Kun vahvat sekä samalla vaikeat ja ehkä myös toisilleen vieraat persoonat kohtaavat

Vahvat persoonallisuudet täydentävät toisiaan, mutta toisaalta he voivat olla erittäin rasittavia. Eli vaikka nämä luovat sekä erittäin vahvat persoonat ovat toisiaan täydentäviä sekä voivat ehkä keskustella toistensa kanssa hyvin korkealla henkisellä sekä ammatillisella tasolla, niin saattaa olla niin, että he eivät tule kuitenkaan toimeen toistensa kanssa. Tämä koskee nimenomaan ihmisiä, joilla on voimakas tarve ilmaista itseään. Oikeasti taiteilijat sekä muut luovasta työstä pitävät henkilöt saattavat olla hyvin vaikeasti lähestyttäviä ihmisiä, jotka eivät koskaan anna kenenkään muun koskea tai katsoa omiin tuotoksiinsa ennen niiden valmistumista.

Vahva persoona mitä esimerkiksi oikeat taiteilijat ovat haluaa pitää omat mielipiteensä asioist sekä ilmaista omaa minuuttaan sekä persoonallisuuttaan ja ajatuksiaan esimerkiksi taiteen kautta, ja koska hän ei varmasti halua muiden puuttuvan tuotokseen ennen kuin se on valmis, niin se tekee hänestä melko vaikean henkilön. Ja kuitenkin kaikki me tiedämme, että vain oikea taiteilija on sellainen, että hän haluaa vain toisen mielipiteen työstään. Ja muistakaa sitten mielipidettä kertoessanne perustella sitä, mikä työssä on hyvää tai mikä huonoa, eli te arvioitte silloin työtä ette henkilöä tai ainakaan mitään mitä hänestä ehkä on kuultu takanapäin. Koskaan siis ei saa antaa sen, mitä joku nakkijonossa on kertonut muuttaa mielipidettä tuosta työstä.

Varmasti myös kritiikin sävy voi olla muutakin kuin loukkaava, koska moni taiteilija varmasti loukkaantuu, jos "rakentava kritiikki" tarkoittaa sanallista murskaamista, ja toisen halventamista. Kun puhutaan vahvasta persoonallisuudesta, niin hän ei koskaan pyydä mitään anteeksi, tai ainakaan olemassaoloaan ei kenenkään tarvitse anteeksi pyydellä. Vahva persoonallisuus osaa toki tuntea oman arvonsa, eikä kuitenkaan vähättele muita ihmisiä. Hän osaa tietenkin tunnustaa omat puutteensa, mutta samalla myös muistaa sen, että myös hänen palvomissaan ihmisissä on puutteita, eikä edes kaikkein täydellisimmän työn tai tuotoksen tekijä ole kuitenkaan itse koskaan täydellinen. Eli vahva persoonallisuus huomioi sen, että muutkin kuin hän itse voivat myös erehtyä, eli kaikki me ihmiset olemme inhimillisiä.

 Kun puhutaan vahvasta minkä tahansa alan osaajasta, niin hän osaa toki kysyä sekä kyseenalaistaa asioita, joita muut pitävät itsestäänselvyytenä. Tuotoksen tekijä on kuitenkin kriittinen myös itseään kohtaan, ja suhtautuu saamaansa palautteeseen myös kriittisesti, oli se sitten hyvää tai huonoa. Jokainen palaute minkä ihminen saa voi olla tilalattu häntä itseään varten, ja tuon hyvänkin palautteen tarkoitus saattaa olla  se, että hänet sitten pudotetaan oksalta ylimmältä nolosti pois. Ja aina kun tehdään esitystä, niin muide ihmisten reaktioita kannattaa aina seurata. Kun kirjoitetaan esseetä, niin aina pitää lähteä siitä, että kristinusko on länsimaisen moraalin perustana, ja sen perusteella tehdään lakeja.

Mutta tietenkin maassa pitää käyttäytyä maan tavalla, ja islamilaisessa maailmassa Koraani on moraalin perusta, joten siitä pääsemme sitten sellaiseen asiaan kuin historia. Ilman että tunnemme historiaa emme voi ymmärtää nykyisyyttä, ja kun puhutaan historian tuntemuksesta, niin ilman sitä saattaa jotain tärkeää jäädä huomaamatta. Eli jos emme tunne islamin historiaa, niin silloin voi esimerkiksi monia tärkeitä asioita jäädä huomaamatta, kun lähdetään militanttien vastaisiin toimiin. Samoin jos syövän syytä ei tunneta, niin silloin hoito voi epäonnistua sen takia.

Ja varsinkin syöpäkipu on pelkkä oire, ja tauti itsessään ei ehkä näy kovin hyvin päälle. Kun kritiikkiä sitten tulee, niin voidaan silloin kysäistä, että arvostellaanko siinä kirjoittajaa itseään vai hänen työtään. Kirjoitettaessa on oman mielipteen sekä ajatusten esiin tuominen  tärkeää, Kuten kaikki tietävät, niin ajattelemaan oppii vain ajattelemalla sekä pohtimalla asioita. Ja saatu tunnustus hyvin tehdystä työstä palkitsee sekä kirjoittajana toimivaa henkilöä että hänen yleisöään, koska se antaa kirjoittajalle kannustusta tuottaa lisää tekstejä.Kun mietitään suuren filosofin Nietzschen eroa yliopistosta sairastelun takia, niin se saattaa johtua siitä, että hänen oppilaansa lukivat nuo samat asiat kirjoista, ja häntä sitten alkoi kyllästyttää se, että joku oli aina häntä parempi tai nimekkäämpi tieteen harjoittaja.

Eikä hänen kaltaisensa ihminen halunnut olla gramofoni. Hän tylsistyi siihen, että tuon miehen piti sitten jokaisessa asiassa viitata johonkin toisen ihmisen kirjoitukseen. Kukaan ei jaksa jatkuvasti kuunnella sitä, kuinka paljon joku on häntä itseään parempi, joten hän otti lopputilin. Kirjoittaja on kuin säveltäjä, eli jos hänen esityksensä jälkeen yleisö jää äänettömäksi, niin silloin hän on tehtävässään onnistunut, Hänen "requireminsä" on silloin tehnyt joihinkin ihmisiin vaikutuksen, joka saa heidät pysymään hiljaa, kuten eräät suuret kapellimestarit sanovat. Esitys on onnistunut täydellisesti, jos yleisö jää istumaan paikoilleen sanattomana ja sitten kun esitys on päättynyt, niin he pyytävät taiteilijaa uudestaan lavalle.