Onko maailma nyt parempi paikka kuin ennen?

https://sites.google.com/view/onkomaailmaparempipaikka/etusivu

https://sites.google.com/view/onkomaailmaparempipaikka/etusivu

Terrori ja valtiorikosoikeudenkäynnit

Kuva 1

Rankaisutoimet ja virallinen kapinallisten tuomitseminen

Kimmo Huosionmaa

Kun maamme ajautui sisällissotaan vuonna 1917, niin kyseinen sota oli tietenkin hyvin verinen, koska tuolloin Suomeen laskeutui viha, joka jatkui vielä pitkään sodan jälkeen. Tuo viha johtui siitä, että maassamme oikeutta jakoi sodan jälkeen voittaja eli valkoisten puoli, joka varmasti vihasi vastapuolta. Kun tuosta sisällissodasta puhutaan, niin aina kiistellään siitä, että kumpi osapuoli nuo teloitukset tai murhat sitten oikein aloitti, mutta kuten tiedämme, niin tuosta terrorista on aina ollut vaikea puhua. Samoin 1917-1918 tapahtumat on yleisesti nimetty “vapaussodaksi”, vaikka oikeampi nimi olisi ollut sisällissota.

Molemmilla osapuolilla tuossa sodassa oli sama kaava, kun teloituksia tai murhia suoritettiin. Käskyt noihin ampumisiin antoi aina esikunta, ja sen sisällä toimiva tiedusteluosasto sitten kutsui paikalle “lentävän komennuskunnan”, joka ilmeisesti liikkui ratsain. Tuo osasto sitten teki kalman tekojaan jossain siellä, missä muut eivät olleet näkemässä. Molemmilla puolilla tiedusteluosaston tehtävänä oli hankkia tietoja siitä, kehen noita “varoituksia” piti lähteä kohdentamaan. Eli punaisten puolella kyseessä oli pahamaineinen tiedusteluosasto 36, ja valkoisten vastaavan elimen nimi oli “Keskus”. Nuo laitokset oli järjestetty saman kaavan mukaan, ja ne molemmat tukeutuivat mielellään vakoojiin, joita käytettiin vastapuolen yhteyshenkilöiden osittamisessa.


Kun puhutaan sitten esimerkiksi sodan jälkeisistä “oikeudenkäynneistä”, joissa esimerkiksi puhelinkeskuksesta löydettyjä paperilappuja käytettiin todisteina siitä, että joku olisi ollut sellainen henkilö, joka sitten olisi osoittanut vihollisen “lentäville” ammuttavia, niin joskus olen kyllä miettinyt, että olisiko tuo “Tiedusteluosasto 36” oikeastaan väärentänyt osan noista lapuista, niin että niiden ansiosta myös valkoisten ystäviä olisi joutunut teloitettaviksi esimerkiksi pahamaineisella Tammisaaren vankileirillä. Kun puhutaan noista terrori-komennuskunnista, niin silloin tietenkin mieleeni tulee sellainen asia, että olisiko joku noista miehistä sitten toiminut molemmilla puolilla pyövelinä? Eli noista asioista ei aikoinaan koskaan puhuttu suoraan, vaan uskoisin, että noiden ryhmien jäsenten henkilöllisyyden suojaamiseksi alettiin maassamme muuttaa tuon sodan luonnetta sellaiseen suuntaan, että siinä alettiin korostaa valkoisten olevan ainoa oikea puoli.


Ja ei kai kukaan kotonaan halunnut sanoa olleensa “lentävä”. Ehkä tuo “Valkoinen totuus” sitten suojeli sellaisia ihmisiä joiden pääasiallinen toiminta tuossa kansalaissodassa oli ammuskella molemmilla puolilla aseettomia henkilöitä, ja jotka eivät edes rintamaa olleet nähneet. Tuo sota oli hyvi traumaattinen kokemus koko väestölle, koska siinä saattoivat veljekset sotia toisiaan vastaan. Terrorin tarkoitus oli sekä pelottaa vastapuolta, mutta samalla myös sulkea omien suut, jotta he eivät puhuisi sitten mistään sellaisesta, mitä ei saisi mainita. Kun tuollainen sota on ohi, niin se ei tarkoita että traumat olisivat jääneet taakse. Molemmilla puolilla oli varmasti henkilöitä, jotka olivat joutuneet perheenjäsenten tai läheisinä ystävinä pitämiensä henkilöiden pettämiksi, tai sitten jopa oma veli on ampunut jonkun.

Tällainen tietenkin lisää varmasti kaunoja, ja en usko että mikään asia sai silloin aikaan sitä, että tällaista toimintaa voi kukaan antaa anteeksi. Kun ystävä pettää, niin se on todella rankka asia, mutta jos oma perheenjäsen vie sitten partion esimerkiksi siskon tai veljen luokse, niin se sitten on varmasti hyvin rankka kokemus. Ja varmasti osan noista henkilöistä oli sen jälkeen vaikeaa katsoa peiliin. Jos motiivi oman perheenjäsenen tai ystävän surmaamiseen on se, että joku poika saisi periä yksin jonkun talon, niin silloin uskoisin että hän ei olisi tuosta asiasta kuitenkaan halunnut keskustella kenenkään kanssa. Enkä ole aivan varma, että nuo paljo puhutut ystävät olisivat sitten saapuneet tuollaisen pyövelin kotiin kahville. Kun puhutaan siitä, että maamme sivistyneistö otuki valkoisia, niin joidenkin kirjailijoiden kuten Ilmari Kiannon osoittama lähes paatoksellinen viha punaisia kohtaan saattaa johtua siitä, että hän pelkäsi jotain asiaa.


Kun taas puhutaan esimerkiksi Maiju Lassilan eli Algot Untolan tuesta punaisille, niin hänen motiivinaan saattoi olla pelko joutua ammutuksi, ja sitten eräänä päivänä hänet ammuttiin Santahaminan sillalla Helsingissä. Tuon ampumisen syynä saattoi olla sellainen asia, että tämän kirjailijan pelättiin propagoivan, sekä saastuttavan valkoisten taistelijoiden mielen punaisilla aatteilla. Joten tämä sitten saattoi olla syy siihen, että hänet ammuttiin 21.5.1918. Tai ehkä tuohon ampumiseen oli syynä, joku asia mikä olisi ollut kiusallinen joillekin valkoisen puolen kirjailijoille, Eli olisiko joku näistä kirjailijoista teettänyt tekstinsä Untolalla. Vai miksi hänet ammuttiin Hevossalmen sillalla, kun häntä oltiin viemässä kohti Suomenlinnan rangaistussiirtolaa.


Matka oli tietenkin käynyt kohti teloitus-paalua, mutta miksi hänet ammuttiin liian aikaisin? Ja tietenkin hiukan huomiota voisi kiinnittää siihen, että miksi hänen ampujaksi nimettiin kaksi johtavaa viranomaista Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos ((1)Wikipedia, Maiju Lassila). Heidän nimensä varmasti hiljensi monet tutkijat, ja tietenkin laivalla oli myös Lassilan kustantaja, ja muutama kirjailija, joten varmasti kaikkien suut olivat tuolloin kiinni siitä, miksi tuo “pieni mies, jolla oli iso takki” ei saapunut teloitettavaksi Suomenlinnaan.

Lähteet:
Tampereen yliopiston Suomen Historian dosentti Marko Tikan luento Helsingin työväenopiston Juhlasalissa  29.1.2018
1 https://fi.wikipedia.org/wiki/Algot_Untola

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2018/01/29/rankaisutoimet-ja-virallinen-kapinallisten-tuomitseminen/


https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2018/01/29/rankaisutoimet-ja-virallinen-kapinallisten-tuomitseminen/

Milloin demokratia ei oikeastaan toimi? ( Vast. Silloin kun joku on demokraatin kanssa eri mieltä)

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/p/milloin-demokratia-ei-oikeastaan-toimi.html

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/p/milloin-demokratia-ei-oikeastaan-toimi.html

Kirjoitus siitä kuinka väkivaltaa hyödynnetään oman edun ajamiseen

Kuva MTV3

En itse ollut onneksi Turussa, kun tuo puukotus tapahtui, mutta kuitenkin tällaiset asiat ovat hyvin ikäviä kaikille ihmisille. Ennenkaikkea väkivallan uhrien omaisia pitää ymmärtää, ja samalla olla heitä kohtaan hienotunteinen. Mutta kuitenkin voin tässä sitten myös sanoa suoraan, että kyseiset teot varmasti saavat aikaan sen, että meillä Suomessa aletaan taas vaatia pakolaiskiintiöiden supistamista sekä muutenkin sitä, että olisimme täällä vain aivan keskenämme.


Kun puhutaan ulkomaalaisten tekijöiden tekemistä väkivallanteoista, niin silloin tietenkin täytyy asiaa tarkastella siltä kannalta, että niillä on hyvä ikään kuin ryhtyä ratsastamaan politiikassa.  Joten tietenkin tällaiset joukkopuukotukset sekä muu väkivalta varmasti antavat joillekin ihmisille ikään kuin syyn ryhtyä kampanjoimaan ulkomaalaisiin sekä muihinkin erilaisiin ihmisiin kohdistuvalla vihalla. Ja tietenkin myös se, että tämän teon kanssa tapahtui toinen vastaava teko ulkomailla. Se sitten saa aikaan sen, että aletaan vaatia kovia otteita terrorismin torjunnassa.


Tuolloin sitten voidaan sanoa, että meidän maamme viralliset tahot eivät halua puhua terrorismista, ei tarkoita sitä, että teko ei voisi olla terroriteko. Terrorismin määritelmä on nimenomaan uskonnollisista sekä polliittisista syistä tehty väkivalta, jonka tarkoitus on ajaa ryhmän omaa näkemystä ilman demokraattista päätöksentekoprosessia. Joten sen takia esimerkiksi terrorismiksi voidaan määritellä jonkun pienen ryhmän kehittämä suunnitelma siitä, että he aikovat tehdä laaja-alaista väkivaltaa ihmisiä kohtaan.


Noiden ryhmien tuhoaminen on tietenkin kaikkien maiden poliisi- ja sotilaallisten organisaatioiden tehtävänä. Mutta kuitenkin kun puhutaan esimerkiksi joukkopuukotuksista, niin silloin voidaan kyllä sanoa, että huumeet kuten amfetamiini voivat laukaista tuollaisen toiminnan, mikäli ihminen on valvonut useita vuorokausia ja ollut täysin sekaisin, niin hän voi ryhtyä heilumaan puukko kädessään ympäriinsä. Tällainen joukkopuukotus voi aiheutua muistakin kuin vain poliittisista päämääristä, eli ihminen vain yksinkertaisesti menee psykoosiin, ja alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti muita kohtaan.


Mutta tietenkin tällaisessa hyvin vakavassa teossa on sitten sellainen aspekti, että se sattui tapahtumaan nimenomaan presidentinvaalien alla, joten tietenkin tässä sitten varmasti on pelko siitä, että joku ottaa kaiken irti tästä tapauksesta. Eli nämä ulkomaalaisten tekemät väkivallanteot varmasti koetaan joissain piireissä sellaiseksi asiaksi, että niillä voidaan lähteä tekemään politiikkaa.  Ihmisiin on helppo vaikuttaa tuollaisessa tilanteessa, missä yleinen turvallisuuden tunne on horjunut, ja silloin tietenkin maaperä saattaa muuttua sellaiseksi, että nämä ajatukset ottavat tulta.

https://metsantarinoita.blogspot.com/

Ydinasepolitiikka on monimutkaista toimintaa, mikä heijastuu sekä valtion sisä- että ulkopolitiikkaan

B-1B pommikone Tyynenmeren yläpuolella

Valtion turvallisuus on erittäin tärkeä asia, ja sen vuoksi jotkut maailman valtiot ovat rakentaneet suojakseen mittavan määrän ydinaseita. Kun puhutaan siitä, mitä ydinaseet merkitsevät kansainvälisessä politiikassa, missä länsimaissa vaaditaan yhä useammin epädemokraattisiksi julistettujen hallitusten murskaamista sekä demokratian levittämistä ristiretkien malliin, niin unohdetaan se, että noissa " valtion demokratisoitumiskehityksen" aloittamisen nimissä aloitetuissa sotilaallisissa operaatioissa tietenkin kuolee myös länsimaisia sotilaita, niin silloin tietenkin on länsimaiden etuna se, että joillakin kansainvälisen politiikan murheekryyniksi muuttuneilla valtioilla olisi käytössään ydinaseita.


