Oletteko muuten ajatelleet, että mitä jos me oikeasti eläisimme virtuaalitodellisuudessa? Tuollainen ajatus on ollut ilmeisesti esimerkiksi elokuvan "Matrix"-ohjaajilla sekä käsikijoittajilla, kun he ovat luoneet ajatuksen siitä, kuinka ihmiset tulevaisuudessa liitettäisiin yhteen valtavaksi supertietokoneeksi, ja silloin heidän tyynnyttelemisekseen olisi kehitetty valtavan laaja virtuaalitodellisuus, joka sitten tietenkin on heidän päivittäisten toimiensa tapahtumapaikka, ja todellisuudessa heidän kehonsa olisivat jossain säiliössä, missä elossapitojärjestelmä ruokkii heitä, ja he olisivat sitten kiinnitettyinä tietokoneeseen pään läpi asetetulla levyllä, ja jos järjestelmä sitten joskus huomaa, että tämä henkilö kapinoi, niin silloin tietenkin hänen ruumiinsa tapetaan. Mutta oletteko koskaan ajatelleet, että mitä jos oikeasti olisimme tietokoneen luomassa bittien maailmassa maailmassa. Tuollainen kysymys on aina välillä putkahtanut esiin mm. fantasiakirjallisuudessa.
Kun itse mietin tuota matriisia sekä sitä, että mitä me tai meidän tajuntamme olisi, niin oletteko koskaan ajatelleet niin vapaasti kuin vain voitte? Siis tässä sitten on ajatusmalli, mikä varmasti asettaa ihmiset ikään kuin seinää vasten, ja he sitten varmasti pitävät tätä asiaa täytenä hölynpölynä tai vähintään arkaluonteisena asiana. Näet eräänä päivänä kävellessäni ulkona ryhdyin miettimään sellaista asiaa, että mitä jos me olisimme jossain avaruusaluksessa matkalla tähtiin, ja koska meidät olisi tuolloin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan nukutettu sekä vaivutettu syvään hypotermiaan, jonka aikana tietenkin tietokone ohjaisi ajatuksiamme, ja pumppaisi meidät täyteen tietoja kohdeplaneetastamme.
Kuitenkin voisi olla järkevämpi ajatus pakastaa meidät kloonattuina alkioina tuohon alukseen, ja kun miehistö sitten menee nukkumaan, niin totta kai he sitten vanhenevat, ellei heidän ruumiitaan pakasteta lähelle absoluuttista nollapistettä. Kuitenkin noiden ihmisten muistot voidaan ottaa talteen tuon kuvitteellisen aluksen tietokoneen kovalevylle. Kun nuo muistot ovat tallessa, niin noiden astronauttien ruumiit voidaan päästää vanhenemaan normaalisti. Jos tuo alus jossain matkan vaiheessa tutkii jotain muita kohteita kuin kohdeplaneettaansa, niin siinä sitten voidaan käyttää robotteja. Tai sitten lähitähden planeetoille leskeutuisi alkuperäinen miehistö, ja sitten alus jatkaisi matkaansa kohti muita tähtiä tai ehkä jopa toisiin galakseihin. Tai tietenkin noissa kylmätakeissa voi olla ongelmia, jolloin joku astronautti kuolee.
Kun he sitten ovat toisessa aurinkokunnassa, niin tietenkin ystävän menetys voisi aiheuttaa tilanteen, missä keskinäiset syytökset esimerkiksi termostaatin säätövirheestä voisi aiheuttaa tuon matkan epäonnistumisen. Ja silloin tietenkin pitäisi tämä kuollut miehistön jäsen sitten korvata samanlaisella henkilöllä, jotta kukaan ei huomaisi tuon yhden toverin puuttumista. Jolloin alus tietenkin voisi kasvattaa uuden henkilön kloonaamalla kyseisen astronautin. Näet jos tuonne tähtiin halutaan lähettää jotain astronautteja, niin heidät varmaan valitaan jo lapsina tai ennen syntymäänsä, jotta voidaan olla varmoja täydellisen ryhmähengen muodostumisesta. Jos tuolla satojen tai tuhansien vuosien pituisen matkan päässä sitten joku saisi koti-ikävä kohtauksen tai muuten ajattelisi muuta kuin tehtävää, niin silloin tuo avaruusmatka voisi vaarantua.
Sen tähden nuo astronautit sitten valittaisiin sellaisten ihmisten joukosta, joilla ei ole ystäviä, joita he sitten jäisivät kaipaamaan. Tuon takia noiden henkilöiden valinta voisi kohdistua klooneista muodostettuun ryhmään, jotta heidän siteensä Maahan olisi äärimmäisen ohut. Koska jos he sitten lähtisivät yksisuuntaiselle matkalle kohti tähtiä, niin silloin tietenkin kävisi niin, että joku jäisi kaipaamaan jotain ihmistä. Ja siksi nuo interstellaariset astronautit olisi kätevää valita jo ennen syntymäänsä, jotta voidaan huolehtia siitä, että hänellä ei olisi liikaa sidosryhmiä tulevaa tehtävää ajatellen. Ja ehkä nuo tulevat tähtialuksen miehistön jäsenet sitten kasvatetaan lastenkodeissa, joissa he ovat mahdollisimman vähän tekemisissä ulkomaailman kanssa. Tuolloin voitaisiin käyttää jonkun astronautin DNA:ta kloonin rakentamiseen. Tuolla tavalla saataisiin varmasti sitten oikeanlainen henkilö koulutukseen. Ja ehkä noille ihmisille olisi ehkä tekaistu sellaisia elämäntarinoita, kuin että heidän vanhempansa olisivat kuolleet esimerkiksi auto-onnettomuudessa tai muissa tapaturmissa juuri heidän syntymänsä jälkeen, Näin heille voidaan selittää, että miksi kukaan ei heitä käy katsomassa, jotta tuo tehtävä ei vaarannu.
https://youtu.be/dJzd2ptnLyM
pimeakronikka.blogspot.fi
Comments
Post a Comment