Valtioiden välit kiristyvät aina välillä, ja jos kyseessä on ydinaseita hallussaan pitävä valtio, niin silloin tietenkin sanamuodot ovat erittäin kovia verrattuna valtioihin joilla ei niitä ole.

Ydinkoe "Plumbbob Stokes"  räjähdys on kuvattu
voimakkaan himmentimen läpi keskellä päivää
joten se varmaan kertoo jotain aseen kirkkaudesta
Nevada 7.9.1957
(Kuva I)

USA:n ja Pohjois-Korean välit ovat kiristyneen, mikä sitten tietenkin kielii siitä, että si maailmaan on tullut uusi tekijä, jonka toimintaa kannattaa vähän seurata. Kun puhutaan siitä, että Pohjois-Korea hyökkäisi Guamille, niin mitään kovin suurta sotilaallista hyötyä ei tästä tempusta sille olisi. Ja seurauksena olisi varmaan se, että USA vastaisi iskuun joko sukellusveneestä tai maalta ammuttavalla ballistisella ohjuksella. Mutta tuohon voimankäyttöön vastaaminen tietenkin on erittäin ikävä asia, mikä varmasti aiheuttaa erittäin paljon kuolleita. Kuitenkin jos Pohjois-Korea hyökkää Guamilla olevia USA:n sotilaallisia kohteita eli lähinnä lentotukikohtaa vastaan, niin silloin tietenkin tuon valtion pitää vastata voimaan voimalla.


Se että Pohjois-korean johto käyttää kovaa kieltä sekä esittelee kaiken maailman hyökkäyssuunnitelmia omassa valtiollisessa mediassaan kertoo siitä, että tuon maan johto kokee olevansa uhattuna. Ja siksi sen pitää sitten lähteä uhkaamaan jotain läntistä valtiota. Kun puhutaan puhtaasti hyökkäyksestä Guamille sekä siihen käytettävistä ohjuksista, niin silloin tietenkin voidaan suoraan sanoa, että noiden aseiden tarkkuus ei ehkä riitä siihen, että ne iskisivät tuolla saarella olevan lentotukikohdan kohdalle, mutta tietenkin tuho saarella olisi erittäin suuri ja ydisaastetta vapautuisi ilmakehään, jos taistelukärki räjähtäisi kosketuksesta, jolloin ilmakehään nousee paljon radioaktiivista pölyä.


Tekstin päällä oleva kuva Ydinkoe "Plumbbob Stokes":sin (Kuva I) räjähdyksestä, joka tapahtui 7.9.1957 klo 12.25.002  on kuvattu voimakkaan himmentimen läpi keskellä päivää joten se varmaan kertoo jotain aseen kirkkaudesta. Mutta kuten tiedämme, niin aivan niin tehokas tuo kammottava väline ei ole kuin mitä on väitetty, ainakaan jos kyseessä on sotilaallinen kohde. Mutta siviilikohteeseen iskiessään ne ovat hyvin tehokkaita massatuhon aiheuttajia. Strategisten iskujoukkojen tukikohdissa on aina omat varoitusjärjestelmät tällaisten tilanteiden varalta, missä joku yrittää iskeä niitä vastaan ydinaseilla.


Toisin sanoen niiden henkilöstöllä on koulutus toimia tuossa tilanteessa, sekä heillä on myös käytössään suojavarusteet sekä jodia, mikä tietenkin estää jonkin verran säteilysairautta, joka saa alkunsa siitä, kun henkilö imee radioaktiivisia hiukkasia keuhkoihinsa. Samoin ydinasetukikohdissa on käytössä vesisuihkuja, joilla ydinaseen nostama pöly saadaan laskeutumaan maahan sekä myös kyky sekä taito kerätä radioaktiivista romua säiliöihin. Eli niillä on oma turvaryhmä tuollaisen tilanteen varalta, missä ydinkärki vaurioituu tai jopa räjähtää levittäen radioaktiivista materiaalia ympäriinsä. Mutta siviileille tällainen tapaus voi olla hyvin ikävä asia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Plumbbob

Mutta tietenkin on mahdollista sellainen asia, että Kim Jong-Un olisi saanut "mustasta pörssistä" hankkimiensa Ukrainalaisten rakettimoottorien lisäksi muutamia ohjusten suuntauslaitteita, joilla hän sitten voisi suorittaa nuo iskut Guamille. Olisi muuten mukava tietää, että ovatko nuo ohjukset sitten kiinteää- vai nestemäistä polttoainetta käyttäviä aseita, koska jos Pohjois-Korealla olisi käytössään kiinteää polttoainetta käyttäviä pitkän matkan ohjuksia, niin silloin se voisi suorittaa iskuja hyvin lyhyellä varoitusajalla, koska nuo polttoaineet varastoidaan itse rakettiin.


Jos taas tuo maa hankkinut vain  nestemäistä polttoainetta käyttäviä raketteja, niin silloin se joutuu tankkaamaan ohjuksensa ennen iskua, mikä antaa enemmän varoitusaikaa. Toki on olemassa sellainen mahdollisuus, että tuon valtion käytössä olisi sellaisia nestemäisiä polttoaineita käyttäviä ohjuksia, joiden polttoaine varastoidaan rakettiin, jolloin tietenkin voidaan sanoa aseen olevan hyvin nopeasti käytettävissä. Tuollaiset lähinnä typpihapon hapettavaan ominaisuuteen perustuvat polttoaineet ovat kuitenkin hyvin syövyttäviä ja siksi niiden käyttö on ongelmallista, koska ne saattavat sitten syövyttää säiliön puhki. Tuon takia nämä rakettiin varastoitavia nestemäisiä polttoaineita käyttävät raketit ovat jonkin verran epäluotettavia, koska jos niiden typpihappoa sisältäviin hapetinsäliöihin tulee korroosiota, niin silloin ohjus pahimmillaan räjähtää varastossaan, ja tuo korroosio voi johtua siitä, että niiden lasitukseen on tullut halkeamia, joiden kautta typpihappo pääsee kosketukseen säiliön pinnan kanssa.


Noissa raketeissa käytetään usein hydratsiinia polttoaineena, ja noiden kemikaalien sytytys tapahtuu siten, että typpihapon annetaan vain koskettaa hydratsiinia, jolloin ne syttyvät itsestään palamaan, ja tuon takia nämä kemikaalit ovat hyvin vaarallisia. Hydratsiini on erittäin myrkyllistä, ja sen myrkyllisyys vastaa lähinnä hermokaasua, joten tuon aineen vuoto voi surmata useita ihmisiä. Kun puhutaan siitä, että millainen Pohjois-Korean ydinase on, niin uskoisin että nämä aseet ovat oikeastaan puhtaaseen terroriin tarkoitettuja "hehtaaripyssyjä", joilla ei ole mitään käytännön tekemistä esimerkiksi sellaisten aseiden kanssa, jotka voivat tuhota komentobunkkereita tai lentotukikohtia.


