenkään itse vaarassa, mutta tietenkin noissa ajoneuvoissa voi olla esimerkiksi konekivääreitä tai keveitä panssarintorjunta-aseita, joita se sitten voi käyttää kohteisiinsa, jos ajoneuvon ajaja vain saa luvan tuohon aseiden käyttöön. Nuo aseet voivat olla vaikka pienen varren päässä, josta ne voidaan laukaista kohti vihollista. Kyseiset ajoneuvot kuten Lockheed-Martinin SMSS (Squad Mission Support System) ovat hyvin mukautuvia erilaisia tehtäviä varten, ja niitä voidaan käyttää sekä tieteelliseen että sotilaalliseen työhön.
Ne voivat kuljettaa miehistön varusteita, mutta myös toimia itsenäisesti erilaisissa tehtävissä, jotka voivat liittyä sekä tarkkailuun että kohteiden tuhoamiseen, eli niihin voidaan helposti asentaa kannattavia panssarintorjuntaohjuksia sekä keveitä konekivääreitä, sekä miehistön reppujen paikalle voidaan asentaa viuhkapanoksia tai muita räjähteitä, jolloin tuollainen normaalisti kuljetustehtäviin tarkoitettu robottiajoneuvo muuttuu autopommiksi, joka voidaan ohjata vihollisen sekaan ja sen jälkeen operaattori laukaisee räjähteet.
Tai ne voivat toimia myös UAV- tai UCAV-lennokkien tukialustoina, joiden päältä nämä helikopterit sitten voivat toimia tehokkaasti. Ne perustuvat samaan tekniikkaan, mitä käytetään esimerkiksi lentokenttien logistiikassa, mutta ovat kuitenkin monikäyttöisempiä kuin lentokenttien kuormausajoneuvot. Mutta nämä iskuajoneuvot ovat vain pieni osa robotiikkaa, ja sitä suuremmat mahdollisuudet esimerkiksi normaalilla eläinten tutkijoilla on saada käyttöönsä tarkkoja tietoja eläinten käyttäytymisestä, mitä vaikeammin heidän ajoneuvonsa havaitaan. Eli samaa tekniikkaa voidaan hyödyntää sekä siviili- että sotilasalaalla
