Kaupunki murhan varjossa, eli mikä oli motiivi Bodomin murhiin?

http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html

Salaseurat sekä niiden vaikutus yhteiskuntaan, eli mikä saa ihmiset kertomaan niistä mitä uskomattomimpia juttuja?

Salaseurat eli salaiset yhteisöt kiihottavat ihmisten mielikuvitusta, ja niistä kerrotaan mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita. Yksi mielenkiintoisimmista on väite siitä, että esimerkiksi vapaamuurarit tai siitä eronnut “Illuminati” eli “valaistuneet” ovat olleet esimerkiksi Ranskan vallankumouksen takana esimerkiksi ja että ihmiset toimivat noiden miesten kirjoittamien lehtijuttujen yllyttäminä, kun kansalliskonvertin joukot kaatoivat Bourbon-suvun vallan Ranskassa  1700-luvun lopulla Suuren vallankumouksen aikana.  

Oli tuo tarina totta tai keksittyä, niin kuitenkin salaseurat syyllistyivät tuolloin poliittisiin murhiin, ja nykyäänkin esimerkiksi Mafia eli La Cosa Nostra on syyllistynyt useisiin murhiin periessään kuuluisaa “suojelurahaa” ihmisiltä. Salaseuroja on nykyäänkin monenlaisia, eli on globaaleja toimijoita kuten “Bilderberg-ryhmä”, joka on nimellisesti foorumi, missä suuryritysten johtajat sekä poliittinen eliitti kohtaavat toisensa. Se mikä on tuon ryhmän todellinen tarkoitus, on kuitenkin jäänyt hiukan arvoitukseksi, koska puhutaan, että noissa kokouksissa tehdään myös erilaisia poliittisia sekä taloudellisia lehmänkauppoja.

Kuitenkin on olemassa lukuisia “herrakerhoja”, joiden toiminta ei aivan niin globaalia ole, kuin mitä tällaisen maailmanlaajuisesti toimivan keskustelufoorumin vaikutuspiiri on. Näitä ei ehkä globaaleja mutta kuitenkin monien ihmisten elämään vaikuttavia salaseuroja on esimerkiksi eräiden kunnallis- tai valtion tason politiikassa toimineiden henkilöiden ympärillä olevat niin sanotut “saunakerhot”, joista tunnetuin tietenkin on Kekkosen saunakerho, mihin kuului aikoinaan poliittinen eliitti sekä talouselämän johtajia kuten Valmetin ja Wärtsilän sekä maamme oloissa muiden suurten toimijoiden edustajia.

Se tietenkin on saanut ihmiset epäilemään kähmintää, kun noissa kerhoissa tapahtuneista asioista ei ole saanut koskaan puhua mitään. Ja se sitten on saanut ihmiset epäilemään esimerkiksi sisäpiirin kauppoja, eli sitä että tietoja tulevista osakeanneista on vuodettu yksittäisille toimijoille ennen niiden virallista julkistamispäivää. Samoin tietoja kunnallisista rakennus- ja muiden sopimusten hinnoista on saattanut päätyä noiden yhtiöiden kilpailijoiden tietoon, jotta he voivat sitten säätää tarjouksiaan niin, että heillä on alempi hintapyyntö kuin heidän kilpailijoillaan on.

Tuolloin voi joku yhtiö sitten tehdä loistavia voittoja saadessaan salaista tietoa noiden sopimusten sisällöstä, jotta he voivat sitten säätää omia tarjouksiaan esimerkiksi kunnallisesta rakennusurakoista sekä siivouspalveluista. Kuitenkin pitää aina muistaa, että salaseurat kyllä varmasti hyödyttävät jotenkin jäseniään, koska he haluavat niissä olla. Ja samalla voidaan kysyä suoraan, että mikä syy jollain järjestöllä on salata jäsenluettonsa sekä kokoontua massiivisten turvatoimien vallitessa, jos sillä tai sen jäsenillä ei mitään salattavaa ole?

Kai sen jäsenet sitten muitakin syitä salattuihin tapaamisiin keksivät kuin kahvihetki vanhojen tuttavien kesken. Ja lopuksi voidaan sanoa, että noiden järjestöjen jäsentä voi kuka vain  esittää. Se että niillä ei mitään virallista henkilökorttia ole, saattaa aiheuttaa sen, että joku voi esiintyä tuollaisen järjestön jäsenenä, ja värvätä ihmisiä vaikka Mafiaan, kuten  Tuolloin liian herkkäuskoinen ihminen  voidaan houkutella vaikka millaisen rikollisjärjestön jäseneksi, mikä saattaa viedä hänet erittäin pahoihin vaikeuksiin sekä saattaa tuon henkilön  rikoksen poluille, ja jos kyseessä on organisoitu rikollisuus, niin silloin seuraukset ovat hyvin vakavat.

