Tapaus Nokiasta taas vaihteeksi

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas illan ratoksi ajattelin pohtia hiukan Nokiaa, ja sitä miten taloutemme veturi ajettiin amerikkalaisten käsiin. Koko tapausta katsellessa pitää huomioida sellainen asia, että miksi Nokian hallintoneuvosto ei puuttunut Elopin toimintaan, ja sitä kautta yhtiön pörssiarvo putosi erittäin alas. Samoin tuolloin Nokian johto päätti, että se antaa ikään kuin signaalin pörssille, että Nokian suhteen ei mitään ole tehtävissä, ja tuo signaali oli sellainen, että yhtiö paikkasi tulostaan sillä, että sen johto myi kiinteistöjään sekä patenttejaan ulkopuolisille toimijoille, jotka sitten pääsivät hyötymään tuon yhtiön tuotekehityksestä. Kun ajatellaan tilannetta, missä esimerkiksi jatkuvilla lausunnoilla ensi vuonna tulevista paremmista puhelimista, niin silloin tietenkin on asia, joka yhtiön johdon pitäisi tehdä.


Eli tuollaisten puheiden avulla ei ainakaan asiakkaita yhtiön tuotteille saada, ja jos sitten halutaan tehdä sellaisia toimenpiteitä, että yhtiön asiakkaat vaihtavat puhelimensa toisiin merkkeihin, niin siitä sitten kannattaa myös muistuttaa jokaisen puhelimen olevan oikeastaan vain välimalli, ja sitten tuoda markkinoille puhelimia, joihin ei ehkä ole olemassa mitään sovelluksia. Tietenkin tässä tapauksessa ihmiset eivät ehkä tuollaista “puhumiseen tarkoitettua mallia” aivan kovin mielellään lähde ostamaan. Mutta kun Elop kerran oli saatu palkattua, niin silloin häntä täytyi koko ajan tukea. Se mikä yhtiön johtajilta on välillä unohtunut on se, että tietenkin johtaminen on hauskaa, mutta kuitenkin yhtiön johtajilla on vastuu työstään.


Jos joku yhtiössä tekee asioita väärin, niin silloin tietenkin on hänet erotettava. Nokian kohdalla voisi joku petoksia tutkivan ryhmän poliisi kysyä, että “miten näin huono sopimus on mennyt läpi?”. Ja miten jatkuvasti väärin tehty tiedotus ei ole aiheuttanut mitään reaktioita yhtiön johdossa, joka oli vakaasti päättänyt hankkia seuraavan johtajan Nokian pahimman kilpailijan eli Microsoftin riveistä, eikä kukaan edes ajatellut sitä, että hän saattaisi ajaa yhtiön Microsoftin syliin. Kun ajatellaan sitä, että yhtiö järjestelmällisesti ikään kuin alas ajettiin, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että Nokian osakkeet ikään kuin annettiin ilmaiseksi sen pahimmalle kilpailijalle, ja siitä tuli osakkeenomistajille tappioita melko paljon.


Tällainen teko aiheuttaa varmasti katkeruutta, ja jos voidaan todistaa, että Nokian johto olisi neuvotellut Microsoftin johtajien kanssa mahdollisista uusista työpaikoista, niin silloin voidaan juttu heitä vastaan aloittaa. Juristien tehtävänä on puolustaa päämiehensä etua, ja jos esimerkiksi voidaan jokun sähköpostin tai tapaamista esittävien valokuvien kautta esittää, että jotain on salattu, niin silloin voidaan tapausta lähteä selvittämään oikeudessa tai jopa poliisin tutkimukset voidaan käynnistää, jos voidaan todistaa kyseessä olleen yhtiön tahallinen alasajo, jotta siitä ei tarvitse maksaa mitään.


Se mikä muuten tapaus “Nokiassa” hiukan ihmetyttää liittyen yhtiön aikaisempiin toimiin on sen muutos yhdestä maailman innovatiivisimmista yhtiöstä ikään kuin sellaiseksi työpaikaksi, että sitä ikään kuin jotenkin arvostettiin hyvin vähän, vaikka kyseessä oli sentään talouden veturi. Oli muka jotenkin alentavaa olla insinööri, joka kehittää puhelimia, ja sitten muutenkin Nokia alkoi jotenkin oireilla sillä tavoin, että yhtiössä olisi pitänyt tehdä jotain ilmapiirin parantamiseksi.


Yhtiön kasvaessa siihen tuli tietenkin kaiken maailman keskijohtoa, ja sitten sen innovaatio alkoi hiipua, mikä näkyi kaikessa sen tuotannossa. IT-ala on yksi maailman innovatiivisimmista sekä nopeimmin muuttuvista toimialoista, jossa ei yksinkertaisesti voi jäädä makaamaan paikoilleen. Tämän asian ovat monet yhtiöt sekä niiden johtajat saaneet kokea. Eli kun yhtiö on saanut loistavan tuotteen markkinoille, niin seuraavassa kuussa tuo tuote ei sitten enää edes kelpaa ilmaislataukeksi.


Ja maksullisten pelien kohdalla taas ongelma on siinä, että lataaja on alaikäinen, joten sen takia näiden ohjelmien lataamista pitää aina valvoa. Lapsille kohdennettu markkinointi on aina todella vaativaa työtä, koska siinä pitää muistaa aina lapsen oikeudet, sekä se, että aikuisten pitää aina valvoa noita latauksia, ja vanhemmilla pitää aina olla oikeus estää maksullisten ohjelmien tai palveluiden lataaminen puhelimeen sekä perua lapsensa hankkima palvelu, jos se on vahingollista tai aiheuttaa kuluja liittymän haltijalle.


Kun puhutaan esimerkiksi kännykkään tarkoitetuista peleistä, niin tietenkin niiden kohderyhmä ovat lapset sekä nuoret, joten noita pelejä kannattaisi tehdä niin, että ne ovat optimoituja hiukan vanhemmille laitteille, mutta niiden markkinointi sitten on vaikeaa. Eli kukaan ei halua, että lapset laittavat puhelimiinsa netistä tuhansien eurojen edestä maksullisia ohjelmia, ja siksi lapsille tehty markkinointi on hieman arveluttavaa, eikä myöskään ole asiallista kaupata näitä tuotteita ihmiselle, joka ei käsitä tuotteen voivan aiheuttaa heille lisäkustannuksia


Kuitenkin kun ajatellaan Nokiaa yhtiönä, niin sen eteen tehtiin kaikki mahdollinen valtion puolesta. Eli säädettiin niin sanottu “Lex Nokia”, jonka toivottiin suojaavan Nokian patentteja sekä tuotekehitystä. Mutta kuitenkin kävi aivan toisin. Nimittäin jos esimerkiksi yhtiön työntekijä ei saa rahallista hyötyä kehittämästään innovaatiosta, niin silloin tuo ei kyllä paljoa innosta siihen, että kukaan omia ajatuksiaan mihinkään palaveriin tuo. Samoin yhtiöllä alkoi olla huono maine esimerkiksi sen kautta, että sen logon kehittäjää ei kuulemma ole mitenkään palkittu tuosta teostaan. Myös Nokian johtokunnan suhtautuminen Elopin edeltäjään Kallasvuohon oli omituista.


Se että hän ei saanut edes yrittää varmaan sai aikaan Nokian osakkeen heilumista. Nokian johtajan asemassa olevan miehen luulisi saavan hiukan tukea johtokunnasta, mutta kuitenkin jostain syystä hän ei tuota tukea saanut, ja esimerkiksi toisarvoiset seikat saivat kohtuuttoman paljon huomiota. Ja sitten tuo johtokunta päätyi Elopiin, joka ajoi sitten tuon yhtiön alas noiden johtokunnan jäsenten mitenkään puuttumatta tilanteeseen. Mutta se varmaan kuului jotenkin maamme yritysten kulttuuriin ja infrastruktuuriin, että oletetaan automaattisesti kaikkien antavan toisia mahdollisuuksia, jos sattuu sitten joku tekemään virheitä. Sitten kävi niin, että tällä kertaa ei toista mahdollisuutta tullut, ja virheitä ei saatu tekemättömäksi. Johtokunnan pitää puuttua sellaiseen toimintaan, mikä vahingoittaa yhtiön toimintaa sekä mainetta. Mikäli johtokunta ei toimintaan puutu, niin silloin sen jäsenet saattavat joutua jopa vankilaan, jos katsotaan heidän ajaneen tällaisessa tapauksessa omaa etuaan eli ottaneen lahjuksia kilpailijalta tai estäneen osakkaita saamasta oleellista tietoa yhtiön tilasta.


Joten se antoi tuolloin signaalin, että Nokialla ei kannata mitään ryhtyä kehittämään, koska mitään korvausta ei siitä ole luvassa. Tuon asian takia sitten lähdettiin ajamaan sitä linjaa, että yhtiön johto saa tehdä mitä hyvänsä, eikä se muille kuulu. Kuitenkin jos tuota asennetta ajatellaan siltä kannalta, että yhtiön johto saattaa toimia väärin, niin silloin tietenkin tuo tilanne saattaa johtaa erittäin suuriin vahinkoihin. Jos taas mietitään sitä, että jos Elop olisi ollut vaikkapa “Microsoftin agentti”, niin silloin hän olisi varmasti toiminut juuri näin. “Agent provocateur” tarkoittaa provokaattoria tai propaganda-agenttia, jonka tehtävänä on tuottaa aineistoa, jolla jotain tahoa mustamaalataan.


