Media-ala tai mikään median muoto mukaan lukien sosiaalinen media ei ole koskaan täysin riippumaton, vaikka haluaisimme kaikki uskoa niiden riippumattomuuteen

Vapaa lehdistö ei koskaan ole täysin vapaata, koska ne ovat mediatalojen eli media-alan yhtiöiden hallinnassa. Sen takia toimittajien pitää välillä varoa puheitaan tai kirjoituksiaan, kun he kirjoittavat erilaisista asioista. Ja tietenkin aina välillä eteen tulee tilanne, missä toimittajan etu menee ikään kuin totuuden edelle. Eli arvatkaa paljonko merkitsee toimittajalle kutsu USA:n presidentin lehdistötilaisuuteen? Se merkitsee ainakin pysäköintilupaa Washingtonin hallintokortteliin, mikä ei varmaan mikään kovin halpa juttu ole.

Eikä myöskään se ole salaisuus, että toimittajia on erotettu siksi, että he ovat kirjoittaneet asioista tavalla, joka “on lehden linjan vastainen”.  Samoin toimittajien kirjoittamia juttuja on lyhennetty todella paljon, kun ne “eivät ole mahtuneet lehden sivuille tai sisältäneet asioita, jotka eivät lukijoita kiinnosta”. Tuota asiaa kutsutaan “itsesensuuriksi". Kun puhutaan sosiaalisesta mediasta, niin se ei poikkea juuri mitenkään muuten “valtamediasta", kuin että julkaisijoiden määrä on suurempi kuin perinteisessä lehdistössä.

Mutta kuitenkin esimerkiksi Facebookissa on rajat, joiden ylitys merkitsee potkuja tuosta yhteisöstä. Vaikka ihmiset eivät usein tätä ajattele, niin.kuitenkin sosiaalinen media ei ole riippumaton valtion tahdosta antaa sen toimia, ja tietenkin valtiovalta on oikeutettu sulkemaan sosiaalisen median tilejä tai kotisivuja, mikäli se näin haluaa tehdä. Mutta jos joku kotisivu tai julkaisija saa aikaan sen, että koko maa ikään kuin nousee varpailleen, niin silloin hän on tehnyt jotain suurta. Näet aina voidaan kysäistä, että miksi joku Facebook-kirjoittelija on saanut itsensä valtion “mustalle listalle? Eihän sillä ole mitään merkitystä, mitä joku julkisuuden kipeä ihminen kirjoittaa mediassa?

Tällaista tilannetta voidaan verrata siihen, että mitä jos joku salaliittoteoreetikko satutaan murhaamaan? Tietenkin kyse voi olla vain sattumasta, tai sitten siitä että joku on pyytänyt kaveriaan ampumaan itselleen jakauksen päähän, jotta saisi uskottavuutta omille väitteilleen. Mutta kuitenkin tuollainen asia varmasti herättää mielenkiintoa muissa ihmisissä, jotka ovat tienneet tästä harrastuksesta. Kun puhutaan esimerkiksi yksityisetsivistä, niin heidän palkkaamisensa jonkun netissä vaikuttavan teoreetikon perään saattaa kyllä herättää hieman kummastusta viranomaisissa.

Toki esimerkiksi mafiajuttuja kirjoittavat henkilöt ovat palkanneet joskus muita polttamaan autonsa saadakseen huomiota kirjalleen, tai sitten auton on polttanut huonosti tehty sähkötyö, joka on teetetty jollain naapurilla pimeästi. Ja sitten on syntynyt oikosulku, kun “Rane" on päästänyt johtimen metalliosan koskettamaan auton runkoa väärässä kohtaan, jolloin syntyy oikosulku.  Mutta se että joku palkkaa toisen ampumaan itseään kohti on hiukan uskaliasta, koska jos tuosta jää kiinni, niin silloin varmasti edessä on käynti mielisairaalassa.

