Miksi media esittelee vain negatiivisia stereotyyppejä omissa julkaisuissaan?

Negatiivinen uutinen on myyvää tekstiä, jollaisesta jotkut ihmiset pitävät. Niiden avulla tietenkin selvitetään ihmisille, että kuinka huonosti jollakin ihmisellä menee. Mutta kuitenkin voidaan ajatella, että noissa uutisissa ikään kuin luodaan kuva siitä, että esimerkiksi kaikki maailman narkomaanit ovat jotenkin väkivaltaisia. Negatiivisten uutisten antama kuva noista ihmisistä on se, että ainoa mikä heihin tehoaa, on pumppuhaulikko sekä kovat poliisitoimet. Sama koskee myös esimerkiksi myös työttömiä sekä muita valtion rahaa elämisensä käyttäviä henkilöitä. Se mitä ihminen kirjoittaa työhakemukseen on yleensä erittäin merkittävää, mutta paljon tärkeämpää ovat usein ne asiat, mitä ihminen jättää hakemukseen kirjoittamatta. Eli esimerkiksi alkoholin väärinkäyttöä ei juuri kukaan näihin hakemuksiin ilmoita, ellei hän halua jäädä kotiin nukkumaan.

Media luo stereotypioita, jotka eivät välttämättä ole tosia, ja jotka voivat olla hyvinkin vaarallisia, koska noissa jutuissa esimerkiksi työttömiä leimataan myös rasisteiksi. Kuitenkaan päihdeongelmat eivät ole tarkalleen ottaen synonyymi rasismin kanssa, ja tietenkään alkoholismi ei aina näy päältä ainakaan ensimmäisessä työhaastattelussa, mutta kyllä sekin ongelma sitten aikaa myöten tulee ilmi, kun ihminen alkaa työpaikalla esiintyä vanhalta viinalta haisten. Tuollainen työntekijä voi sitten aiheuttaa yhtiölle tappioita, jos hän esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa käyttäytyy sopimattomasti tai haisee pahalta.

Heistä tehdään noissa uutisissa aina jotenkin työtä vieroksuvia, sekä heidän elämäntyylinsä esitetään aina sellaisena, että heidän rahansa menee oluen sekä tupakan nauttimiseen. Näin sitten luodaan ihmisten mieliin kuva siitä, että kaikki suomen työttömät eivät muuta tee kuin notku ravintoloissa, ja polta tupakkaa posket lommolla. Samoin muutamat ”isänmaalliset” henkilöt ovat ikään kuin käsittäneet, että työttömiä voidaan lahjoa äänestämään heitä selittämällä, että ulkomaalaiset sitten vievät heidän työpaikkansa. Tuon takia näille henkilöille luvataan, että jos ulkomaalaiset saadaan ulos maasta, niin silloin noita siivousalan suoritustason töitä vapautuu suomalaisten haettavaksi.

Kuitenkin voidaan sanoa, että monilla entisillä hyvin työllistävillä aloilla ei enää ole töitä ollenkaan tai sitten työpaikkoja on todella vähän, koska kaikki tuo työ tehdään koneella. Koulutettu työntekijä on tietenkin valtiolle hiukan kaksipiippuinen asia, koska tietenkin tuolloin työntekijä pysyy poissa kadulta, eikä varsinkaan nuori silloin joudu niin helposti ”huonoille teille”. Mutta jos tuollainen henkilö ei sitten saakaan töitä, niin silloin hänelle maksetaan tukea paljon enemmän kuin silloin jos hän olisi täysin kouluttamaton. Samoin koulutettu henkilö on puolustusvoimien kannalta ikään kuin helpompi ”tapaus” kuin koulutettu henkilö, koska silloin hän on riippuvaisempi esimiestensä suosiosta. Tuollainen henkilö joka on käynyt ammattikoulun ei ole niin helposti komennettavissa, eikä hän hakeudu niin helposti esimerkiksi kersantiksi armeijaan, ja siksi heidän kanssaan välillä on kouluttajilla ongelmia.