Tämä toimija ei välttämättä ole valtion palveluksessa, vaan myös yksityiset yhtiöt voivat tuollaisen henkilön palkata palvelukseensa. Hän saattaa olla mainosmies, joka tekee huonoja tai tuotetta mustamaalaavia mainoksia, joissa korostetaan esimerkiksi sitä, että yhtiö ei riko koskaan lakia, mutta valmistaa kaikki tuotteensa Bangladeshissa, missä ei ilmeisesti ole kovin paksua lakikirjaa. Ja jos vaikka ympäristölainsäädäntöä ei ole olemassakaan, niin silloin lakia on hiukan vaikeaa rikkoa. Tuolloin toki myrkyt saattavat joutua myös suomalaisen ruokailijan lautaselle, jos vaikka kalapuikot on valmistettu Bangladeshin edustalta pyydetystä kalasta.


Toinen tapa on korostaa sitä, että joku yhtiö ei palkkaa ollenkaan sen maan kansalaisia, jotka ovat kotoisin yhtiön kotimaasta. Nokia ei ainakaan mitenkään erityisen positiivisesti ollut suhtautunut esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden työharjoitteluihin, ja tietenkin työharjoittelua tai muuta työtä haettaessa olivat kaikki kaavakkeet englanniksi. Se että yhtiö joka väitti itseään suomalaiseksi ikään kuin häpesi suomalaisuuttaan ei ollut kenestäkään hyvä merkki. Ikään kuin maamme olisi ollut sellainen, että täällä ei voisi elää, koska me puhumme jotain vähän erilaista kieltä kuin muut kansat. Ja samaan aikaan media alkoi sitten kehittää kuitenkin “Fixit”-ohjelmaa, eli sitä kuinka maamme seuraa Britannian perässä pois EU:sta,


Mutta kuitenkin tuolloin unohdetaan, että “Fixit” olisi varmasti mahdollinen, jos maamme sattuisi sijaitsemaan  Britannian kohdalla maailman kartalla, mutta jostain syystä en usko että britit vaihtavat Suomalaisten kanssa maata. Nimittäin se että maamme talous perustui ennen transit-liikenteeseen, sekä siihen, että meillä oli hyvät suhteet Venäjään sekä länteen ei toimi enää. Tai tämä asia voidaan sanoa toisin. “Miksi kukaan ajaa Suomen kautta viemään tavaraa Venäjälle?”. Britannia saa sitä vastoin tuloja siitä, että laivat tuovat tavaraa Skotlannin sekä valtion muiden satamien kautta EU:n markkinoille, joten sen takia biteillä on niin paljon paremmat taloudelliset edellytykset erota EU:sta kuin Suomella.

Eikä myöskään esimerkiksi henkilövalintojen joukossa ollut enää yhtään suomalaista nimeä, vaan kaikki pomot olivat jotain ulkomaalaisia. Joten tietenkin yhtiö tällä osoitti, että se ei enää Suomessa aikonut pysyä, vaan lehdistössä spekuloitiin sen muuttavan jonnekin muuhun maahan. Joten silloin tietenkin pitää muistaa, että ne verorahat mitä yhtiö on tuonut olisivat kuitenkin menneet jonkun toisen valtion kassaan. Ja maassamme tietenkin oli tapana uskoa mediaa, joka jatkuvasti ikään kuin ajoi maamme talouden veturia ulos maasta. Samoin maamme lehdistö uskoi varmaan loppuun asti siihen, että Nokia osakkeet vain annetaan sen osakkaille takaisin. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, eikä kauppaa sitten purettu, vaikka sitä mediassa toivottiin.

Kun jotain myydään muille, niin aina kannattaa miettiä, mitä toinen oikeastaan tarjoaa

http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kun-jotain-myydaan-muille-niin-aina.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kun-jotain-myydaan-muille-niin-aina.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kun-jotain-myydaan-muille-niin-aina.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kun-jotain-myydaan-muille-niin-aina.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kun-jotain-myydaan-muille-niin-aina.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kun-jotain-myydaan-muille-niin-aina.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kun-jotain-myydaan-muille-niin-aina.html

Jos aikuinen kiusaa lapsia, niin se sitten osoittaa jotain tästä henkilöstä

Kimmo Huosionmaa

Kun ihminen tekee toistuvasti virheitä, jotka voivat johtaa vakaviin seurauksiin, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että hän on tehnyt tällaista jo jossain muualla. Eli kun tällainen erityislasten kuljettamiseen varattu kuljettaja tekee jatkuvasti virheitä, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että hänellä on ehkä työkokemusta jostain muusta taksi-yhtiöstä, ja sitä kautta sitten hän on siirtynyt tämän kaltaiseen työhön. Tällaisessa tapauksessa on kuljettaja joskus muuten kuulemma uhannut kyytiläisiään seuraamuksilla, eli "näitä valittajia ei ole sitten meidän taholta palvella jatkossa"on joskus ollut kommentti, kun kuljettaja on paiskannut henkilön ulos kesken kyydin, kun hänellä on ollu tarve tehdä joihinkin kavereihin vaikutusta. Tai tällaisia kokemuksia joillakin nuorilla oli takseista parikymmentä vuotta sitten,

Hän ei varmaan tällaista toimintaa tässä työssä ole aloittanut, ja se että saman yhtiön kuljettaja on noita virheitä tehnyt toistamiseen, kertoo ehkä siitä, että näillä kuljettajilla on ehkä sitten yhtiön johdon "hiljainen hyväksyntä" tälle toiminnalle, missä tuollainen erityislapsi jätetään ikään kuin heitteille. Yleensä nimittäin sellainen asia, kuin työpaikan menettämisen pelko estää sellaisen toiminnan, mikä vaarantaa asiakasturvallisuuden.

Kun puhutaan virheistä, niin sanotaan suoraan, että yksi virhe on vahinko, toinen huolimattomuutta mutta kolmas sitten on tahallista toimintaa. Ja tietenkin jos tarkoitus on vain kiusata jotain erityislapsia, niin se sitten osoittaa jotain sellaista, mitä en sanoin voisi kuvailla. Kun kyseessä on taksinkuljettaja, niin varmaan hän sitten on sellainen aikuinen ihminen. En tiedä vaaditaanko tällaiselta erityislasten kuljettajalta jotain kypsyysnäytettä, mutta uskoisin että noissa töissä on joku erityinen pätevyysvaatimus, joten olisiko joku toinen käynyt tekemässä tuon mahdollisen kokeen tämän kuljettajan puolesta?

Mutta jostain syystä tällaiseen aikuiseen ihmiseen ei sitten ole iskostunut sellainen käsitys, että hänen pitäisi myös käyttäytyä kuin aikuinen. Yhteen aikaan muuten Espoon bussissa istui sellaisia kuljettajia, joilla oli tapana komennella matkustajia ulos bussista, jos heidän olemuksensa ei miellyttänyt. Joten olisiko joku näistä bussin kuljettajista siirtynyt taksi-yhtiöön töihin?

Se että aikuinen ihminen kiusaa lapsia osoittaa sen, että hän on jotenkin lapsen tasolla, ja silloin tietenkin kannattaa kysyä suoraan, että eikö tällaiselta ihmiseltä vaadita kypsyyskoetta? Jos sitten paljastuu sellaisia asioita, että henkilö on täysin sopimaton ammattiin, missä vaaditaan kypsyyskoetta, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että tällaisissa tapauksissa tutkitaan sellainen asia, että onko joku käynyt tekemässä ajokokeen tai soveltuvuuskokeen tämän henkilön puolesta.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/espoo-teki-tutkintapyynnon-kuljetusyritelta-vakava-virhe-erityislapsen-kanssa/6698678#gs.rtKK_s8

Sensuurista sekä itsepetoksesta eli sensuuri on sensuuria oli se valtiollista tai ei.

Sensuuria on olemassa kahta mallia, toinen on virallista ja toinen taas epävirallista.  Epävirallinen sensuuri on itseasiassa melkein vaarallisempaa kuin virallinen tapa poistaa jollekin taholle epämieluisaa tietoa Internetistä. Kun puhutaan lainsäädännöstä, niin tietenkin vihakirjoitukset ovat asia, mistä aina välillä väännetään kättä, eli onko oikein arvostella maamme siirtolaispolitiikkaa vai ei? Ja kun puhutaan siirtolaispolitiikasta, niin tietenkin silloin samaan asiaan niputetaan esimerkiksi sellainen asia, kuin ulkopoliittisen johdon arvostelu. Pakolaisia on helppo käyttää keppihevosena sellaisissa asioissa, jotka koskevat muutakin kuin vain pakolaisuutta. Eli esimerkiksi sen avulla voidaan kalastella ihmisten ääniä lupaamalla heille noilta pakolaisilta liikenevät työpaikat, joita ei ainakaan katukuvasta päätellen edes ole olemassa.

Samoin heidän avullaan voidaan ajaa myös sellaista mallia, missä maahamme palkataan valtava määrä uusia poliiseja pitämään yllä lakia ja järjestystä. Se sitten tietenkin tuo tien viereen lisää ylinopeusvalvontaa, jolla hankitaan lisää rahaa valtion taskuun sakkotulojen muodossa. Mutta tietenkin uusien poliisien palkkaaminen kannattaa perustella hiukan muilla näkökohdilla kuin sillä, että valtio hankkii heidän kauttaan sakkotuloja.  Se ei ehkä sitten vaikuta kovin positiivisesti tuollaisia asioita puhuvan poliitikon kannatukseen, joten uusien poliisien palkkaaminen kannattaa perustella tietenkin terrorismin torjunnalla sekä valtiollisella turvallisuudella, mikä tietenkin ihmisten silmissä tarkoittaa jotain "Karhukoplan" tapaista poliisia. Mutta kuitenkin tuollainen poliisi varmaan tekisi antiterrorismi-iskujen välillä muutakin poliisityötä kuten  suorittaa liikennevalvontaan kuuluvia tehtäviä eli se valvoisi nopeusrajoitusten noudattamista, mikä voisi tuoda sitten valtiolle lisää sakkotuloja.