Vaikka ydinase on tietenkin hyvin tehokas ja näyttävä, niin kuitenkin sen teho on sotilaallista kohdetta vastaan paljon pienempi, kuin yleisesti kuvitellaan. Nykyaikaisen sotilastukikohdan rakenteet on tehty sellaisiksi, että paineaalto ei kohdistu niihin suoraan, vaan noiden maan päällä olevien installaatioiden kaarevat muodot ohjaavat räjähdyksen paineaaltoa viistottain ylös, ja noissa rakenteissa käytetään sellaisia materiaaleja, että ne irtoavat kokonaisina alustastaan, jolloin niiden aiheuttama sirpalevaara on mahdollisimman pieni.


Ja nykyään nämä melko kevyet rakenteet tehdään niin, että niissä on useita kerroksia, eli käytännössä nuo maan päällä olevat kevyet suojarakennukset, joita näkyy monissa vietnam-elokuvissa ovat useita erillisiä sisäkkäisiä peltisiä rakennelmia, jotka peitetään vielä tulenkestävällä teltalla. Tai tietenkin tuo teltta voi sijaita myös hangaarin sisällä, ja sen tarkoitus on peittää sen sisällä oleva lentokone, jotta sen salaisuudet eivät paljastu sivullisille. Tuossa teltassa voi olla myös metallikudos, mikä suojaa konetta EMP-säteilyltä. Mutta tietenkin myös maanalaisten tunnelien suuaukko voidaan peittää sellaisella puolipalloa muistuttavalla hangaarilla, joka suojaa sen luukkua. Ja tuolloin tuon bunkkerin tuhoaminen onnistuu maan sisään tunkeutuvalla niin sanotulla seismisellä kärjellä.


Tuollaisen taistelukärjen vastatoimiin kuuluu sellainen ratkaisu, mitä on käytetty esimerkiksi NORAD:in sekä myös Venäjän komentobunkkerien suunnittelussa. Eli tuo bunkkeri on sijoitettu valtavaan keinotekoiseen luolaan, ja se muistuttaa itseasiassa valtavaa teräsbetonista valmistettua laatikkoa. Tuo laatikko on sitten asennettu hydraulisten mäntien varaan, jotta jos ydinaseen aiheuttama shokkiaalto osuu siihen, niin tuo bunkkeri ei tuhoudu tärähdyksessä niin helposti. Noita installaatioita vastaan on tehty sitten sellaisia ydinaseita, jotka iskevät ikään kuin jonossa samaan paikkaan. Eli kun ensimmäinen ydinkärki on tehnyt maahan kraaterin, niin sen jälkeen tuohon kraateriin osuu lisää ydinkärkiä, ja lopulta sitten nämä kärjet kaivavat maahan niin syvän aukon, että ne paljastavat bunkkerin katon, jolloin se tuhoutuu.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Kirjoitelma 12 paikasta missä tavallinen ihminen ei koskaan saa käydä

Pine Gap

Tässä tekstin alla on linkki 12 paikkaan, joihin ei tavallinen ihminen koskaan tule pääsemään, ja tiedättekö että AREA-51 on vasta kolmantena tällä listalla. Sen edellä ovat Googlen datakeskus, missä on erilaisia enemmän tai vähemmän mairittelevia tietoja meistä jokaisesta, jotka käytämme tuon tietojenkäsittelyalan monialayhtiön palveluita, sekä eräs kirkko Etiopiassa, missä väitteiden mukaan sälytetään Liiton arkkia, eli kristikunnan salaperäisiin esineisiin kuuluvaa kirstua, missä tarinoiden mukaan Mooses sälytti alkuperäisiä “Kymmenen käskyä” sisältäviä savitauluja.

Tuo kirkko on paikka, mihin ei kukaan ulkopuolinen saa koskaan mennä, ja sitä vartioi joku salaperäinen heimo tuolla kaukana Afrikassa. AREA-51:n alapuolella listalla ovat eräs tukikohta Venäjällä, jonka nimi on Metzhgoroye, sekä toinen paikka tuossa maassa,jota kutsutaan “Metro-2:n” nimellä. Kyseessä on Moskovaan rakennettu hyvin syvälle maan sisään kaivettu junarata, jolla Kremlin johto pääsee käymään FSB:n päämajassa sekä eräällä sotilaslentokentällä huomaamatta. Tuosta rautatiestä on sitten myös liityntäyhteys normaaliin rautatieverkkoon, jonka kautta nuo maailman huippujohtajat voivat ajaa huomaamattomasti tekemään tarkastuksia ympäri Venäjää.

Kyseisellä listalla sitten on mm. Disneylandissa sijaitseva Club-33, mikä on ainoa paikka tuossa huvipuistossa, missä anniskellaan alkoholia. Myös “Amerikan eliitin leirintä-alue” nimeltään “Bohemian grove”, mistä kuuluu välillä hiukan outoja huhuja. Tuossa paikassa väitetään niiden, jotka “todella ovat amerikassa jotain” välillä juhlivan ankarasti, ja ehkä se sitten on totta, mutta itse kyllä pidän tällaista salailua hiukan tarpeettomana. Koska paikka on periaatteessa salainen, niin siihen liitetään paljon erilaisia huhuja, jotka koskevat kaikkea mahdollista kovan luokan juhlinnasta siihen, että tuo alue olisi paikka, missä “rikkaat ja uhkarohkeat” asuisivat esimerkiksi teltoissa muistellen nuoruuden aikaa, kun heillä vielä ei ollut ympärillään henkivartijoita.

Bohemian Grove

Siellä tiedetään olevan jättimäinen kotkaa tai haukkaa muistuttava patsas, missä sitten pidetään jotain teatteria, mutta kaikki tietoni tuosta paikasta rajoittuu Internetissä oleviin kuviin. Tietenkin sellaisiin paikkoihin kuin Lascauxin luolat Ranskassa on oltava rajoitettu pääsy, jotta noita valtavan arvokkaita sekä upeasti säilyneitä Neandertalin ihmisen tekemiä luolamaalauksia ei tärveltäisi. Mutta kuitenkin on alueita, joista pitäisi voida puhua julkisesti. Yksi niistä on tietenkin Vatikaanin salaiset arkistot, joita voidaan verrata suoraan Googlen tietojenkäsittely keskukseen varastoituun tietoon, johon käsiksi pääseminen voi aiheuttaa jollekin henkilökohtaisen katastrofin.

