Joskus tulevaisuudessa ihmiskunta voi hyödyntää 100% Auringon energiasta

Maapallo satelliitista kuvattuna
(Kuva ESA (Airbus))

Kun ajatellaan esimerkiksi SETI (Search For Extraterrestrial Intelligence) ohjelman määrittelemää supersivilisaatiosta, eli tuossa määritelmässä sivilisaation taso määritellään sen mukaan, miten monta prosenttia keskustähden energiasta tuo älyllinen olio kykenisi hyödyntämään. Supersivilisation määritelmä olisi silloin se, että sivilisaatio kykenisi tuottamaan 70-80% keskustähden tuottamasta energiasta. Tuo määrä saattaa vaikuttaa hyvin suurelta, mutta itse olen sitä mieltä, että ehkä tulevaisuudessa voimme hyödyntää oman aurinkomme tai jonkun muun aurinkokunnan keskustähden kehittämää energiaa 100 % hyötysuhteella. Mutta se miten tuon tempun teemme ei ole mitenkään erityisen vaikea tai monimutkainen. Riittää että aurinkokunnan keskusaurinko peitetään aurinkopaneeleista valmistetulla pallolla, ja sitten tuon pallon avulla kerätään sen kaikki säteilyenergia talteen.


Tuollainen jättimäinen  pallo voidaan valmistaa ohuista alkuaine piistä valmistetuista paneeleista, jotka valmistetaan avaruudessa, ja tuon "energiapallon" valmistamiseen tarvitaan vain miljoonia tai miljardeja avaruusaluksia, jotka sitten työntävät nämä piistä tehdyt paneelit toisiaan vasten, ja tuolloin voidaan luoda sellainen energiapallo, mikä sulkee kokonaan aurinkokunnan keskustähden sisäänsä. Jos puhutaan aurinkokunnasta, niin silloin tietenkin kaikki elämä siellä päättyy, kun planeetat eivät enää saa valoa, mutta jos tässä sitten mietitään sitä, millainen olisi ihanteellinen paikka tuollaisen valtavan keräimen valmistamiseen, niin silloin tietenkin voidaan ajatella sellaista tilannetta, että ihmiskunta on matkustanut avaruudessa miljoonia vuosia, ja saavuttaa sitten sellaisen aurinkokunnan, missä on kaksoistähti, jonka osapuolet muodostavat epäsuhtaisen parin.


Eli varsinainen keskustähti voisi olla Auringon kaltainen G2-spektriluokan tähti, ja verraten kaukana siitä olisi punainen M5 spektriluokan kääpiötähti, joka voisi olla sellainen että sillä ei olisi omia planeettoja tai ne eivät olisi asuttavaksi kelpaavia. Tuo kääpiötähti kiertäisi sitten sellaisen etäisyyden päässä keskustähdestä, että sen etäisyys olisi hiukan kauempana kuin Pluton etäisyys Auringosta, jolloin molemmilla tähdillä tietenkin voisi olla omat planeettajärjestelmänsä. Ja toki myös punainen kääpiötähti voi toimia "otollisena jupiterina", mikä tarkoittaa sellaisella etäisyydellä keskustähdestä sijaitsevaa massiivista kappaletta, että se asemoi planeetat oikeille radoille keskustähden ympärille, jotta jonkun planeetan ilmasto olisi sellainen, että siellä olisi sellaiset olosuhteet, että ihminen voisi siellä elää.


Tällaisessa tähtijärjestelmässä, missä punainen kääpiötähti olisi toisena osapuolena voitaisiin tehdä niin, että tuo punainen kääpiötähti ympäröidään energiapallolla, ja sitten siitä lähetetään energiaa tuohon kuvitteelliseen siirtokuntaan radiomasereiden avulla, jotka voivat sitten mahdollistaa myös viestien lähettämisen Maahan. Tuollaisen kuvitteellisen energiapallon avulla voidaan sitten lähettää sähkövirtaa johonkin tukikohtaan, ja tuo energian siirto olisi varmasti hyvin näyttävä prosessi, ja se muistuttaisi hiukan kvasaareista lähtevää hiukkas-suihkua.