Mutta kun keskustellaan siitä, että miten mediaa pitäisi seurata, niin aina pitää muistaa se, että me ihmiset emme ole klooneja. Meillä kaikilla on omat kiinnostuksen aiheemme, ja tietenkin kaikki asiat eivät kiinnosta kaikkia. Mediaa pitää seurata aina monipuolisesti, ja jos halutaan tehdä syvällisiä analyysejä siitä, miksi joku juttu kirjoitetaan tai miksi joku artikkeli on lyhennetty, niin silloin pitää tietenkin päästä tutkimaan toimittajien sekä haastateltavien taustoja.

Eli alkoholistin lapset varmaan eivät kovin positiivista kuvaa alkoholista ole saaneet, ja sen takia se heijastuu heidän tekemiinsä sosiaalipolitiikkaa käsitteleviin kirjoituksiin. Samoin upseerikokelaalla on varmaan aivan eri kuva puolustusvoimista kuin sotamiehellä. Eli lehtijutun kohteesta saadut elämänkokemukset varmasti vaikuttavat siihen, miten ihminen asennoituu tuohon juttuun sekä se sitten heijastuu myös kirjoituksen sisältöön.

Tuo näkyy kirjoitusten sävyssä. Eli entinen siivooja, joka on vaihtanut työnsä toimittajaksi varmaan kirjoittaa esimerkiksi työpaikan esimiehistä hiukan eri sävyyn, kuin mitä kirjoittaa henkilö, joka on päässyt heti työelämään siirtyessään aloittamaan toimittajana. Ja siksi kaikkien kirjoitusten sävy vaihtelee kirjoitelman kirjoittajan mukaan. Jälkimmäisessä tapauksessa työpaikan esimies on varmasti esiintynyt tuolle ihmiselle parhaassa mahdollisessa valossa, minkä takia olisi hyvä, että toimittaja tekisi jossain elämänsä vaiheessa  muutakin työtä, kuin vain kirjoittaisi lehtiin.

Tällä tavoin sitten tulisi hankittua sitä todellista tietoa työpaikoista, ja toimittajien tehtävänä on tuoda esiin oikeaa tietoa kohteistaan. Jos joku sitten vain kertoo mukavia tarinoita siitä, kuinka mukava työpaikka siivousyhtiö on, niin silloin varmasti jää moni asia kokematta. Noita asioita ovat upeat työajat, jotka saattavat sijoittua aamuun ja iltaan sekä upeat työntekijät, joiden mielestä siivoustyö on niin upea asia, että siitä pitää sitten antaa tuolle siivoojalle jatkuvaa palautetta. Näin hän sitten kehittyy täydelliseksi puhtaanapidon ammattilaiseksi.

Ja tietenkin tuolloin käy joskus niin, että jokainen työpaikan työntekijä muuttuu siivousten laadusta  vastaavaksi henkilöksi, joka sitten saa tuota siivoojaa pomotella. Mutta tuo sitten on vain muutamien yksittäistapausten kohdalla sattunutta, eikä sitä varmaan voi vetää suoraan tuohon upeaan ammattiin, joka varmasti on myyvä titteli, jos sitä käyttää esimerkiksi ravintoloissa iskurepliikkinä. Eli tuolla alalla takuulla työllistyy jokainen, joka viitsii tehdä työtä, missä ihminen kokee saavansa jotain aikaan. Ja tietenkin muutamien purnaajien suu saadaan tukittua vetoamalla vaitiolovelsollisuuteen. Se ei kuitenkaan suojele työnantajaa viranomaisten esittämiltä kysymyksiltä. Ja rikostutkinnan estäminen on rikollista toimintaa, kuten kaikki muukin viranomaistyön häirintä on.

