Turkissa mennään taas uudella nopeudella kohti Atatürkin mallia, missä ihmisiä valvotaan ja heitä pidätetään. Ja tätä toimintatapaa ei ole Erdogan keksinyt

Sultan Ahmedin moskeija Istanbulissa

Vaikka vuonna 1938 kuollut (Mustafa) Kemal Atatürk oli ikään kuin Turkin länsimaiseksi muuttamisen keulakuva, niin kuitenkaan hänen hallintonsa ei mitenkään kovin demokraattinen ollut, eikä Turkin ihmisoikeustilanne ole koskaan ollut kovin hyvä. Turkissa oli muuten ainakin ennen voimassa laki, jonka mukaan Kemal Atatürkia ei saanut ollenkaan arvostella, tai sitten henkilö joutui vankilaan tai sitten yleisempi tyyli ilmeisesti on ollut se, että hallituksen vastustajat vain katoavat jonnekin erämaahan. Erdogan ei siis ole ainoa ihminen Turkissa, joka on kuunnellut puhelimia tai tukahduttanut oppositiota, eli tällaisella toiminnalla, missä ihmisiä vain katoaa on tuossa vuoristoisessa maassa pitkät perinteet, jotka juontuvat jo Ottomaanien ajoista asti.

Tuo laki on ollut voimassa hänen kuolemansa jälkeen, eikä myöskään tuon maan sotilashallituksia ole turhan pehmoista otteista kuitenkaan voinut moittia. Kun tuon maan poliittinen sekä yhteiskunnallinen tilanne on aina ollut sellainen, että sitä ei kovin paljoa ole voinut kehua, eli esimerkiksi kurdin kielen puhuminen on ollut kiellettyä tuossa maassa, joka on tunnettu ankarista johtajistaan, niin silloin tällöin voidaan kysyä, että olisiko sotilasvallankaappaus sitten oikeasti muuttanut yhtään mitään.

Vai olisiko meno jatkunut samankaltaisena, kuin mitä se on Erdoganin aikana, mutta maan johdossa olisi vain ollut uniformuun pukeutunut mies, joka olisi mukavasti pidätyttänyt toisinajattelijoita samaan tapaan kuin Erdogan tekee nyt. Tuosta toiminnasta on muuten hyviä esimerkkejä historiasta, eli vaikka jossain maassa on tehty sotilasvallankaappaus, koska presidentti on ollut korruptoitunut sekä yksinvaltainen, niin kuitenkin poliittisia pidätyksiä on jatkettu sillä tyylillä, että putkassa ovat istuneet vierekkäin entinen presidentti, ja hänen pidätyttämänsä oppositiojohtaja, kun uusi "rautakaartin " johtama hallitus on päättänyt tehdä maastaan suuren sotilasleirin.

Tuollaisesta toiminnasta kuuluisia olivat esimerkiksi Etelä-Amerikan "edistykselliset" sotilasjuntat, joiden toiminnan peruteena oli korruption kitkeminen sekä maan nykyaikaistaminen. Ja tietenkin myös Myanmar on tunnettu tällaisesta hyvin tehokkaasti maata modernisoivasta ja samalla opposition johtajia säälittä pidättävästä amiraalien sekä kenraalien johtamasta hallinnosta, joka kyllä on erittäin tehokas juuri näistä hyvin mielivaltaisista toimistaan, joten ainakaan historian kannalta katsottuna ei noista sotilashallituksista oikein mitään hyvää ole maalle tullut, kuten ei ole varmaan mistään itsevaltaisista presidenteistäkään.

Itse olen joskus miettinyt, että oliko tuo Turkkilaisten hävittäjien suorittaman Venäläisen hävittäjän alasampuminen Syyriassa ollut oikeastaan tarkoitettu provokaatioksi, jolla Venäjä saadaan uhkaamaan Turkkia täydellä sodalla, mikä taas olisi oikeuttanut kansalliseen liikekannallepanoon. Tuolloin olisi voitu toimia kuten aikoinaan Chilessä toimittiin, eli asevoimat olisi sitten saaneet pidättää Erdoganin kannattajia tuolla varuskunnissa. Toki Erdogan saattaa kyllä sitten käyttää tätä vallankaappausyritystä puhdistaakseen armeijan sekä muun virkakoneiston sekä tietenkin loukata esimerkiksi upseereiden ihmisoikeuksia, mutta kuitenkin Turkissa on tällä hetkellä sellainen tilanne, missä vaihtoehtoja ei juurikaan ole tarjolla.

