Guam on taas politiikan pelinappulana, ja tuo saari on äärimmäisen tärkeä tukikohta USA:n strategisille ilmavoimille.

B-52 Stratofortress

Guamin asema keskeisellä Tyynellämerellä tekee siitä erittäin tärkeän kohteen, kun ajatellaan sitä, että joku valtio haluaisi ryhtyä hallitsemaan Tyyntä valtamerta. Sen takia tämä saari on ollut niin usein taistelujen kohteena. Näet keskeisen asemansa takia sitä voidaan hyödyntää laivaston ankkuripaikkana sekä myös esimerkiksi ohjustukikohtana, josta voidaan sitten hyökätä tehokkaasti ympäri Tyyntämerta. Tuo tukikohta on arvokas USA:lle, kun se suorittaa globaaleja operaatioitaan esimerkiksi Etelä-Kiinan merellä sekä Japanin läheisyydessä, ja varsinkin tuo ensimmäinen alue on äärimmäisen tärkeä sieltä löytyneiden öljy-ja kaasu varantojen takia.


Tuo saari on myös tärkeä osa USA:n ennakkovaroitusjärjestelmää, jonka tehtävänä on varoittaa sitä esimerkiksi juuri Indonesian läheisyydestä tulevista lähinnä sukellusveneistä laukaistavista ohjuksista, eli Alaskan alueella toimivat tutkalaitteet varoittavat tietenkin USA:aa Venäjän suunnasta tulevista ohjuksista. Ohjustentorjunta- ja ennakkovaroituksen antavien tutkien täytyy kuitenkin aina sijaita valtion omalla alueella, jotta niiden sijoittelu olisi poliittisesti varmalla pohjalla, eivätkä hallitusten vaihdokset vaikuta silloin noihin laitteisiin Guam on tärkeä siksi, että siellä oleva tutka voi varoittaa USA:aa Indonesian suunnalta tulevista iskuista melko aikaisin. Ja Venäjän  sekä kiinan ydinsukellusveneet voivat partioida missä tahansa osassa maailman valtameriä.


Se mikä tekee tuosta tutkasta tärkeän on se, että se sijaitsee USA:n omalla maaperällä, ja sama koskee myös siellä olevaaa SAC:n (Strategic Air Command) tukikohtaa, johon on sijoitettu joukko maailman tehokkaimmista taistelulentokoneista. Tai oikeastaan en tiedä ovatko nuo koneet siellä pysyvästi, mutta lentokone on liikkuva väline, joten B-1 ja B-52 pommikoneet voidaan lentää sinne erittäin nopeasti, mikä sitten tietenkin korostaa juuri Guamin arvoa. Samoin Guamin lentotukikohtaa voivat hyödyntää myös noiden strategisten pommikoneiden tukilentokoneet eli lähinnä niiden saattohävittäjät sekä ilmatankkauskoneet voivat tukeutua Guamiin, jos SAC sitten aikoo suorittaa sen omia turvallisuus sekä ydiniskujen simulointiin liittyviä operaatioita esimerkiksi Etelä-Kiinan meren yläpuolella.


Syy siihen miksi noiden strategisten ydiniskuun tarkoitettujen  koneiden operaatioita tukevien tukikohtien pitää sijaita nimenomaan USA:n omalla alueella johtuu siitä, että jos se turvaisi tuolla sektorilla esimerkiksi Australiassa sekä Indonesiassa oleviin tukikohtiin, niin silloin sen iskukyky olisi vaarassa siksi, että jos noissa maissa tulisi valtaan hallitus, mikä ei sietäisi ydinaseita alueellaan, saisi SAC sitten hylätä kalliit tukikohtansa, ja silloin sen kyky globaaleihin operaatioihin vaarantuisi. Kun SAC sitten  sijoittaa noita koneitaan, niin kaikkein tärkein asia tietenkin tuossa pommikoneiden toiminnassa on se, että niiden sijoittelua ei voida ennakoida. Jos nuo koneet paljastuvat, niin silloin esimerkiksi OSCAR-luokan sukellusvene voi suunnata niihin risteilyohjuksiaan, ja tuhota ne maahan. Tuon takia nämä koneet ovat aina sijoitettu niin, että niitä on jokaisessa tukikohdassa mahdollisimman vähän.