 Nykyaikaisten asevoimien ongelmana on nimittäin sellainen asia, kuin alipäällystön rekrytoiminen. Kaikki ihmiset haluavat olla kenraaleita eivätkä kersantteja tai sotamiehiä, ja se tietenkin on erittäin ikävä asia esimerkiksi puolustusvoimien kannalta. Sama koskee kaikkia muitakin työnantajia maailmassa: yhtiön johtajalla on aina paljon mukavampi palli, kuin yhtiön duunarin palli. Ja siksi kaikki ihmiset sitten haluavat kohota yhtiössä esimiesasemaan. Ja sen takia kaikkien on hyvä saada pitkäaikaisia työpaikkoja, joissa he sitten voivat näyttää kyntensä työelämässä, ja kohota työryhmän johtoon. Mutta tuolloin tietenkin ongelmana on sellainen asia, kuin työpaikan sisäinen kilpailutus, missä jossain vaiheessa sitten eteen tulee tilanne, missä henkilö alkaa kilpailla samoista tehtävistä oman entisen pomonsa kanssa.

Tuollainen tilanne on juuri isojen organisaatioiden ongelma, ja tuolloin saattaa edessä olla sopeutumisvaikeuksia, kun entinen alainen muuttuu pomoksi. Tuolloin yhtiö saattaa muuttua vähän liian pieneksi työpaikaksi molemmille henkilöille, joten tuolloin edessä saattaa olla se, että entinen pomo siirtyy muihin tehtäviin. Tuolloin on joskus käynyt sellainen asia, että yhtiön johto on ikään kuin suojannut noita entisiä pikkupomojaan sillä, että he ovat varanneet yhtiön työntekijöitä tai heidän asemaansa kohtaan päätösvaltaa käyttävät työnjohdolliset asemat henkilöille, joilla on esimerkiksi tradenomin koulutus. Ja silloin kun alainen kysyy jotain tästä koulutuksesta, niin silloin vastataan, että ”koulutus on ylioppilastutkinnon takana”, ja katsotaan hiukan nenän vartta pitkin tuota kysyjää.

Mutta voin kuitenkin  kertoa teille, että tuon paljon puhutun ylioppilastutkinnon suorittaminen ei ole mikään myyttinen asia, ja sinne tradenomin tutkintoon johtavaan koulutukseen kyllä sitten voi myös hakea, jos sattuu se ylioppilastutkinto olemaan hyväksytysti suoritettu. Ja aikuislukioon pääsee sillä, että on käynyt peruskoulun. Joten sitä kautta tietenkin voi pyrkiä myös noihin hiukan paremmin palkattuihin töihin, vaikka tietenkin nyt on alalla sitten työpaikoista pulaa.

Aina pitää muistaa se, että jos ihminen haluaa jotain, niin hän sen voi myös saada. Kaikki riippuu asenteesta ja motivaatiosta. Eli jos ihminen haluaa jotain, niin hänen pitää myös uhrata sen eteen aikaansa, ja lukion tai ammattikoulun käyminen vaatii aikaa, sekä monia tylsiä iltoja kirjojen ja läksyjen parissa. Kuitenkin kun tuollainen projekti onnistuu, niin silloin hymy kohoaa korviin asti. Ja silloin tietenkin kaikki muuttuu valoisaksi, vaikka opiskelun aikana saattaa tuntua siltä, että tie nousee pystyyn. Eli rahaa on kovin vähän, ja muutenkin tuolloin pitää oma ajankäyttö miettiä todella tarkasti. Joten tuolloin saattaa jossain vaiheessa tuntua pahalta, ja tietenkin opinnäytteeseen pitää varata aikaa. Mutta lopulta tulevat paperit käteen, ja siinä sitten ainakin oma sosiaalinen arvostus kohoaa.