Kun puhutaan tiedoista, joita noille Googlen palvelimille on varastoitunut, niin se mikä ihmisiä huolestuttaa on se, että noista näennäisen merkityksettömistä tiedoista voidaan koota ammattilaisten toimesta hyvin tarkka kuva ihmisen psyykestä, ja vaikka puhutaan, että esimerkiksi profiloinnin ammattilaiset hävittäisivät tekemänsä muistiinpanot kun tehtävä on suoritettu. Kuitenkin jos he työskentelevät hallitukselle, niin silloin nämä henkilöt eivät ehkä ole niin sanottuja “vapaita tieteenharjoittajia”, vaan he voivat oikeasti tehdä psykologisia profiileja esimerkiksi CIA:lle tai GRU:lle, jolloin he tietenkin ovat velvollisia esittämään raporttinsa esimiehilleen.

Kun puhutaan Australiassa sijaitsevasta PINE GAP:in laitoksesta, niin tuohon tukikohtaan, joka sijaitsee keskellä “ei mitään” liitetään paljon erilaisia huhuja. Sen väitetään olevan esimerkiksi salaisten lennokki-ohjelmien ohjauskeskus, jota operaattorit käyttävät silloin, kun heidän ei sallita olevan Pentagonin valvonnassa, ja esimerkiksi NRO:n ja NSA:n väitetään ohjaavan sen avulla satelliitteja. Tuo keskus oli aikoinaan käytössä mm. “MERCURY”-ohjelmassa, missä NASA:n ensimmäiset astronautit olivat yhteydessä maahan tuolla kaukana Australian erämaassa olevan laitoksen antennien kautta, kun alus oli toisella puolen Maata.

Mercury kapseli

“MERCURY”-ohjelmaan liittyy sellainen tarina, että tuo alus olisi alun perin kehitetty eräänlaiseksi avaruus-hävittäjäksi, jonka keulaan olisi asennettu helikoptereissa käytettävä rakettipatteri, jolla tuon kapselin lentäjä sitten olisi voinut ampua Neuvostoliiton ICBM:t alas, kun ne olisivat lentäneet kohti USA:aa. Mutta tuon laitteen ongelmana tietenkin oli se, että astronautin piti todella tarkasti keskittyä tähtäämiseen, joten sen takia tämä asevoimien ohjelma ajettiin alas. Eli ideoita olisi ollut, mutta niiden toteuttamiseen ei ollut riittävää tekniikkaa. PINE GAP on kuitenkin paikka, jota USA ei oikeastaan tarvitse, koska satelliitteihin voidaan pitää yhteyttä geostationaarisella radalla olevien tietoliikennesatelliittien muodostaman ketjun kautta, joten tietenkin tuollainen laitos herättää mielenkiintoa kaikkialla.

Kun ajatellaan sitä, mitä tuollainen paikka oikeasti merkitsee tiedustelupalvelulle sekä erikoisjoukkojen esikunnalle, niin se on nimenomaan paikka, mistä voidaan noita salaperäisiä lennokkeja ohjata ilman, että kukaan ihmettelee yhtään mitään. Salaiset asiat kiehtovat ihmisiä, ja osa noista paikoista on sellaisia, että niistä puhutaan juuri niiden ympärillä olevan salailun takia. Ja onhan 007-elokuvissakin MI6:n päälliköllä käytössään salainen metrojuna, joten varmaan tuollaisia hiukan erikoisia välineitä löytyy kaikilta oikeilta tiedustelun päälliköiltä maailmassa.

http://anonymous-news.com/top-12-places-youre-not-allowed-visit-world/9/

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

"Fenix-teoria" sekä mietelmä siitä, miten irti päässyt tekoäly voisi vaarantaa ihmiskunnan

Elokuvan "Moontrap" robotti

Kaikki me olemme joskus katsoneet niin sanottuja “B-elokuvia”, joiden trailereita tähdittää yliampuva selostus, ja joissa olevat ideat eivät aina toteudu täysin, koska noiden elokuvien budjetit ovat niin kamalan pieniä. Kuitenkin noissa elokuvissa on käytetty mielikuvitusta, ja niissä esitetyt ideat ovat oikeastaan melko hyviä, vaikka toteutus saattaa hieman ontua, ja syynä on usein juuri pieni budjetti. Kun katsotaan esimerkiksi elokuvaa nimeltään “Moontrap”, niin siinä sivutaan sitä aihetta, mikä kiinnostaa kaiken maailman salaliittoteoreetikkoja, eli miksi USA ei palannut Kuuhun? Tuo elokuva käsittelee tätä asiaa sellaisesta näkökulmasta, mitä kutsutaan “Fenix-teoriaksi”.

Eli kyseinen ehkä hiukan omintakeinen teoria lähtee siitä, että ihmiskunta on kerran tuhonnut oman sivilisaationsa, ja sitten meidän oma sivilisaatiomme on taas alkanut kehittää noita ammoin unohtuneita kojeita uudelleen. Jos esimerkiksi UFO:ja tarkastellaan tuon teorian näkökulmasta, niin silloin tietenkin voidaan lähteä siitä, että nuo “UFO”:t ovat oikeastaan toisten ihmisten luomuksia, jotka olisivat erittäin paljon valtaväestöä kehittyneempiä, mutta he ikään kuin salaisivat tuon hallussaan olevan teknologian. Kuten olen useasti kirjoittanut, niin nämä teoriat ovat elämän suola, ja niissä riittää paljon pohdittavaa. Ja tällainen asia sitten varmasti antaa aiheen ties millaisille elokuville sekä kirjoille.  

Siinä juoni lähtee siitä, että kauan sitten on ihminen lentänyt Kuuhun, ja sitten perustanut sinne tukikohdan. Kyseessä on siis eräänlainen “Atlantis”-myytin muunnos, joka on esitetty monissa yhteyksissä. Sitä kuka tuon teorian on esittänyt en muista, mutta itse kyllä pidän teoriaa, missä ihmiskunta on kerran tuhouduttuaan nousemassa tuhkasta aivan kuin “fenix-lintu” erittäin mielenkiintoisena pohdinnan kohteena. Kun puhutaan puhtaista ajatus-leikeistä, niin silloin tietenkään meidän ei tarvitse osoittaa mitään todeksi, mutta kuten varmaan tiedätte, niin tällaiset pohdinnat rikastuttavat keskusteluja sekä tekevät elämästä mielenkiintoisen.