Siksi USA:lla on rengasmainen linja tukikohtia aina Alaskasta Guamille ja Reykjavikista Diego Garcian saarelle Intian valtamerelle, ja kun tuo laitos lähettää pommittajan lentoon, niin tuollaisten globaalien operaatioiden kannalta tärkein asia tietenkin olisi se, että sitä tukevilla ilmatankkauskoneilla olisi käytössään laaja tukikohtien verkosta, vaikka toki ne voivat täyttää tankkaussäiliönsä myös ilmassa siirtämällä polttoainetta koneesta toiseen. Ja jos tuollaiseen B-52 tai B-1 pommikoneeseen tulee vikaa, niin silloin tietenkin se tarvitsee sitten myös varalaskukenttiä, joille se pystyy laskemaan hätätilanteessa itsensä, jotta sen salaisuudet eivät vaarannu. Nimittäin nuo operaatiot saattavat kestää jopa useita vuorokausia kerrallaan, ja tuolloin pommikoneet lentävät maailman ympäri, joten siksi on hyvin tärkeää, että löytyy sopivia varalaskupaikkoja, jotta noiden pommikoneiden onnistuu sitten laskeutua turvallisesti, mikäli niiden moottoreihin tulee häiriöitä tai operaatio joudutaan keskeyttämään jostain syystä.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/miksi-pohjois-korea-uhittelee-ydiniskulla-hieman-lahtea-isompaa-guamia-saari-on-ollut-usean-sodan-pelinappulana/6531438

https://metsantarinoita.blogspot.fi/

Kiinan uusi sotilastukikohta osoittaa tuon valtion halua laajentaa toimintaansa globaalilla kentällä

C-602 risteilyohjus on ase, jota NORINCO
myy myös ulkomaille.
(Lehtikuva)

Kiinan uusi sotilastukikohta Dijiboutissa kertoo tuon valtion kiinnostuksesta osoittaa maailmalle, että se on kykenevä globaaliin toimintaan sekä sen halusta turvata omat poliittiset sekä taloudelliset intressinsä. Syyksi Dijiboutin tukikohdan perustamiseen Kiinan johto ilmoittaa halun suojella sen omia kansallisia sitoumuksia Afrikassa. Kuitenkin Kiina on myös lähettänyt sotalaivojaan Itämerelle harjoittelemaan Venäjän alusten kanssa, ja tällaisen toiminnan tarkoitus on osoittaa sen, että Kiina on yhä halukkaampi osallistumaan kansaivälisiin operaatioihin, ja että tuo valtio on myös muuttumassa globaaliksi toimijaksi myös sotilaallisesta näkökulmasta.

Myös Kiinan puolustusteollisuuden tuotteita halutaan samalla markkinoida maailmalle. Eli samaan tapaan NORINCO on kansainvälisesti tunnutettu osaaja esimerkiksi merimaaliohjusten valmistamisessa, kuten Persianlahden sodan kuuluisat ”Silkworm”-ohjukset ovat osoittaneet. Ja muutenkin tuo Kiinan kansallinen aseyhtiö sitten valmistaa laadukkata AK-47-rynnäkkökiväärien klooneja, joita saa kuulemma ostaa myös NATO:n 5,56 kal. Remington-patruunalle porattuna.


