Blogit jatkuvat edelleen, mutta olen vaihtanut julkaisualustaa Wordpressiin eli jos nämä jutut kiinnostavat, niin klikatkaa alla olevia linkkejä silloin tällöin.

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

https://jotkutasiatvainkiehtovatihmisia.wordpress.com/

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com

Kirjoitelma tunnelien poraamisesta sekä kaivostoiminnasta. (Valtava pora tekee räjähteet tarpeettomiksi tunnelityömailla)

Sankt Gotthardin tunnelin
poraamisessa käytetty pora

Sankt Gotthardin tunnelin rakennustöissä oli avainasemassa laite, jota kutsutaan nimellä "myyrä". Kyseessä on valtavan suuri pora, joka etenee kallion sisällä, ja tuo yli sata metriä pitkä väline on varmasti suurin koskaan tehty maalla liikkuva esine. Tuo valtava pora liikkuu kallion sisällä painautumalla leikkaamansa käytävän seiniin hydraulisten jalkojen varassa, ja tietenkin se tarvitsee valtavasti sähköä toimiakseen. Käytännössä tuollainen valtava pora tarvitsee yhtä paljon sähkövirtaa kuin joku pikkukaupunki, ja tuon poran ongelmana on leikkuuterän kuluminen, ja tuollaisessa kallioporauksessa ongelmia sitten tulee myös irti leikatun kalliojätteen toimittamisessa pois tunnelista, koska tarvittavaa kuljetinta pitää aina välillä jatkaa. Kuitenkin tuo poraamiseen perustuva metodi kallion sisällä liikkumiseen on sikäli mielenkiintoinen myös tavallisessa kaivostoiminnassa, että poraa käytettäessä ei tarvita räjähteitä. Ja se sitten tuo turvallisuutta, koska tuolloin räjähteet eivät voi päätyä esimerkiksi terroristien käsiin.

Kuitenkin on kehitelty myös toisenlaisia välineitä kallion leikkaamiseen, ja yksi mielenkiintoisimmista on ilmatyynyn päällä liikkuva eräänlainen panssarivaunu. Tuon porausajoneuvon edessä on rullamainen terä, mikä leikkaa kalliota, ja tuo leikkuujäte vain putoaa tuon ajoneuvon alle, ja vaikka nuo timanttiterät muuten kuluvat melko nopeasti, niin tuota terän kulumista voidaan vähentää kuumentamalla kalliota punahehkuiseksi, jolloin leikattava materiaali pehmenee, ja terän kestävyys paranee.

Tuo kallion kuumentaminen voi tapahtua esimerkiksi mikroaalloilla, ja ongelmia sitten tulee siitä, kun tuon ilmatyynyaluksen pitää päästä tulikuuman kiviaineksen yli. Vaikka tietenkin tuota lämpötilaa voidaan laskea suihkuttamalla tuon sulan maa-aineksen päälle kylmää vettä. Jos tuollainen porausväline liikkuu ilman pintakosketusta, niin silloin sen renkaat eivät puhkea, ja jos kallion leikkaaminen tapahtuu elektromagneettisen säteilyn kuten laserin tai mikroaaltojen avulla, niin silloin kojeen leikkuuterä ei kulu, mikä antaa tuolle laitteelle erittäin pitkän toiminta-ajan, ilman että leikkuuterää pitää ryhtyä vaihtamaan, ja jos kalliota kuumennetaan tarpeeksi, niin siitä tulee kuin taikinaa, joka tekee hyvin nopean etenemisen kallion sisällä mahdolliseksi.

Jos käytössä olisi mahdollisuus käyttää ydinvoimaa, niin silloin voidaan toteuttaa todellinen "monster"-ratkaisu, missä tuollaiseen Sankt Gotthardin tunnelityömaalla käytetystä laitteesta voidaan tehdä todellinen maan alla liikkuva UFO, mikä voisi porata maan alla yhtä nopeasti kuin joku Ferrari liikkuu maanteillä. Tuo laite olisi sellainen, että sen leikkuuterät olisi korvattu laser-, valokaari-  ja mikroaaltoleikkureilla, eli nämä valtavan voimakkaat sähkömagneettiset leikkurit ovat välineitä jotka voivat polttaa kalliota irti hyvin nopeasti, ja tuon valtavan laitteen ympärille asennetut turbiinit sitten asemoivat sen keskelle käytävää.

