Ovatko Air Force One sekä Mt. Weather Emergency Operations Center todellisuudessa vain eliitin pakopaikkoja?

Air Force One on kuuluisimpia lentokoneita, mitä maailmasta löytyy. Kaikki ihmiset jotka harrastavat ilmailua tai muuten vain ovat kiinnostuneita näistä asioista tietävät, että kyseessä on raskaasti modifioitu Boeing 747, joka on oikeastaan presidentin lentävä päämaja. Noita koneita on kaksi, ja ne on sijoitettu Andrewsin lentotukikohtaan 1. komentolaivueeseen  (National command wing).

Tuo kone sekä kyseinen laivue ovat vastuussa siitä, että USA:n presidentti saa milloin vain yhteyden ydinaseisiin, sekä tuo kone on varustettu erityisillä kommunikaatio sekä tilanteen hallintaan tarkoitetulla laitteistoilla, jonka avulla USA:n presidentti voi olla milloin tahansa yhteydessä kehen tahansa asevoimien sekä hallinnon työntekijään, joka on määrätty tuon miehen tai naisen suoranaiseksi alaiseksi. Samoin se kykenee kommunikoimaan minkä hyvänsä satelliitin tai lentokoneen kanssa, mikä on varustettu yhteensopivalla viestintä järjestelmällä.  

Kyseinen lentokone tarjoaa siis myös lentävän päämajan USA:n valtiolliselle johdolle, joka presidentti Eisenhowerin aikana tehtyjen suunnitelmien mukaan vetäytyy tuohon koneeseen silloin, jos ydinsota syttyy. Tuo toimenpide on erittäin kiistelty osa ydinaseita koskevaa strategiaa, koska se merkitsee sitä, että Valkoinen talo evakuoidaan muutamassa minuutissa, mutta tavallisille ihmisille ei ehkä kerrota koko asiasta yhtään mitään. Eli pahimpien sekä huonoimpien vitsien mukaan tavalliset amerikkalaiset huomaisivat ydinsodan syttyneen vasta, kun sienen muotoiset pilvet nousevat kaupunkien päälle.

Se että USA:n hallituksella on eräänlainen puolisalainen evakuointia koskeva suunnitelma tuli viimeistään ilmi  sekä yleisön tietoisuuteen silloin, kun Osama Bin Ladenin lähettämät terroristit hyökkäsivät World Trade Centeriä vastaan 9/11 vuonna 2001. Käytän tekstissä sanaa “puolisalainen”, koska tuo operaatio on esitelty monissa julkaisuissa, ja se on mainittu esimerkiksi 1980-luvulla julkaistussa “Suuressa ydinsotatiedossa” (“Eita” kustantamo 1984” , joten sinällään kyse ei ole mikään suuri salaisuus. WTC-iskujen aikaan USA:n poliittinen eliitti vetäytyi Mt. Weatherin hätätila-operaatio-keskukseen (Mt. Weather Emergency Operations Center), josta käytetään ainakin Internetissä olleiden kirjoitusten mukaan koodinimeä “High Point”.

Tuota taktiikkaa kritisoidaan siksi, että monien mielestä kongressin miehet eivät tätä palvelua ansaitse. Kuitenkin Pentagonin mukaan tällä toiminnalla pyritään estämään tuho-aseiden käyttö, koska tuolla taktiikalla estetään kongressin jäseniä trollaamasta tilannetta enää pahemmaksi. Mt. Weather:in keskuksen rakenne on huippusalainen, ja jopa kongressin jäsenet joutuvat tuon operaation ajan oleskelemaan keskuksen ulko-osissa.

Kyseisestä  laitoksesta sitten tietenkin kerrotaan paljon hurjia juttuja, joiden todenperäisyys ei liene mitenkään kovin luotettavasti tarkistettua tekstiä. Kaikkein villeimmissä foliohattua käyttävien persoonien mukaan tuossa laitoksessa kloonataan noiden USA:n mahtavimpien henkilöiden varalla olevia ruumiita, joihin he sitten siirtäisivät aivonsa jos heidän oikeaa kehoaan kohtaa joku onnettomuus, mikä saa sitten aikaan tuon henkilön kuoleman tai ennenaikaisen vammautumisen, jotta nuo miehet sitten voivat suorittaa tehtävänsä loppuun kunnialla.

