Valtion johto ei koskaan halua käydä sotaa, missä se menettää omia miehiään. Joten sen vuoksi sota kannattaa ulkoistaa jonnekin muualle kuin omalle pihalle

QF-16 "Robo-Falcon" robottisotilaskone

Etätyönä tapahtuva sodankäynti on kustannustehokas ja miehiä säästävä tapa hoitaa vihollisia pois päiviltä. Siinä ei omia miehiä kuole eikä oman armeijan kädet tahriinnu vereen, kun varsinaisen kenttätoiminnan hoitaa joku muu kuin oman maan kansalainen. Joskus sotaa on yritetty käydä palkkasoturien avulla, mutta ongelmia sitten on tullut siitä, kun noiden sotilaiden palkkojen maksajia on alettu etsiä. Mikäli palkkion maksaja on yksityinen yhtiö, niin sitä voidaan vaatia vastuuseen esimerkiksi sotatoimialueella tapahtuneista ampumisista, ja tilanne voi olla hyvin kiusallinen, jos kyseessä on ollut sisällissota, joka on päättynyt rauhaan, ja uusi hallitus sitten on alkanut vaatia tutkimusta siitä, mitä muut maat tai muista maista tulleet sotilaat ovat tuolla alueella tehneet.

Tuolloin joku voi sitten lähteä hakemaan noita palkkasotureita sekä heidän palkkojaan maksaneita tahoja oikeuteen. Palkkasoturien välitykseen yhtiöt ovat oikeastaan tavallisia henkilöstöpalveluyrityksiä, joiden toimialana on sotilaiden värvääminen kriisialueille. Palkkasotureiden palkkaamiseen  on kuitenkin liittynyt sellainen ongelma, että saadakseen parhaita miehiä palvelukseensa, täytyy noiden yhtiöiden palkata esimerkiksi SAS sekä NAVY SEAL- ryhmien jäseniä, ja tietenkin tämän kaltaisten toimijoiden jäsenluettelo on salainen. Mutta palkkasoturien eli “sodan koirien” käyttäminen likaisiin töihin on tietenkin houkuttelevaa, koska silloin ei kukaan voi yhdistää näitä ehkä jostain kaukaisesta kolmannesta maasta palkattuja miehiä jonkin valtion johtoon.

Kukapa yhdistäisi esimerkiksi jostain Unkarista palkattuja sotilaita Etelä-Afrikkalaisiin kaivosyhtiöihin tai johonkin investointipankkiin, joiden kotimaana  on Panama, ja tuon palkkasoturien palkan saattaa maksaa mikä tahansa hallitus maailmassa.  Tätä toimintamallia ovat menestyksellisesti käyttäneet monet suuret siirtomaavallat sekä valtiomiehet, jotka eivät ole halunneet tuoda töitä kotiin. Virallisesti jokainen maailman valtio tuomitsee esimerkiksi siviilikohteisiin suunnatut pommitukset sekä sotavankien kiduttamisen, mutta tietenkin on hiukan kiusallista, jos omaa armeijaa ei pelätä yhtään.

Kuitenkaan ei ole mukavaa, jos oman tiedustelupalvelun kellareista löytyy piinapenkkejä tai rautaneitoja, joten sotavankien kuulustelussa pitää aina näyttää parasta  mahdollista kuvaa itsestä. Ongelma on näet siinä, että jos vaikkapa YK:n valtuuttaman operaation yhteydessä  käytetään liian kovia menetelmiä vankien kuulustelussa, niin silloin saavat kaikki diplomaatit hiukan kakkaa housunlahkeeseen. Tämän takia varsinainen kidutus kannattaa ulkoistaa jollekin muulle toimijalle, joka sitten ei näistä asioista turhan tarkka ole. Kun puhutaan kidutuksen kieltämisestä, niin syy tähän on ollut muuten se, että kidutetut ovat kuolleet kuulustelussa hakkaamisesta tai sähköiskuista johtuvaan kipushokkiin,  jolloin tietoja ei sitten ole voitu puristaa näistä ihmisistä  ulos.