Tällaisen valtavan energiapallon valmistaminen on sellainen prosessi, että siihen ihmiskunta ei varmaan ainakaan lähitulevaisuudessa ryhdy, ja tuollaisen keräimen haittapuoli on siinä, että jos tuo Aurinko peitetään, niin silloin tietenkin elämä myös Maapallolla päättyy. Ja tietenkin sen toteuttaminen vaatii valtavan määrän piitä, josta sitten avaruudessa voidaan valmistaa erittäin ohuita paneeleita, joihin kiinnitetään sitten avaruusalus, joka työntää nuo paneelit toisiaan vasten. Tuolloin keskustähti sitten peittyy noiden miljardien alusten työntäessä noita piin kappaleita toisiaan vasten, ja tämä mielikuvituksen luoma valtava rakennelma muistuttaa sitten jättimäistä  jalkapalloa. Meillä ihmiskunnalla saattaa olla jo teoreettinen valmius tuollaisen keräimen valmistamiseen, mutta se että käytettävä teknologia olisi toteutettava niin valtavassa mittakaavassa varmaan estää tehokkaasti tällaisen projektin toteuttamisen.


Olen jostain lukenut, että joku kirjailija tai tiedemies olisi esittänyt ajatuksen siitä, että kun aurinko muuttuu punaiseksi jättiläis-tähdeksi, niin silloin voidaan auringon säteilyä himmentää Auringon ja Maan väliin asennettavalla valtavalla mylarista valmistetulla himmentimellä, jonka koko olisi sama kuin Maapallon, mutta paksuus vain muutamien atomien luokkaa. Se mistä tuon jutun luin taisi olla joku jonkun  Asimovin kirjan kaltainen opus, jossa maassa eletään viimeisiä aikoja, ja ehkä se kirjoitelma sitten oli novelli, kun en sitä sitten löytänyt netistä.


Mutta tuo kirja päättyi todella tyylikkäästi, ja Maapallo pelastuu tuon himmentimen ansiosta, joka sitten estää paisuvan tähden polttamasta planeettamme pintaa. Ja sitten tietenkin tuo laajeneminen päättyy, ja ihmiskunta jatkaa elämäänsä omassa maailmassaan. Eli tuo himmennin olisi yksi vaihtoehto miten sivilisaatio voisi toimia, jos sen aurinko alkaa muuttua punaiseksi jättiläiseksi tai sitten tämä hypoteettinen olio voisi sitten muuttaa elämään planeetan pinnan alle. Ja ehkä me ihmiset teemme näin, kun Aurinko kuluttaa loppuun vetyvarannot, ja muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, tai ehkä me sitten muutamme toiseen aurinkokuntaan asumaan.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Millaista elämä voisi olla sen jälkeen, kun planeetan aurinko räjähtää supernovana

Tässä seuraavaksi mietin sellaista tuiki tärkeää kysymystä, että voisiko sieni pitää yllä elämää jollain planeetalla, tai voisiko se korvata vihreät kasvit ekosysteemissä sekä sitä, että millaista elämää voisi olla planeetalla, jonka keskustähti olisi räjähtänyt supernovana, ja muuttunut mustaksi aukoksi. Ja voiko planeetan kaasukehän happi muodostua esimerkiksi siten, että jokin fysikaalinen tai sähkökemiallinen reaktio hajottaa vettä hapeksi ja vedyksi, jolloin planeetalla ei tarvitsisi olla yhteyttäviä kasveja, jotta elämää voisi esiintyä. Tässä hypoteettisessa kirjoitelmassa planeetan kuvitteellinen valtias-laji olisi ehtinyt kaivautua maahan ennen tuon tähden tuhoutumista.  

Kun puhutaan esimerkiksi planeetoista, joilla voisi olla elämää, niin silloin tietenkin voidaan pohtia mahdollisuutta siihen, että tuolla planeetalla voisi olla happea kaasukehässään muistakin syistä kuin vain kasvien yhteyttämisen johdosta. Tuo happi voisi vapautua planeetan kaasukehään myös puhtaasti kemiallisen reaktion johdosta, eli tässä vaiheessa voimme leikitellä ajatuksella, että tuolla kuvitteellisella planeetalla olisi niin paljon magneettisia mineraaleja sekä voimakas magneettikenttä, että niin sanottu “spontaani elektrolyysi” olisi mahdollinen.

Tässä skenaariossa tuon planeetan kiviaines aiheuttaisi saman ilmiön kuin sähköparisto, joka pudotetaan suolavesi-liuokseen, jossa sitten elektrolyysi saisi alkunsa samanlaisen sähkökemiallisen prosessin johdosta, kuin mitä tapahtuu jos tuohon konsentraatioon upotetaan sähköjohtojen päät. Tuolloin vesi alkaa hajota elektrolyyttisesti hapeksi sekä vedyksi. Tai toki myös kosminen säteily voi tuon vesimolekyylin hajottaa.

Tuollaisella planeetalla voisi elää sienimäisiä “olioita”, joilla olisi ravintoketjussa sama asema kuin meidän planeetallamme on valon sekä klorofyllin avulla yhteyttämisreaktioita sokerien valmituksessa hyödyntävillä kasveilla. Tuollainen “sienten planeetta” ei ole muuten oma ajatukseni, vaikka sen mieluusti niin haluaisin olevan. Idean tähän ekosysteemin malliin, missä ei valoa tarvita kehitti aikoinaan kirjailija nimeltään Edward Bulwer-Lytton kirjassaan nimeltään “The Power of the Coming Race,”, joka on suomennettu nimellä “Vril:nouseva rotu”. Tuossa kirjassa esitetään okkultistinen malli, josta käytetään nimeä “onton maapallon teoria”.

Siinä tuo mies esitteli varmaan mielestään kovin tyylikkään mallin siitä, että maapallo olisi ontto sisältä, ja sieltä meitä vaanisi jokin toinen laji, mutta tuo teoria on sitten myöhemmin lytätty monilla tahoilla. Mutta kuten tiedämme, niin kosmologia sekä kosmobiologia eivät ole niin rajoitettuja tieteenaloja, että niiden mallit olisi rajoitettu vain maapalloa koskeviksi. Vaikka meidän koti-planeetallamme ei tuollaisia olioita sitten varmaan olisikaan, niin kuitenkin on muitakin maailmoja, joissa ehkä sitten elää muurahaisten kaltainen rotu, joka kaivaa tunneleita planeetan pinnan sisään.

Ja tuollainen olio voisi olla aivan kalpea, koska se ei tarvitse kehittää pigmenttiä suojakseen. Myös maapallolla on olentoja, jotka elävät täysin vailla auringonvaloa olevissa maailmoissa, ja niitä tavataan luolissa. Esimerkiksi olmi-kala on sellainen olio, jolle ei kehity ollenkaan pigmenttiä, ja suora UV-säteily saa niiden herkän ihon palamaan. Joten ehkä jollain toisella planeetalla kaukana Maasta on sellainen sivilisaatio, joka asuu tunneleissa eikä koskaan nouse planeetan pinnalle. Kuitenkin kun puhutaan tuosta “onton maapallon teoriasta”, niin tuo teoria ei sinänsä väärä ole.

Nimittäin maan sisään on voitu kaivaa sitten vaikka kuinka laajoja tunneli-verkostoja, joissa sitten tuollainen termiittien kaltainen sivilisaatio voisi aivan hyvin elää ilman auringon tai keskustähden valoa. Riittää että planeetalla olisi vain juoksevaa vettä, ja sellainen sähkökemiallinen ympäristö, missä spontaani ilman kasveja tapahtuva elektrolyysi olisi mahdollinen. Vaikka tuo olio ei koskaan olisi nähnyt taivasta tai kävisi ulkona muuten kuin pimeimpinä öinä, niin silti se voisi olla yhtä utelias kuin ihminen, ja sitten myös rakentaa teleskooppeja sekä matkustaa tähtien välillä. Kun tuollaista planeetan sisään kaivautuvaa olioita ajatellaan, niin se voisi asustaa esimerkiksi mustaa aukkoa kiertävällä planeetalla, joka olisi jatkuvasti valtavan voimakkaan säteilyn kohteena. Kuitenkin mustaa aukkoa ympäröivä siirtymäkiekko voisi antaa muuten tarpeellista energiaa, jotta planeetan pinta olisi tarpeeksi lämmin siihen, että sen pinnalla olisi sopivat olosuhteet juoksevan veden esiintymiselle.

Tai sitten mustan aukon säteily voisi hajottaa vettä hapeksi sekä vedyksi, ja jos tuo sivilisaatio olisi sitten saanut kehittyä tarpeeksi kauan, niin silloin sillä voisi olla käytössään polttokennoon perustuva ehtymätön energianlähde. Jos halutaan oikein tekstiä pidentää, ja pohtia siitä millainen järjestelmä tuolla kuvitteellisella sivilisaatiolla olisi käytössään sähkövirran luomiseksi, niin silloin pitää ottaa lähtökohdaksi se, että kyseinen hypoteettinen sivilisaatio sitten eläisi mustaa aukkoa kiertävällä planeetalla.