Tuo teoria lähtee siitä, että nyt me ihmiset ja meidän kulttuurimme elää niin sanottua “toista kukoistusta”, mikä tarkoittaa sitä, että joskus kauan sitten olisi ihmiskunta lentänyt avaruuteen sekä tuottanut robotteja, jotka sitten olisivat nousseet jotenkin kapinaan, ja hyökänneet ihmisten kimppuun, lähettäen meidät välillä kirjaimellisesti kivikaudelle, josta sitten taas olemme nousseet ylös kehittäen taas uuden sivilisaation.

Tiedättekö muuten miksi salaliittoteoreetikkoja kutusutaan joskus “foloihatuiksi”. Se johtuu siitä, että tarinoiden mukaan “humanoidit” ovat asettaneet ihmisten aivoihin implantteja, joiden avulla he voivat lukea meidän ihmisten aivojen sähköistä toimintaa ja lähettää tuota  EEG-käyrää jonnekin salaperäiselle keskus-tietokoneelle, ja jos ihminen päällystää lakkinsa foliolla, niin silloin tuon EEG-käyrää lähettämän radiolaitteen signaali saataisiin katkeamaan. Tuollainen implantti voisi olla sellainen, että sen avulla voidaan stimuloida esimerkiksi aivojen kipukeskusta, jolloin henkilöä voidaan hallita erittäin tehokkaasti.

Tuo elokuva “Moontrap”  on muuten oikeastaan erittäin hyvä katsoa siltä kannalta, että tiedemiehet tajuaisivat tekoälyn sekä tietokoneen ohjaaman tuotekehityksen vaarat, jota myös kirjailija Stanislaw Lem käsittelee kirjassaan “Rauha Maassa”, jossa aseiden kehitys on viety kuuhun. Tuossa tarinassa täysin automatisoidut tietokoneet, eli super-simulaattorit kehittävät uusia aseita sek selektiiviset simulaattorit taistelevat niitä vastaan, jotta järjestelmä löytäisi näistä välineistä heikkouksia.

Kun puhutaan tuollaisesta täysin automaattisesta tuotekehityksestä, josta voidaan käyttää termiä “mekaaninen evoluutio”, niin silloin kyllä puhutaan hyvin vakavasta asiasta, joka voisi teoriassa aiheuttaa ihmiskunnan tuhon. Tuo tekoälyyn perustuva simulaatio-laitteisto on tietenkin varustettava evoluutio-mallilla, joka sallii ensinnäkin taktiikan sekä välineiden toimivuuden analysoinnin, ja sitten kun tuo super-simulaattori tuo virtuaaliselle taistelukentälle uuden koneen tai asejärjestelmän, niin sitten selektiivinen simulaattori käy taisteluun sitä vastaan yrittäen löytää siitä heikkouksia, ja kun simuloitu taistelu on ohi, niin sitten tuo tekoälyyn perustuva opponentti eli selektiivinen simulaattori lähettää parannus-ehdotuksen laitteistoon kuuluvalle automaattiselle  tekoälylle eli super-simulaattorille, joka sitten korjaa noiden välineiden puutteita.

Kuitenkin tällainen järjestelmä varsinkin yksin jätettynä on hyvin vaarallinen, koska se saattaa kehittää sellaisia järjestelmiä, joita vastaan ei ehkä olekaan niin helppoa puolustautua. Ja kyseessä saattaisi tuolloin olla esimerkiksi keinotekoisten hyönteisten tai nano-kokoisten helikopterien parvi, joka on varustettu hajautetulla tekoälyllä, mikä tarkoittaa sitä, että nuo laitteet omaavat yhteisen IP-osoitteen jonka kautta niiden tietokoneet toimivat kuin yksi valtavan suuri tietokone, ja tuolloin sitten voi seurauksena olla se, että noita laitteita ohjaava tekoäly ikään kuin riistäytyy hallinnasta.

Muuten tuollaista nano-helikopterien parvea on  tietenkin melko helppoa häiritä, jos vain tarpeeksi noita helikoptereita saadaan tuhottua, niin silloin niiden teho loppuu. Mutta kun puhutaan esimerkiksi tilanteesta, missä järjestelmään kuuluu automatisoitu tuotanto-yksikkö, joka kykenee tuottamaan 3D-printterien sekä robottien avulla uusia RPV-robotteja, niin silloin tietenkin kyseessä on erittäin vaarallinen väline.

Tuollainen tuotantoyksikkö voidaan sijoittaa esimerkiksi rekan konttiin, ja jos tuollaiset helikopterit on varustettu oikeanlaisilla ohjelmilla sekä sensoreilla, niin ne voivat etsiä maasta malmeja sekä raaka-aineita, mitkä takaavat tietenkin sitten rajattoman tuotantokapasiteetin. Tuossa mallissa ongelmia sitten tulee lähinnä fyysisten osien valmistuksessa, ja nuo tarvittavat keinoäly-ohjelmat voidaan kopioida noihin laitteisiin tehokkaasti, ja kuten muistamme, niin tietokoneohjelmat ovat immateriaalisia tuotteita, joiden määrä ei vähene vaikka niitä kopioidaan kuinka paljon tahansa.

Tuollainen nano-helikopterien parvi voidaan varustaa esimerkiksi mikroaalto-laitteilla, joiden avulla ne sitten voivat kuumentaa kohdettaan. Vaikka yhden tuollaisen robotin käyttämä säteilyteho ei ole mitenkään erityisen suuri, niin kun suuri määrä noita laitteita kohdistaa mikroaaltolaitteensa samaan kohteeseen, niin siinä sitten alkaa isokin pinta kuumentua. Ja jos ne kohdistavat mikroaalto-lähettimensä esimerkiksi ihmiseen, niin silloin saattaa käydä niin, että kohde ikään kuin räjähtää palasiksi.  Tai jos oikein tarkasti ajatellaan, niin tuollainen tuotanto-yksikkö voisi toimia periaatteessa kuten keinotekoinen solu, jolle nuo automaattiset välineet tuovat raaka-aineita joista se sitten luo uusia mikropiirejä sekä muita varusteita. Tuollainen keinotekoinen solu on siis oikeastaan vain tehdaslaitos, mikä sitten voi tuottaa kopioita itsestään.

