Onko Roswell totta vai tarua, eli miten siitä tuli myytti?

Lautasmainen "Thermoplan" ilmalaiva Venäjällä
Kuva I

“Roswellin UFO” on tapaus, mistä on kirjoitettu todella paljon, ja siitä mikä tuonne pieneen Uuden Meksikon osavaltion kaupunkiin oli aikoinaan pudonnut on keskusteltu todella paljon, koska vaikka monikaan ei tuota esinettä nähnyt, niin kuitenkin asevoimien toiminta tuolla alueella oli todella näkyvää, ja vaikka kuinka ollaan puhuttu säähavaintopalloista, niin kuitenkin oli jo vuosi 1947, jolloin Japanista ei enää noita paljon keskusteluja herättäneitä biologisia aseita sisältäneitä ilmapalloja lähetetty. Tuohon tapaukseen liittyy sellaisia tarinoita, kuten että mikropiirit sekä kosketusnäytöt olisi kehitetty tuon välineen pohjalta.

Mutta kuitenkin tuo “Roswellin UFO” on yksi maailman eniten dokumentoituja mutta samalla myös erittäin kömpelösti toteutettu  suojelu-operaatio, missä kaikki asiat tietenkin olisi voitu hoitaa toisin, mutta kuitenkin siitä teki kuuluisan se, että asevoimat ikään kuin miehitti tuon kaupungin. Jos sotilaita ei olisi ollut, niin tuo tapaus olisi voinut jäädä vaille huomiota. Kuitenkin tuota “UFO:a” on väitetty tutkitun huippusalaisessa sotilastukohdassa Nevadan autiomaassa, josta käytetään nimeä AREA-51 tai oikeastaan sen sisällä olevassa “Sector 4” (S-4) laitoksessa. Tästäkään tähän tapaukseen liittyvästä myytistä tai tarinasta ei olla yksimielisiä, koska joidenkin ihmisten mielestä nuo pudonneen “UFO:n” kappaleet vietiin Andrewsin tai Wright-Pattersonin lentotukikohtaan, missä niitä tutkittiin suojassa ihmisten katseilta.

Todennäköisesti paikka missä tuon väitetyn UFO:n rakennetta tutkittiin oli Wright-Pattersonin tukikohdan Hangaari-18, mitä kutsutaan “UFO-varastoksi”. Mutta se mikä tässä tarinassa on totta, on se, että saattaa olla niin, että Wright-Pattersonin lentotukikohdassa kokeiltiin pääsääntöisesti lautasmaista ilmalaivaa, jonka avulla USAF ajatteli sitten hakea mahdollisesti pudonneita tiedustelukoneita Venäjältä. Itse uskon tuohon ilmalaivateoriaan, ja uskoisin että tuo Hangaari-18 on pikemminkin tuotekehitystä suorittava yksikkö, missä noita laitteita koskevaa tutkimusta tehdään sekä niiden prototyyppejä valmistetaan. Ja vaikka tuo ilmalaiva olisi ollut uniikkikappale, mikä epäonnistui, niin silti voidaan sanoa, että jos testattavan laitteen oli tarkoitus tukea salaisia vakoilukoneita, niin mitään ei varmasti jätetty kokeilematta.

Koska jos esimerkiksi Neuvostoliitto olisi saanut tuon vakoilukoneen käsiinsä, niin silloin seurauksena olisi ollut vakoiluohjelman paljastuminen. Ja nuo koneen hylyt haluttiin takaisin, koska niistä sitten etsittiin mahdollista sabotaasia. Tuo ihmisen rakentama “UFO” olisi sitten varustettu manipulaattoreilla tai muunlaisilla nostimilla kuten vinsseihin  vaijerien kautta kiinnitetyillä karbiinihaoilla, joiden avulla se olisi voinut sitten noutaa tuollaisia pudonneita tiedustelukoneita.

