Mietteitä avaruuslennoista ja historiasta sekä Pohjois-Korean vetypommista ja DC3:n historiasta

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

https://jotkutasiatvainkiehtovatihmisia.wordpress.com/

https://sites.google.com/view/pohjoiskoreanvetypommi/etusivu

https://sites.google.com/view/dc3historyaviation/etusivu

Pohdintaa Preussin armeijan kenraalimajurista nimeltään Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz sekä hänen ajastaan sekä pelosta (Pelko on hyvä aihe, millä voi aina ratsastaa, ja aina löytyy asia, mikä pelottaa jotain tahoa maailmassa).

Pelko on asia, millä voidaan aina tehdä vähän rahaa. Kun ihmisille tarjotaan turvallisuutta, niin samalla turvaa tarjoavat yritykset tienaavat miljoonia tai oikeastaan miljardeja dollareita tai euroja, kun ihmisille myydään turvatuotteita. Jotta linjakas länsimainen kuluttaja sitten saa kaiken haluamansa turvan, niin tietenkin hänellä pitää olla linjakas tietokone, joka sitten tietenkin pitää varustaa kahden vuoden erityisellä lisämaksullisella turvatakuulla ja virustorjuntaohjelmalla, joka sensuroi netistä kaiken sen, mitä tietokoneen omistajan ei katsota turva-alan yhtiöiden toimesta olevan soveliasta nähdä. Ja tuo erityinen vakuutus tietenkin otetaan siltä varalta, että ihminen sattuu pudottamaan tuon kalliin koneensa.


Eli kova pornografia lähtee tietenkin ruudulta tuolloin täysin, mutta tietenkin ase- tai sotilasalan yhtiöiden kotisivut ovat sellainen paikka, missä länsimaisen ihmisen toivotaan aina käyvän. Sieltä sitten saa tasokkaita pistooleita tai muita vastaavia aseita, joita voi sitten hankkia omaksi turvaksi, jotta henkilö voisi sitten kertoa kaikille varautuneensa jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Ja pelko sitten tietenkin myy myös poliittisissa puheissa, joissa vaaditaan lisää rajavalvontaa sekä poliisille lisää valtuuksia. Tietenkin pelolla tai pelo varjolla on hyvä sitten myös kutsua miehiä ylimääräisiin kertausharjoituksiin, joissa opetetaan sitä, miten ihmisen tulisi toimia joutuessaan sotaan.


Armeijan johto tietenkin hokee ikuista hokemaansa siitä, että juoksuhautoja vastaan hyökkäystä suorittavalla armeijalla tulisi olla vähintään kaksinkertainen miesylivoima vastustajaan nähden, ja tuolla lauseella eräs kenraali nimeltään Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz (1780-1831) ainakin joidenkin väitteiden mukaan  perusteli sitä, miksi asevoimien pitää olla asevelvollisuuteen perustuvia, eli niissä olisi ammttisotilaita vain kouluttamassa sekä johtamassa joukkoja. Koska tavalliset miehet eivät saaneet palkkaa työstään sotilaina, niin silloin tietenkin voitiin olla varmoja, että he eivät kapinoisi Preussin johtoa vastaan.


Ja tietenkin "Preussilainen kuri" teki armeijasta sellaisen, että siellä ei kukaan rivimies ainakaan kovin hyvin viihtynyt, joten tuollainen malli sitten aiheutti sen, että kovin paljon haluja kapinointiin ei tavallisilla sotilailla ollut, joten siksi Preussin kuningas saattoi olla varma siitä, että hänellä oli aina ylivoima miehiä puolellaan. Tai ainakin hänen vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen eli vuonna 1832 julkaistussa tutkielmassa "Vom Kriege"väitetään joidenkin analyytikkojen mukaan lukeneen noin. Itse en tuota kirjaa ole lukenut, vaikka sen saa ostaa kirjakaupoista tai lainata kirjastosta, mutta sen nimiin ainakin on vannottu niin pitkään kun muistan.