Tuolloin tietenkin keskustellaan hyvin paljon myös monikulttuurisuudesta, joka maassamme tarkoittaa sitä, että täällä oikein kannustetaan syrjimään maahanmuuttajia, ja tämän takia maassamme on ihmisiä, jotka ovat täällä kymmeniä vuosia asuneet, mutta eivät puhu sanaakaan Suomea. Näissä tapauksissa voidaan varovaisesti väittää, että kyseisen henkilön kohdalla monikulttuurisuus varmasti palvelee rasismia sekä kansanryhmien eristämistä, eli tuolloin tuntuu vähän siltä, että noissa kadulta hyvin erottuvissa tapauksissa on maahamme luotu ikään kuin keinotekoinen etninen ryhmä, jonka perään voidaan poliisi sitten usuttaa. Eli kun pakolainen tai siirtolainen saapuu maahamme, niin häntä ei edes yritetä kannustaa sulautumaan valtaväestöön, vaan hänet ikään kuin sysätään "kaltaistensa seuraan", mikä varmasti sitten ei ole mikään kovin miellyttävä vaihtoehto yhtään kenellekään.

Kun puhutaan monikulttuurisesta Suomesta, niin tietenkin on olemassa sellainen asia, että maassamme varsinkin muista kulttuureista tulevia henkilöitä kannustetaan eri tavoin olemaan vain toistensa kanssa, jolloin heistä tulee sitten irrallisia hahmoja, joilla ei ole kotimaata eikä myöskään mitään yhteyttä tavallisiin ihmisiin. Tuo sitten luo otollisen ilmapiirin kaiken maailman terroristien värvääjille, jotka lupaavat niille henkilöille, jotka liittyvät johonkin Isikseen taivasta jossain Lähi-Idässä, missä kaikki on paljon parempaa kuin Euroopassa, ja tietenkin  siellä ovat "perinteiset arvot" kuten sharia sekä siihen kuuluvat tavat kuten perheen pään eli miehen kunnioittaminen vallalla, ja tuo sitten tietenkin vetoaa nimenomaan nuoriin miehiin, joilla ei muuta työtä ole, kuin seisoskella ostoskeskuksissa muiden vastaavilla asenteilla olevien henkilöiden kanssa.

Mutta kun puhutaan siitä, miten ihmisiä eristetään yhteiskunnassa, niin tietenkään pakolaiset sekä maahanmuuttajat eivät ole ainoita ihmisiä, joita yhteiskunta ikään kuin syrjii, ja monissa paikoissa oikein kannustetaan syrjimään sekä alistamaan noita syrjäytyneitä, ja joissakin työpaikoissa on sellainen asenne, että tuollaisen töihin tulleen pitkäaikaistyöttömän kanssa ei edes yritetä keskustella mistään, vaan hänelle kerrotaan suoraan, että tuollaisen ihmisen ei edes kannata töihin tulla, kun työpaikalla kaikki jo muutenkin tuntevat toisensa. Kun esimerkiksi henkilö jolla on pitkä katko CV:ssä tulee töihin, niin hänelle voidaan suoraan järjestää sellainen kokemus työelämästä, että häntä ei sitten enää huvita kyllä töissä edes käydä.

Puhuttaessa kotimaisista syrjäytyneistä ihmisistä, niin heille on toki helppo luvata uusia mukavia asioita, jos he äänestävät esimerkiksi jotain nationalistista poliitikkoa, joka lupaa sen, että kun maamme eroaa EU:sta, niin nämä ehkä vuosikausia työttöminä olleet ihmiset saavat lisää rahaa pankkitililleen. Tuolloin kyseinen poliitikko siirtää sitten nuo EU:hun menevät rahat suoraan työttömyyskorvauksiin, mikä tuo sitten tietenkin ääniä näiltä ihmisiltä. Ja samalla heille luvataan turvaa uusien poliisivirkojen muodossa, mutta itse kyllä olen tuonkin asian kanssa hiukan skeptinen.

Uskoisin että yhtään uutta poliisia ei maahamme kyllä tultaisi palkkaamaan, tai yhtään mitään uutta ei tehtäisi vaikka nuo poliitikot sitten valittaisiin hallitukseen. Mutta tietenkin sosiaalinen media varmasti on sellainen asia, minkä nuo ihmiset haluaisivat siirtää historiaan, koska siellä sitten joku voi heistä puhua pahaa. Kuitenkin esimerkiksi sensuuri ei varmasti ole mitenkään miellyttävä aihe kun aletaan käydä vaalikampanjaa. Jos poliitikko kannattaa sensuuria, niin tietenkin se aiheuttaa hänelle itselleen hallaa, koska se sitten osoittaa, että hänellä on jotain salattavaa. Eikä sensuuri kuulu nykyaikaiseen yhteiskuntaan, joten tietenkin olisi mukavaa, jos joku valtio sitten alkaisi näyttää tietä tällaisessa asiassa, ja antaisi esimerkiksi teleoperaattoreiden poistaa sellaisia tietoja, jotka se katsoo sopimattomaksi.

Ja tuolloin voidaan sitten itse seurata perässä, "koska amerikassakin tehdään niin". Sitten tietenkin voidaan vedota siihen, että maamme teollisuuden pitää saada näyttää mainoksiaan USA:n markkinoilla. Samaan lauseeseen voidaan sitten upottaa sellaisia  argumentteja, kuten se että pornografia turmelee lapsiamme, ja tietenkin myös muutamia muita asioita kuten uhkailu sekä viranomaisena esiintyminen muuttuvat varmaan mukaviksi lyömä-aseiksi, kun puhutaan sensuurin sallimisesta. Mutta kuitenkin esimerkiksi ääriryhmät sekä oikealla että vasemmalla vetoavat sananvapauteen, kuten myös fundamentalistiset muslimit vetoavat oikeuteensa ilmaista mielipiteitään verkossa, mutta samalla he niin mielellään tukahduttaisivat vasta-aargumenttien esittämisen.

Eli yksityinen sensuuri mahdollistaa sen, että vain ne henkilöt tai organisaatiot, mitä verkko-operaattori haluaa tukea pääsevät läpi tuosta suodattimesta. Tuolloin tietenkin voidaan tehdä niin, että Internetissä olevaan uhkailuun ei puututa, jos se kohdistuu sellaisiin tahoihin, jotka eivät verkko-operaattoria miellytä. Hyvä painostuskeino on varmasti levitellä takanapäin kaikkia henkilön terveystietoja sekä mustamaalata suoraan jotain tiettyä koulua tai työpaikkaa, leimaamalla kaikki sen työntekijät rikollisiksi. Ja tietenkin ääriryhmien johto varmasti sitten pitää sananvapaudesta, kunhan se vain palvelee heidän omaa etuaan.

Tietenkin tuollaisten populistien mielestä on mukavaa mainita vaalikampanjan yhteydessä, että 90% afrikkalaisista näkee nälkää, eli tähän sitten tietenkin kelpaa Afrikkalainen. Heihin on sitten hyvä peilata omaa valtiota, ja sanoa että jollain Kongon Demokraattisessa tasavallassa asuvalla henkilöllä menee paljon huonommin kuin kotimaan kansalaisella, joten miksi täällä länsimaissa nyt kenenkään edes tarvitsee mitään valittaa oloistaan. Tuolloin tietenkin kannattaa myös oman maan kansalaisia varjella kaiken maailman Putinien sekä Trupien johtamilta "valemedioilta", joissa sitten esitetään harhaanjohtavaa tietoa esimerkiksi siitä, miten työttömyyttä on maassamme hoidettu.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Kuinka käyttäytyä työhaastattelussa? Osa XXX

Työpaikkaa koskevaan haastatteluun liittyy paljon asioita, joita haastattelijan huomio. Yksi kaikkein tärkeimmistä asioista on se, että muistaa pukeutua haetun tehtävän mukaisesti. Eli koskaan ei kannata laittaa pukua päälle, jos henkilö sattuu hakemaan vaikka maalarin paikkaa. Samoin kun työhaastattelua lähdetään viemään eteenpäin, niin silloin ei kannata ryhtyä hakemaan mitään johtajan paikkaa, ellei hakija sattunut haastattelussa sitä ehdottamaan. Työhaastattelijan tehtävä on selvittää hakijan sopivuus haettavaan tehtävään, ja esimerkiksi koulutodistukset sekä rikosrekisteri tarkastetaan lähes aina, ja tarkastuksen suorittaa työnantaja.


Eli koskaan ei kannata ryhtyä kehumaan omilla rikoksilla, eikä sitä mahdollista rekisteriä kannata ainakaan kovin aktiivisesti tuoda haastateltavan taholta esiin. Eikä unohtaa sitä, että työpaikkaa haettaessa pitää muistaa, että vapaa-aika ei kuulu työnantajille, eli heitä tuskin kiinnostaa punttisalilla käyminen. Samoin työhaastattelu on henkilökohtainen tilaisuus, minkä takia esimerkiksi työvalmentaja ei ehkä saa tulla sisään.


Tai ellei työhaastattelu satu koskemaan juuri niitä työmaan johtajan töitä. Kun työhaastattelija esittää kysymyksiä, niin siihen kannattaa aina vastata lyhyesti, mutta samalla täytyy omaa ammattitaitoa tuoda esiin. Eli kun työhaastattelija kysyy vaikkapa SAP-ERP (Enterprise Research Plan) -osaamista, niin silloin kannattaa esimerkiksi vastauksessa mainita, että hakija tietää kyseessä olevan toiminnanohjausjärjestelmä. Kun sitten lähdetään vastaamaan erilaisiin kysymyksiin, niin tietenkin työ saattaa käsittää lasten ja nuorten kanssa työskentelyä, ja silloin haastattelija voi esimerkiksi tahallaan käyttäytyä ärsyttävästi haastateltavaa kohtaan.