Tuolloin näet voidaan hyökkäyksen perumisen syyksi ilmoittaa se, että tuon valtion epäillään käyttävän ydinaseita, jos sinne hyökätään. Tällaisen "murheenkryyni-valtion" tuntomerkkinä on se, että kyseinen valtio ei pidä missään nimessä tärkeänä, että se edes yrittäisi noudattaa YK:n sille asettamia ehtoja. Jos valtio sitten oikeassa elämässä päättää olla välittämättä siitä, että mitä se on sopinut jossain kansainvälisillä foorumeilla, niin silloin tuloksena on arvovaltatappio kaikille, jotka ovat näitä sopimuksia valmistelleet. Kiinan ja USA:n suhteiden kannalta tietenkin kaikkein parasta on se, että Kiinan vierestä löytyy valtio joka aidosti on välittämättä kansainvälisistä sitoumuksistaan sekä polkee ihmisoikeuksia todella räikeästi.


Silloin Kiinan poliittiset vangit eivät ole niin kovin paha asia, kun USA:n teollisuus tietenkin haluaa hyödyntää tuon maan tarjoamia mahdollisuuksia tuottaa tuotteita halvalla. Mutta tietenkin poliittiset vangit ovat kiusallinen asia Washingtonin poliitikoille, jotka haluavat tuoda kaikkialla esiin omia demokraattisia ajatuksiaan. Joten tuolloin olisi hyvä, että tuollaisen poliittisia vankeja pitävän valtion vieressä olisi sellainen "kontrasti-valtio", johon voidaan viitata sanomalla, että "siellä asiat ovat vieläkin huonommin". Samoin jos kansainvälisellä poliittisella kentällä ei mitään sen suuremmin tapahdu, niin silloin tiedotusvälineet saattavat kiinnostua esimerkiksi joidenkin johtavien poliitikkojen yhteyksistä Ku Klux Klaniin, tai siitä että teettääkö joku yhtiö vaikka vaatteita poliittisilla vangeilla, joita Pohjois-Koreassa pidetään kuulemma samoissa oloissa kuin Auschwitzin vankeja. Samoin se että teetetäänkö noita tuotteita lapsilla tai saako työläinen muuten mitään palkkaa työstään voi alkaa kiinnostaa joitakin tiedotusvälineitä. Samoin tässä sitten taas muistutan siitä, että jos valtiolla ei ole esimerkiksi lapsityövoimaa koskevaa lainsäädäntöä, niin silloin tietenkin tuota lakia on hyvin vaikeaa rikkoa.


Erityisen ikävä tilanne on tietenkin Kiinalle sekä USA:lle, jotka haluaisivat oikeastaan jo normalisoida omat suhteensa, mutta kun niiden välissä on tuollainen pieni valtio, jonka johto ei oikeastaan välitä siitä, mitä siellä YK:ssa on tullut allekirjoitettua. Tietenkään Etelä-Korea ei varmasti halua sotaa omalla alueellaan tai Korean niemimaalla, koska se sitten tietäisi suuria tuhoja tuossa maassa. Kuitenkin tilanne joka kiristyy tuolla alueella on myös USA:lle hyvin ikävä, koska se on hankkinut useita liittolaisia tuolta alueelta varsinkin Kylmän sodan aikaan. USA tarvitsee tuota liittolaisten verkostoa oman strategisen ydinisku-valmiutensa ylläpitämiseen, ja samasta syystä sen johto kantaa huolta siitä, että jos joku valtio sitten luisuu Kiinan tai Venäjän etupiiriin, koska tuolloin Venäjän ilmavoimat saisi sijoitettua tuohon maahan omia strategisia pommikoneitaan sekä ristelyohjuksiaan, joiden avulla se kykenee uhkaamaan USA:n rannikoilla olevia kohteita tehokkaasti.

Ja tuo asia sitten saa aikaan harmaita hiuksia Washingtonissa, koska tietenkin nuo liittolaiset odottavat saavansa USA:lta ase- ja muuta sotilaallista apua, jos niillä tulee sitten kahnauksia naapurivaltioidensa kanssa. Tämän takia sitten joukko amerikkalaisia joutuu aina välillä lähtemään toiseen valtioon kauas meren taakse käymään toisten aloittamia sotia. Mutta samalla tietenkin pitää muistaa se, että jos USA jättää liittolaisensa pulaan, niin se saattaa merkitä sen luisumista Venäjän etupiiriin. Tietenkään USA:n johto ei varmaan ole koskaan kertonut sitä, miksi sen joukot ovat niin kovasti kiinnostuneita Väli-Amerikan joutumisesta sosialistien hallintaan. Syy tähän on se, että jos Venäjä voisi saada noista pienistä valtioista stabiileja liittolaisia itselleen, niin se voisi sitten sijoittaa esimerkiksi strategisia pommikoneita näihin valtioihin, ja sieltä ne voivat suorittaa nopeita iskuja USA:n eteläiselle rannikolle sekä Kaliforniaan.


Mutta toki se voisi tuoda alueelle myös erittäin tehokkaita mobiilialustoille sijoitettavia SS-25 "Topol" (NATO:n koodinimi "Sickle") ydinaseita, joiden lentoaika kohteisiin on tuolloin erittäin lyhyt. Jo Kylmän Sodan aikaan oli ajatuksia siitä, että Neuvostoliitto toisi Kuubaan SS-20 "Saber" IRBM- ohjuksia, jotka olivat erittäin  liikkuvia taistelukentän aseita, joiden tuhoaminen olisi paljon vaikeampaa kuin 1960-luvun alkupuolen ydinaseiden. jotka käyttivät nestemäisiä polttoaineita. SS-20 ja siitä kehitetty SS-25 käyttävät rakettiin varastoitavaa kiinteää polttoainetta, joten ne eivät tarvitse samanlaisia huolto-installaatioita kuin nuo vanhemmat ohjukset, joten niitä voidaan siirrellä tuolla saarella hyvin nopeasti paikasta toiseen, olettaen tietenkin että nuo aseet tuodaan Kuubaan. Mutta kansainvälinen ydinaseita koskeva kriisi tietenkin on myös omalla tavallaan Washingtonin poliitikoille mieleen.


Ulkoiseen viholliseen on helppoa kiinnittää huomiota, jotta sisäpolitiikka sitten jäisi lehdistössä vähemmälle huomiolle. Tällä tarkoitan kaiken maailman Ku Klux Klaneja, joiden jäsenten mielestä ampuma-aseet kuuluvat tietenkin amerikkalaiseen kotiin samalla tavoin kuin ruuvimeisseli tai tehosekoitin. Samoin tietenkin tiettyjen tahojen rasismiin voidaan kiinnittää vähemmän huomiota, jos jossain Korean niemimaalla sitten vedetään kovia piippuun. Ja tietenkään ydinasevaltion kimppuun ei samalla tavalla voida käydä, joten sen takia hyökkäys tuohon "maailman epädemokraattisimpaan maahan" ei tule kysymykseen. Samoin noiden Kim Jong Unien takia esimerkiksi USA:n sotateollisuus saa valtavia aseita koskevia tilauksia. Joten tietenkin tuota miestä voidaan ajatella siltä kannalta, että hän varmasti on toiminnallaan pelastanut useiden upseerien virat sekä Etelä-Koreassa että USA:ssa, koska tuolloin voidaan tietenkin asevoimien kovaa koulutusta sekä suurta kokoa perustella kaikelle kansalle.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Miten työn verotusta voidaan keventää, jos kuitenkin budjetin alijäämä kasvaa?

Meistä kukaan ei varmasti pidä veroista, mutta niitä on kuitenkin aina maksettava. Valtion johdon mielestä tietenkin olisi mukavaa, jos heidän ei tarvitsisi korottaa veroja, mutta kun talous on alijäämäinen, niin silloin pitää jostain saada rahaa, joka tasapainottaa valtion menoja. Ja tietenkin valtiolla on kaksi tapaa hankkia rahaa, jolla se selviää lainoistaan ja niiden koroista. Yksi tapa on myydä sen omaa reaaliomaisuutta yksityisille ja toinen on sitten tietenkin korottaa veroja.


Veroja sekä veron kaltaisia maksuja on valtiossa vaikka millä mitalla, ja tuloveron lisäksi tulee sitten tietenkin pääomaverotus, eli ihmisen hallussa olevia omistuksia kuten asuntoja sekä tontteja verotetaan samalla tavalla kuin osaketuottoja. Se kumpia veroja korotetaan on tietenkin hiukan hankala asia, koska jos valtion johto lähtee korottamaan esimerkiksi pääomaverotusta, mikä kohdistuu erityisesti suuria osakesalkkuja hallussaan pitäviin henkilöihin, niin silloin tietenkin tuo veron korotus kohdistuu suurituloisiin, mutta jos taas työstä perittävää veroa korotetaan, niin silloin tietenkin suuri osa palkansaajista suuttuu tällaisesta asiasta.


Politiikka on pohjimmiltaan massoihin vaikuttamista, ja kukaan ei varmasti halua olla se, joka suututtaa suurimman kansanryhmän, eli "herra" tai "rouva" keskiverron, joka on sen ryhmän edustaja, jolta voidaan saada suurin mahdollinen äänisaalis. Ja siksi jokainen itseään kunnioittava poliitikko teettää sitten omassa vaalipiirissään olevien ihmisten tulotasoa koskevan kartoituksen, jotta hän ei sitten mene suututtamaan suurinta tulonsaajien ryhmää, millä voidaan sitten aiheuttaa itselle lukuisten äänten katoaminen vaaleissa.


Tietenkin maassamme on lisäksi arvonlisävero, joka maksetaan kaikista palveluista sekä asioista mitä ostamme. Yleinen prosentti maassamme on verohallinon kotisivujen mukaan 24% ellei kyseessä ole joku erityinen erikseen mainittu tuoteryhmä, jossa verotus on alempi kuin yleinen arvonlisävero. Tuo veroprosentti on melko korkea, eli yrittäjä maksaa saamastaan urakan tuotosta lähes neljäsosan veroja, ja sitten hän joutuu maksamaan vielä normaalin tuloveron, ja sitten vielä lähtevät aliurakoitsijoiden maksut. Kun puhutaan sitten siitä, miten paljon veroja voidaan korottaa, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen se, että jos valtion johto nostaa liikaa  liikkeen harjoittamiseen sekä tulonhankintaan liittyviä veroja, niin silloin se menettää kansan suosion.


Tuo ei kuitenkaan ole mikään kovin paha juttu, mutta tähän liialliseen yrittämiseen sekä tulonhankintaan kohdistuvien verojen korottaminen sitten saa aikaan sen, että silloin yritykset saattavat paeta maastamme, ja sitten lisäksi käy niin, että pienituloisten palkka ei enää riitä elämiseen, ja missään tapauksessa ei varmaan työttömyyden hoito tarkoita sitä, että valtiolle maksettava veroraha jaetaan nyt noille veronmaksajille sosiaaliluukulta, kun heillä ei ole varaa ostaa jokapäiväisiä elintarvikkeita. Samoin kun valtio aikoo hoitaa työllisyyttä, niin ideana tuon ikävän asian hoidossa olisi sellainen asia, että tietenkin noiden työllistettävien olisi mentävä oikeasti töihin, jotta valtio saisi heiltä verotuloja, joilla se sitten rahoittaa menojaan.


