Kiusaamiselle sekä kiusaajan tyhmyydelle ei ole mitään rajoja

Kiusaaminen on asia, josta aina välillä keskustellaan todella paljon. Ja tietenkin voidaan todeta se, että jos joku aivan pieni lapsi alkaa kiusata muita, niin hän on jostain sellaista oppinut. Eli ilmeisesti lapsen kotona on sellainen tapa, että heikompaa saa muka alistaa koulussa. En ainakaan itse usko että kukaan 7-9 vuotias tai sitä nuorempi aivan itse keksii ruveta tönimään toisia tai kaatamaan heidän päälleen hiekkaa saatikka sitten esimerkiksi syöttämään toiselle jotain myrkyllisiä kasveja. Jos tuollaista sitten mennään tekemään, voi tuloksena olla kuolema.

Tuolloin sitten seuraa poliisitutkinta, ja välillä kyllä tuntuu siltä, että noiden tekojen takana on joku muu, kuin se, joka esimerkiksi myrkytettyä juomaa on mennyt antamaan. Kyseessä saattaa olla tilanne, missä toisen ihmisen ymmärtämättömyyttä käytetään hyväksi, ja kiusaaja saattaa esimerkiksi jonkun ala-asteen oppilaan kautta lähettää uhrilleen limupullon, missä on glykolia. Eli mistä joku 12-vuotias on tällaista ainetta hankkinut, on mielenkiintoinen kysymys.  Kiusaaminen on sellainen asia, mikä on erittäin ikävä sekä uhrille että kiusaajalle, koska vaikka tuolla koulujen pihalla voi kaverit lahjoa hiljaiseksi, niin tuollaiset asiat sitten myöhemmin paljastuvat usein todella ikävällä tavalla. Kiusaaja usein sitouttaa ryhmänsä itseensä nimenomaan lahjusten avulla. Eli hän antaa esimerkiksi urheilutapahtumien lippuja kavereilleen, ja sitten myöhemmin tulee ilmi, että kiusaaja vaatii sitten rahaa noista lipuista, "joita ei saanutkaan ottaa pöydältä".

Tietenkin kiusatun lapsuus saattaa mennä piloille, kun hän joutuu aina olemaan yksin, kun noilla kiusaajilla on sellainen tapa, että he sitten vahtivat sitä, ettei kukaan ole heidän uhrinsa kanssa yhtään missään. Ja auta armias jos tuota kiusaajaa ei joku sitten tottele, vaan uskaltaa lähteä heikomman kanssa ulos. Tuollainen vahtiminen tekee kiusaamisesta hyvin ikävän asian. Eli koulukiusaajia ei yleensä koulussa ole kuin aivan muutama henkilö, mutta heidän tapansa toimia on sellainen, että nämä henkilöt liikkuvat aina ryhmässä, ja jos joku sitten ei heidän käskyjään muista noudattaa, niin seurauksena on sitten "keskustelu" jossain käytävällä.

Yleensä tuollaista koulukiusaajaa ei itseään tarvitse pelätä, vaan tästä henkilöstä tekee inhottavan se, että hänellä on usein vanhempia kavereita, jotka sitten tulevat koulun pihoille tai kotimatkalla räyhäämään niille, jotka eivät ole mukautuneet kiusaajien käskyihin. Tuollainen tilanne voi olla hiukan nolo, jos kyseessä on ala-asteen oppilas, ja sitten joku ammattikoulu-ikäinen tulee siihen pihalle karjumaan. Yleensä kiusaajien jengi on ikään kuin hierarkinen järjestelmä, jossa joidenkin ammattikoulu-ikäisten suojeluksessa toimivat ylä-asteella olevat käyvät kiristämässä ala-asteelaisia. Mutta sitten koko toiminnan takana on usein aikuisten ryhmä, joka sitten käy jonkun 17-vuotiaan kurkkuun kiinni, ja joka sitten suojelee muita.