Kun puhutaan siitä, että Kiinan vaikutusvalta maailmalla on kasvanut uusiin mittoihin, ja sitä ei enää voi mitenkään sivuuttaa maailmanpolitiikan näyttämöllä, niin silloin tietenkin voidaan tuo Afrikan tukikohta ymmärtää sellaisena, että sen avulla Kiina aikoo sitten rakentaa omia globaaleja operaatioita varten laivastotukikohtien verkoston, minkä kautta se voi tukea tuon valtion omien sotalaivojen toimintaa valtamerillä, ja vielä nykyäänkin laivasto on avainasemassa noissa operaatioissa, koska taistelijat voidaan vetää laivoille, kun heillä ei ole tehtäviä. Tuolloin satamaa puolustavalla sekä sen turvallisuudesta vastaavalla ryhmällä on käytössään operatiivinen reservi, mitä se voi mielin määrin käyttää.


Laivoilla olevilla tehokkailla pitkän kantaman ohjuksilla voidaan tukea oman maan joukkojen toimintaa tuossa maassa, ja periaatteessa näiden täsmä-iskuihin pystyvien aseiden avulla voidaan tuollaisen valtion johtajaan kohdentaa henkilökohtainen uhkaus niin, että jos hän ei tottele saamiaan ”ohjeita”, niin silloin joku risteilyohjus iskee hänen palatsiinsa, ja muuttaa tuon rakennukes sorakasaksi. Nykyaikaisten risteilyohjusten avulla voi sotalaiva tai sukellusvene iskeä jopa tuhansia kilometrejä sisämaassa olevia kohteita vastaan.

Ja esimerkiksi AGM-86 ”Harpoon”-ohjuksesta on olemassa optisesti maaliin hakeutuva SLAM (Stand-Off Land Attack Missile), ja ilmeisesti tuollainen optio tulee myös uuden sukupolven LRASM (Long Range Anti Ship Missile)-ohjukseen, jota ollaan asentamassa myös ohjushävittäjien kansille. Nuo uudet ohjukset käyttävät usein LIDAR eli laser-tutkaan perustuvaa maaliinhakeutumisjärjestelmää, mikä tekee näiden aseiden torjunnasta melko hankalan. Mutta tietenkin NORINCO on sitten kehittämässä omia ohjuksiaan tämän tiedon pohjalta. Kiina on myös varustanut risteilyohjuksiaan kehittyneellä tekoälyllä, eli kun ohjus havaitsee sitä kohti tulevan torjunta-ohjuksen, niin silloin tuo ohjus osaa tehdä väistöliikkeitä. Järjestelmä perustuu Lidariin.

Kun puhutaan Afrikasta sekä sen rikkauksista, niin siihen sitten tietenkin kuuluvat tappavat virukset eli Ebola, Hanta ja Lassa sekä monet muut hyvin vaaralliset eliöt, joiden aiheuttamat epidemiat surmaavat vuosittain miljoonia ihmisiä. Noita viruksia tarvitaan tietenkin rokotteiden kehittämiseen, koska jos virustautia halutaan tehokkaasti torjua, niin silloin kaikkein yksinkertaisinta on rokottaa ihminen noita tauteja vastaan.

Mutta noita viruksia ja bakteereja voidaan käyttää tehokkaasti myös biologisten aseiden kehittämiseen. En tiedä onko Kiinalla noita aseita hallussaan tai kehitteillä, mutta biologinen ase perustuu siihen, että eläviä organismeja asetetaan elatusmaljoihin, jossa niiden annetaan lisääntyä. Ja tuolloin riittää periaatteessa, että asevoimien instituutilla on hallussaan yksi ainoa virus, joka sitten siirretään tuohon soluviljelmään, missä se sitten monistaa itsensä. Sen takia näihin merentakaisiin tukikohtiin kannattaa aina kiinnittää huomiota. Vaikka puhutaan siitä, että USA:n asevoimat olisi lopettanut biologista sotaa käsittelevät ohjelmansa, niin sen laboratorioissa kehitetään jatkuvasti erilaisia rokotteita juuri Ebolaa, Hantaa sekä Lassaa vastaan.