Tuon kuuluisan sotateoreetikon ajatus oli se, että kun valtio kohtaa aseellisen hyökkääjän, niin ensin se lyö tämän joukot, minkä jälkeen suoritetaan vastaisku vastustajan tuhoamiseksi. Ja tuon vastaiskun takia pitää tietenkin olla suuri armeija, jotta hyökkäys voisi onnistua. En tiedä sitten mitä tällaisten väitteiden esittäjä on oikeastaan tarkoittanut, mutta kuitenkin Clausewitz loi aikoinaan absoluuttisen sodankäynnin käsitteen, missä tavoitteena on saattaa vihollinen puolustuskyvyttömäksi. Ja tuolloin käytettävässä metodologiassa ei saa tuntea moraalisia tai poliittisia rajoitteita. Vain sota itse merkitsee, ja päämäärän saavuttamiseksi mikä tahansa teko voidaan kokea oikeutettuna, mikä tietenkin tarkoittaa joskus hyvinkin moraalittomia päätöksiä, kuten vastapuolella rikoksia tehneiden henkilöiden värväämistä omiin joukkoihin.


Absoluuttinen sodankäynti eroaa totaalisesta sodasta siten, että  "Totaalinen sota on sodankäyntiä, jossa kotirintama mobilisoidaan suureksi osaksi tai kokonaan sodankäynnin jatkamiseksi tai laajentamaksi. Tällöin valtion poliittinen järjestelmä, yhteiskunta, talous, tuotanto ja siviiliväestö palvelevat valtion sodankäynnin päämääriä" (Wikipedia), se miten totaalinen sota sitten käytännössä eroaa absoluuttisesta sodankäynnistä tietenkin tarkoittaa sitä, että jälkimmäisessä tapauksessa ovat myös siviilikohteisiin suunnatut iskut ikään kuin oikeutettuja, koska tuolloin voi sodanjohto ajatella, että jokainen vastapuolella oleva ihminen on osa armeijaa. Tämä "kansan mobilisointi" sitten on ikään kuin antanut oikeutuksen Lontoon, Dresdenin tai Rotterdamin pommitusten kaltaisiin tekoihin sekä sitä kautta myös Hiroshiman ja Nagasakin tuhoamiseen ydinpommeilla. Eli tämän takia tätä ilmasta tulevaa terroria voidaan ajatella ikään kuin absoluuttisen sodankäynnin laajentamiseen niihin valtion osiin, jotka ovat vastuussa sotatarvikkeiden tuotannosta.

Mutta silti siviileihin kohdistuneet iskut ovat julma sekä brutaali teko, mutta uskoisin että herra kenraalimajuri Clausewitz olisi sitten myös pommittanut vastapuolen kaupunkeja, jos siitä olisi ollut hänelle hyötyä. Mutta tietenkään Clausewitz ei tuota pommitusta koskaan tehnyt, koska hänellä ei ollut ilmavoimia sellaisen tehtävän suorittamiseen. Mutta Britannian laivasto pommitti Kööpenhaminaa vuonna 1807, estääkseen Tanska-Norjan laivoja päätymästä Napoleonin käsiin, ja tuolloin kukaan ei nostanut syytettä siviileihin kohdistuneesta tulituksesta. Joten kai Clausewitz olisi tehnyt saman kuin tuo brittiamiraali teki tuolloin Napoleonin sotien aikana. Ajan hengen mukaan noista uhreista ei koskaan puhuttu mitään, mikä kertoo siitä, millainen asenne hallitsijoilla oli kansaa kohtaan. Tavalliset ihmiset kelpasivat työhön sekä sotaan, mutta muuten he olisivat olleet vain painolastia eräänlainen "tarpeellinen paha", jota oli pakko sietää, jotta viljat saatiin kerättyä pelloilta sekä miehiä armeijaan. Mutta muuten kansa aiheutti kuninkaalle vain päänsärkyä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Absoluuttinen_sodank%C3%A4ynti


Tuo kuuluisa  "Clausewitzin malli" tietenkin viehätti esimerkiksi Preussin johtoa ja myöhemmin Saksan keisaria, joka ajatteli käyttää tuota asevelvollisuutta urkintaa varten luotuna koneistona, jonka avulla hänen salainen palvelunsa urkki tietoja kaikista asioista, jotka saattaisivat kiinnostaa Keisaria, mikä tarkoitti sitä, että häntä vastaan suunniteltuja attentaatteja sitten piti noiden poliisimiesten ilmoitella esimiehilleen, eli tuo tietenkin oli käytäntö myös muualla, joten sinänsä tässä asiassa ei ollut mitään ihmeellistä. Se että kansalla olisi mitään valtaa tuolloin Clausewitzin elinaikana oli puhdasta utopiaa. Kenraalimajuri Clausewitz oli kasvatettu niin, että yksinvaltius oli hänelle itsestäänselvyys, ja mitään muuta hallintomallia ei koskaan edes ollut olemassakaan. Hän oli väline, jonka elämän tarkoitus oli palvella kuningastaan ja täyttää tämän tahtoa ilman käskyjen oikeutuksen kyseenalaistamista, ja tuo oli vienyt kyseisen miehen pitkälle Preussin armeijassa.