Kuva  2

Jos sen rungon molemmilla puolilla olisi ollut suihkumoottorit, niin se varmaan olisi saavuttanut todella suuren nopeuden. Joten tietenkin tuo “Roswellin UFO” olisi voinut olla tämän kaltainen ilmalaiva. Tähän tarinaan liittyy paljon mystiikkaa, mikä tekee siitä mielenkiintoisen kohteen erilaisille mietteille, koska tuo tapaus on muuttunut urbaaniksi legendaksi. Eräiden legendojen mukaan tuo alus oli varustettu sellaisilla hallintapöydillä, missä ei ollut mitään kytkimiä tai muita vastaavia laitteita, joten kaikkein villeimpien ajatusten mukaan tuon aluksen pohjalta kehitettiin esimerkiksi kosketusnäytöt sekä mikroprosessorit.

Ja tietenkin esimerkiksi “Taken” sarjassa olevien asioiden kuten sen, että tutkijoiden päät räjähtäisivät aluksen sisällä ovat tietenkin lisänneet tuon myytin vaikuttavuutta, ja itse ajattelisin, että jospa tuon aluksen varashälytin olisi sitten unohtunut päälle. Kun taas keskustellaan siitä, miksi alieneilla olisi nuo legendaariset kypäränsä jatkuvasti päässään, niin he saattaisivat sitten kommunikoida keskenään sekä aluksen tietokoneen kanssa WLAN:in avulla välitettävän EEG-käyrän avulla.

Kuitenkin kun puhutaan siitä, että mikä sitten Roswelliin putosi, niin se saattoi olla mikä vain jostain U-2 vakoilukoneen prototyypistä johonkin ilmalaivaan. Ja tietenkään mitään muutakaan vaihtoehtoa kuten mahdollista biologista kapselia jota olisi käytetty jossain aseteknologiaan liittyvissä kokeissa ei voida jättää pois laskuista. Tämä aihe on varmasti erittäin kiehtova, ja sitä voidaan lähestyä todella monilla erilaisilla tavoilla.

Joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi kuvassa kaksi (Kuva 2) oleva riimukiekko voisi olla jokin “UFO”-kaavio, jossa nuo tekstit vain korvataan toisilla, mutta tätä emme voi tietenkään mitenkään todistaa, joten legenda elää edelleen. Tuon tulkinnan mukaan keskellä olevat viivat ovat lasereita, joilla ylläpidettäisiin fuusiota, jolla alusta viedään eteenpäin, eli fuusio vain veisi alusta eteenpäin, ja muu energia tuotetaan normaalilla ydinvoimalla.

Tuo normaalilla ydinvoimalla "avustettu fuusio" olisi sellainen, että varsinaisen laserien tarvitseman energian tuotto tapahtuu perinteisellä ydinreaktorilla, koska fuusio ei kykene tuottamaan niin paljon energiaa, että se kykenisi pitämään itseään yllä. Eli tämän tulkinnan mukaan tuo kiekko olisi sellainen, että siinä olevien uskonnollisten tekstien tilalle vain vaihdetaan toiset, mutta tällainen malli saattaa olla kuitenkin hiukan liian monimutkainen viikinkien tekemäksi, mutta se saattaa olla oikeasti modernien kryptologien tekemä malli, joka valmistettiin siksi, että Neuvostoliiton tiedustelu ei saisi vihiä tuosta laitteesta.

Yleensä riimukiekko on oikeastaan “Vinniéren levynä” tunnettu koodausväline, minkä avulla merkit muutetaan toisiksi, jotta viestin salaaminen onnistuisi. Eli tuon levyn avulla salaaja muuttaa normaalin kirjoituksen sellaiseksi sotkuksi, missä käytetään täysin tekaistuja merkkejä, Tuollainen viesti voidaan lähettää esimerkiksi kirjeenä,  ja tuo salaaminen tapahtuu siten, että ensin kirjoitetaan viesti, jonka jälkeen tuo koodaaja kääntelee kiekkoja niin monta pykälää, kuin mikä minkäkin merkin kohdalla on määrätty, ja tämä sitten salaa tuon viestin. Kun viesti halutaan purkaa, niin sitten tuota levyä käännetään saman verran takaisin, jotta viesti voitiiin lukea uudelleen.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

"Foo-hävittäjät" ja muita outoja valoja taivaalla sekä merellä

“Foo-hävittäjä” on eräänlainen valoilmiö, joka ikään kuin seuraa lentokonetta sen lentäessä pimeällä. Havaintojen mukaan kyseessä on pienikokoinen plasmapallo tai jonkinlainen valokaari, joka pyörii lentokoneen ympärillä. Sitä pidetään joissakin piireissä meteorologisena tai fysikaalisena ilmiönä, jossa lentokone ensin varautuu staattisella sähköllä, ja sitten se peittyy plasmakerroksella. Tuo ilmiö saisi sitten aikaan sen, että salamoiden tuhansien asteiden läpötilaan kuumentama vesipisara, joka on muuttunut plasmapalloksi alkaa ikään kuin seurata tuota lentokonetta.