Yleensä tällaiseen järjestelmään kuuluvat henkilöt lopettavat ammattikoulun kesken, koska on paljon mukavampaa käydä alepasta hakemassa keskiolutta, ja rynnätä johonkin kämppään ryyppäämään. Eikä mikään jengi tai sen johtaja toki halua, että hänen alaisensa lähtee esimerkiksi toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, koska silloin hän voi vahingossa vaikka kertoa tuosta toiminnasta jotain noloja asioita. Eikä myöskään ole jengin johtajan edun mukaista, että joku sitten saa taloudellista tukea Kansaneläkelaitokselta, jolloin hän ei enää ole riippuvainen jengin johtajasta, ja tämän jakamista almuista. Jos ihminen kasvatetaan niin, että kiusaaminen on hänestä oikein, niin silloin hän kadottaa jotain hyvin tärkeää. Nimittäin tuolloin kiusaaja ei tajua tekevänsä väärin.

 Kun tuollainen käytösmalli on opittu hyvin nuorena, niin siitä sitten seuraa sellainen asia, mistä varmasti tulee sitten myöhemmin työelämässä vaikeuksia, eli kiusaaja alkaa soveltaa noita koulun pihoilla oppimiaan käytösmalleja sitten myöhemmin työelämässä. Siinä sitten on työmaalla selittämistä, kun toinen on tönäissyt työkaverin alta telineen pois, ja seurauksena on työturvallisuuskortin vieminen. Samoin tuollainen koulukiusaaja tekee muitakin samoja asioita, kuin mitä hän koulujen pihoilla teki. Yksi miellyttävimmistä asioista mitä kiusaaja on työmaalla tehnyt on se, että hän on jättänyt työkaverit seisomaan sinne, vaikka heille on luvattu firman autolla kyyti.

Siinä kyllä on ollut sitten hermot tiukilla, kun tuo auto yksin palaa halleille, ja pomo kysyy, että "mihin sinä muut jätit?". Aikuisten harjoittama kiusaaminen saa usein erittäin ikäviä piirteitä, kun siinä käytetään huomaamattomia metodeja. Eli kiusaaminen on silloin hyvin paljon hienovaraisempaa kuin lapsilla tai nuorilla. Siihen kuuluu myrkkyviinan juottamista, auton kolhimista tai jos vaikka armeijassa satutaan olemaan, niin silloin vain alaiselle jätetään tehtävät antamatta. Tai sitten jos kiusaaja pääsee esimerkiksi aliupseerikouluun, niin silloin hän voi sotilasarvon turvin räjäytellä pinkkoja sekä punkkia ja muutenkin alistaa toista esimiesaseman turvin.

https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/koulukiusaajilla-uusi-kammottava-trendi-voisi-helposti-vieda-kiusatun-hengen/6477442

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Käytös- ja tapa-koodit täyttävät työyhteisöjen ilmapiirin

Kuvituskuvaa

Ryhmien koostumuksesta näkee suoraan sen, että onko siinä selvä johtaja. Jos ryhmässä on pariton määrä osallistujia, niin silloin ryhmän sisällä on selkeästi määrätty arvo- sekä käskyvaltasuhde, joka sitten tietenkin on erittäin selvästi hahmotettu. Pariton joukko tarkoittaa yleensä sitä, että ryhmän johtaja on yksin ryhmässä, mutta jos ryhmissä on parillinen määrä henkilöitä, niin silloin myös johtajan varamies on paikalla.  

Pöydän päässä istuvat henkilöt ovat usein johtajia, niin että kasvot oveen päin istuva on työryhmän johtaja sekä sitten vastapäätä istuu hänen varamiehensä, jolloin tietenkin ryhmässä mukana olevien henkilöiden määrä on parillinen, kuten äsken kirjoitin. Kun henkilö saa ojennuksen tai hänet potkitaan työyhteisöstä pihalle, niin silloin tietenkin tuohon tilaisuuteen voi sisältyä melko paljon dramatiikkaa, joten tietenkin tuolloin potkujen antaja haluaa varmasti suojella itseään esimerkiksi väkivallalta.