Tuolla testataan henkilön itsehillintää sekä sitä, että voiko hän tehdä töitä esimerkiksi koulussa. Mutta sitten on asioita, joista kannattaa olla hyvin hiljaa, ja yksi niistä on se, että missään nimessä ei kannata sanoa, että on aivan pakko saada töitä. Se voi sitten viedä henkilön suoraan palkkakuoppaan, ja kun puhutaan niistä muista haastatteluista, niin sitäkään asiaa ei kannata koskaan tuoda liian paljon esiin, koska jos tuota sopimusta sitten tarjotaan, niin se kyllä kannattaa sitten allekirjoittaa, jos siinä on kohtuulliset ehdot.


Eli varsinkin uran alkumetreillä olevan henkilön ei kannata luottaa siihen, että hän olisi korvaamaton tuolle yhtiölle, eikä hänellä ole vielä niitä kannuksia, joilla pääsee oikeasti neuvottelemaan palkoista. Kun puhutaan vasta valmistuneesta juristista tai muusta ammattilaisesta, niin silloin ei varmasti kannata ryhtyä suoraan pyytämään sitä 700 euron kuukausipalkkaa, vaikka se ehkä alan huippujen taksa on. Työsopimusten kanssa on asia aina niin, että alalla pitkään olleella on paljon enemmän suhteita sekä varaa neuvotella, eikä alalle vasta tulevan kannata ainakaan omasta mielestäni luottaa siihen, että työpaikkaa pidetään heille auki, kun nämä henkilöt käyvät toisessa työhaastattelussa viikon päästä.


Työpaikkaa haettaessa kannattaa myös omaan henkilökohtaiseen hygieniaan kiinnittää huomiota, eli hampaat kannattaa pestä ja puhdas paita ottaa päälle. Toisin sanoen kebabin jäänteet valkeassa paidassa eivät näytä hyvältä. Kun työvalmentajat mielellään puhuvat siitä, miten hankitaan suosittelijoita tai muuta vastaavaa, niin hyvä olisi muistaa, että kenelläkään toimijalla ei ole velvollisuutta tukea kilpailijan liiketoimintaa. Eikä muuten koskaan kannata soittaa kilpailijalle, kun haetaan töitä. Eli toisin sanoen suosittelijoiden kanssa kannattaa olla hyvin tarkkana, koska jos heidän yhteystietojaan jakelee haastatteluissa, niin silloin kannattaa kyllä kysyä tuohon toimintaan lupa.


Eikä sieltä aina niin ylistäviä sanoja tule, kun noille henkilöille soitellaan. Ja kun esitellään CV:tä, niin silloin kyllä kannattaa hiukan muistella sitä, että miltä se edellinen työpaikka oikeastaan näytti. Eli jos sen antama kuva itsestään on se, että työn taso on ollut huono, ja yhtiö on sen takia menettänyt tilauksensa, niin silloin sitä ei ehkä kannata mainita. Kuten myöskään sitä ei kannata koskaan sanoa, jos edellisestä työpaikasta on tullut potkut, ellei sitten kyseisen työpaikan antamassa todistuksessa sitä sanota. Mutta jos potkujen syynä on ollut vaarantaminen, niin silloin voi olla niin, että työturvallisuuskortti on tuolta henkilöltä viety, jolloin työpaikkaa ei ehkä sitten kuitenkaan tule, jos edellisessä paikassa on tullut ryypättyä.

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/voit-menettaa-pelin-jo-alkumetreilla-tahan-tyohaastattelukysymykseen-sinun-ei-koskaan-kannattaisi-vastata/6492950#gs.V0wMvfo

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Miksi joku ammatti tai työ ei miellytä? Eli onko siitä annettu sellainen kuva, että tuota työtä ei edes kannata lähteä hakemaan?

Kun puhutaan siitä, että joku työpaikka on vaikeasti täytettävä, niin silloin pitää tietenkin kysyä suoraan, että miksi se ei ihmisiä miellytä? Miksi ihminen ei ota tarjottua työtä vastaan, vaikka hän tietäää seuraukset? Onko työpaikan ilmapiirissä tai ehkä palkkauksessa jotain korjattavaa, eli onko työpaikasta puhuttu pahaa, niin että kukaan ei tuohon paikkaan halua, vaikka hän tietää menettävänsä työttömyys korvauksensa? Tai onko se sellainen työ, mistä on luotu televisiossa tai muissa tiedotusvälineissä jotenkin huono kuva? Eli onko se esitetty esimerkiksi tapana teettää "orjatyötä" tai sitten sellaisena työnä, että siitä tulee helposti potkut?

Yleensä puhelinmyyjien kanssa on ongelmana se, että kun tuota työtä tehdään, niin silloin palkkaus on usein provisiomenettelyn mukaan maksettava, mikä tarkoittaa sitä, että työntekijä ei saa ollenkaan palkkaa, jos hän ei saa tuotetta myytyä. Se sitten saa monet epäröimään tuolle alalle lähtemistä, ja joissain yhtiöissä sitten on käytössä kilpailutus, missä vähiten myynyt työntekijä saa potkut. Tuon äärimmäisen kilpailutuksen takia kyseinen ala ei ehkä ole aivan sopiva kaikille ihmisille, ja siellä sitten puhelimessa kuulee välillä hiukan muitakin kuin positiivisia kommentteja.

Ja yhä useampi kieltää puhelimeensa tulevat telemarkkinointipuhelut, joten noiden ihmisten täytyy todella osata myydä, jotta he saavat palkkaa. Tämä työ sopii varmasti supliikkimiehille, jotka haluavat pitää myyntipuheita. Kun taas puhutaan esimerkiksi rakennustöistä, niin niiden ongelmana on kausiluonteisuus. Rakennustyömaat eivät koskaan tule työntekijän luokse, vaan hänen on mentävä työmaalle. Ja rakennustyömaa poikkeaa esimerkiksi kaupan kassan työstä siinä, että kun rakennus on valmis, pitää työntekijän siirtyä uudelle työmaalle, joka voi olla jopa satojen kilometrien päässä.

Toisin sanoen tuon alan ongelmana on työn kausiluonteisuus, jos tarkoitetaan uudisrakennuksia, mutta korjausrakentamisen ja remonttien suhteen tilanne on hiukan toinen, eli huoltoyhtiöissä tehtävä työ on sellaista, mitä tehdään jatkuvasti samalla alueella. Eli silloin yleensä asennetaan keittiökalusteita rikkoutuneiden tilalle, tai tehdään muuta pientä korjaustyötä. Mutta syrjäseutujen lääkäripula on sellainen asia, josta voidaan aina välillä keskustella. Yleislääketiede on asia, joka ei varmaan erikoistumislinjana ole kunnianhimoisen nuoren lääkärin mielessä kaikkein päällimmäisin asia, vaan kaikki haluavat olla esimerkiksi aivokirurgeja.

Syrjäseutujen lääkäreillä on sellainen ongelma, että he saattavat olla "vähän yksin" työnsä kanssa. Ja jos hän ei siellä 400 kilometrin päässä seuraavasta taajamasta osaa työtään tai tarvitsee toisen lääkärin apua johonkin kiireelliseen toimenpiteeseen, niin silloin hän on todella pahassa pulassa. Näet normaalissa terveyskeskuksessa riittää, kun lääkäri marssii toiseen huoneeseen ja pyytää siellä istuvaa lääkäriä paikalle. Mutta jos lääkäri työskentelee yksin keskellä korpea, niin silloin kestää toisen lääkärin saapuminen todella pitkään, ja sitten jonkun pitää tuon toisenkin lääkärin työ käydä tekemässä.

Eli syrjäseutujen lääkärin pitää olla todella varma osaamisestaan, ja siinä voidaan kysellä sitten sitä, että kuinka varma käsistään on sellainen juuri lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistunut  henkilö? Ja sitten tietenkin tuollainen nuori lääkäri haluaa varmaan edetä urallaan ja kehittää omaa ammattitaitoaan. Kun syrjäseutuja ajatellaan työpaikkana varsinkin lääkärin kaltaisilla arvostetuilla ammattilaisilla on siellä paljon ongelmia, jotka liittyvät sosiaaliseen elämään. Noissa paikoissa yleensä muutenkin ihmiset vahtivat toisiaan, ja tuollainen vahtiminen sitten saa aikaan sen, että esimerkiksi lääkärin tai papin käydessä kaupassa ostamassa pullon olutta, niin sen sitten koko kylä tietää.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/uutissuomalainen-vaikeasti-taytettavien-tyopaikkojen-maara-kasvaa-naita-aloja-vaivaa-tyontekijapula/6492296

Miksi työelämä ei hyödynnä whatsappia ja muita pikaviestipalveluita enemmän?

Tällaisissa tapauksissa missä joku viestipalvelu estetään valtion toimesta tulee mieleen sellainen asia, että onko kyseessä oikeastaan vain korruptiosta, koska tuollaiset viestipalvelut voivat toimia niin, että niistä ei koidu GSM:n käyttäjälle ylimääräisiä kustannuksia. Tällä viittaan Venäjällä tapahtuneeseen pikaviestipalvelun kieltämiseen, koska se ei sitten suostu tallentamaan käyttäjien viestejä.

Kun puhutaan Whatappista ja muista viestipalveluista, niin ne käyttävät hyväkseen mobiilidataa, joka kuuluu useimpien matkapuhelinliittymien kuukausimaksuun, ja siksi noista palveluista muodostuu puhelin yhtiöille ansionmenetyksiä. Tuon takia niiden etuna on sulkea tällaiset “ikävät” viestipalvelut, joiden avulla kuka tahansa voi soittaa kenelle tahansa niin monta minuuttia kuukaudessa kuin häntä huvittaa.