Tässä skenaariossa sillä olisi käytössään automatisoituja puskutraktoreita ja muita maansiirtokoneita, joilla olisi käytössään esimerkiksi laser-spektrometrejä, joiden avulla ne voivat etsiä esimerkiksi piitä sekä muita mineraaleja, ja tuollaisella robotti-laitoksella voisi olla käytössään myös esimerkiksi sentrifugi-erottimia, sekä mikroaalto-tekniikkaan perustuvia masuuneja, joiden avulla se voi erottaa haluamiaan alkuaineita toisistaan. Tuollaisen välineen vieminen esimerkiksi toiselle planeetalle voisi olla hyvin houkuttelevaa, mutta jos joku sitten unohtaa sen sinne, niin silloin voi käydä niin, että nuo välineet hyökkäävät sitten maan ihmisiä eli luojaansa vastaan. Ja silloin voimme vain toivoa, että noiden tietokoneiden osaaminen tällä alalla olisi huonompaa kuin ihmisten.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

http://fenixteoria.webnode.fi

Venäjän uusi tukikohta arktisella alueella on kuin Bond-elokuvista.

Venäläisiä sotilaita Antonov-AN 76-koneen vieressä
(News Vice)

Venäjä on rakentanut uuden tukikohdan Frans-Joosefin maahan, ja tuo rakennelma tietenkin muistuttaa Bond-elokuvien tukikohtia. Tuon tukikohdan rakentaminen varmasti liittyy tuon valtion turvata intressinsä pohjoisella alueella. Eli sen öljy- sekä kaasukentistä ja merenpohjan mangaani-esiintymistä huomattava osa sijaitsee pohjoisella kalotilla, jossa sitten on kyseessä miljardien liiketoimet, ja pitäähän Venäjän myös turvata tuon alueen öljy- ja kaasu-kuljetukset.

Mutta kyse on suuremmista asioista kuin pelkästään rahasta tai luonnonvaroista. Näet pohjoinen napalakki tarjoaa loistavan turvan ydisukellusveneille, joita sitten ei niin helposti havaita satelliittien tai lentokoneiden toimesta, koska tuo napajää tarjoaa eristeen, minkä läpi infrapunakameran on vaikeaa erottaa sukellusveneiden reaktorin jättämää infrapuna-jälkeä. Tuolloin nimenomaan lentokoneiden käyttö tuohon tehtävään vaikeutuu, koska infrapuna-kameroiden sijasta niiden pitää käyttää sonar-poijuja, jotka ovat paljon rajoittuneempi järjestelmä, koska niitä on koneessa rajallinen määrä, ja mikäli sukellusveneen runko tehdään titaanista tai kromi-nikkeli-teräksestä, niin silloin se ei myöskään näy magnetometrissä. Ja silloin MAD (Magnetic Anomaly Detection) Magneettisen poikkeaman mittari eli magneettikenttään perustuva havaintoväline on tehoton noiden veneiden havaitsemisessa.

Vaikka puolustusvoimien komentaja on sanonut, että tuo rakennelma on tehty ilman, että siitä kukaan saa mitään tietää, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että kyllä se on vakoilusatelliittien avulla saatu havaittua. Tuo uusi sotilastukikohta tietenkin on erittäin näyttävä rakennelma, ja se ei Venäjän mukaan ole salainen, mutta kuitenkin uskoisin, että länsimaisia tiedustelusta vastaavia  viranomaisia huolettaa enemmän se, mitä he eivät satelliiteista näe. Eli onko Venäjä sitten rakentanut muitakin rakennelmia tuonne kaukaiselle pohjoiselle saarelle, ja sitten naamioinut noiden mahdollisesti maan sisään kaivettujen rakennelmien rakennusjätteen tuon julkisen tukikohdan rakentamisesta seuranneiksi jätteiksi, jotta tiedustelupalvelut eivät tuota louhintatyötä sitten huomaisi.

Mutta millaisia installaatioita tuonne pohjoiseen sitten on rakennettu, ja mitä niillä sitten haluttaisiin tehdä, on kysymys johon on monenlaisia vastauksia. Yksi niistä on se, että tuonne pohjoiseen ollaan rakentamassa ehkä uutta ohjustukikohtaa, josta ammuttavilla SS-N-21-risteilyohjuksilla uhattaisiin NATO:n pohjoista sivustaa eli lähinnä laivoja, jotka vievät mahdollisissa konflikteissa täydennyksiä Pohjois-Norjassa oleville joukoille. Samoin noiden risteilyohjusten tarkoitus voisi olla sellainen, että niillä suojataan muita Frans-Joosefin maassa olevia sotilaallisia laitoksia. Tuo paikka olisi ihanteellinen monenlaisiin sotilaallisiin installaatioihin, mitkä liittyvät arktiksen ympäristössä tapahtuvaan sotilaallisiin toimintoihin.

Tuo arktinen saariryhmä voi hyvin tarjota tukikohtia myös Tupolev-26 “Backfire” pommittajille, jotka suuntaavat iskunsa noihin NATO:n lentotukialus-osastoihin AS-6 “Kingfish”-ohjuksilla. Samoin tuolle saariryhmän alueelle voisi vaikka majoittua TU-95 “Bear-H”-pommittajien ryhmä, jonka tehtävänä on yleensä etsiä kohteita noille huippuluokan yliääni-pommittajille, ja samoin noiden myös sukellusveneen tuhoamiseen käytettävien multimissio-koneiden laitteet voivat ohjata  keskimatkojen ilmasta-maahan ohjuksia kohteisiin, jos tuo pommittaja laukaisee aseet horisontin alapuolelta. Tai sitten myös sukellusvenetukikohtia voidaan valmistaa tuonne kauas pohjoiseen.

Sekä tuolle saarelle on myös saatettu sijoittaa SS-18 ohjuksia, joiden sijoituspaikaksi Frans-Joosefin maa on nimittäin vähän syrjässä. Strategisten ydinase-joukkojen ajattelutavan mukaan esimerkiksi tukikohdan sijoittaminen kauas muusta asutuksesta on hieman ongelmallista. Ydinaseiden sijoittamisessa on tärkeää se, että tukikohtaan on hyvät liikenneyhteydet. Näet jos siellä sattuu tapahtumaan kapinoita, niin silloin turvallisuusjoukkojen mahdollisuudet puuttua tuon tukikohdan tapahtumiin ovat rajalliset, joten ehkä Frans-Joosefin maahan ei kuitenkaan kaikkia mahdollisia aseita sijoitettaisi. Sodan aikaan kuitenkin korkeasti mobilisoituja aseita voidaan siirtää mihin tahansa kolkkaan maailmassa.

