Mietelmä maailman tuhovoimasimmista aseista, joiden rinnalla jopa "kuolemantähti" vaikuttaa lasten lelulta

Taitelijan näkemys HAVE STING projektin
ratatykistä. Tuon välineen magneetti- eli Gauss-rata
voitaisiin vetää sisään kun tuo ase
lähetetään kiertoradalle 

Taistelusateliitteja eli ”kuolemantähtiä” koskevia tutkimuksia on tehty sekä USA:ssa että Neuvotoliitossa vuosikausia. Ja hakkeri Gary McKinnon toi aikoinaan osaltaan esiin tuollaisten salaisten sekä tuhovoimaisten avaruusasemien sekä taisteluvälineiden olemassaolon. Kyseessä ovat ensinnäkin MIR-aseman kaltaiset välineet, joihin on joko asennettu pommeja tai ohjuksia sekä ratatykkejä tai muita aseita, joita uskotaan yleensä olevan olemassa vain esimerkiksi jossain tieteiselokuvissa. Toinen tapa toteuttaa noita avaruushävittäjiä on rakentaa pieniä sukkuloita, joilla voi lentää esimerkiksi vain yhden tai kahden hengen miehistö, ja niiden ulkonäkö voi olla hyvin paljon esimerkiksi F-35 JSF:n näköinen.

Noiden pienoishävittäjien lisäksi on kehitetty mm. valtavaa automatisoitua ratatykkiä, jonka koodinimi olisi ollut ”HAVE STING”, ja joka olisi kiihdyttanyt ammuksen 56 000 kilometrin tuntinopeuteen. Tuollaisella välineellä olisi voitu tuhota kokonaisia kaupunkeja. Kyseisen ase olisi toteutettu siten, että avaruuteen olisi ammuttu ydinreaktori, joka olisi keittänyt nestevetyä sekä happea, joilla se olisi sitten kiihdyttänyt turbogeneraattoria, joista saatavaa sähkövirtaa olisi käytetty tuon aseen gauss-kiihdyttimessä, joka kiihdyttänyt ammuksia sellaiseen nopeuteen, että kineettinen energia olisi tuhonnut ehkä kokonaisia kaupunkeja. Tuo väline sitten hylättiin liian utopistisena, ja tuon reaktorin lähettämistä kiertoradalle pidettiin liian riskialttiina.

Tuota asetta vastaan kehitettiin "Polyus"eli massiivinen laserase, joka kuitenkaan ei koskaan ehtinyt kiertoradalle, koska sen kantoraketti hajosi ennen aikojaan. "Polyuksen" kaltaisten avaruusaseiden ongelmana on rekyyli, jos käytetään esimerkiksi tykkiä tuon välineen tuholaitteen ampumiseen. Tuolloin se pitää varustaa moottoreilla, joilla kompensoidaan tykin aiheuttamaa rekyyliä, jotta tuo väline pysyisi oikealla radalla.  Rekyylin takia nuo taistelusatelliitit pitää varustaa laserseilla, jotta rekyylin vaikutus niiden lentorataan saadaan eliminoitua. Muuten tuo laite lähtee hyvin helposti kieppumaan avaruudessa. 

Tuosta satelliittista on myöhemmin kaavailtu aurinkoenergiaa hyödyntävää versiota, joka perustuu siihen, että aurinkoenergiaa käytetään noiden magneettien Ja tietenkin myös natsien ”SONNENGEWEHR” joka olisi 100m laajuinen peili voidaan nykyään toteuttaa erittäin tehokkaasti, nimittäin vaikka natseilla ei iloksemme ollut mahdollisuutta rakentaa tuollaista valtavaa avaruuteen sijoitettua peiliä, joka olisi koonnut valtavasti auringonvaloa yhteen kohtaan, ja tuolloin kyseinen peili olisi kyennyt polttamaan maassa olevia kaupunkeja tuhkaksi. Myös ohuella heijastavalla pinnalla pinnoitetulla mylar-polymeerilla voidaan tuollainen "Sonnengevehr" toteuttaa tehokkaasti, ja sitten sitä voidaan käyttää myös muita satelliitteja vastaan. Eli tuolloin tätä parabolista aurinkopeiliä käytetään kreikkalaisen polttopeilin tavoin. Uudemman mallin tuosta välineestä kehitti myöhemmin samainen ”Star Wars”-ryhmä, joka vastasi sitten ”Have Sting”-projektista. Tuossa uudemmassa versiossa avaruuteen lähetettäisiin sitten tuhansia normaaleja peilejä useilla satelliiteilla, jota voidaan ampua mannertenvälisillä ohjuksilla kiertoradalle.