Tuossa järjestelmässä polttokennoon johdetaan happea sekä vetyä, ja nuo kaasut sitten poltetaan tuossa polttokennossa, ja sitten siitä syntyvä vesi johdetaan planeetan pinnalle, missä mustan aukon röntgensäteily sitten hajottaa tuon molekyylin takaisin vedyksi ja hapeksi, eli tässä olisi kyseessä “ikuinen kierto”, missä vettä vuoroin hajotetaan alkutekijöihinsä ja vuoroin yhdistetään takaisin vesi-molekyyliksi. Tuo malli on peräisin eräästä sukellusveneestä, jossa diesel-moottorien pakokaasuja kierrätetään takaisin säliön kautta niin, että ne puhdistetaan ensin aktiivihiilisuodattimella.

Siinä sitten voidaan dieselmoottoria käyttää myös veden alla. Ja samaa kaasujen takaisinkierrätys-järjestelmää voidaan käyttää myös paineilma-hengityslaitteessa, jolloin tuollaista suljetun syklin laitetta käyttävä sukeltaja voi operoida meren pinnan alla paljon pidempään, kuin perinteistä avoimen kierron järjestelmää käyttävä sukeltaja, jonka ulos hengittämä kaasu päästetään veteen. Kierrättävä järjestelmä on siitä parempi esimerkiksi taistelusukeltajien käytössä, että siitä ei nouse pintaan kuplia, jotka paljastavat operaattorit. Mutta jos ajatellaan taas tuota alkuperäistä aihetta, niin silloin tuollaisen vieraan planeetan sivilisaation voidaan ajatella olleen verraten kehittyneitä, kun heidän keskustähtensä on räjähtänyt.

Tuolloin nuo humanoidit ovat ehkä olleet teknisesti niin pitkällä, että he ovat havainneet oman aurinkonsa muuttuvan epästabiiliksi, ja sitten suorittaneet tuon massiivisen rakennusprojektin. Eli jos puhutaan tilanteesta, että tuo hypoteettinen alien olisi sitten oikeasti selvinnyt tuohon vaiheeseen, missä se kohtaisi keskustähtensä räjähdyksen supernovana, niin sen olisi sitten ollut pakko muuttaa pois alkuperäiseltä kotiplaneetaltaan, koska tuo keskustähti paisuu punaiseksi jättiläiseksi.

Tuolloin sen lähellä olevat planeetat kaasuuntuvat, mutta jos tuossa aurinkokunnassa olisi sitten paljon planeettoja, niin tuo sivilisaatio voisi sitten vetäytyä jollekin kauemmalle planeetoista, ja alkaa kehittää menetelmiä, joilla sitten he voisivat selvitä hengissä tuosta tähden lopusta. Ja mikäli tuo keskustähti olisi niin suuri, että se muodostaisi mustan aukon, niin silloin sen ympärille voisi muodostua vakaa siirtymäkiekko, josta tuo olio saisi sitten tarvitsemansa energian.

Jos taas tuo tähti olisi niin pieni, että siitä syntyisi valkoinen kääpiö, niin silloin ongelmana olisi energiatuotannon epävakaus. Eli siitä että siirtymäkiekosta vapautuu valtavasti säteilyenergiaa ei tulisi mitään ongelmia, vaan ongelma olisi ehkä pikemminkin tuon energiantuotannon epävakaus. Jos tuon olion koti sijaitsee liian lähellä esimerkiksi valkoista kääpiötä, voi sen pintaan putoavassa aineessa tapahtuva nopea fuusio aiheuttaa valtavaa tuhoa.

Neutronitähti voisi kehittää aivan stabiilin siirtymäkiekon tai toimia muuten vakaana energianlähteenä, mutta jos tuo supertiivis tähti, joka tunnetaan pulsarina sattuu heilahtamaan nurinpäin, niin silloin sen navoilta sinkoavat hiukkaset saattavat tuhota tielleen tulevat planeetat. Joten jos ajatellaan tilannetta hypoteettisen elämän kannalta sen jälkeen, kun tähti on räjähtänyt viimeisessä kouristuksessaan, niin silloin kaikkein otollisin tilanne elämän jatkumisen kannalta olisi musta aukko, koska tuo sen ympärillä oleva siirtymäkiekko olisi hyvin vakaa, ja silloin tietenkin pitäisi uudelleen asutettavan planeetan löytämisen olla helppoa.