Ja vain aito työllistyminen ilman palkkatukia tai valtion maksamia "myötäjäisiä" auttaa valtion taloutta kuntoon. Kuitenkin voidaan sanoa, että ulkomaankauppa on se, mikä tuo ulkomaista rahaa maamme valtiolle. Samalla kuitenkin maksamme sitten valtavia summia EU:lle, mutta sitten tietenkin taas voimme ryhtyä oikeasti sekä aidosti harjoittamaan sitä jälkiviisautta, ja sanoa että EU ei ehkä ole Suomen juttu. Maamme velkaantuminen saattaa kuitenkin tuolloin jatkua, koska silloin joudumme kasvattamaan julkista sektoria, joka sitten taas imee verorahoja todella paljon, ja silloin joudumme taas ottamaan lisää lainaa. Ja tietenkin Suomi voisi sanoa yksityisilla lainanantajille suoraan, että se ei aio maksaa mitään takaisin, mutta toisille valtioille on vähän vaikeaa sanoa tuosta asiasta samaan sävyyn.


Eikä se että emme maksaisi yksityisille velkojille takaisin heidän antamiaan vippejä tietenkään auta meitä silloin muuten kuin lyhyellä aikavälillä. Nimittäin sitten jos me emme maksa yksityisille velkojille valtion puolesta otettua velkaa varmasti vaikuttaa siihen, saammeko oikeastaan sitten mitään lainoja yhtään mistään. Mikäli Suomi sitten ryhtyy sosialisoimaan maahamme tallennettuja ulkomaisia talletuksia, niin silloin maamme menettää luottamuksen sijoituskohteena, ja taloutemme ajautuisi suoraan kaaokseen, kuten tapahtui esimerkiksi Chilessä sekä Argentiinassa muutamia kymmeniä vuosia sitten.

https://metsantarinoita.blogspot.fi/

Venäjän presidentti Vladimir Putin on tullut Suomeen, ja sen myös huomaa median käytöksestä

Venäjän presidentti Vladimir Putin on saapunut Suomeen, ja tämän asian sitten varmasti jokainen on pannut merkille myös median toiminnassa. Mediassa on esimerkiksi kirjoitettu siitä, kuinka Venäjän lentotukialus "savuttaa mutta toimii", ja myös muutenkin maamme media on alkanut sitten selitellä sanomisiaan sekä muita siellä esitettyjä näkemyksiä.

Eli enää Venäjä ei olekaan meille uhka, vaan suurten mahdollisuuksien maa, jonka markkinoille me Suomalaiset haluamme tuotteitamme viedä, ja tietenkin myös Venäjän johdon osaaminen kansainvälisessä politiikassa saa aikaan sen, että meidän Suomalaisten olisi aika ottaa lusikka kauniisti käteen, ja lähteä mukaan Kremlin harjoittamaan vastuulliseen politiikkaan. Kuten olemme huomanneet, niin USA:n seikkailupolitiikka on viemässä maailmaa kohti turmiota, niin siksi kaikkien vapaan maailman edustajien olisi nyt sitten ryhmityttävä Venäjän presidentin ympärille, jotta me saisimme sitten hiukan ryhtiä omaan politiikkaamme. Ja tietenkin aina välillä unohtuu sellainen asia, että meillä Suomessa on kaksijakoinen näkemys Venäläisistä.


Meidän valtiomme johdon sopii kyllä istua kahvilla Venäjän presidentin kanssa, mutta tavallisten ihmisten ei sovi missään nimessä tutustua Venäläisiin. Se tulkitaan maanpetokselliseksi toiminnaksi. Myös Helsingin alla olevat tunnelit tai niitä koskeva lehtijuttu jossain Wall Street Journalissa on herättänyt pahennusta maamme mediaväessä, mikä tietenkin on oikeastaan aivan oikeutettua. Kuitenkin Wall Street Journalin puolesta voimme sitten sanoa, että he eivät varmaan ole tietoisia näistä tunneleista sekä niiden tarkoituksesta, vaikka suurimmalle osalle Helsinkiläisistä ne ovat aivan tuttuja asioita.


Wall Street Journal on kuitenkin Amerikkalainen lehti, jonka ilmestymisalue on globaali, mikä tarkoittaa sitä, että Helsinki on heille vain yksi paikka maailmassa. Ja varmasti Helsingin alla olevat tunnelit ovat tuon lehden toimittajista erittäin kiehtova (täyte)jutun aihe, mutta se varmaan kuitenkin aiheutti jonkinlaisen reaktion Venäläisessä mediassa, mikä tietenkin on Suomessa täysin uutta, mutta kuitenkin voidaan kysyä, että mikä on se uhka, jota varten puolustusvoimissa valmistaudutaan? Onko se mahdollisesti Ruotsin tai Viron hyökkäys Suomeen.


Kuitenkin pitää muistaa se, että maassamme on ollut aina tapana, että kun henkilön sosiaalinen tai muu asema muuttuu, niin hän lähtee sitten kertausharjoituksiin, jotta muistaisi mitä maassamme sopii ja mitä ei sovi sanoa. Tai niin sen ainakin itse olen käsittänyt opettajien puheista. Eli ainakin 20 vuotta sitten oli tapana, että henkilö kutsuttiin keskustelemaan asioista puolustusvoimiin, jos hänen sanomisensa olivat jotenkin sellaisia, että niitä ei olisi voinut julkisesti esitellä. Mutta tuo saattaa olla vain väärinkäsitys, joka johtuu siitä, että tuon henkilön kertausharjoituksia koskeva lause on väärinymmärretty.


Se että puhutaan Suomen valmistautumisesta sotaan Venäjää vastaan, ei varmaan kovin rakentavalta tunnu ainakaan kenestäkään Suomalaisesta, joka valmistautuu kohtaamaan supervallan presidentin tämän vierailun aikana. Ennen itäisen naapurimaan päämiehen vierailu maassamme on ollut suuri tapahtuma, missä annettiin valtionjohdolle ohjeita siitä, miten tuon suuren valtion kanssa piti menetellä, ja samalla esitettiin pyyntöjä siitä, miten esimerkiksi Venäjän sisäpolitiikasta piti kirjoittaa. Se että joku sitten saattoi kirjoittaa vastaan aiheutti sen, että kyseistä toimittajaa tai muuta "vastuuntunnotonta" henkilöä ei sitten näkynyt missään valtionjohdon järjestämillä kahvikutsuilla ainakaan vähään aikaan. Ja se sitten tietenkin aiheutti sen, että kun tällainen supervallan presidentti sitten saapui Suomeen, niin tuohon vierailuun suhtauduttiin lähes uskonnollisella hartaudella, ja tietenkin esimerkiksi puliukot poistettiin Helsingin katukuvasta.


Samoin lehdet ikään kuin puhdistettiin jutuista, jotka saattoivat aiheuttaa "kiperiä tilanteita" valtionpäämiesten välille, ja joskus olen kuullut väitteitä siitä, että joitakin "vähän turhan aktiivisesti kantaa ottavia henkilöitä" oli otettu ikään kuin turvasäilöön, koska heidän ei haluttu levittävän sellaista kuvaa, että Suomen kansa ei seisoisi presidenttinsä takana. Ja kun tuo suuren maan presidentti oli saapumassa maahamme, niin silloin tietenkin jokainen toimittaja, joka halusi jotain olla osoitti ylistäviä sanoja naapurimaatamme kohtaan, ja samalla maailmalle osoitettiin se, että maidemme johdolla oli erityinen suhde tähän itäiseen naapuriimme, jonka sotakoneiston olemassaololla perusteltiin jatkuva rähmällään olo. Eli tuo "venäläisten sotalaivojen tai tankkien savuttaminen ja toimiminen" on tietenkin sellainen aito asia, jonka taakse voidaan aina piiloutua, kun halutaan osoittaa tarvetta siihen, että naapurimaan johdolta halutaan ohjausta sisäpolitiikkaan.


Ja onhan maassamme sitten jo kohta presidentinvaalit, joten sen takia kannattaa ryhtyä jo hyvissä ajoin tekemään itsestä tunnettua, jos vaikka sitten tulisi kutsu presidentin hoviin, jolloin tuo henkilö voi vaikka omaksua saman poliittisen vaikuttajan roolin kuin Simopekka Nortamo aikoinaan omaksui. Eli hän saattoi sitten vaikuttaa poliittisen johdon sanomisiin yksinkertaisesti referoimalla heidän puheitaan ja selvittämällä sitten presidentille, kuinka joku onneton oli mennyt puuttumaan ulkopoliittiseen päätöksentekoon.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Kirjoitus politiikan tulemisesta tuomioistuinten työhön sekä Puolan tilanteesta

Sigismund Vasa:n patsas Varsovassa

Puolassa on ollut vireillä laki, joka merkitsisi sitä, että tuomarien nimittäminen alistettaisiin parlamentille, mikä tietenkin sitten sitoisi tuomarien toiminnan päivän politiikkaan. Tuon maan presidentti kuitenkin peruutti kyseisen lain veto-oikeudellaan, mutta sitä miten Puolassa presidentin veto-oikeutta tulkitaan en tiedä, mutta Suomessa tuo veto-oikeus on rajallinen, eli laki saatetaan voimaan, jos eduskunta sitten haluaa sen tehdä.


Ja veto-oikeuden käytön jälkeen riittää se, että laki palautetaan takaisin eduskuntaan, ja se sitten yksinkertaisella enemmistöllä päättää lain voimaan tulemisesta. Mutta tässä pitäisi sitten käsitellä sitä, että mitä merkitsee tuomioistuinten alistaminen poliittiseen kontrolliin? Tuolla asialla tietenkin on sellainen aspekti, mitä tuon parlamentillisen toiminnan ulottaminen myös näihin nimityksiin, jotka koskevat oikeuden käyttöä merkitsee tuon asian puolustajien näkökulmasta katsottuna. Mutta se sitten voi antaa sijaa populismille, kuten siihen että esimerkiksi aborttikysymys nousee tuon tuomarin kohdalla varsinkin Puolassa yli kaiken, vaikka se on muuten melko pieni osa tuomarien työtä, ja tuolloin unohdetaan se, että tuomarilla voi olla yleisölle vieras kanta esimerkiksi raiskaajien tai kotiväkivaltaan syyllistyneiden  saamiin sekä korruptiota koskeviin tuomioihin, jotka ovat tietenkin jokaisen ihmisen mielestä jollain tavoin vääriä.


He käyttävät argumenttina tässä asiassa sitä, että tuomarien lukemat tuomiot eivät heidän mielestään vastaa ihmisten oikeustajua, ja siksi olisi parempi, että parlamentti sitten hoitaa nuo virkanimitykset ilman presidenttiä. Ja tuolloin tietenkin mieleen tulee sellainen tilanne, että noista viroista aletaan käydä kauppaa, eli tuolloin tuomarin virkaa hakevat henkilöt vain yksinkertaisesti lupaavat antaa tietyistä rikoksista tiettyjä tuomioita etukäteen, mikä sitten tietenkin saa varmasti aikaan päänpudistuksia. Mutta kun puhutaan presidentin oikeudesta nimittää näitä virkamiehiä, niin sekään ei ole mikään kovin loistava malli, koska tuolloin tarjokkaan pitää vain hurmata presidentti, niin hänen paikkansa Korkeimmassa oikeudessa on varma, ja tuolloin pitää muistaa se, että yksi ihminen on helpompi puhua ympäri kuin iso joukko.


Mutta toisaalta jos päätös alistetaan parlamentille, niin siellä saattaa päätöksen tekoon kulua todella pitkä aika, koska parlamentissa pitää jokaisen edustajan saada aina sanoa oma mielipiteensä näistä nimityksistä. Kun taas puhutaan esimerkiksi siitä, että tuomioistuinjärjestelmä itse nimittää omat jäsenensä, niin se sitten aiheuttaa varmasti myös pään pudisteluja. Tuolloin tuomarit saattavat muodostaa oman "kerhon", jonka päätökset ovat selvästi ristiriidassa yleisen oikeustajun kanssa, ja siksi tätäkin mallia kritisoidaan lähes yhtä paljon kuin sitä kannatetaan.