Tuolloin kyseisen huhun mukaan kyseinen virkamies sitten siirretään uuteen kehoon, joka on valmistettu hänestä otetuista soluista. Tällaisiin esimerkiksi kloonausta käsitteleviin toimintoihin ei kuitenkaan pidä koskaan suhtautua liian vakavasti. Laitoksen sisällä on tarinoiden mukaan laboratorioita, joissa testataan asioita, mistä ei pidä koskaan puhua sen ulkopuolella, ja ainoastaan se mitä laitoksesta näytetään ulospäin on vaikuttavaa, ja koska siellä on valtavat vesivarannot sekä itsenäinen sähköntuotantokapasiteetti viittaavat siihen, että tuo laitos on sellainen, että siellä voidaan elää vuosia täysin itsenäisesti.

Puhutaan valtavista maanalaisista ruoan-tuotantoa varten valmistetuista yksiköistä, joiden avulla tuonne maan alle siirtyneet ihmiset voisivat elää vuosia ottamatta yhteyttä ulkomaailmaan. Kyseiset yksiköt ovat siis käytäviä, joissa voidaan kasvattaa ruokaa UV-lamppujen lamppujen alla, ja siitä sitten on väännetty hippihenkinen vitsi, jonka mukaan USA:n johtajien salainen kannabis-pelto sijaitsee tuossa paikassa.  Tuon takia on joku kertonut joskus vitsin, jonka mukaan tuonne maan alle on mennyt joitakin henkilöitä, jotka luulevat laukaisseensa ydinaseita. Tuon jälkeen nämä henkilöt ovat tarinan mukaan sinetöineet tukikohtansa sekä elävät maan alla tietämättä, että he osallistuivat todellisuudessa simulaatioon, jossa heidän tehtävänsä oli laukaista ohjuksia.

Kuitenkin tällaiset evakuointikeskukset varmasti aiheuttavat erilaisia keskusteluja siitä, että onko sopivaa, että vain presidentti sitten viedään pois Washingtonista, jos alueelle suunnataan ydinaseita, tai noita aseita aiotaan laukaista. Eisenhower perusteli tuota presidentillistä evakuointisuunnitelmaa siten, että jos liittovaltion hallinto siirtyy pois ihmisten läheltä, niin ehkä venäjän johto suuntaa ydinaseet sitten muualle kuin kaupunkeihin.

Kuitenkin “Operation High Point” eli hallinnon evakuointi on muutakin kuin pelkkä yritys suunnata aseita muualle. Näet jokainen USA:n hallinnon osanen siirretään omiin laitoksiin eli evakuointia varten varattuihin keskuksiin, jotta saadaan selville, että tekeekö joku noista miehistä sekä naisista sitten yhteistyötä vihollisen kanssa. Samoin tarkoitus olisi ainakin virallisen totuuden mukaan sitten selvittää se, että yrittääkö joku kaapata valtaa tuossa maassa.

Tai niin ainakin Eisenhowerin kerrotaan perustelleen tuota hiukan moraalitonta toimintaa, missä maan huippuvirkamiehet sekä poliitikot evakuoidaan johonkin maanalaiseen tukikohtaan. Joidenkin mielestä kyseessä on vain 100 miljoonaa dollaria vuodessa kuluttava kallis “show”, joka sitten on kuitenkin vain hallinnon eliittiä varten tehty asia, joka ainoastaan kuluttaa veronmaksajien rahoja. Näiden asioiden parissa tietenkin aina välillä pitää muistuttaa, että näiden asioiden parissa häärii myös joukko "foliohattua" käyttäviä henkilöitä, joiden toiminnassa ei sinällään mitään laitonta ole. Ja nämä henkilöt sitten yleensä saavat aikaan melko uskomattomia teorioita erilaisista asioista.

