Venezuela on hyvä esimerkki siitä, mihin populismi voi johtaa

Populismi on sitä, että ihmisille annetaan aina sitä, mitä he sattuvat haluamaan. Sen takia osa maailman maista joutuu taloudellisesti ahtaalle, kun sitten ei löydykään rahaa näiden lupausten täyttämiseksi. Kun talouden tilaa peilataan suoraan populistiseen hallintoon, niin suurin syy siihen, miksi tuollaiset hallitukset ajavat jopa rikkaan valtiontalouden huonoon tilaan ovat erilaiset näyttävät tempaukset, missä he lahjoittavat surutta valtion omaisuutta maan pienituloisille, jotta nämä olisivat sitten tyytyväisiä hallituksen toimintaan.

Tällä tavoin sitten ihmisille voidaan antaa ikään kuin karamelleja vastineeksi siitä, kuinka paljon maan hallitus voi heille konkreettisesti jaella lahjoja, ja siitä juuri populismissa on kysymys. Ihmisille annetaan konkreettisia lahjoja, jotta he sitten äänestävät noita poliitikkoja, joista on mukavaa paistatella estoitta kansansuosiossa. Noille poliitikoille poliittinen päätöksenteko on ikään kuin joku Rock-konsertti, missä ihmisiä huudatetaan erilaisilla lupauksilla jatkuvasti, ja niistä asioista sitten tehdään vaaliteemoja, joiden kohdalla desibelimittarin neula on korkeimmassa kohdassa.

Tilannetta voidaan verrata siihen, että Suomessa ehdokas asettaisi vaaliteltan pystyyn johonkin Helsingin keskustaan ja sitten hän lupaisi kansalle ilmaisen viinapullon jokaisena perjantaina niin pitkäksi aikaa, kun hän on vallassa. Siinä voisi kyllä huuto olla kova, kun tuollainen lupaus kuuluu. Mutta sitten tietenkin voitaisiin sanoa, että tällaiset lupaukset sitten yleensä hämärtävät poliitikon muut puheet vallankäytöstä, ja siitä mitä tämä aikoisi vallassa ollessaan tehdä. Ja yleensä tällaiset poliitikot löytävät sitten syntipukkeja suurtyöttömyyteen sekä muihin vastaaviin asioihin esimerkiksi maassa asuvien ulkomaalaisten joukosta, jotka vievät valtaväestöön kuuluvilta oikeuden työhön. Siinä vasta mukava olo tulee, kun ihminen lupaa valtioon uusia työpaikkoja, jos hän saa heittää kaikki ulkomaalaiset pois, mutta samalla unohdetaan sellainen kysymys, kuin että missä noita ulkomaalaisia nyt oikeastaan työskentelee?

Ovatko he sitten sellaisilla aloilla, missä ihmiset viihtyvät, vai tekevätkö he töitä ammateissa missä työskentelevät vain ne, joilla ei muuta mahdollisuutta ole? Ja kun puhutaan esimerkiksi työttömien työvelvoitteesta, niin miksi nämä poliitikot eivät velvoita työttömiä käymään esimerkiksi työkeskuksissa, jotta heidän elämäntapojaan voitaisiin tarkkailla paremmin. Tietenkin niissä tehtävä työ on vähän "piirileikin" omaista, mutta miksi noilla poliitikoilla ei ole tullut mieleen se, että tuollainen työkeskuksissa käyminen voisi ennaltaehkäistä ihmisten syrjäytymistä sekä ainakin motivoida henkilöä olemaan raittiina. Kun puhutaan siitä, millä tavoin suuri populisti hoitaa työttömyyttä, niin tietenkin hänellä on kaikkeen sellainen lääke, että palkataan lisää rajavartijoita, poliiseja sekä sotilaita.

Näin saadaan ihmisille luotua turvallinen olo, kun paljon uniformua käyttäviä miehiä kävelee joka aamu töihin, ja tietenkin myös Ruotsin vastaista rajaa voidaan ryhtyä valvomaan tarkasti, ja näin saadaan aikaan joukko uusia työpaikkoja, joita sitten tavallinen työtön voi ryhtyä hakemaan. Ja mistä sitten saadaan rahat tällaiseen toimintaan, on kysymys, mihin varmasti heti saadaan vastaus. Valtiolla tietenkin on sellainen ongelma, että sillä ei ole reaaliomaisuutta loputtomasti, joten tietenkin noiden uniformumiesten palkat rahoitetaan tiukentamalla sakotuskäytäntöä ja nostamalla veroja. Kun puhutaan viinaverosta, niin silloin tietenkin voi joku tuollaisen poliitikon vastaväittäjä kysyä, että voisiko makeisveroa nostaa, jotta viinaveroja sitä kautta alkoholin hinta saadaan pidettyä alhaisena, ja siinä sitten joku voi tuon takia vähän älähtää.

