Miksi kaikki tunnetut filosofit käyttäytyvät huonosti?

Filosofien naamioita museossa
etualalla Sokrates ja Aristoteles

Monet pitävät filosofien käytöstä hirveänä sekä monia heidän töistään sekä ajatelmistaan vähintään epämoraalisina. Mutta kuten tiedämme, niin ainoa tapa saada maailmassa huomiota, on tehdä sellaisia asioita, mitkä herättävät ihmisten kiinnostuksen johonkin asiaan, ja yksi tapa on ottaa mallia rock-muusikoista, eli heittää hyvästit sopivuudelle, ja ryhtyä kirjoittamaan asioista, jotka herättävät pahennusta kanssaihmisissä. Kun Platon kirjoitti aikoinaan kuuluisasta luolastaan, missä ihmiset saivat vain sen informaation, mitä luolan ovelta tuli, niin hän kyllä silloin rikkoi aikansa tabuja, eli hän sijoitti tarinansa vankiluolaan, missä asuivat ihmiset, jotka valtio oli kironnut. Ja sen takia tuo mies sai varmasti osakseen haukkumista sekä kummastelua. monet muutkin individualistit käyttäytyvät hiukan huonosti, koska he eivät halua olla samanlaisia kuin kaikki muut ihmiset maailmassa, vaan erottua joukosta mielellään edukseen.

Eikä filosofien tapana ole ollut koskaan pyydellä anteeksi pukeutumistaan eikä käytöstään, koska se mitä on tuolloin tehty ei tekemättömäksi muutu, vaikka sitä anteeksi pyydeltäisiin polvillaan. Eli jos filosofi pamahtaa presidentin esittelyyn bermudashortseissa, niin uskon että hän ei tulisi tätä pyytämään anteeksi, koska se ei häne  vaatteitaan muuttaisi miksikään. Hän seisoisi edelleen presidentin edessä bermudoissa, eikä tilanne siitä selittelemällä parane. Mitä kuvittelette, että muut ajattelevat, jos tunnettu henkilö selittäisi ihmisten edessä, että hän ei huomannut aamulla mitä laittaa päälleen? Uskoisin että häntä pidettäisiin huonosti käyttäytyvänä henkilönä, mutta se että hän pyytelee anteeksi vain pahentaa tilannetta.

Enkä kyllä tiedä että onko tuo hänen luolansa edes totta, mutta kuten ennenkin olen kirjoittanut, niin tuolloin antiikin Kreikassa ei turhan tarkkoja esimerkiksi orjien ihmisoikeuksista oltu, ja ehkä joku sitten teki oikeasti tuollaisen kokeen jollain helooteilla, eli sulki heidät luolaan, ja sitten kertoi näille onnettomille satuja siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtui, ja en tiedä kauanko he sitten pystyivät elämään ilman D-vitamiinia, jota ihminen syntetisoi ihosoluissaan. Eli se on jäänyt selvittämättä käyttikö Platon tuota luolaa oikeasti, mutta tutkintavankilat käyttivät sitä ainakin viime vuosisadalle asti, eli vankia pidettiin täydellisessä pimeydessä, jolloin hänen D-vitamiinisynteesinsä pysähtyivät, tai he yksinkertaisesti sekosivat, tai saivat luun pehmenemän, mikä on erittäin ikävä tauti.

Filosofien tehtävänä on pohtia sitä, että toimiiko ihminen tai ihmisryhmä siten, että se on valtiolle ja sen kansalle hyväksi. Tai ainakin se on valtion filosofien tehtävä. Kun puhutaan siitä, että filosofit heittelevät ilmaan moraalittomia ajatuksia, niin he tekevät sen tuntien seuraukset nahoissaan. Kun muuan Nietzsche-niminen mies esitti kuuluisan yli-ihmisteoriansa, niin hän sai siitä varmasti jo silloin kuulla todella paljon, mutta se oli varmasti hänen tarkoituksensa. Uskon että tuo mies halusi herättää keskustelua johtamisesta sekä johtajan suhteesta alaiseensa. Samoin uskon että myös Karl Marx halusi herättää keskustelua siitä, kuinka paljon pääoma sekä yhtiön omistajan nimi merkitsee siinä, että saako tuo yhtiö tilauksia vai ei, eikä suinkaan luoda salaista poliisia tai proletaarin pakkovaltaa.