Kyseinen koje olisi valtavan tehokas, kun valmistetaan maan alla olevia käytäviä. Tarinan mukaan on  kehitetty myös sellainen versio, joka tulppaa takanaan olevan käytävän , eli se ikään kuin muuraa kallion niin, että tuon laitteen suorittamaa kaivuutyötä ei huomaisi mistään. Tuolloin kyseinen pora käyttäisi tähän muuraukseen irti laikkaamaansa kalliota.  Sen pinta voidaan valmistaa sellaisesta hiilikuidusta, jonka molekyylirakenne on jousimainen, jolloin aine kovenee mitä kovemmin sitä painetaan. Ja kovaa lämpötilaa voidaan tietenkin laskea tehokkaalla jäähdyttimellä, joka johtaa lämmön ympäröivään kallioon.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Tietotekniikka sekä samalla myös muu teknologia kehittyy jatkuvasti, mikä tekee mahdolliseksi myös vapaasti meressä uivat torpedot.

Mk-18 torpedo oli yksi toisen maailmansodan erikoisuuksista. Kyseessä oli sähkötorpedo, jota ei kuitenkaan paljoa käytetty tai kehitetty. Mutta nykyaikaiset välineet kuten kehittyneet tietokoneet sekä laadukkaammat komponentit varmasti tekevät tuosta sähkötorpedosta melko potentiaalisen välineen merisotaa ajatellen. Ehkä tuo väline ei paljoa tuolloin aikoinaan amiraaleja kiinnostanut, mutta kuitenkin nykyaikaiset ydinparistot ja muut vastaavat kehittyneet voimantuottoyksiköt ja pienet sekä kevyet ydinkärjet voivat sitten muuttaa tuollaisen laitteen tehokkaaksi taisteluvälineeksi, jolla on paljon suurempi kapasiteetti, kuin monilla muilla merisodan välineillä.

Kun puhutaan esimerkiksi robottiase- sekä STEALTH-ohjelmasta, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että siitä kerrotaan ihmisille vain sitä, mikä on aivan pakko kertoa. Suurin osa esiteltävistä välineistä on lentäviä pienoishelikoptereita sekä hävittäjiä, eikä suinkaan esimerkiksi sukellusveneitä tai muita vedenalaisia välineitä paljoa estellä. Nuo vedenalaiset toimintavälineet eivät välttämättä muistuta torpedoita ulkoisesti, eli ne voivat olla esimerkiksi pienoissukellusveneitä, joiden lastitaan on asennettu ydinpommeja, ja joita ohjataan vedenalaisilla "GERTRUDE":eksi kutsutuilla sonarääneen perustuvilla ohjaimilla.

Sähkö on yksi maailman innovatiivisimmista elementeistä, ja vaikka lähes kaikki maailman laitteet tarvitsevat sähköä jonkin verran, niin silti sähköön perustuvia keksintöjä tehdään todella paljon. Yksi maailman vaarallisimmista sekä innovatiivisimmista sähkön käyttötavoista on käyttää sähköä esimerkiksi torpedojen voimanlaitteina. Toisin kuin vetyperoksidia sekä vettä turbiineissa käyttävät torpedot, niin sähkökäyttöiset eli akkuja sekä sähkömoottoreita käyttävät torpedot ovat todella tehokkaita sekä äänettömiä, ja niiden avulla voidaan tehdä erittäin tehokkaita hyökkäyksiä vihollisen laivastoa vastaan.

Sähkömoottorikäyttöinen torpedo voi toimia erittäin pitkän kantaman päästä, ja nykyaikaisen navigointilaitteissa käytettävän teknologian avulla nuo torpedot muistuttavat enemmän pienois-sukellusveneitä kun perinteisiä sota-aseita. Niiden navigointijärjestelmät mahdollistavat erittäin mutkikkaiden reittien käyttämisen, ja jos noissa aseissa on esimerkiksi tekoälypohjainen maaliinhakeutumisautomatiikka, joka tunnistaa kohteet, niin silloin nämä aseet voivat olla äärimmäisen vaarallisia sekä käyttökelpoisia vaihtoehtoja ohjuksille, jos halutaan hyökätä esimerkiksi laivastotukikohdassa olevia aluksia vastaan. Noiden huippunykyaikaisten aseiden elektoniikka on tehty sellaiseksi, että ne tunnistavat laivat niiden silhuetin perusteella, jolloin ne voivat törmätä laivaston tärkeimpiin yksiköihin.