Tuo rokotteiden kehittäminen on sikäli hyvin erikoista, että juuri rokotteiden puutteen takia ei biologisia aseita olla otettu käyttöön missään maassa. Mutta jos oma väestö kyetään rokottamaan jotain biologista asetta vastaan, niin silloin tuo ase olisi loistava pelote kansainvälisessä politiikassa. Biologinen sodankäynti sekä siihen kehitetyt aseet ovat hiljainen tappaja, joka ei näy muuten kuin voimakkaana epidemiana jossain alueella. Ja itse olen sitä mieltä, että myös jotkut yksityiset toimijat ovat saattaneet kehitellä omia biologisia aseitaan, jotta nuo kaivos- tai muut vastaavat yhtiöt kykenisivät sitten tyhjentämään joitakin alueita ihmisistä. Olen joskus kysynyt hiljaa itseltäni, että oliko tuo Ruandan ja Burundin Ebola-epidemia oikeasti tahallaan aiheutettu.


Tuollaisen biologisen aseen aiheuttaman epidemian aikaan saamiseksi ei tarvita oikeastaan kovin suurta määrää viruksia. Eli periaatteessa joku jerrykannu jossain nurkassa voisi palvella tämän viruksen monistamisessa, ja sitten riittää että tuo virus päästetään irti oikeassa paikassa, eli se voidaan ruiskuttaa aerosoli-sprayna ihmisten sekaan jossain torilla, ja sitten epidemia leviää noissa huonolla hygienialla varustetuissa valtioissa hyvin nopeasti sekä tehokkaasti.

https://en.wikipedia.org/wiki/YJ-62

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Venäjän uusi tukikohta arktisella alueella on kuin Bond-elokuvista.

Venäläisiä sotilaita Antonov-AN 76-koneen vieressä
(News Vice)

Venäjä on rakentanut uuden tukikohdan Frans-Joosefin maahan, ja tuo rakennelma tietenkin muistuttaa Bond-elokuvien tukikohtia. Tuon tukikohdan rakentaminen varmasti liittyy tuon valtion turvata intressinsä pohjoisella alueella. Eli sen öljy- sekä kaasukentistä ja merenpohjan mangaani-esiintymistä huomattava osa sijaitsee pohjoisella kalotilla, jossa sitten on kyseessä miljardien liiketoimet, ja pitäähän Venäjän myös turvata tuon alueen öljy- ja kaasu-kuljetukset.

Mutta kyse on suuremmista asioista kuin pelkästään rahasta tai luonnonvaroista. Näet pohjoinen napalakki tarjoaa loistavan turvan ydisukellusveneille, joita sitten ei niin helposti havaita satelliittien tai lentokoneiden toimesta, koska tuo napajää tarjoaa eristeen, minkä läpi infrapunakameran on vaikeaa erottaa sukellusveneiden reaktorin jättämää infrapuna-jälkeä. Tuolloin nimenomaan lentokoneiden käyttö tuohon tehtävään vaikeutuu, koska infrapuna-kameroiden sijasta niiden pitää käyttää sonar-poijuja, jotka ovat paljon rajoittuneempi järjestelmä, koska niitä on koneessa rajallinen määrä, ja mikäli sukellusveneen runko tehdään titaanista tai kromi-nikkeli-teräksestä, niin silloin se ei myöskään näy magnetometrissä. Ja silloin MAD (Magnetic Anomaly Detection) Magneettisen poikkeaman mittari eli magneettikenttään perustuva havaintoväline on tehoton noiden veneiden havaitsemisessa.