Toisten ihmisten mukaan tuossa paikassa tehdään sitten pidätys, jos joku hallinnon työntekijä paljastuu neuvostoliiton vakoojaksi. Tai sitten ehkä Eisenhower suunnitteli vallankaappausta ja ajatteli lavastaa ydiniskun USA:aan. Kun hallinnon väki sitten siirretään tuonne evakuointikeskukseen, niin heidät pidätetään, minkä jälkeen asevoimien lääkäri suorittaa lobotomian niille henkilöille, joiden halutaan jatkavan hallinnossa ikään kuin keulakuvina sen jälkeen kun kenraalit ovat ottaneet vallan tuossa maassa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Mount_Weather_Emergency_Operations_Center

http://hallinonevakuointi.webnode.fi

Rooman valtapolitiikkaa Caesarin aikaan sekä mietelmä siitä, miksi hän kuoli senaatin edessä

Caesarin ystävä sekä triumfiraatin vähemmän tunnettu jäsen Gnaeus Pompeius oli saavuttanut omien väitteidensä mukaan loistavia sotilaallisia ansioita jo ennen Caesaria, tai ainakin hän oli johtanut sotaretkeä eräitä merirosvoja vastaan, jotka olivat ottaneet Caesarin aikoinaan vangiksi. Pompeius surmattiin myöhemmin Caesarin miesten toimesta Egyptissä, ja kun hänen päänsä tuotiin hopealautasella Caesarille, niin tämä alkoi itkeä. En tiedä oliko heidän väitetty "ystävyytensä" enemmänkin käytännön poliittisista syistä johtuvaa toimintaa, eikä sitä että herrat olisivat toisistaan pitäneet. Eli käytännössä Caesarin ura alkoi nousta, kun oli nimitetty erääseen virkaan, missä hänen tehtäviinsä kuului nimenomaan kansanhuvien järjestäminen. Siis ennen Gallian sotaa hänellä ei juuri mitään sotilaallista menestystä ollut, lukuunottamatta eräiden merirosvojen pidätystä ennen, kuin hän pääsi Roomaan, ja otti tuon "huvimestarin" viran vastaan.

Sikäli se että Caesar pidätti nuo merirosvot, jotka olivat hänet aikoinaan vanginneet ja surmasi heidät aiheuttaa sellaisen ajatelman, että kuka sanoi noiden mestattujen edes olleen merirosvoja, ja koko hänen kaappaustarinansa kuitenkin hiukan "tuoksahtaa", koska ei häntä tuolla saarella mitenkään huonosti kohdeltu, ja Caesarin tiedetään urheilleen heidän kanssaan ja lukeneen noille miehille runoja. Eli oliko Caesar palkannut nuo miehet esittämään kaappareita saadakseen kovaa mainetta? Ja kun hän sitten oman kertomansa mukaan yllätti heidät, niin kuka edes sanoi noiden yllätettyjen olleen merirosvoja, vai tulivatko he hakemaan maksuja palveluksistaan, ja Caesar sitten heidät pidätti. Vai oliko kyseessä sellainen tapaus, että Caesar saapui tarkastamaan sotalaivoilla jotain kalastusaluksia, ja sitten vangitsi niiden miehistöt, ja esitteli heidät merirosvoina? Tuossa tapauksessa Caesar oli tuomari, syyttäjä, valamiehistö ja pyöveli, eli hän takuulla oli puolueellinen tuomitessaan nuo henkilöt kuolemaan, ja voidaan kysyä sitä, että esiteltiinkö noita pidätettyjä edes paikalliselle kuvernöörille? Ja ainoa joka voi heidät merirosvoina esittää on Caesar itse.

Kun tuota asiaa tarkastellaan Caesarin maineen näkökulmasta, niin toki valta Roomassa oli senaatilla. Senaatille taas mukavampi vaihtoehto olisi ollut se, kumpi olisi ollut joka oli huonompi hoitamaan virkojaan. Ja tietenkin olisi ollut parempi, että tuo oikea komentaja olisi ollut hiukan pois julkisuudesta, ja julkisesti esiteltävän komentajan taas oli hyvä olla hiukan vähemmän taitava, koska se takasi hänen lojaalisuutensa, ja samalla hänen häpeänsä esti paljastamasta sitä, kuka oikeasti teki noita sotasuunnitelmia. Ja ehkä samalla voidaan kysyä, että miksi Caesarille tai kuka nyt sattui keisarin paikalla istumaan uskallettiin antaa legioonia käyttöönsä. Jos tuollainen sotaretki epäonnistui, niin silloin tietenkin oli parempi, että legioonat olisivat jonkun muun kuin Rooman virallisten edustajien komennossa.  