Jukolan Jussi on stereotyyppisen johtajan perikuva, sekä tietenkin perinteinen "vanhimman pojan hahmo", joka suojelee veljiään ja kostaa perheensä puolesta kuten Charles Bronson teki Huuliharppukostajassa

Me kaikki ihmiset olemme varmaan halunneet veljen tai sisaren, koska monilla kirjojen sekä kuuluisien elokuvien sankareilla on veli tai sisko, josta he puhuvat. Tai yleisemmin sankarilla taitaa olla veli, jonka puolesta hän sitten kostaa, kuten Charles Bronson tekee "Huuliharppukostajassa", Tai me haluamme veljen tai sisaren joka hakee meille kaljaa kaupasta, ja toisi meille sitten lisäarvoa omiin kaverisuhteisiimme tai viehätysvoimamme, kuten teki se viereisessä pulpetissa istuneen  "Mikki Hiiren" veli. Eli miten hienoa se olisikaan peruskoulu-aikaan ollut, jos itse kullakin olisi ollut sellainen muutaman vuoden vanhempi veli, joka kantaa kaljaa kaupasta selkä vääränä, ja tietenkin tuo asia on vienyt joitakin ihmisiä rikosten poluille.

Tällainen "isoveli" on kuitenkin toiminut sisaruksiaan kohtaan vastuuttomasti, mutta jotkut sitten lankeavat tällaiseen toimintaan, koska se on varma tapa ostaa kavereita itselle sekä omalle pikkuveljelle, ja sillä sitten saa mukavasti kavereita omiin kotibileisiin. Toki ammattimainen päihteiden hakeminen on rikos, mutta se ei varmaan aina juolahda kenekään mieleen, kun he lähtevät ostamaan itselleen seuralaisia oluella sekä savukkeilla. Ja tietenkin jostain 19-vuotiaasta on varmaan upeaa kertoa esimerkiksi inttijuttuja jollekin 14-vuotiaalle pikkupojalle tai tytölle.

Me kaikki varmaan myös olemme kuulleet lasten syntymäjärjestyksen kohdalla erilaisista stereotypioista, joista osa on erittäin kiusallisia kuulla. Eli vanhin lapsista koetaan usein jonkinlaisena johtajana, joka oppii asemansa perusteella käskemän muita, ja tuon takia esimerkiksi maan hallitsija valitaan ensimmäiseksi syntyneiden lasten joukosta. Tähän muuten on sellainen syy, että nuo ensiksi syntyneet lapset ovat koko nuoruutensa ajan sisaruksiaan voimakkaampia, ja samalla myös he ovat ikään kuin turvassa perheen sisäiseltä utelulta, ja tietenkin vanhimman lapsen asema on tämän takia monissa perheissä erityisen vahva.

Kuitenkin vanhimman lapsen ongelmana on usein sellainen ikävä asia, kuin itsekritiikin puute, eli hän saattaa olla täysin kyvytön ottamaan huomioon muiden perheenjäsenten tai ainakaan nuorempien sisarustensa tarpeita tai toiveita. Yksi kaikkein eniten komentelevaa ”isoveljen” sterotyyppiä muistuttavista isoveljistä on tietenkin Aleksis Kiven legendaarinen Juhani Jukola, joka johti Jukolan talon veljessarjaan kuuluvia  tuolla Impivaaran metsissä, kun he pakenivat lukkarin vihaa pitkin metsiä, hajotettuaan ensin hänen ikkunansa, kun he pakenivat koulusta, johon heidät oli komennettu papin toimesta.

 Eli tuossa tapauksessa vanhin lapsi on ikään kuin yksi vanhemmista, joka sitten elää vain isäänsä sekä äitiään miellyttääkseen. Se taas saa hänet monesti vaikuttamaan ikään kuin pikkuvanhalta tai teennäisen  aikuismaiselta, kun hän joskus sitten saattaa ikään kuin komennella sisaruksiaan. Mutta häntä seuraavan lapsen ongelma sitten on se, että tuo ”keskimmäinen lapsi” saattaa sitten olla sellainen, että hän ikään kuin siirtää kaikki tehtävänsä muiden harteille, mikä tekee hänestä helposti ”vapaamatkustajan”, joka saa olla samalla sekä isoveli tai isosisko, joka komentelee nuorempiaan, mutta samalla häntä saatetaan helliä muiden lasten kanssa. Kuitenkin vanhin lapsi nähdään usein ikään kuin perheen varaisänä, joka saa käskeä mitä häntä huvittaa, ja jostakin syystä nämä historian suuret sotilaat ovat monesti olleet juuri ensimmäisiä lapsia.

