Verkkojulkaiseminen sekä Kekkosen malli

Vanhan lehden pitää pudota puusta pois, että uusi
lehti pääsee kasvamaan tilalle

Tässä kirjoituksessa valitsin kuvaksi syksyn lehdet, joilla on tietty symboliarvonsa. Eli voidakseen uudistua pitää luonnon kuolla ensin, ja siksi poistin Kekkosen kuvan tästä blogista. Kun puhutaan kekkosen ajan suhteesta nykyaikaan, niin tietenkin on asia niin, että tuolloin kauan sitten oli tapana se, että Kekkonen päätti kaikesta, silloin muiden oli oltava tarkkana kuin porkkana siitä, että kukaan ei saanut tietää kirjoittajan nimeä, ettei se olisi loukannut suurta presidenttiä, joka olisi tuolloin voinut sitten loukkaantua sekä nykäistä kirjoittajalta natsat pois. Se olisi ollut tuolloin kauan sitten sellainen asia, että siitä ei kovin moni olisi selvinnyt hengissä. Mutta ajat muuttuvat, ja samalla asenteet loivenevat, vaikka sitä ei tietyistä lehtiartikkeleista ole vielä huomattukaan.

Tuolloin pysähtyneisyyden aikaan oli tapana piiloutua nimimerkkien taakse, ja kirjoittaa kirjoituksia nimimerkillä "Yksi härmän jätkä vain". Ja jos kirjoittaja sattui asumaan Helsingin seudulla, niin silloin hän tietenkin matkusti Tampereelle viemään kirjoitelmansa postiin, jonka jälkeen hänet tai hänen nimimerkkinsä raadeltiin jokaisen suomalaisen edessä kello 20.30 alkavassa uutislähetyksessä, missä isoja karvalakkeja käyttäviä ihmisiä haastatelttiin siitä, että olivatko he sitten lukeneet jonkun mielipidekirjoituksen. Silloin oli tapana tyrmätä tämä kirjoitus suoralta kädeltä, ja uhkailla häntä sitten sotilasarvon menetyksellä sekä WC:n pyyhittämisellä varuskunnassa, johon hänet oli komennettu kertaamaan sitä, mitä armeijassa oli aikoinaan opetettu.

Toki oli varmasti mukavaa, että työnantaja ei koskaan saanut tietää, että hänen alaisensa oli tuo "yksi härmän jätkä", joka oli ilmeisesti juovuksissa kirjoittanut kirjoituksen, missä Kekkosen tai jonkun muu suuren valtiaan erehtymättömyyttä kehdattiin arvostella, ja silloin tietenkin oli hyvä kätkeytyä myös kaulahuiviin sekä popliinitakkiin ja käyttää fedorahattua, kun tuollainen kantaaottava kirjoitelma vietiin postilaatikkoon Tampereen työväen talolla käytäessä. Toki anonymiteetti takasi jotain sellaista, kuin intimiteetin, ja sen että kukaan ei noista kirjoitelmista suuttunut.

Mutta silloin heräsi mielessäni sellainen kammottava kysymys, että mitä tuollainen kirjoittaja sitten itse sai kirjoitelmastaan, eli olisiko joku toimiston tyttö sitten hänen kanssaan alkanut vehdata, jos tuo toimiston sonni, porsas sekä apina olisi itse ilmoittanut nimimerkin sijasta ylpeänä olevansa tuo suuri kirjoittaja. Joten sen takia kannattaa kirjoitukset tehdä ihan omalla nimellä, jonka jälkeen ainakin jokainen tietää, että kyseinen henkilö osaa kirjoittaa. Mutta sitten tietenkin voi muuten erittäin hyvästä kirjoitelmasta löytyä sellaisia sisällöllisiä puutteita, kuten esimerkiksi se, että kirjoitelma ei ole henkilön itsensä tekemä.

Se että kirjoittaja kopioi muiden kirjoituksia saattaa vaikuttaa erittäin luontevalta ja turvalliselta tavalta kirjoittaa tekstejä, jolloin kukaan ei sitten saa edes tietää sitä, että mitä mieltä asioista tuo henkilö oikeasti edes on. Kun mietitään sitä, miten suuri ongelma itsenäinen ajattelu nykyään on, niin toki olisi varmasti sitten helpompaa kopioida blogit täyteen Sofi Oksasen romaaneista poimittuja pätkiä, sekä kirjoittaa kopioita "Nocturnesta" tai Frans Emil Sillanpään marssilaulusta,  mutta kuitenkin se saattaisi ajan mittaan kyllä olla sellainen asia, että siinä voi saada hiukan huonoa palautetta, joten tämä suuri bloggaaja voi sitten siirtyä suoraan Black Horse-kalsarien esittelyyn, sekä omien onkivapojen näyttämiseen Internetissä.

Näet nykyisen käytännön mukaan ampuma-aseen näyttäminen kaikelle kansalle voi aiheuttaa sen, että ovi joudutaan sen jälkeen korjaamaan hyvin nopeasti. Joten itse olen sitä mieltä, että onkivapa olisi ehkä viisaampi valinta tämän esiteltävän välineen suhteen. Kuitenkin itse tuotettu teksti on osoitus siitä, että tuo henkilö itse ajattelee ainakin jotain asioita. Eli kenenkään mielipide ei kaikkia miellytä, ja kuten voitte itse päätellä, niin Sofi Oksanen ei ole kaikkien ihmisten suosikkikirjailija, mutta voin sanoa, että esimerkiksi Rober Ludlum ei ehkä ole aivan jokaisessa kirjassaan onnistunut täydellisesti. Mutta voin myös sanoa sen, että kyseinen henkilö on avannut monen ihmisen silmät, ja kannustanut monia muitakin ihmisiä kirjoittamaan erilaisia kirjoituksia. Eli itse en Oksasen kirjoja ole lukenut, joten varmasti ole joidenkin silmissä sivistymätön, mutta se minulle suotakoon.