Kyseinen ilmiö on sikäli erikoinen, että siitä on melko paljon kuvia, ja tätä epäillään sähköiseksi häiriöksi, koska tuon ilmiön aikana eivät lentokoneiden viestijärjestelmät toimi kunnolla. Toisin sanoen kyseessä olisi ilmailuun liittyvä “elmon tuli”-ilmiö, jollainen tavataan joskus laivoilla. “Elmon tuleksi” kutsutaan siis laivan mastojen väliin ilmestyvää valokaarta, joka hohtaa erittäin kirkkaana, ja koska ukonilmalla laiva varautuu sähköllä, niin esimerkiksi “lentävää hollantilaista” pidetään yksinkertaisesti sähköisen ilmiön aikaansaamana hohteena laivojen rungossa, jolloin kyseessä ei sitten ole mikään kovin yliluonnollinen ilmiö.

Kuitenkin Toisen maailmansodan aikana “Foo-hävittäjiä” alettiin tutkia tarkemmin, koska tuolloin ilma-ase alkoi olla yksi sodan ratkaisijoista. Tuolloin myös vihollisen teknistä osaamista hiukan liioiteltiin, ja siksi näihin ilmiöihin alkoi tulla kaiken maailman mystiikkaa. Liittoutuneiden piireissä alkoi kiertää huhuja siitä, että Saksalla olisi ollut käytössään valtava “Zeppelin-ilmalaiva”, joka olisi kyennyt vetämään B-17 pommikoneen sisäänsä, ja kaappaamaan sen miehistön.

Tuolloin huhut liikkuivat noiden pommikoneiden miehistöjen parissa, että nämä “valopallot” olisivat muistuttaneet taskulamppuja, ja että koneiden ulkopuolella olisi ollut miehiä. 1940- ja 50-luvuilla alkoi ilmailu tulla kaikille tutuksi, joten tuo legenda jättimäisestä “Zeppelinistä” alkoi muuttaa muotoaan, ja “Kylmän sodan versio” tästä laitteesta on tarina siitä, että Neuvostoliitolla tai Venäjällä on käytössään valtava “Backfire”-pommittaja, joka pystyy ottamaan lentokoneen jonkinlaiseen kammioon.

Tämän legendan takana on muuten sellainen ilmalaiva tyyppi, jota kutsutaan lentäväksi lentotukialukseksi. Näitä illaivoja, joiden nimet olivat “USS Akron” sekä “USS Macon”, joka kykeni huoltamaan hävittäjäkoneita, ja tuota “Maconia” pidetään maailman ensimmäisenä lentävänä lentotukialuksena, ja se itse on innoittanut monia tieteistarinoita. Ne oli varustettu viidellä Curtiss F9F “Sparrowhawk”-hävittäjällä, ja kuten varmaan arvaatte, niin noiden ilmalaivojen kohtaloksi koitui se, että niiden tullessa käyttöön ei tekniikka ollut aivan sitä, mitä sen olisi pitänyt olla, jotta projekti saataisiin viedyksi kunnialla läpi, joten nuo ilmalaivat sitten tuhoutuivat tuulenpuuskan takia.

https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Macon_(ZRS-5)

Mutta monet ihmiset eivät tiedä, että muissakin ilmalaivoissa oli lentokoneita, joiden tehtävänä oli viedä viesti ilmalaivan saapumisesta maihin. Ja esimerkiksi “Hindenburgissa” oli yksi Heinkel -kaksitaso tätä tehtävää varten, joten liittoutuneet pelkäsivät tätä välinettä osittain aiheesta. Kun tässä puhutaan seuraavaksi Saksan aseista, niin tietenkin vastaavia huhuja kulki myös akselivaltojen puolella. Kun puhutaan iskusta New Yorkiin, niin silloin 1940-luvulla ajateltiin, että joku ilmalaiva olisi vienyt “Ju-87 Stuka” syöksypommittajia allaan lähelle esimerkiksi jotain USA:n telakkaa, ja sitten nuo koneet olisivat tehneet iskun tuohon kohteeseen. Ideana olisi ollut se, että tuollaisen korkealla lentävän ilmalaivan alle olisi ripustettu syöksypommittajia, ja kun alus olisi tullut iskuetäisyydelle kohteestaan, niin miehistö olisi siirtynyt noihin koneisiin, ja suorittanut tehtävänsä.