Vaikka puolustusvoimien komentaja on sanonut, että tuo rakennelma on tehty ilman, että siitä kukaan saa mitään tietää, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että kyllä se on vakoilusatelliittien avulla saatu havaittua. Tuo uusi sotilastukikohta tietenkin on erittäin näyttävä rakennelma, ja se ei Venäjän mukaan ole salainen, mutta kuitenkin uskoisin, että länsimaisia tiedustelusta vastaavia  viranomaisia huolettaa enemmän se, mitä he eivät satelliiteista näe. Eli onko Venäjä sitten rakentanut muitakin rakennelmia tuonne kaukaiselle pohjoiselle saarelle, ja sitten naamioinut noiden mahdollisesti maan sisään kaivettujen rakennelmien rakennusjätteen tuon julkisen tukikohdan rakentamisesta seuranneiksi jätteiksi, jotta tiedustelupalvelut eivät tuota louhintatyötä sitten huomaisi.

Mutta millaisia installaatioita tuonne pohjoiseen sitten on rakennettu, ja mitä niillä sitten haluttaisiin tehdä, on kysymys johon on monenlaisia vastauksia. Yksi niistä on se, että tuonne pohjoiseen ollaan rakentamassa ehkä uutta ohjustukikohtaa, josta ammuttavilla SS-N-21-risteilyohjuksilla uhattaisiin NATO:n pohjoista sivustaa eli lähinnä laivoja, jotka vievät mahdollisissa konflikteissa täydennyksiä Pohjois-Norjassa oleville joukoille. Samoin noiden risteilyohjusten tarkoitus voisi olla sellainen, että niillä suojataan muita Frans-Joosefin maassa olevia sotilaallisia laitoksia. Tuo paikka olisi ihanteellinen monenlaisiin sotilaallisiin installaatioihin, mitkä liittyvät arktiksen ympäristössä tapahtuvaan sotilaallisiin toimintoihin.

Tuo arktinen saariryhmä voi hyvin tarjota tukikohtia myös Tupolev-26 “Backfire” pommittajille, jotka suuntaavat iskunsa noihin NATO:n lentotukialus-osastoihin AS-6 “Kingfish”-ohjuksilla. Samoin tuolle saariryhmän alueelle voisi vaikka majoittua TU-95 “Bear-H”-pommittajien ryhmä, jonka tehtävänä on yleensä etsiä kohteita noille huippuluokan yliääni-pommittajille, ja samoin noiden myös sukellusveneen tuhoamiseen käytettävien multimissio-koneiden laitteet voivat ohjata  keskimatkojen ilmasta-maahan ohjuksia kohteisiin, jos tuo pommittaja laukaisee aseet horisontin alapuolelta. Tai sitten myös sukellusvenetukikohtia voidaan valmistaa tuonne kauas pohjoiseen.

Sekä tuolle saarelle on myös saatettu sijoittaa SS-18 ohjuksia, joiden sijoituspaikaksi Frans-Joosefin maa on nimittäin vähän syrjässä. Strategisten ydinase-joukkojen ajattelutavan mukaan esimerkiksi tukikohdan sijoittaminen kauas muusta asutuksesta on hieman ongelmallista. Ydinaseiden sijoittamisessa on tärkeää se, että tukikohtaan on hyvät liikenneyhteydet. Näet jos siellä sattuu tapahtumaan kapinoita, niin silloin turvallisuusjoukkojen mahdollisuudet puuttua tuon tukikohdan tapahtumiin ovat rajalliset, joten ehkä Frans-Joosefin maahan ei kuitenkaan kaikkia mahdollisia aseita sijoitettaisi. Sodan aikaan kuitenkin korkeasti mobilisoituja aseita voidaan siirtää mihin tahansa kolkkaan maailmassa.