Siis kyse ei ollut niinkään siitä, että pidätettyjä kohtaan  haluttiin olla kovin humaaneja. Todellinen syy tähän toimintaan on ollut se, että kuulustelijan piti saada tietoja pidätetyltä eikä surmata tätä. Tai ainakaan ennen kuin hän oli tietonsa kertonut ei saanut tapahtua sitä, että henki pakeni pidätetystä. Ihmisiä kidutettiin aikoinaan siksi, että valtiota pelätään hiukan enemmän kuin muita asioita. Ja kidutus oli tietenkin hyvä tapa herättää herranpelkoa muissakin kuin vain seurapiireissä. Kuitenkaan kidutusvälineitä täynnä olevien huoneiden esittely ei varmaan kovin hyvää vaikutusta tehnyt mihinkään wieniläisiin tanssijattariin, joiden tehtävänä oli hymyillä Habsburgien edessä ja esitellä heidän vierailleen palatseja, joissa elivät tuon suvun muistot sekä saavutukset. Kuitenkin ihmisten surmaaminen on epähumaania toimintaa.

Tuon takia kehitettiin paljon pelottavampia menetelmiä, kuten sensorinen adaptaatio sekä erilaiset ääneen perustuvat kidutusmenetelmät, joissa käytetään samaan aikaan infra-ja ultraääntä, mikä aiheuttaa sietämättömän pahan olon. Tätä menetelmää on käyttänyt menestyksellisesti esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheid-hallitus. Eikä myöskään ole mukavaa, jos omia miehiä sitten sattuu kuolemaan jossain sodissa. Tämän takia kannattaa sota ulkoistaa jollekin muulle valtiolle, jotta kukaan ei itse sitten joudu ottamaan kantaa siihen, kuinka paljon operaatiossa tulee ruumiita. Joten koko sota pitää silloin käydä niin, että oma maa ei joudu kantamaan vastuuta kaikesta, mitä noissa operaatiossa tapahtuu, joten siksi sotaa kannattaa käydä ohjusten sekä pitkän matkan pommikoneiden avulla,jolloin kaikki asiat, mitä sotanäyttämöllä tapahtuu jäävät sinne kauas.

Kyseisessä työssä kannattaa sitten tietenkin käyttää etäohjattuja lentokoneita, jotta kukaan tehtävään osallistunut mies ei oikeasti pääse kertomaan, miltä viihollinen näyttää. Ja jos operaatiossa käytetään kauko-ohjattavia QF-16 tai SU-27 robotti eli UCAV-versiota, niin silloin tietenkin kukaan ei saa tietää näistä operaatioista. Ja toki myös strateginen pommikone voi toimia kauko-ohjatusti. Tietenkin osa noista koneista voi operoida myös paikallisilta lentokentiltä, jos niissä käytetään sinetöityjä kuomuja.

Tuolloin koneen kuomun kohottaminen saa aikaan sen, että kone räjähtää kappaleiksi. Ja kun puhutaan esimerkiksi SU-25 “Frogfootin”  MI-24 “HIND”-helikopterin robottiversiosta, niin sen ohjaaminen vaikkapa virtuaalityöpöydän avulla onnistuu ihan hyvin. Tuolloin helikopterin hallinta muistuttaa tietokonepelien pelaamista, ja kun käytössä on Internet-yhteys, niin lentäjä voi operoida tuota konettaan vaikkapa omalta kotipäätteeltään käsin.  Ja tuolloin koko operaatio voidaan salata erittäin tehokkaasti. Tuo tehtävä voidaan naamioida koulutuksessa tapahtuvaksi simulaatiossa suoritettavaksi harjoitukseksi, jolloin nuo miehet eivät sitten edes tiedä että he ovat tulittaneet  oikeita kohteita.