Tuomioistuinten politisoimisessa on se vaara, että siellä ryhdytään populisteiksi, ja annetaan esimerkiksi "katuparlamenttien" vaikuttaa tuomioiden sisältöön.  Ja tuo on vähintään yhtä vaarallista ihmisten oikeusturvan kannalta kuin se, että tuomioita lukee ihminen, joka on täysin vieraantunut yleisestä oikeuskäsityksestä, mutta toisaalta tuomarien tehtävänä ei ole miellyttää ihmisiä, vaan antaa sellaisia tuomioita, jotka ovat pedagogisesti oikeita.


 Mutta samalla tietenkin olisi hyvä hiukan kuulla myös sitä, mitä mieltä ihmiset ovat mistäkin rikoksesta, jotta myös tuo asia tulisi tietoon, ja huomioiduksi oikeuskäytännöissä sekä tuomioiden pituudessa. Eli tuomarin tehtävä on myös palvella yhteisöä, ja se sitten tuo eteen ristiriitoja yksilön oikeuskäsityksen, tuomioistuinten antamien tuomioiden sekä yleisen mielipiteen välillä. Mikään helppo työ tuo virka ei varmaan ole, joten näistä asioista että kuka tuomarit nimittää varmasti keskustellaan vastaisuudessakin, ja lisäksi esimerkiksi presidentin oikeudesta armahtaa rikollisia keskustellaan aina välillä.


Eli olisiko Trumpilla oikeus armahtaa Delta Forcen sotilas, joka suorittaa esimerkiksi salamurhatehtävän USA:n alueella, jos se kohdistuu terrorismia harjoittavaan on sikäli erittäin mielenkiintoinen, koska tuota oikeutta voidaan käyttää aina väärin. Eli USA:n presidentille voidaan valehdella ihmisen olevan terroristi, ja sitten tuota mahdollisuutta murhata tuo kohde voidaan käyttää surutta hyväksi sisäpoliittisessa pelissä, ja sen avulla voisi joku sitten raivata poliittisia vastustajiaan pois tieltä. Ja tietenkin olisi hiukan outoa, jos tuollaisia armahduksia aletaan antaa etukäteen jollekin henkilölle, jotta hän voisi rikkoa lakia räikeästi. Mutta tuolloin kyseessä on ainainen ristiriita kansallisen turvallisuuden, henkilökohtaisen edun sekä ihmisten oikeustajun kanssa.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Sensuurista sekä itsepetoksesta eli sensuuri on sensuuria oli se valtiollista tai ei.

Sensuuria on olemassa kahta mallia, toinen on virallista ja toinen taas epävirallista.  Epävirallinen sensuuri on itseasiassa melkein vaarallisempaa kuin virallinen tapa poistaa jollekin taholle epämieluisaa tietoa Internetistä. Kun puhutaan lainsäädännöstä, niin tietenkin vihakirjoitukset ovat asia, mistä aina välillä väännetään kättä, eli onko oikein arvostella maamme siirtolaispolitiikkaa vai ei? Ja kun puhutaan siirtolaispolitiikasta, niin tietenkin silloin samaan asiaan niputetaan esimerkiksi sellainen asia, kuin ulkopoliittisen johdon arvostelu. Pakolaisia on helppo käyttää keppihevosena sellaisissa asioissa, jotka koskevat muutakin kuin vain pakolaisuutta. Eli esimerkiksi sen avulla voidaan kalastella ihmisten ääniä lupaamalla heille noilta pakolaisilta liikenevät työpaikat, joita ei ainakaan katukuvasta päätellen edes ole olemassa.

Samoin heidän avullaan voidaan ajaa myös sellaista mallia, missä maahamme palkataan valtava määrä uusia poliiseja pitämään yllä lakia ja järjestystä. Se sitten tietenkin tuo tien viereen lisää ylinopeusvalvontaa, jolla hankitaan lisää rahaa valtion taskuun sakkotulojen muodossa. Mutta tietenkin uusien poliisien palkkaaminen kannattaa perustella hiukan muilla näkökohdilla kuin sillä, että valtio hankkii heidän kauttaan sakkotuloja.  Se ei ehkä sitten vaikuta kovin positiivisesti tuollaisia asioita puhuvan poliitikon kannatukseen, joten uusien poliisien palkkaaminen kannattaa perustella tietenkin terrorismin torjunnalla sekä valtiollisella turvallisuudella, mikä tietenkin ihmisten silmissä tarkoittaa jotain "Karhukoplan" tapaista poliisia. Mutta kuitenkin tuollainen poliisi varmaan tekisi antiterrorismi-iskujen välillä muutakin poliisityötä kuten  suorittaa liikennevalvontaan kuuluvia tehtäviä eli se valvoisi nopeusrajoitusten noudattamista, mikä voisi tuoda sitten valtiolle lisää sakkotuloja.

Tuolloin tietenkin keskustellaan hyvin paljon myös monikulttuurisuudesta, joka maassamme tarkoittaa sitä, että täällä oikein kannustetaan syrjimään maahanmuuttajia, ja tämän takia maassamme on ihmisiä, jotka ovat täällä kymmeniä vuosia asuneet, mutta eivät puhu sanaakaan Suomea. Näissä tapauksissa voidaan varovaisesti väittää, että kyseisen henkilön kohdalla monikulttuurisuus varmasti palvelee rasismia sekä kansanryhmien eristämistä, eli tuolloin tuntuu vähän siltä, että noissa kadulta hyvin erottuvissa tapauksissa on maahamme luotu ikään kuin keinotekoinen etninen ryhmä, jonka perään voidaan poliisi sitten usuttaa. Eli kun pakolainen tai siirtolainen saapuu maahamme, niin häntä ei edes yritetä kannustaa sulautumaan valtaväestöön, vaan hänet ikään kuin sysätään "kaltaistensa seuraan", mikä varmasti sitten ei ole mikään kovin miellyttävä vaihtoehto yhtään kenellekään.

Kun puhutaan monikulttuurisesta Suomesta, niin tietenkin on olemassa sellainen asia, että maassamme varsinkin muista kulttuureista tulevia henkilöitä kannustetaan eri tavoin olemaan vain toistensa kanssa, jolloin heistä tulee sitten irrallisia hahmoja, joilla ei ole kotimaata eikä myöskään mitään yhteyttä tavallisiin ihmisiin. Tuo sitten luo otollisen ilmapiirin kaiken maailman terroristien värvääjille, jotka lupaavat niille henkilöille, jotka liittyvät johonkin Isikseen taivasta jossain Lähi-Idässä, missä kaikki on paljon parempaa kuin Euroopassa, ja tietenkin  siellä ovat "perinteiset arvot" kuten sharia sekä siihen kuuluvat tavat kuten perheen pään eli miehen kunnioittaminen vallalla, ja tuo sitten tietenkin vetoaa nimenomaan nuoriin miehiin, joilla ei muuta työtä ole, kuin seisoskella ostoskeskuksissa muiden vastaavilla asenteilla olevien henkilöiden kanssa.

Mutta kun puhutaan siitä, miten ihmisiä eristetään yhteiskunnassa, niin tietenkään pakolaiset sekä maahanmuuttajat eivät ole ainoita ihmisiä, joita yhteiskunta ikään kuin syrjii, ja monissa paikoissa oikein kannustetaan syrjimään sekä alistamaan noita syrjäytyneitä, ja joissakin työpaikoissa on sellainen asenne, että tuollaisen töihin tulleen pitkäaikaistyöttömän kanssa ei edes yritetä keskustella mistään, vaan hänelle kerrotaan suoraan, että tuollaisen ihmisen ei edes kannata töihin tulla, kun työpaikalla kaikki jo muutenkin tuntevat toisensa. Kun esimerkiksi henkilö jolla on pitkä katko CV:ssä tulee töihin, niin hänelle voidaan suoraan järjestää sellainen kokemus työelämästä, että häntä ei sitten enää huvita kyllä töissä edes käydä.

Puhuttaessa kotimaisista syrjäytyneistä ihmisistä, niin heille on toki helppo luvata uusia mukavia asioita, jos he äänestävät esimerkiksi jotain nationalistista poliitikkoa, joka lupaa sen, että kun maamme eroaa EU:sta, niin nämä ehkä vuosikausia työttöminä olleet ihmiset saavat lisää rahaa pankkitililleen. Tuolloin kyseinen poliitikko siirtää sitten nuo EU:hun menevät rahat suoraan työttömyyskorvauksiin, mikä tuo sitten tietenkin ääniä näiltä ihmisiltä. Ja samalla heille luvataan turvaa uusien poliisivirkojen muodossa, mutta itse kyllä olen tuonkin asian kanssa hiukan skeptinen.

Uskoisin että yhtään uutta poliisia ei maahamme kyllä tultaisi palkkaamaan, tai yhtään mitään uutta ei tehtäisi vaikka nuo poliitikot sitten valittaisiin hallitukseen. Mutta tietenkin sosiaalinen media varmasti on sellainen asia, minkä nuo ihmiset haluaisivat siirtää historiaan, koska siellä sitten joku voi heistä puhua pahaa. Kuitenkin esimerkiksi sensuuri ei varmasti ole mitenkään miellyttävä aihe kun aletaan käydä vaalikampanjaa. Jos poliitikko kannattaa sensuuria, niin tietenkin se aiheuttaa hänelle itselleen hallaa, koska se sitten osoittaa, että hänellä on jotain salattavaa. Eikä sensuuri kuulu nykyaikaiseen yhteiskuntaan, joten tietenkin olisi mukavaa, jos joku valtio sitten alkaisi näyttää tietä tällaisessa asiassa, ja antaisi esimerkiksi teleoperaattoreiden poistaa sellaisia tietoja, jotka se katsoo sopimattomaksi.

Ja tuolloin voidaan sitten itse seurata perässä, "koska amerikassakin tehdään niin". Sitten tietenkin voidaan vedota siihen, että maamme teollisuuden pitää saada näyttää mainoksiaan USA:n markkinoilla. Samaan lauseeseen voidaan sitten upottaa sellaisia  argumentteja, kuten se että pornografia turmelee lapsiamme, ja tietenkin myös muutamia muita asioita kuten uhkailu sekä viranomaisena esiintyminen muuttuvat varmaan mukaviksi lyömä-aseiksi, kun puhutaan sensuurin sallimisesta. Mutta kuitenkin esimerkiksi ääriryhmät sekä oikealla että vasemmalla vetoavat sananvapauteen, kuten myös fundamentalistiset muslimit vetoavat oikeuteensa ilmaista mielipiteitään verkossa, mutta samalla he niin mielellään tukahduttaisivat vasta-aargumenttien esittämisen.

Eli yksityinen sensuuri mahdollistaa sen, että vain ne henkilöt tai organisaatiot, mitä verkko-operaattori haluaa tukea pääsevät läpi tuosta suodattimesta. Tuolloin tietenkin voidaan tehdä niin, että Internetissä olevaan uhkailuun ei puututa, jos se kohdistuu sellaisiin tahoihin, jotka eivät verkko-operaattoria miellytä. Hyvä painostuskeino on varmasti levitellä takanapäin kaikkia henkilön terveystietoja sekä mustamaalata suoraan jotain tiettyä koulua tai työpaikkaa, leimaamalla kaikki sen työntekijät rikollisiksi. Ja tietenkin ääriryhmien johto varmasti sitten pitää sananvapaudesta, kunhan se vain palvelee heidän omaa etuaan.

