USA:n presidentiksi ei kuka vain pääse. Ja kun tuohon kampanjaan lähdetään, niin silloin ihminen joutuu kohtaamaan menneisyytensä

Muunnelma kuuluisasta posterista,
jolla värvättiin sotilaita
Ensimmäiseen Maailmansotaan

Kaikki Yhdysvaltain presidentit ovat niin sanotuista “huomattavista” perheistä. Kun USA:n presidenttiä valitaan, niin tietenkin hänen on saatava sitä ennen media puolelleen. Ja se että ihminen saa oikeaa media-aikaa, eli kutsun ohjelmaan, missä häntä haastattelee henkilö, joka kysyy oikeita kysymyksiä vaatii tietenkin suunnittelua sekä suhteita “oikeisiin” ihmisiin. Kaikki saatu media-aika ei tietenkään ole ihmiselle välttämättä hyväksi, koska jos nuo kysymykset esitetään jotenkin väärässä paikassa tai väärään aikaan, niin silloin tuo ohjelma ei tavoita oikeaa yleisöä. Tuo on hetki, jolloin tuleva presidenttiehdokas ensimmäistä kertaa sitten osoittaa olevansa henkilö, jolla on jotain annettavaa tälle kansalle. Ja sitten hän voi päästä aloittamaan esivaalikampanjan.

Kuitenkin pääsy presidentiksi on vielä hyvin kaukana, vaikka hän sitten pääsisi tuolle varsinaiselle vaalikierrokselle. Se vaatii sitten vielä muutakin kuin loistavan ohjelman tai suuren suosion, jos haluaa ryhtyä tuoksi maailman mahtavimmaksi mieheksi. Vaikka henkilö saisi enemmän ääniä kuin toinen ehdokas, niin lain mukaan valitsijamiesten määrä ratkaisee, ja jos henkilö voittaa jossain osavaltiossa, niin hän saa kaikki tuon osavaltion valitsijamiehet taakseen. Tuo tarkoittaa sitä, että USA:n vaaleissa taistellaan ennemminkin osavaltioista kuin ihmisten suosiosta. Se missä osavaltiossa tulee voitto on myös tärkeää, koska jos republikaanien ehdokkaat voittavat demokraattien tai demokraattien ehdokkaat republikaanien alueella on erittäin merkittävä tieto.

Tuo tarkoittaa sitä, että tuo rintama on murtunut, ja äänestäjiä sitten on siirtynyt vastapuolen ehdokkaan taakse. Ja presidentinvaalin kohdalla tärkein asia, on se että ehdokas ei saa missään nimessä halventaa äänestäjiä, koska jos hän niin sattuu tekemään, niin silloin on peli menetetty. Kuten olette huomanneet, niin silloin kun näin tapahtuu, niin mitään mahdollisuutta voittaa vaalia ei enää ole. Mutta jos ihminen mielii tuohon Pennsylvania avenuen varrella olevan talon isännän virkaan, niin hänen pitää olla vakavasti otettava ehdokas. Eli toisin sanoen hänen pitää olla sen verran varttunut, että häntä voidaan pitää oikeasti hyvänä ja kokeneena vaihtoehtona. Ja sen takia USA:n presidentit ovat kaikki melko vanhoja miehiä. Heillä pitää olla ikää sen verran, että he saavat sitten ikään kuin välimatkaa “villiin nuoruuteensa”, ja samalla tietenkin pitää saada kannuksia joko politiikan tai liike-elämän puolelta.

Käytännössä ehdokkaan pitää olla joko kuvernööri tai muuten huomattava henkilö, jotta hänet huomataan. Ja kuten tiedämme, niin liike-elämä ei ole sama asia kuin politiikassa hankittu kokemus. Vaikka ihminen olisi kuinka loistava yritysjohtaja hyvänsä, niin kuitenkaan valtio ei toimi kuten yritys toimii. Eli valtion johtajille sanotaan kyllä vastaan, ja valtio ei ole sellainen organisaatio, missä presidentti voi marssia esimerkiksi parlamenttiin tai USA:n tapauksessa senaattiin ja karjaista “saat potkut”.  Eikä hän myöskään voi sitten erottaa esimerkiksi puiston penkillä lojuvaa puliukkoa, vaikka tuo repliikki sitten tietenkin toimii yhtiön johdossa, eli jos ihminen ei saa työtä, niin pitää hänen jollain elää. Joten sen takia pitää myös sosiaaliturvaa olla.

Eikä presidentti ole noista asioista tarkalleen ottaen päätösvaltainen, ja samoin aselait säädetään osavaltion tasolla. Eli osavaltion parlamentti päättää siitä vaaditaanko siellä aseenkantolupaa vai ei. Kuitenkin kun USA:n presidentin vaaleihin lähdetään, niin ehdokkaan pitää tietää sellainen asia, että hänen menneisyyttään tutkitaan todella tarkasti sekä liittovaltion viranomaisten että yksityisten toimijoiden taholta, ja jos sieltä löytyy mitään huomautettavaa tai peiteltyjä perhesalaisuuksia, niin silloin presidentinvaaleissa täytyy tuon henkilön kohdata nuo asiat.

Häneltä kysytään kaiken maailman asioita, ja jos tietyissä kohdissa tulee sitten vaikeuksia vastata, niin silloin tietenkin aletaan asiaa analysoida, ja nuo ihmiset ovat todellisuudessa alan mestareita. He käyttävät elektronisia laitteita sekä tietokoneohjelmia, joilla he saavat ihmisen äänen värin sekä hänen pitämänsä puheen sanavälien pituudet esiin, jolloin nämä henkilöt voivat analysoida sitä, onko ehdokkaasta jokin puheenaihe jotenkin vaikea. Kyseiset ohjelmat ovat oikeastaan vähän kuin vanhan windowsin ääninauhuri, eli ne näyttävät puheen oktaavin sekä voimakkuuden graafisena esityksenä, josta voidaan katsoa sitä, että kohoaako henkilön ääni tai muuttuuko sanojen väli.

Samoin noilla ohjelmilla voidaan saada eristettyä ääniä, joita ei muuten filmistä kuulu. Fillmiltä katsotaan nimenomaan silmien liikkumista, ja käsien vapinaa. Eli tuolloin filmistä zoomataan osia, joissa näkyvät nuo ruumiinosat, ja myös hikoilua voidaan tarkkailla, eli ihon kiiltoa seurataan jatkuvasti. Tuolloin katsotaan henkilön silmien kiiltoa, eli ovatko ne sameita sekä pupillien laajentumista, eli jos kirkkaassa valossa kuvatun henkilön pupillit ovat laajentuneet, niin se saattaa kertoa esimerkiksi amfetamiinipohjaisten lääkkeiden käytöstä. Ja tietenkin sitäkin voidaan seurata, että pyytääkö hän jatkuvasti muita avaamaan ikkunoita sekä tuomaan itselleen kahvia. Nuo pienet asiat kertovat, että onko henkilö tottunut komentelemaan. Myös sellaisia asioita, kuin huomautteleeko ehdokas koko ajan solmioista tai vastaavista asioista seurataan tarkasti. Ne kertovat siitä, että onko kyseessä esimerkiksi pikkumainen ihminen, jonka aika sitten kuluu pöytäliinojen asetteluun tai vastaaviin asioihin. Vai ehtiikö hän niiden välillä hiukan puuttua myös poliittiseen keskusteluun.

kirjabloggaus.blogspot.fi