Tuo varmaan kiinnostaa jotain perheenäitiä, jota kiinnostaa sellainen asia, että  pitääkö lasten maksaa aikuisten viinat, on kysymys jonka tilannetta kärjistävä henkilö kysyisi vaaliväittelyssä.  Tai tietenkin esimerkiksi terveydenhuollosta voidaan aina hiukan säästää, jotta rajavartijoita saadaan palkattua lisää. Näet usein ihmisiltä unohtuu se, että poliisi, rajavartija ja armeijan työntekijä arvomerkkiin katsomatta  ovat valtion työntekijöitä, joiden palkkaamiseen pitää saada tietenkin rahaa jostain. Se mistä rahaa otetaan on sitten sellainen asia, mistä keskustellaan todella pitkään. Tietenkin verojen korotuksilla voidaan kompensoida valtion menojen lisäyksiä, mutta samalla sitten tulee poliitikoille vastaan todellisuus.

Eli ryhtyvätkö sitten nuo vuorineuvokset rahoittamaan poliitikon kampnajaa, joka lupaa heille lisää veroja? Ja tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että siivoojia on maassamme enemmän kuin vuorineuvoksia, joten heidän ääniään tulee uurniin enemmän kuin näiden suuryritysten pomojen äänestyslappuja. Sitten tietenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi joku syrjäytynyt työtön ei varmaan poliitikkoja sitä kautta kiinnosta, että jos hän ei viitsi käydä äänestämässä, niin silloin on varmasti asia niin, että hänelle ei kannata luvata yhtään mitään. Eli sellaista politiikka on. Se on tasapainottelua sen välillä, mikä on hyväksi valtiolle ja poliitikolle sekä hänen taustalla toimivalle ryhmälle.


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/chavizmo-nayttaa-epaonnistuvan-surkeasti-venezuelan-erotettu-syyttaja-elamme-diktatuurissa/6527186#gs.LKXv0UU

Miksi me suhtaudumme niin nuivasti vasemmistoon? Johtuuko se Marxin käsityksestä proletariaatin diktatuurista tienä ihmiskunnan onneen vai kivien heittelystä kadulla?

Marxin kaksijakoisuus näkyy siinä, että hän puhuu ihmisten välisestä rauhasta sekä suvaitsevaisuudesta, mutta samalla yllyttää ihmisiä “luokkasotaan”. Sosialismin harha on siinä, että se ikään kuin samaistetaan militaristiseen sekä autoritaariseen järjestelmään, vaikka itseasiassa Marx paheksuu voimankäyttöä vallan ylläpitämiseksi, tai kuten sanotaan kauniisti, niin Marx kirjoittaa mielellään kuitenkin “proletariaatin diktatuurista”, joka sitten vie ihmiskunnan kohti sosialistista paratiisia, mutta tämä olisi ollut vain välivaihe, joka todellisuudessa kesti yli 70-vuotta, ja maksoi miljoonien ihmisten hengen. Mutta tietenkin voidaan samalla kysyä, että oliko "reaalisosialismi" edes oikeasti sosialismia ollenkaan?


Työväen aatteella on helppoa kalastella ihmisten suosiota, ja "proletariaatin diktatuuri" käsitteenä vetoaa erityisesti valtion väkivaltakoneiston jäseniin. Mutta itse kyllä pidän sitä mallia, mikä esimerkiksi Neuvostoliitossa oli vallalla hyvin kaukana siitä, mitä Marx tarkoitti sosialismilla. Mutta proletariaatin diktatuuri sitten tietenkin sopii myös sosialismin vastustajien käteen pelotteeksi siitä, mitä voi tapahtua, jos äänestämme kommunisteja, jotka taas haukkuvat oikeistoa sortovallaksi tai vähintään populisteiksi. Ja samaa tietenkin sanoo oikeisto vasemmistosta, koska jokainen maailman vallankäyttäjä sitten haluaa antaa ihmisille itsestään viisaan sekä riippumattoman kuvan, joten vastapuolta on tuolloin tapana mustamaalata armottomasti.

Eli oikeistoa sitten aina syytetään rasismista sekä riistämisestä, kun taas vasemmistoa kivien heittelystä sekä autojen polttamisesta, jolloin oikeisto sitten esittää olevansa lain sekä järjestyksen puolella. He eivät siis koskaan ole nähnyt OMON-joukkoja esittelemässä vastaavia otteita Moskovassa, jossain Venäjän tai Neuvostoliiton johtoa vastustavissa mielenosoituksissa. Eli toki myös sosialistit osaavat tietenkin olla hyvin ryhdikkäitä ja puolustaa lakia ja järjestystä samoilla keinoilla kuin kapitalistiset kollegansa.