Tietenkin tuollaisten populistien mielestä on mukavaa mainita vaalikampanjan yhteydessä, että 90% afrikkalaisista näkee nälkää, eli tähän sitten tietenkin kelpaa Afrikkalainen. Heihin on sitten hyvä peilata omaa valtiota, ja sanoa että jollain Kongon Demokraattisessa tasavallassa asuvalla henkilöllä menee paljon huonommin kuin kotimaan kansalaisella, joten miksi täällä länsimaissa nyt kenenkään edes tarvitsee mitään valittaa oloistaan. Tuolloin tietenkin kannattaa myös oman maan kansalaisia varjella kaiken maailman Putinien sekä Trupien johtamilta "valemedioilta", joissa sitten esitetään harhaanjohtavaa tietoa esimerkiksi siitä, miten työttömyyttä on maassamme hoidettu.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Kuka johtaa valtiota, on kysymys mihin ei ole aina mukavaa vastata, varsinkaan jos valtionpäämiehen toimesta tehty päätös on väärä

Kysymys siitä kuka johtaa valtiota on hyvin retorinen. Siihen ei varmaan löydy koskaan sellaista vastausta, joka tyydyttää kaikkia ihmisiä, ja tietenkin aina on mukavaa johtaa silloin, kun päätökset ovat osoittautuneet oikeiksi. Mutta mitä sitten tehdään jos valtion johtajaksi esitetty taho aiheuttaa esimerkiksi talouden syöksykierteen? Onnistuneita päätöksiä on helppo juhlia, mutta vääriä päätöksiä ei juuri kukaan ilmoita tehneensä.

Onko silloin valtion johtajaksi sekä väärän päätöksen tekijäksi yhtä paljon ilmoittautujia, kuin silloin kun päätökset ovat tuoneet miljoonia uusia työpaikkoja? Tai oikeastaan työllisyys on asia, mikä saa varmasti jokaisen päättäjän hieromaan käsiään, koska luomalla uusia työpaikkoja voi poliittinen johtaja sitten esitellä jotain käsin kosketeltavaa eli kiinnettistä. Samalla hän voi luvata myös työttömiksi jääneille jotain, kuten lisää rahaa pankkitilille, mikä lisää sitten ostovoimaa. Toki tuo raha voi mennä myös paikalliseen pubiin, mutta tietenkään kukaan ei tällaisista asioista juurikaan puhu.

Ja toki suurin osa ihmisistä osaa käyttää alkoholia oikein. Eli kun tilannetta ajatellaan poliitikon kannalta, niin hänelle riittää se, että äänestäjien enemmistö on hänen takanaan, ja merkitsee hänen numeronsa äänestyslippuun. Vain kopissa annetuilla äänillä on merkitystä, joten sen takia jokaisen maata johtamaan haluavan on oltava hyvin varovainen puheissaan, koska tietenkään kukaan ei halua omasta elintasostaan. Kuitenkin jokainen uusi työpaikka tuo lisää glooriaa poliitikolle, joka voi näin esittää mukavia käyriä tai pylväsdiagrammeja, joilla hän on sitten hoitanut mitäkin asiaa. Ja koska työttömien määrä on painunut, niin silloin hän on hoitanut tuota asiaa hyvin, mikä tarkoittaa työllistettyjen määrän kasvamista.

Tuollainen työllisyyden hyvä hoitaminen tuo sitten hienoja lukuja, joita voi jokainen mukavasti esitellä televisiossa tai Internetissä, mutta kuitenkin työllisyydellä ratsastaminen ei välttämättä ole niin hyvä asia, kuin mitä ihmiset usein kuvittelevat ryhtyessään poliitikoiksi. Se että on luotu vaikka miljoona uutta työpaikkaa saattaa olla monien mielestä loistava asia, mutta tuolloin astuu kehään sellainen käsite, mitä kutsutaan valtiolliseksi epätarkkuudeksi.

Tuolloin yleensä jää sellainen kysymys esittämättä, kuin mistä ne työpaikat oikeastaan on saatu. Ja sitten tähän liittyy hyvin mukava induktiokysymys, eli mistä nuo palkatut työttömät saavat palkkansa? Maksaako palkat tuolloin valtio, joka kuitenkin antaa tuollaisen työttömän johonkin yhtiöön töihin? Tuo merkitsee sitä, että työnantaja ei sitten joudu mitään tälle työllistettävälle maksamaan, mikä merkitsee sitä, että hän saa pitää kaikki tuosta työstä saamansa tulot ilman vähennyksiä. Kyseinen asia varmasti sitten antaa hänelle kilpailuetua muihin yrittäjiin nähden, mutta kun puhutaan työllistämisestä, niin tietenkin silloin valtio ajattelee saavansa noista työllistetyistä tai heidän työstään verotuloja.

Verot ovat se syy, miksi valtio haluaa ihmisten tekevän työtä. Jos työttömiä on paljon, niin silloin tietenkin työttömyyskorvauksiin kuluvat rahasummat kasvavat, ja työttömien ottama siivu yhteisestä kakusta kasvaa. Koska valtiolla ei ole rahaa loputtomiin, niin sen pitää sitten koettaa vähentää työttömiin kohdistuvia menoeriään työllistämällä näitä ihmisiä. Kuitenkin valtion ongelma on siinä, että jos se ottaa kaikki nuo työttömät omaan palvelukseensa, niin se ei heistä sitten saa verotuloja. Eli valtiovarainministeriö näkee valtion investoinnit pelkkinä menoerinä, kuten se näkee myös valtion työntekijän.


Valtiolla työssä oleva henkilö ei yleensä tuota verotuloja, joten hän on talouden kannalta pelkkää painolastia, vaikka toki hänen työnsä on muuten tärkeää. Kun puhutaan siitä, miten paljon työttömien tuloja voidaan leikata, niin tullaan siihen asiaan, että kuka haluaa äänestää poliitikkoa, joka vie leivän pöydästä? Tuolla sitten tarkoitan sitä, että työttömät ovat melko suuri ihmisryhmä, jonka ääniä tullaan vaaleissa kaipaamaan. Työttömät ovat sellainen tulonsaajien ryhmä, jonka elintasoon voi valtiovalta suoraan vaikuttaa määrittelemällä työttömyyskorvauksen suuruuden, ja vaikka tässä asiassa varmaan halutaan olla kovia, niin kuitenkin tuo ihmisryhmä kelpaa varmasti äänestyskoppiin. Kun sotiemme veteraanit ovat poistumassa keskuudestamme, niin poliitikot tarvitsevat uuden ryhmän, jolle he voivat luvata jotain.

Tuon ryhmän pitää olla sellainen, että sille voidaan antaa jotain konkreettista, ja taata se, että jokainen tuohon ryhmään kuuluva saa jotain. Näin huippupoliitikko saa sitten ääniä varmemmin, kuin jos hän sitten lähtisi leikkaamaan noita tukia. Valtiota voidaan ajatella laitoksena, jonka velvollisuus on ajaa oman kansansa etua, ja siksi se poikkeaa kaikista muista toimijoista. Kun puhutaan siitä mitä valtiovalta on, niin sen ero liikeyritykseen nähden on se, että tuo laitos ei kykene sitten siirtämään noita ihmisiä mihinkään, vaan sen on jotenkin heitä elätettävä, tai edessä on vaikeita mellakoita.

Kun taas puhutaan valtion velvollisuudesta puolustaa kansalaisiaan, niin silloin tietenkin aina välillä keskustellaan esimerkiksi monikulttuurisuudesta. Tuolloin ei koskaan ajatella sitä, että tietenkin ihmisiä on autettava, mutta tuota apua on kohdennettava niin, että siitä pääsevät nauttimaan ne, jotka apua todella tarvitsevat.  Sitten on varmistettava se, että apua saa mahdollisimman moni henkilö. Samalla avun antamisen tarkoitus on myös varmistaa sellainen asia, että tuo apu vie kyseistä valtiota kohti kestävää kehitystä.

Tuo tarkoittaa sitä, että meidän olisi ensisijaisesti autettava ihmisiä siellä missä he ovat tällä hetkellä, jotta he oppisivat hoitamaan asiansa oikein, eli tuolloin tietenkin olisi tuon apua saavan valtion sitouduttava korruption kitkemiseen sekä myös kansalaistensa elintason parantamiseen. Mutta kestävä tulos saadaan aikaan vain sillä, että elintasoa noissa maissa, mistä pakolaisia tulee parannetaan, ja sillä että demokratisoimalla noita maita luodaan olosuhteet, että kenenkään ei tarvitse lähteä pakolaisiksi Eurooppaan.

Jos tänne sitten tulee pakolaisia, niin heidän integroiminen yhteiskuntaamme olisi aloitettava välittömästi, samoin olisi sitten tehtävä sellaisia päätöksiä, että jos he lähettävät lapsiaan noihin maihin tai tekevät sinne lomamatkoja, niin silloin heidän oikeutensa turvapaikkaan olisi mennyttä. Myös terroristien kanssa yhteyttä pitävät henkilöt pitäisi välittömästi lähettää takaisin, ja samalla myös seurattava Ranskan mallia, ja annettava heidän kännyköiden paikannustiedot esimerkiksi Venäjälle ja USA:lle, joka sitten tietää miten noita ihmisiä kohdellaan.

Eikä tuonne konfliktialueelle tarvitsisi myöskään lähettää tai sieltä ei tarvitse kenenkään vastaanottaa sähköposteja tai puheluita, eli jos kännykkää käytetään Syyriassa tai jossain muualla vastaavalla alueella, niin silloin sen voi suoraan poistaa palvelulistoilta. Mutta kuitenkin kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että valtio demokratisoidaan, jolloin sen alueelta ei enää sitten tapahtuisi terrori-iskuja. Ja yleensä pitäisi käyttää rauhanomaisia menetelmiä tuon päämäärän saavuttamiseksi, mutta kuitenkin jos terroristit toimivat kyseisellä alueella, niin silloin on asevoiman käyttö välttämätöntä.


https://metsantarinoita.blogspot.fi/

Taas kerran on edessä itäisen naapurimme suuri sotaharjoitus, mutta miksi tuo voimannäyttö on niin tärkeä Venäjälle sekä kansainväliselle aseteollisuudelle?

Kaksi sukellusvenettä Venäjän laivaston
Admiralty telakalla Pietarissa

Venäjä on taas aloittanut suuren sotaharjoituksen, johon osallistuu 150 000 sotilasta sekä vakituisista asevoimista että kansalliskaartista, mikä tarkoittaa reserviläisiä. Tuon harjoituksen tarkoitus on testata Venäjän kykyä puolustaa omaa aluettaan, että myös eliminoida siihen kohdistuvia uhkia, ilmoittaa Kremlin tiedottaja. Venäjän toiminta NATO:a kohtaan on ollut sellaista, että se ikään kuin hajottaa sekä horjuttaa tuon sotilasliiton yhteneväisyyttä sekä osoittamalla omaa iskukykyään että myös ainakin välillisesti vaikuttamalla yleiseen mielipiteeseen erilaisten media-operaatioiden avulla. Eli noilla INFO-OPS- toimilla pyritään esimerkiksi tarjoamaan sellaisia vaihtoehtoja, joilla joku valtio saadaan vetäytymään yleisestä linjasta, sekä myös esittämään NATO:n puolustus- sekä sen offensiivinen iskukyky jotenkin huonona.

Noissa ohjelmissa amerikkalaiset aseet esitetään lähinnä muovileluina, joilla ei mitään käyttöä oikeasssa sodassa olisi, ja samalla vähän hivellään vanhojen komentajien egoa, jolloin heidän on helppo asettua vastustamaan NATO:a. Tuollaisten operaatioiden yhteydessä tehdään tietenkin näyttäviä TV-ohjelmia sekä YouTube-videoita, missä  tietenkin esitellään näyttävää kalustoa sekä tehokasta tulivoimaa ja samalla annetaan Kung-Fu-esityksiä, mutta samalla myös paljastetaan esimerkiksi länsimaisten johtajien omaa kähmintää. Tuon toiminnan tarkoitus on saada NATO:n rivit säröilemään, sekä myös estää sitä hankkimasta uusia jäseniä.