Kaupunkien- ja työmaiden infrastruktuurin sekä kulttuurin että asenteiden muutos saavat aikaan autoilun vähenemistä

T-mallin Ford joka aikoinaan teki
autoilusta koko kansan asian

Nuorten asenne autoilua kohtaan on muuttunut todella paljon viime aikoina, ja enää autoa ei pidetä enää statussymbolina samalla tavoin kuin ennen kertoo Helsingin Sanomien juttu muuttuvasta kaupunkikulttuurista. Nykyään autottomuus ei ole mitenkään erityisen leimaavaa, koska esimerkiksi Helsingissä tai muissa suuremmissa kaupungeissa ovat parkkipaikat melko kalliita.Mutta myös esimerkiksi yksinkertainen parkkipaikkojen puute saavat aikaan sen, että nykyään ihmiset eivät niin mielellään enää hanki autoja. Eikä autolla ole samaa asemaa statussymbolina kuin ennen, jolloin kaikilla ihmisillä oli auto perheessä. Jos sitä ei ollut, niin asiat olivat huonosti.

Samoin jos opiskeluaikana sattuu joku ajamaan ylinopeutta, niin silloin on budjetti sekaisin pitkän aikaa. Mutta myös polttoaineen hinta saa aikaan sen, että autolla ei niin paljoa ajeta kuin ennen, ja siksi saattaa käydä niin, että akku menee tyhjiin, jolloin startti on hiukan vaikea suoritus, koska akku pitää ladata ennen ajoa. Eikä kukaan halua varmasti maksaa myöskään turhista vakuutuksista. Oli syy mikä vain, niin silloin jos ihminen ei aja autoa, niin hän ei varmasti myöskään ajajana kehity, ja silloin saattaa auto jäädä hankkimatta.

Kuitenkin asenteiden muutokseen vaikuttaa myös se, että työpaikoilla on otettu käyttöön verkkotyötiloja, joissa työntekijät voivat työskennellä etänä. Ja se sitten onkin tuonut uusia ongelmia työajan suhteen. Koska kun työläinen alkaa tehdä etetyötä, pitää hänen silloin jakaa aikaansa itsenäisemmin kuin ennen, ja tuolloin ei kukaan tule kellokorttia vahtimaan. Tuolloin jos henkilö ei ole mitenkään totutellut siihen, että hänen tulisi tehdä työnsä ilman ohjausta, ja ikään kuin ”johtaa itseään”, niin silloin tietenkin saattaa käydä niin, että työtä ei olla tehty kunnolla.

 Keskusteltaessa siitä onko etätyö oikeasti yhtiölle hyväksi, niin silloin tämä asia pitää erottaa ekologisuudesta. Jos etätyö onnistuu, niin silloin tietenkin sillä on varmasti posetiivinen vaikutustyöympäristöön, ja tietenkään omaa pöytäkonetta ei mihinkään etätyöhön käytetä, vaan noihin töihin käytetään vain niitä koneita, jotka on sitä varten asennettu. Ja tuolloin voidaan tietenkin työajan käyttöä valvoa tarkemmin, kun työ tehdään yhtiön antamilla läppäreillä, joilla on pääsy verkkoon. Missään tapauksessa ei ole mahdotonta hoitaa asioita niin, että etäpäivänä riittää se että työ on tehty, ja se voi olla linja sellaisissa yrityksissä, jotka eivät tee työtä minkään salaisen asian parissa. Tuolloin saattaa työpäivä sitten olla selvä sillä, että työläinen vain lähettää vaikka pyydetyn Excel-taulukon pomolle sähköpostiin, ja sillä sitten on työpäivä tehty.