Eli sekä Arktikselle että Antarkselle voidaan muutamassa tunnissa siirtää uuden sukupolven korkeasti mobilisoituja SS-25 “Topol-M”-ohjuksia strategisilla rahtikoneilla, ja kun nuo mobiilialustoille asetetut strategiset ohjukset sitten lasketaan tuon tukikohdan lentokentälle, niin silloin ne voidaan hyvin nopeasti ajaa maastoon tai johonkin näkösuojaan, jotta USA:n satelliitit eivät niitä havaitse. Ja noilla aseilla voidaan sitten iskeä Pohjois-Amerikkaan tai Islannissa oleviin USA:n lentotukikohtiin, sekä tuhota niissä olevat pommikoneet. Mutta tietenkin jo pitkään ollaan epäilty sitä, että Frans-Joosefin maahan on asennettu Venäjän ASAT tai ABM-laitteita, eli kyseessä olisi ehkä laser-ase, jonka voisi aivan hyvin naamioida kaukoputkeksi.

Tuollaisen laitteen käsittely on melko helppoa, ja sen avulla voidaan tuhota tai vaurioittaa varsinkin matalalla kiertoradalla olevia satelliitteja,  jos satelliittiin kohdennetaan laser-säteitä, niin silloin sen kamera saattaa tuhoutua. Tällaista toimintaa on harrastettu puolin ja toisin, kun suurvallat ovat halunneet salata omia sotilaallisia laitoksiaan tai niissä tapahtuvaa toimintaa. Tuolloin satelliittiin on kohdennettu laser-säteitä, jotka ovat sitten estäneet sen toimintaa. Mutta tuonne pohjoiseen voidaan myös asentaa sellaisia välineitä, joilla ilmakehän yläosaa lämmitetään jopa tuhansiin Celsiusasteisiin. Siinä kaksi samalla taajuudella toimivaa tutkaryhmää kohdentaa nuo lähettimensä tietylle alueelle taivasta. Kyseisessä tilanteessa taivaalle syntyy jättimäinen valokaari, jonka tarkoitus olisi polttaa lähestyvät ydinkärjet poroksi.

Samoin mikroaaltojen tai muiden elektromagneettiseen säteilyyn perustuvien EMP-aseiden avulla voidaan noiden kiertoradalle kohonneiden MIRV-bussien elektroniikka tuhota ennen kuin kärki irtoaa, jolloin tuo ase olisi suutari. Ilmakehään tai sen yläosiin muodostetun plasman tarkoitus olisi tietenkin tuhota tuon taistelukärjen kohteeseen hakeutumis-elektroniikka aseen syöksyessä ilmakehään, mutta tietenkin järkevää olisi tuhota nuo kärjet jo niiden ollessa kiertoradalla.

Silloin ei maastoon leviä plutoniumia, tai kärki räjähdä tuosta valtavasta tärähdyksestä. Toki jos ydinkärki osuu maahan 20 000 kilometrin tuntinopeudella, niin silloin törmäysenergia tekee maahan valtavan kraaterin, ja törmäys on hyvin tuhoisa, vaikka tuo taistelukärki ei sitten sattuisi räjähtämään. Mutta toki tuon räjähteen imploosio-mekanismi voi myös ryhtyä toimimaan, jos sen sisällä olevat plutonium-pallo lähtee liikkeelle. Ja kun puhutaan arktisten alueiden operaatioista, niin samoja varusteita voidaan siirtää myös Etelämantereelle tai Grönlannin asumattomiin osiin, mistä ne voidaan laukaista kohti USA:n eteläisellä tyynellämerellä olevia tukikohtia tai tuon valtion pohjoisrannikkoa.

Eli en tiedä voidaanko tuollainen “Topol-M”-ohjusjärjestelmä esimerkiksi pudottaa kuljetus-koneesta maahan, mutta samat laskuvarjot toimivat tuon aseen kanssa, kuin mitä käytetään panssareiden pudottamiseen maahan. Ja tuolloin esimerkiksi Il-76 kuljetuskoneet voisivat pudottaa kyseisiä aseita vaikkapa Grönlannin jää-lakeuksille, jossa niiden kanssa operoisivat tietenkin VDV tai Spetsnaz-joukot, joiden tehtävänä on suojata niitä, kunnes nämä aseet pääsevät sopivaan asemaan laukaisua varten.