Kuitenkin voidaan sanoa, että syy miksi samaistamme sosialismin väkivaltaan ei ole ehkä kuitenkaan mikään KGB:n kaltainen massiivinen turvallisuuskoneisto, joka silmittömästi vainosi toisinajattelijoita. Tuo tapahtui jossain kaukana itärajan takana, eikä siitä siksi tarvinnut koskaan välittää. Asia mikä tuo pelon ihmisten kotiin, on se että ihmisten ikkunan edessä heitellään polttopulloja, ja  se mikä tämän pelon kanavoi nimenomaan anarkisteihin ja sitä kautta vasemmistoon johtuu siitä, että eräät mielenosoittajat heittelevät kiviä ja polttavat autoja heiluttaen marxilaisia tunnuksia. Miksi meistä ihmisistä kapitalismi on jotenkin parempi vaihtoehto kuin sosialismi johtuu siitä, että kapitalismi samaistetaan vapauteen, ja sosialismi lähinnä autoritaarisen järjestelmän ilmentymäksi. Kun vertaamme sosialistista sekä kapitalistista järjestelmää, niin yleensä mieleen tulee valtion tiukka kontrolli sekä massiivinen salainen poliisi, joka säälittä määrää kuka pääsee esimerkiksi parlamenttivaaleissa ehdokkaaksi.


Ja tietenkin ehdokkaalla piti olla hallitsevan puolueen jäsenkortti taskussaan, jotta valtio ei vain pääsisi luisumaan markkinatalouteen. Mutta kun asiaa tarkemmin ajatellaan, niin tietenkin myös kapitalistisissa valtioissa on olemassa suodatin, jonka läpi ehdokkaan on päästävä, jos hän mielii parlamenttiin. Markkinataloudessa esimerkiksi se että ehdokkaan esiintymisoikeutta tai mainosaikaa rajoitetaan aiheuttaa sen, että ainakin ennen oli liike-elämällä suuri valta siihen, kuka ehdokkaista pääsi sanomaan mielipiteensä mediassa, ja kenellä oli suurin mainosbudjetti, joten tuota kautta liike-elämä pääsi vaikuttamaan ilmeisesti  joskus määräävästi  siihen, kuka sitten lopulta pääsi parlamenttiin. Eli jos liike-elämä ei rahaa antanut, niin sitten tietenkin tuo ehdokas jäi muiden pimentoon. Samoin vastapuolen aatteita sekä näkemyksiä mustamaalattiin, sekä sen edustajia esitettiin jonain kypsymättöminä haihattelijoina, joilla ei mitään asiaa politiikkaan edes ollut.


Syy sosialistien mieltäminen väkivaltaisiksi toimijoiksi on muualla kuin tuolla “kaukana punaisen hämärän maassa”. Se että Neuvostoliitto esitteli massiivisissa paraateissaan ydinaseitaan ei kuitenkaan pelottanut tavallisia ihmisiä, joiden silmissä nuo ohjukset olivat sellaisten järjestöjen kuin SAC (Strategic Air Command) sekä NORAD (North American Air Defence Command) huolia, ja olihan lännellä tietenkin omat ydinaseensa, joita mielellään esiteltiin televisiossa, ja joiden olemassaolo tietenkin takasi ihmisten silmissä sen, että Neuvostoliitto ei hyökkää länteen, mutta se tietenkin oli uhka, joka oli jossain kaukana tavallisten ihmisten silmistä.


Syy siihen miksi sosialismiin suhtaudutaan aatteena hyvin negatiivisesti johtuu siitä, että 1970-80-luvuilla muutamat pommiattentaattien tekijät piirsivät tekopaikalle pari tähteä, ja sitten tietenkin normaali keskiluokkainen äiti sekä isä kielsi varmasti lapsiaan menemästä mihinkään “pitkätukkien kokoukseen”. Siellä kun oli niitä “terroristeja”, jotka heittivät pommeja johonkin Saksalaiseen diskoon, jossa kuoli muutamia Amerikkalaisia.