Silloin tuollainen johtaja käyttää yleensä erityistä toimistoa, mikä on katutasossa ja missä on suuret ikkunat kadulle. Tuolloin kyseinen henkilö ikään kuin tarrautuu ajatukseen siitä, että kadulla kävelevät ihmiset toimisivat todistajina, jos sitten jotain tuossa toimistossa sattuu tapahtumaan. Samoin tuollaisia isoilla ikkunoilla varustettuja katutasossa olevia toimistoja käytetään myös työelämässä rakastettujen “torstai”-kokousten tyyssijoina. Noissa yleensä ylityö-ajalla käytävissä palavereissa käsitellään henkilöiden tekemiä virheitä, ja niissä ei tietenkään mitään kovin mukavaa ole istua.

Työelämässä tietenkin on olemassa tiettyjä tapa-koodeja, joista yksi kaikkein tärkeimmistä on se, että työpaikan virheet käydään aina alaisen kanssa läpi ennen kehuja, mutta sitten tietenkin eteen tulee sellainen tilanne, missä risuja jaetaan erittäin mielellään. Ja samoin tietenkin osa tuosta risukasasta esitellään koko ryhmälle, niin että sitä “rakentavaa” palautetta sitten jaetaan niin, että joku itkee ja nieleskelee siellä koko ajan. Samoin tuollainen “rakentava” palaute sitten annetaan sillä tavoin, että tuolle onnettomalle sitten sanotaan, että “tämä tunari voi nyt lähteä kotiin, ja muut jäävät tuota virhettä korjaamaan”. Siinä sitten samalla tehdään selväksi, että tuollainen henkilö ei tähän työyhteisöön sitten kuulu ollenkaan, ja jos hänen kanssaan joku sitten sattuu olemaan, niin yhtiössä on sitten kaksi paikkaa avoinna.

Mutta kun sitten tehdään seuraavaksi jotain sanoinkuvaamattoman mautonta, eli lähdetään käsittelemään “ruusuja sekä risuja” johtajien näkökulmasta, niin varsinkin yhtiöiden ylimpien johtajien välillä on välillä sellainen herrasmiesten välinen sopimus, että johtajien asioita ei koskaan käsitellä alaisen kuullen. Ja vaikka sitten joskus johtaja saattaa tehdä virheitä, joiden hinta kohoaa jopa miljooniin euroihin, niin silti monissa yhtiöissä on tuollaista ylempää toimihenkilöä on saada osakseen ymmärtämystä sekä palkintoja, koska hän on ollut niin kovin stressaantunut.

Oletteko huomanneet muuten että osassa maamme yhtiöistä on selkeä pukukoodi, jossa johtoryhmä ikään kuin kokoaa tuota johtajaa, ja heidän arvonsa näkyy näiden ihmisten pukeutumisessa. Ensin tietenkin ryhmässä käytetään suoria housuja sekä pelkkää paitaa tai sitten he pukeutuvat irtotakkiin, ja vasta ylemmät johtajat käyttävät kokopukua. Tästä asusta  sitten kehitellään pelkkä valkoinen paita sekä solmio, ja kun ylempi johto kulkee käytävillä, niin heillä on tapana käyttää värillisiä pukuja, joista ylinnä on tietenkin mustaa pukua käyttävä toimitusjohtja, ja osassa yhtiöistä tuo puku on ikään kuin ylimääräinen natsa tai arvon merkki.

Kun puhutaan noista toimitusjohtajien puvuista, niin niistä saattaa tulla aiva yhtä tarkoin valvottu kokonaisuus kuin valtion virkapuvuista, vaikka kyseessä onkin periaatteessa asia, jonka noudattaminen on vapaaehtoista. Pukukoodi on asia, joka saattaa muodostua hyvin tarkasti valvotuksi tavaksi, ja se muotoutuu vuosikausien kuluessa. Ja joissakin tapauksissa on käynyt niin, että tuon pukukoodin rikkomisesta on seurannut hiiskumaton hiljaisuus, joka on tarkoitettu huomautukseksi siitä, mitä seuraa, jos henkilö ei noudata työpaikan koodia.

https://sites.google.com/view/pukujakaytoskoodit/etusivu