Ja samalla voidaan sanoa, että noiden palveluiden käytöstä ei jää jälkiä esimerkiksi puhelinlaskuun, joten sen takia tietyt tahot eivät voi kontrolloida sitä, mihin henkilö oikeasti soittaa. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi FSB sekä sen kaltaiset laitokset ovat viranomaisia, joilla on kyky tarkkailla Internetiä, niin niillä ei pitäisi olla mitään syytä ryhtyä kieltämään tällaisia palveluita, koska ne kykenevät muutenkin tallentamaan tätä dataliikennettä.

Joten tässä tapauksessa kyllä saattaa kyseessä olla korruptio, jolla pyritään ohjaamaan käyttäjiä takaisin perinteisten puhelinpalveluiden käyttäjiksi. Kun henkilö soittaa useita puheluita päivässä, niin silloin varmasti on kyse erittäin suuresta puhelinlaskusta, jos kyseessä on esimerkiksi työnhaku. Tuolla tavoin voidaan sitten kehittää jollekin lisää summia puhelinlaskuun, kun heidät pakotetaan soittamaan kaiken maailman puhelinkeskuksiin  omilla puhelimillaan, ja jokaisesta puhelusta sitten tulee sellainen mukava lasku.

Kun tuollainen puhelu sitten saattaa kestää useita kymmeniä minuutteja, niin siinä sitten voidaan kyllä kysyä sitä, että miksi yhtiöt eivät käytä Whatsappia tuollaisiin puheluihin, jolloin soittaja ei saa niistä laskua. Ei varmaan ole mukavaa soitella ympäriinsä sellaisia välttämättömiä puheluita, jotka koskevat esimerkiksi mikrotukea, joista tulee mukavia laskuja henkilöille itselleen.

Tuollaisia puheluita varten pitäisi kyllä avata sellainen Whatsapp-tili, minkä kautta voidaan nuo puhelut hoitaa. Sillä tavoin voidaan sitten tuo ylimääräisen laskun syntyminen estää. Eli tuohon järjestelmään voidaan lisätä ne Gmailit, joille tukea saadaan antaa, koska suurin osa yhtiöistä vaatii oman sähköpostin, johon lähetetään ne kaikki henkilön henkilökohtaiset tunnukset, joita ei muille saa antaa.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/suosittu-viestipalvelu-telegram-taistelee-sulkemista-vastaan-venajalla/6483884

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Kun tietokone varastetaan voi motiivi tekoon olla muuta kuin pelkkä laitteen varastaminen

Tietokoneen katoaminen ei aina merkitse tahallista varkautta, eikä ketään saa koskaan syytellä ilman todisteita.  Kun ihmistä syytetään siitä, että hän varastaa työpaikaltaan esimerkiksi tietokoneen on kyseessä vakava syytös, joka pitää osoittaa todeksi. Kun jokin arvoesine kuten tabletti katoaa,  silloin tapaus pitää aina tutkia huolellisesti, ennen kuin mitään päätöksiä erottamisesta tehdään. Näet vaikka joku esine kuten tietokone olisi kadonnut, niin silti pitää tuota asiaa tarkastella siltä kannalta, että kyseinen väline olisi ehkä kuitenkin joutunut esimerkiksi roskiin vahingossa, ennen kuin ketään lähdetään syyttämään yhtään mistään. Tabletin kanssa voi tapahtua niin, että se joutuu esimerkiksi pahvien väliin, ja joku sitten vie tuon laitteen vahingossa roskiin.

Tai sitten se vain on laitettu väärään paikkaan, ja tuolloin tietenkin voidaan käyttää noiden tablettien paikannusominaisuutta selvittämään niiden sijainti, jotta ne löytyisivät helpommin. Ja sitten jos aihetta ilmenee, niin silloin tietenkin pitää ensin tehdä tuolle epäillylle tehdä kotietsintä, jotta hänen syyllisyytensä tai syyttömyytensä voidaan selvittää. Ja aina pitää muistaa sellainen asia, että uusi työntekijä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että tuo “rookie” olisi mitenkään vastuussa tietokoneiden katoamisesta, vaan uskoisin, että tuolloin joku muu saattaa myös nähdä tilaisuutensa koittaneen, ja ikään kuin piileskellä tuon uuden tulokkaan selän takana, ja lavastaa häntä syylliseksi tällaiseen tekoon, joka osoittaa törkeää piittaamattomuutta sekä  aseman hyväksikäyttöä.

Kun “enterprise”-asiakas ostaa tietokoneita, niin niihin tehdään sellainen asetus, joka saa aikaan hälytyksen, jos tuota konetta yritetään viedä pois niistä tiloista, mihin se normaalisti kuuluu, ja tuo asetus on sellainen, että sitä ei voida purkaa formatoinnilla eli kovalevyn tyhjentämisellä tai tehdasasetusten palauttamisella eli laitteen nollauksella pois. Tuon asetuksen avulla tietokone voidaan paikallistaa sekä sen käyttöä seurata ilman sen suurempia vaikeuksia, vaikka sen käyttäjätili olisi vaihdettu. Ja tuon koneen käyttö muulla kuin sen ostajan määräämällä tilillä saa usein aikaan sen, että tuon datalaitteen seuranta lähtee käyntiin, ja samalla sitä aletaan seurata aktiivisesti.

Näet kun työpaikalta viedään tietokone, niin silloin tietenkin nykyään sen käyttöä aletaan seurata, jotta tuon varkaan motiivit selviävät tehokkaammin, ja tuolloin voidaan selvittää, mitä nuo ihmiset ylipäätään noilla laitteilla halusivat oikeastaan tehdä. Jos noita tabletteja tai läppäreitä ei koskaan sitten käytetä, niin silloin voi kyse olla vahingosta tai sitten joku yrittää lavastaa tuota “rookieta” syylliseksi varkauteen. Ja tätä pitää sitten ruveta epäilemään silloin, kun varkaus tapahtuu uuden työntekijän tullessa taloon. Jos tuollainen uusi tulokas saadaan pois kuvioista, niin silloin tietenkin voidaan tilalle ehdottaa “omaa miestä”, joka saattaa olla esimerkiksi teollisuusvakoilua harjoittava henkilö.

Tilanne on tuolloin hyvin vaarallinen, jos kyseessä on vaikka koodausta tekevä yhtiö. Vaikka teollisuusvakoilua harjoittava henkilö ei ehkä koskaan koske näihin koneisiin, joilla varsinaista koodaustyötä tehdään, niin hän voi esimerkiksi kamerakännykällä kuvata noita ruutuja, ja niistä kuvista sitten voidaan eristää koodirivejä, vaikka hän ei ehkä olisi koskaan ollut kovin lähellä noita koodaajia tai heidän työpisteitään. Eli kuvankäsittelyohjelmien “zoomaus-ominaisuuksien”-avulla voidaan ruutua tutkia pala palalta, ja niistä kuvista voidaan nähdä todella paljon erilaisia asioita. Tai sitten esimerkiksi yhtiön kassasta eli tilisiirroista vastaavan henkilön ulkonäköä voidaan kuvailla, ja häntä ehkä yrittää kiristää siirtämään rahaa noiden konnien tilille.

Kun tuo “mätä omena” halutaan sujauttaa työpaikalle, niin silloin tietenkin paras tapa saada oma mies “kiertoon” on luoda kiire, missä yhtiö joutuu uudelleen rekrytoimaan työntekijän jo kertaalleen täytettyyn paikkaan. Ja silloin voi olla, että oman väen suositus otetaan huomioon, kun paikkaa täytetään. Toki noita tietoja voi joku johtajakin vuotaa, mutta tietenkin vuotaja tarvitsee sopivan “kilpimiehen”, jonka taakse hän voi tietovuotoja tehdessään kätkeytyä. Eikä SUPO nuku koskaan.

Jos yhtiössä on "myyrä" eli vakoilija, niin hänellä kyllä saattaa olla vapaa pääsy lähes kaikkeen tietoon, mitä tuossa yhtiössä käsitellään. Mutta noiden tietojen vuotaminen saattaa hänet varmasti epäilyttävään valoon, jos markkinoille tulee paljon sellaisia piraattituotteita, joissa on tiettyjä komponentteja, joihin vain tuolla yhtiöllä on oikeus. Ja vielä parempi tilanne tulee silloin eteen, jos nuo piraattikopiot pitävät sisällään komponentteja, joita ei vielä olla julkaistu. Tuollainen sisäpiiriin kuuluva tiedottaja, joka myy yhtiön salaisuuksia esimerkiksi Afrikkaan tai Kauko-Itään, ei varmaan kovin kauaa toimisi paljastumatta, jos hän ei onnistuisi kehittää itselleen sopivaa "kilpimiestä".

Kovin montaa kertaa ei yhtiön sisäpiiriin kuuluva voi tietoja levitellä, tai sitten häntä aletaan epäillä. Joten tietovuoto pitää naamioida jonkun muun kuin johtoportaan miehen tekemäksi toiminnaksi. Mikäli yhtiössä sitten aiotaan vuotaa salaisuuksia jollekin kolmannelle osapuolelle, niin sitä ei kovin montaa kertaa tarvitse tehdä. Tietenkin tuo tietovuoto voidaan naamioida salaisia tietoja sisältävän tabletin varkaudeksi, mutta silloin tietenkin olisi syyllinen hyvä löytyä, jotta kukaan ei epäile esimerkiksi työpaikan vaihtoa suunnittelevaa toimitusjohtajaa. Joten tietenkin paras tapa toimia on palkata uusi työntekijä, ja sitten syyttää häntä jonkun tabletti-tietokoneen varastamisesta.

Silloin tuon johtajan rooli tuossa teossa voidaan peittää todella hyvin. Temppu tehdään niin, että toimitusjohtaja esittää mikrotukeen tulleelle henkilölle sellaista, että hän antaa tälle tietokoneen muistin pyyhittäväksi, mutta kopioi koneen sisällön toiselle laitteelle. Tämän jälkeen kyseinen toimitusjohtaja voi antaa sen kavereilleen ja myöhemmin väittää laitetta varastetuksi.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Miksi androidille on vaikeaa tehdä tietoturvaa?

Android-käyttöjärjestelmälle on vaikeaa tehdä täysin toimivaa tietoturvaohjelmaa yksinkertaisesti sen takia, että sen kehitystyökalut ovat niin helppoja hankkia. Eli tuolloin pitää muistaa se, että ohjelmien ohjelmointi nimenomaan kännyköille on hiukan erilaista kuin perinteisille tietokoneille, ja tietenkin se että Androidille sovellukset ladataan "Play-kaupan" kautta tekee haittaohjelmien levittämisestä hiukan vaikeampaa kuin esimerkiksi PC:lle eli Windowsille tehtyjen versioiden levittämisen.

Yleensä tuollaiset Windowsille tehdyt haittaohjelmat tekevät niin, että tuo haittaohjelma on upotettu jonkun sovelluksen koodiin, ja sitten kun henkilö asentaa hyvin viattoman ohjelman, niin samalla tietokoneeseen asentuu STEALTH-virus, joka sitten voi valvoa tietokoneen käyttöä, ja joskus siinä on niin sanottu "Death-trigger" eli looginen pommi, jonka avulla tuo virus sitten saadaan tuhoamaan tietokoneen kovalevy, mutta kännyköille tapahtuva koodaaminen on sikäli hankala valmistaa, että se pitää kyetä lataamaan tuonne "Play-kauppaan", jotta se voidaan ujuttaa ihmisille. Jos henkilöllä on tarpeeksi rahaa käytössään, niin hän voi sitten itse koodata oman haittaohjelman sen omilla kehitystyökaluilla, mutta se että nämä ohjelmat millä tehdään kännyköihin sovelluksia ovat ainakin osittain maksullisia tietenkin estää ainakin osan harrastelijoita tekemästä noita haittaohjelmia.

Tai oikeastaan osa noista kehitystyökaluista on maksullisia, mutta kuitenkin tuollainen ohjelmoija tarvitsee perehdytyksen sekä välineet tuollaisen viruksen valmistamiseksi. Toisin sanoen hänen ehkä pitää käydä joku kurssi tuohon työhön, sekä  tietenkin hänen pitää saada käyttöön puhelin, millä hän sitten suorittaa käytettävyystestauksen. Tuolloin pitää muistaa se, että mikään ohjelmointikurssi ei koskaan ole sellainen, että siellä opetetaan suoraan ohjelmoimaan viruksia. Samoin hän ei voi tuolloin pitää myöskään tietokonetta kiinni Internetissä, koska jos hän kirjoittaa viruksia, niin silloin osa noista kehitystyökaluista saattaa raportoida tällaisesta toiminnasta esimerkiksi NSA:lle tai SUPO:lle.

Eli nuo sovellukset ilmoittavat, jos niillä kirjoitetaan tietynlaista koodia. Se mikä tekee nimenomaan "play-kauppaan" solutetusta haittaohjelmasta hiukan hankalan, on se että varsinkin jos kyseessä on valvontaohjelma, niin sen saattaa ladata hyvin moni henkilö, ja silloin tuon ohjelman avulla kerätty tiedon määrä on valtavan suuri, mikä sitten tietenkin tekee tiedon erittelystä niin vaikeaa. Samoin noihin ohjelmiin tehdään jatkuvasti pistokokeita.   Itse uskoisin että nuo kännyköille kirjoitetut haittaohjelmat ovat erityisesti nimenomaan valvonta-ohjelmia, joiden tarkoitus on valvoa henkilön puheluita sekä viestintää. Eli niissä mahdollisesti oleva tuhoamiskomponentti on vain tuon operaation peittämiseksi tehty väline, jolla estetään tietoturva-asiantuntijoita etsimästä ohjelman koodia, jolla voidaan selvittää se, millä editorilla tuo ohjelma on kirjoitettu.

Tai sitten tuo tuhoa aiheuttava virus on sujautettu kännykkään siksi, että henkilö sitten lataisi uuden käyttöjärjestelmän jostain SD-kortilta, johon on asennettu tuo "troijan hevosena" tunnettu STEALTH-virus.  Osa noista ilmaisista editoreista on sellaisia, että ne tallentavat tietokoneen IMEI-koodin tietokantoihin siltä varalta, että sillä kirjoitetaan kiellettyä koodia. Tuon koodin perusteella voidaan tietokoneen maksu- sekä muut ostotiedot jäljittää melko helposti. Eli tällä tavalla toimii tietokonemaailman vastavakoilu, millä kerätään tietoja niistä henkilöistä, jotka kirjoittavat noita ohjelmia.
https://www.mtv.fi/lifestyle/digi/artikkeli/vain-kuudesosa-androidin-tietoturvasovelluksista-tunnistaa-kaikki-haittaohjelmat/6476616

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Kiusaamiselle sekä kiusaajan tyhmyydelle ei ole mitään rajoja

Kiusaaminen on asia, josta aina välillä keskustellaan todella paljon. Ja tietenkin voidaan todeta se, että jos joku aivan pieni lapsi alkaa kiusata muita, niin hän on jostain sellaista oppinut. Eli ilmeisesti lapsen kotona on sellainen tapa, että heikompaa saa muka alistaa koulussa. En ainakaan itse usko että kukaan 7-9 vuotias tai sitä nuorempi aivan itse keksii ruveta tönimään toisia tai kaatamaan heidän päälleen hiekkaa saatikka sitten esimerkiksi syöttämään toiselle jotain myrkyllisiä kasveja. Jos tuollaista sitten mennään tekemään, voi tuloksena olla kuolema.

Tuolloin sitten seuraa poliisitutkinta, ja välillä kyllä tuntuu siltä, että noiden tekojen takana on joku muu, kuin se, joka esimerkiksi myrkytettyä juomaa on mennyt antamaan. Kyseessä saattaa olla tilanne, missä toisen ihmisen ymmärtämättömyyttä käytetään hyväksi, ja kiusaaja saattaa esimerkiksi jonkun ala-asteen oppilaan kautta lähettää uhrilleen limupullon, missä on glykolia. Eli mistä joku 12-vuotias on tällaista ainetta hankkinut, on mielenkiintoinen kysymys.  Kiusaaminen on sellainen asia, mikä on erittäin ikävä sekä uhrille että kiusaajalle, koska vaikka tuolla koulujen pihalla voi kaverit lahjoa hiljaiseksi, niin tuollaiset asiat sitten myöhemmin paljastuvat usein todella ikävällä tavalla. Kiusaaja usein sitouttaa ryhmänsä itseensä nimenomaan lahjusten avulla. Eli hän antaa esimerkiksi urheilutapahtumien lippuja kavereilleen, ja sitten myöhemmin tulee ilmi, että kiusaaja vaatii sitten rahaa noista lipuista, "joita ei saanutkaan ottaa pöydältä".

Tietenkin kiusatun lapsuus saattaa mennä piloille, kun hän joutuu aina olemaan yksin, kun noilla kiusaajilla on sellainen tapa, että he sitten vahtivat sitä, ettei kukaan ole heidän uhrinsa kanssa yhtään missään. Ja auta armias jos tuota kiusaajaa ei joku sitten tottele, vaan uskaltaa lähteä heikomman kanssa ulos. Tuollainen vahtiminen tekee kiusaamisesta hyvin ikävän asian. Eli koulukiusaajia ei yleensä koulussa ole kuin aivan muutama henkilö, mutta heidän tapansa toimia on sellainen, että nämä henkilöt liikkuvat aina ryhmässä, ja jos joku sitten ei heidän käskyjään muista noudattaa, niin seurauksena on sitten "keskustelu" jossain käytävällä.

Yleensä tuollaista koulukiusaajaa ei itseään tarvitse pelätä, vaan tästä henkilöstä tekee inhottavan se, että hänellä on usein vanhempia kavereita, jotka sitten tulevat koulun pihoille tai kotimatkalla räyhäämään niille, jotka eivät ole mukautuneet kiusaajien käskyihin. Tuollainen tilanne voi olla hiukan nolo, jos kyseessä on ala-asteen oppilas, ja sitten joku ammattikoulu-ikäinen tulee siihen pihalle karjumaan. Yleensä kiusaajien jengi on ikään kuin hierarkinen järjestelmä, jossa joidenkin ammattikoulu-ikäisten suojeluksessa toimivat ylä-asteella olevat käyvät kiristämässä ala-asteelaisia. Mutta sitten koko toiminnan takana on usein aikuisten ryhmä, joka sitten käy jonkun 17-vuotiaan kurkkuun kiinni, ja joka sitten suojelee muita.

Yleensä tällaiseen järjestelmään kuuluvat henkilöt lopettavat ammattikoulun kesken, koska on paljon mukavampaa käydä alepasta hakemassa keskiolutta, ja rynnätä johonkin kämppään ryyppäämään. Eikä mikään jengi tai sen johtaja toki halua, että hänen alaisensa lähtee esimerkiksi toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, koska silloin hän voi vahingossa vaikka kertoa tuosta toiminnasta jotain noloja asioita. Eikä myöskään ole jengin johtajan edun mukaista, että joku sitten saa taloudellista tukea Kansaneläkelaitokselta, jolloin hän ei enää ole riippuvainen jengin johtajasta, ja tämän jakamista almuista. Jos ihminen kasvatetaan niin, että kiusaaminen on hänestä oikein, niin silloin hän kadottaa jotain hyvin tärkeää. Nimittäin tuolloin kiusaaja ei tajua tekevänsä väärin.