http://m.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kommentti-presidentti-trump-vihaa-rehellisia-toimittajia-aloitti-juuri-vapaan-lehdiston-mestauksen/6273960

kirjabloggaus.blogspot.fi

Työnantajan moraalista sekä laman moniulotteisesta vaikutuksesta työmarkkinoihin

Lama sekä talouden taantuma ovat asioita, joista kirjoitetaan paljon. Ja kuten tiedämme, niin taloudellisella taantumalla voi olla työnantajien kannalta sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Vaikka lamaa pidetään usein katastrofina, niin kuitenkin se saattaa palvella joidenkin työnantajien etuja. Eli kuten varmaan tiedämme, niin suuret työnantajat eli yritykset kestävät lamaa paremmin kuin pienet toimijat, ja vaikka lama on valtiontalouden kannalta katastrofi, niin kyseinen asia palvelee kuitenkin markkinoiden keskittymistä, koska suurilla yrityksillä on suurempi rahavaranto käytössään, kuin pienillä yhtiöillä on. Tuon takia suuret yhtiöt voivat toimia pidemmän aikaan tappiolla kuin pienet yhtiöt, joiden on ensin pakko antaa periksi, kun niiden kassoissa olevat rahavarat loppuvat. Tuolloin voidaan sanoa, että suurten yritysten kannalta lamalla voi olla ikään kuin kilpailua "puhdistava" vaikutus.

Kilpailun puhdistamisella tarkoitetaan sitä, että suurten yhtiöiden kilpailijat ajetaan konkurssiin laman avulla, eli koska suurten toimijoiden on helpompi pitää alempia hintoja kuin pienten toimijoiden, on myös ihmisten silloin helppo valita halpoja tuotteita, joita vain suuret toimijat pystyvät tarjoamaan. Tuolloin pienten toimijoiden on annettava periksi, koska suurilla toimijoilla on valtava tukkukaupan ketju takanaan, sekä mahdollisuus sitä kautta valita se valtio, mistä se tuottaa noita tuotteitaan tai niiden raaka-aineita, jolloin tuo suuri toimija voi painaa hintaa jatkuvasti alemmas. Ja se ei kuitenkaan riko tuolloin kilpailua koskevaa lainsäädäntöä, koska se ei tuolloin kuitenkaa myy tuotetta alle tuotantohintojen eli harjoita polkumyyntiä. Lama voi olla tuollaiselle työnantajalle, joka harjoittaa erittäin pitkälle automatisoitua tuotantoa olla todellinen lottovoitto.

Se mahdollistaa sellaisen tilanteen, missä työvoimaa on yllin kyllin saatavilla, ja tietenkin se tuo eteen tilanteen, että työvoimaa voidaan kilpailuttaa paljon vapaammin kuin ennen, ja samalla voidaan sitten työntekijöitä painostaa luopumaan eduistaan, ja tekemään työtään pienemmällä palkalla, ja samalla voidaan vaatia myös sitä, että työntekijä ei esimerkiksi käytä sosiaalista mediaa, ja uhkana voi olla esimerkiksi potkut. Työnantaja voi tuolloin kiertää lakia sillä, että se pakottaa työntekijän ottamaan vastaan jatkuvia pätkätöitä, joiden avulla kierretään irtisanomista koskevia sääntöjä, ja työtodistukseen voidaan tuolloin merkitä, että työsuhteen katkeamisen syynä on "määräaikaisen sopimuksen päättyminen", jolloin irtisanomista ei tarvitse koskaan virallisesti tehdä.

Ja tuon jälkeen voidaan työntekijä laittaa jollekin "mustalle listalle", jotta häntä ei sitten enää tarvitse palkata. Tuo lista voi olla esimerkiksi nimeltään "työryhmä 3", ja kenenkään ei tarvitse tietää sitä, että kyseessä on lista työntekijöistä, jotka eivät ole sopivia työnantajien mielestä. Kun puhutaan työntekijöiden pompottelusta, niin tietenkin on upeaa, jos he saavat välillä jotain viiden päivän työtarjouksia. Ja sitten taas ei kukaan riko lakia. Lama tuo työelämään sellaisen aspektin, että työntekijä ei enää uskalla valittaa psyykkisistä ongelmista tai kohtelusta työpaikoilla mihinkään, koska pelkää joutuvansa työttömyyskortistoon.