Onko vaikeneminen helpompaa kuin asioiden myöntäminen? Kas siinä vasta on pulma, josta voidaan keskustella hyvin vakavasti

Miksi kirjoitan paljon Venäjästä, on kysymys mihin jotkut lähipiirini jäsenet ovat välillä halunneet vastauksen? Syy siihen on se, että Venäjää koskevaa tietoa saa melko helposti Internetistä sekä se, että aina en viitsi kirjoittaa natseista. Ja maidemme suhteet sodan jälkeen ovat melko hyvin dokumentoitu median toimesta, joten niistä asioista sekä suomettumisesta ja poliittisesta pysähtyneisyyden ajasta saa helposti tietoa myös Internetistä sekä tavallisista kirjastoista. Eli tuon ajan mediasta voidaan helposti havaita sen ajan  mediassa työskennelleiden ihmisten asenne Neuvostoliittoa kohtaan.  Samoin Venäjän ja Neuvostoliiton toimista on tehty oikeita tutkimuksia, ja niitä sitten voidaan kommentoida melko turvallisesti, koska esimerkiksi Katynin tekijät ovat tiedossa, ja he ovat kaikki kuolleet. Sen takia ei ole pelkoa siitä, että kukaan tulee kostamaan yhtään mitään. Ilman kritiikkiä ei ole keskustelua, ja siksi tässä tällaisista asioista kirjottelen.

 Se että NSA:ta  syytetään jostain asioista kuten salakuuntelusta, niin se saattaa kuitenkin olla niin, että tällaista toimintaa harrastetaan myös muissa maissa, kuten Kiinassa sekä Venäjällä, ja itse olen miettinyt, että kuinka paljon esimerkiksi BND tai Ranskan tiedustelu DGSE harjoittavat tuollaista teletietojen keräämistä. Nämä USA ja Venäjä sentään myöntävät tuon toiminnan, mutta myöntääkö Ranskan tai saksan tiedustelu harjoittavansa samantyyppistä urkintaa kuin NSA? Ja tekeekö se että urkintaa ei myönnetä siitä olematonta? Eli NSA ei ole maailman ainoa elektronista tiedustelua harjoittava virasto, ja urkinta on kuitenkin pikkujuttu verrattuna  esimerkiksi pommi-attentaatteihin.  Kuitenkin Ranska on upottanut esimerkiksi Greenpeacen Rainbow warrior-aluksen, ja tuolloin ei mitään mielenilmauksia näkynyt. Ja kysyykö kukaan muukaan viranomainen maailmassa mitään lupaa yhtään mihinkään telekuunteluoperaatioon, mitä he tekevät?

 Sekin olisi mukava tietää, jotta saadaan se oikea kuva tiedon keräämisestä. Mutta palataan taas sitten Venäjän kysymykseen. Venäjä on paljon pinnalla nykyään mediassa, ja siksi sen tilanteesta on hyvä kirjoitella, kun lähteitä löytyy tarpeeksi. Ja tietenkin nuo Stalinin miesten rikokset ovat asioita, joiden kommentoiminen ei häiritse ainakaan nykyisiä oikeudenkäyntejä. Kuitenkin se että myös virallinen lehdistö suhtautuu nykyään Venäjään onneksi  kriittisemmin kuin ennen.

 Maassamme on kuitenkin sellainen perinne , että Venäjää koskevaa tietoa ei saa kommentoida. Kuitenkin tuota maata esitetään jonain aggressiivisena supervaltana, jota käytetään hyväksi silloin, kun puolustusvoimat alkavat sitten kutsua miehiä kertaamaan, koska he sillä tavoin oppivat mitä herran pelko oikeasti tarkoittaa. Joten tämän kannan kautta voidaan todeta, että Venäjä on varmasti pelastanut monta maailman johtajaa, koska sen aiheuttama pelko on saanut johtajat kutsumaan miehet aseisiin, jolloin ovat tutkimukset heidän toimistaan jääneet sitten vähän vähemmälle.

 Tuon takia se, että Venäjä on naapurimme on ainakin ennen aiheuttanut sen, että esimerkiksi Kekkonen on jäänyt vaille vastustajaa vaaleissa, koska häntä pidettiin itsenäisyyden takuumiehenä hyvien Neuvostojohtajiin kuten Nikita Hrutstseviin sekä Leonid Brezhneviin ja tietenkin Viktor Vladimiroviin  somimiensa  henkilökohtaisten suhteiden takia. Tuota seikkaa sitten korostettiin tuolloin avoimesti mediassa.