Tuossa “Zeppelinissä” olisi ollut remmiahtimella varustetut dieselit, sekä paineistettu gondoli, joka olisi suojannut noita miehistöjä tehtävän ajan. Pommit olisi voitu ripustaa Stukiin jo valmiiksi maassa, ja sitten koneet olisi vain pudotettu operaatioon. Nuo syöksypommittajat olisi voitu varustaa ilokaasulaitteistolla, joka olisi sitten antanut niille hyvin suuren lentokorkeuden, ja tietenkin miehistöjen palauttaminen olisi ollut mahdollista joko niin, että syöksypommittajat olisivat lentäneet ilmalaivassa oleviin koukkuihin, jonka jälkeen miehistö olisi siirtynyt takaisin kuljetusvälineenä toimivaan ilmalaivaan.

Tai sitten he olisivat voineet hypätä Stukista mereen, josta U-veneet olisivat noutaneet heidät takaisin. Samanlaisia suunnitelmia epäiltiin Neuvostoliitolla olevan USA:n suhteen, ja tietenkin myös länsimailla ajateltiin olevan vastaavia välineitä. Ja joissakin tarinoissa tuo ilmalaiva olisi ollut amerikkalainen, ja koneena olisi “Helldriver” sekä kohteena joku tarkoin valittu kohde Saksassa tai Japanissa. Kuten tiedämme, niin legendat elävät edelleen, ja aina välillä tuollaisia “Foo-Hävittäjiä” nähdään ilmassa. Uusin versio noista koneista on sellainen, että lentokoneeseen kiinnittyy kolme kauko-ohjattavaa “dronea”, jotka on varustettu superliimaan perustuvalla kiinnittimellä, joiden avulla ne sieppaavat kohteen hallintaan.

Kyseinen liima on sellaista, että se kuivuu myös tyhjiössä, ja nuo “dronet” olisivat oikeastaan maalilennokkien muunnoksia. Tarinoiden mukaan niiden toiminta olisi sellaista, että ne laukaisevat lentokoneeseen erittäin voimakkaan sähköiskun, joka saa sen elektroniikan pettämään, ja sitten ne vain peittävät kohteidensa turbiinien ilmanotot, jolloin moottorit saadaan sammumaan, ja sitten vain yksi noista koneista asettuu “uhrin”päälle tai sen alapuolelle,  ja muut ottavat siivistä kiinni, ja vievät sen “pikku lennolle”.

Niissä tietenkin pitää olla kääntyvät suihkuputket, jotta ne voivat ohjata tuota “uhriaan”. Eli nuo koneet toimivat “remoran” eli laivakalan tapaan, ja tämä telakoituminen sitten saisi aikaan sen, että ohjaimet tuntuvat jäykiltä. Ja ehkä tuollaisia koneita olisi joillakin ilmavoimilla käytössään sellaista tilannetta varten, että sen koneita vaurioitetaan lennon aikana, jolloin nämä välineet saadaan pelastettua sekä lentäjien yritys loikata estetään. Mutta tietenkin teorioita tästä asiasta voidaan hyvällä omallatunnolla esittää vaikka kuinka paljon, joten tietenkin nämä asiat varmaan kiehtovat kaikkia ihmisiä, jotka haluavat näistä asioista jotain tietää.


https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Ilmalaivoissa on edelleen paljonkin potentiaalia, jos ajatellaan niiden käyttöä nykyaikaisten tuotanto- sekä muiden yhteiskunnallisten prosessien tukena

DARPA:n ISIS ilmalaiva

Ilmalaivojen tekniikka on hiukan parantunut siitä ajasta, kun Zeppeliinit kuljettivat matkustajia ylellisesti pitkin taivaita. Kun puhutaan siitä, miten materiaalit sekä tuotantotekniikka on parantunut sitten 1900-luvun alusta, niin voidaan sanoa, että nuo silloinkaan käytössä olleet ilmalaivat eivät niin kovin huonoja olleet, kun on annettu ymmärtää. Kun kreivi Ferdinard von Zeppelin kehitti ensimmäisen toimivan ilmalaivan 1900-luvun alussa, niin siitä ajateltiin ensisijaisesti asetta, ja siksi tuohon välineeseen tehtiin paljon erilaisia turvallisuutta parantavia yksityiskohtia, joista tärkein oli kennomainen kaasutankki.


Ilmalaiva tarvitsee ilmaa kevyempää kaasua voidakseen nousta maasta ilmaan, ja 1900-luvun alussa ainoa saatavilla oleva kaasu oli vety, mitä tuotettiin elektrolyyttisesti, ja tietenkin kyseinen kaasu on erittäin reaktiivista. Siksi tuo muuten erittäin käyttökelpoinen kaasu on jäänyt pois esimerkiksi ilmalaivoista, koska se aiheuttaa hyvin helposti räjähdyksen, jos siihen kohdistuu esimerkiksi kipinöitä.


Todellisuudessa vety on aivan turvallista ainetta, kun puhutaan ilmalaivoista, jos muistetaan se, että noihin vedyllä täytettyihin säiliöihin ei saa jäädä ollenkaan ilmaa, koska silloin syntyy erittäin tulenarka koheesio, jossa pienikin kipinä voi aiheuttaa räjähdyksen. Zeppelinien suunnittelijat tiesivät toki sen, että noita ilmalaivoja tultaisiin ampumaan konekivääreillä ja valojuovaluodeilla, kun ne lensivät kohti Lontoota Ensimmäisen Maailmansodan aikaan. Britit kehittivät hyvän taktiikan noiden välineiden pudottamiseen, eli he käyttivät silloin sellaista menetelmää, että kaksi konetta hyökkäsi Zeppelinin kimppuun, ja ensimmäinen kone ampui ilmalaivaa valojuovaluodeilla koko sen pituudelta, jotta sen vetysäiliöt saataisiin puhkottua, ja toinen lentäjä tai hänen taka-ampujansa ampui sitten ilmalaivaa valopistoolilla, jotta tuo tankeissa oleva vety saataisiin räjähtämään.


Kuitenkaan Zeppelin ei mikään helposti pudotettava väline ollut, koska sen rungon sisällä oli kolmesta viiteen vetysäliötä, ja tuon takia kyseisen välineen sisällä oli tyhjää tilaa, ja valojuovat eivät puhkoneet tuolloin sen vetysäliötä. Syy miksi ilmalaivat jäivät välillä pois käytöstä on kuitenkin mysteeri, koska niillä on erittäin pitkä lentoaika verrattuna lentokoneeseen.


Siksi niitä käytetään edelleen esimerkiksi rauhanajan meripartoinnissa. Vaikka syyksi esitetään Hindenburgin tuhoa, niin itse olen sitä mieltä, että tämä ei varmaan ole se oikea syy siihen, miksi tuo sinällään käyttökelpoinen väline jäi ikään kuin unholaan, vaikka sillä on monia käyttökohteita kuten yleisötilaisuuksien tai kansallispuistojen valvominen sekä esimerkiksi metsätyökoneiden apuna toimiminen. Tuolloin tuollainen Zeppelini varustetaan manipulaattori käsivarrella, mihin on liitetty metsätyökoneen koura, ja touon ilma-aluksen alla on kori, mihin se sitten siirtää nuo katkomansa tukit.  Ja vaikka tuo ilmalaiva on tietenkin isokokoinen, niin sitä voidaan kauko-ohjata maasta käsin.