Mutta aina välillä tulee eteen yhtyöitä, joissa käsitellään sellaisia asioita, mitä ei missään varmaan edes kukaan normaali ihminen voisi kuvitella käsittelevänsä. Siinä sitten varmasti kyse on suuresta tietoturvarikkeestä, jos vaikka joku ydinase-expertti laittaisi nuo välineet pomonsa sähköpostiin, tai SUPO:n päällikkö lähettäisi operatiivisia suunnitelmia kavereidensa Gmailiin. Mutta muuten tavallisissa yhtiöissä varmaan riittää se, että työ tulee tehdyksi. Kuitenkin saattaa olla niin, että etätyö aiheuttaa vaikeuksia siltä kannalta, että jos henkilöllä on huonot IT-taidot tai sitten hän vain ei osaa tehdä työtä ilman ohjausta, niin silloin seurauksena on todella vakava tilanne, missä annettu tehtävä voi jäädä kokonaan tekemättä, jos henkilö sitten tekee kaikkea muuta kuin tuota tehtävää. Etätyössä voidaan hyödyntää nykyaikaisia tietojenkäsittelylaitteita kuten WEB-kameroita sekä pikaviestimiä, joiden avulla voidaan pitää verkkopalavereja ihan mihin aikaan hyvänsä.

Kuitenkin tuo aika pitää sitten sopia, ja muutenkin nettipalvereihin pitää suhtautua sillä tavoin kuin normaaliinkin palaveriin suhtaudutaan, jolloin tietenkin muut asiat jätetään pois mielestä. Se missä työtilassa tuo palaveri pidetään on tietenkin jokaisen meistä itse päätettävä. Kuitenkin jos yhtiön johto haluaa pitää etyöpäiviä, niin se on heidän asiansa, ja silloin myös alaiset niitä pitävät, jos niin satutaan määräämään. Etätyö varmasti sitten kuitenkin auttaa myös ekologisen kehityksen ylläpitämisessä, koska se ei edellytä henkilön matkustamista työn ja kodin välillä, ja silloin tietenkin tulee eteen tilanne, missä jossain yhtiöissä saattaa käytännöksi muodostua sellainen, että työläiset valitsevat itse tekevätkö he töitä kotitoimistoissa vain jossain muualla.

Mutta kun keskustellaan työpaikan infrastruktuurin kehittämisestä, niin tulevaisuuden yhtiöt saattavat toimia siten, että niillä ei ole oikeastaan toimitiloja ollenkaan, vaan kaikki työ tehdään etätyön kautta kannattavilla tietokoneilla, jolloin fyysiseksi osoitteeksi käy joku postilokero, vaikka tietenkin kaikki mahdolliset asiat tehdään nykyään tai  viimeistään lähitulevaisuudessa niin, että printtejä ei enää käytetä ollenkaan, koska salasanoilla suojatut PDF:t sekä muut dokumentit ovat turvallisempia kuin paperit, ja kun keskustellaan erityisistä suojauksista, joita voidaan noissa dokumenteissa käytellä, niin niiden tallenusohjelmissa voi olla käytettävissä sellainen asetus, että vain luettelossa olevat koneet ovat sellaisia, että niillä voidaan tuo dokumentti avata. Tuolloin kyse on koneen sarjanumerosta, joka on osa salausavaimen purkualgirytmiä. Eli osa tuosta todennuksesta voi olla ihmisen näppäilemä numerosarja tai salasana, mutta osan taas antaa tietokone automaattisesti. Ja tietenkin koneessa voi olla myös sormenjälkitunnistin, joka sitten ilmoittaa valvojille, mikäli käyttäjä on eri henkilö, kuin se jolle kone on luovutettu.

Ja jos tässä oikein kunnolla aletaan luoda teorioita siitä, mitä tuolloin voi tapahtua, niin silloin saattaa esimerkiksi joku Loran-asema kohdentaa tuohon pisteeseen, missä konetta käytetään kaksi kapeaa radioaaltokeilaa, jolloin joku parapsykologi sitten alkaa miettiä sitä, kuinka jostain henkilöstä jää jäljelle vain tuhkakasa. Tai sitten Predator-lennokki alkaa siirtyä kohti tuota pistettä, jolloin tuo onneton sitten voi saada panssarintorjuntohjuksen oman asuntonsa ikkunasta sisään.