Tuolloin tietenkin työnantaja voi vaatia esimerkiksi lääkärintodistusta jokaisesta poissaolopäivästä. Tuo käytäntö varmasti takaa loistavat tulot yksityisille lääkäriasemille, jotka tietenkin määrittävät kokopäivätoimisesti esimerkiksi sitä, että pystyykö joku henkilö työhön, mitä hänelle tarjotaan. Ja tietenkin siivoustyö on se, mikä saattaa olla edessä, jos menee työvoimapalvelun listoille. Mutta tietenkin pitää hiukan muistuttaa sellaisesta asiasta, että esimerkiksi atooppinen ihottuma estää tuon siivoustyön. Eli esimerkiksi toimistosiivous ei valitettavasti sovi kaikille ihmisille maailmassa.

espoonmetsa.blogspot.fi

Työpaikka- ja koulukiusaaminen sekä joustamattomuus ovat asioita, missä riittää pohdittavaa pikkujoulujen ratoksi

Jos kiusaamiseen ei puututa, niin sitten tuo toiminta  jatkuu läpi kiusaajan elämän. Tuo sama henkilö, joka kiusasi muita koulun pihoilla  jatkaa kiusaamista usein  myös muualla. Eli sama toiminta jatkuu myös työpaikoilla, joissa sitten seuraa sellaista, että edessä on rekrytointivaikeuksia sekä eroamisia, kun joku onnellinen sitten päättää ryhtyä kiusaamaan toisia työntekijöitä. Vaikka työstä kieltäytyminen tietenkin tuo karenssin tai  vastaavan sanktion, niin kuitenkin voidaan sanoa, että jokaisella meistä on toleranssiraja myös tässä , eli vaikka rahallinen menetys olisi suuri, niin jossain vaiheessa eteen tulee sellainen asia, että henkilön on tehtävä päätös siitä, että haluaako hän kuunnella kiusaamista loputtomiin, vai jääkö hän kotiinsa  silläkin uhalla, että edessä olisi karenssi.


Eli kukaan ei varmaan loputtomiin tuollaista toimintaa kestä, missä häntä ei mitenkään huomioida, ja kaikki saatava palaute on negatiivista.Työnantajan kannalta ei kuitenkaan ole järkevää palkata työläistä, joka on kovin eriarvoisessa asemassa työryhmään nähden, eli tämä lisää motivaatio-ongelmia sekä eripuraa työntekijän sekä muun ryhmän välillä, sekä aiheuttaa muita ongelmia. Eli jos työryhmän yhdellä jäsenellä on eriävä koulutus tai osaaminen, niin hänellä voi olla sitten kaiken aikaa työnhaku voimassa. Työpaikkakiusaaminen saattaa muuten sitten kärjistyä pikkujoulutunnelmissa, kun ihmiset ovat hiukan ottaneet liikaa alkoholia, ja sitten saattaa joltakin alkaa pinna palaa, jos tiettyjä hyvin kiusallisia asioita otetaan esille. Eli kenestäkään ei varmaan ole mukavaa muistella, kun hän joutui työporukan edessä nolatuksi, tai hänen tyttöystävänsä menikin naimisiin työkaverin tai oman pomon kanssa. Tämän takia alkoholin käyttöä pitää aina hiukan miettiä, ennen kuin lähtee työpaikan pikkujouluihin.


Kyseinen toiminta  lisää epävarmuutta tuösuoritteen jatkuvuuteen nähden, koska hän saattaa silloin hyvinkin nopeasti vaihtaa työpaikkaa. Kuitenkin epähomogeeninen sosiaalinen rakenne työympäristössä aiheuttaa kateutta sekä kateutta että muita ongelmia henkilökemiassa. Näet jos jollakin työympäristöön sijoitetulla henkilöllä on alempi koulutus kuin muilla, niin silloin hän saattaa tuntea jäävänsä työympäristön ulkopuolelle, sekä tuntea sitä, että häntä ei mitenkään huomioida esimerkiksi tehtäviä annettaessa, tai sitten jos yksi työntekijä on paljon pidemmälle koulutettu kuin työtoverinsa, mutta häneltä puuttuu virallinen esimiesasema, niin silloin saattaa ongelmia tulla siitä, että hänen palkkansa on suhteettoman korkea muihin työryhmän jäseniin nähden, ja sitten myös jotkin asiat, mitä hän tekee saattavat vaikuttaa ikään kuin alentumiselta tai muulta vastaavalta asialta.