Ehkä jollain mustalla aukolla on oikeasti planeettoja, joista jollain saattaa elää oikea supersivilisaatio, jolla olisi miljardeja vuosia aikaa kehittää hallussaan olevaa teknologiaa niin, että se selviää hengissä tuollaisen tähden tuhosta. Ja ehkä se kykenee muuttamaan muotoaan, kuten tuo olio haluaa, tai ehkä se on muuttunut ikuiseksi.

Kyseinen sivilisaatio  olisi ehkä varastoinut aivosäkökäyränsä johonkin suprajohtavaan käämiin, ja sitten sillä voisi olla käytössään viruksia, joilla tuo olio voisi muuttaa muita olioita kaltaisekseen. Tuolla tarkoitan, että tuo alien voisi olla oikeastaan koneen sekä elävän olion hybridi, joka ehkä sitten matkustaa tähtien väliset lennot jonkun aluksen sisällä olevassa suprajohtavassa massamuistissa.

Massamuisti pitäisi sisällään kyseisen olion EEG-käyrän, ja sitten sillä voisi olla sellaisia retroviruksia, joilla se voisi ottaa vieraita olentoja hallintaansa. Eli tuollainen olio voisi tehdä “UFO-sieppauksia”, ja siirtää noita viruksia “uhriinsa”, ja sitten suunnata aivokuorelle stimulaatioita, joilla se modifioi tuon virusten avulla kaappaamansa olennon ajatusmaailman vastaamaan omia tarpeitaan.

https://sites.google.com/view/elamaasupernovanjalkeen/etusivu

Sivilisaatio voi käyttäytyä kuin heinäsirkkaparvi, jos sen kotiplaneetta tuhoutuu.

Yllä on NASA:n ottama kuva Rapusumusta (Messer 1), joka on syntynyt, kun tuolla paikalla ollut tähti on räjähtänyt kappaleiksi supernovana. . Kun tähdet polttavat niiden energiavarastot loppuun, niin ne laajenevat punaisiksi jättiläistähdiksi, jotka polttavat niitä kiertävät planeetat poroksi. Tämä tietenkin merkitsee elämän päättymistä planeetalla, joka sijaitsee meidän tuntemallemme elämänmuodolle välttämättömänä pidetyllä elämänvyöhykkeellä, missä on juoksevaa vettä. Tietenkin tuolla planeetalla mahdollisesti elävällä lajilla voi olla niin pitkälle kehittynyttä teknologiaa käytössään, että se voi evakuoitua sen omassa tähtijärjestelmässä sijaitsevalle planeetalle, joka on tuolloin paremmalla etäisyydellä tuosta keskustähdestä.

Mutta punaisen jättiläistähden elämä ei kestä loputtomiin, ja kun tuo tähti sitten käyttää ydinpolttoaineensa loppuun, niin sitten se lopettaa elämänsä joko novapurkauksena tai supernovaräjähdyksenä. Ensin mainitussa tähti syöksee ulkokerroksensa avaruuteen ja jälkimmäisessä koko tähti räjähtää, jättäen.jälkeensä vain neutronitähden tai mustan aukon. Novasta jää jäljelle valkoinen kääpiötähti, joka hitaasti viilenee. Neutronitähti taas jää avaruuteen kieppumaan pulsarina, joista tunnetuin on Krapusumun pulsari.Jos tähden.massa on riittävän suuri, niin se luhistuu mustaksi aukoksi, josta edes valo ei pääse lähtemään pakoon.

Supernova sekä nova ovat siis sellaisia tapauksia, että koko kuolevan tähden koko massa puristuu kokoon, kun sen pintaa kannattelevat ydinreaktiot loppuvat. Tuolloin painovoima painaa tähden kasaan, mikä saa aikaan räjähdyksen, missä vapautuu saman verran energiaa, kuin mitä tähti on koko olemassaolonsa aikana tuottanut. Jos supernovaa ajatellaan sivilisaation kannalta, niin tuolloin vapautuvaa energiaa voisi tuo sivilisaatio käyttää pakomatkaansa. Näet tuon keskustähden räjähdettyä ei tuossa aurinkokunnassa ole energianlähdettä, mikä tuo tuolle aurinkokunnalle ja sen mahdollisille elämän muodoille energiaa. Tuolloin täytyy sivilisaation etsiä uusia energianlähteitä kuten fuusiovoima. Eli se voisi rakentaa keinotekoisen auringon, mihin se johtaa vetyä, ja jossa palavaa ydintulta pidetään yllä lasersäteillä.