Mutta toisaalta jos ajatellaan esimerkiksi stenologisia menetelmiä, missä esimerkiksi kuviin upotetaan toinen tiedosto, missä voi olla mitä vain informaatiota, niin silloin tietenkin voidaan ajatella niin, että jos henkilöllä ei ole tuota tarvittavaa purkuavainta, ei hän myöskään saa silloin oikeaa dokumenttia näkyviin. Tuolloin hän näkee kyllä PDF:n, jossa saattaa olla esimerkiksi joku asiakirja, mutta vain tietty johtaja saa tuosta asiakirjasta sen kuvan, mikä pitää sisällään luottamuksellista tietoa. Tuolla tavoin eliminoidaan tarve katsella ihmisten olkapään yli, kun he availevat dokumentteja. Nuo dokumentit voivat myös pitää sisällään loogisen pommin, joka sitten tuhoaa tietojärjestelmän, mikäli näitä dokumentteja yritetään availla sellaisella tietokoneella, mikä ei ole listalla.

Eli tietokoneessa voi olla sellainen kirjautuminen, että siinä käytetään sekä kuvaa että myös perinteistä salasanaa. Ja jos kone avataan pelkällä salasanalla, niin silloin ei noiden dokumenttien salattu sisältö sitten aukea, vaan jotta nuo tiedostot saadaan näkymään niin, että niissä oleva salattu sisältö aukeaa, niin silloin täytyy käyttää sekä kuvaa että salasanaa. Ja noissa salasanoissa voi sitten olla sellainen aspekti, että jos henkilö antaa tietyn sanan, niin silloi turvamiehet saavat hälytyksen, että hänen niskaansa on painettu ase. Mutta kun puhutaan etätyöstä, niin nykyaikaiset tietokoneet mahdollistavat myös sen, että yhtiöllä ei ole fyysistä toimitilaa ollenkaan, vaan kaikki työläiset työskentelevät etänä.

marxjatalous.blogspot.fi

Kauppaketjujen hankkima "kotimainen" ruoka voidaan valmistaa todellisuudessa ulkomailla, niin että prosessia valvotaan Suomesta, ja paikallinen työväki työskentelee tehdassaleissa.

Kauppaketjujen ei ole järkevää antaa yksittäisiä tuotteita koskevia hintatietoja ulos, koska siitä voidaan laskea tuotteesta saatava voitto eli katetuottoa, ja samalla myös esimerkiksi tuotteen kuljetuspalveluiden saama voitto tai heidän hintansa paljastuu. Riittää kun saadaan tietää alkuhinta, ja sitten vähennetään arvoketjun lopussa olevan kaupan ottama tuotto ja muut menot, niin saadaan selville kuljetuspalvelun perimä hinta. Tuolla tiedolla voi olla merkitystä silloin, kun hankitaan tuotteita suuria määriä, ja sitten valitaan kuljetuspalvelua, sekä osittain myös tuotteen alkuperämaata.

Jos vaikka halutaan tuottaa lihaa halvalla esimerkiksi pääkaupunkiseudun markkinoille, niin silloin tietenkin tuote voidaan tuottaa Virossa tai kauempana kuten , jolloin esimerkiksi karjan kasvatus kustannukset ovat paljon pienempiä kuin Suomessa. Sen jälkeen nuo eläimet voidaan teurastaa tuolla kaukana Suomesta, ja sitten niiden liha voidaan tuoda suomalaiseen lihankäsittelylaitokseen, jossa se leikataan tilaajille. Tai sitten voidaan tehdä sellaisia asioita, missä voidaan kyllä alkaa keskustella, että onko tuo tuote oikeastaan suomalaista ollenkaan. Eli nuo lihat sitten jalostetaan myös tuolla kaukana, ja sitten laaduntarkkailun suorittaa suomalainen työntekijä. Muu työvoima taas voi aivan hyvin olla paikallista väkeä.