Tuollainen tehtävä voisi olla sellainen, että jos tuo konflikti sitten muuttuisi ydinsodaksi, niin nämä aseet voisivat tarjota Venäjän asevoimille mahdollisuuden hyökätä USA:aan eli sen Washingtonin puoleisen rannikon sotilastukikohtiin hieman eri kulmassa, kuin mitä yleensä skenaarioissa on totuttu. Silloin tuo asejärjestelmä voisi yllättää kohteen niin, että osa tuon maan tärkeimmistä tukikohdista voidaan tuhota muutamassa minuutissa.

https://sites.google.com/view/arktinentukikohta/etusivu

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Modulaarinen rakenne mullistaa myös avaruustekniikan

Modulaarinen rakenne on mullistanut esimerkiksi avaruustekniikan täysin. Nykyään voidaan satelliitteja ampua taivaalle, ilman että niiden koosta tai painosta pitää mitenkään erityisesti välittää. Tekniikka perustuu polyrakenteeseen, missä avaruusalus voidaan ampua taivaalle osasina, jotka sitten telakoidaan toisiinsa kiinni. Tällä tarkoitan sitä, että satelliitti voidaan ampua  eri raketilla kuin sen moottoriosa. Tämän takia satelliitissa käytettävissä olevaa polttoaineen määrää ei enää rajoiteta samalla tavoin kuin ennen, ja esimerkiksi KeyHole-satelliittien epäillään käyttävän Centaur-vaihetta, joka ammutaan eri raketilla, kuin itse satelliitti, ja sitten vasta kiertoradalla rakettivaihe liitetään satelliittiin, joka siten voidaan myös tankata avaruudessa. Tuo tankkaaminen tapahtuu siten, että kun tuon ajovaiheen moottori on kuluttanut polttoaineen loppuun, niin se erotetaan satelliitista ja syöstään ilmakehään. Sen jälkeen satelliittiin kytketään uusi Centaur-vaihe, joka sitten korvaa edeltäjänsä. Mutta moderneilla rakenteilla on muitakin mahdollisuuksia kuin vain tehdä avaruudessa koottavia sekä itsensä hajottavia “polysatellitteja”, jotka siis ovat toisiinsa telakoituja moduuleja, jotka voivat myös toimia itsenäisinä satelliitteina.

Kyseessä on siis erittäin suurikokoinen versio “polybotista”, eli robotista joka voi hajottaa sekä koota itsensä taas kasaan, kuten lasten rakennuspalikat. Mutta noiden polybottien tarkoitus ei ole toimia leluina, vaan ne ovat robotteja, jotka voivat hylätä osan itsestään, jos niiden päälle putoaa esimerkiksi kivi. Sama tapahtuu myös polysateliittien kohdalla, eli yhden osasen tuhoutuminen ei tuolloin aiheuta koko satelliitin tuhoutumista. Tuolloin esimerkiksi törmäyksen vaurioittama osa tuosta laitteesta voidaan hylätä avaruuteen, jos siihen tulee vaurio. Mutta myös älyrakenteet voivat olla mullistavia, kun puhutaan satelliittien valmistamisesta. Yksinkertaisimmillaan tuollainen älyrakenne voi tarkoittaa sitä, että satelliitin runkoon asennetaan sellaiset hammastangot tai ruuvilla varustetut rakenteet, että tuo satelliitti voidaan ikään kuin painaa kasaan, kun se lähetetään avaruuteen. Tuollaiset ruuvitangot voidaan sitten varustaa sähkömoottoreilla, joilla ne saadaan kiertoradalla sitten ojentumaan täyteen pituuteensa.

Tai sitten noiden satelliittien runkoon voidaan asentaa haitarimaiset putket, jotka sitten täytetään kaasulla, kun satelliitti on noussut radalleen, ja tuolla ratkaisulla voi olla erittäin hyvää käyttöä varsinkin putkimaisissa rakenteissa, mitä käytetään avaruuskaukoputkissa, joita mm. KeyHole-satelliitit oikeastaan ovat. Tuolla itsestään ojentuvalla tekniikalla voidaan tuollainen KeyHole ampua avaruuteen ilman, että kukaan huomaa yhtään mitään, ja se voidaan asentaa samaan hyötykuormatilaan esimerkiksi kaupallisten viestintäsatelliittien kanssa, niin että tuo kaupallinen satelliitti asennetaan raketin hyötykuormatilan pohjalle ikään kuin välipohjan alle, jolloin tuo väline sitten voidaan ampua ikään kuin kaupallisen satelliitin kylkiäisenä. Tuolloin eivät tarkkailijat huomaa mitään outoa noissa laukaisuissa, ja se mahdollistaa sitten sen, että tuollainen vakoilusatelliitti voi ylittää kohteitaan yllättäen.

Noilla likimain säännöllisillä ylilennoilla pyritään valvomaan sekä tiedustelemaan vastapuolen uusimpia välineitä, ja siksi esimerkiksi Murmanskin yli lentää useita vakoilusatelliitteja viikossa, koska noiden satamalaitteiden läheisyydessä voidaan olettaa Venäjän uusimpien sotilaallisten välineiden kuten sukellusveneiden oleskelevan, ja samoin arktinen erämaa on sopiva paikka testata Venäjän uusimpia aseita ja lentokoneita. Mutta kuten varmaan tiedämme, niin vakoilu on sellaista “viita sekä tikari”-leikkiä, missä tietenkin vastavakoilu on tuollaista toimintaa voinut hyväksikäyttää jo vuosia aikaisemmin. Eli tunnettujen sotilastukikohtien ympäristöön on asennettu CCD-tekniikkaan ja Internetiin perustuvia kauko-ohjattavia teleskooppeja, joilla kuvataan taivaalla lentäviä satelliitteja, joista otettujen kuvien perusteella voidaan niiden tehtävä päätellä. Samoin noiden teleskooppien tehtävänä on etsiä taivaalta kohteita, jotka vaikuttavat esimerkiksi FOBS (Fractional Orbital Bombardment System)-aseilta, eli ydinaseita käyttäviltä satelliiteista voidaan kohdetta pommittaa samalla tavoin kuin normaalistikin pommittajasta pommitetaan kohdetta.  

Toisin sanoen kyseessä on maapallon kiertoradalle ammuttava MIRV-monikärkiohjus, joka voidaan paikoittaa kiertoradalle jopa vuosien ajaksi, ilman että kukaan huomaa yhtään mitään. FOBS:in avulla voidaan vihollista vastaan hyökätä erittäin tehokkaasti sekä nopeasti. Vaikka suurin osa skenaarioista käsittelee FOBS:n pelkästään ydinaseena, niin toki se voidaan myös varustaa konventionaalisilla taistelukärjillä, joiden tuhovoima ei niin kamalan suuri olisi kuin ydinaseen. Nuo pommit voivat olla erittäin tuhoisia, koska niiden iskeytymisnopeus maahan saattaa olla yli 20 000 km/h, jolloin kineettinen energia tuhoaa kohteen. Eli niissä ei mitään varsinaisia taistelukärkiä tarvita ollenkaan.  Toinen vaihtoehto on räjäyttää Maan kiertoradalla ydinpommi, joka sitten tuhoaa vihollisen elektroniikan. Nuo maassa olevat teleskoopit etsivät kyseisiä kohteita kiertoradalta, jonka jälkeen niihin voidaan kohdentaa vastaohjuksia. Mutta toki vakoilusatelliitit voivat myös kohdentaa aseita kohteisiin, eli tuolloin ne on varustettava laser ohjaimella, joka ohjaa sitten laserilla ohjattavat pommit kohteisiin.  

espoonmetsa.blogspot.fi