Eli sekä Arktikselle että Antarkselle voidaan muutamassa tunnissa siirtää uuden sukupolven korkeasti mobilisoituja SS-25 “Topol-M”-ohjuksia strategisilla rahtikoneilla, ja kun nuo mobiilialustoille asetetut strategiset ohjukset sitten lasketaan tuon tukikohdan lentokentälle, niin silloin ne voidaan hyvin nopeasti ajaa maastoon tai johonkin näkösuojaan, jotta USA:n satelliitit eivät niitä havaitse. Ja noilla aseilla voidaan sitten iskeä Pohjois-Amerikkaan tai Islannissa oleviin USA:n lentotukikohtiin, sekä tuhota niissä olevat pommikoneet. Mutta tietenkin jo pitkään ollaan epäilty sitä, että Frans-Joosefin maahan on asennettu Venäjän ASAT tai ABM-laitteita, eli kyseessä olisi ehkä laser-ase, jonka voisi aivan hyvin naamioida kaukoputkeksi.

Tuollaisen laitteen käsittely on melko helppoa, ja sen avulla voidaan tuhota tai vaurioittaa varsinkin matalalla kiertoradalla olevia satelliitteja,  jos satelliittiin kohdennetaan laser-säteitä, niin silloin sen kamera saattaa tuhoutua. Tällaista toimintaa on harrastettu puolin ja toisin, kun suurvallat ovat halunneet salata omia sotilaallisia laitoksiaan tai niissä tapahtuvaa toimintaa. Tuolloin satelliittiin on kohdennettu laser-säteitä, jotka ovat sitten estäneet sen toimintaa. Mutta tuonne pohjoiseen voidaan myös asentaa sellaisia välineitä, joilla ilmakehän yläosaa lämmitetään jopa tuhansiin Celsiusasteisiin. Siinä kaksi samalla taajuudella toimivaa tutkaryhmää kohdentaa nuo lähettimensä tietylle alueelle taivasta. Kyseisessä tilanteessa taivaalle syntyy jättimäinen valokaari, jonka tarkoitus olisi polttaa lähestyvät ydinkärjet poroksi.

Samoin mikroaaltojen tai muiden elektromagneettiseen säteilyyn perustuvien EMP-aseiden avulla voidaan noiden kiertoradalle kohonneiden MIRV-bussien elektroniikka tuhota ennen kuin kärki irtoaa, jolloin tuo ase olisi suutari. Ilmakehään tai sen yläosiin muodostetun plasman tarkoitus olisi tietenkin tuhota tuon taistelukärjen kohteeseen hakeutumis-elektroniikka aseen syöksyessä ilmakehään, mutta tietenkin järkevää olisi tuhota nuo kärjet jo niiden ollessa kiertoradalla.

Silloin ei maastoon leviä plutoniumia, tai kärki räjähdä tuosta valtavasta tärähdyksestä. Toki jos ydinkärki osuu maahan 20 000 kilometrin tuntinopeudella, niin silloin törmäysenergia tekee maahan valtavan kraaterin, ja törmäys on hyvin tuhoisa, vaikka tuo taistelukärki ei sitten sattuisi räjähtämään. Mutta toki tuon räjähteen imploosio-mekanismi voi myös ryhtyä toimimaan, jos sen sisällä olevat plutonium-pallo lähtee liikkeelle. Ja kun puhutaan arktisten alueiden operaatioista, niin samoja varusteita voidaan siirtää myös Etelämantereelle tai Grönlannin asumattomiin osiin, mistä ne voidaan laukaista kohti USA:n eteläisellä tyynellämerellä olevia tukikohtia tai tuon valtion pohjoisrannikkoa.

Eli en tiedä voidaanko tuollainen “Topol-M”-ohjusjärjestelmä esimerkiksi pudottaa kuljetus-koneesta maahan, mutta samat laskuvarjot toimivat tuon aseen kanssa, kuin mitä käytetään panssareiden pudottamiseen maahan. Ja tuolloin esimerkiksi Il-76 kuljetuskoneet voisivat pudottaa kyseisiä aseita vaikkapa Grönlannin jää-lakeuksille, jossa niiden kanssa operoisivat tietenkin VDV tai Spetsnaz-joukot, joiden tehtävänä on suojata niitä, kunnes nämä aseet pääsevät sopivaan asemaan laukaisua varten.

Tuollainen tehtävä voisi olla sellainen, että jos tuo konflikti sitten muuttuisi ydinsodaksi, niin nämä aseet voisivat tarjota Venäjän asevoimille mahdollisuuden hyökätä USA:aan eli sen Washingtonin puoleisen rannikon sotilastukikohtiin hieman eri kulmassa, kuin mitä yleensä skenaarioissa on totuttu. Silloin tuo asejärjestelmä voisi yllättää kohteen niin, että osa tuon maan tärkeimmistä tukikohdista voidaan tuhota muutamassa minuutissa.

https://sites.google.com/view/arktinentukikohta/etusivu

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Onko Kuusta otetuissa kuvissa jotain outoa? Ja oliko NASA:lla suunnitelmissa salaisen aseman perustaminen Kuuhun?

NASA:n ottamissa kuvissa Kuun pinnasta on todella jotain outoa. Tietenkin osa näistä kohteista varmasti on Kuuhun laskeutuneiden luotainten  jäänteitä, mutta osa kuitenkin panee miettimään, mitä siellä oikeastaan on puuhattu, ja mitä noista Kuulennoista jäi sillon aikanaan kertomatta suurelle yleisölle, joka ihaili astronautteja, jotka hyppivät tuon kappaleen pinnalla.  Nuo objektit näyttävät muinaisilta kaupungeilta, mutta kun niitä ajatellaan vähän tarkemmin, niin silloin tietenkin voidaan olettaa, että nuo rakennelmat saattavat olla jäänteitä Neuvostoliiton tai USA:n aikanaan Kuuhun kaavailemista asemista, joiden tarkoitus ei ollut rauhanomainen.