Sähkökäyttöisen torpedon ajatus on siinä, että tämä ase olisi huollon kannalta parempi sekä käyttäjälleen turvallisempi, kuin perinteinen turbiiniin perustuva torpedo, koska siinä ei tarvitse pelätä sitä, että peroksidisälilö alkaisi sitten vuotaa, jolloin torpedo olisi käyttökelvoton. Toki tuo torpedo voidaan tehdä sellaiseksi, että se on tyhjä, kun ase nostetaan laivaan tai sukellusveneeseen, ja sitten vasta kun niitä halutaan käyttää, niin sitten noiden “sikarien” säiliöt täytetään, jolloin torpedo on käyttövalmis. Ja samoin torpedojen säiliöt voidaan valmistaa esimerkiksi teflonista, mikä tekee niistä hyvin korroosiota kestäviä, mutta sähkötorpedo on siitä mielenkiintoinen vaihtoehto, koska siinä voidaan käyttää esimerkiksi tavallisia auton akkuja.  

Tuo ase sitten ripustetaan torpedohuoneen telineeseen, ja sitten siihen kiinnitetään latauskaapeli, sekä volttimittari joka näyttää milloin ase on käyttövalmiina, ja sitten se vain laukaistaan kohteeseen. Tuollaisella pitkänmatkan torpedolla voitaisiin iskeä esimerkiksi telakoiden sulkuja vastaan, ja ne voisivat tietenkin toimia muistakin alustoista kuin vain sukellusveneistä. Toisin sanoen niillä voisi olla vedenalaisia latausasemia esimerkiksi SOSUS-kaapelien yhteydessä, ja noiden sähkötorpedojen tekniikan pohjalle voidaan kehittää myös kääpiösukellusveneitä, joilla voidaan valvoa tätä valtameren pohjassa olevaa valvontakaapelia, sekä myös suorittaa tiedustelua vaikkapa Murmanskin laivastotukikohdan vedenalaisiin osiin.

Jostain olen kuullut tai pikemminkin lukenut, että noissa SOSUS-kaapelin kuunteluasemissa olisi kuulemma torpedoita, joita voidaan välittömästi käyttää vihollisen sukellusveneitä tai pinta-aluksia vastaan. Nuo torpedot ovat kuulemma putkissa, jotka on asennettu kääntyviin telineisiin, ja niiden avulla voidaan hyökätä sukellusveneitä vastaan melko tehokkaasti. Eli olisiko tuo sitten osa PROJECT MAY BELL:iä, jossa USA:n laivasto etsi kuumeisesti keinoa pysäyttää vihollisen sukellusveneitä. Kuten jossain olen kirjoittanut ennenkin, niin tuollaisessa torpedossa voisi olla myös RTG eli radiotermogeneraattori, joka antaa sille melkein rajattoman toimintamatkan, ja tuossa torpedossa voisi olla myös ydinkärki.

Se antaisi laivastolle mahdollisuuden iskeä mihin tahansa merellä partioivaan alukseen tai rannikolla olevaan kohteeseen jopa tuhansien kilometrien päästä. Jos oletetaan että tuossa kääpiösukellusveneessä tai ydinkäyttöisessä torpedossa olisi noin 15 kilotonnin vetypommi taistelukärkenä, niin silloin ne voisivat aiheuttaa laajaa tuhoa esimerkiksi rannikoilla oleville kaupungeille sekä sotilastukikohdille. Nuo aseet vain ohjataan päin rantaa ja sitten taistelukärki räjäytetään veden alla, jolloin paineisku sekä ylikuumentunut vesihöyry aiheuttaisivat välittömästi koko satamalaiturin romahtamisen, ja myös suunnattomia tuhoja välittömästi rannikolla olevalle rakennuskannalle.

Puhutaan että venjän laivastolla olisi käytössään 50 megatonnin taistelukärjellä varustettu, ilmeisesti sukellusvenettä muistuttava STATUS-6, joka olisi maailman tehokkain koskaan rakennettu laivaston torpedo. Sen epäillään muistuttavan ulkoisesti VIKTOR-luokan sukellusvenettä, koska siinä käytettävä ydinräjähde olisi niin valtavan raskas, että se vaatisi suuren rungon. Tuo räjähde olisi sitten samantyyppinen multivaiheinen FFF eli fissio-fuusio-fissio räjähde kuin "Tsar-bomba", joka on suurin koskaan laukaistu ydinase.

marxjatalous.blogspot.fi

NASA:n kehittämä mikroaaltoraketti eli "Mahdoton moottori" avaa reitin Marsiin, ja se itse ei tarvitse polttoainetta ollenkaan.