 Eli tämä ei ole mikään valtiosalaisuus, että Kekkonen hallitsi maatamme vähän niin kuin Neuvostoliiton kortilla, ja aina välillä mietin, että myikö tuolloin Kekkonen tai maamme esikunta esimerkiksi länsimaisia aseita Neuvostoliittoon? Se tietenkin jää vain arvailun varaan, koska tuon ajan sotilaallisia päätöksiä tehneet henkilöt eivät ole enää elossa. Tuon ajan salailu kuitenkin herättää ihmisten mielenkiintoa sekä ruokkii mielikuvitusta erilaisilla teorioilla, jotka joidenkin mielestä varmasti ovat pelkkää ajanhukkaa.

 Kuitenkin voidaan sanoa, että noista ajoista kerrotaan erilaisia tarinoita varmaan yhtä paljon kuin Toisen Maailmansodan ajoista, mutta jos tuollaista puolustus- tai aseteknologiaa koskevaa kauppaa on käyty, niin nuo asiakirjat on varmaan joko hävitetty tai myyty tavara on merkitty romuksi, jotta noista asioista ei olisi koskaan kukaan mitään saanut tietää. Enkä usko että Presidentti Kekkonen niitä ainakaan julkisesti olisi hyväksynyt, jos niitä joku olisi sitten levitellyt julkisuudessa. Näet tuolloin oli myös vallalla “poliittinen dementia”, mikä tarkoitti sitä, että jos joku myi länsimaisia aseita tai kieltolistalla olevaa elektroniikkaa itäblokin maihin, niin hän siitä varmasti itse sai vastata, jos sattui kiinni jäämään. Sama koskee myös SUPO:n väitettyä salakuuntelua.

  Mitään todisteita siitä että Suojelupoliisi olisi tuolloin 1970 ja -80 luvuilla salakuunnellut ketään ei ole, mutta kuitenkin tuosta asiasta kiertää mitä mielenkiintoisempia huhuja, joista osa varmasti on valetta, tai sitten salakuuntelua on harjoittanut kolmas osapuoli, jota ei koskaan olla varmennettu. Eli tuolloin puhuttiin salaperäisistä “ylimääräisistä johdoista” jossain puhelinkeskuksissa, ja siitä että jostain puhelinkaapista löytyneeseen radiopuhelimeen olisi kytketty  puhelinkaapeleita, mutta silloin asiaa ei juurikaan käsitelty. Mutta tuo toimija on voinut olla esimerkiksi Stasi tai joku yksityisetsivä, joka oli mennyt hiukan liian pitkälle. Tapaus kuitenkin unohtui, ja tuolloin kauan sitten SUPO:a epäiltiin hyvin yleisesti salakuuntelusta, vaikka sen johto kielsi asian.


Kuitenkin saattaa olla niin, että nuo salakuuntelua käsittelevät raportit kirjoitettiin käsin, jotta toimiston kirjoituskoneiden nauhoihin ei olisi jäänyt merkkejä, ja nuo kynällä tehdyt poltettiin sitten käsittelyn jälkeen, jotta tuosta operaatiosta ei olisi jäänyt mitään jälkiä. Mutta tuosta toiminnasta ei ole mitään muuta todistetta kuin joukko huhuja. Eikä ole mitään todisteita, että Kekkonen olisi SUPO:n aikaan käyttänyt tuota organisaatiota oman valtansa pönkittämiseen. Eli hänen valtansa perustui kaiken käsityksen mukaan 1930-luvun asiakirjoihin, tai sitten hän saattoi toki pyytää KGB:n kenraali Vladimirovilta salakuuntelua, joka koskee hänen poliittisia vastustajiaan, mutta se onko näin tehty jää historian hämärään.

Verkkojulkaiseminen sekä Kekkosen malli

Vanhan lehden pitää pudota puusta pois, että uusi
lehti pääsee kasvamaan tilalle

Tässä kirjoituksessa valitsin kuvaksi syksyn lehdet, joilla on tietty symboliarvonsa. Eli voidakseen uudistua pitää luonnon kuolla ensin, ja siksi poistin Kekkosen kuvan tästä blogista. Kun puhutaan kekkosen ajan suhteesta nykyaikaan, niin tietenkin on asia niin, että tuolloin kauan sitten oli tapana se, että Kekkonen päätti kaikesta, silloin muiden oli oltava tarkkana kuin porkkana siitä, että kukaan ei saanut tietää kirjoittajan nimeä, ettei se olisi loukannut suurta presidenttiä, joka olisi tuolloin voinut sitten loukkaantua sekä nykäistä kirjoittajalta natsat pois. Se olisi ollut tuolloin kauan sitten sellainen asia, että siitä ei kovin moni olisi selvinnyt hengissä. Mutta ajat muuttuvat, ja samalla asenteet loivenevat, vaikka sitä ei tietyistä lehtiartikkeleista ole vielä huomattukaan.

