Miksi media esittelee vain negatiivisia stereotyyppejä omissa julkaisuissaan?

Negatiivinen uutinen on myyvää tekstiä, jollaisesta jotkut ihmiset pitävät. Niiden avulla tietenkin selvitetään ihmisille, että kuinka huonosti jollakin ihmisellä menee. Mutta kuitenkin voidaan ajatella, että noissa uutisissa ikään kuin luodaan kuva siitä, että esimerkiksi kaikki maailman narkomaanit ovat jotenkin väkivaltaisia. Negatiivisten uutisten antama kuva noista ihmisistä on se, että ainoa mikä heihin tehoaa, on pumppuhaulikko sekä kovat poliisitoimet. Sama koskee myös esimerkiksi myös työttömiä sekä muita valtion rahaa elämisensä käyttäviä henkilöitä. Se mitä ihminen kirjoittaa työhakemukseen on yleensä erittäin merkittävää, mutta paljon tärkeämpää ovat usein ne asiat, mitä ihminen jättää hakemukseen kirjoittamatta. Eli esimerkiksi alkoholin väärinkäyttöä ei juuri kukaan näihin hakemuksiin ilmoita, ellei hän halua jäädä kotiin nukkumaan.

Media luo stereotypioita, jotka eivät välttämättä ole tosia, ja jotka voivat olla hyvinkin vaarallisia, koska noissa jutuissa esimerkiksi työttömiä leimataan myös rasisteiksi. Kuitenkaan päihdeongelmat eivät ole tarkalleen ottaen synonyymi rasismin kanssa, ja tietenkään alkoholismi ei aina näy päältä ainakaan ensimmäisessä työhaastattelussa, mutta kyllä sekin ongelma sitten aikaa myöten tulee ilmi, kun ihminen alkaa työpaikalla esiintyä vanhalta viinalta haisten. Tuollainen työntekijä voi sitten aiheuttaa yhtiölle tappioita, jos hän esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa käyttäytyy sopimattomasti tai haisee pahalta.

Heistä tehdään noissa uutisissa aina jotenkin työtä vieroksuvia, sekä heidän elämäntyylinsä esitetään aina sellaisena, että heidän rahansa menee oluen sekä tupakan nauttimiseen. Näin sitten luodaan ihmisten mieliin kuva siitä, että kaikki suomen työttömät eivät muuta tee kuin notku ravintoloissa, ja polta tupakkaa posket lommolla. Samoin muutamat ”isänmaalliset” henkilöt ovat ikään kuin käsittäneet, että työttömiä voidaan lahjoa äänestämään heitä selittämällä, että ulkomaalaiset sitten vievät heidän työpaikkansa. Tuon takia näille henkilöille luvataan, että jos ulkomaalaiset saadaan ulos maasta, niin silloin noita siivousalan suoritustason töitä vapautuu suomalaisten haettavaksi.

Kuitenkin voidaan sanoa, että monilla entisillä hyvin työllistävillä aloilla ei enää ole töitä ollenkaan tai sitten työpaikkoja on todella vähän, koska kaikki tuo työ tehdään koneella. Koulutettu työntekijä on tietenkin valtiolle hiukan kaksipiippuinen asia, koska tietenkin tuolloin työntekijä pysyy poissa kadulta, eikä varsinkaan nuori silloin joudu niin helposti ”huonoille teille”. Mutta jos tuollainen henkilö ei sitten saakaan töitä, niin silloin hänelle maksetaan tukea paljon enemmän kuin silloin jos hän olisi täysin kouluttamaton. Samoin koulutettu henkilö on puolustusvoimien kannalta ikään kuin helpompi ”tapaus” kuin koulutettu henkilö, koska silloin hän on riippuvaisempi esimiestensä suosiosta. Tuollainen henkilö joka on käynyt ammattikoulun ei ole niin helposti komennettavissa, eikä hän hakeudu niin helposti esimerkiksi kersantiksi armeijaan, ja siksi heidän kanssaan välillä on kouluttajilla ongelmia.