Valtio oli tehty palvelemaan hallitsijaa ja muuta mallia kuin yksinvaltius ei tietenkään missään ollut. Jos joku oli muuta mieltä asiasta, niin hänet sitten saatettiin moisten utopioiden takia mestauslavalle, koska tuolloin ei tullut kuuloonkaan, että kansa saisi päättää itse omista asioistaan. Valta kuului tuolloin kuninkaille, ja mistään äänestämisistä ei tietenkään voinut edes puhua. Ja tietenkin asevelvollisuusarmeija on siitä hyvää vaihtoehto, että siinä sotilaat voivat tehdä muuta työtä sen ajan, kun valtio ei ole sodassa, koska ammattisotilaiden ylläpito on yhteiskunnalle melko kallista, joten asevelvollisuusarmeija perustuu ajatukselle, että ammattilaiset kouluttavat sekä johtavat reserviläisiä kun tarve suuren armeijan käyttöön tulee.


Clausewitz on hahmo jonka ajatuksia toistetaan sekä asevoimissa että liike-elämässä, vaikka ilmavoimat sekä ydinaseet ovat vieneet hänen malliltaan pohjaa pois. Hän on kuin joku ikoni, jonka sanomisia toistellaan mantran tavoin kaikkialla. Toisaalta Clausewitzin aikaan ei myöskään esimerkiksi konekivääreitä ollut kehitetty tai ainakaan ne eivät tuolloin olleet vielä yleisessä käytössä, ja nuo aseet sitten saivat yhdessä tykistön kanssa aikaan verilöylyn Ensimmäisessä Maailmansodassa. Toisen Maailmansodan aikana kehitettiin uuden ajan massatuhoase, jota vastaan eivät sotilaat voineet suojautua kunnolla. Tietenkin ydinaseita vastaan voidaan suojautua rakentamalla syviä bunkkereita, mutta jos joukot sijoitetaan bunkkeriin, niin ne eivät silloin pysty taistelemaan maan pinnalla. Ydinase on massatuhonnan ylin aste, ja sen käyttö on erittäin helppoa.


Tarvitaan vain pari miestä, jotka saavat pommikoneen ilmaan, ja jos he sitten pudottavat tuon aseen joukkojen päälle, niin nämä kohteena olevat miehet muuttuvat välittömästi kaasuksi. Tuon takia näitä aseita on hankittu eräiden maiden arsenaaliin, koska sotaa seuraa aina tilanteita, missä kaikki joukot eivät haluakaan kotiutua. Ja tietenkin koska sodassa on jokaisella miehellä  mahdollisuus hankkia aseita, niin silloin tietenkin on myös kapinan vaara suuri, joten ydinaseiden avulla voidaan kapinoivat joukot pyyhkiä pois kartalta muutamassa sekunnissa, ja tuolloin valtion johto tarvitsee vain muutaman uskollisen miehen, jotka sitten ovat valmiit käyttämään noita aseita.


Se sitten tietenkin aiheuttaa kaksijakoisen suhtautumisen ydinaseisiin. Eli niitä pidetään tietenkin aivan välttämättömänä asiana niiden valtioiden taholta, jotka ovat noita aseita hankkineet, mutta kuten vetypommin kehittäjä Dr. Edward Teller aikoinaan sanoi tai ainakin hänen väitetään sanoneen, niin "jos valtio haluaa paljon hankaluuksia niin silloin niiden kannattaa hankkia ydinaseita (If you want to make troubles for some nation nuke em). Tuolla asialla Teller tarkoitti sitä, että ydinaseiden valmistaminen on erittäin kallista, koska uraania esimerkiksi luohitaan niin kauhean syvältä, mutta tietenkin ydinaseiden turvallisuus on erittäin tärkeä asia, ja jos valtio valmistaa helposti liikuteltavia taktisia ydinaseita, niin silloin tietenkin ydinaseita voidaan yrittää kaapata  terroristien haltuun. Eli aina kun kärki on poissa tukikohdastaan, niin silloin se voi joutua hyökkäyksen kohteeksi.