Tuollaisia paljastuksia ovat olleet juuri Panaman kaltaisia veroparatiiseja koskevat tiedot, joiden varjolla Venäjän tiedustelu sekä sen informaatiosotaan perehtyneet osastot sitten yrittävät saada aikaan tilanteen, missä valtion johtajat alkavat pelätä oman maineensa puolesta. Tuolla tavoin yritetään vaikuttaa esimerkiksi UKUSA-yhteistyöhön, mikä koskee kuunteluasemia sekä Venäjään sekä muihin maihin ja nimenomaan poliittisiin päättäjiin kohdistuvaa elektronista tiedustelua. Mutta samalla on tarkoitus myydä Venäjän sotateollisuuden tuotteita ja tarjota koulutusta ja liittolaisuutta muille valtioille, koska varmasti Venäjälle kelpaa sekä länsivaluutta, GSM-puhelimet  että myös liittolaiset.

Ja ehkä Vladimir Putinin silmissä häämöttää Venäjän johtama puolustusliitto, joka toimisi samalla periaatteella kuin NATO, mutta jonka kantava voima olisi Venäjä. Nykyään sotilaallisesta liittoutumisesta keskusteltaessa  siis puhutaan aina elegantisti puolustusliitosta, ja niiden asemaa oman valtion turvaamiseksi korostetaan aina, kun noista asioista puhutaan julkisesti.  Eli tuo tarkoittaisi uuden “Varsovan liiton” perustamista, jolloin Venäjä saisi apua tuon valtion omien globaalien päämäärien  ajamiseen, eli se on tällä hetkellä hiukan yksin. Mutta jos se mielii perustaa ympärilleen puolustus- tai sotilasliittoa, niin silloin sen asevoimien ja kaluston pitää olla sellaista, että se vakuuttaa muut maat siitä, että nuo varusteet ovat todella tehokkaita ja toimivia.

Tuolla signaalitiedustelua koskevallayhteistyöllä tietenkin on pitkät perinteet, ja sen juuret tietenkin juontuvat Toisen Maailmansodan aikaiseen ULTRA-ohjelmaan, mutta sodan jälkeen tuo tiedustelu sitten suunnattiin kohti Neuvostoliittoa. Tuolloin Altan lentotukikohdassa olevat radiotiedustelu-asemat saattoivat äänittää Murmanskin sotilastukikohdan viestintää lähes taukoamatta. Venäjän vastaavat asemat sijaitsevat Lourdesissa Kuubassa, missä sen SIGINT-eli sigaalitiedusteluryhmät valvovat esimerkiksi Miamissa tapahtuvaa GSM-kommunikaatiota. Samoin sekä USA:n että Venäjän suurlähetystöillä on joissain maissa käytössään erilaisia SIGINT-välineitä, joilla ne kykenevät tarkkailemaan melko tarkasti ympäröivää signaaliavaruutta.

Osittain sen takia esimerkiksi Suomen NATO-jäsenyys on niin ongelmallinen, koska maamme rajojen sisältä voidaan tarkkailla esimerkiksi Kronstadtin tukikohdan radioviestintää sekä myös Pietarissa oleva Admiralty-telakka voi olla syy siihen, miksi maamme NATO-jäsenyyttä ei toivat Venäjällä. Mutta samalla voidaan myös huomauttaa, että kansainvälinen strategia on hyvin moniulotteinen kokonaisuus, eli jos Suomi liittyisi NATO:oon, niin silloin Suomessa ja Virossa olevat NATO-joukot voisivat sulkea Suomenlahden helikoptereiden sekä lentokoneiden avulla ainakin hetkeksi. Tuo tarkoittaa sitä, että sulku saattaisi pitää ainakin siiheksi asti, kunnes Venäjä tuo raskaampia ilma-ja merivoimien  yksiköitä sekä tehokkaampia amfibio-osastoja  paikalle, joilla se voi yrittää vallata tai tuhota rannikolla olevia tukikohtia.

Tuolloin Pietarin edustalla oleva Kronstadt jäisi eristyksiin ja Kaliningradissa olevat sotalaivat ovat riippuvaisia tuosta Admiralty-telakasta, koska Kronstadtin telakalle voidaan toimittaa varusteita maitse, mikä helpottaa alusten vaurioiden korjaamista. Kun taas Kaliningrad on eräänlainen saari NATO:n keskellä, ja tuolta alueelta Venäjä voisi suorittaa operaatioita USA:n ohjuspuolustusta vastaan, joilla ikään kuin avataan taivasta mannertenvälisille ohjuksille. Rauhan aikana salaiset laitteet pitää Kaliningradiin toimittaa meritse tai ilmateitse, mikä lisää tietenkin kustannuksia, eikä telakkaväen varmaan ole myöskään hyvä matkustaa Kaliningradissa olevaan työpaikkaan edes rauhan aikana bussilla läpi Liettuan, ainakaan jos he ovat menossa tekemään jotain ydinsukellusvenettä. Samoin Kaliningradia olisi tuettava joko meritse tai ilmassa tapahtuvien kuljetusten avulla, jos NATO estää Venäjän joukkojen maitse tapahtuvien kuljetusten pääsyn tuon tukikohdan alueelle.

Tietenkin täysimittaisen sodan syttyessä Venäjä tietenkin pyrkisi avaamaan tuon alueen saartoa massiivisilla panssarivaunujen käytöllä, mutta jos operaatio epäonnistuu, niin silloin tilanne saattaa tuossa tukikohdassa muuttua sellaiseksi, että tuo piiritys pitäisi lopettaa hyvin nopeasti.  Koska jos Kaliningradin ydinasetukikohtaa tukikohtaa ei voida huoltaa, niin tuolloin Venäjän olisi ehkä käytettävä taktisia ydinaseita tilanteen purkamiseen. Se merkitsisi ydinaseiden käyttöä Pietarin esikaupungeissa, mikä ei varmasti ole mikään mukava vaihtoehto.

Kuitenkin tällaiset välineet varmasti tuovat esiin tietoja, joita kukaan ei halua levitellä, ja juuri tuollaista televerkkoon kohdistuvaa TELINT (Tele Network Intelligence) valvontaa käytetään nimenomaan poliittisen tiedustelun toimesta, ja tuolla elektronisen tiedustelun haaralla on tarkoitus etsiä sellaista yksityishenkilöiden välittämää tietoa, millä saattaa olla jotain merkitystä esimerkiksi GRU:n tai CIA:n operaatioille. Tietenkin tuota televalvonta-tietoa kerätään esimerkiksi poliittisista päättäjistä, jotta heitä voidaan painostaa tekemään sellaisia päätöksiä, jotka hyödyttävät vastapuolta, mutta tietoa kerätään myös esimerkiksi liike-elämän johtajista, joiden alaisuudessa toimivat yhtiöt kehittelevät erilaisia mobiiliteknologian ratkaisuja.

Samalla etsitään myös sellaista tietoa, millä esimerkiksi poliitikkoja voidaan painostaa, mutta jotka eivät ole varsinaisesti rikoksia. Eli mitä pitäisitte poliitikosta, joka jyrisee ja salamoi esimerkiksi aikuisviihdettä vastaan, mutta samalla itse käväisee säännöllisesti Hampurin bordelleissa, tai siviilipalvelusmiehestä, joka vaatii muilta armeijan käymistä? Tällaiset asiat eivät suorastaan ole rikoksia, mutta kuitenkin ne saattavat aiheuttaa hiukan kysymyksiä tuollaisen henkilön moraalista. Eli miksi vaatia muilta sitä, mitä itse ei halua tehdä? Samoin esimerkiksi veroparatiisiin siirrettävät varat eivät suorastaan ole rikollista rahaa, mutta kuitenkin tuollainen asia saattaa aiheuttaa ihmisen poliittisen uran lopun.

Eli tuollaisilla psykologisilla operaatioille, mitkä kohdennetaan valtion poliittisiin päättäjiin voidaan manipuloida heidän toimintaansa esimerkiksi NATO:ssa. Kun tuota sotilasliiton venettä halutaan keikuttaa oikein kunnolla, niin tietenkin silloin voidaan tuollaista INFO-OP:ia eli “propagandistista toimintaa” kohdentaa myös USA:aan sekä sen omaan kansaan. Tuolloin voidaan kysyä suoraan, että mikä velvollisuus USA:n on asettua sen Eurooppalaisten liittolaisten tueksi, ja tietenkin tuolloin on hyvä esittää sellaisia lukuja, kuin kuinka paljon tuollainen tuki maksaa amerikkalaisille veronmaksajille, jotka voisivat noista asekehitysohjelmista  irroitettavilla rahoilla saada vaikka uusia terveyskeskuksia joka kadunkulmaan.


Ja tietenkin myös sellainen aspekti on huomioitava, että aseiden kehitys on verraten kallista, joten siksi aseita myydään myös ulkomaille, koska tuolloin hyvin kalliiden ohjelmien kustannukset lankeavat muiden kuin yhden maan veronmaksajien syliin, ja nuo huippuluokan suihkuhävittäjät ovat sellaisia, että mikään muu taho kuin valtio ei edes niitä voi hankkia. Eli tuollaista suihkuhävittäjien kaltaista aseteknologiaa ei varmasti myydä yksityisille, mikä lisää noiden ohjelmien veronmaksajiin kohdistuvaa rasitetta. Joten noille välineille on etsittävä aina valtiollinen ostaja. Tällaista taustaa vasten voidaan sanoa, että uusi "Kylmä Sota" olisi valtava kultakaivos noille asealan yrityksille, joiden tuotteille ei ole muita kuin valtiollisia ostajia.

Ja nuo asekaupoista saatavat varat kelpaavat vähän kaikille toimijoilla, Perinteisesti Venäjällä sekä USA:ssa on aseteollisuus valtava työllistäjä, mutta uudet tulokkaat kuten Iso-Britannia, Kiina, Israel sekä Ranska varmasti haluavat osansa maailman asekaupan kakusta. Eikä asekauppa ole myöskään Suomelle mikään tuntematon asia, eli Tampellan kranaatinheittimet ja muut tykistön tuotteet ovat todella arvostettuja välineitä maailmalla. Samoin voidaan ajatella, että joku Suomalainen insinööri tarjoaisi suunnittelua koskevia palveluita joillekin asealan toimijoille, eli hän tekisi aseiden piirustukset Suomessa, ja sitten myisi ne johonkin muualle kuten Etelä-Afrikkaan, missä tuo tavara tuotetaan, ilman että SUPO saisi tietää asiasta yhtään mitään.

Tuollainen puhe varmasti kuulostaa upealta, ja tietenkin sillä voidaan voittaa aikaa sekä saalistaa sympatiaa kansainvälisillä kentillä. Ja sitten puhe voidaan kääntää siihen, kuinka paljon mukavampi ihminen Angela Merkel on kuin Donald Trump, ja sitten varmasti tuo Saksan voimanainen on muutenkin esimerkiksi Putinille enemmän mieleen kuin Trump, koska Saksa on ensinnäkin ydinaseettomana maana haavoittuvampi kuin USA, vaikka se sijoittuu sotilaallisesti keskisuurten maiden joukkoon. Kuitenkaan se ei kykene suorittamaan massiivista iskua Venäjälle, jos konflikti laajenee täydeksi sodaksi.