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, kuka perii maan sekä tilan, niin nuo tilukset kuuluvat perinteisesti vanhmmalle pojalle, kuten Aleksis Kiven ”Seitsemässä veljeksessä” nähdään, eli tietenkin Jukolan Juhani jää asumaan vanhempiensa taloon, kun heidän tulee aika periä tila, ja muut sitten rakentavat talon tuon vanhan ”Jukolan kartanon” ympärille, kukin siihen paikkaan, mitä syntymäjärjestys hänet oikeutti, ja tietenkin kauimmaksi ”kartanosta” talonsa teki Eero, joka oli veljeksistä nuorin. Kun puhutaan noista Jukolan pojista, niin Aleksis Kivi esittelee heidät nimen maan siinä järjestyksessä, kuin miten he olivat maailmaan tulleet. Ja vaikka Jukolan Jussi on ikään kuin ryhmän kovapäisin poika, niin hän silti johtaa veljiään ojasta allikkoon. Eli hän karkaa lukkarin luota rikkomalla ikkunan, ja rakentaa talon, mitä ei olisi pitänyt rakentaa.


Niin kova on tuon miehen arvovalta veljiään kohtaan, että hän rakentaa hirsitaloon saunan tuvan yhteyteen, ja sitten eräänä talvisena iltana tuo talo sitten roihahtaa tuleen, kun veljekset sitten ovat pirtua keitettyään tulleet juovuksiin, ja sitten kaataneet päreen päälle tuota alkoholia. Tai mitä he sitten kirjan mukaan tekivätkään. Mutta kuten tiedämme, niin tuo talon palaminen johti pojat sitten metsään pelkissä paidoissa, ja kuten tiedämme niin tuo oli erittäin hyvää opetusta noille Jukolan miehille. Eli he sitten ainakin oppivat sen, että jos saunassa halusi joku ryypätä, niin silloin sitä ei pidä tehdä tuvan yhteyteen, koska tuolloin saattoi käydä hyvin ikävästi. Kun mietitään tuota Juhani Jukolan hahmoa, niin silloin tietenkin voidaan todeta, että hän oli erittäin suuri auktoriteetti veljilleen, jotka ilmeisesti jotenkin ihailivat häntä. Ja tuo ajattelemattomuus taloa rakennettaessa saattoi sitten olla sellainen asia, missä noiden veljien silmät aukenivat.


Näet tuo tapaus melkein tappoi nuo Impivaaraan muuttaneet pojat, joten sitten heidän oli vain ymmärrettävä, että sivistys ei toki ollut pahitteeksi näillekään miehille. Ja sitten nuorin veljeksistä eli Eero sitten auttoi veljiään opettelemaan sen verran lukutaitoa, että nämä pääsivät rippikoulun läpi, ja saivat papilta luvan mennä naimisiin. Kun puhutaan noista rippikouluista, niin niiden läpäiseminen oli ainakin ennen ollut erittäin tärkeä asia, koska ilman sitä ei henkilöä voitu vihkiä avioliittoon, eikä hän tällöin voinut toimia täysivaltaisena isäntänä tai emäntänä. Eli ennen tuo rippikoulu oli todella vakava asia, koska vasta se antoi mahdollisuuden toimia täysivaltaisena yhteisön jäsenenä aikana, jolloin kirkon edessä kiroaminen saattoi viedä ihmisen vankeuteen moneksi vuodeksi.


pimeakronikka.blogspot.fi