 Kun tuollainen käytösmalli on opittu hyvin nuorena, niin siitä sitten seuraa sellainen asia, mistä varmasti tulee sitten myöhemmin työelämässä vaikeuksia, eli kiusaaja alkaa soveltaa noita koulun pihoilla oppimiaan käytösmalleja sitten myöhemmin työelämässä. Siinä sitten on työmaalla selittämistä, kun toinen on tönäissyt työkaverin alta telineen pois, ja seurauksena on työturvallisuuskortin vieminen. Samoin tuollainen koulukiusaaja tekee muitakin samoja asioita, kuin mitä hän koulujen pihoilla teki. Yksi miellyttävimmistä asioista mitä kiusaaja on työmaalla tehnyt on se, että hän on jättänyt työkaverit seisomaan sinne, vaikka heille on luvattu firman autolla kyyti.

Siinä kyllä on ollut sitten hermot tiukilla, kun tuo auto yksin palaa halleille, ja pomo kysyy, että "mihin sinä muut jätit?". Aikuisten harjoittama kiusaaminen saa usein erittäin ikäviä piirteitä, kun siinä käytetään huomaamattomia metodeja. Eli kiusaaminen on silloin hyvin paljon hienovaraisempaa kuin lapsilla tai nuorilla. Siihen kuuluu myrkkyviinan juottamista, auton kolhimista tai jos vaikka armeijassa satutaan olemaan, niin silloin vain alaiselle jätetään tehtävät antamatta. Tai sitten jos kiusaaja pääsee esimerkiksi aliupseerikouluun, niin silloin hän voi sotilasarvon turvin räjäytellä pinkkoja sekä punkkia ja muutenkin alistaa toista esimiesaseman turvin.

https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/koulukiusaajilla-uusi-kammottava-trendi-voisi-helposti-vieda-kiusatun-hengen/6477442

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Työ jota kukaan ei näe, mutta joka on tärkeää, ei herätä halua hakeutua kyseiselle alalle

Meitä ympäröi jatkuvasti työvoima, jota emme juuri koskaan huomaa tai emme heitä muuten huomioi. Noita heidän tekemiään töitä saatetaan pitää jotenkin vähäarvoisena tai sitten kysellään siitä, että mistä noille ihmisille maksetaan palkkaa? Kuitenkin jokainen meistä huomaa, jos tuota heidän tekemäänsä työtä ei olla tehty. Syy miksi noille ihmisille maksetaan palkkaa johtuu siitä, että heidät pitää saada sitoutumaan työhönsä, ja samalla varmistetaan, että työvoimaa on saatavilla, kun työntekijöitä tarvitaan. Näitä ammatteja löytyy esimerkiksi kiinteistön huollon sekä erityisesti puhtaanapidon sektoreilta, joissa noiden ihmisten työ on oikeastaan välttämätöntä. Ikävä kyllä se että työ on välttämätöntä ei tee siitä arvostettua, ja siksi noilta aloilta lähtee paljon ihmisiä pois.

Esimerkiksi katujen puhdistuskoneen ajaja ei varmaan ole kovin monen unelmissa se ammatti, mitä he haluavat tehdä, mutta tuo mies on hyvin tärkeä henkilö silloin, kun kadut pitää aurata. Tuo työ on muuten oikeasti kivaa, vaikka sitä ei aina uskoisi todeksi. Eikä tuollaista konetta kuka hyvänsä osaa ajaa, ja samalla tuollaisen miehen pitää olla tietenkin selvinpäin koko työpäivän ajan, jotta hän ei kovin suurta vahinkoa tekisi. Noita ehkä hyvinkin vaikeita sekä vaativia työtehtäviä tekeviä henkilöitä on todella paljon, ja tietenkin suuri osa näistä tehtävistä koskee aivan jokapäivästä elämää.

Esimerkiksi siivoojaa me emme kovin usein huomaa, ja varsinkin se että nuo henkilöt saavat lähinnä huonoa palautetta työstään, ja samoin osan ihmisistä asenne niitä henkilöitä kohtaan, jotka tekevät siivoustyötä on jotenkin alentuva, vaikka kyseinen työ sitten vaatii kuitenkin jonkin verran tarkkuutta. Siivoaminen käsitetään usein jonain lattioiden sekä pöytien pyyhkimisenä, vaikka se kuitenkin käsittää myös melko painavien esineiden kuljettamisen.

Samalla kuitenkin unohdetaan se, että puhtaanapito on todella suuren tehtäväkentän käsittävä sektori, jossa on paljon erilaisia työtehtäviä. Jätebisnes on maailma suurimpia liiketoimialueita, eikä ihminen tule toimeen ilman jätehuoltoa. Ja tietenkin osa niistä työtehtävistä on sellaisia, että niistä sitten tulee melko paljon ääntä, eli teknisesti ottaen myös nurmikoiden ajaminen on siivoustyötä. Kun pohditaan sitä, että millaisen arvostuksen tämä ihmisryhmä osakseen saa, niin en yhtään ihmettele sitä, miksi tuolla alalla vaihtuvuus on kovin suurta.

Jätteiden tehokas käsittely on planeettamme elinehto, mikä tietenkin asettaa vaatimuksia noiden jätealan toimijoiden osaamiselle. Eikä yhdyskunta tule kovin kauaa toimeen ilman jätehuoltoa, jonka takia esimerkiksi Mafia on joskus yrittänyt kaapata jätehuoltoa omiin käsiinsä. Tuolla alalla on helppo kiristää ihmisiä, eli esimerkiksi Napolissa on sellaisilta kaduilta jätetty roskakatoksia tyhjentämättä, missä on toiminut lehtiä, jotka ovat kirjoittaneet rumasti Mafian tavasta tehdä bisnestä.

Kukaan ei viitsi kymmeniä vuosia kuunnella jatkuvaa pään aukomista tai alentuvaa kohtelua, eikä esimerkiksi puku ja solmio tiemmä oikeuta käymään kiinni toiseen. Tuollainen asia sitten aiheuttaa sen, että kyseisellä alalla on jatkuvasti rekrytointivaikeuksia, jolloin sitten lopulta käy sellainen ilmiö, missä yhtiöt eivät enää löydä kunnollista työvoimaa, mikä johtaa erottamisiin, palvelusopimusten irtisanomisiin sekä sitä kautta konkursseihin ja alan keskittymiseen suurten toimijoiden käsiin. Tämä kehitys ei ole toivottavaa, koska se nostaa näiden palveluiden hintaa.  

Vaikka alkuun tilanne näyttää hyvältä, ja isot yhtiöt voivat kilpailla pienten toimijoiden kanssa alentamalla hintaa, ja toimittamalla aina työvoimaa, joka on asiakkaille mieluista, niin se sitten johtaa siihen, että ala keskittyy keskittymistään, ja lopulta edessä on tilanne, missä suuri toimija alkaa saavuttaa sellaisen aseman, missä se voi sanella yksipuolisesti hintoja. Tuollainen monopoliasema sitten johtaa siihen, että kenelläkään ei ole enää varaa valita palvelun tuottajaa, paitsi se että talon asukkaat tekisivät siivouksen. Tuolloin rengistä tulee hyvin ikävä isäntä, joka voi sitten pakottaa taloyhtiöitä melkein miten sitä huvittaa.

Eli jos kyseessä on puhtaanapitoalan monitoimiyritys, niin silloin se voi kiristää muita miten huvittaa. Tuo tapahtuu siten, että taloyhtiöt ja muut asiakkaat pakotetaan ottamaan vastaan palvelupaketteja, mihin kuuluu roskien käsittely sekä muu siivoustoimi, ja se sitten voi aiheuttaa ongelmia. Eli vaikka taloyhtiö sitten yrittää purkaa tuollaista sopimus-rypästä, niin silti se voi joutua maksamaan tällaiselle ehkä kahdesta näennäisesti itsenäisestä toimijasta koostuvalle yhtiölle palkkiota, näet jos tuon suuren yhtiön aputoiminimen tai tytäryhtiön kanssa tulee sitten tehtyä sopimus, niin se saattaa aiheuttaa uuden maksuerän. Varsinkin tytäryhtiön kanssa kannattaa olla hiukan varovainen, koska kyseessä on toisen yhtiön omistama sekä perustama yhtiö, jolla voi olla aivan erillinen, jopa toisessa kaupungissa sijaitseva osoite, kuin sillä yhtiöllä jonka kanssa tehty sopimus on juuri purettu.

Pahimmillaan on kyse kahdesta täysin erillisestä toimijasta, joilla on yhteinen omistaja eli jos kumpikin yhtiö on osakeyhtiön mallinen, niin silloin joku asianajotoimisto voi oikeasti omistaa molemmat toimijat, ja sitten kun työ on tehty huonosti, niin nämä juristit tulevat tarjoamaan palveluitaan eli edustamaan asiakastaan oikeudessa, ja jos tämä omistussuhde molempiin yhtiöihin jää huomaamatta, niin silloin seurauksena voi olla todella suuri lasku, mikä koskee asianajopalveluita. Ja tuolloin kannattaa ottaa yhteyttä poliisiin, jos jatkuvasti on työ huolimattomasti tehtyä. Tai sitten sama toiminta jatkuu toimijan vaihdosta huolimatta, jolloin on syytä epäillä, että kyseessä on oikeasti samasta toimijasta, joka vain on vaihtanut nimensä, mitä se käyttää asioidessaan asiakkaiden kanssa.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Kansanedustajan työ ei ole niitä maailman helpoimpia

Hallitus sitten kaatui, kuten on odotettu. Eli hallituspuolueet eivät halua jatkaa tuossa koalitiossa, mikä on tietenkin aivan ymmärrettävää. Sipilän hallituksen taival on ollut sellaista tuskaa, mitä harvoin on politiikassa nähty, joten tietenkin Halla-Ahon valinta Perussuomalaisten johtoon on ollut heille sellainen vaate, että muiden puolueiden johtajat ovat myös saaneet sitten siitä sellaisen tekosyyn tai sysäyksen, että hekin haluavat vetäytyä tuosta yhteistyöstä, mikä on ollut hieman väkinäistä.