On vain kaksi samalla tavalla ajattelevaa toimijaa, joiden mielestä valta kuuluu heille itselleen. Noista toimijoista  toinen käytti siviilipukua ja toinen taas uniformua. Kuitenkin tuo esimerkiksi länsimaisten toimittajien into puolustaa näitä sotilaita saattaa johtua siitä, että se että Erdogan saattoi kukistaa tuon kapinan poliisivoimien avulla vei samalla myös muiden armeijakenraalien arvovaltaa. Eli tuolloin ikään kuin panssarivaunujen taika katosi, ja samalla myös se pelote mikä sotilailla tähän asti on ollut vesittyi, ja samalla myös tietenkin saattoi käydä niin, että jotkut toimijat olivat tehneet myös aiesopimuksia noiden tulevien sotilashallituksen edustajien kanssa, jota ei sitten enää tullutkaan.

Samoin tietenkin joidenkin ihmisten mielessä saattaa olla sellainen asia, että mitä jos muidenkin armeijoiden upseeristoa aletaan poistaa viroistaan. Tietenkään tämä ei varmaan koske Suomen puolustusvoimia, mutta esimerkiksi Itäblokissa voi olla sellaisia tapauksia, että siellä koetaan jonkin upseerin koulutuksen olevan hieman vanhentunutta. Ja kun tuo Turkin vallansiirto epäonnistui, niin se sitten saattaa aiheuttaa sen, että joku ryhtyy vaatimaan joissakin muissa maissa esimerkiksi jonkun kenraalin eroa.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

G-20 tapaamisessa toimitaan kuten voitiin odottaa, eli rakentajat jäävät taka-alalle

G-20 kokous on alkanut kuten voidaan odottaa. Rakentajat ovat jääneet taka-alalle ja eturivissä istuu joukko ihmisiä, joiden mielestä asiat pitää hoitaa niin, että oma eturyhmä tulee aina ensin. Se mikä tämä eturyhmä sitten on, saattaa olla hiukan erikoinen asia. Kun puhutaan siitä, mikä G-20 eli maailman 20 johtavan talousvaikuttaja-maan kokous oikeastaan on, niin joidenkin mielestä se on oikeastaan vain Bilderberg-ryhmän sekä Trilateraalisen komission (Trilateral comission) jatke, jossa lyödään lukkoon sitä, mikä noissa kabineteissa on sovittu. Tekstin alla on linkit noiden organisaatioiden kotisivuille.



Eli joidenkin "ei niin tyhmien ihmisten" mielestä maailman taloutta sekä tulevaisuutta koskevat päätökset tehdään ensin noissa kabineteissa, ja sitten niistä keskustellaan G-20-kokouksessa, minkä jälkeen nämä asiat tuodaan sitten parlamenttiin. Ja näin saadaan aikaan sellainen kuva, että kun lakeja lähdetään muuttamaan, niin silloin "kaikesta on jo sovittu muiden kanssa", joten tällaiset päätökset pitää vain muka hyväksyä.



Kun puhutaan maailman taloudesta sekä sen johtavista valtiollisista järjestöistä, jotka ovat G-20 ja OPEC, niin silloin tietenkin puhutaan samalla virallisesta vallankäytöstä. Virallisen vallankäytön toimijoina ovat valtioiden johtajat sekä diplomaatit, kun puhutaan kansainvälisen tason toiminnasta. Mutta valtioiden johtajat ovat taas omien eturyhmiensä valitsemia, eli nuo eturyhmät ovat tietenkin äänestäjät, mutta samalla myös ne jotka rahoittavat poliittisia kampanjoita ovat yhtä tärkeässä asemassa, kun puhutaan siitä kuka pääsee käyttämään valtaa. Kansainvälisellä kentällä taas on sellainen asetelma, että maailman tärkeimmät mineraalit eli öljy sekä kaasu ovat siellä, missä niiden ei toivota olevan. Eli pääasiallisesti kaasua ja öljyä halutaan käyttää polttoaineena, jotta teknistyvä maailma saa virtaa pistorasiaan.

Mutta noiden luonnonvarojen sijainti on tietenkin länsimaiden kannalta ajatellen vähän väärässä paikassa, ja siksi meidän pitää kuunnella joko Venäjän johtoa tai Arabeja, joista jälkimmäinen osapuoli kuitenkin on sellainen, jonka aatemaailman takia nuo kaasun ja öljyn toimitukset saattavat lopahtaa hyvin nopeasti. Joten tietenkin meillä pitää olla vaihtoehtoja, joista toinen on se, että ostamme kiltisti Venäjän öljyä ja kaasua sekä hymyilemme Putinille kauniisti, ja kerromme hänestä kaikkia mukavia juttuja. Tai sitten ostamme öljyä ja kaasua jostain sellaisista maista kuin Azerbaidžan tai Georgia, mutta se vaatiikin sitten hyviä välejä Turkin tai Venäjän kanssa, koska tuo kaasuputki täytyy vetää Mustanmeren läpi, ja siihen sitten pitää lupa kysyä Venäjältä tai Turkilta, joten tietenkin meidän pitää muistaa se, että kummankaan maan johtoa ei saisi ärsyttää loputtomiin.