Tuolloin tarkoitus oli luoda Kuuhun sotilastukikohta, missä asevoimat olisivat voineet operoida ydinaseiden avulla Maassa olevia kohteita vastaan. Projektin koodinimi oli “Project Luna”, ja se tähtäsi nimenomaan siihen, että Kuun pinnalle olisi asennettu  SS-20 tai Pershing-tyyppisiä aseita. Tai jos ajatellaan 1960-lukua, niin silloin aseet olisivat olleet ilmeisesti SS-14 sekä Jupiter-ohjus. Kun puhutaan noista 1960-luvun avaruusohjelmista, niin silloin pitää muistaa se, että monilla näistä projekteista oli aivan muita kuin tieteellisiä päämääriä. Kuuhun haluttiin sijoittaa ydinaseita sekä biologisen sodankäynnin laboratorioita, joissa tapahtuvat bakteerien sekä virusten testaustoimet olivat täysin kontrolloitavissa.

Kyseisen ohjelman ongelmana oli se, että kyseinen tukikohta olisi näkynyt maasta kaukoputkella, tai sitten tuo tukikohta olisi pitänyt sijoittaa Kuun kääntöpuolelle, jolloin se olisi vaatinut Kuun pinnalle sijoitetun kanaverkkoantennin kaivamista soraan, ja sitten olisi pitänyt kaapeli vetää kääntöpuolella olevaan tukikohtaan. Tuolloin kaivuutoimet olisi ehkä sitten huomattu Maasta, joten siksi tuo tukikohta ehkä peruttiin. Muuten uskoisin että termi "alien base" tai "alien technology" tarkoittavat sitä, että projekti suoritetaan niin sanotun "pimeän budjetin" kautta. Eli kyseessä on projekti jonka rahoitus kanavoidaan muiden projektien kautta.

Jos Kuuhun haluttiin sijoittaa ohjuksia, niin kaikkein helpoin tapa hoitaa asia, olisi käyttää Luna-16 tyyppisiä alustoja, joilla nuo ohjukset viedään Kuuhun, ja tuon kappaleen pieni painovoima takaa sen, että tuosta paikasta voidaan tehdä ydinasehyökkäys minne tahansa maapallon kohtaan. Tuolloin olisi helppoa käyttää korkeasti mobilisoituja ohjuksia, jotka laukaistaan maasta Kuuhun laukaisualutojen päällä, jotka lasketaan jarrurakettien avulla tälle kappaleelle. Tai sitten Kuuta haluttiin käyttää “Solar warden”-nimisessä ohjelmassa astronauttien levähdyspaikkana heidän matkatessaan avaruusasemalta Maahan. Tuo “Solar warden” oli silloin ohjelma, missä USA:n ilmavoimat tutki mahdollisuutta rakentaa avaruusasema kauas Aurinkoa kiertävälle radalle, ja sen kokoamiseen olisi käytetty Saturnus-V raketin tyhjiä polttoainesäiliöitä.

Kun mietitään tuon aseman tarkoitusta, niin ehkä USAF:n johto ajatteli käyttää sitä jonain asejärjestelmien kehityskeskuksena. Tai sitten sitä haluttiin käyttää johonkin muuhun toimintaan, mitä voidaan vain arvailla. “Solar warden” oli hankkeena sellainen, että sitä olisi varmaan ollut vaikeuksia perustella millekään Kongressin lautakunnalle.

Tuo ohjelma käsitti valtavan avaruusaseman rakentamisen kauas Kuun taakse, ja siinä piti käyttää sekä tyhjiä Saturnus V-raketin vaiheita sekä jättimäisiä mylar-palloja. Se olisiko tuosta asemasta tehty keinotekoisella painovoimalla  varustettu väline, on kuitenkin jäänyt historian hämärään. Tuo asema olisi saanut painovoimansa pyörimisliikkeen synnyttämästä keskipakovoimaan perustuvasta gravitaatiosta, joka olisi ollut heikompi kuin Maassa, jotta pyörimisliike ei olisi ollut liian kova, jolloin asema olisi revennyt kappaleiksi.

Jos tuo asema olisi toteutettu, niin sen miehistö lihasvoima putoaisi todella pieneksi. Ja jotta sopeutuminen Maan painovoimaan olisi nopeampaa, tarvitsisi miehistön tietenkin palautua ennen paluuta, ja siksi kuuasema olisi ollut tärkeä tuon operaation kannalta, jotta astronautti voisivat palauttaa lihasvoimansa siellä, koska Kuun pienempi painovoima olisi tehnyt tuosta helpompaa. Mutta kuten alussa kirjoitin, niin Kuuhun on vuosikymmenien aikana lähetetty kymmeniä luotaimia, joiden jäänteet lojuvat pitkin tuon kappaleen tasankoja, ja sen takia sieltä varmasti löytyy kaikkea mielenkiintoista.

https://youtu.be/jnRCvRvXmkk

http://www.huffingtonpost.co.uk/darren-perks/solar-warden-the-secret-space-program_b_1659192.html

http://www.exopaedia.org/Luna

Tulevaisuuden supernopeat rautatiet yhdistävät maailman, ja ehkä ne joskus kaukaisessa tulevaisuudessa vievät ihmisen jopa aikamatkalle.

Tulevaisuuden rautatiet rakennetaan todennäköisesti putkien sisään. Nämä putket on tuossa skenaariossa varustettu eräänlaisilla hiukkaskiihdyttimillä eli gaussin radoilla, mitä pitkin junaa sitten ikään kuin vedetään magneettien avulla. Tuo juna leijuu magneettien päällä sähköisen hylkimisen avulla, ja jos tuossa putkessa on magneetit ympyrässä putken pintaa pitkin, niin silloin juna leijuu keskellä putkea. Tämän ratkaisun toteuttaminen vaatisi kuitenkin sellaisia investointeja, että niitä ehkä ei aivan heti tulla tekemään.

Kyseinen ratkaisu muistuttaa CERN:issä käytettävä syklotronia eli hiukkaskiihdytintä, ja tuolloin saadaan aikaan nopeuksia, joita ei mikään lentokone voisi saavuttaa. Mutta noiden tyhjiöputkessa toimivien junien ongelmana on niiden tarvitseman infrastruktuurin hyvin korkea hinta, eli tässä ehkä joskus aikaisemminkin mainitsemasani ratkaisussa käytetään nimenomaan näitä magneetteihin perustuvia junia, joiden etu lentokoneeseen nähden on se, että ne eivät voi törmätä mitenkään toisiin kohteisiin, koska juna liikkuu suojatussa putkessa.

Tämän takia kyseinen juna olisi erittäin vaarallinen sikäli, jos vaikka sen nopeus kasvatettaisiin kymmen kertaiseen äänen nopeuteen, mikä on esimerkiksi ratatykin ammuksen lähtönopeus. Sitten voi käydä niin, että juna menee ikään kuin ohi aseman. Tietenkin törmäys putkessa on helppo välttää, niin että niissä olisi kerrallaan vain yksi juna, joka vaihtaa kulkusuuntaa putken päissä, mutta jos juna sitten ajaa ohi aseman, niin seinään osuessaan siitä vapautuu valtavasti kineettistä energiaa, mikä sitten voi aiheuttaa tuhoja hyvin laajalla alueella.