Tämän hallituksen toiminta on ollut sellaista, että sitä on varmaan ollut ilo katsoa, mikäli joku sitten on ollut näiden puolueiden vihamies. Kyseinen koalitio puristettiin kasaan melkein väkisin, ja sitten tuo toiminta hallituksen sisällä on ollut vähintään riitaisaa, ja oikeastaan se mikä on tuolla kollegiossa sitten saanut huomiota, on ollut tiettyjen ministerien poukkoilu. Ja sitten tietenkin Sipilä, joka on saanut sitten paljon huomiota siksi, että hän on saanut selitellä kaiken maailman noloja asioita, muiden puolesta. Eli tällaisessa tilanteessa voidaan käyttää sellaista psykologiaa, mikä on peräisin työyhteisöistä.

Jos työyhteisössä henkilöiden kemiat menevät ristiin, eivätkä heidän mielipiteensä ole toisten mielestä arvokkaita, niin siitä sitten seuraa hyvin ikävä ilmapiiri, joka kostautuu työuupumuksena. Ja itse kyllä uskon että tuo hallituksen sisäinen asetelma aiheuttaa stressiä sekä erityisesti välien kiristymistä henkilökohtaisella tasolla.  Hallitus sekä eduskunta  on nimittäin aivan samanlainen työpaikka kuin kaikki muutkin sikäli, että siellä pitää henkilöiden istua samassa huoneessa ja pystyä puhumaan erilaisista asioista, niin että jokainen sitten saa oman mielipiteensä sanottua. Ja jos tuollaisessa paikassa joku käsittää, että hän voi ryhtyä vähättelemään toisia, niin se sitten varmasti ärsyttää vähän kaikkia.

Nuo ihmiset on sinne valittu tekemään päätöksiä eikä suinkaan painamaan kiltisti nappia, kun joku puolueen johtaja sattuu niin haluamaan. Ja vaikka kyseessä olisi “vain” rivikansanedustaja, niin tietenkin hänellä on ollut oma kannattaja-joukkonsa sekä vaalikoneistonsa, joka hänet on sinne nostanut. Ja siksi myös niiden permannolla istuvien  edustajien pitää saada puhua asioista, vaikka he kuinka olisivat eri mieltä jostain asioista. Ja ministeri ei tietenkään ole mikään rivikansanedustaja, vaan paljon näkyvämpi hahmo tuolla poliittisella kentällä.

Ministeri on itseasiassa kansanedustajien edustaja maamme johdossa. Ja jokainen ministeri on vastuussa omasta toimialueestaan. Vaikka puolueen eduskuntaryhmä olisi ulospäin jotain mieltä jostain asiasta, niin silloinkin sen sisällä käydään keskustelu siitä, miten johonkin esitykseen reagoidaan. Ja kun puhutaan puolueista sekä niiden edustajista, niin silloin pitää muistaa se, että jokaisella edustajalla on vähintään yhdestä asiasta eriävä mielipide. Juuri se asia saattaa olla sellainen, mikä vie juuri tuon edustajan eduskuntaan.

Edustaja-ehdokkaaksi lähteminen on suuri askel ihmiselle, ja jo ehdokkuutta varten pitää hankkia nimikirjoituksia sekä rahasto, josta kampanjan vaatima rahoitus saadaan. Se vaatii tietenkin rohkeutta myös edustajalta itseltään, kun hän käy esimerkiksi yrityksissä pitämässä myyntipuheita, missä tuo henkilö esittää omia näkemyksiään ihmisille, jotka voisivat antaa hänen kampanjaansa rahoitusta. Ja tuolloin tietenkin puhutaan suurista rahoista, joten silloin on esitettävä selkeitä ja hyvin perusteltuja näkemyksiä jokaisesta asiasta, joita nämä kampanjan rahoittajiksi ajatellut tahot sitten haluavat ajettavan. Ja jos edustajia kohdellaan huonosti, niin silloin puolueet eivät sitten saa enää ehdokkaita noille listoilleen, ja silloin tietenkin seuraa ongelmia.

Kun ihminen asettuu ehdolle eduskuntaan, niin totta kai hän sitten olettaa, että häntä kuunnellaan eikä hänen mielipiteilleen naureta. Samoin edustajilla on oikeus esittää mielipiteitään, vaikka ne olisivat ristiriidassa tasavallan presidentin tai puolueen johtajan  mielipiteiden kanssa, ja tietenkin jokainen meistä voi arvata sen, että jos presidentti tai puolueen johtaja ei kantaansa ole ilmoittanut, niin sitä ei kukaan voi silloin tietää.  Samoin eduskunta johtaa maamme sisäpolitiikkaa säätämällä lakeja, ja ulkopoliittinen päätösvalta asioissa on tasavallan presidentillä, pois suljettuna ne EU:ta koskevat kysymykset, joissa päätösvalta on pääministerillä sekä Suomen hallituksella.

Tuon takia edustajalta odotetaan aktiivisuutta, ja toki hänellä on sitten aina oma työpaikka kansanedustajana kyseessä, koska neljän vuoden välein viimeistään tulee eteen vaalit. Ja jos edustaja ei miellytä tukijoitaan tai äänestäjiään, niin silloin hän voi sanoa hyvästit työpaikalleen. Tuon takia pitää edustajan olla jatkuvasti aktiivinen, ja silloin jos joku sitten ikään kuin hänet jyrää, eli ryhtyy juuri hänen puheenvuoronsa aikana puuhaamaan kahvitaukoja tai puhumaan kännykkään, niin se varmasti masentaa. Ja sitten tietenkin kaikki ikävä palaute kuten rivojen viestien lähettäminen sähköpostiin saattaa masentaa tuota henkilöä.

Kun kansanedustaja tulee ensimmäisen kerran työpaikalleen, niin silloin tietenkin hän tulee uuteen työpaikkaan, kuten kuka tahansa meistä. Silloin varmasti eten tulee tilanteita, missä hän tarvitsee apua, ja yksi niistä on sosiaalisten suhteiden eli toimintaverkoston luominen. Ja kun edustaja kävelee kahvioon, niin silloin hän varmasti ajattelee, että kaikki siellä jo tuntevat toisensa. Tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että hän on muutenkin uuden tilanteen edessä. Siirtyminen ehdokkaasta edustajaksi on pitkä harppaus, ja silloin varsinkin yhden asian edustajat, jotka ovat luvanneet rahaa tai muita etuja työttömille ovat uuden tilanteen edessä. Eduskunta ei ole olemassa vain yhtä asiaa varten, vaan siellä tehdään kaikkia ihmisiä koskevia päätöksiä, ja tietenkään esimerkiksi se valiokunta, mihin edustaja istuu ei ole aina hänelle itselleen mieleen.

Eli joku oravien suojelija saattaa sitten löytää itsensä puolustus-valiokunnasta, vaikka hän olisi halunnut ympäristövaliokuntaan, koska hänen luonnonsuojelullisia näkemyksiään on haluttu kuulla tuossa valiokunnassa. Tai joku rautainen majuri saattaa löytää itsensä ympäristövaliokunnasta, koska sinne on haluttu hänen näkemyksiään, eli maanpuolustusta on haluttu sitten niveltää luonnonsuojeluun. He joutuvat nyt oikeasti pohtimaan muitakin asioita kuin omaa etu-ryhmäänsä tai omaa aatettaan. Ja sitten jos edustaja pääsee ministeriksi, niin edessä on todellinen päätöksenteko, missä sitten pitää ottaa huomioon budjettikehys ja kaikki muutkin tuota asiaa koskevat aspektit eli ulottuvuudet, ja tuolla asialla on sellainen nimi kuin “Valtamarski”.

Termi on muuten peräisin 1800-luvulta, ja se tarkoittaa sitä, että kun henkilö tekee jotain päätöksiä valtion virassa, niin se merkitsee sitä, että kaikki tuon alan päätökset sitten tehdään hänen työhuoneessaan. Joten jokaisen ministeriön toimialue on valtavan suuri, ja päätöksiä tehdään siellä jatkuvasti, mikä sitten lisää paineita. Niissä pitää aina noudattaa yhteneväistä linjaa, ja auta armias jos joku poikkeaa näistä linjoista, niin siitä sitten tehdään asioista kanteluita, joissa sitten menee aikaa ja vaivaa, kun esimerkiksi muistetaan, että paikka mihin sellutehdas pitäisi sijoittaa sijaitsee suojellun  lintujärven rannalla.

http://kansanedustajantyosta.webnode.fi/

Yliopistot sekä niiden suhde "hyväveli-verkostoihin": toisin sanoen "Illuminati" jyrää jälleen

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin  "rotary-veljeskunnan" jäsenten  tuttavista koostuviin verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viranhakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiotutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjemassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.  

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin tuttavsta koostuviin  verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viran hakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiota koskevia tutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjelmassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Tällä viittaan muutamiin takavuosien lehtijuttuihin, jotka käsittelivät juuri tällaista toimintaa. 

Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.

kirjabloggaus.blogspot.fi