Kun ajatellaan Catilinan salaliittoa, niin silloin voidaan sanoa, että kun Cicero surmasi pidätetyt salaliittolaiset, niin hän varmasti toimi hiukan väärin. Hän varmisti silloin, että nuo henkilöt eivät koskaan puhuisi. Se kuka tuon salaliiton oikeasti paljasti on kiistanalaista. Kuitenkin tuon proskription aikana hän sai aikaan sen, että Caesar oli tuolle miehelle tai tapauksen tuominneelle tuomarille erittäin suuressa kiitollisuudenvelassa. Eli tuon tapauksen ajattelisin liittyvän Caesarin seuraavaan rooliin, kun hän aloitti sotaretken Galliaa vastaan. Tuo sota varmasti tapahtui ilman senaatin suostumusta. Eli vaikka Caesar oli konsuli, niin hän ei tuolloin vielä saanut tehdä mitään ulkopolitiikkaan kuuluvia päätöksiä, eikä ainakaan omin päin mennä hyökkäämään mihinkään Rooman rajan takana oleville alueille. Toki kapinat sai kukistaa, mutta päätös Rooman laajentamisesta tehtiin muualla kuin konsulin työhuoneessa.

Sillä varmistettiin se, että jos sotaretki epäonnistuisi, niin silloin Rooma ei joutuisi pulaan, vaan se voisi väittää Caesarin toimineen yksin. Ja varmasti  monia ihmisiä epäilyttää se, että onko tuo hänen maineensa oikeastaan peräisin Pompeiuksen johtotaidoista. Kun puhutaan Caesarin "Gallian sotaa", niin siinä on kohtauksia, joita varmasti on jälkeenpäin retusoitu, ilmeisesti jotta Caesarin rooli olisi korostetumpi. Eli joissakin kohtauksissa hänen toimintaansa kuvataan melko ylimalkaisesti. Kun hänen alipäällikkönsä kutsuttiin käskynjakoon, niin hän jotenkin unohtaa kuvata tuota taistelua sekä antamiaan käskyjä kovin tarkasti. Samoin taistelukuvauksen kieli on hiukan ympäripyöreää, ja antaa sellaisen kuvan, että britannialaiset taistelivat hevosilla vedessä.

Se että tuo kuuluisa kohtaus on melko laveasti kuvattu saattaa johtua eräänlaisesta sensuurista. Ja kohtauksesta missä vihollinen "tarjosi panttivankeja sekä suostui kaikkeen mitä vaadittiin" voidaan olla myös sitä mieltä, että se saattaa olla tekaistu. Gallian sodasta on olemassa vain Caesarin itsensä kertomia lähteitä, joita on saatettu kuitenkin muuttaa. Toisaalta Caesar on lahjakas kirjoittaja, joka on saattanut hiukan "parannella" omaa toimintaansa, ja on saattanut käydä niin, että Caesar on värvännyt gallialaisia omaan legioonaansa. Eli jos noin oli tapahtunut, niin hän oli silloin värväämässä omaa armeijaansa, jonka avulla hän saattoi luoda sotavoiman, mikä oli uskollinen Caesarille itselleen eikä Roomalle. Ja tuo sitten takasi hänelle "selkänojaa" poliittiselle uralle.

Ja kun hän kohteli yläluokan vihollisiaan erittäin laupiaasti, ja miksi Caesar alkoi itkeä, kun hänelle tuotiin Pompeiuksen päätä vadilla , niin syytä tuohon voidaan arvailla. Eli oliko Pompeius ainoa, joka saattoi todistaa Caesarin puheita ilman pelkoa kuolemantuomiosta. Joten jos hänelle tuotiin tuon miehen pää, niin Julius Caesar menetti tärkeän todistajan, kun hän menisi senaattiin todistamaan tai kehumaan omilla teoillaan. Samoin kun hän hyökkäsi Afrikkaan, niin hänen vihollisensa surmasivat itsensä. Tuo aiheutti sen, että hänen tarinoillaan ei ollut muuta lähdettä, kun Caesarin itsensä kirjoittamat tarinat. Ja ehkä hän sitten joutui itse murhan uhriksi, koska hän saattoi tietää liikaa eräiden mahtimiesten asioista. Jos Caesar oli todellisuudessa ollut pelkkä "kilpimies", jonka avulla hän senaatti suojeli itseään, niin silloin hänet piti lopettaa, jotta hän ei koskaan saattaisi senaattia vaikeuksiin.