Näin on ymmärretty sellainen asia, että maku on se, mikä tuotteessa ratkaisee, eikä suinkaan se kuka tarkalleen ottaen on sen valmistanut. Joten nykyaikaisen elintarviketeollisuuden kannattaa tuotannollisista syistä siirtää tuotantoaan tuonne kauas etelään, jossa se voi tuottaa tuotteitaan paljon halvemmalla kuin mitä suomessa sijaitsevan tuotantolaitoksen olisi mahdollista toimia. Ja kuten varmaan arvaatte, niin Internet tekee mahdolliseksi sen, että noissa tuotantolaitoksissa olevia koneita voidaan valvoa sekä ohjata Suomessa olevasta toimistosta, niin että noissa tehdassaleissa on vain hätäkytkimet, jotta liukuhihnat saadaan pysähtymään ajoissa, jos jonkun käsi esimerkiksi jää liukuhihnan väliin,

Tässä ratkaisussa Suomessa istuvat työnjohtajat sekä prosessinvalvojat näkevät omilta tietokoneruuduiltaan saman, kuin mitä he näkisivät paikan päällä olevasta toimistosta tai valvomosta. Ja myös kuulutukset voidaan hoitaa etänä, eli tietokoneiden sekä etäyhteyksien avulla työnjohto voi toimia pitkien matkojen päästä. kuin he olisivat itse paikalla, ja tuotteista voidaan ottaa laserin avulla spektroskooppinen kuva, jossa näkyy tarkalleen se, mikä on tuotteessa olevien alkuaineiden suhde, ja siitähän maussa on lopulta kysymys, ja tuo sitten tietenkin takaa noiden tuotteiden virheettömyyden.

Tuolloin massaspektrometri siis käytännössä maistaa tuotetta, ilman että ihminen puuttuu koko prosessiin muuten, kuin siten, että tuotetaan ensin näyte-erä jotain ruokaa, ja kun maistaja antaa kympin, niin sitten tietokone kopioi tuon annoksen muihin tuotteisiin. Eli kun ruuan koe-erää tehdään, niin silloin kaikki raaka-aineet mitataan tarkkuusvaakojen avulla, ja niiden alkuperä merkitään huolellisesti, jott nuo annokset voidaan kopioida helposti massatuotantoon.

Kun tuote voidaan valmistaa halvan tuotannon maassa, ja sitten syväjäädytettynä tuoda markkinoille, niin silloin tietenkin sen laatu paranee, ja kuljetuskustannukset pienenevät, koska tuolla Suomenlahden eteläpuolella voidaan käyttää virolaisia tai puolalaisia yhtiöitä, ja sitten nuo kuljettajat vain ajavat perävaunut suoraan laivojen autokansille, ja itse ottavat satamassa uuden lastin takaisin vietäväksi. Sitten kun laiva tulee Helsinkiin, niin tuo lasti sitten otetaan suomalaiseen rekka-autoon, eli kyseinen perävaunu kiinnitetään nuppiin, ja ajetaan lajittelukeskukseen. Tuon merimatkan aikana sitten rekan tai oikeastaan perävaunun kylmälaitteet pidetään päällä laivan sähköjärjestelmistä saatavan sähkövirran avulla.

 Mutta tämä toiminta voi aiheuttaa eettisiä ongelmia, koska joissakin maissa on puutteellinen eläinsuojelulainsäädäntö, ja siksi tästä asiasta pitää tietenkin keskustella niin, että myö luonnonsuojelijat voivat ottaa tuohon keskusteluun osaa. Samoin on kehitteillä menetelmiä, joilla lihaa voidaan tuottaa soluviljelmien avulla. Tuossa menetelmässä nautojen lihassoluja kasvatetaan kasvatusalustoilla, joissa on ravintoliuosta. Tuolla tavoin saadaan lihaa tuotettua niin, että mitään nautoja ei enää tarvita. Tuota menetelmää on tutkittu sitä varten, että esimerkiksi interplanetaarisilla lennoilla ongelmana on ruuan yksipuolisuus, ja jos lihaa voidaan tuottaa soluviljelmien avulla, niin se toisi kipeästi kaivattua monipuolisuutta astronauttien ruokavalioon.

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi