M.Night Shyalmalan uusin elokuva kertoo sivuperoonallisuushäiriöstä, ja itse ihmettelen, että miksi mielenterveyden keskusliitto ei tästä sitten nosta meteliä

Janus-jumalaa esittävä
patsas Rooman ajoilta

Sivupersoonallisuushäiriö eli Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (engl. dissociative identity disorder, DID, "monipersoonahäiriö" tai "sivupersoonahäiriö") on ilmiö, jota ei kovin paljoa olla käsitelty uutisissa tai psykologian tunneilla, mutta siitä on kyllä tehty vähän erikoisia kauhuelokuvia. Noiden elokuvien juoni on se, että ihminen voi olla Kain ja Abel samassa ruumiissa, eli toinen hänen persoonallisuuksistaan voi olla oikeasti avoin ja valoisa ihminen, joka välillä jostain syystä muuttuu esimerkiksi kylmäverikseksi tai laselmoivaksi sarjamurhaajaksi, jolla ei ole mitään omaatuntoa, mikä tietenkin on mahdollista.

Sivupersoonallisuushäirö tunnetaan sellaisilla nimillä kuin "Kain ja Abel-syndrooma" sekä ehkä tunnetumpi nimitys tälle omituiselle psyykkiselle sairaudella on "Janus-syndrooma", joka on saanut nimen roomalaisen kaksikasvoisen jumalan mukaan, jonka toiset kasvot irvistävät kun toiset hymyilivät. Alla on wikipediasta poimittu teksti, jossa kuvaillaan sitä, miksi tuollainen sairaus sitten puhkeaa.

"Olennainen osa dissosiatiivista identiteettihäiriötä on dissosioiminen. Se on puolustusmekanismi, jolla mieli suojautuu traumaattisia kokemuksia vastaan. Dissosiaatiossa ikävät muistot eristetään arkitodellisuudesta ja näin pystytään säilyttämään normaali toimintataso, aivan kuin mitään traumaa ei olisi koskaan sattunutkaan. Jos traumaattinen kokemus toistuu tarpeeksi usein, siirretään kaikki siihen liittyvät asiat toiseen persoonaan, mikä voi aiheuttaa persoonien täydellisen eriytymisen."

"DID:n kehittymisen pääsyy onkin toistuva, vakava trauma, joka on alkanut persoonallisuuden muodostumiselle tärkeässä iässä, tavallisimmin ennen 5–8 ikävuotta.Trauman aiheuttaja on yleensä aikuinen, joka nauttii lapsen luottamusta ja johon lapsen on pakko turvautua. Lapsi ei myöskään saa ympäristöstään tukea trauman käsittelyyn."

"Yleensä traumaa salaillaan tai se kielletään. Moni katsoo lisäksi, että lapsella on oltava perinnöllinen alttius dissosiaation runsaaseen käyttöön. On myös arveltu, että lapsi, joka ei osaa käyttää dissosiaatiota ylivoimaisen traumatisoivassa tilanteessa sairastuu muihin psykiatrisiin sairauksiin. Perheessä saattaa myös olla dissosiaatiohäiriöstä kärsiviä aikuisia, jotka käytöksellään vahvistavat lapsen dissosiatiivisten mekanismien käyttöä."

(https://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiatiivinen_identiteettih%C3%A4iri%C3%B6)



Tuon jumalan kasvot olivat eri suuntiin, ja tuota jumalaa esittävän patsaan avulla viestitettiin esimerkiksi sotapäällikölle, että onko hänen toimillaan rooman siunaus, vai lähetettiinkö hänet sitten suoraan mestauslavalle. Mutta kun palataan sivupersonnallisushäriöön, niin siinä ihmisellä voi olla jopa kymmeniä sivupersoonia, jotka eivät ole mitenkään yhteydessä toisiinsa. Eli tuolloin ihminen voi esimerkiksi käydä kaupassa tai elokuvissa muistamatta tuota asiaa ollenkaan. Ja se että nuo sivupersoonallisuudet voivat olla hyvin erilaisia keskenään ovat innoittaneet ihmisiä tekemään kammottavia kauhuelokuvia tuosta sairaudesta, joka voi olla hyvin traumaattinen sekä invalidisoiva osa ihmisen elämää.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatio_(psykologia)

Vai mitä itse miettisitte, jos ette aamulla muistaisi, mitä olette tehnyt edellisenä päivänä viime päivien aikana. Sivupersoonallisuushäiriön on kuvannut aikoinaan Dr. Sigmund Freud, joka tutki eräiden potilaiden outoa käytöstä, ja sai eräästä heistä irroitettua yli 50 erilaista henkilöllisyyttä käyttävää persoonallisuutta, joilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa, ja osa noista sivupersoonista olisi saattanut olla melko vaarallisia toisille ihmisille. Mutta kuten tiedämme, niin minkään asian kanssa ei pidä leikkiä, jos sitä ei tunneta.