Tuolloin pysähtyneisyyden aikaan oli tapana piiloutua nimimerkkien taakse, ja kirjoittaa kirjoituksia nimimerkillä "Yksi härmän jätkä vain". Ja jos kirjoittaja sattui asumaan Helsingin seudulla, niin silloin hän tietenkin matkusti Tampereelle viemään kirjoitelmansa postiin, jonka jälkeen hänet tai hänen nimimerkkinsä raadeltiin jokaisen suomalaisen edessä kello 20.30 alkavassa uutislähetyksessä, missä isoja karvalakkeja käyttäviä ihmisiä haastatelttiin siitä, että olivatko he sitten lukeneet jonkun mielipidekirjoituksen. Silloin oli tapana tyrmätä tämä kirjoitus suoralta kädeltä, ja uhkailla häntä sitten sotilasarvon menetyksellä sekä WC:n pyyhittämisellä varuskunnassa, johon hänet oli komennettu kertaamaan sitä, mitä armeijassa oli aikoinaan opetettu.

Toki oli varmasti mukavaa, että työnantaja ei koskaan saanut tietää, että hänen alaisensa oli tuo "yksi härmän jätkä", joka oli ilmeisesti juovuksissa kirjoittanut kirjoituksen, missä Kekkosen tai jonkun muu suuren valtiaan erehtymättömyyttä kehdattiin arvostella, ja silloin tietenkin oli hyvä kätkeytyä myös kaulahuiviin sekä popliinitakkiin ja käyttää fedorahattua, kun tuollainen kantaaottava kirjoitelma vietiin postilaatikkoon Tampereen työväen talolla käytäessä. Toki anonymiteetti takasi jotain sellaista, kuin intimiteetin, ja sen että kukaan ei noista kirjoitelmista suuttunut.

Mutta silloin heräsi mielessäni sellainen kammottava kysymys, että mitä tuollainen kirjoittaja sitten itse sai kirjoitelmastaan, eli olisiko joku toimiston tyttö sitten hänen kanssaan alkanut vehdata, jos tuo toimiston sonni, porsas sekä apina olisi itse ilmoittanut nimimerkin sijasta ylpeänä olevansa tuo suuri kirjoittaja. Joten sen takia kannattaa kirjoitukset tehdä ihan omalla nimellä, jonka jälkeen ainakin jokainen tietää, että kyseinen henkilö osaa kirjoittaa. Mutta sitten tietenkin voi muuten erittäin hyvästä kirjoitelmasta löytyä sellaisia sisällöllisiä puutteita, kuten esimerkiksi se, että kirjoitelma ei ole henkilön itsensä tekemä.

Se että kirjoittaja kopioi muiden kirjoituksia saattaa vaikuttaa erittäin luontevalta ja turvalliselta tavalta kirjoittaa tekstejä, jolloin kukaan ei sitten saa edes tietää sitä, että mitä mieltä asioista tuo henkilö oikeasti edes on. Kun mietitään sitä, miten suuri ongelma itsenäinen ajattelu nykyään on, niin toki olisi varmasti sitten helpompaa kopioida blogit täyteen Sofi Oksasen romaaneista poimittuja pätkiä, sekä kirjoittaa kopioita "Nocturnesta" tai Frans Emil Sillanpään marssilaulusta,  mutta kuitenkin se saattaisi ajan mittaan kyllä olla sellainen asia, että siinä voi saada hiukan huonoa palautetta, joten tämä suuri bloggaaja voi sitten siirtyä suoraan Black Horse-kalsarien esittelyyn, sekä omien onkivapojen näyttämiseen Internetissä.

Näet nykyisen käytännön mukaan ampuma-aseen näyttäminen kaikelle kansalle voi aiheuttaa sen, että ovi joudutaan sen jälkeen korjaamaan hyvin nopeasti. Joten itse olen sitä mieltä, että onkivapa olisi ehkä viisaampi valinta tämän esiteltävän välineen suhteen. Kuitenkin itse tuotettu teksti on osoitus siitä, että tuo henkilö itse ajattelee ainakin jotain asioita. Eli kenenkään mielipide ei kaikkia miellytä, ja kuten voitte itse päätellä, niin Sofi Oksanen ei ole kaikkien ihmisten suosikkikirjailija, mutta voin sanoa, että esimerkiksi Rober Ludlum ei ehkä ole aivan jokaisessa kirjassaan onnistunut täydellisesti. Mutta voin myös sanoa sen, että kyseinen henkilö on avannut monen ihmisen silmät, ja kannustanut monia muitakin ihmisiä kirjoittamaan erilaisia kirjoituksia. Eli itse en Oksasen kirjoja ole lukenut, joten varmasti ole joidenkin silmissä sivistymätön, mutta se minulle suotakoon.