Kaikilla meillä on oikeus kirjoittaa mitä haluamme, ja jos ihminen uskaltaa kirjoittaa jostain asiasta, niin se saattaa muuttaa maailmaa

Kun kuuntelee ihmisten neuvoja siitä, mitä "saisi kirjoittaa" tai mitä taas pitää välttää kun kirjoittelee Internetiin, niin silloin suuri osa ohjeista pitää sisällään viittauksen siihen, että koskaan ei saa ketään ärsyttää tai mitenkään mustamaalata, tai sitten hän ärjäisee, menettää malttinsa sekä murjottaa lopun päivää. Tietenkin provosoiva kirjoittaminen voi joidenkin mielestä vaarantaa henkilön mahdollisuuden saada töitä tai muuta vastaavaa, mutta silloin kyllä haluaisin kysyä sellaisen asian, kuin että olisiko tuota työpaikkaa sitten oikeasti tullut eteen, mikäli henkilö ei olisi kirjoituksiaan tehnyt? Toisaalta jos noita kirjoituksia ei olisi kirjoitettu, niin olisiko toiminta jatkunut samanlaisena vuosien ajan, jolloin koko työyhteisö olisi voinut elää oikeassa helvetissä, missä kiusaaminen rehottaa, ja töistä ei tule yhtään mitään.

Maassamme tietenkin on sanan sekä kirjoittamisen ja muun ilmaisun vapaus, mikä tietenkin koskee jokaista suomessa oleskelevaa henkilöä, joten esimerkiksi juuri provosoiva kirjoittaminen ei tietenkään voi olla syy työpaikan irtisanomiseen, mikäli teksti ei esimerkiksi paljasta liike- tai muita salaisuuksia tai ole muuten johtoporrasta loukkaavaa. Kuitenkin heidän pitää ensin osoittaa todeksi se, että he eivät itse ole rikkoneet lakia. Pahimmassa tapauksessa koko yhtiön liiketoiminta perustuu rikokselle, kuten mafian ylläpitämissä peitefirmoissa tapahtuu.

Mutta muuten tuo sana "loukkaava" tarkoittaa sitä, että heidät mainitaan nimeltä tai sitten siten, että nuo henkilöt voidaan yhdistää heidän yhtiöönsä. Mutta kun puhutaan siitä, että joku johtaja pahoittaa mielensä, ja sanoo alaisen irti töistä. ei varmasti ole mitenkään hyväksyttävää, jos kirjoitelma koskee esimerkiksi tuon johtajan tapaa käyttäytyä alaisiaan kohtaan. Jos hän jatkuvasti taputtelee alaisiaan takapuolelle tai sitten muuten uhkailee heitä tai tekee jotain muuta lainvastaista, ja tuo teko voidaan todistaa, niin silloin tietenkin tuo kritiikki on aivan aiheellista, eikä siitä rangaistusta yleensä tule, kuin sille joka rikkoo lakia.

Jos joku sanoo että mafia tai gomorra kauppaa huumeita, niin noiden järjestöjen jsenet eivät voi tuota henkilöä oikeuteen haastaa, koska he harjoittavat rikollista liiketoimintaa. Kun puhutaan huumeiden laillistamisesta, niin tässä vähän aikaa sitten eräs järjestö esitti tuota asiaa YK:n pääsihteerille perustellen sitä sillä, että huumeet otetaan näin pois rikollisten käsistä, ja he käyttivät esimerkkinä amerikan sekä myös samalla suomen kieltolain kumoamista, joka vei alkoholin kauppoihin, ja ohjasi siitä saatavat verotulot valtion taskuun, ja vei Al Caponen kaltaisilta miehiltä loistavan tulonlähteen, jolla he sitten elelivät leveästi.

 Eli tuolla tavoin voidaan harjoittaa innovatiivista politiikkaa, joka ehkä olisi oikeastaan melko hyvä lähtökohta myös sosiaalipolitiikalle. Eli kun puhutaan huumeiden kriminalisoinnista, niin tuo asia on sellainen, että tuo kriminalisointi pitää kyseisen busineksen ammattirikollisten käsissä, ja samalla poissa valtion valvonnasta. Ennen tällaisia asioita kirjoittelevat henkilöt pidätettiin, ja heitä haukuttiin rikollisiksi, mutta nykyään myös kansanedustajat ovat puhuneet ainakin kannabiksen laillistamisesta. Ennen tuo henkilö olisi pidätetty, mutta nykyään puhaltavat uudet tuulet, ja täällä yhteiskunnassa saa puhua jo vähän myös sellaisista asioista, jotka ennen olivat vaikeita käsitellä, tai jotka olisivat tuoneet puhujalle vankeutta.

