Erään valokuvan tahatonta symboliikkaa, missä kuvastuu mielen pyrkimys lentää vapaana kuin taivaan lintu

Tässä päällä on mielestäni sellainen kuva, mikä symbolisoi ikään kuin mielen puhdistumista sekä oman maailmankuvan avautumista. Kyseinen kuva on otettu erään rakennuksen ikkunan läpi, ja se ikään kuin mielestäni symboloi sitä, kuinka mieli avautuu, ja ihminen löytää maailman. Eli me kaikki katsomme maailmaa ikään kuin ikkunan läpl, ja uskomme että taivas on sininen. Mutta samalla unohdamme sen, että talvitaivas voi olla myös violetti tai oikeastaan minkä värinen hyvänsä, eli sen värit voivat olla hyvin viehättävät. Tuon takia emme voi sanoa taivasta yksinkertaisesti vain siniseksi. Kuvaa ei olla muuten muokattu mitenkään, joten se on sellainen, kuin tuo paikka näkyi luonnossa

Se voi ottaa minkä tahansa värin, mitä sen atomit voivat lähettää, kun auringon hiukkasmyrsky osuu niihin, ja saa nuo atomit värähtelemään. Tuo ikkuna symboloi sitä, mikä on virtuaalisen sekä luonnollisen todellisuuden välinen ero, eli rakennuksessa voi olla shortseissa, mutta samaan aikaan ulkona on jäätävän kylmä. Toisin sanoen talo on ikään kuin virtuaalinen atmosfääri, missä kaikki tuntuu vääristymeeltä, eli vaikka näemme värejä, niin emme silti koe kokonaisuutta, mihin kuuluvat äänet sekä kokonaisvaltainen tuntoaistimus, mikä sävyttyy sen mukaan onko iho peitetty vai peittämätön, ja osuuko tuuli vasten tuota kohtaa vai onko tuo kohta kääntynyt tuulesta pois.

Eli tuo oikea maailma sitten antaa sen kokonaisvaltaisen kuvan todellisuudesta, missä ihminen oikeasti on luotu elämään. Vasta vanhempana ihminen ymmärtää miten paljon hän voi nauttia noista yksinkertaisista asioista, jotka ovat joillekin helvetti. Eli oletteko koskaan ajatelleet mitä noista asioista ajattelee ihminen, jolla ei ole omaa asuntoa? Tuo tietenkään ei toivon mukaan tule kenenkään eteen, mutta aina välillä käy niin, että joku joutuu kadulle asumaan. Tiedätte varmaan että meluava naapuri ei ole mukava ihminen, mutta eipä hänkään häädön jälkeen varmasti tilanteestaan nauti.

Toki hän voi joutua tuon takia johonkin laitokseen, jos hän sitten puhuu jotain omituisia asioita, mistä psykiatri ei sitten pidä. Toki tuolloin henkilö ei ehkä tuosta asiasta pidä, mutta kuitenkin hän joskus tuolta laitoksesta pois pääsee. Tuolloin saattaa tulla mieleen lähteä kostamaan noita asioita, mutta vanhempana noista asioista ajatellaan vähän toisin. Ja ehkä se sitten kääntää tuon onnettoman elämän takaisin raiteilleen. Mutta kuten tiedämme, niin todellisuus on todella iso asia. Ja siitä riittää pohdittavaa vielä moneksi illaksi tästä eteenpäin.

Rituaalit sekä rituaaliesineistön aseman pohdinta alkukirkkoa hyväksikäyttäen

Rituaalit on tehty kasvattamaan ryhmään tai yhteisöön kuuluvien henkilöiden yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä myös niiden tehtävä on kertoa henkilön asemasta yhteisössä että myös siitä, kuinka paljon hänelle on opetettu yhteisön tapoja. Kun puhutaan esimerkiksi alkukirkosta, eli ajasta jolloin kristityt olivat salaseuran tapaan toimiva yhteisö, niin tuolloin esimerkiksi ristillä sekä ristin merkillä oli erityinen asema. Näet ristin saattoi kasata kahdesta puusta erittäin huomaamattomasti, ja jos ne kiinnitettiin toisiinsa naruilla, niin tuo rakennelma voitiin purkaa sekunnissa, mikäli noissa naruissa käytettiin vetosolmuja.