Mikäli  tuo reaktio ei vapauta tarpeeksi energiaa, jotta se jatkuisi spontaanisti, niin silloin ainoa ratkaisu energian tuottamiseksi on käyttää uraania. Mutta mikään pysyvä ratkaisu ei fissiovoima ole, koska uraania ei maailmankaikkeudessa ole rajattomasti. Todellisuudessa kyseessä on maailmankaikkeuden harvinaisin alkuaine, jota ei missään ole kovin paljoa. Jos fissiovoimaa joudutaan tuottamaan kokonaiselle sivilisaatiolle satojen vuosien ajan, niin silloin tietenkin nuo energiavarat ovat äärimmäisen pienet. Joten todella mielikuvituksellinen ajatus olisi sellainen, että tuo sivilisaatio hyödyntäisi tuota mustaa aukkoa matkustaakseen uuteen aurinkokuntaan, joka toivon mukaan ei ole omamme. Koska tuolloin kyseessä voisi olla maailmojen sota, missä tuo sivilisaatio olisi sitten päättänyt tehdä meidän lajistamme orjia.

http://www.space.com/29999-stephen-hawking-intelligent-alien-life-danger.html 

Kuvitteellinen tilanne, joka voisi esittää
sivilisaation evakuotumista
joltain planeetalta

Mutta kun ajatellaan tuota supernovan antamaa energiaa, niin silloin nuo humanoidit voisivat toimia siten, että he peittävät koko tähden piipaneeleilla, joita vaaditaan sitten valtavan paljon, ja kun supernova räjähtää, niin he sitten varastoivat tuon sähkötehon alusten sisällä oleviin akkuihin, joilla he sitten voivat matkata universumissa kohti seuraavia tähtijärjestelmiä, ja pahimmillaan heistä voisi kehittyä eräänlainen kosminen heinäsirkkalaji, joka matkaa tähdestä toiseen, ja käyttää niiden energiaa sekä raaka-aineita omaksi hyödykseen. Heillä voisi olla käytössään kuolemantähtiä, joilla he sitten ampuvat planeettoja kappaleiksi, Vaikka Tähtien Sodassa esitetty taisteluasema on hiukan mielikuvituksellinen, niin se kuitenkin on mahdollinen toteuttaa.

Planeettaan suunnataan tuolloin antimateriasta koostuva ionisuihku, joka pysäytetään sen ytimessä, jolloiin planeetan ydin räjähtää, ja syöksee iskuaallon sen litosfääriin. Tuolloin planeetta repeää kappaleiksi. Tai sitten tuo supersivilisaatio saattaa käyttää ohjusta, joka lähestyy kohdeplaneettaa noin 25-50% valon nopeudesta, ja tuolloin sanotaan vaikka 200 tonnia painavan aluksen aikaansaama kineettinen energia repii planeetan kappaleiksi. Tuolloin nuo kappaleet voidaan ohjata humanoidien tehtaisiin, jotka sitten valmistavat heille uusia aluksia, kun vanhat alukset kuluvat loppuun.

Stephen Hawkingin mietteitä alieneista: https://www.youtube.com/watch?v=CjiRb1sy0sQ

Eli jos tuo kohdeplaneetta räjäytetään, niin silloin humanoidit voisivat käyttää kaiken sen materiaalin omien alustensa valmistamiseen. Ja silloin tietenkin myös mitään biovaaraa ei ole, kun alusten valtavan tehokkaat tuotantoyksiköt imevat noiden räjäytysten yhteydessä vapautunutta debristä sisäänsä, ja kuumentavat nuo kappaleet laavaksi, josta sitten valetaan koneenosia sekä uusien alusten komponentteja. Ja kun kaikki planeetat on hyödynnetty, niin sitten humanoidi voisi räjäyttää tuon tähtijärjestelmän keskustähden peittämällä sen peileillä, jolloin he voisivat luoda hallitun supernovan. Tuolla tavoin alukset voisivat matkustaa kohti uutta tähteä joko painovoimalinkoa tai madonreikää hyväksikäyttäen.

Kirjabloggaus.blogspot.fi