Mutta samalla DDR:ssä syntynyt  Merkel on varmasti Venäjällä paljon tunnetumpi, ja ehkä hänen DDR:n aikaisen menneisyytensä paperit ovat sitten Moskovassa hyvin tarkoin luettuja asiakirjoja, eli tuolloin voidaan tietenkin ajatella Merkelillä olleen Stasi-kytkentöjä, mutta uskoisin että osa noista “kytköksistä” on varmasti valheellisia tietoja, koska tuo salainen poliisi saattoi merkitä kenet hyvänsä tiedottajakseen edes kertomatta sitä hänelle itselleen. Eli Merkeliä tuskin oikeasti voidaan tuollaisilla asiakirjoilla kiristää, mutta siitä huolimatta hän on kuitenkin ikään kuin Kremlin “vanha tuttu”, ja vanhojen tuttujen kanssa joiden toimintaa on helppoa ennakoida,  on paljon mukavampi elää kuin ihmisten kanssa, jotka voivat toimia yllätyksellisesti.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

G-20 tapaamisessa toimitaan kuten voitiin odottaa, eli rakentajat jäävät taka-alalle

G-20 kokous on alkanut kuten voidaan odottaa. Rakentajat ovat jääneet taka-alalle ja eturivissä istuu joukko ihmisiä, joiden mielestä asiat pitää hoitaa niin, että oma eturyhmä tulee aina ensin. Se mikä tämä eturyhmä sitten on, saattaa olla hiukan erikoinen asia. Kun puhutaan siitä, mikä G-20 eli maailman 20 johtavan talousvaikuttaja-maan kokous oikeastaan on, niin joidenkin mielestä se on oikeastaan vain Bilderberg-ryhmän sekä Trilateraalisen komission (Trilateral comission) jatke, jossa lyödään lukkoon sitä, mikä noissa kabineteissa on sovittu. Tekstin alla on linkit noiden organisaatioiden kotisivuille.



Eli joidenkin "ei niin tyhmien ihmisten" mielestä maailman taloutta sekä tulevaisuutta koskevat päätökset tehdään ensin noissa kabineteissa, ja sitten niistä keskustellaan G-20-kokouksessa, minkä jälkeen nämä asiat tuodaan sitten parlamenttiin. Ja näin saadaan aikaan sellainen kuva, että kun lakeja lähdetään muuttamaan, niin silloin "kaikesta on jo sovittu muiden kanssa", joten tällaiset päätökset pitää vain muka hyväksyä.



Kun puhutaan maailman taloudesta sekä sen johtavista valtiollisista järjestöistä, jotka ovat G-20 ja OPEC, niin silloin tietenkin puhutaan samalla virallisesta vallankäytöstä. Virallisen vallankäytön toimijoina ovat valtioiden johtajat sekä diplomaatit, kun puhutaan kansainvälisen tason toiminnasta. Mutta valtioiden johtajat ovat taas omien eturyhmiensä valitsemia, eli nuo eturyhmät ovat tietenkin äänestäjät, mutta samalla myös ne jotka rahoittavat poliittisia kampanjoita ovat yhtä tärkeässä asemassa, kun puhutaan siitä kuka pääsee käyttämään valtaa. Kansainvälisellä kentällä taas on sellainen asetelma, että maailman tärkeimmät mineraalit eli öljy sekä kaasu ovat siellä, missä niiden ei toivota olevan. Eli pääasiallisesti kaasua ja öljyä halutaan käyttää polttoaineena, jotta teknistyvä maailma saa virtaa pistorasiaan.

Mutta noiden luonnonvarojen sijainti on tietenkin länsimaiden kannalta ajatellen vähän väärässä paikassa, ja siksi meidän pitää kuunnella joko Venäjän johtoa tai Arabeja, joista jälkimmäinen osapuoli kuitenkin on sellainen, jonka aatemaailman takia nuo kaasun ja öljyn toimitukset saattavat lopahtaa hyvin nopeasti. Joten tietenkin meillä pitää olla vaihtoehtoja, joista toinen on se, että ostamme kiltisti Venäjän öljyä ja kaasua sekä hymyilemme Putinille kauniisti, ja kerromme hänestä kaikkia mukavia juttuja. Tai sitten ostamme öljyä ja kaasua jostain sellaisista maista kuin Azerbaidžan tai Georgia, mutta se vaatiikin sitten hyviä välejä Turkin tai Venäjän kanssa, koska tuo kaasuputki täytyy vetää Mustanmeren läpi, ja siihen sitten pitää lupa kysyä Venäjältä tai Turkilta, joten tietenkin meidän pitää muistaa se, että kummankaan maan johtoa ei saisi ärsyttää loputtomiin.

 Se että meille tulisi konflikti tai pahoja erimielisyyksiä Venäjän kanssa sitten saisi varmasti aikaan sen, että tuohon öljy- tai kaasuputkeen tulee niin sanottu "poliittinen huoltotarve", mikä tarkoittaa sitä, että putkessa kulkevan kaasun toimittamista aletaan rajoittaa. Ja se sitten varmasti saa aikaan sen, että Venäjän johtajaa kuunnellaan myös ilman, että hänen täytyy esitellä ydinaseitaan. Venäjän doktriini eli sotilasoppi perustuu siihen, että ydinaseet muodostavat tehokkaan pelotteen, jonka takaa on helppo suorittaa sotilaallisia operaatioita, eli se ei oikeastaan poikkea mitenkään USA:n vastaavasta sotilaallisesta opista.

Tietenkin molempien supervaltojen politiikka on se, että jos niitä vastaan hyökätään, niin ne ampuvat takaisin. Kun puhutaan siitä, että miksi Venäjä on panostanut nimenomaan ohjuksiin, niin syy tähän on peräisin Neuvostoliiton ajalta. Ohjukset eivät lähde loikkaamaan ja niissä ei ole miehistöä. Joten sen takia Neuvostoliitolla sekä sen seuraajalla Venäjällä on tehokas sukellusvenelaivasto, joka käyttää tehokkaita risteilyohjuksia, joiden kohteina ovat esimerkiksi NATO:n lentotukialukset, mutta varsinaisia lentotukialuksia tuo valtio ei ole katsonut tarpeelliseksi hankkia muuten kuin yhden kappaleen.

Sen lento-operaatiot perustuvat siihen, että maatukikohdista lähtevät rynnäkköhävittäjät voivat iskeä sekä maalla että merellä oleviin kohteisiin, ja samalla niiden polttoainetta voidaan säädellä siten, että ne eivät voi lentää esimerkiksi Brittein saarille. Jos ajatellaan G-20-kokousta sekä sen edustalla olevia mielenosoittajia, niin tietenkin massiiviset protestit ovat hyvä keino kääntää ihmisten silmiä pois tuosta varsinaisesta kokouksesta.

Maailmantalouden johtavien valtiollisten päättäjien ongelma on se, että tuo järjestelmä on alkanut muuttua valtavaksi kasinojärjestelmäksi, jossa ajatellaan vain lyhytnäköistä voittoa. Se että ratkaisu toimii päättäjän oman vaalikauden ylitse riittää, ja sitten hänen seuraajansa saa siivota roskia. Eli tilannetta voidaan verrata siihen, että talossa vuotavat putket paikataan teipillä. Silloin sitten varmasti tuollainen ratkaisu on nopea sekä tehokas, mutta tuloksen kestävyydestä ei voi kyllä hyvää sanoa. Tietenkin julkisen vallan käyttäjä on vastuussa omalle eturyhmälleen, eli jos hän on sitten saanut jostain tarpeeksi ääniä, niin hän saa jatkaa tehtävässään.

Ongelma ei ole nimittäin julkinen vallankäyttö, vaan se vallankäyttö mikä tapahtuu suljettujen ovien takana. Liike-elämän johto kun rahoittaa poliitikon kampanjoita, niin silloin se asettaa omat ehtonsa sille, millaista politiikkaa tuollainen poliitikko sitten heidän mielestään pitäisi ajaa, tai tämä menettää vaalituen, eikä tuolloin saa sanomaansa läpi. Samoin ongelma on siinä, että Herrojen Trump ja Putin ei tarvitse olla suosittuja muuta kuin omassa maassaan, ja ensin mainittu sitten on tietenkin presidenttinä vain kaksi kautta korkeintaan.

Eli hänen pitää olla neljä vuotta suosittu, ja toisen kauden aikana tämä mies tekee sitten mitä päätöksiä hän haluaa, ja kauhulla ajattelen sitä, mitä tapahtuu, jos tämä mies jatkaa toiset neljä vuotta Valkoisessa talossa. USA:n presidentin toinen vaalikausi on se, missä hän ei enää ole riippuvainen poliittisesta tai taloudellisten eturyhmien tuesta, joten sekin voi olla mahdollista, että  tuo mies sitten rauhoittuisi hieman.

http://www.bilderbergmeetings.org/

http://trilateral.org/

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Politiikkaa ja saksofoneja eli Timo Soinin aseman arviointia

Perussuomalaiset ovat sitten vaihtaneet puheenjohtajaa, ja tietenkin se merkitsee sitten hallitus-asetelmien muutosta. Ja yksi mielenkiintoisimmista asioista, mitä mieleen tulee on se, että tietenkin tämä merkitsee myös ykkösministerin paikan uudelleen asettelua. Eli yleensä jos puolueella on hallituksessa useita ministereitä, niin sen puheenjohtajalle on tapana antaa korkein tai presidenttiä lähinnä oleva ministerinsalkku. Ja tietenkin se on tällä kertaa ulkoministerin salkku, joten tämä uusi Perussuomalaisten puoluejohto sitten varmasti joutuu miettimään sitä, että miten se suhtautuu tähän kyseiseen ministerin salkkuun sekä Soinin jatkoon tuossa tehtävässä. Näet uusi puoluejohto joutuu nyt arvioimaan Timo Soinin asemaa puolueessa tarkasti, koska jokainen meistä tietää, että puolueen johdolla sitten on viimeinen sana sanottavana siitä, millaisia suhteita se aikoo sitten tähän entiseen puheenjohtajaansa pitää.

 Toki ministeri-nimityksen yhteydessä presidentillä on viimeinen sana sanottavana tässä asiassa, mutta Soinilla voi olla vaikea paikka joka tapauksessa, vaikka Tasavallan Presidentti haluaisi hänen jatkavan ulkoministerinä. Tämän takia voidaan sanoa, että poliittisesta keväästä on tulossa hyvin mielenkiintoinen monilla tavoilla. Ja vaikka hallitus sitten kaatuisi, mikä voisi olla hyvin mahdollista sekä uudet vaalit pidetään, niin silloinkin pitää jonkun hoitaa toimitusministerien virkoja, kunnes uusi hallitus on muodostettu. Ja itse pidän hyvin epätodennäköisenä sitä, että uutta enemmistöhallitusta saadaan muodostettua nykyisellä eduskuntakokoonpanolla.

Joten joko sipilän hallitus jatkaa vähemmistöhallituksena tai sitten uudet vaalit määrätään, mikäli Perussuomalaiset lähtevät pois koaliitiosta, ja jättävät Sipilän yksin. Se miten tässä sitten jatketaan on hiukan vielä epäselvää, mutta en usko että kukaan tähän hallitukseen enää on menossa. Sipilästä voin sanoa yhden asian, mitä välillä unohdetaan. Nimittäin hän astui virkaansa pahimpaan mahdolliseen aikaan, ja hänelle ei edes annettu mitään mahdollisuuksia, kun lehdistössä vaadittiin uusia vaaleja saman tien. Ja nyt tilanne on se, että hallitus heiluu entistä pahemmin. Mutta kuten varmaan olemme huomanneet, niin tietenkin tämän hallituksen suurimmat otsikot on tehnyt Timo Soini, joka on tässä ilmaissut halunsa jatkaa ulkoministerinä.

Se mikä tässä hallituksessa on ollut surkuhupaisaa on se, että ketään poliitikkoa maassamme ei olla tuettu niin massiivisesti kuin Timo Soinia, jonka kuva on sitten ollut kaikissa sanomalehdissä, ja häntä on palvottu kuin jotain Rock-tähteä. Mutta kuten Juicen kappaleessa "Paperitähdet" sanotaan, niin ihmisten suosio on häilyväistä. Kun poliitikko lupaa jotain, niin tietenkin äänestäjillä on oikeus olettaa, että tuon ihmisen teot ovat samoja, kuin mitä hän on luvannut. Ja kun "jytky" sitten tuli, niin Soinilta odotettiin niitä otteita, kuin mitä hän oli luvannut. Kun ei noita päätöksiä sekä esityksiä sitten tullut, mitä hän on luvannut, niin silloin tuo mies varmasti sitten osoittautui pettymykseksi.