Vaikka korkeasti radioaktiivinen plutonium aiheuttaa syöpää, ja tappaa ihmiset, jotka eivät ole varustautuneita tarpeellisilla suojaimilla, niin joku kiihkoilija voi silti yrittää ottaa ydinkärkien plutoniumia haltuunsa, ja rakentaa siitä joko jonkun "tykkilaitteen" tai sitten hän voi käyttää tuota plutoniumia "likaiseen pommiin", mikä tarkoittaa dynamiitin ympärille asetettua plutonium-jauhetta.Ydinaseissa käytettävä plutonium on erittäin radioaktiivista, joten sen takia esimerkiksi torjuntaohjukset löytävät kohteensa geiger.mittarien avulla, ja samalla tavoin tuon aineen ainakin toivotaan löytyvän tullissa, mutta jos plutonium upotetaan kullalla päällystettyn vesiastiaan, niin silloin saattaa käydä niin, että tuollainen ase läpäisee tullin.

Miksi ydinonnettomuuksia on salattu? Vai ovatko ne oikeasti edes onnettomuuksia?

Hylätty kaupunki Semipalatinsk 21 Semipalatinskin
ydinkoealueella. 

Kun pohditaan sitä, miksi esimerkiksi Neuvostoliitto on salannut ydinonnettomuuksia, niin tietenkin silloin täytyy muistaa, että tuossa maassa ei ollut koskaan vapaata lehdistöä. Siksi salaaminen onnistui tuossa maassa paremmin kuin lännessä. Esimerkiksi eräässä tapauksessa ydinmateriaalia eli aseisiin varattua plutoniumia tuottavassa laitoksessa oli tuota plutoniumia kaadettu liikaa jollekin alustalle, ja seurauksena oli räjähdys. Se onko laitosten työntekijöitä koskaan muistettu, on jäänyt historian hämärään.

Mutta kun mietitään sitä, että mitä kaikkea esimerkiksi Kylmän Sodan aikaan saatiin, niin ei tämä tiedottaminen myöskään lännessä aivan vapaata ollut. Kun mietitään esimerkiksi CASTLE BRAVO ydinkokeen yhteydessä tapahtunutta japanilaisen kalastusaluksen tapausta, missä ydinasekokeesta lähtöisin olevaa radioaktiivista tuhkaa lensi aluksen päälle, ja sen miehistä poltti itsensä melko pahasti ydinsäteilyn takia, niin silloin kyllä voidaan miettiä, että miten monta ydinonnettomuutta tuota ennen oli sattunut noissa kokeissa. BRAVO oli 1,5 kertaa voimakkaampi, kuin mitä oli aluksi laskettu, joten siksi nämä kalastajat saivat vakavia palovammoja.

Kuitenkin myös läheisten saarten asukkaat saivat osansa radioaktiivisesta tuhkasta. Itse välillä mietin, että olisiko Neuvostoliitto kertonut tuosta tapauksesta? Tai olisiko USA:n asevoimien tiedotuspolitiikka ollut samanlaista, jos säteilyn uhrit olisivat olleet asevoimien henkilökuntaan kuuluvia? Mutta toki Neuvostoliitossa salaattiin paljon asioita, joista olisi pitänyt puhua. Kun Semipalatinskin ydinkoealueella on nyt paljastunut ydinonnettomuus, jossa yli 600 ihmistä sai hoitoa akuutin säteilysairauden takia, ja vertailuksi voidaan sanoa, että Tshernobylissä vastaava luku oli 128, niin uutisessa luki, että ydinkoealue rakennettiin vankityövoimalla.