 Se että meille tulisi konflikti tai pahoja erimielisyyksiä Venäjän kanssa sitten saisi varmasti aikaan sen, että tuohon öljy- tai kaasuputkeen tulee niin sanottu "poliittinen huoltotarve", mikä tarkoittaa sitä, että putkessa kulkevan kaasun toimittamista aletaan rajoittaa. Ja se sitten varmasti saa aikaan sen, että Venäjän johtajaa kuunnellaan myös ilman, että hänen täytyy esitellä ydinaseitaan. Venäjän doktriini eli sotilasoppi perustuu siihen, että ydinaseet muodostavat tehokkaan pelotteen, jonka takaa on helppo suorittaa sotilaallisia operaatioita, eli se ei oikeastaan poikkea mitenkään USA:n vastaavasta sotilaallisesta opista.

Tietenkin molempien supervaltojen politiikka on se, että jos niitä vastaan hyökätään, niin ne ampuvat takaisin. Kun puhutaan siitä, että miksi Venäjä on panostanut nimenomaan ohjuksiin, niin syy tähän on peräisin Neuvostoliiton ajalta. Ohjukset eivät lähde loikkaamaan ja niissä ei ole miehistöä. Joten sen takia Neuvostoliitolla sekä sen seuraajalla Venäjällä on tehokas sukellusvenelaivasto, joka käyttää tehokkaita risteilyohjuksia, joiden kohteina ovat esimerkiksi NATO:n lentotukialukset, mutta varsinaisia lentotukialuksia tuo valtio ei ole katsonut tarpeelliseksi hankkia muuten kuin yhden kappaleen.

Sen lento-operaatiot perustuvat siihen, että maatukikohdista lähtevät rynnäkköhävittäjät voivat iskeä sekä maalla että merellä oleviin kohteisiin, ja samalla niiden polttoainetta voidaan säädellä siten, että ne eivät voi lentää esimerkiksi Brittein saarille. Jos ajatellaan G-20-kokousta sekä sen edustalla olevia mielenosoittajia, niin tietenkin massiiviset protestit ovat hyvä keino kääntää ihmisten silmiä pois tuosta varsinaisesta kokouksesta.

Maailmantalouden johtavien valtiollisten päättäjien ongelma on se, että tuo järjestelmä on alkanut muuttua valtavaksi kasinojärjestelmäksi, jossa ajatellaan vain lyhytnäköistä voittoa. Se että ratkaisu toimii päättäjän oman vaalikauden ylitse riittää, ja sitten hänen seuraajansa saa siivota roskia. Eli tilannetta voidaan verrata siihen, että talossa vuotavat putket paikataan teipillä. Silloin sitten varmasti tuollainen ratkaisu on nopea sekä tehokas, mutta tuloksen kestävyydestä ei voi kyllä hyvää sanoa. Tietenkin julkisen vallan käyttäjä on vastuussa omalle eturyhmälleen, eli jos hän on sitten saanut jostain tarpeeksi ääniä, niin hän saa jatkaa tehtävässään.

Ongelma ei ole nimittäin julkinen vallankäyttö, vaan se vallankäyttö mikä tapahtuu suljettujen ovien takana. Liike-elämän johto kun rahoittaa poliitikon kampanjoita, niin silloin se asettaa omat ehtonsa sille, millaista politiikkaa tuollainen poliitikko sitten heidän mielestään pitäisi ajaa, tai tämä menettää vaalituen, eikä tuolloin saa sanomaansa läpi. Samoin ongelma on siinä, että Herrojen Trump ja Putin ei tarvitse olla suosittuja muuta kuin omassa maassaan, ja ensin mainittu sitten on tietenkin presidenttinä vain kaksi kautta korkeintaan.

Eli hänen pitää olla neljä vuotta suosittu, ja toisen kauden aikana tämä mies tekee sitten mitä päätöksiä hän haluaa, ja kauhulla ajattelen sitä, mitä tapahtuu, jos tämä mies jatkaa toiset neljä vuotta Valkoisessa talossa. USA:n presidentin toinen vaalikausi on se, missä hän ei enää ole riippuvainen poliittisesta tai taloudellisten eturyhmien tuesta, joten sekin voi olla mahdollista, että  tuo mies sitten rauhoittuisi hieman.

http://www.bilderbergmeetings.org/

http://trilateral.org/

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/