Työympäristössä arvostus ansaitaan nimenomaan tehtyjen tehtävien ja niiden vaikeusasteen mukaan, ja jos esimies ei tehtäviä anna, niin silloin tietenkin toinen kokee itsensä tarpeettomaksi, tai sitten hänet koetaan joksikin “vapaamatkustajaksi”, joka vain oleskelee tuossa ryhmässä. Ja tuo tilanne saatetaan kokea hyvin kiusalliseksi asiaksi työyhteisössä, eli “ei ole oikein, että toinen saa parempaa palkkaa kuin toinen, vaikka hän ei tee kuitenkaan mitään”, on varmaan monissa pikkujouluissa esiin tullut asia. Eriarvoistaminen työpaikalla tietenkin luo otollisen ilmapiirin kiusaamiselle sekä panettelulle, joka voi tuhota koko työyhteisön toiminnan.  Kiusaaminen saattaa aiheuttaa sen, että yhtiö ei enää saa värvättyä uusia osaajia, mutta se voi myös aiheuttaa sen, että asiakkaat lähtevät muihin yhtiöihin kysymään tuota palvelua, ja joissakin tapauksissa esimerkiksi  juuri kiusaaminen laajenee asiakkaisiin kohdistuvaksi toiminnaksi.


Tällä viittaan tähän helsinkiläisen bussikuskin tapaukseen, jossa hän joustamattomasti kohteli nuorta asiakasta. Totta kai liikennöitsijän antamia ohjeita pitää noudattaa, mutta tietenkin tuossa tapauksessa pitää sitten myös omaa järkeä käyttää, eli en usko että tuollainen tapaus on ainutkertainen Helsingin liikennelaitoksen historiassa. Eli kuinka monta tällaista tapausta on jäänyt ilmoittamatta HSL:lle, että joku rahaton lapsi tai nuori on jätetty yksin bussipysäkille? Kuitenkin tuon kuskin puolustukseksi haluan sanoa, että hänelle on jossain varmaan opetettu niin, että tuollainen käytös on oikein, ja hänelle saattaa olla kerrottu työmaalta tulevan potkut, jos hän antaa toisen matkustaa ilman lippua. Ja ehkä hänelle on opetettu  bussikuskien työhön valmennuskursseilla, että hän saa potkut, jos antaa toisen matkustaa ilman lippua. Mutta tuo teko varmaan ei kuitenkaan mikään kaunis ollut.

Tuollainen tapaus varmasti saa aikaan sen, että tällaisia länsimetron kaltaisia hankkeita sitten ajetaan jatkuvasti läpi valtuustoissa, koska ainakin yhteen aikaan noilla kuljettajilla oli tuollainen asenne esimerkiksi varusmiehiä kohtaan, että heitä ei muka haluttu ottaa kyytiin, koska he “aiheuttivat ongelmia” tai heillä oli valtion maksama lippu, joten heitä ei tarvinnut muka palvella. Tuolloin ennen ei asioista puhuttu niiden oikeilla nimillä, koska sosiaalista mediaa ei ollut olemassa, ja jostain syystä paikallislehdet eivät noita asioita julkistaneet, koska pelkäsivät sitä, että HSL kostaa heille tuollaisen kirjoittelun, ja jättää nämä lehtimiehet sitten pikkujoulujen jälkeen hankeen seisomaan.