Silloin tuli mieleeni sellainen asia, että onko Neuvostoliitto käyttänyt vankeja myös koekaniineina ydinkokeissa? Ja mitä tapahtui niille vangeille, jotka tekivät tuon työn, jossa valmistettiin salaisia laitoksia? Pudotettiinko  heidän päälleen ehkä ydinpommi, jolloin noita ihmisiä ei ollut sitten enää olemassakaan, koska he katosivat kaasuja ilmaan, eivätkä he voineet silloin kertoa valtiosalaisuuksia mihinkään. Tuolla tavoin Stalin peitteli rikoksiaan, kuten peitteli myös SS, jonka rikoksia käsitellään tai ainakin ennen käsiteltiin yksipuolisesti sekä intensiivisesti vain sen takia, että Saksa sattui häviämään Toisen Maailmansodan, vaikka toki kuuden miljoonan ihmisen murhaaminen on rikoksena kammottava, ja maailma ei koskaan saa unohtaa holokaustia, mutta samaan aikaan monen muun maan tekemistä “etnisistä puhdistuksista” ei olla koskaan puhuttu.

Näitä maita ovat esimerkiksi Brasilia sekä muutamat muut vastaavat valtiot, joiden toimia ei ehkä koskaan olla puitu oikeudessa. Ja tietenkään myöskään Neuvostoliitto ei Kylmän sodan aikaan ollut kiinnostunut käymään läpi noita Stalinin ajan tekoja, tai ylipäätään oman turvallisuuspalvelun toimia ellei se sitten jotenkin palvellut silloista Kremlin johtajaa ja hänen päämääriään kuten epämiellyttävien kilpailijoiden poistamista turvallisuuskoneistosta. Tuolloin järjestettiin näytösoikeudenkäyntejä, joissa esimerkiksi turvallisuuspoliisin pahamaineinen päällikkö  Lavrenti Berija, tuomittiin kuolemaan ilman että hän pääsi kertomaan tietojaan kenellekään.  Tuolloin saattoi useita Stalinin verikoiria päästä pakoon.

Mutta jostain olen kuullut, että noiden ydinkokeiden yhteydessä tehtiin myös evoluution tutkimusta, missä testattiin säteilyn vaikutusta ihmisen perimään, ja tätä tutkimusta tehtiin lasten kautta. Tuolloin tutkittiin sitä, kuinka paljon valmistuneita lapsia syntyi niille henkilöille, jotka ottivat osaa ydinkokeisiin, ja samalla tutkittiin kumpaan sukupuoleen kohdistunut säteily on vahingollisempaa. Ja samalla testattiin bunkkerin sijoitus-syvyyttä maan sisässä. Eli sitä kuinka syvällä bunkkerin piti sijaita, jotta se suojaisi radioaktiiviselta säteilyltä, jota suuritehoiset ydinaseet lähettivät räjähdyksen yhteydessä.

Kun mietitään USA:n toimia Toisen Maailmansodan jälkeen, niin toki on selvää, että "Operation Paperclip:in" yhteydessä värvättiin myös natsirikollisia. Noiden ihmisten kanssa ei kukaan halua olla missään tekemisissä, mutta puhutaan, että rakettimiesten mukana olisi tullut myös kaasukammioita suunnitelleita henkilöitä, ja eräiden tarinoiden mukaan myös erinäisiin ihmiskokeisiin syyllistyneitä henkilöitä olisi tullut USA:San sodan jälkeen Deepwater projektin yhteydessä. Tuolloin saattoi käydä niin, että Pentagon hankkiutui heistä eroon jonkun ydinkokeen yhteydessä. USA:n liittohallitus oli muuten kerran antanut luvan syöttää lapsille radioaktiivisia muroja, jotta voitiin tutkia ruuan matkaa ruuansulatuskanavassa.

Mutta oletteko koskaan ajatelleet, mitä olisi tapahtunut, jos joku liittoutuneiden kenraali olisi jäänyt kiinni siitä, että hän kaveerasi natsien kanssa, tai ainakaan avoin seurustelu minkään keskitysleirien kauhun kanssa ei ollut asia, millä tuolloin vitsailtiin. Tai noilla asioilla ei vieläkään ole mitään syytä leikkiä eikä niissä ole mitään hauskaa, ja mitä sitten rakettimies olisi tehnyt kaasukammioiden parissa. Olen joskus kuullut, että SS oli ajatellut rakentaa kaasukammioita, missä ruumiit olisi saman tien tuhkattu kammioon asennetun asetyleeniliekkiin perustuvan polttolaitteiston avulla. Tuolloin ei “sonderkommandoja” olisi tarvittu ollenkaan, kun 3500 asteen vaakatasossa oleva asetyleeniliekki olisi polttanut ruumiit sekunnissa tuhkaksi, ja tuo laitteisto piti asentaa eräisiin kaasukammioihin.