Kuitenkin Marxin ajatus siitä, että suuri pääoma ikään kuin vetää muuta pääomaa puoleensa on edelleen täysin toimiva malli, Eli kumpaan sijoitetaan mieluummin tunnettuun suureen yhtiöön, joka toimii tutulla ja turvallisella alalla kuten metsäteollisuuteen, vai johonkin uuten "start up" yritykseen, kas siinä vasta sijoittajan pulma, kun hän päättää mihin rahojaan pistää. Kun mietitään esimerkiksi filosofien suhtautumista aseisiin, niin ainakin itse niistä kirjoitan, ja samalla hiukan itse ihmettelen sitä, että miten joku, joka pelaa kokopäivätoimisesti ampumapelejä ei muka niistä ole kiinnostunut. Jos mietitään maailmanpolitiikkaa, niin siellä aseet puhuvat kaiken aikaa, ja televisio täytyy väkivallasta, jota suolletaan suuren "reality TV":n tyyliin. Eli kaupunkien valtaamista näytetään suorana lähetyksenä, ja ilmassa on muutenkin suuren urheilujuhlan tuntua, kun illan päättää kehittävä "Wrestling"-ottelu, jota sitten joku yksinäinen  ja syrjäytynyt ihminen voi katsella omasta pikku läppäristään, kun häntä eivät enää ampumapelit sekä kauhuelokuvart kiinnosta.

Filosofien tarkoitus on kirjoittaa tekstiä, mistä joku ihminen on kiinnostunut, eikä suinkaan miellyttää jokaista vastaantulijaa. Sama koskee myös tiedemiestä sekä tiedustelu-upseeria. Heidän tehtävänsä on tuottaa tietoa, minkä perusteella tehdään oikeita päätöksiä siitä, että hyökätäänkö johonkin valtioon tai otetaanko joku uusi syövän hoitomuoto käyttöön. Päätös siitä on tehtävä silloisen tiedon perusteella, eikä sillä että  jotain papereita ei löydy myöhemmin ole minkään päätöksen kanssa mitään tekemistä. Jos joku henkilö on tutkinut jotain syövän hoitomuotoa esimerkiksi toista kymmentä vuotta, ja sitten eräänä iltana hän huomaa, että tuo menetelmä ei koskaan tulisi parantamaan ketään, niin arvatkaa vain ottaako tällaista henkilöä sitten päähän kyseinen asia.

Hän on pannut tuohon asiaan ehkä koko elämänsä, ja sitten yhtenä päivänä joku proteiini "XYZ" ei toimikaan niin kuin kyseinen henkilö on odottanut. Samoin oletetaan, että joku avaruusluotain on matkannut toiseen tähteen 40 vuotta, ja joku sen lähettäjistä odottaa saavansa ensimmäisen kuvan tuosta tähden oletettavasta planeetasta ruudulleen, ja sitten tuo luotain lentää päin jotain asteroidia. Siinä varmasti rupeaa vanhaa tiedemiestä itkettämään, koska hän on ehkä nuorena teknikkona osallistunut luotaimen rakentamiseen, ja nyt 40 vuotta myöhemmin pieni meteoriitti katkaisee sen lennon. 

Hän ei koskaan pystyisi enää näkemään uuden luotaimen saapumista, ja vaikka tuo lento onnistuisikin, niin tuon ohjelman alkuperäinen johtaja olisi kuollut jo ajat sitten tai hän olisi 90-vuotias, jos kyseinen henkilö olisi luotaimen valmistuessa ollut 50-vuotias ja hänellä olisi ollut hyvät elämäntavat. Ja kuten tiedämme, niin kaikki maailman filosofit eivät ole koskaan olleet oikeastaan iloisia. Se että joku heistä sanoi, että "en koskaan ollut niin iloinen, kuin itkiessäni äitini hautajaisissa" kertoo hiukan tuon ihmistyypin iloisuudesta. 

Toisten versioiden mukaan haudattava henkilö oli veli tai isä, mutta se on yhdentekevää sen rinnalla, että filosofit eivät ole oikeastaa mitään kovin iloisia ihmisiä, ja en usko että kukaan heistä oikeasti olisi mitenkään erityisen sosiaalinen ihminen, vai miksi ajattelette että esimerkiksi Wittgenstein kirjoitti kirjoituksiaa. Eli en jaksa uskoa että noilla ihmisillä kovin paljoa oikeita ystäviä edes oli. Vaikka toki en itse koskaan ole saanut tuota herra Wittgensteiniä tavata. Jotkut filosofit ovat vain toisten filosofien luomia malleja tai olioita, joita he käyttävät kirjoituksissaan hyväkseen, Eli he lähestyvät vaikeita ongelmia abstraktien hahmojen kautta, jotta niistä tulisi jotenkin helpommin heidän itsensä sekä vastaväittäjien ymmärrettäviä.

pseudotiedetta.blogspot.fi