Siinä oli upeaa seisoa bussipysäkillä sitten kylmässä illassa odottamassa uutta bussia, joka ei aina muistanut sitten pysähtyä, kun siinä nostimme kättämme, jotta kuljettaja huomaisi meidät. Ja me tietenkin me  olimme tuolloin jo aikuisia ihmisiä, emmekä mitään pikkupoikia, jolla ei mitään elämänkokemusta ole. Eli mitään mukavaa ei ole sellainen toiminta, että bussi lyödään seisomaan, ja matkustajaa “kehotetaan” poistumaan, jotta kuljettaja pääsisi jatkamaan matkaa. Kuitenkin kun puhutaan koulukiusaamisesta, niin kiusaaminen jatkuu työpaikoilla tai harrastusten yhteydessä, jollei siihen puututa ajoissa. Ja aikuisena tuo hyvin ikävä asia saa paljon värikkäämpiä sekä totaalisempia muotoja, eli esimerkiksi kuljettaja saattaa ajaa bussilla pysäkkien ohi, jossa on asiakkaita mistä hän ei pidä. Tai sitten hän saattaa pizzeriassa työskennellessään jättää asiakkaita palvelematta, eli tuo henkilö ottaa rahat, mutta sitten hän ikään kuin ohittaa tämän asiakkaan, koska ei halua tämän käyvän tuossa ravintolassa.

hkimmo.blogspot.fi

Ruma sana sanotaan niin kuin se on (Mitä on sopivaa kirjoittaa sosiaalisessa mediassa ja mitä ei?)

Mitä on sopivaa kirjoittaa sosiaaliseen mediaan ja mitä ei, on kysymys mihin ei ole olemassa mitään oikeaa vastausta. On tietenkin olemassa sellaisia lakeja, jotka käsittelevät esimerkiksi työnantajalle tehtyä vahinkoa, ja tuota tietenkin kutsutaan lojaalisuusvelvollisuudeksi. Toisin sanoen työnantajan mainetta ei saa aiheetta pilata, tai hän voi erottaa työntekijän. Samoin on olemassa lakeja, joiden mukaan esimerkiksi kunnianloukkauksesta voidaan hakea oikeudessa korvauksia. Mutta kun puhutaan siitä, että mikä on soveliasta ja mikä ei, kun kirjoitetaan sosiaaliseen mediaan, niin olen usein törmännyt käsittämättömään asiaan. Nimittäin siihen että työnantajat tai työnjohtajat kiivaasti sanovat, että liian kärkäs sosiaaliseen mediaan lähtevä kirjoittaminen huonontaa henkilön mahdollisuutta saada töitä.

Tästä asiasta tietenkin voidaan pitää erittäin pitkiä palavereja esimerkiksi televisiossa, jonka aiheena voisi olla. että "haluamme työntekijän, joka ei koskaan ota mihinkään kantaa, eikä näy missään eikä ainakaan kirjoita mitään omaa tekstiä yhtään mihinkään ". Jos henkilö sitten loukkaa toisen kunniaa, niin tietenkin on laki, jonka mukaan kantajalla on vastuu siitä, että hän osoittaa rikoksen tapahtuneen oikeasti. Samoin hänen on osoitettava esimerkiksi se että tuo vahingollinen tieto on valetta, eli jos kyseessä on seksuaalinen häirintä tai suoranainen kiinnikäyminen, niin silloin tietenkään oikeudenkäyntiä ei ehkä ole viisasta edes aloittaa. Näet oikeudessa kuunnellaan molempia osapuolia, vaikka se kuulostaa ehkä aivan kamalalta asialta.

 Samalla myös voidaan nostaa esiin sellainen asia, että työntekijää ei tarvitse kenenkään palkata, jos hän ei täytä samalla "hyvälle tyypille" asetettavia tiukkoja reunaehtoja. Kun itse joskus nuoruudessani olen noita ohjelmia katsonut, niin silloin olisin kyllä mielelläni käynyt studiossa kysymässä sellaista, että "olisivatko he sitten palkanneet tuon heitä kritisoineen henkilön jos hän olisi ollut hiljaa"? Kun sanotaan että henkilö kirjoittaa sopimattomia asioita internetiin, niin silloin olisi kyllä paikallaan kertoa, että miksi joku teksti on sopimatonta. Kun muistelen kaiholla noita nuoruuteni aikoja, niin silloin mieleeni tulevat iäisyyden takaa lama-ajan TV:n täyttäneitä ohjelmia, joiden aiheena oli se, kuinka "Suvi haki töitä", ja sitten kun TV-kamerat saapuivat Suvin kanssa haastatteluun, niin silloin oli jo työnantajilla punainen matto valmiina, ja työtehtävät olivat selvillä.