Kun puhutaan siitä, miten korkealla tuollainen ilmalaiva voisi sitten lentää, niin se vähän riippuu millaisista materiaaleista sen runko on tehty. Eli tuollainen huippunykyaikainen ilmalaiva voidaan valmistaa esimerkiksi hiilikuidusta, mikä tekee jäykästä rungosta erittäin lujan, ja sitten tuossa ilmalaivassa pitäisi tietenkin olla kaksoisrunko, jotta kaasu ei pääse pois sen sisältä. Eli tuo ilmalaivan sisempi runko voisi olla mylarista valmistettu pussi, joka sitten laitetaan tuon jäykän kuoren sisään, mikä estää sen paisumista, ja tietenkään ilmalaivan sisällä ei saisi olla vain yhtä kaasusäiliötä, vaan rungon sisällä pitäisi olla vähintään kolmesta viiteen erillistä säiliötä, joiden ansiosta vuodon sattuessa ei niin suuri määrä kaasua pääse ilmaan, kuin mitä tapahtuisi jos säiliö olisi yhtä kappaletta.


Samoin sen runkoon voidaan asentaa aurinkopaneeleita, joilla taataan tuon välineen erittäin pitkä lentoaika, ja tietenkään tuo ilmalaiva ei tuolloin olisi mikään kovin nopea. Mutta kun mietitään sitä, millaisiin nopeuksiin noiden laitteiden avulla voidaan päästä, niin mikään ei tietenkään estä ilmalaivoja olemasta nopeita. Eli ne voidaan varustaa sekä “low enduring” tekniikalla, sekä suihkumoottoreilla, joista käytetään jompaa kumpaa. Se tietenkin voisi olla robotti, joka tuo esimerkiksi kriisialueille lisää viestintä- sekä valvontakapasiteettia, ja samalla tuollainen väline voisi kuljettaa myös lastia esimerkiksi tulvien uhrien auttamiseksi. Noiden robotti-ilmalaivojen lentokorkeus voisi olla yli 30-kilometriä, ja niillä voidaan valvoa jotain tiettyä kohdetta intensiivisesti useiden päivien ajan. Nykyään on suunniteltu sellaista, että noita äärimmäisen korkealla lentäviä ilmalaivoja varustettaisiin laser-asein, sekä kameroin, minkä ansiosta ve voisivat pudottaa allaan lentäviä lentokoneita leikkaamalla niiden siivet poikki hiilimonoksidi-lasereiden avulla.


Muuten 1940-lukuun sekä Toiseen Maailmansotaan liittyy hyvin kiehtova tarina, mikä koskee ilmalaivoja. Liittoutuneet pelkäsivät sitä, että heidän lentokoneitaan kaapattaisiin jättimäisten Zeppelinien avulla. Eli nuo Zeppeliinit lentäisivät B-17-muodostelman päällä, ja kaappaisivat noita pommittajia erityiseen kammioon, jossa niiden miehistöt olisi siepattu, joidenkin insinöörien mielessä on ollut  sellainen mahdollisuus, että rakennetaan jättikokoinen lentokone, joka voisi olla esimerkiksi C-5 “Galaxyn” kokoluokkaa, ja tuo kone sitten varustetaan sellaisella nokalla, että se voidaan avata ilmassa, koneen lentäessä täydellä nopeudella.


Sitten se vain nappaisi edessään olevan lentokoneen kiinni, ja tuon kaapatun koneen siivet voidaan leikata pois esimerkiksi lasereille, jolloin tuo kone saadaan otettua kaappaamaan suunnitellun kuljetuskoneen sisään, ja tuota välinettä, joka voisi käyttää nimeä “Super Guppy” ehkä voitaisiin käyttää lentokonekaappausten ratkaisemisessa. Tuolla laitteella on ainoastaan yksi rajoitus, eli tuolloin ilman pitää päästä virtaamaan vapaasti koneen läpi, ja jos sillä on tarpeeksi kokoa, niin tuo “Super guppy” voisi vetäistä sisäänsä hävittäjän tutkimuksia varten. Ja kun sen sisältä pumpataan ilma pois, niin silloin kaapatun koneen moottorit sammuvat, ja se jää kaappajansa armoille, koska silloin sen moottorit eivät enää saa ilmaa, jotta ne voivat toimia. Ehkä tuollainen projekti on oikeasti ollut olemassa jossain AREA-51.n kaltaisen laitoksen piirrutuspöydällä, sitä emme voi tietää.

Alla pari linkkiä asiaa käsitteleviin videoihin

https://www.youtube.com/watch?v=3ha1V6wR8_E

https://www.youtube.com/watch?v=V3ZIGULlP7Q

 https://www.youtube.com/watch?v=g59PX4xlgNg

espoonmetsa.blogspot.fi