Samoin myös kovat huumeet voitaisiin osittain laillistaa, niin että ainakin ne jotka jo käyttävät kovia aineita voisivat hakea piikkinsä ja aineensa sellaisesta paikasta, jossa käyttöä voidaan valvoa, eli kyseessä olisi hollannin mallin mukainen paikka, missä narkomaani voisi ottaa annoksensa ilman että hän aiheuttaisi ongelmia kadulla. Samoin narkomaanien lasten kanssa olisi tehtävä sellaista sosiaalityötä, missä ehkäistään se, että heistä tulee itsestään heroinisteja. Tämä nyt on sitten sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, missä eivät yssyt pauku, ja ovet lennä kranaattien voimasta sisään. Luin muuten tästä asiasta Facebookista, jossa puhutaan tällaisista innovaatioista enemmänkin.

Tiettyjen lehtimiesten näkemys vähemmistöistä sekä väkivaltakoneistosta heijastuu ikävällä tavalla erittäin monissa julkaistuissa jutuissa

Kun puhutaan näistä eduskunnan seksi- sekä avioliittolaeista, niin itse kyllä uskon niin, että noilla avioliittoa käsittelevillä  laeilla ei enää nykyään ole kaupungeissa suurta merkitystä, mutta maaseudulla tilanne on toinen. Kuitenkin se että homoseksuaali haluaa oikeasti mennä kirkossa naimisiin vaatisi edelleen  todella suurta rohkeutta. Siellä jo pelkästään avoliittokin sekä naispappeus on joillekin ihmisille kuin punainen vaate. Mutta kun keskustelua seuraa tarkasti, niin huomaa kyllä sen, mitä mieltä eräät toimittajat ovat näistä asioista. Eli heidän kirjoittamistaan artikkeleista näkyy se asenne, mikä on ollut vuosikymmeniä "se ainoa ja oikea tapa käsitellä vähemmistöjä".

Samoin esimerkiksi Turkin vallankaappausta on ilmeisesti otsikoitu "vallankumouksena". Itse olen sitä mieltä, että jos vallankumous tehdään uniformussa, niin kyseessä on vallankaappaus, mutta tämä asia saattaa olla jonkun mielestä vähän toisin. Ja nyt kun armeija sitten hävisi, niin seurauksena on olut kauhistunutta uutisointia noiden vankien kohtelusta. Kuitenkaan koskaan ei sotilashallitus ole ollut yhtään helläkätinen vangiksi ottamiaan poliitikkoja kohtaan.

Ja aina vallankaappauksen yhteydessä ihmisiä "katoaa" johonkin kauas pois. Eli jostain syystä tämä Turkin tilanne on aiheuttanut jonkinlaisen paniikin, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että tällä kertaa oli parempi, että sotilaat epäonnistuvat. Vertaan tätä asiaa esimerkiksi siihen, kun Chielessä kaapattiin valta, ja sitten kun kansa lopulta kypsyi, niin silloin vedottiin Augusto Pinochetin käskyttämään lakiin, jonka mukaan hän ja armeija saivat syytesuojan noista juntan rikoksista.  Ainakaan missään länsimaassa ei tuollaista lakia kyllä olisi kauheasti kunnioitettu.


Ei ole mikään pitkä aika siitä, kun nuo sananvapauden airueet kiljuivat sekä kirjoittivat häpeämättä siitä, kuinka meidän maamme tulee olla rähmällään Neuvostoliiton edessä, sekä samalla myös siitä, kuinka maamme kansalaisten pitää olla aina jotain aliupseereita saadakseen äänestää. Samalla noita juttuja tehostettiin homolaeista puhumalla sekä sillä, että toimittaja istui poliisiauton takapenkillä kuvaten noita viranomaisten toimia läheltä, ja samalla esimerkiksi henkilöitä, jotka vaativat poliisilta merkkiä leimattiin sumeilematta rikollisiksi, Ja jos sitten oikeudessa tuli vapauttava tuomio, niin johan sai sitten tämä henkilö päälleen koko kansan vihat.


Jos mietitään esimerkiksi lasten oikeutta kahteen vanhempaan, niin samalla kyllä mietin sitä, mitä muita oikeuksia lapsella nyt sitten on? Muistelen kun nuoruudessani puhuttiin kovaan ääneen "susipareista" jos eivät nuo ihmiset menneet naimisiin, mutta kukaan ei kuitenkaan heidän lapsiaan puolustanut, ja ennen oli ikään kuin tapana se, että lapsia sai kohdella huonosti. Ja samoin heidän fyysistä kurittamistaan pidettiin loistavana kasvatusmallina, mutta jos sitten aikuista satuttiin lyömään takaisin, niin johan oli tuomio valmiina, eli nuori sitten lähetettiin lastenkotiin.