Mikä meitä pelottaa supervoimakkaiden ydinaseiden testauksessa? Sekä mietteitä mustista aukoista aamun ratoksi

Castle-Romeo testin sienipilvi
kohoaa pilvien läpi 27.3.1954

Kun ajatellaan tilannetta, missä ilmakehässä räjäytetään vetypommi, jonka tulipallon lämpötila nousee useiiin miljardeihin celsiusasteisiin, niin silloin tietenkin on monilla ihmisillä mielessään sellainen asia, että mitä jos tuosta räjähdyspisteestä lähtee jokin saastepilvi etenemään asutuskeskuksia kohti. Kun puhutaan sellaisista multivaiheistetulla fuusiomekanismilla varustetuista FFF (Fissio Fuusio Fissio) räjähteistä, missä vetypommin litium tai mitä fuusiovaihetta nyt käytetäänkään on ympäröity luonnonuraanilla, jossa sitten tapahtuu toinen fissioräjähdys, kun fuusiossa vapautuvat neutronit muuttavat tuon luonnonuraani eli isotooppi U-238 atomit plutoniumiksi, niin silloin fuusiomateriaalin synnyttämä  tulipallo painuu kasaan uudelleen.

Tuo tehostaa fuusiota erittäin paljon, ja sen takia FFF-aseet ovat niin kauhean voimakkaita. Samoin sellainen rakenne missä fissiomateriaali on sijoitettu fuusiomateriaalin ympärille saa aikaan pienen tehonlisäyksen. "Tsar bomba" joka on maailman voimakkain koskaan räjäytetty ydinase räjähti sellaisella teholla, että se vastasi kaikkia toisessa maailmansodassa käytettyjä räjähteitä.

https://www.youtube.com/watch?v=RNYe_UaWZ3U

Tsar bomban kehittämä lämpötila on niin kova, että kokonainen järvi Novaja Zemlijalla muuttui sekunnissa höyryksi, ja paineaalto kiersi maapallon kolme kertaa. Se mitä tuolloin alettiin pelätä, on sellainen tila missä tuo valtavan voimakas räjähdys synnyttäisi ilmakehään singulariteetin eli mustan aukon, joka saattaisi muuttua vakaaksi, ja sitten maapallon kaasukehä imeytyisi sen kautta johonkin muualle. Tai kun puhutaan sellaisista nanokokoisista mustista aukoista, joiden koko olisi noin atomin ytimen luokkaa, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos tuo nanokokoinen "kvanttiaukko", kuten noita äärimmäisen pieniä mustia aukkoja kutsutaan alkaisi vetää ilmakehän atomeja ympärilleen, ja puristaa niitä kasaan, ja jos tuo kvanttiaukko muuttuisi stabiiliksi, niin silloin maapallon ilmakehään syttyisi tähti, joka saattaisi lopulta tuhota koko planeetan.

Toinen mahdollisuus olisi sellainen, että tuo aseen kehittämä valtava kuumuus saisi aikaan sellaisen ilmiön, missä ilmakehän typpi alkaisi yhtyä happeen, jolloin syntyy typpimonoksidia. Tuolloin ilmakehä ikäänkuin syttyisi tuleen tuon aseen kehittämän valtavan kuumuuden johdosta, ja silloin voisi käydä niin, että maapallon elämä päättyisi siihen. Kvanttiaukot eivät yleensä ole mitään erityisen pitkäikäisiä, mutta se että me olemme tunteneet tuon ilmiön vasta melko vähän aikaa varmasti aiheuttaa sen, että emme kykene ennustamaan noiden energiakeskittymien käyttäytymistä täysin.

Kvanttiaukot ovat olemassa, mutta ne ovat niin pieniä että niiden havainnointi on todella vaikeaa, ja kyse on pisteestä, mikä on pienempi kuin atomi. Mustien aukkojen synty kyllä tunnetaan. Ne syntyvät tilanteessa, missä tähti räjähtää supernovana tai sitten valtava ainepilvi romahtaa kasaan, jolloin se synnyttää kyllä ensin prototähden joka räjähtää. Räjähdyksessä syntyvä energia on niin voimakas, että avaruuteen ilmestyy "vakaaksi singulaariksi" kutsuttu ilmiö. Tuo ilmiö on sellainen missä tähden räjähtäessä syntyvä energia jää ikään kuin olemaan universumiin.