"Polyus" -satelliitti

Tuolloin kyseessä on "Sonnengewehrin" hajautetusta mallista, jossa sadat tai tuhannet ehkä noin 2,0 metrin läpimittaisilla peleillä varstetut satelliitit sitten suuntaisivat nuo valonsäteet samaan pisteeseen, jolloin tuo laite kuumentaisi kohteen todella kuumaksi. Mutta kuten varmaan tiedämme, niin Neuvostoliitto oli osittain oikeassa USA:n avaruussukkulan suhteen, eli mikään avaruusalus ei ole puhtaasti siviiliväline,vaan toki myös tuon avaruussukkulan lastitilaan voidaan asentaa ydinkärkiä. Mutta avaruudessa voidaan testata sellaisia välineitä, joiden tuhovoima riittää kokonaisen planeetan murskaamiseen. Tuollainen väline voisi olla se legendaarinen ”Tellerin pommi”, eli antimateriasäliö, joka ammutaan jotain planeettaa päin, jolloin sen tuhovoima voisi tuhota kokonaisen planeetan.

Toki antimateria ioneja voidaan käyttää myös ionitykissä, joka ampuu jupiterin kokoluokan planeetan tai repiä jopa tähden kappaleiksi. Tuollainen antimateria-ionitykki olisi samanlainen kuin normaali ionimoottori tai ionitykki, paitsi että se toimittaa kohteeseen antimateriaa, kun tavallinen ionitykki sitten ampuu kohteeseen normaaleja ioneja. Ionimoottorin muuttaminen ionitykiksi käy käden käänteessä, eli tarvitaan kaksi sisäkäistä ionikanavaa eli hiukkaskiihdytintä, joista toisesta ammutaan positiivisesti- ja toisesta negatiivisesti varattuja ioneja. Ja myös antimateriaa voidaan muodostaa hiukkaskiihdyttimellä siten, että hiukkaskiihdyttimessä liikkuvien hiukkasten varaus muutetaan vastakkaiseksi. Tällaiset välineet ovat joidenkin ihmisten mielestä kuitenkin kohtuuttoman tuhovoimaisia, joten niiden rakentamiseen kyllä on puututtu.

Näitä välineitä jostain syystä kuitenkin ideoidaan jatkuvasti sekä USA:n että muiden maiden asetekniikan asiantuntijoiden päiden sisällä. Mutta se mikä sitten kuitenkin on mielestäni hiukan outoa, on se että tällaisten aseiden kehittely on yleisesti tunnettua toimintaa. Ja samoin McKinnonin varastamissa tiedostoissa on mainintoja ”maan ulkopuolisista virkailijoista” (Non-terrestrial officials), joten mielestäni tuon termin merkitys olisi hyvä selvittää. Eli tarkoittaako se mahdollisesti USA:n ulkopuolella asuvia asekehitykseen osallistuvia tiedemiehiä? Noiden asiantuntijoiden kotimaa voi olla esimerkiksi joku USA:lle vihamielinen maa, ja siksi heistä ehkä käytetään tuollaista nimeä.

Mutta toisaalta tuo asia voisi tarkoittaa myös esimerkiksi kloonaamalla tuotettuja tutkijoita tai mitä tahansa muuta tuolta väliltä. Eli oletteko koskaan ajatelleet esimerkiksi sitä, että joku henkilö osoittaisi jo nuorena intoa sekä osaamista vaikka avaruustekniikan tai tietojenkäsittelyn saralla, ja hän sattuisi asumaan vaikka Intiassa tai Pakistanissa. Tuolloin hänen vanhempansa voitaisiin jäljittää, ja heidän sukusolunsa varastaa. Eli esimerkiksi kappale tuon henkilön isän kivestä sekä äidiltä otettuja munasoluja takaisi sen, että asiantuntijat voivat luoda tuon ydintiedemiehen kopion. Tuolla tavoin voidaan sitten tehdä ”aivovarkaus”, ja tuo keinosiemennyksen avulla luotu henkilö voidaan sijoittaa sellaiseen kouluun, missä häntä kannustetaan opiskelemaan esimerkiksi insinööritieteitä tai matematiikkaa, jonka jälkeen hänet sitten voidaan kouluttaa ydinfyysikoksi.


https://www.youtube.com/watch?v=CHThgtqRfY8


pimeakronikka.blogspot.fi