Eli yleensä tuo meidän TV:ssä näkemämme sarjan päähenkilö "Suvi" aloitti tuon muutaman jakson pituisen taipaleensa kilttinä punkkarina, joka oli hiukan aikaa ollut työttömänä, ja sitten kun hän pääsi työvoimaneuvojan luokse, niin hän muisti sen, että kannattaa olla aina kuten kaikki muut, ja ainoa hänen "punkkarikapinansa" ilmentymä oli sitten sana "paskalakki", ja sitten kun paikalle tuli työvoiman valmentaja, niin johan tuo ihminen muutti mieleipiteensä kaikesta alta aikayksikön, ja toki tuollaisissa ohjelmasarjoissa käsiteltiin pitkälti sitä, että kuinka kamalan huono asenne tuollaisella punkkarilla nyt sitten yhteiskuntaa kohtaan on. Eli armeija oli tietenkin maamme ainoa tapa kasvaa yhteiskunnan jäseneksi, ja mitään muuta auktoriteettia kuin oma esimies ei saanut olla. Mutta kuten tiedämme, niin yhteiskunnan uudistuminen on alkanut vaikuttaa myös siihen, että muutkin kuin vain "Suvit" saivat tehdä tekstejään sekä julkaista niitä.

Se mikä erottaa akateemisen ihmisen massasta on se, että hän on luonteeltaan utelias, vallitsevia käsityksiä kritisoiva sekä tarpeellista "herravihaa" tunteva henkilö, ja tuota viimeistä sanaa haluan sitten hiukan perustella. Eli jos henkilö ei tunne tarvetta kyseenalaistaa yhteiskunnallisia asenteita sekä omaa riittävää auktoriteetin vastaisuutta, niin miten hän sitten voi työskennellä esimerkiksi asianajajana. Asianajajan tehtävänä on puolustaa asiakastaan loppuun asti, ja hän ei mitenkään saa vaarantaa tuon asiakkaansa asemaa, ellei tämä tunnusta rikosta. Miten henkilö, joka suhtautuu maireasti esimerkiksi esimiehiin tai viranomaisiin voi tuollaista ammattia harjoittaa? Samoin voin kertoa sen, että vaikka nuo ohjelmat olivat tietenkin tarkoitettu "opetukseksi", niin kuitenkin voidaan aina kysyä, että saako tuollaisesta ryhmästä sitten kukaan muu töitä kuin tuo "Suvi". Eli edustaako ohjelman päähenkilö sellaista otosta, mikä yleensä tulee työmarkkinoilla vastaan?

Kun puhutaan siitä, mitä työnantaja noiden ohjelmien mukaan haluaa on työläinen joka kiltisti tekee työnsä pää painuksissa, ja jolle sitten riittää perjantainen olutpullo, eikä hän koskaan jaa mitään muuta kuin pornokuvia Internetissä, niin totta kai hän on erittäin hyvä aihe työmarkkinoiden johtajina itseään pitäville henkilöille. Jos työläinen ei ole mitään, niin häntä voidaan pitää esineenä työpaikallaan. Ja tuolloin hän on esimerkiksi työhaastattelussa vain yksi hakijoista. Mikäli hän sitten tyrii tuon haastattelun, niin silloin tietenkin syy on hakijassa, joka ei ole ollenkaan viitsinyt valmistautua laittamalla uutta valkeaa paitaa päälleen tai hankkia oikeaa ammattia itselleen. Ja tuota tapausta voidaan sitten pohtia erilaisten suurten yhtiöiden johtajien kanssa suuressa studiossa, jossa sitten ei tarvitse ottaa yleiskuvaa ollenkaan huomioon.

pseudotiedetta.blogspot.fi