Jos olisi käytetty enkelipatsaita, niin silloin tuo patsas olisi löytynyt, ja roomalaiset päässeet vaanimaan tuonne kryptaan, missä opetettiin kristityn tapa- ja käytöskoodistoa. Samoin tuollaisen enkelipatsaan valmistamiseen tarvittiin osaavaa työvoimaa, mikä tietenkin vaaransi yhteisön, koska tuolloin patsaan tekijä voisi ilmiantaa tilaajan. Tuolloin kauan sitten alkukirkko toimi soluissa, mihin kuului 12 henkilöä, jotka sitten istuivat 13. Henkilön opettaessa heitä. Ja tuo 13. henkilö kuului tietenkin ylempiarvoiseen soluun. Tuo määrä oli valittu siksi, että roomalainen kokoontumiskeilto koski nimenomaan tuota ihmismäärää suurempia joukkoja.  Koska järjestö oli hyvin verkottunut, niin ratsioissa kuitenkin pääsi henkilöitä karkuun, ja noin varoitukset etenivät järjestössä.

Ristin pystyttäminen tarkoitti sitä, että tuosta lähtien jokainen paikalla olija oli vaitiolovelvollinen asioista mitä puhuttiin, ja jos tuo asia sattui unohtumaan, niin silloin saattoi kristitty päästä koirien ruuaksi Colosseumille. Ilmaan vaatteiden päälle piirretyllä ristin merkillä ilmoitettiin se, että henkilöt olivat valmiit keskustelemaan annetusta aiheesta. Ja kun pöydän päässä istuva mestari piirsi merkin ilmaan, niin opetus voi alkaa. Kun tuo opintopiiri istui alas, niin silloin tietenkin he paljastivat päänsä, jotta he olisivat varmoja toistensa henkilöllisyydestä. Ja jos he laittoivat huput päähän takaisin, niin silloin se oli merkki ratsiasta. Siellä tietenkin käytettiin vain etunimiä, jotta tuon ryhmän jäsenen jäädessä kiinni, niin hän ei edes kidutettuna voinut paljastaa toisten nimiä tai henkilöllisyyttä.

Tällöin risti hajotettiin sekä viini nostettiin pöydälle, jotta he eivät olisi jääneet kiinni. Toki noissa tilaisuuksissa oli muitakin merkkejä ja tunnuksia, joilla muita varoitettiin siitä, jos joukossa oli petturi. Samoin jos jollekin oli luvattu jotain petoksesta, niin se piti heti näyttää ryhmän edellyttämällä tunnuksella. Se miksi noissa opintopiireissä oli aikoinaan vain samanarvoisia jäseniä, johtui siitä että heidän haluttiin keskustelevan vapaasti noista tuolloin erittäin tulenaroista asioista, eli solun johtaja kävi ensin antamassa heille tehtävän, ja jätti nuo henkilöt sitten pohtimaan noita asioita keskenään ja sitten hän kävi kuuntelemassa vastauksen, tai oikeastaan hakemassa noiden henkilöiden kirjoittaman raportin sieltä, mihin hän sen oli käskenyt jättää.

Usein hän myös valmisti tuon pöydän, jotta voisi sitten poistua huomaamatta paikalta, ja ehtoollisviini takasi sitten tapahtuman uskottavuuden, eli nuo henkilöt istuivat muka iltaa, ja tietenkin piti suun haista tuolloin viiniltä, kun he poistuivat paikalta. Väkivallan kieltäminen tietenkin vahvisti yhteisön vahvuutta, koska silloin ei kukaan vihannut toista, ja myös se että miekkoja ei kuljetettu tapaamisiin takasi sen, että tuo ketään ei tarkastettu niin helposti, koska tappoasetta ei näkynyt missään. Eli miekka saattoi merkitä sitä, että roomalainen katupartio saattoi tarkastaa miekan kantajan sekä kuulustella häntä, jotta tuon henkilön aikomukset tulisivat ilmi. Ja jos miekkoja ei tuotu taloon, niin silloin tietenkään legioonalaisia ei niin paljon näkynyt sen ympärillä. Kirkonkirous tarkoitti sitä, että jos joku tuosta ryhmästä teki ilmiannon, niin häntä sitten etsittiin, ja missään nimessä nuo henkilöt eivät olleet mitenkään erityisen pidettyjä kenenkään silmissä. Ja kuten Juudakselle tapahtui, niin heidät löydettiin usein hirrestä roikkumasta äkillisen masennuskohtauksen jäljiltä.

charelesfort.blogspot.fi