Ja tätä me kutsumme nimellä "musta aukko". Tuon takia musta aukko voidaan muodostaa vain johtamalla kappaleeseen sähkövirtaa, mutta kuten varmaan tiedämme, niin tuolla tavoiin voitaisiin muodostaa avaruuteen singulariteetti, minkä avulla voisimme matkustaa tähtiin, joko sen muodostaman madonreiän kautta tai käyttämällä tätä kappaletta painovoimalinkona. Tuollainen keinotekoinen musta aukko voitaisiin muodostaa voimalasatellittien avulla niin, että avaruuteen lähetetään radiomasereilla varustettuja satelliitteja, joiden avulla esimerkiksi johonkin teräskuulaan pumpataan sähköenergiaa radiaaltojen avulla niin, että tuon teräskuulan massa kasvaisi niin suureksi, että muodostuisi musta aukko, jota voisimme sitten hyödyntää esimerkiksi tähtien välisessä matkailussa.

Tai sitten jos madonreikää ei voitaisi hyödyntää alusten lähettämisessä kohti tähtiä  niin silloin sitä voidaan käyttää ainakin aurinkokunnan sisäiseen matkustamiseen. Syy miksi noita madonreikiä ei ehkä uskalleta hyödyntää on se, että kukaan ei tietäisi mitä sen toisella puolen on. Madonreikä on teoreettinen ilmiö, joka yhdistää kaksi universumin pistettä toisiinsa. Tämä Einstein-Rosenin siltana tunnettu ilmiö syntyy silloin, kun kaksi mustaa aukkoa alkaa värähdellä samalla taajuudella. Silloin niiden väliin muodostuu säie tai tunneli, josta käytetään nimeä "madonreikä".

https://www.youtube.com/watch?v=SLUzJeto0Wo

Sen kautta voidaan teoriassa matkustaa vaikka toiselle puolen universumia, ja sen olemassaoloa puoltaa se, että mikään tunnetuista mustista aukoista ei laajene. Sen takia voidaan olettaa, että noihin kohteisiin syöksyvä aine tulee myös jostain ulos. Mustien aukkojen erityispiirre on sellainen, että niihin syöksyvä kappale ylittää valon nopeuden, koska kaikki kappaleet putoavat massakeskipistettä kohti kappaleen pinnalla olevaa pakonopeutta vastaavalla nopeudella. Joten sen takia musta aukko kumoaa ikään kuin kosmisen nopeusrajoituksen. Mutta voidaanko tuota ilmiötä hyödyntää avaruusmatkailussa on toinen asia. Nimittäin jos astronautti syöksyisi mustaan aukkoon, niin silloin hänen aluksensa ikään kuin venyisi vuorovesivoimien vaikutuksesta valtavan pitkäksi, ja repeäisi palasiksi.

https://www.youtube.com/watch?v=_kxKTX_GH4k

Kun mietitään teoreettista mahdollisuutta matkustaa universumissa, niin tietenkin voidaan ajatella, että rakennetaan pallomainen avaruusalus, jonka ympärille asetetaan voimalasatelliitteja, ja sitten tuhon palloon pumpataan energiaa, jolloin se itse muuttuisi mustaksi aukoksi, ja tuolloin ihminen voisi sen avulla ehkä matkustaa toiseen galaksiin. Tällaisesta aluksesta olen joskus kirjoittanut, ja se on alunperin Carl Saganin ideoima. Hän esittelee sen kirjassaan "Ensimmäinen yhteys", jossa ihminen matkustaa tähtiin aluksella, johon pumpataan radioaaltojen avulla niin paljon massaa, että se muuttuu mustaksi aukoksi, ja jos me joskus alamme hyödyntää tuota ilmiötä avaruusmatkailussa, niin silloin voisimme tehdä matkoja universumissa niin, että kukaan ei oikeasti huomaisi ulkoapäin yhtään mitään.

marxjatalous.blogspot.fi