Tuolloin myös sellainen mies kuin Saksa teollisuuden työnantajien keskusliiton puheenjohtaja Hanns Martin Schleyer satuttiin ampumaan vuonna 1977 RAF:n (Rote Armeé Fraction) eli “Punaisen armeijakunnan” toimesta, ja samoin Italian pääministeri Aldo Moro (1916-1978) ammuttiin “Punaisten prikaatien” toimesta vuonna 1978, ja noiden kahden tapauksen jälkeen kukaan normaali ihminen ei varmaan olisi enää päästänyt lapsiaan mihinkään sosialistien kokoukseen. Toki on ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi Hanns Martin Schleyerin (1915-1977)  murha saattoi johtua enemmänkin hänen palvelustaan SS-joukoissa, joissa hän jostain syystä palveli vänrikkinä (SS-Untersturmführer) koko sodan ajan. Se miten tuo mies sitten onnistui välttää kaikki ylennykset, vaikka järjestöön jo 1933 liittyikin on minulle ollut arvoitus, ja ehkä hän sitten oli tuolla johtanut jotain sellaista, minkä takia hänelle haluttiin kostaa tai ehkä hänet haluttiin vaientaa.


Tällaisista ihmisistä oli helppo puhua pahaa, koska he olivat työskennelleet nimekkäiden natsien alaisina, joten ehkä sitten joku näistä huhuista mahdollisesta työstä keskitysleireistä sai jonkun ihmisen suuttumaan, ja sitten oli murhenäytelmä valmis. Eli oliko noiden murhaajien oikeastaan tarkoitus vain teloittaa ihminen, joka saattoi tietää jostain liikemiesten suhteesta johonkin natsipomoon, joka ehkä oli siirtänyt Sodan lopulla rahaa heidän tililleen saadakseen mukavan elämän, ja ehkä nuo liikemiehet olivat sitten Mafian jäseniä, jotka olivat “luukuttaneet” juutalaisilta varastettua omaisuutta markkinoille, ja samalla kasvattaneet tuon natsipomon omaa kukkaroa.


Italiasta sen verran että tuo maa oli silloin juuri irtautumassa Mafian harjoittamasta korruptiosta, ja ehkä Moron murha oli oikeastaan Mafian yritys estää sen jäseniin kohdistuvia tutkimuksia, ja koska Aldo Moro oli tavattoman suosittu, niin tietenkin organisoidun rikollisuuden  piti estää häntä aloittamasta tutkimuksia AY-liikkeessä, jota käytettiin tuolloin syndikatismina tunnettuun toimintaan. Eli Mafia painosti liittojen jäseniä olemaan purkamatta esimerkiksi sellaisten kuljetusliikkeiden lasteja, jotka eivät olleet suostuneet maksamaan suojelurahaa. Ja vasemmistolaiset aatteet olivat tuolle järjestölle kauhistus, joten ehkä sen jäsenet esiintyivät “Punaisten prikaatien” jäseninä, ja sitten murhasivat tuon poliitikon. Syy miksi olen ottanut nämä tapaukset esille, on se, että itse kyllä näen niin, että ne tekivät todella paljon hallaa vasemmistolaiselle liikkeelle.


Eli oliko niin, että niiden tarkoitus oli vain saattaa vasemmistolaiset piirit tai opiskelijajärjestöt jotenkin huonoon valoon. Itse pidän esimerkiksi RAF:n eli “Baader-Meinhofin-liigan” toimintaa siitä erikoisena, että se ikään kuin palveli enemmän poliisin kuin vasemmistolaisten etu. Mutta samalla se aiheutti myös sen, että vasemmistolaisuus alettiin nähdä pelkkänä väkivallan aatteena, ja sen kannattajat jotenkin lapsellisina ihmisinä. Kuten eräässä kirjassa, jossa käydään läpi Ilich Ramirez Sanchezin eli Shakaali-Carlosin elämää kysytään, niin kuka hyötyi terroristeista?


Kyseinen kirja on kirjoitettu muuten Shakaalin ollessa karkuteillä joskus 1980-luvulla.  Kuka oikeastaan oli se taho, joka sai muutaman vasemmistolaisen pilvenpolttajan muuttumaan kuolemaa ympärilleen sylkeviksi väkivallan ammattilaisiksi? Tuo väkivalta palveli vain sellaisia tahoja, jotka uskoivat voimaan sekä kovaan ja korrektiin poliisityöhön. Kuitenkin voidaan sanoa, että kuka hyvänsä meistä osaa varmasti piirtää seinään punaisen tähden, ja kajauttaa Internationalen jos vain haluamme niin tehdä. Ja itse kyllä hiukan epäilen ainakin osassa noista 1980-luvun terroriteoissa olleen taustalla lähinnä normaali rikollinen toiminta, joka liittyi enemmänkin huumebisnekseen, ja jota sitten koristelttiin kaiken maailman sosialistisista julkaisuista kopioiduilla iskulauseilla.

https://marxjatalous.blogspot.fi/