Sivupersoonan syntyminen on sellainen prosessi, mikä johtuu usein psyykkisestä väkivallasta, joka sitten synnyttää ihmisen mieleen reaktion, mikä saa aikaan dissosiaation. Myös fyysinen väkivalta aiheuttaa psyykkisiä oireita, ja samoin sellaiset tapaukset, kuin ihmisen lähipiiriin kuuluvan henkilön kuolema. Fyysinen väkivalta on joko tahatonta tai tahallista, mutta varsinkin tahallisessa tapauksessa sitä sitten tehostetaan usein psyykkisellä alistamisella.

Sivupersoonat voivat olla toistensa vastakohtia, ja ne eivät välttämättä tiedä, mitä toinen persoonallisuus tekee. Joten tuossa Freudin tai jonkun muun psykiatrin kehittämässä  teoriassa mikä koskee sivupersoonien tekemistä väkivallanteoista, puhutaan vallitsevasta persoonallisuudesta. Tuota syndroomaa hoidetaan yleensä psyykenlääkkeiden sekä psykoterapian avulla, missä ihmisen mieli yritetään yhdistää. Tuo terapia on melko pitkään kestävä vaihe ihmisen elämässä, ja se ei ole mitään miellyttävää toimintaa.

Kun ihminen sitten kohtaa jotain sellaista, mikä järkyttää häntä, niin silloin hän vaihtaa ikään kuin tuon suojelevan persoonallisuutensa vallitsevaksi. Sivupersoona syntyy silloin kun ihminen ikään kuin tarvitsee jotain suojelemaan omaa psyykeään tai itseään. Samoin joissain tapauksissa sivupersoona syntyy tilanteissa, missä ihminen joutuu vetämään jotain roolia, ja sen jälkeen tuo esitys ikään kuin jää päälle, ja silloin ihminen ikään kuin muuttuu roolihahmokseen. Toinen mahdollinen syy sivupersoonan kehittymiseen saattaa olla aivokurkiaisen irroitusleikkaus, joka sitten erottaa aivopuoliskojen kommunikaation toisistaan, jolloin ihmiseen voi kasvaa kaksi täysin kehittynyttä yksilöllistä ihmistä samaan ruumiiseen. Ja kaikki noiden leikkausten kanssa työtä tehneet tietävät, että aivopuoliskot eivät välttämättä edes pidä toisistaan, vaikka ovat samassa ruumissa.

Sivupersoona on sairaus tai psyykkinen tila, mikä ei välttämättä merkitse sitä, että ihminen tekisi sen enempää rikoksia kuin kukaan muukaan, joten sen takia pelkkä diagnoosi ei merkitse sitä, että ihminen tekisi rikosta. Mutta kun puhutaan siitä, että tuollainen ihminen ei välttämättä muista, mitä hän on tehnyt lomallaan, niin se sitten altistaa tuollaisessa tilassa olevan ihmisen hyväksikäytölle, joka voi merkitä sitä, että häntä voidaan melko helposti manipuloida tunnustamaan tekoja, joita hän ei ole tehnyt.

Itse ihmettelen sitä, että miksi mielenterveyden keskusliitto ei noihin elokuviin mitenkään ota kantaa. Kun puhutaan sellaisista elokuvista kuin "Uhrilampaat" sekä muut alan elokuvat, joihin kuuluvat myös ajattomat klassikot kuten "Isäpuoli-elokuvat", niin niissä kyllä tarpeettomasti leimataan psykiatrisia potilaita, ja samalla myös esimerkiksi noissa elokuvissa esitetään asioita, tavalla joka estää varmasti mielenterveyspotilaita solmimaan ihmissuhteita. Mutta kun tätä mielenterveyskuntoutujien  keskusjärjestön toimintaa verrataan vaikkapa Parkinsson-potilaiden vastaaviin järjestöihin, niin itse en ole nähnyt yhtään kirjoitusta, joka sitten puolustaisi psykitristen potilaiden oikeuksia, mutta kuitenkin esimerkiksi alkoholisteja sekä rikollisia puolustetaan kaikissa medioissa hyvin näkyvästi aina silloin tällöin.

Myös esimerkiksi noissa kouluampumisissa on turhan paljon käyty läpi sitä, että nuo ampujat ovat olleet mielenterveyshoidossa. Kuitenkaan ei koskaan olla keskusteltu siitä, että ovatko he olleet sitten oikeasti missään hoidossa, eikä siitä että ainakin osalla massamurhaajista on ollut ohimolohkon kasvain aivoissa, mikä voi muuttaa ihmisen käytöstä todella paljon, ja se muutos ei ainakaan mikään kovin pesitiivinen ole ollut, ja myös esimerkiksi aivoihin tullut syfilis voi aiheuttaa ihmisen muuttumisen murhaajaksi. Eli noissa tapauksissa varmasti on ollut kyse fyysisestä sairaudesta, mikä on muuttanut ihmisen luonteen täysin.

pimeakronikka.blogspot.fi