Soinin ongelma oli varsinkin ministeri-uran alkuvaiheessa suhtautuminen ääriliikkeisiin sekä jotenkin itselleni on tässä koko asiassa tullut sellainen asia mieleen, että yrittikö hän jotenkin kampittaa Tynkkystä pois puolueesta kun tuo kuuluisa Facebook-kirjoitus, missä Ruotsinkielistä professoria sitten haukuttiin jotenkin ikävällä tavalla tapahtui. Vaikka tämä kuulostaa hyvin hassulta, niin edelleen ihmettelen, kuinka Soini ei silloin tuominnut rasismia selvästi ja hän oli muutenkin kumman vaisu noiden viha-kirjoitusten sekä "Skini-partioiden" suhteen. Eli oliko joku toinen sitten oikeasti käyttänyt Tynkkysen älypuhelinta tai tablettia silloin kuumana keväänä, kun mediassa uhkailtiin ihmisiä sillä, että "Skinit tulevat vetämään teitä turpiin"?

Se mikä Soinin rooli tuossa tapauksessa on jää hänen itsensä tietoon, mutta miksi tuo mies ei sitten tehnyt mitään tuon tapauksen selvittämiseksi? Tuolloin hän oli median lemmikki, ja silloin julkaistuista  mediakirjoituksista sai jotenkin sellaisen kuvan, että Suomi olisi jo eroamassa EU:sta. Niin tehokasta tuo lobbaus oli silloin, ja tuolloin otettiin esimerkiksi näyttävästi esiin sellainen malli, missä viikonloppuna salaisessa istunnossa maamme eroaisi unionista, ja sitten tulisi joku sotilaspoliisi tai vastaava pidättämään niitä, jotka olivat tuolloin pettäneet Suomen eli äänestäneet EU:n puolesta, vai mitähän ne "hm" ja "huomenna" sanat toimittajien kirjoituksissa sitten ovat mahtaneet tarkoittaa.

http://poliittinentarina.webnode.fi/

Timo Soinin pitkä pesti puolueensa puheenjohtajana on tuonut lisää väriä politiikkaan, mutta puolueen on kuitenkin aina välillä uudistuttava.

Poliittinen nuorisojärjestö 1950-luvulla

Timo Soinin aika Perussuomalaisten puheenjohtajana on lopussa. 20 vuotta Perussuomalainen puolue on ollut yhtä kuin Timo Soini, joka on ollut puolueen politiikan ehdoton äänitorvi, joka on persoonallisella tavallaan johtanut tuon pienen puolueen maamme politiikan ytimeen. Yhtenä syynä tuon puolueen “jytkyyn” eli sen pääsyyn hallitukseen sekä nousemisen politiikan kärkikaartiin voidaan pitää nimenomaan Timo Soinin tapaa keskustella sekä jaella sellaisia kommentteja, jotka vetoavat nimenomaan perus-suomalaisina itseään pitäviin henkilöihin. Ja se nosti sitten puolueen yhden asian liikkeestä politiikan ytimeen. Mutta vaikka Soini on tehnyt hyvää työtä, niin kuitenkin tuon puolueen pitää uudistua.

Tuon puolueen kannatus on levännyt sitten niin sanottujen “kansan syvien rivien varassa”, jotka haluavat kuulla suoraan sen, mitä mieltä poliitikot ovat joistain asioista. Ja noihin ihmisiin on tietenkin vedonnut se, että tuon puolueen selvä tavoite on ollut saada Suomi irti EU:sta, jotta meidän ei tarvitse maksaa jäsenmaksuja.

Kuitenkin tuosta suorasta ja äänestäjiin vetoavasta puheesta voidaan vetää sellainen johtopäätös, että puolueen johto olisi ollut päättäväisesti ajamassa näitä asioita myös hallituksessa. Kuitenkaan tässä Sipilän hallituksessa eivät Timo Soini tai muutkaan perussuomalaiset ministerit ole mitenkään aktiivisesti edistäneet eroa eurosta tai EU:sta, vaikka tuota päätöstä on todella voimakkaasti lobattu tai tuettu media-väen toimesta. Kuitenkaan maamme johto ei ole esittänyt mitään päivämääriä tai konkreettisia suunnitelmia tuon paljon puhutun “Fixitin” eli maamme eroamisen EU:sta suhteen.

Tai ainakaan mitään kansanäänestystä ei tuosta asiasta olla järjestämässä näillä näkymin, joten jotkut saattavat pitää sellaista merkkinä siitä, että puolueen johto ei halua tai uskalla lähteä tekemään tuosta asiasta päivän politiikkaa. Ja tämä asia sitten on vienyt tuon puolueen kannatuksen. Syy tähän on se, että Soini sai sitten niin nopeasti niin paljon ääniä puolueensa taakse, että tuo tilanne ikään kuin lähti käsistä, kun tuo puolue haki tien mitä värikkäitä persoonia ehdokas-listoilleen. Ja tuollaisen erittäin kirjavan joukon saaminen puhaltamaan samaan hiileen on erittäin vaikeaa. Kun tämä puolue sitten lähti hallitukseen, niin silloin sen eripura sekä jäsenten kokemattomuus päivän politiikan teosta kostautuivat tavalla, jota voidaan pitää katastrofina.

Ensin eräs puolueen johtajista jäi kiinni vihakirjoittelusta tai rasististen viestien lähettämisestä, ja tässä tapauksessa tuo henkilö ei osannut sanoa olleensa humalassa, mikä sitten tietenkin sai aikaan media-reaktioita, jotka eivät varmaan sitten olleet kenenkään kannalta toivottavia, ja sitten tietenkin tuota tilannetta hämmensi sellainen asia, että joidenkin toimittajien mielestä maamme poliisin keinot eivät riitä yleisen järjestyksen turvaamiseen, vaan jostain syystä siinä tarvitaan jotain “skinheadien partioita”. Myös se sitten hämmensi tilannetta, että maamme lehdistö esitti komeita uutisia ulkomaalaisten tekemistä joukkoraiskauksista, mutta kun yhdessä tapauksessa uhri paljastui ulkomaalaiseksi, niin lehdistön kiinnostus tapausta kohtaan alkoi hiipua.

Mutta kuitenkin perussuomalaisen liikkeen ongelmaksi nousi se, että puolue joutui niin nopeasti hallitukseen. Tässä tapauksessa se ei ehtinyt ollenkaan hioa politiikkaansa, ja sitten tuo asia kostautui hallituksessa. Syy miksi perussuomalainen liike sai sitten niin paljon ääniä, oli se että kyseessä oli raikas uusi aate, jonka edustajat eivät olleet mitenkään ehtineet ryvettyä päivän politiikassa. Nykyään monet politiikan asiantuntijat sanovat, että Soinin ei olisi pitänyt mennä Sipilän hallitukseen. Mutta itse olen sitä mieltä, että puolueen puheenjohtajalla Timo Soinilla ei ollut tuossa tilanteessa muuta mahdollisuutta, kuin lähteä hallitukseen erittäin vaikealle hallituskaudelle, ja tietenkään tuollainen tilanne ei ollut mitenkään mairitteleva, koska kellään puolueen jäsenistä ei ollut mitään kokemusta siitä, miten hallituksessa pitää toimia.

Eli oppositiopolitiikkaa ei suoraan voida siirtää hallitukseen, koska siellä sitten joudutaan tekemään budjetteja sekä myös neuvottelemaan muiden puolueiden kanssa siitä, mitä minkäkin asian kanssa tullaan tekemään. Syy siihen että Soini joutui tekemään tuon päätöksen johtui puolueen saamasta valtavan suuresta ääni-saaliista, jonka takia sille tarjottiin paikkaa auringossa, ja tuolloin pitää muistaa se, että mikäli Soini olisi sanonut että “ei”, niin se olisi kyllä saanut äänestäjät miettimään sitä, keitä he sitten äänestävät, jos hallituspaikka ei kelpaakaan.

Poliittinen liike on sitä varten, että se ajaa kannattajiensa asiaa, ja todelliset päätökset maassamme tehdään hallituksessa. Jos tuollaisen valtavan äänisaaliin saanut puoluejohtaja olisi sitten sanonut että hän ei hallituspaikkaa halua, niin se olisi voinut olla vielä pahempi tilanne, kuin se mitä oli edessä Sipilän hallituksessa. Kansa antoi äänensä, ja se vaati tekoja vastineeksi. Ja media ei muuten kohdellut Sipilän hallitusta reilusti, kun sen edustaja vaati sitten melkein heti uusia vaaleja, jotta sen suosikki Perussuomalaiset pääsevät pääministeriksi. Samoin media suorastaan syyti tukea Soinille ja hänen johtamalleen puolueelle.

Ja tietenkään mikään puolue ei voi käytännössä saada demokraattisessa maassa yksin sellaista enemmistöä, että se voisi yksin runnoa päätöstä läpi. Kaikki poliittinen toiminta on puhtaasti kaupankäyntiä, ja tietenkin maamme hallituksen tulee olla sellainen, että se voi erota, jos joku ministeri sitten soittaa “ihailijasoiton” Venäjän  presidentille kesken vapun vieton. Tuo asia sitten tietenkin merkitsisi sitä, että kyseinen henkilö on ylittänyt toimivaltuutensa, ja hänen pitää erota.

Mutta kun puhutaan perussuomalaisten jatkoista, niin tietenkin se mitä äänestäjät tällä hetkellä haluavat on varmasti se, että puolue ryhtyy laittamaan noita periaatepäätöksiä toimeen, jotta sen uskottavuus säilyisi. Eli se mikä puolueen johdon olisi nyt tehtävä, olisi sitten ryhdyttävä sanoista tekoihin, ja kun uusi puheenjohtaja astuu kehään, niin häneltä odotetaan tekoja puheiden lisäksi. Jos noita käytännön toimia ei tapahdu, niin silloin tietenkin ihmiset ryhtyvät miettimään puolueen vaihtoa.

Se sitten tietenkin suorassa puheessa onkin ongelma. Jos poliitikko antaa kovin yksiselitteisen vastauksen johonkin asiaan, niin hän ei sitä kykene perumaan puheitaan tyylikkäästi, vaan se vaatii selittämistä, jos asia olisi annettu äänestäjien tietoon tietyllä tavoin epätarkasti, niin silloin poliitikko voi vedota väärinkäsitykseen. Ja jos tuo “takin kääntämiseksi” kutsuttu asia tehdään kovin avoimesti, niin se saattaa horjuttaa poliitikon uskottavuutta, koska jo valmiiksi puhutun päätöksen pyörtäminen saattaa viedä häneltä myös loput äänet, koska se sitten osoittaa ihmisten silmissä päättämättömyyttä, kuten myös se, että tuota kansanäänestystä ei sitten olla järjestetty.

Ongelma on siinä, että sitä pidetään yhtenä puolueen päätavoitteena, mikäli noiden Perussuomalaisten johdon puheita ollaan oikein tulkittu. Mutta kuitenkaan tuo puolue ei ole esittänyt mitään vaatimuksia tuon kansanäänestyksen päivämäärän suhteen. Ja sitten tietenkin pitää tuolle EU:n jäsenyydelle löytää realistinen vaihtoehto. Näet jos me eroamme Schengenistä, niin silloin maamme joutuu itse järjestämään oman rajavartiointinsa  sekä muut asiat, mikä sitten aiheuttaa kustannuksia. Mutta toisaalta silloin saamme sitten itse tehdä talouttamme koskevia päätöksiä, ja noiden asioiden kanssa sitten joutuu tuleva puolueen puheenjohtaja tekemään töitä, kun hän luotsaa puoluettaan politiikan karikoissa.

http://timosoininura.webnode.fi