Ja oliko Ciceron tyttären Tullian kuolema oikeasti lavastettu, jotta hän voisi pelastua mahdollisilta salamurhaajilta? Eli suojeliko Cicero suuresti rakastamaansa tytärtä lavastamalla tämän kuoleman, ja vaimoaan ottamalla tästä eron. Noilla ihmisillä oli aina olemassa kertakäyttökoodi tuollaista tilannetta varten, ja tämä "tyttären kuolema" tarkoitti sitä, että raportteja ei enää voitu toimittaa Cicerolle. Eli tuo tyttären avioliitto oli pelkästään poliittista verkostoitumista varten, ja tietenkin hän toimitti raportteja isälleen. Se että tytär oli hänelle hyvin rakas tarkoitti,  että jos häneen kajottiin, niin seurauksena oli kuolema. Kuitenkaan tuo mies ei häntä voinut lopulta suojella, ja sama koski hänen vaimoaan, joka sitten olisi varmasti kuollut, jos Cicero olisi vangittu tai muuten menettänyt valtansa.

Kun Cicero murskas Catilinan salaliiton, niin hänen piti tietenkin seurata saamiaan ohjeita. Kun Roomaa alettiin uudistaa Sullan aikaan, niin moni vanha hallitsijasuvuista koki loppunsa tuon miehen käsissä. Nuo vanhat aatelissuvut, jotka olivat perustaneet Rooman olivat kuin metsä, ja kun valtakuntaa alettiin uudistaa, niin Sullan tehtävänä oli kirveen heiluttaminen. Sen jälkeen Cicero, Pompeius sekä Caesar suorittivat peittelyn surmaamalla noita Sullan tukijoita, ja sitten Caesar peitti verilöylyt sodalla ja seurasi saamiaan ohjeita vaientamalla omat liittolaisensa. Kuten tiedämme nuo Caesarin viholliset mustamaalattiin lopullisesti leimaamalla heidät epäkiitollisiksi henkilöiksi väittämällä Caesarin armahtaneen heidät.

Sitten hänet itsensä surmattiin Senaatin istunnossa, jossa hän oli antamassa raporttiaan toimistaan sodissa. Ja noin nuo mahtavat miehet pysyivät koskemattomina. Caesar tietenkin sai toimistaan liki jumalaisen maineen, mutta kuten tiedämme, niin hän oli parempi mies kuolleena. Kuollut Caesar ei voinut haastaa ketään väittelyyn, mutta hänen sankaruuden ja johtamiskyvyn korostamisella oli helppoa ratsastaa, ja moni nykyaikainen sotilasjohtaja vertaa itseään Caesariin. Kuitenkin Caesaria tai hänen mainettaan mustattiin pahasti jo hänen eläessään.

Kun hän toimi maaherrana, niin tietenkin Caesaria syytettiin maaherrojen yleisistä rikoksista eli viran väärinkäytöstä ja paikallisten ihmisten riistämisestä. Gallia-Cisalpina sekä Nabonnessis olivat alueita, joissa oli maantieteellisistä syistä paljon legioonalaisia, joiden tehtävänä oli Rooman puolustaminen, mutta kuitenkin Caesar ottaessaan nuo joukot komentoonsa käytti niitä sotaan Galliaa vastaan, ja saattoi olla niin, että hän oli saanut suullisen käskyn Gallian sotaretkestä, mutta myöhemmin ehkä väitettiin hänen toimineen ilman lupaa. Kuitenkin voidaan todeta, että Caesar eikä kukaan maaherra koskaan ollut itse noita riistoveroja määrännyt. Ne saatettiin määrätä hänen ohitseen, ja en tiedä oliko maaherralle edes kerrottu miten tuota provinssia verotettiin? Ja tuolla menettelyllä varmistettiin, että mikään liian suosittu henkilö ei tuo kuvernööri sitten ollut ainakaan paikallisten silmissä. Näin ei hän voinut koota omaa armeijaa käyttöönsä ja marssia Roomaan. Eli tuolla eriarvoistamisella mitä kutsuttiin nimellä “hajoita ja hallitse” politiikka.