Mikroaaltomoottorin malli

Kuten olemme lehdistä saaneet lukea, niin NASA on saanut oman mikroaaltoon perustuvan moottorinsa toiminaan. Se on paljon tehokkaampi laite kuin muutamat muut kokeilut, joita ovat esimerkiksi aurinkopurje tai muut vastaavat raketit, kuten esimerkiksi valoon perustuva  fotoniraketti, mikä perustuu yksinkertaisesti siihen, että myös fotonit eli valon hiukkaset saavat aikaan työntövoimaa, ja niin saa näköjään myös tämä uusi mikroaaltoon persutuva rakettimoottori, jonka toimintaperiaate on siinä, että mikroaaltoja laitetaan kimpoamaan rakettikammioossa moottorin etuosasta taaksepäin, jolloin ne työntävät rakettia eteenpäin.

Se miksi tuo lehdissä huomiota osakseen saanut moottori on ollut tähän mennessä nimeltään "mahdoton raketti", johtuu siitä, että tuossa välineessä ei käytetä mitään varsinaista polttoainetta, vaan työntövoima luodaan mikroaaltojen avulla, mikä tekee tuosta laitteesta todella houkuttelevan välineen, kun ajatellaan lentoa kohti Mars-planeettaa, mihin tuolla välineellä päästäisiin noin 70-vuorokaudessa. Idean tuohon moottoriin on mahdollisesti antanut fotoniraketti, jossa mikroaaltojen paikalla käytettäisiin valoa, mutta kun puhutaan sopivan valonlähteen löytämisestä, niin silloin on ollut vaikeata.

Näet tuon fotoniraketin työntövoima on ollut vain miljoonasosan esimerkiksi ionimoottorin antamasta työnnöstä, ja sen kiihdyttäminen täyteen nopeuteen olisi kestänyt jopa vuosikymmenien ajan. Fotoniraketin pakokaasujen eli fotonien nopeus on sama kuin valon nopeus, joten tuolla laitteella olisi ollut mahdollista saavuttaa tuo "kosminen nopeusrajoitus". Mutta tuota rakettia kujettavan valopatsaan luominen on ollut hiukan hankalaa, ja siksi on ideoitu esimerkiksi antimateriamoottoreita, jotka kuitenkin ovat olleet liian vaarallisia toteutettaviksi.

Tuo mikroaalto voidaan ehkä korvata turvallisemmalla radioaallolla, joka suunnataan raketin takana olevaan metalliseen levyyn, ja tuolloin alus saisi työntövoimaa siitä, kun radioaalto pannaan kimpoamaan sen takana olevasta metallilevystä. Mutta tuo on tietenkin vain kosmeettinen muutos tuohon mikroaaltoon persutuvaan moottoriin, joka itse ei tarvitse mitään polttoainetta, mutta mikroaaltojen kehittämiseen käytettävä magnetroni tietenkin tarvitsee sähkövirtaa, joka pitää tuottaa joko kemiallisesti polttokennoilla, ydinreaktorilla tai aurinkopaneeleilla, joiden avulla voidaan virtaa tuottaa tietenkin vain verraten lähellä Aurinkoa.

Tuo moottori voidaan asentaa mihin tahansa avaruusalukseen, jossa sitä sitten voidaan käyttää esimerkiksi pienen ydinreaktorin avulla, ja tuollainen korkeasti rikastettua plutoniumia käyttävä reaktori voidaan asentaa X37B:n kaltaisen sukkulan rahtitilaan, ja tuolloin kyseinen avaruussukkula voisi operoida melkein missä päin aurinkokuntaa hyvänsä. Jos kehitetään reaktori, joka käyttää polttoaineessa ydinaseplutoniumin rikastustasoa tai keinotekoista alkuainetta kuten Neptuniumia, Kaliforniumia tai Einsteiniumia, niin silloin siitä voidaan tehdä erittäin pieni.

Ja kun varsinaista ajoainetta ei tarvita, niin tuo laukaisu voidaan salata yleisöltä, jos niin tahdotaan tehdä. Eli tuolloin ylimääräinen polttoaine ei aiheuta mitään muutoksia normaaliin laukaisuun verrattuna, ja kun käytetään korkeasti rikastettua plutoniumia voiman tuotantoon, niin silloin ei reaktorista kovin suurikokoista tule, eli ehkä tuollainen ison säilykepurkin kokoinen atomivoimala olisi tuolloin mahdollista rakentaa.

http://jalopnik.com/why-nasas-impossible-engine-is-likely-just-that-1616224512