Samoin kun puhutaan esimerkiksi raiskauksista, niin mieleeni muistuu eräällä Helsinkiläisellä asemalla tapahtunut joukkoraiskaus, missä ensin huudatettiin kansaa todella pitkään, mutta sitten kun uhri paljastui ulkomaalaiseksi, niin tuloksena oli ikään kuin pettymys, koska otsikoita ei voitu täyttää sellaisilla teksteillä, joissa ulkomaalainen raiskasi valtaväestöön kuuluvan. Eli tämä asia on jotenkin muuttunut sellaiseksi, että maassamme kaivetaan juuri ulkomaalaisten tekemiä rikoksia, joista sitten raportoidaan suureen ääneen. Kun puhutaan koulukiusaamisesta sekä rasismista, niin pitää muistaa sellainen asia, että koulukiusaaja on aina myös rasisti, joka haluaa aina olla vahvemman puolella. Ja etniset vähemmistöt ovat helposti leimattavissa rikollisiksi, ja heitä on helppo osoitella sormella, koska vähemmistöt ovat yhtenäinen sekä erottuva ryhmä.


Kun keskustellaan rasismista sekä militarismista, niin olen huomannut sen, että nämä meidän lehtimiehemme hyvin helposti keskustelevat rasismista sekä skinheadeista ikään kuin hyväksyvään sävyyn. Ja heistä esimerkiksi ei ole mitään ongelmaa siinä, että poliisi kuvataan jotenkin skinheadien ystävinä, ja samalla jostain historiasta kaivetaan oikeutusta tällaiseen toimintaan. Kun keskustellaan saksalaisten toimista keskitysleireillä tai suomalaisten jääkärien toimista Ihantalassa, niin voin sanoa sen, että kukaan parikymppinen mies tai nainen ei ole vastuussa noista tapahtumista. Mutta he ovat vastuussa siitä, mitä tällä hetkellä tekevät. Oli lapsella millaiset vanhemmat tahansa, niin hänellä toki on oikeus kasvaa ilman pelkoa väkivallasta, joka muuten on kasvarusmetodina tehoton. Ja fyysinen kuritus on kiellettyä siksi, että se opettaa lasta pahoinpitelemään heikompia yhteiskunnan jäseniä.


Lain tarkoitus oli tuolloin se, että vanhempien ei sitten vanhoina ihmisinä tarvinnut pelätä sitä, että oma lapsi kostaisi heille tätä kotona sattunutta pahoinpitelyä. Samoin kotona tehty pahoinpitely on paljon pahempi kuin jossain nakkikioskilla tapahtunut potkiminen. Jos tuon pahoinpitelyn yhteydessä uhrille tehdään jotenkin selväksi, että häneen suunnattu pahoinpitely on jotenkin hyväksyttävää, kun hän ei noussut ylös jonkun arvovieraan edessä, niin hän alkaa luulla että noin saa tehdä muille. Ja sitten kun tuo lapsi kohtaa tuon tilanteen aikuisena, niin hän alkaa pahoinpidellä muita.


Tai sitten hänestä tulee ihmisvihaaja, jonka tekoja saadaan lukea "Poliisi kertoo" kirjoista. Eli pahoinpitely sitten padottaa vihaa ihmiseen, ja ehkä tuo henkilö sitten lapsena lähetetään pois lastenkotiin, jotta tuota asiaa voidaan peitellä. Mutta joskus hän sitten täyttää 18 vuotta, ja on vapaa lähtemään. Se että esimerkiksi koulukiusaaja ei hänen nimeään muista ei merkitse, että kiusattu ei sitä muistaisi. Ja joskus sitten voi käydä niin, että kiusattu palaa takaisin. Eikä tuolloin ole vieressä ketään, joka tulisi väliin.

 Montakohan kertaa esimerkiksi kirveen heilahduksen takana on ollut koulukiusaaminen? Eli aina kannattaa vähän miettiä sitä, mitä tuolla kadulla tekee, jotta sitten ei omalle kohdalle käy ikäviä asioita. Eli itse kyllä kauhulla ajattelen sitä, millaisia traumoja sekä kaunoja nuo ehkä hyvinkin pienestä syystä tapahtuneet koulukotiin lähettämiset ovat aiheuttaneet noissa ihmisissä, jotka julkisuudessa leimattiin hylkiöiksi, sekä ikävä kyllä samalla ikään kuin neuvottiin, että heitä ei pitäisi töihin ollenkaan ottaa. Tai sitten seurauksena voi olla jotain kauheaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi