Turvallisuuspolitiikka on sikäli tärkeä asia, että se takaa alueemme koskemattomuuden. Kun Suomi valitsee oman linjansa tärkeissä asioissa, niin silloin pitää muistaa se, että koskaan ei saa unohtaa sellaista asiaa, että maailma elää jatkuvassa muutoksessa. Ja tuon asian lisäksi on myös muistettava, että toki Venäjä on rajanaapurimme jatkossakin, vaikka ostaisimme kuinka tyylikkäitä hävittäjäkoneita. Kuitenkaan meidän ei ole hyvä hyökätä tavallisia venäläisiä vastaan, koska "idän ihme" tunnetaan tavastaan puolustaa kansalaisiaan aseellisesti, ja toki Moskovassa halutaan varmasti palauttaa se asema, mikä Neuvostoliitolla oli kansainvälisessä politiikassa.
Ja sen takia Venäjä on lähtenyt Syyriassa mukaan tuohon sisällissotaan hyvin näyttävillä varusteilla sekä toiminnalla. Joidenkin mielestä meidän tulisi palata ehkä Paasikiven-Kekkosen linjalle, missä suhteemme Venäjään olisi sellaista, että myötäilisimme Kremliä kaikessa. Se että Venäjälle annettaisiin vain jatkuvasti periksi kuitenkin saattaisi yllyttää sitä aggressiiviseen toimintaan myös muualla lähialuellaan. Suomen on tehtävä itse omat turvallisuuspoliittiset päätöksensä, mutta kun keskustellaan siitä, miten turvallisuutta kehitetään, niin aina on sellainen asia otettava huomioon, että kriisin syntyessä ei varmasti tukea ole tulossa, jos Suomi ei sitä muille ole antanut.
Jos kyseessä on kriisi Venäjän kanssa, niin silloin meillä olisi hyvä olla omia välineitä, joilla voimme oikeasti puolustautua, koska Venäjä on sen verran mahtava sotilasmahti, että sen vihamiehille ei takuulla aseita myydä. Toisaalta meidän ei pidä kuitenkaan yllyttää ihmisiä käymään esimerkiksi tavallisten venäläisten turistien kimppuun, koska tavallisilla venäläisillä on aika vähän tekemistä Kremlin kanssa. Ja jos asiaa ajatellaan siten, että tavallisten venäläisten kimppuun hyökkääminen varmasti sitten antaa Kremlin haukoille syyn uhata tuota valtiota, niin yllyttäminen väkivaltaan tai kiihkoilu ei varmasti kuitenkaan palvele Suomen etua.
Tuo meidän kansallinen etumme ei ole synonyymi johtavien poliitikkojen tai yksittäisten kansanedustajien sekä yritysjohtajien edun kanssa, eikä maan puolustaminen tarkoita sitä, että jos vaikka rakennustyömaalla tulee riita, niin sitten kiistan osapuolet kutsutaan kertausharjoituksiin, ja siellä sitten sotilasarvojen turvin näytetään toiselle osapuolelle taivaan merkit. Tai jos joku kirjoittaa Internetiin asioista, jotka eivät hänelle suorastaan kuulu, niin sitten tuon ulkopolitiikan kommentoimista lähdetään opettamaan puolustusvoimissa kertausharjoitusten merkeissä, missä kerrotaan tuo ikuinen fraasi, että "ulkopolitiikkaa johtaa presidentti", ja se on myös "sotamies X":n hyvä opetella vastaavia kirjoituksia silmällä pitäen.
Eli meidän on hyvä kehittää valtioidemme välisiä suhteita siten, että voimme toimia kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Eli kuten sanotaan, niin meidän pitää rakentaa rauhaa, mutta samalla varautua pahimpaan. Toisin sanoen maamme puolustuksen tulee olla tehokasta sekä uskottavaa, sekä sen pohjalta olisi tehtävä myös taistelumateriaalia koskevat päätökset. Kuitenkin Suomen on samalla toimittava aktiivisesti kehittäen rauhanomaista yhteistyötä Venäjän sekä Euroopan välillä, sekä tuettava maltillisia voimia muualla maailmassa.
Se haluaa osoittaa maailmalle sen, että sillä on jatkossa sanansa sanottavana maailman poliittisella kentällä, mutta kuitenkin pitää muistaa, että tuolla globaalilla toimintakentällä on nykyään uusia yrittäjiä, joita pitää myös aina kuunnella. Kiina, Intia sekä Pakistan ovat valtioita, joiden ei olisi uskonut joskus olevan maailmanpolitiikassa vakavasti otettavia maita, mutta nykyään ne ovat supervaltoja siinä missä Venäjä sekä USA:kin ovat. Turvallisuuspolitiikkaa mietittäessä tulee aina mieleen sellainen asia, että mitä jos tekisimme saman kuin Britannia, eli jättäisimme EU:n taaksemme, ja ryhtyisimme sitten harjoittamaan vanhoista ohjelmista tuttua ulkopolitiikkaa? Iso-Britannia on kuitenkin valtio, jolla on hieman toisenlainen talouselämä kuin meidän maallamme. Sillä oli oma valuutta myös EU:ssa, mikä tietenkin teki tuosta erosta helpon, ja myös se että EU ei muutenkaan juuri normaalissa elämässä ole näkynyt on helpottanut Brexit:iä. Samoin sen vieritse kulkee suurin osa EU:n merireiteistä, joten sen takia tuon maan läpi kulkee valtavasti tavaraa.
Eli tavallinen britti ei juurikaan tätä eroa edes tule huomaamaan, koska punta on edelleen britannian valuutta. Samoin tuolla valtiolla on todella vahva kansallinen identiteetti, mikä näkyy esimerkiksi vasemmanpuoleisena liikenteenä, ja siksi britit eivät varmasti ole tunteneet olevansa kovin kotonaan EU:ssa. Ja myös englannin kieli saa aikaan sen, että britit tuntevat outoa toveruutta amerikkalaisten kanssa, koska kummankin maan kansalaiset voivat käyttää äidinkieltään toisessa maassa. Iso-Britannialla on lisäksi myös öljyä, mikä sitten vahvistaa tuon maan taloutta, ja tietenkin tuo valtio on myös sotilaallisesti erittäin vahva.
Sitä luonnehditaan "maailman pienimmäksi supervallaksi", ja sen kansallinen ydinpelote on erittäin tehokas. Sen strateginen iskuvoima perustuu Trident-ohjuksiin, mutta pääpaino ilmeisesti on nopeasti siirrettävillä taktisilla aseilla. Esimerkiksi britannian asevoimilla uskotaan olevan myös SADM (Special Atomic Demolition Munition)-tyyppisiä kannettavia ydinpommeja, joiden käyttöön maan legendaariset SAS-joukot on kuulemma valmennettu. Tuollaisia ydinpommeja voidaan soluttaa johonkin kohteeseen, ja sen avulla voidaan tuhota kohtalaisen suuria installaatioita. Britannia on muutenkin maantieteellisesti hieman toisessa paikassa kuin Suomi, ja sen takia tuon maan on helpompi erota EU:sta kuin Suomen. Saarivaltiona sen kanssakäyminen mannereuroopan kanssa on toisen tyyppistä kuin Ranskan.