 Nykyaikaisten asevoimien ongelmana on nimittäin sellainen asia, kuin alipäällystön rekrytoiminen. Kaikki ihmiset haluavat olla kenraaleita eivätkä kersantteja tai sotamiehiä, ja se tietenkin on erittäin ikävä asia esimerkiksi puolustusvoimien kannalta. Sama koskee kaikkia muitakin työnantajia maailmassa: yhtiön johtajalla on aina paljon mukavampi palli, kuin yhtiön duunarin palli. Ja siksi kaikki ihmiset sitten haluavat kohota yhtiössä esimiesasemaan. Ja sen takia kaikkien on hyvä saada pitkäaikaisia työpaikkoja, joissa he sitten voivat näyttää kyntensä työelämässä, ja kohota työryhmän johtoon. Mutta tuolloin tietenkin ongelmana on sellainen asia, kuin työpaikan sisäinen kilpailutus, missä jossain vaiheessa sitten eteen tulee tilanne, missä henkilö alkaa kilpailla samoista tehtävistä oman entisen pomonsa kanssa.

Tuollainen tilanne on juuri isojen organisaatioiden ongelma, ja tuolloin saattaa edessä olla sopeutumisvaikeuksia, kun entinen alainen muuttuu pomoksi. Tuolloin yhtiö saattaa muuttua vähän liian pieneksi työpaikaksi molemmille henkilöille, joten tuolloin edessä saattaa olla se, että entinen pomo siirtyy muihin tehtäviin. Tuolloin on joskus käynyt sellainen asia, että yhtiön johto on ikään kuin suojannut noita entisiä pikkupomojaan sillä, että he ovat varanneet yhtiön työntekijöitä tai heidän asemaansa kohtaan päätösvaltaa käyttävät työnjohdolliset asemat henkilöille, joilla on esimerkiksi tradenomin koulutus. Ja silloin kun alainen kysyy jotain tästä koulutuksesta, niin silloin vastataan, että ”koulutus on ylioppilastutkinnon takana”, ja katsotaan hiukan nenän vartta pitkin tuota kysyjää.

Mutta voin kuitenkin  kertoa teille, että tuon paljon puhutun ylioppilastutkinnon suorittaminen ei ole mikään myyttinen asia, ja sinne tradenomin tutkintoon johtavaan koulutukseen kyllä sitten voi myös hakea, jos sattuu se ylioppilastutkinto olemaan hyväksytysti suoritettu. Ja aikuislukioon pääsee sillä, että on käynyt peruskoulun. Joten sitä kautta tietenkin voi pyrkiä myös noihin hiukan paremmin palkattuihin töihin, vaikka tietenkin nyt on alalla sitten työpaikoista pulaa.

Aina pitää muistaa se, että jos ihminen haluaa jotain, niin hän sen voi myös saada. Kaikki riippuu asenteesta ja motivaatiosta. Eli jos ihminen haluaa jotain, niin hänen pitää myös uhrata sen eteen aikaansa, ja lukion tai ammattikoulun käyminen vaatii aikaa, sekä monia tylsiä iltoja kirjojen ja läksyjen parissa. Kuitenkin kun tuollainen projekti onnistuu, niin silloin hymy kohoaa korviin asti. Ja silloin tietenkin kaikki muuttuu valoisaksi, vaikka opiskelun aikana saattaa tuntua siltä, että tie nousee pystyyn. Eli rahaa on kovin vähän, ja muutenkin tuolloin pitää oma ajankäyttö miettiä todella tarkasti. Joten tuolloin saattaa jossain vaiheessa tuntua pahalta, ja tietenkin opinnäytteeseen pitää varata aikaa. Mutta lopulta tulevat paperit käteen, ja siinä sitten ainakin oma sosiaalinen arvostus kohoaa.