Toinen mahdollisuus olisi tehdä junaradan päähän valtavat kaaret, joiden läpi juna sitten kulkee, ja tuossa mallissa ei myöskään saisi käyttää kuin yhtä junaa kerrallaan, jotta mitään törmäyksiä ei pääse tapahtumaan. Tuollainen erittäin nopea juna mahdollistaisi toimiessaan sellaiset kulkuyhteydet, joita ei koskaan ennen ole ihmiskunnalla ollut,  Ongelma on sitten tietenkin siinä, että jos junaa liikutetaan magneettien avulla putken sisällä, kuten hiukkaskiihdytin siirtää hiukkasia sisällään, niin silloin sen nopeus kasvaa helposti erittäin suureksi, ja mikään ei oikeastaan estä sitä saavuttamasta valon nopeutta, ja mikäli tuollainen junarata rakennetaan maapallon ympäri, niin silloin voisimme rakentaa junan, joka toimii ikään kuin aikakoneena. Tuo väline perustuu siihen, että kun kappale saavuttaa valon nopeuden, niin aika sen sisällä pysähtyy.

Tuossa mielikuvituksellisessa ratkaisussa junan nopeutta kiihdytetään tuossa kiihdytinputkessa niin paljon, että se saavuttaa valon nopeuden, jolloin aika sen sisällä ikään kuin pysähtyy  Se että tällainen valtava kiihdytin voidaan rakentaa oikeasti vaatii tietenkin sellaisen infrastruktuurin, että sellaista ei koskaan olla rakennettu. Mutta lähdetään sitten miettimään, millainen tämä tulevaisuuden "aikakokone" tai "juna tulevaisuuteen" oikeastaan olisi. Tietenkin tuon kiihdytinputken pitäisi olla täysin pyöreä, eli siinä ei saisi olla mitään korkeuseroja tai mutkia, mikä vaatii valtavia tukirakenteita meren pohjaan, ja myös sellaisia kallioleikkauksia, mitä ei ainakaan meidän elinaikanamme sitten koskaan tulla edes vakavasti miettimään.

Tuo putki rakennettaisiin siis päiväntasaajan kohdalle, ja siihen tarvittavaa materiaalia pitäisi ehkä hakea kuusta asti. Tuo valtava kiihdytinputki peitettäisiin betonisella suojaputkella, ja sitten sen sisään asennettaisiin tuon järjestelmän vaatimat valtavat magneetit, joiden tehtävä olisi junan leijuttaminen tuossa putkessa. Nuo valtavat magneetit myös liikuttaisivat junaa pitkin putkea, ja niiden vaatima kuparin määrä olisi erittäin suuri. Kyseiset magneetit pitäisi jäähdyttää lähelle absoluuttista nollapistettä, jotta ne olisivat suprajohtavassa tilassa, jolloin virta kiertää noissa käämeissä ilman vastusta. Ja silti vaadittavan energian määrä olisi valtava. Sijoittamalla tämä laite päiväntasaajalle voidaan noita ongelmia ratkoa tuottamalla osa tuon kiihdyttimen vaatimasta energiasta paikallisesti aurinkopaneeleilla, jotka on sijoitettu sen viereen.

Mutta kuten varmaan arvaatte, niin näiden välineiden rakentaminen ei aivan pikaisesti tapahdu. Näet se että investoisimme tuollaiseen vakavasti tuollaiseen välineeseen, vaatii sellaisia summia rahaa, että mitään realistista markkinarakoa tuolle laitteelle ei ole. Samoin poliittinen vastarinta voisi oikeasti olla melkoinen, mutta ehkä joskus saamme valtioiden väliset erimielisyydet loppumaan ja kansalliset konfliktit päätökseen, niin silloin tällainen superjuna tulevaisuuteen olisi mahdollinen. Ja ehkä sen rakentaminen olisi realistista sitten kun ihmiskunta on ensin lentänyt Plutoon, koska sinne voidaan sitten rakentaa tällaisia rakennelmia melkein ilmaiseksi, mutta silloin tietenkin tarvitaan valtava määrä ydinvoimaa, jotta tuo väline saadaan toimimaan, ja tuolloin pitää ensin tietenkin päästä lentämään ulkoplaneetoile, ja sitten sinne pitää perustaa pysyvä tukikohta.

Toki tuo tukikohta voi toimia robottien avulla, eli siellä operoisivat tekoälyä käyttävät automaatit, ja tuollaisessa mallissa ei kenenkään tarvitsisi lähteä tuonne kauas aurinkokuntamme rajoille, vaan siellä työtä tekisivät robotit, jotka korjaisivat toisiaan sekä suorittaisivat kaikki muutkin operaatiot, ja jossain kirjassa muistaakseni oli kuvaus tällaisesta tukikohdasta, joka oli tehty salaa tuonne aurinkokuntamme rajoille ilman presidenttien tai YK:n lupaa. Tietenkin tuollaisen robottitukikohdan luominen tuonne kauas maapallosta olisi teoreettisesti mahdollista.

Eli avaruuteen vain lähetetään raketti, joka vie tarpeelliset robotit lennolle tuonne kauas. Ja kun puhutaan siitä, että avaruuteen lähetetään ihmisen näköisiä robotteja, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että nämä välineet voivat lentää kohdeplaneetalleen ilman alusta, ja sitten rakentaa sinne aseman, ilman että kukaan huomaisi yhtään mitään. Mutta kuten tiedämme, niin aina voidaan kysyä, että miksi kukaan tällaista sitten tekisi? Miksi tällainen lento salattaisiin? Mutta kuten tiedämme, niin tutkimattomia ovat herran tiet, ja ainakin tästä aiheesta voidaan tehdä mukava TV-sarja tai vastaavaa, eli mitenkään hyödyntämätön tämä ajatus kuitenkaan ei ole, joten se on tuonut mukavasti rahaa TV-yhtiöille, jotka ovat myyneet mainospaikkoja tuollaisen sarjan mainoskatkoille.

Alla linkki tuohon ennenkin jakamaani videoon "Junamatka tulevaisuuteen" (Stephen Hawking- Train ride to the future)

https://www.youtube.com/watch?v=KZ0gQevrPTo

pimeakronikka.blogspot.fi